Paistaa se päivä risukasaankin

 Täytyy myöntää, että tällaisen herkkissäpsyn kanssa toimiessa sitä tekisi välillä mieli luovuttaa. Tai no, oikeastaan kerran on asia käynyt mielessä sillain lähes tosissaan, mietin jo myymistä ja jonkun luuskan hankkimista tilalle. Toisaalta, silläkin kertaa sain vain kirota, kuinka tyhmä olin itse ollut, miksi tein näin (=lähdin lenkille), vaikka alku ei lupaavalta näyttänyt. Kaikenlisäksi koira oli mukana ja sillä kertaa poni reagoi koiraankin ihan superisti, voi sitä loikkakoikkailun ja säpsyryntäilyjen määrää.

Sitten taas on niitä päiviä, kun kaikki menee upeasti. Kuten maanantai, kun Terhi kävi vuolemassa ponin popot. Kuin hienosti se käyttäytyi! Vain muutaