Joulun työponi

.. tai jotain sinnepäin! Olin aattona menossa ponilla ajamaan, kun Ilkka heitti ilmaan esityksen, että veisin peuranruokintapaikalle heiniä ponin kaa - ja lopulta, että Ilkka tulis vielä mukaan. Mulla oli vahvat epäilyni reissusta, koska a) poni ei ole koskaan ennen vetänyt kärryissään kahta ihmistä yhtäaikaa ja b) pelloilla on jo sikana lunta pienelle ponille. Noh, päätettiin kuitenkin yrittää, Ilkka saisi sitten kävellä joko yksin tai heinineen, jos tuntuu mahdottomalta hommalta. Ponia valjastaessani sain taas kokea riemua, kun mahavyö meni kireämmälle kuin koskaan ennen!

Reissu lähti ihan hyvin liikkeelle, ensimmäiset vajaa 400 metriä nyt olikin vielä tietä, että poni sai vähän verrytellä ja totutella kahden ihmisen kiskomiseen, kärryistä oli pyörätkin vissiin vähän tyhjät, ei ne ole sillai litistyneet, kun olen yksin kärryissä istunut. Saatiin myös hieman paikallaolotreeniä, kun aura-auto meni tiellä, joka meidän oli tarkoitus ylittää, ja odottelimme, että se pääsee meistä ohi ennen tienylitystä. Seuraavaksi sitten oli ensimmäinen pelto-osuus, reilut 300m. Pellolle päästessä ja koppakärryjen "tyssätessä" lumihankeen ponikin seisahtui hetkeksi ja oli varsin kyseenalaistavan oloinen. Kuitenkin aika pienellä kehotuksella lähti koettamaan eteenpäin ja pysähdyksien, loikkien, käynnin ja muutaman raviaskeleen värittämä matka pellon halki sai alkaa. Poni oli pahimmillaan lunta yli polvien ja kärryjenpohja tosiaan "laahasi" kokoajan hangen pintaa. Pääasiassa poni toimi eteenpäin pelkällä äänellä, ohjia joutui käyttämään aika paljon ohjailuun, kun se teki aikamoista siksakkia. Katselin hieman huolestuneena taas tielle päästyämme ponin häntäremmiä, joka oli kummasti löystynyt ja Ilkka nousikin sitten katsomaan, ettei valjaat sen kummemmin ole liukuneet taaksepäin. Ihan ok olivat ja jatkettiin taas reilut 300m tietä pitkin ja poni tykkäsi ravaillakin aika paljon.

Seuraava pelto-osuus oli (kartan mukaan ainakin) lyhyempi, mutta siellä taidettiin mutkitella vielä enemmän - ja toi pätkä piti mennä edestakaisin, eli yhteensä siinä tuli mentyä jotain 400m hangessa. Poni onnistui ohjauksistani huolimatta puskea pariin otteeseen paikkoihin, joissa lumi oli aika hyvin pakkaantunut ja meno täten vielä rankempaa, mutta silti edettiin. Pysähdyksiä oli paljon enemmän kuin ekalla pellolla, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen totesin, että pirulainenhan ottaa evästaukoja.. :D Ajattelin jo, että se on kuoleman kielissä, kun riiputtaa päätänsä, mutta se napsikin ruohonkorsia. Välillä jouduin jo vähän ohjallakin kutittelemaan, että matka jatkuisi, mutta varsin hyvässä hengessä poni kyllä kulki, vaikka raskasta ihan varmasti olikin! Sen aikaa kun Ilkka tyhjensi heinäsäkkiä ja vaihtoi riistakameraan korttia, nousin itsekin kärryistä ja pidin ponille seuraa - se kun ei olisi sitten malttanut enää seisoksia. Takaisinpäin tultiin suurinpiirtein menojälkiämme, ettei olisi ollut ihan yhtä rankkaa meno enää (joskin olin hämmästyksekseni todennut, ettei poni ollut millään muotoa hikinen), mutta aika suurpiirteistä se meno oli ja paljon mentiin taas "täydellisessä" umpihangessa. Virtaa taisi silti riittää, kun viimeisiä askeleita ennen tiellepääsyä piti vähän koettaa laukatakin.

Tiellä poni taas kipsutti varsin rivakasti, mutta annoin sen kävellä, vaikkei se vaikuttanut millään muotoa väsyneeltä. Toista reittiä tallille takaisin on noin parin kilsan matka, ja annoin lopulta ponin kyllä ravailla, kun intoa riitti ja ravailtiinkin lopulta varmaan lähes puolet tuosta matkasta, eikä ollut mitään humpsutteluhölkkää, vaan ihan kunnon ravia. Tallille palatessa tosin poni ajatteli pysähtyä tarhan viereen ja jouduin vähän käskemään, että jatkettiin vielä matkaa tallin eteen, valjastuskatokselle se sentäs taas peruuttikin jo oikein hienosti. Hämmästys oli entistä suurempi, kun ei ponilla ollut vieläkään hikeä, ihan vähän se oli nihkeä rintaremmin kohdilta, mutta ei muuta! Kyllä se kunto sitten vaan on noussut, jos ei tollanen lihastreenikään aiheuttanut hikoilua!

Harjailin ponilta karvat suoriksi ja annoin parit leivänpalaset, taisipa se saada aikalailla rapsutuksiakin itselleen, mutta ahneena se oli kokoajan vain imuroimassa heinänkorsia tallin lattialta, niin palautin sen sitten tarhaan jatkamaan ruokailua.. Harmittaa tosi paljon, että vaikka meitä oli kaksi matkassa, ei muistanut ottaa kuvia! Noh, ehkä ensi kerralla.

"Kurinpalautus"

Olin ensin ajatellut, että Nanilla olisi ajopäivä, mutta keliä hetken tutkailtuani totesin, että istun mieluummin selässä, pysynpähän lämpimänä :D Poni oli tallissa yllättävän rauhallinen ja malttoi seisoa paikoillaan (joo, laitoin kyllä kaksinpuolin kiinni), vaikka oli tarhassa ehtinyt vasta maistaa päiväheiniä, kun jo kävin hakemassa sen ruuan äärestä pois. Paljoa ei ollut harjaamista, lähinnä selvittelin harjaa ja häntää sekä totesin, että pitäisi kyllä joku päivä koettaa oikein kunnolla pestä ponin häntä ja takamus, kun siellä on kakkaklimppejä kiinni, jotka eivät harjaamallakaan lähde. Tutkiskelin myös jalkojen rupia tai mitä ovatkaan ja kuulin, että myös muutamalla lämpösellä on samanlaista, lienevät syksyn yltiömutaisten olosuhteiden ansiota.

Kun päästiin ratsastusvalmiina pihan puolelle ja epäonnistuin ensimmäisessä selkäännousuyrityksessä, sain aikamoisen ahaa-elämyksen, kun mietin, että mikäs nyt on, kun ei poni seiso paikallaan. Asiaa hetken mietittyäni tajusin, että eihän se ole viimeaikoina muuten malttanut seistäkään ja olen vielä kaikenlisäksi hypännyt silti selkään ja sitten selästä vasta koettanut hieman rauhoitella menoa, että saan jalustimen jalkaan jne. No, otettiin sitten seisontaharjoitusta siinä ja poni sai palkkaa seistyään nätisti paikoillaan, kun ponpiskelin jalka jalustimessa siinä vierellä, lopulta hyppäsin selkään asti, ja Nani seisoi vielä hetken paikoillaan, ennenkuin lähti liikkeelle. Tajusin kyllä taas vasta hetken päästä, että ravaillaan tietä pitkin, kun sähelsin hanskojeni kanssa.. tarveis terästäytyä vähän tossa selkäännousussa, ettei ponille jää liian paljon päälle, että voi lähteä kun huvittaa.

Anoppilan koira päätti lähteä lenkille mukaan ja se kyllä sopi, en tie, johtuiko koiraseurasta vai mistä, mutta vauhtia kyllä riitti - saatiin lenkiltä hurja keskinopeusennätys 7,2km/h ja maksiminopeudeksi 23,7km/h - vaikka musta tuntui, ettei menty missään vaiheessa mitenkään lujaa. Tehtiin aika tehokaskin lenkki, kun suurin osa reitistä oli auraamatonta tietä ja matkaa kertyi 6,5km. On se kyllä hauska, kuinka kinokset yllyttävät ponin menemään reippaasti ihan omasta halustaan ja annoinkin sen mennä aikalailla vapaasti haluamaansa askellajia, vaikka satunnaisesti kyllä sitten pyysin joko hiljentämään ja/tai vaihtamaan askellajia, että tiesin ponin ylipäänsä olevan enää kuulolla. Sakke oli aika paljon tehokkaampaa lenkkiseuraa kuin Roosa siinä mielessä, että se pysytteli pääasiassa tiellä ja siinä ihan vieressä - kun Roosa taasen suihkii täysiä joka suuntaan ja näkyy vain ohimennessään nopeasti. Tosin meinattiin useamman kerran juosta Saken yli, kun koira ei tajunnut juosta alta pois.. oli kyllä kiva lenkki, etenkin kun metsän siimeksessä ei edes tuullut. Poni ei edes hionnut pahemmin, vaikka reipasta mentiinkin, joten heivasin sen pienen heinätupon kera tarhaan kuivamaan lenkin päätteeksi.

Lenkkiä

<3

 Kävin eilen ponilla ajelemassa ja Roosa pääsi meidän mukaan juoksemaan (ja teki varmaan ainakin tuplalenkin). Tehtiin reilu 7km lenkki ja on se kyllä kiva nähdä, että ponilla virtaa riittää - ja että jopa se koira kelpaa vauhdittajaksi ohi juostessaan. Tosin koirassa on se vika, että se menee myös sinne metsän puolelle ja poni olisi menossa (niiden kärryjen kanssa) perässä, niin joutuu välillä vähän murahtamaan ohjaillessaan, että pysytään ojien välissä. Lenkki oli reipas ja luminen, vaikka pääosa lenkistä mentiinkin aurattua tietä, oli mukana myös auraamattomia pätkiä ja kyllä ponista talliinpäästessä näkikin, että töitä oli vähän tehty, sen verran oli hikinen tapaus. Kaikesta huolimatta virtaa olisi riittänyt kyllä vielä siitä päätellen, kuinka rivakkaan käveltiin myös loppumatkassa ollut auraamaton peltopätkä.

Vähän tais tulla lämmin lenkillä?

Pikku tseeppari, joka näyttä viel ihan kierokoipiseltaki tässä :D

Röllin jättirusu

I-ha-haa i-ha-naa..

Läksin tänään hirmuisessa pakkasvarustuksessa tallille, kun ajattelin mennä kärryttelemään, kaikenlisäksi luulin pakkasta olevan n. viisi astetta enemmän, kuin mitä sitä oikeasti oli.. poni oli jo tallissa, niinkuin kaikki muutkin hevoset, kun isäntäväki oli lähdössä raveihin ja hevoset tarvittiin ehkä osittain pitämään putket sulana? Harjailin hieman ponia käytävällä, mutta totesin, ettei sille nyt ole paljoa tehtävissä, kurakelit sentään jääneet taakse, eikä sinällään muuta harjattavaa ole, kuin se iänikuinen ikilika, joka pitäis koettaa pestä poies joku päivä. Totesin myös, että kurakelit ovat tehneet tehtävänsä ja vaikka ponin jalkoja on pesty tasaisen epäsäännöllisesti, on sillä takajaloissa hieman jotain röhnää, ei varsinaisesti riviä, mutta jotain. Roosa pöhötti tallissa ja välillä pihalla, saipahan sekin vähän touhuta ja sai vielä Saken kaverikseen, niistä on tullu kyl sellanen ämmäkopla, että.

Varustin ponin heijastimilla, suitsilla ja satulalla sekä muistin, että ai niin, eihän mulla ole kuin toppalapaset, mutta niillä mennään - ja kypäräkin pitää piruvie laittaa, ois voinu laittaa täten pipon sijasta pannan, ni ois ollu lämmikettä korvillekin. Ei sillä, koska kuitenkin ratsastamaan lähdin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen (koska kärryttelyyn lähtö olis ollu melkosta säätämistä kun molemmissa talleissa kaikki ovet kiinni lämmönkarkailun estämiseks), oli mulla sen verran reippaasti vaatetta, että jos ois ollu viel panta päässä kypärän alla, ois tullu jo hiki. Alkumatkan poni oli vähän sitä mieltä, että joko mentiin lujaa, tai sitten se pysähti ja koetti kiemurrella kotiopäin. Kerran oltiin myös osittain ojassa, kun kiinnitin huomiotani toisaalle ja poni ajatteli vähän oikaista, kun kaikkialla oli tasaisen valkoista.. :D No, pari sataa metriä ja päästiin pellolle, jossa vauhtia löytyi taas vaikka muille jakaa, mutta myös sitä kotiinpäinvääntämistä - eli käytiin hieman tahtojen taistoa suunnasta ja vauhdista, mutta vaikka poni hieman jännitteli etuosaansa, toimi kääntävät avut kohtalaisesti, pidättää tosin jouduin välillä vähän kovemminkin. Seikkailtiin pelloilla aika hyvä tovi, koetettiin erinäköisiä ympyröitä pääasiassa ravissa, välistä vähän käynnissäkin, kun ponilta pahin ylimääräinen energia oli poistettu ja se jaksoi hieman keskittyäkin.

Ekan laukkapätkän jälkeen mentiin vielä pätkä jonkunsortin tuntumalla (millainen se nyt rukkasilla ylipäänsä oli) ja kun päästiin asvalttitien yli takaisin "omalle" puolelle, siirryttiin pitkin ohjin menoon. Itse tosin harrastin ratsastuksen kuivaharjoittelua, vaikka olinkin ponin selässä. Simuloin jonkunsortin "kouluratsastusta", eli pyrin pitämään pitkistä ohjista huolimatta asentoni käsiä myöden sellaisena, että oikeasti ratsastaisin ja keskityin vain itse ratsastustekniikkaan. Oli yllättävän haastavaa jostain syystä pitää hartiat rentona ja pitää katse edessä - tuo ponin tukan katselu kun tuppaa oleen yksi mun pahimmista "virheistäni" oikeaoppista ratsastusasentoa ajatellen, ja sain kyllä tehdä töitä niin käsien kuin katseenikin kanssa koko ajan. Kaikissa mutkissa "ratsastin" yläkropallani kuin ne olisivat kentällä tehtäviä käännöksiä, mietin, miten niissä kädet toimivat, mihin katse vie jne. Mentiin pääasiassa ravilla, mutta hiittiradalle päästyämme otin mukaan taas laukannostotkin.

Hikinen pouni, kuva taattua kännykkälaatua!

Ensimmäistä laukannostoa valmistelin ensin päässäni, sitten tein puolipidätteen niin istunnalla kuin kuvitteellisesti ohjillakin, siirsin toista lonkkaa hieman eteen ja kevyesti samalla painoin pohkeella - poni siirtyi laukkaan. Kaikenlisäksi ennen, kuin ehdin antaa ääniavun. Olin ihan äimänä, en uskonut sen vielä kauhiasti oppineen oikeasti laukka-apuja. Tai käsittävän puolipidätettä. Mutta se toimi. Olin onneksi nopeasti juonessa mukana ja kehuin vuolaasti ponia äänellä sekä rapsutin sään vierestä, annoin ponin laukata jonkunmatkaa ennenkuin pyysin taas siirtymään takaisin raviin. Jatkoin koko hiittiksen verran vielä "kuivaharjoittelua" ja täytyi kyllä todeta itselleen, että tulen tekemään näin jatkossakin! Selkeästi tuli tehtyä asiat yksinkertaisemmin ja ajateltua jokainen liikkeensä ihan erilailla, kuin mitä jos "vain ratsastaisi". Joskus kun tähän vielä saisi yhdistettyä ne ohjat ja tuntuman.

Poni oli etuosastaan taas aika märkä kun päästiin takaisin tallille, mutta erittäin tyytyväisen oloinen. On mukava huomata, että myös sen mielestä on kuitenkin kiva käydä lenkillä, vaikka se kavereidenkaipuu onkin suuri. Kokeilin vielä tilaamiani bootseja, mutta ne oli isot. Olin kyllä arvannut asian, kun bootsit näin. No, tiedänpähän vertailla niiden kokoja muihin ja tilata aika paljon pienemmät. Ja noiden piti olla ihan ok omien mittailuideni perusteella :D Toivottavasti ihan heti ei tule sellaisia pääkallokelejä, että nastoja tarvittaisiin, mutta koska kuitenkin paljolti käyttämämme reitit ovat myös autojen käytössä, tulee niistä helposti liukkaat jos käy vähääkään lämpimämpänä keli päivisin. Nyt oli vielä ihan mahtava pito paljaalla kaviollakin.

Haaveilen myös ponille (tai no, itselleni) joululahjaksi yksiä upeita hackamoreja, ne vain on niin hienot. Upeat. Sanoinkuvaamattoman hienot. Niiden kanssa ei myöskään tarveisi miettiä paineen lujuutta ponille, kun noiden tänhetkisten bb-mallisten suitsien kanssa mietin, että jääkö niissä paine välillä "päälle", vaikka itse olisinkin jo myödännyt kädellä.

Energiapakkaus-Nani

Ihan huippu ratsastuskerta tänään! Maltoin myös pitää ponin koko kuntoonlaiton ajan käytävällä iman, että sidoin kiinni - vaikka sitä niin ne karsinoissa olevat heinät ja kaurat kiinnostivatkin ja sain olla vähän väliä palauttamassa ponia takaisin paikoilleen. Välillä seisoi pidemmän tovin hienosti ja välillä meinasi lähteä livohkaan samointein kun olin paikoilleen palauttanut.. Nami oli muutoin normaali rauhallinen itsensä, enkä voi sitä kamalasti ruuanhimoistaankaan syyttää.

Lenkille lähtiessä vielä ajattelin, että tuleekohan koko lenkistä muuta hyötyä kuin liikunta, poni kun kiemurteli ja oli kovasti senoloinen, ettei kiinnosta sitten pätkääkään koko homma. Kun sitten tallialue jäi taakse, rupesi sitä intoakin ponista löytymään ja jo ensimmäisellä ravipätkällä se lähti eteenpäin kuin olisi hiitillä ollut. Sain aika paljon sen kanssa treenata puolipidätteitä, ettei vauhti ihan pöljää menoa ole, muutoinkin kun virtaa ja eteenpäinpyrkimystä riitti, pystyin kerrankin myös harjoittelemaan tuntumalla kulkemista ponin kanssa. Seuraavan ravipätkän aikana annoin luvan nostaa myös laukan ja siitä ilosta piti yrittää jotain pientä pukkiakin alkuun, ennen kunnon singahdusta :D

Otettiin myös monta pientä väistöharjoitusta ja poni rupeaa olemaan jo aika hieno! Kun se meni hyvin pienestä merkistä molempiin suuntiin, lopetin ne treenit tältä päivältä. Koska yhä vain eteenpäinpyrkimystä oli melkein vaikka muille jakaa, otettiin vielä hiittiksellä laukannostotreeniä - ei ne vieläkään suju ihan hirveen hienosti, ainakaan muusta kuin ääniavusta, mutta kyllä se innolla yleensä lähtee, kun vielä oppisi yhdistämään pohjeavut touhuun ja kun joskus pääsisi kontrolloimaan vähän kumpaa laukkaa mennään..

Viimeisen laukkapätkän jälkeen hölkyteltiin vielä reipasta ravia vapain ohjin ja lopulta hyppäsin alas selästä kävelläkseni loppumatkan ja antaakseni ponin täten viilennellä oloaan ilman taakkaa. Oli kyllä tosi hyvä lenkki, tuli hyvä mieli, että ponilla riittää halua liikkua myös yksin, ja että saatiin opeteltua uutta. Poni myös tuntui välillä vähän myötäävän tuntumalla niskastaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa <3

Piukea ajoponi

Kärryttelyn jälkeen taas tarhassa

 Poni taas melko mutainen, mutta onneksi kuiva ja sain täten piikkisualla aika hyvin rapsuteltua mudat ponista irti. Jouduin aika nopsaan myös laittamaan Namin käytävälle kiinni, kun se yritti turhan innokkaasti tunkea karsinoihin, joissa oli jo iltaruuat valmiina odottamassa hevosia - ja toisaalta, piti mennä hakemaan kärryt sekä laittamaan vielä yksi paita varuuksi päälle, etten jäädy lenkillä, aika kolea ilma. Poni oli hieman epäileväinen jostain syystä valjaita kohtaan, ehkä se mietti, että joutuuko tälläkin kertaa uuden jutun eteen, kun viimeksi valjaiden kanssa käytiin treenimässä ohjasajoa tarhassa. Kärryjä laitellessa poni oli kuitenkin oma rauhallinen ja tyyni itsensä, vaikka muksut siinä vähän juoksentelivat vielä ympärillä häiritsemässä.

Nyt oli ekaa kertaa kuolaimettomat päässä kärryjen kanssa ja en tiedä, johtuiko niistä vai mistä, että alkumatka oli melkoista serpentiiniä! Jouduin ohjaamaan todella paljon, että pysyttiin tiellä - ja kun vihdoin ohjasotetta kuunneltiin, niin sitten käännyttiinkin jo turhankin paljon, melko mielenkiintoisennäköiset jäljet varmaan ainakin jätettiin taaksemme. Kun hiittis lähestyi, oli naapurintallin ravuritkin liikkeellä ja poni niistä vähän innostuikin - tosin ne ehtivät "juosta alta pois" ja menohalut jäivät taas siihen, kun Nami ei ilmeisesti tiennyt, mihin suuntaan toiset menivät, kun yritti itsepintaisesti puskea yhdelle metsätielle hiittikselle johtavan mäen sijaan.. ja koska mäen kipuaminen oli ilmeisen ällöttävää ponin mielestä, tulivat ravurit taas jo poispäin hiittikseltä, ennenkuin me ehdittiin sinne asti. Hömpötysravailtiin sitten hiittistä menemään, kun Nani kaihosi kavereiden perään - onneksi se on kyllä alkanut jo kohtalaisen siivosti kulkemaan eteenpäin haluttua askellajia. Kääntösilmukan jälkeen sitten ravurit tulivat meitä taas vastaan, jolloin vaihdettiin kaistaa ja annettiin niiden mennä vielä tulla ohitse, jolloin päästin ponin "jonon jatkoksi" ja voi että sitä pienen ponin riemua! Se veti niin piukeana pää ja korvat pystyssä toisten perässä ja oli innokas, pysyi kohtalaisesti jopa perässäkin (eivät ajaneet enää mitään reipasta hiittivauhtia).

Kyllähän me pikkuhiljaa jäätiin ja pariin otteeseen poni koetti laukallesiirtymistä, mutta siirtyi takaisin raville melkopienestä äänimerkistä, ohjia ei taas tarvittu sitten enää. Ravurit taisivat palata tallille, kun me mentiin vielä toisen kerran hiittis, eikä niitä enää näkynyt. Lopuksi vielä pyörähdettiin pelkkä vanha tienpätkä ja taas poni oli niiiiiiin tyytyväinen, kun kerrankin sai kääntyä hiittikselle tullessa kotiinpäin risteyksestä, eikä kääntösilmukalle. Se kun rakastaa tuota vanhaa pätkää, mutta tykkäisi myös aina sen jälkeen kääntyä kotiopäin. Talliinpäästessä poni oli hieman hikinen ja tuntui, että paksuhkon karvan alla hiki oli kokoajan nousemassa lisää, joten harjasin ponin ja laitoin fleeceloimen selkään, ennenkuin heivastin takaisin tarhaan.

Ohjasajoa

Koska viimekerralla ajaessani Nanilla päätin, että seuraavalla kerralla jo laitan kuolaimettomat kärrytellessäkin päähän, niin tänään sitten laitoin. Poni oli niin märkä ja hieman mutainenkin, ettei sitä pahemmin voinut harjailla, joten kävin tarhasta hakiessa tekemässä taas pienen keikan jolla tarkastelin ponin mielentilaa pysäytysten ja peruutusten sekä muutaman etuosan väistättämisen kanssa. Ensimmäistä kertaa poni peruutti pelkästä omasta peruutusliikkeestäni! Tosin kun talli alkoi näkyä, huomasi ponista ruokien kutsun ja jouduin toppuuttelemaan ja peruuttamaan sitä, kun meinasi ravailla ohitse.

Puin tallissa ajovehkeet päälle, vähän heijastimia varuuksi, jos jouduttaisiin tiellä menemään ja jätin riimun vielä suitsien päälle. Poni oli aika kiireinen alkuun ja taluttelinkin sitä jonkun matkaa vain riimusta, kunnes ajohevoset oli saatu sisälle ja päästiin yhteen tarhaan pyörimään. Pidin alkuun vielä ohjien kanssa ponin sivulle siirryttyänikin narun riimussa kiinni, mutta aika pian otin sen pois "häiritsemästä".

Aika nopeasti poni oivalsi, että voin kulkea about takaosan kohdilla tai vähän taaempana sivusuunnassa ja käskyttää sieltä. Pysähtymiset ja liikkeellelähdöt sujuivat nopeasti ja uskalsin ruveta pitämään paremmin tuntumaakin ohjilla. Käännöksissä oli havaittavissa pientä portinsuuntaan puskemista, mutta aika nätisti meni kuitenkin - sain tehtyä molempiin suuntiin ympyröitä ja molemmin puolin ponia ohjattua käännökset sekä itsestäni poispäin, että itseenipäin. Ravissa en tainnut tehdä ympyröitä kuin "itseni ympäri" - vauhdin ylläpitäminen kun on ponin kanssa vähän työtä vaativa juttu.. Mutta kyllä se lopussa jo kohtuullisesti piti pyydetyn askellajin kunnes toisin ohjeistettiin.

Oli kyllä positiivinen kokemus! Tallissa pesin vielä ponin jalat, hännän ja riimun sekä kävin vielä ennen lähtöäni harjailemassa häntää, jos siitä joskus saisi siistin..

Halu olla parempi ihminen

Viimeaikoina minussa on herännyt halu yrittää enemmän - olla vähemmän äkkipikainen eläimilleni. Kaiken lisäksi luulen, että tämä nykyinen äkkipikaisuus on raskauksieni tulosta, jotenkin tuntuu että on hormoonit jääneet jylläämään tai jotain, en tiedä. En kuitenkaan tahdo ainakaan tunnustaa, että olisin aina ollut näin lyhytpinnainen! Kuitenkin, etenkin poneilussa mulla on käynnissä jonkunsorttinen murroskausi, ehkä se käy ilmi jo siitä, että pääasiassa mennään riimulla ja kuolaimettomilla bb-mallisilla suitsilla, käytetään rungotonta satulaa ja kengät loistavat yhä poissaolollaan ponin kavioissa. Edetään hissukseen ratsutuksessa, ei yritetäkään mitään kummallisempaa, jos tuntuu vähänkään siltä, että jompaakumpaa ei nyt kiinnosta, tai jos oma mieli ei ole riittävän tyyni jo aloitellessa.

Vahvana minussa elää kuitenkin tämä perinteinen suomalainen hevosenkäsittelytapa ja edetään pienin askelin. Ahaa-elämyksiä tulee silloin tällöin, miten voisin tehdä asiat ponin kannalta miellyttävämmin - kuitenkin mielellään niin, että asiat saadaan hoidetuksi. Tästä erinomaisena esimerkkinä pesupaikalla käyminen ja siellä jalkojen/hännänalueen pesu, jota on joutunut viimeaikoina taas tekemään paljonkin - ja tarvetta olisi tehdä vielä enemmänkin. Ennen vanhaan poni olisi pistetty naruista molemminpuolin kiinni ja mahdollisista väistämisyrityksistä huolimatta se olisi pesty. Nyt ollaan pari kertaa menty toisella tapaa ja olen taluttanut ponin pesupaikalle, nenä takaseinälle päin, pudottanut narun lattialle, mahdollisesti pitänyt ihan päästä varuuksi kiinni. Käskenyt seisomaan siinä ja rauhassa hoitanut pesut, eikä poni ole ollut moksiskaan! Sitä on selkeästi ahdistanut pesupaikalla kaksinpuolin kiinnioleminen, kun ei pysty kunnolla seuraamaan tapahtumia ja kaikenlisäksi edessäpäin on se ah-niin-houkutteleva vapaus, turva siltä pahalta vedeltä. Kun se nyt pystyy seurailemaan mitä teen ja samalla tutkiskelemaan pesupaikan hajuja, ei kiirettä ole mihinkään.

Sitä kuulee niin paljon, että pitäisi käyttää vähän raippaa tai muuta "väkivaltaa", että poni rupeaisi käyttäytymään. Tällä hetkellä mietin, että miksi pelotella Nania, sillä on kuitenkin sydän täynnä kultaa, vaikka välillä ponimainen (ja tammamainen) oma tahto yrittääkin esille. Sitten vaan selvitellään rauhaksiin, että mikäs nyt mättää, miksi asiat eivät suju - välillä jään epätietoiseksi, mikä oli, välillä tulee ahaa-elämys taas tässäkin. Välillä se ahaa-elämys tulee jälkeenpäin, mutta olet ollut ihan siinä partaalla, että olisit keksinyt sen jo ongelman ilmetessä. Kuten se, että Nanille oli älyttömän epämieleistä lähteä lenkille kesällä siihen aikaan, kun se ei meinannut pysyä missään aidoissa ja joutui sitten olemaan pienen poniparan elämään suhteutettuna pitkän pätkän yksinään tarhassa. Kun ei ole tarhassa kaveria, jonka kanssa rapsutella ja hengailla, ja sitten vielä lähdetään repimään pois edes näköyhteydestä muihin hevosiin, niin se taisin raastaa pienen laumaeläimen mieltä. Me ollaan pärjätty vallan mainiosti ilman raippaa, enkä osaa ajatella, että poni enää ainakaan minun kanssani edes pahemmin koettaisi mitään "ponimaisuuksia". En sitten tiedä, miten se on muiden kanssa. Olen ruvennut jo hieman Pinjaakin kouluttamaan poninkäsittelyssä, vaikka se ehkä vielä turhan aikaista onkin - mutta kasvaapahan ainakin siihen, että väkivalta ei ole ratkaisu.

Minulla on toki vielä paljon jonkunsortin epävarmuutta esimerkiksi kuolaimettomuutta kohtaan - ajamaan lähtiessä olen muutaman kerran jo harkinnut kuolaimettomien laittamista, mutta en ole sitten kuitenkaan sitä tehnyt. Jännittää, että koska poni saattaa välillä säpsähtäessään tai jostain kiukustuessaan ottaa pienet pukit, että kuolaimettomalla en saisi muka pidettyä sitä päätä ylhäällä.. ensi kerralla yritän taas saada luottoa itseeni ja poniini, tiedostan kuitenkin aika pitkälle ne riskikohdat pukittelua ajatellen ja toisaalta poni on nykyään lopettanut pukit myös nopiaan, on oppinut ehkä sen, ettei niistä enää saavutakaan vapautta ;D Mutta tahtoo silti kertoa mielipiteensä tiettyihin asioihin, välillä jos hoputan huonossa paikassa, satunnaisesti tietyissä tutuissa paikoissa, joissa aiemmin pukittelusta on seurannut jotain hyötyä, tai vaikka siihen, että koiranperhanalla on vapaus juosta ohi, edestä, takaa, metsään, tielle jne. ja ponilla ei. Selästäkäsin tätä pukittelua sitten taas ei ole ilmennyt..

Haluaisin oppia niin paljon siitä, miten olla luonnollisesti hevosten kanssa. Miten päästä siihen tilaan, ettei varusteita tarvita laisinkaan. Testasin tavallaan hieman asiaa viimeisimmän ajolenkin jälkeen, kun en laittanutkaan ponille narua kiinni, kun sen ohjasin valjastuskatokselta tallin puolelle harjaukseen ja kavioiden tarkistukseen. Heinäkärryjen vieressä ei-yllättävää-kyllä poni hetken viipyi, mutta jatkoi kyllä sitten perääni matkaa - olisi kyllä kävellyt suoraan karsinaansa, ellen olisi aika vahvasti paineistanut tekemään käännöksen ja asettumaan käytävälle itselleni sopivampaan asentoon. Tässä vaiheessa laitoin narunkin takaisin ja harjoiteltiin taas seisomista pieni hetki, kunnes totesin, että ponin mielessä on vain karsinasta löytyvät ruuat, sitaisin näennäisesti narun kiinni.

Paikallaseisomisharjoitusta n. viikon takaa

Tämä mun "leikkiminen" on edesauttanut sitä, että appiukko pyörittelee silmiään mun touhuilleni, mies ymmärtää vähän paremmin - tosin on hänkin välillä sitä mieltä, että pitäisikös välillä vähän suuttua ja tehdä jotain. En kyllä voi sanoa muistavani, oliko tämä sitä aikaa, kun poni ei vielä toiminut kärryjen kanssa erityisen moitteettomasti.. mielestäni ollaan edetty, niin minä kuin ponikin, tällä yhteisymmärryksen tiellä. Vielä on paljon opittavaa minulla, en tiedä, onko minusta niinkään (ainakaan ihan heti, tämä perinteinen hevosenkäsittely kun on niin tiukassa, vaikka se ärsyttääkin) miksikään "hevoskuiskaajaksi", mutta tahdon päästä eteenpäin omalla tielläni. Tehdä asioita hevoslähtöisemmin, treenata uutta vain silloin, kun molemmilla on siihen ideaali mielentila, muistaa olla vaatimatta liikaa. Näyttää ensin selkeästi, mitä tällä asialla haetaan takaa, ja pikkuhiljaa saada poni tekemään asiat pienemmästä ja pienemmästä merkistä. Tärkein asia, minkä olen oppinut, on se, että ei voi hevoselta vaatia mitään, ellei ole ensin pala palalta harjoiteltu, mitä se jotain on. Vielä kun tämän muistaisi aina itsekin! Joskus ihan "itsestäänselvyyksissä" tulee niitä asioita, joissa tajuaa, ettei koskaan ole oikeastaan opettanut, että mitä tämä asia tarkoittaa. Ihan järjetöntä. Jos ei ole alusta asti näyttänyt ja vaatinut tietynlaista käyttäytymistä tietyssä tilanteessa, niin miten voisin yhtäkkiä jollain kerralla vaatia sitä? Ja ehkä taas seuraavalla kerralla antaa olla. Kuten naruissa seisoessa - alusta asti en ole vaatinut täysin paikallaan seisomista, joinain päivinä on pienetkin liikehdinnät ärsyttäneet ja taas toisena päivänä poni on saanut vaellella eteen ja taakse narujen antamissa mitoissa ja "pyöritellä" pyllyä puolelta toiselle miten vain. Jos olen alusta asti sallinut näitä asioita, en voi yhtäkkiä vaatia täyttä paikallaoloa.

En tiedä onko tässä kirjoituksessa taas päätä tai häntää :D Tämä on tällaista ajatuksentulvaa, varmaan itsensätoistelua paljonkin.. olisi ihana päästä johonkin kurssille, missä oppisi käsittelemään hevosta eritavalla. Saisi konkreettista tuntumaa siihen, mitä luetut asiat tarkoittavat. Sen lisäksi näiden kahden lapsiriiviön kanssa ollessa ei vain tule ottaneeksi sitä aikaa siihen itseopiskeluun erityisen helposti. Aina kun on hetki aikaa hengähtää, tulee tehtyä jotain muuta, ei muista sitä, että voisi etsiä tietoa. Vielä on pitkä matka, mutta toivottavasti tulen vielä paljon oppimaan ja toivottavasti saisin myös näitä oppeja siirrettyä eteenpäin - jos en nyt ihan pikkupojasta omiin tapoihinsa kangistuneeseen appiukkoon, niin edes omiin lapsiini. Että he näyttäisivät myös käytöksellään sen arvostuksen herkkää, isoa eläintä kohtaan. Uskaltaisivat kulkea vastoin valtavirtaa, olla käyttämättä kuolaimia vain "tavan vuoksi", uskaltaisivat antaa hevosen kavioiden olla sellaiset, kuin ne luonnollisimmaan ovat, kengättömät. Erityisesti toivon tätä uskallusta itseltäni jatkossakin! Etten suhtaudu totuttuihin asioihin itsestäänselvyyksinä, uskallan kokeilla toista tapaa.

Demoniponi ja sen demonikaveri?

Apua, ponini kutistuu!

Koska Nani on parilla edellisellä liikutuksella vaikuttanut jäykältä/epäpuhtaalta, touhuttiin tänään(kin) ihan rauhaksiin. Tarhasta hakiessa poni kulki puhtaasti, hieman vilkuili tallin edessä työskentelevää kaivinkonetta, mutta ei pahemmin. Reenailtiin taas paikallaseisomista ja Nani oli hieno koko harjauksen! Siirryttiin pesupaikalle ja seisoi sielläkin tosi kiltisti paikoillaan kun pesin hännän ja jalat - pidin kuitenkin narun päästä varuuksi kiinni, mutta ihan turhaan.

Lähdettiin lenkille ja otin varuuksi kypärän mukaan, koska Nani kulki puhtaanoloisesti sekä käynnissä että ravissa, sidoin narun ohjiksi ja hyppäsin selkään. Hieman poni mietiskeli ajoittain etenemistä, mutta jatkoi aina eteenpäin istunnalla tai äänellä. Sitten tapahtui jotain kamalaa. Tiellä käveli ihminen. Meidän suuntaan. Järkyttävää, eikö? Sitten se katosi! Eli meni omalle pihalleen.. Siinä vaiheessa poni teki jonkun etupäänkevennyksen ja vaihtoi suuntaa, kevensi uudelleen etupäätä. Jäi kuitenkin paikoilleen. Kun totesin, että takaamme (eli siitä suunnasta, johon oli tarkoitus mennä) tulee vielä peräkkäin kaksi isoa pakua, päätin jalkautua hetkeksi, että poniressukan pasmat saadaan rauhoittumaan..

Talutin Nanin ohi sen pihan, johon tuo järkyttävän pelottava henkilä katosi ja nousin sitten takaisin selkään, kun poni oli jo ihan oma itsensä. Jatkettiin täten köpöttelyä. Sukulantien ylitettyämme ponia taas jännäsi, kun edessä oli toinen ihminen! Tällä oli vielä kaikenlisäksi lauta kädessään, jonka kanssa mittaili ladon seinää. Tällä kertaa jännitys kuitenkin laukesi nopeaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Kun vielä päästiin ohi suurimmasta osasta naapuritallin tarhoja, otettiin pätkä munaravia, kun poni oli jo kulkutuulellakin. Ravattiin myös toinen pätkä ja sitten ylitettiin heinäpelto edestakaisin, kun käytiin laittamassa riistakamera toimintaan.

Takaisintullessa tais Namilla kiehahtaa, kun en antanut sen syödä ja hetken jo luulin, että se kuolee :D se rupes polkeen jalkaa, teki epämääräisiä liikkeitä, venytti itseään ja luimi. Ja teki samaa koko pellonylityksen - kielloista huolimatta onnistui myös napsaisemaan muutaman heinänkorren matkalla. Kun pellolta päästiin takaisin hiekkatielle, oli poni vieläkin vähän happamenoloinen, mutta muutoin käytös normalisoitui. Otettiin kuitenkin muutamia pysähtymisiä, peruutuksia ja väistöjä ennenkuin hyppäsin selkään vielä loppupätkäksi hiekkatietä. Yhdessä kohtaa oli kovempi hiekka ja poni ontui sillä kohden toista etujalkaa, mutta taas pehmeälle päästessä kulki normaalisti ja otti vielä pari pientä ravipätkääkin. Tiellä meni monta autoa ohi, eikä poni niistä paljoa virkannut. Isto meni traktorilla ohi kun oltiin peltotiellä ja siinä kohtaa poni otti pari raviaskelta - sitten taas kun tultiin kaivurin ohi, meni poni maistelemaan sitä..

Harjasin tallissa vielä läpi, suihkutin selvitysainetta kohtuullisesti kuivuneseen häntään ja vähän myös harjaan. Hienosti seisoi poni paikallaan taas ilman kiinnisitomisia, fiksu tamma <3 sitten se pääsikin takaisin tarhaan kavereiden tykö.

Edit. Ai niin, se otsikossa mainittu kutistuminen. Namilla menee silojen vatsavyö reiän-pari kireämmälle kuin kesällä! Tosin hoikistuminen tuntui konkreettisemmin selässä nyt kun meni ilman satulaa.. Siellä meinaa tuntui selkäranka.. Kivasti kopahti häpyluuhun parissa äkkipysähdyksessä :D

AgiRöllin paluu

Varmaan parin kk:n tauko agissa (jos ei Äetsän epiksiä lasketa) ja voi että on koiralla intoa! Jännitti tosi paljon, vetääkö koira vain perseilyksi tauon, metsästelyn ja maneesiin siirtymisen vuoksi. Mutta vielä mitä! Meillä oli rata johon kuului hyppyjen lisäksi kepit, pussi, keinu, rengas ja putki. Tein ensin pelkkiä keppejä ja keinua erikseen, kepit eivät ihan jaksaneet kiinnostaa, mutta jotenkin nekin menivät. Keinua Rölli jopa rupesi hieman hiffaamaankin, olin pirun ylpeä!

Kun koetin koko rataa, kiisi Rölli vimmatusti ja teki kyllä mitä pyysin, jouduin kyllä pistään aikalailla töppöstä toisen eteen. Jei! Pari omaa mokaa, mutta koira kyllä keskittyi ja teki mitä pyydettiin, pussi sitä vain vähän jännitti, taisi usko loppua kesken, ettei moinen lopu koskaan. Ihan hirmu hyvillä fiiliksillä tästä jatkoon! Ihana paras Rölli <3

Iltalenkillä

Pääsin eilen tallille vasta kun alkoi hämärtää ja poniressukkakin taisi luulla pääsevänsä iltaheinien pariin hakiessani sen tarhasta.. Otettiin talliinmenomatkalla muutamia pysähtymisiä ja peruuttamisia ja tallissa laitoin ponin naruihin - kummankaan pää ei ois kestäny kunnon seisomisharjoituksia, kun ponin mielessä on vain iltaruuat. Aika mutainenkin poni oli..

Varustin ponin jalkaheijastimilla sekä heijastinrintaremmillä, kärryissä om lisäksi aisoissa ja takana heijastimet. Puin myös itselleni heijastinliivin. Poni oli reippaalla tuulella ja otettiin ensimmäinen hölkkäpätkä jo hiittikselle noustessa. Muutoinkin mentiin pääasiassa ravia tai hölkkää matkalla, mutta kyllä siellä pari käyntipätkääkin oli välissä. Nani reippaili aika hyvänoloista vauhtia - tai sitten pimenevä ympäristö loivat illuusion vauhdista..

Eka jännä tilanne tuli, kun hiittistä lanaamassa ollut traktori tuli meitä vastaan ja sen ja (kohtuusyvän) ojan väliin jäi vain hieman kärryjä leveämpi väylä. Sokaistumisesta tyrmistynyt poni koetti suht rauhassa ensin ehdottaa täyskäännöstä, mutta toisesta kehoituksesta lähti jo ohittamaan traktoria. Aikalailla sain pitää traktorinpuoleisen ohjan kiinni, mutta ojalta vältyttiin! Traktori tuli vielä toisen kerran vastaan loppulenkistä ja silloin oli törmäys lähellä.. Täten laitoin ostoslistalle kypäräheijastimen ja suitsiin heijastimet. Lähinnä otsapantaan ja ohjiin, kun turpahihnaa ei ole.

Mietiskelin myös, pitäiskö seuraavalla kerralla koettaa ajamistakin noilla kuolaimettomilla..? Tallissa totesin, että kyllä se lenkki reippaammin taittui kuin viimeksi, sillä nyt päästiin vajaa 10min nopeammin lenkiltä kotio edelliseen samaan verraten! Ja ilman hikeä! Huomenna ois ponilla vuolupäivä, toivottavasti on kiltti, kun vuolijalla rupeaa jo raskausmaha "painamaan".

Ensimmäiset väistöharjoitukst

Käytiin tänään ponin kanssa 7km lenkillä ratsain. Pinja halusi taluttaa Namin tarhasta sisälle, mutta onneksi ei haitannut, että myös minä pidin narusta kiinni. Sain myös ei-niin-tehokasta harjausapua, kunnes laitettiin Pinnille kypärä päähän ja sai istua lopun harjausajan selässä - hetkeksi myös Senja liittyi seuraan (kuva tosin toissakertaisen ajolenkin jälkeen otettu, kun lapset tahtoivat vielä "ratsastaa").

Sateisessa kelissä lähdettiin matkaan, tarkoituksena tarkistaa yksi uusi mahdollinen kärryttelyreitti. Poni koetti taas napsia kaiken mahdollisen ruuaksi kelpaavan ja pyrki vaeltamaan reunasta reunaan, josta sitten päätin, etten odotakaan väistöharjoitusten aloittamisessa lenkin jälkeiseen aikaan tallipihalle maastakäsin, vaan kokeilin piruuttani, miten homma onnistuisi suoraan selästä. Ja sehän onnistui! Helpommalla poni väisti vasemmalle, mutta pienen yrittämisen jälkeen onnistui myös oikealle. Ihan huisin taitava Nani!

Reitillämme olikin laitettu yksi portti kiinni, mutta selästäkäsin sen pystyy ohittamaan - kärrytellen ei sitten taas tarvitse miettiä ko. reittiä menevänsä. Ajattelin sitten, että mennään Kennelkerhon parkkikselle pyörimään, mutta sinnekään ei päässyt, kun tielle oli syntynyt mittava vesistö ja pelkäsin kumoutuvani uimaan jos olisin päästänyt ponin hyppimään ja liukastelemaan jatkaaksemme matkaa. Mentiin sitten vielä yhtä tietä pätkän matkaa ja siinä testasin myös laukannoston toimivuutta vieraassa maastossa poispäin kotoota kulkiessa - onnistui sekin hienosti ilman kummempaa kannustusta!

Reitti oli tosin paikoitellen aika ilkeä ponin kavioille, kun tiellä oli isolohkareista irtosoraa, joka selkeästi teki ikävää. Takaisinpäin kulkiessa säikäytimme yhden kauriin ja hiitiradalla ponia vähän jännitti käynnissäoleva rekka, jonka kyydissä oli metsätyökone - siitäkin päästiin hyvin ohi hetken mietinnän jälkeen, vaikka ojan ja rekan välissä oli vain naftisti poninmentävä tila. Onneksi ei oltu kärryillä, ei oltais mahduttu..

Harjaamisen jälkeen viskasin ponin kera pienen heinätupon pihalle takaisin. Rohkaisee kyllä ponin kunnon puolesta, että kohtalaisesti ravia ja parit laukkapätkät sisältävä ratsastuslenkki ei nostanut edes hikeä pintaan! Lauantaisella ajolenkillä ponille tuli hieman hiki, mutta päivä oli kyllä lämpimämpi ja Namilla on jo aikamoinen karva! Silloin mentiin myös koko lenkki aika reippaasti ja suurimmalti osalti ravissa.

Agiepikset Sastamalassa

Ajeltiin tänään Pohjanmaalle koko perheen voimin ja pysähdyttiin matkalla viettämään agipäivää sekä verryttelemään niin omia kuin koirienkin koipia. Osallistuttiin molempien koirien kanssa sekä "putkiluokkaan" että perus mölliluokkaan.

Rölli meni putkiluokassa aika kivasti, vaikka kaksi pientä karkkoa tekikin. Mutta pääasiassa kuunteli ja teki innolla. Roosa teki yhden riemukierroksen, mutta kevyen karjahduksen jälkeen rupesi toimiinkin. Päätyi lopulta sijalle 10/24 tms. ja oli viimeinen palkittu koira. Olin kuitenkin molempiin tyytyväinen.

Mölliluokassa Rölli meni alun hienosti, mutta sitten yhden putken jälkeen veti jonkun superkarkon - ja sieltä palattuaan kulki taas loppumatkan oikein hienosti.. Roosa otti kierroksia ja rupesi hyppiin ja komentaan samaisella putkella jonka jälkeen Rölli karkkos. Siitä kun päästiin eteenpäin, meni taas hyvin ja olin äimänä, kun meni puomille ilman nousun kontaktivirhettä. Oma hämmennys kostautui kun jäin jälkeen ja Roosa päätti hypätä alastulossa jo puolestavälistä pois. Noh, siihen nähden että veti kierrokset överiksi, meni hyvin.

Rivakkaa kärryttelyä

Kävin Nanilla ajamassa ja se oli jo tarhasta hakiessa hieman pörheän oloinen.. Lenkillä kuljettiinkin välillä kovin reippaasti, etenkin kun naapuritallilta oli kaksi ravuria lenkillä myös ja ohittelivat useamman kerran meidät. Pari pukkiakin poni pompautti, kun n antanut sen lähteä laukalla ravurien perään. Lenkille tuli pituutta 5,1km ja aikaa tuhraantui jotain 30-40min (kun en ole varma, ottaako Trackeri ajan siitä, kun ohjelman käynnistää, vai oikean liikkeelläoloajan). Huippunopeuskin oli 20km/h, kun ratsain ollaan päästy vain reiluun 18km/h vauhteihin.
Tallille saapuessa kuulin myös, että poni on ollut kokoajan karkuretkillä ja aitaa korjattu useampaan otteeseen. Toivottavasti tuo nyt ymmärtäisi vähän pysyä paikalla, ettei joutuisi karsina-arestiin. Nyt poni pääsi kuitenkin kokeilumielessä taas Tyynen kanssa tarhailemaan, jos pysyisi siellä, ois huippua!

Ihana viikonloppu takana!

Lauantaina lähdin Röllin kanssa maalle ja ensimmäisenä otin ponin käsittelyyn - vähän talutusharjoitusta ja sitten tallissa harjatessa seisomistreeniä. Joskin jossain vaiheessa laitoin naruihin, kun omat hermot meinasivat ruveta kremppaamaan, eikä poninkoulimisessa ois mitään järkeä, jos ite käy hiilenä O_o  Pistin kuolaimettomat, satulan ja otin liinan messiin, suuntana tallin takana oleva tasainen kapeahko, pitkähkö tarha. Siellä sitten vähän harjoiteltiin juoksutuksen alkeita, poni stoppaili aina siinä kohden, missä aidanvieressä on heinäkasa, mutta rupesi pikkuhiljaa kyllä sitäkin ohittamaan paremmin ja paremmin. Sitten juoksutusta toiseen suuntaan, meni jo paljon paremmin, vaikka vähän piti siinäkin testata, että saisko peruuttaa/ryykiä heinille. Totesin, että poni kulkee tasaisesti, ei onnu mitään jalkaa eikä varusteetkaan tunnu haittaavan - eli selkään. Siinä alkoi sitten sama jäkitys kuin edellisellä ratsastuslenkillä, nyt vain ei Nani tahtonut heinäkasan päältä poies. Siinä hetki keskusteltiin rauhassa, poni potkiskeli vuorotellen takasillaan, välillä meinasi vähän napata mun kengäkärjestä ja peruutteli, aina kun rauhoittui paikoilleen, kysyin, josko jo edettäisiin. Sama toistui joka kerta heinäkasaa ohittaessa pitkän aikaa. Samoin käännökset heinäkasalta poispäin johtivat kiihdyttämiseen ja vänkäämiseen. Kun vihdoin poni kulki mihin halusin eikä vängännyt, ei kiihdytellyt eikä stopannut heinäkasalla, lopetin ratsastuksen, riisuin satulan ja käytiin tallissa vaihtamassa riimu päähän ja lähdettiin vielä hieman kävelylle.

Röllin kanssa sitten läksin metsään, nyt kun jäniksiä saa ajaa. Oltiin vähän aikaseen liikkeellä ja ekaan kahteen tuntiin ei koira löytänyt/saanut mitään liikkeelle. Sitten yksi herättelypätkä ilman tulosta ja vähän sen jälkeen uudesta paikasta ajo! Itse opettelin metsässäoloajan Tracker Hunterin käyttöä ja seurailin mielenkiinnolla nopeuksia, Röllistä tiesi sen olevan haussa, kun nopeudet olivat 3-5km/h ja ajossa, kun nopeudet olivat 10-11km/h. En itseasiassa edes ensin ollut varma, oliko Rölli ajossa, kun olin itse jo palannut tallille ja ottanut ensimmäisen kolmesta hevosesta sisälle, kun kuulin, että kyllä se nyt väkisinkin haukkuu ja hihitellen vielä soitin pantaankin ja haukkuihan se, nopeus 11km/h. Kun sitten nousin yläpihalle, tulikin rusakko jo  minua vastaan ja teki silmukan ja katosi jonnekin vanhan tallin vieruspöheikköön. Rölli selvitteli hukkaa ja sai ilmeisesti sitten pidemmältä taas tallin takaa jostain vähän vainua ja jatkoi vielä jonkun aikaa ajoa. Kun se lopulta tuli taas takaisin, tuli se ihan eri suunnasta, mistä oletin sen palailevan. sitten se kävi vähän laitumilla etsimässä rusuja ja lopulta päätyi peltojen kautta taas toiseen ajoon - myös tämä rusakko hyppäsi melkein syliini metsän puolelta hiekkatielle juostessaan! Tuli vissiin taas hukka ja siitä sain vihdoin pyydystettyä Röllin kiinni ja pakkasin autoon, 3,5 tunnin "treenin" jälkeen.

Sunnuntaina sitten oli molempien koirien kanssa agiepikset, mölliluokka. Vähän jännitin, kun kenttä ei ollut täysin aidattu, että lähteekö Rölli livohkaan, mutta paria pientä kaikkoamista (ensin ratahenkilökuntaa moikkaamaan ja sitten vähän nuuskuttelua ennen radan jatkamista) lukuunottamatta sehän meni hienosti! Tosin noi kaikkoamiset aikaansai sen, että ihanneaika ylittyi reeeeeeilusti ja tietty virheitäkin tuli ja oltiin sitten sijalla 3/3 :D Mutta olin kuitenkin tyytyväinen, koska se toimi hienosti aina kun vain toimi ;D Roosa oli aamusta ollut vähän kyyhky/sorsametsällä ja sillä oli täten pahimmat energiat poissa, jolloin se keskittyi hienosti tekemään, eikä höseltämään - tuloksena ainoana koirana ihanneajan alitus, mutta harmilliset 5 virhepistettä puomin nousupuolen kontaktivirheestä - joka tosin oli melkein odotettavissa oleva juttu, vaikka koetinkin saada sen kontaktin ottamaan. Ihan huippu fiilis, etenkin kun näin ratahenkilökunnan "riemun" kun edes joku pysyi ihanneajassa ja ihan keveästi. Kaikenlisäksi muut olivat niin hitaita ja tekivät niin paljon enemmän mokia, että Roosa voitti luokan <3 Olin aivan tolkuttoman tyytyväinen. Harmitti tosin, etten ilmoittanut myös 1-luokkaan, kun ei sitä kokeilleista monella muullakaan ollut kepit läheskään hallussa.

Vermon poninäyttelyt & syksy

Uhhuh, kun aika vierii. Koska syksy on tullut!

Eli kyyhkystys alkoi 10. päivä ja sorsastus maanantaina 20. päivä.. eipä ole paljoa miestä ja Roosaa kotona näkynyt. Ollaan me agissa käyty normaalisti sen mitä on päästy ja ponikin on satunnaisesti liikuskellut. Roosa on ollut agissa oma itsensä - välillä ihan super ja välillä ihan superpösilö. Rölli on ollut agissa oma itsensä, eli lähinnä super - ja se hetken kadoksissa ollut vauhtikin on löytynyt. Nyt pitäisi vain Röllin kanssa päästä myös metsään vähän jänöjä katselemaan, kettuajokin olisi kiva. Suunnitelmissahan oli, että ois huisia laittaa se kokeisiin alkusyksystä, että sais jonkunsortin "lähtöarvion" ja arvion muutenkin, että millainen tuo on. Kun enhän minä noista ajavista paljoa tiedä, kun kotona on ollut vain seisojia!

Röllin kanssa agikurssilla on viimeaikoina ollut kivasti vaihtelua - joku kerta ollaan vaan iloiteltu tuttuja ja turvallisia juttuja ratana ja taas toisella kerralla on otettu harjoituksen alle 1-2 erilaista ohjauskuviota. Tällä viikolla harjoiteltiin pakkovalssia sekä sylikäännöstä, pakkovalssi sujui just eikä melkein ihan ekalta yrittämältä, mutta sylikäännöksen kohdalla saatiin hieman tehdä töitäkin, kun se avustaja nameinensa oli vain niin ihanan houkutteleva.. noh, muutaman toiston ja erehdyksen kautta rupesi Röllikin hiffaamaan asiaa ja muistamaan, että meikäläinen toimii käskyttäjänä ja sitten mentiinkin hienosti! Ei voi kuin ylpeä olla. Sunnuntaina meillä ois ekat epäviralliset kisatkin molempien koirien kanssa, saa nähdä, mikä katastrofi niistä seuraa :D

Viimelauantaina oli Vermon poninäyttelytkin - niitä varten reenailtiin taas pari viikkoa (huisia..) 3x viikossa kuntoillen ja ponin kanssa olen nyt ruvennut treenaamaan myös tuntumalla kulkemista ja toivomaan, että sieltä saataisiin myötäystä aikaiseksi jossain välissä. Tallissa taasen harjoituksen alla on käytävällä seisominen ilman naruja ja se onnistuu jo välillä ihan kivasti! Noh, Vermossa saatiin ihan kiva arvostelu rotukehässä, tulos kuitenkin vain II palkinto ja luokkasijoitus 3/3.. Hippoksen kehässä myös ihan mukiinmenevä ja odotettu arvostelu, pisteet 37 tai 38 ja II palkinto. Ponissa oli paikanpäällä virtaa välillä lähes liikaa ja sitten taas etenkin rotukehässä kun joutuikin yksin juoksemaan eikä saanut mennä muiden perässä, niin sitten oli tympeätä - liikuttiin nyt silti onneksi.

Ai eikö kehässä pitänytkään esittää myös laukkaa?

Kaikki nämä kuvat © AE

Senkin söpö vaaleaverikkö <3

Osataan mei ravatakin!

Lomailua

Vein perjantaina Ilkan ja Roosan Santahaminaan, kun Roosan kasvattaja järjesti siellä jokavuotisen vesileirin. Viikonloppuun heillä kuului paljon noutoja, niin maalta kuin vedestä, lammesta kuin merestä. Kovasti oli Roosan ja Ilkan yhteistyötä sekä Roosan työskentelyä muutenkin kehuttu, samoin kuin ohjaajan ja koiran välistä suhdetta. Kaikki oli mennyt loistavasti, täydellisesti tai täydellisyyttä hipoen. Kaikin puolin positiivinen koulutusviikonloppu siis takana!

Rölli pääsi ensin pe-la yöksi Lohjalle, siellä sai istua pihalla juoksunarussa yötä lukuunottamatta (eli illasta ne pari tuntia, mitä oltiin hereillä ja aamusta pari tuntia, ennenkuin jatkettiin matkaa). Suunnattiin sieltä Sammatin Kirmusjärvellä sijaitsevalle saarelle meikäläisen tädin mökille, Rölli ei jännittänyt venereissua ollenkaan, vaikkei se tietääkseni ole veneessä aiemmin ollut. Saarella se sai sitten viettää villiä elämää ja oli koko sielläoloajan vapaana, koska vain muutamalla muulla mökillä oli asukkaat paikalla, eikä siellä ole riistaa, jonka perässä juosta. Punkkipyydyksenä Rölli kyllä toimi erinomaisesti ja sen turkista poimittiinkin tuona aikana 250+ punkkia, onneksi vain muutama jouduttiin irrottamaan nahasta.. noh, hälvenipä meikäläisenkin punkkikammo aika tehokkaasti! Molemmat koirat olivat sunnuntai-iltana kotiinpäästessä väsyneitä, mutta tyytyväisiä <3

Eilen sitten oli Roosan kanssa agia ja ensimmäistä rataa lukuunottamatta se oli aika kone! Mä olen nyt itse ruvennut käyttämään käsiäni paljon tehokkaammin ohjaamisessa ja huomaa kyllä, että myös Roosa seuraa paljon tehokkaammin, mitä teen. Yhden kerran se kylläkin pysähtyi mustan u:n muotoisen putken suulle vaan räkyttään ja päriseen mulle, mutta sitten kun kokeiltiin lähestyä putki toisen reitin kautta, meni sinne ilman mitään ongelmia. Ratoihin tutustuessa mä olin aivan varma, etten ikinä selviä niistä mutkitteluista, mutta hyvinhän se meni ja osasin itse aika hyvin miettiä reitit ja ohjaukset. Oli kyllä mahtava fiilis!

Tänään sitten Ulla laittoi sähköpostia, että olenko harkinnut kisaamista ja haluaisinko mieluummin käydä kisaamaan aikovien kanssa treeneissä, että ne olisivat meille paremmat kuin nuo harrastelijatreenit ja tästä eteenpäin sitten treenaillaankin sunnuntaisin Roosan kanssa. Mulla on vain niin pirun hyvä fiilis!

Naninani

(koska olen laiska, laitan tähän copypastena toisaalle kirjoittamani eilisestä)

Eilen kävin pitkästä aikaa ponin kanssa kunnolla vähän touhuamassa, tässä on ollut itsellä kiireitä ja lastenvahtijoilla kiireitä, niin ei ole kamalasti ehtinyt ponin kanssa muuta touhuta kuin harjailla välillä - ja tuli tuossa näyttelyssäkin käväistyä. Harjasin ihan pintapuolisesti Namin käytävällä ja koetettiin samalla vähän harjoitella seisomista, mutta pienen onnistuneen hetken jälkeen otin suosiolla narun käteeni ja vähän pidin vastaan - poni oli epämääräisen rauhattomalla tuulella, mutta hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että syynä lienee se, että pieni joutuu tällä hetkellä olemaan yksin tarhassa. Se ei pysynyt aidoissa, joten laitumelle ei ole menemistä, eikä pysynyt sieltä poisjouduttuaan tarhassa kahden tutun tamman kanssa, joten joutui sitten yksin tarhaan, jossa on toistaiseksi pysynyt. Tosin tuolta tammojen luota karkaamiseen varmaan osasyynä oli, että toinen niistä rupesi kiusaamaan ponia.

Lähdettiin pusikkoon kävelylle, tarkoituksena oli vetää lenkki vanhan hakkuuaukean lävitse ja sieltä metsän kautta tielle, mutta paikathan olikin hieman kasvaneet umpeen.. en olisi itse päässyt pahemmin rämpimään, joten sitaisin riimunnarun "ohjiksi" ja hyppäsin ponin selkään, jolloin matka taittui taas paljon kivemmin! Poni nauttii pusikoissa ryskäämisestä, sai pysähdellä ruokailemaan ja pikkuhiljaa myös rentoutui. Tosin molemmilla loppui usko ko. lenkin läpipääsemiseen ja käännyttiin jossain vaiheessa takaisinpäin, kun oltiin puskettu jo aika pätkä 2-3m korkeiden tuuheiden männyn"taimien" joukossa ja loputtomassa vadelma-lehtipuuvesaikossa.. takaisinpäin kulkiessa Nami oli myös sitä mieltä, että kun "polku" oli kerta jo avattu, niin voi hyvin vähän ravaillakin. Harmittaa oikein, etten ottanut matkan varrella kuvia, koska tuli useampaan kertaan mietittyä, että ratsastaisiko kukaan muu moisessa risukossa nuorella ponilla ilman satulaa ja suitsia (sekä kypärää.. olisi tarvinnut se suosiolla ottaa mukaan, muttei jaksaisi varmuuden varalta laittaa päähän tai kantaa mukana). Kun päästiin takaisin väljemmille vesille, hyppäsin pois selästä ja otettiin hieman talutusharjoituksia, kun poni meinasi etuilla - nopeasti kuitenkin muisti missäs sitä kuuluukaan kulkea. Mietin kyllä, että onkohan appiukko ollut sille vähän kovakourainen, kun oli niin tavattoman herkällä ja hermoilevalla tuulella.. noh, jos se pysyis taas langoissa, niin ei tarveis appiukonkaan hermostua siihen

Tarhaan palatessa Nami oli sentäs jo hieman rauhallisempi ja tyynempi ja viipyili vielä oman aikansa rapsuteltavana ennenkuin laitoin toisenkin langan kiinni portista ja jätin sen syömään tihkusateeseen.

Ei ehä enää näyttelyihin tänä vuonna

Siis koirien kanssa. Päätin, etten ilmoita niitä enää Tervakoskellekaan. Jotenkin taas tällä hetkellä tuntuu, ettei ole mitään järkeä. Katsotaan taas sitten, kun Rölli on nuori- tai avoimen luokan ikäinen ja tuosta toivottavasti miehistynyt. Roosan kohdalla taasen.. tällä hetkellä on vain sellainen fiilis, ettei mitään järkeä. Ei se sieltä kuitenkaan mitään saa, ja vaikka saisikin, ei se niillä meriiteillä paljoa tee. Jos säästäis nekin rahat siis ja käyttäisi johonkin konkreettisempaan.

Röllikuvia

Putkikiva takana

Kaukaa se lähtee, mutta yli pääsee

Hieman liioitellusti ehkä jätetty ilmavaraa..

Kuva myös keskiviikon treeneistä

Ratakuva siis. Tämä yhtä hienoa Hanna-laatua kuin maanantainenkin :D Tehtiin rata ensin pätkissä, kaikki teki ensin esteet 1-7, sitten 7-14 ja viimeiseksi 14-19 - ja lopuksi sitten vielä koko rata. Rölli oli tänään todella laiska, mutta teki mitä pyydettiin - joskin pari kertaa meinasi pirulainen merkata kesken radan, etenkin sen jälkeen, kun treeneissä ollut kultsiuros merkkaili minne sattui.. pari kertaa se meinasi mennä esteestä ohitse, mutta ne olivat selkeästi omia ohjausvirheitä, jotenkin oli Roosa-moodi ohjauksessa päällä, ettei tarvitse kuin vähän roiskasta kädellä esteen suuntaan, jonka lisäksi tuo Röllin tänpäiväinen hitaus aiheutti sen, että meinasin olla aivan liikaa edellä kokoajan. Mutta hitautta ja haistelua lukuunottamatta meni todella hienosti! Ilkka näki meidän suorituksen, kun tehtiin koko rata ja oli varsin ihmeissään, että tuo dreeverinpirulainen tekee niin tarkkaa työtä :D

Ahkerointia ja vähän rähinääkin

Tänään oli agitreenit Roosan kanssa, mutta otin varuuksi myös Röllin mukaan, jos ketään ei häiritseisi, että touhuan myös sen kanssa. Tehtäviä oli tänään varsinaisesti kaksi - rata ja sitten neljän esteen muodostama neliö, jossa treenattaisiin äänetöntä ohjausta. Tarkoituksena oli, että samaan aikaan kun yksi koirakko on rataa tekemässä, toinen koirakko voi treenata ohjaamista neliöllä, mutta loppujen lopuksi neliöllä ei käynyt toisen koirakon rataa suorittaessa kukaan muu kuin minä koirineni sekä yksi tyttö parsoneidensa kanssa.

Menin ihan ensimmäisenä Röllin kanssa neliölle ja ainoastaan yhden kerran jouduin turvautumaan ääneen, kun olin ihan varma, että se häippäisee radansuorittajan luokse - muttei häippässytkään. Oli kyllä melko vaikeata alkuun pysytellä hiljaa ja antaa ruumiinkielen hoitaa hommansa, mutta fiksu jätkä teki juuri niinkuin pitikin. Otin välistävetoja, takaakiertoja, välillä kahden hypyn suoraa, molempiin suuntiin ja aina vain meni hienosti. Pienen odottelun jälkeen pääsin Röllin kanssa sitten radallekin, ajattelin ensin, että ottaisin hieman helpotettuna, mutta Maria rohkaisi kokeilemaan, että kyllähän se menee alunperin suunniteltunakin.

Yllä näettekin minun älyttömän hienon piirroksen radasta :D Eli alussa kolme normihyppyä vähän siksakkimaisesti, siitä muuri, muurilta takaisin "edelliselle" hypylle, hypyltä putkeen, sieltä puomi, kaksi hyppyä, putki, muuri ja kolme "siksak-estettä" takaisinpäin. Sain ottaa alun Röllin kanssa kahteen kertaan, kun itse meinasin pyllähtää nurin seottuani askelissa, mutta muutoin Rölli meni upeasti aina puomille asti, jota se meinasi taas hieman vissiin jännittää. Sain hieman houkutella sitä, mutta alkuun päästyään meni puomin taas mallikkaasti - ja eipähän ainakaan kontakteille osuminen ole ongelmana. Puomin jälkeen sitten taas loput esteet sekä putki menikin moitteettomasti ja putkelle etenkin Rölli irtoaa välistä jo todella hienosti. Otettiin rata myös toiseen kertaan ja sain myös sillä yrittämällä houkutella Röllin puomille, mutta meni jo paljon reippaammin kuin ensimmäisellä kerralla.

Seuraavaksi menin taas sitten Roosan kanssa neliölle, hieman jännäsin, että lähteekö se heittään rinksaa, etenkin kun kentällä oli toinenkin koirakko työskentelemässä, joten otin alkuun melko varmanpäälle-jutun ja pyysin hyppäämään vain kehään sisälle ja palkkasin heti siitä. Jokatapauksessa Roosakin meni aivan tolkuttoman upeasti pelkällä ruumiinkielellä ohjaten, olin ihan äimänä, kuinka tarkasti se seurasi, mitä pyydän! Sitten tulikin välirähinä, kun samaan aikaan kun Roosa hyppäsi kehästä "ulospäin", hyppäsi Elma radalla 3-esteeltä "vastaan" ja syttyi rähinä. Koirat eivät onneksi kamalan kauaa ehtineet tohista, kun väliin päästiin ja kolmen ihmisen voimin saatiin ne aika hyvin pidettyä toisistaan erossa kunnes molemmat koirat oli napattu kiinni. Mitään vammoja ei syntynyt, eikä Roosa ainakaan vaikuttanut heti kiinnijouduttuaan enää edes "verenhimoiselta" - joten pienen kovistelun jälkeen otin sen kanssa vielä neliöllä yhden "takuuvarman" tehtävän, että sain sen vielä palkittua hyvästä suorituksesta.

Radallakin Roosa oli uskomattoman hyvässä vedossa, tai siis uskomattoman hyvin kuulolla, vaikka aloituspaikalle mennessä se meinasi vain haistella maata ja olla omissa maailmoissaan. Kolmosesteelle se tuli ekalla kerralla aivan käsittämättömästi, en tiedä, lähtikö se hyppyyn minun "hyppy"-käskystä vai mitä ihmettä tapahtui, mutta se loikkasi tolkuttoman kaukaa ja suoraan riman päälle - onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään ja aloiteltiin kolmoselta "uudelleen", kun saatiin este korjattua takaisin kuosiin. Siitä Roosa menikin sitten ihan superisti, tarveisi vielä keksiä vain jokin käskysana, jolla se hieman himmaisi vauhtia puomille noustessa, kun kontakti meinaa nousussa jäädä välistä. Toinen kierros radalla menikin jo kunnolla, koko rata putkeen (joskin kun menin itse päässäni sekaisin, tehtiin hyppy-muuri-hyppy-ympyrä kahteen kertaan ennen putkelle lähtöä..) ilman mitään hömpötyksiä. Olin tolkuttoman tyytyväinen! Kun siinä hetki oltiin hengähdetty, otin vielä kepit pariin kertaan, että päästäisiin joskus niidenkin suhteen vähän eteenpäin.

Kun meidän ryhmä rupesi lähtemään kotiopäin ja seuraava ryhmä kokoontumaan rataa katselemaan, otin myös Röllin kanssa vielä hieman keppitreeniä, josko senkin kanssa saisi niitä pikkuhiljaa haltuun - myös ilman verkkoja.

II palkinto ja 2x EH

Poni sai lauantaina II palkinnon ja oli neljän 3-vuotiaan tamman luokan viimoinen.. ja voi että taas kun sitä kuvissa katseli, että kuinka varsannäköinen se on! Miksi mä näen sen livenä niin paljon valmiimmannäköisenä.. :D Noh, tällä(kään) kertaa ei siis käyty voittamassa. Jonka lisäksi Nami käyttäytyi kuin sika kehässä, kun ei voinut hetkeäkään seistä paikoillaan ja talloi meikäläisen varpaatkin useampaan kertaan + koetti potkaista Elegiaa. Kuka on vaihtanut mun lunkin ponini johonkin hirviöön? Tuomarina Gunn Johansson ja arvostelu kuului näin:
"God typ. Ngt långt huvud, ngt tendens till underhals. Välliggande beg/bog, lång rygg och länd, välmusklat kors och lår. Välbenad. God skritt. Markbunden trav."

Muutama kuva Namista: ravia ja "seisomista".

Roosa(kaan) ei jaksanut ihan kamalasti kehässä seistä, mutta juoksemisessa se näyttää esiintyjäntaitonsa - seisomisen kanssa on vieläkin vähän ongelmana, että jos mulla ei ole namia, se koettaa pyöriä ja katsella vain ympärillensä ja jos mulla on nami, se koettaa hyppiä sen perässä, vaikka muutoin seisois hamaan loppuun asti käskytettynä.. tuomarina Rune Fagerström ja tuloksena AVO EH, arvostelu:
"Pieni 2v narttu, jnka tulee kehittyä vielä. Kehittymätön runko vielä ja luusto saisi olla vahvempi. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Tasapainoiset kulmaukset takaa. Peitinkarva saisi olla runsaampaa."


Rölli sitten yllätti minut kehässä, kun koko odotteluajan (oltiin paikalla joskus 9.30 aikaan ja Röllin kanssa kehä oli 14.00-14.30 välillä) se oli ihan pösilö laulava jäniskoira.. mutta kehässä se meni hienosti, vaikka pariin kertaan juostessa meinasikin nenä mennä lattiaan. Nähtiin myös Röllin veli ja se oli kyllä aika komea, hienon värinenkin, ainoastaan sillä oli miun makuun ehkä jo vähän turhan maskuliininen/leveä pää. Tuomarina Juha Putkonen ja saaliina JUN EH.
"Reilu 1v. Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hyvä luusto. Antaa hieman korkearaajaisen vaikutelman. Keskiruskeat silmät, perhoskirsu. Hyvä purenta. Tupla P1 ylhäällä vasemmalla. Rintakehä ja eturinta saa vielä kehittyä. Hyvä karva. Hyvät suorat eturaajat. Sirpinmuotoinen häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Edestä liikkuu hieman epävakaasti, takaa hyvällä askelpituudella."

Meikäläinenhän rupes itkeen kun tajus, et Rölli sai EH:n, onneksi vettä satoi kaatamalla.. mun pieni urokseni ei ehkä tuurilla olekaan ihan niin onneton ulknäöllisesti, kunhan saa vähän vielä kehittyä :D Ai niin, korkeutta Röllillä oli 37cm.

Ehkä vähän..

..vituttaa ja jännittää. Jännittää tänpäiväiset russien rotunäyttelyt ja vituttaa, koska tossa äskön katsoin, että Roosa on itelleen pukannut silmätulehduksen! Huomen pitäis sen kanssa olla kehässä.. ei oo varmaan meinaat paljoa vaihtoehtoja, jos toinen silmä rähmii keltaista rähmää ja jopa hieman punoittaa. GGGGGGRRRRAAAAAH!

Karkkipussikisat

Tänään oli seuran toiset karkkipussikisat ja mulla oli kolme starttia edessä - Röllin kanssa möllimölleissä sekä mölleissä ja Roosan kanssa mölleissä. Möllimölleillä oli 8 esteen rata, jossa kolmen hypyn suora, mutka ja neljäs hyppy, mutka ja muuri, muurilta jotakuinkin suoralla linjalla mutkaputkeen, sieltä melko jyrkästi kääntäen vielä kahden hypyn "suora". Rölli meni todella hienosti putkelle asti, jossa mun ohjaus jäi vähän puolittaiseksi ja jätkä meni putkesta ohitse, palasi takaisin ja sitten meni putken, joskin melko hitaasti - sieltä taas hypyille kuitenkin oikein mallikkaasti. Saatiin sija 2/2, kun isovillakoira oli kumma kyllä meitä nopeampi, virhepisteet samat :D

Mölliradalla oli 15 estettä, putkelle asti sama kuin möllimölleissä, sitten putkelta lähdettiinkin suoraan puomille, puomilta mutka ja hyppy, hieman kaartaen pituus, sitten taas putki, siitä suoralla hyppy (jossa koirilla melko kiusaus mennä koko kolmen hypyn suora, kun kyseessä aloitussuoran viimeinen este), mutkan kautta uudelle hypylle, siitä putkelle ja tiukasti kurvaten vielä viimeinen kahden hypyn suora. Roosa kulki hienosti, mutta tein sen kanssa saman virheen putkelle kuin Röllinkin kanssa, ja sekös harmitti! Ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä märehtimään, Roosa on kun on kevyesti vikkelämpi jaloistaan kuin tappijalkainen dreeveri.. puomi meni hienosti, joskin nousun kontakti oli vähällä jäädä välistä, Roosa meni myös hypyt seuraavalle putkelle hyvin, putkelta se juoksi esteelle ennenkuin ehdin edes käskeä sitä, mutta onneksi ehdin huutaa sille jo ennen hyppyynlähtöä kutsua, että osasi kääntyä haluamalleni esteelle, eikä jatkanut estesuoraa. Meni todella hyvin myös lopun, ei mitään moitetta! Olin ihan tolkuttoman läkähtynyt sen kanssa juoksemisesta, mutta hirmu hyvä fiilis, vaikka oma uusiutunut ohjausvirhe harmittikin.

Rölli taasen teki elämänsä ensimmäiset katoamiset.. noh, se meni puomin vielä hienosti, mutta sen jälkeen nenä vei hetkeksi muualle ja se häiritsi hypyn jälkeisen pituudenkin suorittamista - siitä sitten jatkettiin putkelle kuitenkin hyvin ja irtosi todella hyvin, ei tarvinnut meikäläisen saatella lähellekään putkea! Putken jälkeen meni vielä kaksi hyppyä ja seuraava putki hienosti, mutta sitten tuli jokin nenää kutkuttanut tuoksu tai muuten aivot kääntyivät off-tilaan.. sain lähes kädestä pitäen ohjata sen takaisin esteelle, joka oli seuraavana vuorossa, mutta siitä menikin sitten hienosti vielä seuraavan, eli viimeisen, esteen.. :D Jälkeenpäin kun mietin asiaa, rupesin pohtimaan että koska kuitenkin mölliradan loppu oli taas sama kuin möllimölliradankin putkesta eteenpäin, ja itse ohjasinkin samalta puolelta tällä toisella radalla, kuin mistä Roosan, että johtuiko toinen hairahdus siitä? Olisiko se mennyt viimeisetkin esteet hienosti, jos olisin "tajunnu" tehdä radan lopun samallatapaa, kuin ensimmäiselläkin radalla? Noh, sitä me emme saa koskaan tietää.

Rölliä kyllä kokeneemmat kehuivat, että menee aivan hurjan hienosti keskittyessään ja olin kyllä todella otettu kehuista! Noin pitkää rataa me ei olla varmaan ennen edes menty, joten onhan varmaan tuo vähän senkin harjoituksen puutetta. Olen kyllä silti tyytyväinen molempien koirien suorituksiin. Olin myös ällikällä lyöty, kun kuulin, että mölliluokassa tultiin Roosan kanssa kolmansiksi! Osallistujia oli 12 vai 15, ja me oltiin kolmansia! Uskomatonta! Eli oltiin nopeimmat yhden virheen tehneet, ihanneaikana kun oli 50s ja Roosan aika oli 29s..

Agilityä ja poneilua

Maanantaina ratsastelin Namilla pitkästä aikaa, lähes tunti siinä vierähti, kun rupesi treenaamaan.. nyt on harjoiteltu muuten maastakäsin aika paljon, talutusharjoituksia ja sitten ihan käytävällä seisomista ilman, että on sidottu kiinni. Keskityttiin tarhassa työskentelemään tuntumaa hakien, kuolaimettomilla suitsilla tällä kertaa. Käynnissä poni meni vielä ihan kivasti, mutta ensimmäisen ravipätkän aikana rupesi piukkenemaan ja yrittämään vain portillepäin.. siinä sitten pitkät tovit treenattiin haluamaani suuntaan kulkemista, laskeuduin välillä selästäkin, että pystyin konkreettisemmin ohjaamaan ponin sinne, minne yritin sitä ohjata. Kun homma sujui, annoin palkaksi ponin ottaa pienen laukkapyrähdyksen, jonka jälkeen taas vähän muisteltiin, että mitäs sitä ennen oltiinkaan opeteltu :D Heti kun tamma kulki rentona tasaisella, hyvin kevyellä tuntumalla haluamaani suuntaan (myös portin ohitse), lopeteltiin homma ja mentiin talliin riisumaan ratsastusvarusteet.

Eilen oli Röllin kanssa agilityä ja tehtiin ekan kerran tämän ryhmän kanssa niin, että kukin suoritti vuorollaan rataa pätkissä ja muut katselivat - kentän nurkassa oli putki-rengs-yhdistelmä, jota pystyi samanaikaisesti treenaamaan, kun joku oli radalla, mutta aika paljon odottelua silti oli. Röllin kanssa vuorot menivät nopeasti, kun se teki tarkasti mitä pyydettiin - ekan kerran meillä oli treeneissä takaakierto, mutta sitä ollaan kotona harjoiteltu, ekalla yrittämällä Rölli kiersi koko esteen, mutta uudella lähestymisellä meni aivan kuten pitikin. Kouluttaja sanoi, että voin rohkeammin koettaa, josko Rölli irtoaisi putkillekin itsenäisemmin, kun se niin hienosti menee, eikä tarveisi sitä saattaa vanhasta tottumuksesta aivan putken suulle asti - yksi putkensuullapyörähdys tästä seurasi, mutta muutoin pari ohjausta menikin ihan hienosti, vaikka itse en ihan putken viereen mennytkään. On se hassu pieni dreeveri <3

Tänään sitten kävi eläinlääkäri rokottamassa Röllin sekä Namin, Roosa vain mouhusi välimatkaa pitäen, vaikkei ole hetkeen mein vakilääkärin kanssa tekemisissä ollutkaan, kun leikkauksen suoritti toinen lääkäri.. Kehuipa lekuri Namia hienoksi ja uskomattoman rauhalliseksi, kun Pinja puuhasteli pistämisen jälkeen karsinassa harja kädessään ja poni seisoi paikoillaan ja välillä vähän tuuppi turvallaan Pinniä.

Roosa on tehnyt paljon vesitöitä ja vesityökokeeseen se osallistunee kuukauden päästä Santahaminan vesileirin yhteydessä, kun lähempänäkään ei tainnut olla ennen sitä. Ilkka rupesi jo miettimään sitäkin, että voi olla, ettei Roosa osallistukaan kuin Tammelan KAER-kokeeseen syksyllä, kun kokeet on niin hintavia, mutta saa nyt nähdä, enköhän mä sen saa osallistuun muualleki :D

Vauhtia!

Koirien treenailua ja talutusratsastusta

Huuh, olenpas taas unohtanut päivitellä touhuja! Jos lyhyesti koostais: viikko sitten maanantaina oli agility-iltamat taas, eli ensin Roosan kanssa ja heti perään Röllin kanssa treenit. Roosa oli todella hyvä treeneissä, kuunteli jopa, eikä pahemmin keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä.. Rölli oli oma tasainen, luotettava suorittaja itsensä, olin erittäin tyytyväinen!

Keskiviikkona Roosalla oli vesityöpäivä kanakoiratyyppien kesken, meni aika kivasti, ohjattavuus oli ajoittain mitä oli, mutta tehtävät tuli suoritettua aina sitten, kun koira jaksoi taas keskittyä, mitä Ilkka sille selosti. Treenit pidetään aina koemuotoisina ja keskiviikon suorituksesta olisi tullut avoimen luokan vesityöstä 4 pistettä, eli ei paskasti ollenkaan (kun 5 on siis paras..)!

Torstaina oli seuran karkkipussikisat agilityssä, jossa Rölli meni hienosti, mutta meinasi eksyä toiseen putkeen menon kanssa ja menetti kallisarvoista aikaa - tuli toiseksi luokassaan ja hävisi voittajalle kaksi sekuntia! Roosa taasen oli superpälli ja teki niin paljon omia kuvioita, että meinasi hävettää, vaikka iloittelemaanhan tuonne mentiin ja se näkyi kyllä osassa muidenkin suorituksia :D Lopputuloksena oli toisiksi viimeinen sija omassa luokassaan, 1,4 sekuntia yliaikaa ja 25 virhepistettä.. repikääs siitä!

Torstaina pääsi myös Nami töihin hieman, kun kaverin pian 2-vuotias poika kävi vähän ottamassa tuntumaa ponilla ratsastamiseen. Ai niin, kävinhän mä tiistainakin ajamassa ponin ja se oli niin tahmea, niin tahmea! Sillä oli silloin vielä kiima päällänsä, että ehkä se johtui siitä. Kesti ihan tolkuttoman kauan lenkissä ja mä totesinkin yhdessä kohtaa ponille, että oltais oltu nopeampia, jos mä olisin iteki ollu jalan matkassa..

Perjantai-iltana oli Röllin kanssa tottista, jossa käytiin kaupunkikierroksella. Rölli oli just niin pöljä etenkin alkumatkasta, kuin mitä oletinkin, mutta aina sitten kun pysähdyttiin johonkin tekemään hieman jotain pikkujuttuja (sivulletuloja, seuraamisia, luoksetuloja jne.), niin se oli oikein hieno. Loppumatkasta keksin myös yhden keinon pitää koira kiskomatta ainakin pahimpien ylimääräisten energioiden purkamisen jälkeen, eli kehuin kun kulki nätisti remmi löysällä ja viskelin nameja maahan aina palkaksi :D

Sunnuntaina Namilla oli talutuskeikka serkun tytön synttäreille, pääsi taas maistelemaan, miltäs se kopissa matkustaminen tuntuukaan. Ainakaan ei pahoja traumoja vieläkään ole, kun meni faijan kanssa koppiin, kun annoin narun sille ja sanoin, että käyn hakees toisen narun tallista, että saa koppiin paniikkilukollisella narulla kii - ja faija oli sillä välin päättäny ponin viedä jo kyytiin :D Keikka meni hyvin, Nami alkuun kopista päästyään hösötti ja oli kiireinen, joten laitoin varuuksi sille myös suitset päähän, mutta "töihin" päästyään ja lapsilauman ympäröimänä se oli rauhallinen ja kiltti, vaikka kaikki hälisi ja oli häslinkiä muutenkin. Porkkanoita tamma ei tosin suostunut syömään, vaikka niitä sille tarjottiin, mutta sitten vierasväki repi sille ruohotupsuja, joita se tyytyväisenä rouskutti.

Eilen oli Roosan kanssa taas agilityä, ja se oli hieno! Oli aika vaativa rata, kun oli aluevalmennuslaisten jäljiltä ilmeisesti, mutta ei siinä suurempia sattumuksia tullut. Lisäksi jäin hetkeksi äimistyneenä seisomaan paikoilleni tajuamatta liikkua, kun Roosa meni kepit itse! Se on aina ennen vaatinut niissä ihan hillittömästi ohjaamista ja silti meinannut mennä vain jokatoisesta välistä - mutta nyt se meni ne itse, kun lähtöpaikan olin vain ehtinyt näyttää ja kertaalleen käskyn antamaan. Ihan tolkuttoman upeata, vaikka olisikin ollut vain joku yhden kerran hairahdus :D Muutenkin Roosa oli taas jotenkin tosi hyvin kuulolla, eikä tällä kertaa varastanut lähdöissäkään - tosin kävin sitä myös palkkaamassa siitä, että odotti nätisti lupaa.

Kaviopohdiskelua ja löysäilyä

Mä olen nyt paljon mietiskellyt noita Nanin kavioita, etukaviot sillä kuluu aika kivasti ja tasaisesti, takakaviot sen sijaa enemmän ulkosyrjältään. Säteetkään eivät ole märän kevään ja alkukesän jäljiltä erityisen hohdokkaassa kuosissa. Lisäksi olen miettinyt, että kuluuko kaviot liiaksi, tai ainakin, rupeaako tulevaisuudessa lisääntyvä liikunta kuluttamaan niitä liiaksi? Tarvittaisko me buutsit? Talvelle nyt ainakin, mutta tarvittaisko me ne jo kesälle? Onneksi meidän maastot ja hiittirata ovat aika hyväpohjaisia, ennemmin käyvät helposti hieman pehmeäksi kuin että kävisivät kovaksi.

Päätin sitten kuvata ponin kaviot ja laittaa kengättömyyden asiantuntijalle mailia, sieltä vastattiinkin nopeasti ja kiitettiin hyvistä kuvista ja todettiin, että vaikuttavat hyviltä ja selkeänoloisilta. Myös tuo takasten ulkoreunalta kuluminen on kuulemma yleistä ja johtuu usein ristiselästä tai takapolvesta, suositteli näyttämään ponia osteopaatille - tarvitsee siis ruveta selvittelemään hevosia hoitavia osteopaatteja ja heidän taksojaan.. koska Nani on vielä nuori, on hyvä hoitaa ja selvittää ongelmakohdat ja mitä niille voi tehdä, ettei pääse suurempia kremppoja syntymään sitten iän myötä näistä asioista! Päätin myös nyt ilmoittautua kavionhuoltokurssille, jota olen jo aiemminkin katsonut, mutta kuun lopulla järjestettävässä koulutustilaisuudessa oli tilaa ja ajattelin, ettei siinä voi ainakaan hävitä mitään!

Kävin eilen ponin kanssa vähän rentoilemassa, lähdettiin lenkille (eli talutin ponia) vähän metsään, hypättiin pari kertaa yhden koivunrungon ylitse, keskusteltiin siitä, kummalta puolen yksi kuusi piti ohittaa, oltiin eksyksissä, mutta löydettiin tiemme hiittikselle sittenkin :D Mentiin vielä vähän Forssaan päin kääntösilmukasta ja siellä annoin ponin vähän evästää ja hyppäsin selkään testaamaan, miltä tuntuu liikkua ilman satulaa neidin kanssa.. aika matelemistahan meno oli, kun Nani hamusi jokaista ruohonkortta ja muita herkkupaloja tieltä ja sen vierestä, mutta eipähän tarvinnut pelätä että ohjaus pettää (eli riimu ja sieltä käteeni tuleva naru..) :D En kauaa ollut selässä, mutta tovin kuitenkin, kunnes lähdettiin taas vähän reippaampaa marssia tallillepäin. Tallissa sitten koetin taas irrotella talvikarvaa ponista ja lähtihän sitä taas vähän - enemmänkin tosin saisi lähteä..

Ai mitenniin takakorkea..?

Humps, taas ollaan takakorkeita!

Namista on tullut taas aivan järkyttävän takakorkea, ihan pienessä ajassa! Mä ylipäänsä tajusin asian vasta sunnuntaina, kun otettiin ensin noita Pinjan ratsastuskuvia ja sitten koitin ottaa jonkunsortin rakennekuvaa ponista, kun Silja sitä piteli. Eihän niitä kehdannut julkaista, kun Nami oli ihan kauhian näkönen, hyvä ettei nenälleen lennä :D Tiistaina kävin ponin ajamassakin, toinen kerta ilman potkuremmiä ja meni hyvin ainakin niiltä osin. Tammalla oli kiima ja se oli sitten nahkea liikkumaan, etenkin tallilta poispäin, mutta nyt ei tullut kunnon reippailupätkää ravissa takaisinpäin kuin Insinöörintiellä. Säikäytettiin myös puunkorjuukoneen kuski, joka koneensa kanssa oli työskentelemässä hiittiksen kääntösilmukassa.. se ei ilmeisesti osannut odottaa, että joku voisi kaviokkaan kanssa tulla sinne ja oli sen näköinen, että sydänkohtaus ei ollut kaukana, kun bongasi meidät ohittamassa metrin päästä konettaan. Harvemminpa vissiin säikähtäminen näin päin menee hevosen ja työkoneen kohdatessa. Tallillepäin ajellessa meinattiin myös klopata pari kanaa ja kukko, kun eivät meinanneet millään väistää tieltä ja poni tietenkin oli menossa tuttavuutta tekemään, kun linnut olivat kerrankin kunnolla saavutettavissa..

Ai niin, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Nami oli päättänyt karata tarhasta, jonka jälkeen se oli niittänyt anoppilan pihanurmen ja tämän jälkeen päätynyt rehuvarastoon tallin avonaisesta päätyovesta.. siellä se oli jonkin verran myös rouskutellut menemään ja oli kuulemma aika pinkeänä aamulla kun Isto oli sen löytänyt - ja aavistuksen verran jättänyt myös sotkua jälkeensä. Ei ollut erityisen tyytyväinen appiukko ja mun ajohaaveet kariutuivat, vaikka puoleenpäivään mennessä poni vaikuttikin jo varsin normaalilta itseltään. Käytiin sitten vain käveleskelemässä Röllin ja Namin kanssa ja myöhemmin päivällä vielä laitettiin satula tamman selkään sen verran, että Pinja pääsi vähän ratsastamaan. Onneksi ei tullut mitään ähkyä tai muuta hankaluutta moisesta yösyöpöttelystä!

Oon koittanu koirien kanssa kotona tehdä jotain pientä joka päivä, jonka lisäksi Ilkka on nyt taas alottanut tehotreenit Roosan kanssa, vesityötä, noutoja, piilotetun esineen (noh, linnun) hakua ja jonkin verran tottelevaisuutta. Roosa ylenkatsoo tällä hetkellä damia ja sen kyllä huomasi myös keskiviikkoisissa kanakoirajaoksen treeneissä - kaikki muu kuin oikea eläin on sen mielestä aika ajantuhlausta. Ei sillä, kokeissahan ei dameja nähdä, mutta voisi se silti noutaa kaiken mitä noudettavaksi laitetaan.. kyllä se  damin vielä nouti, mutta kun tuli ensin kahden linnun nouto ja viimeisenä hommana pitkänmatkan nouto kumiankalla, niin kumiankan se toi about niille paikoille, jossa fasaanit olivat olleet ja lähti etsimään jotain "oikeata" haettavaa. Kyllähän se kumiankkakin sieltä sitten tuotiin, kun Ilkka meni lopulta ja laittoi sen Roosalle suuhun, mutta ruah.

Keskiviikkona oli myös Röllin agilitypäivä ja voi että kun se oli taas vain niin hieno :D Uutena esteenä oli A ja sitä se jännäs kyllä, mutta kerran kun pannasta pitäen sen talutin ja namilla houkuttelin liikkumaan, niin sen jälkeen mentiinkin jo vauhdilla, mutta pysähdyttiin "hou":lla kontaktille <3 Kokeiltiin myös ekan kerran keppejä ilman ohjuriverkkoja, eikä nekään ihan paskasti menneet. Kaikkea vähän tehtiin, mutta treenien kruununa oli neljän esteen (rengas-3x hyppy) ja putken muodostama "rata", joka mentiin pikkuhiljaa vaikeuttaen. Ensin vain vika este ja putki, seuraavaksi kaksi vikaa estettä ja putki jne. Kun mentiin koko pätkä, Rölli meinasi ensimmäisen hyppyesteen jälkeen tulla luo, mutta haki hienosti takaisin esteelle, kun toistin hyppy-käskyn ja vähän vielä huidoin esteen suuntaan <3 Se vain on niin taitava, että <3

Välillä pistää kyllä myös harmittamaan Pinjan puolesta, että koirat ei noteeraa sen käskyjä millään. Pinja kun olisi jo innokas koiranohjaaja, mutta ei saa koirilta mitään reaktiota mihinkään käskyyn, vaikka se olisi kuinka selkeä :D Esim. tänne, peti, läpi ja hyppy tulevat kuin kenen tahansa suusta.. noh, ehkä kun se tuosta vielä vähän kasvaa.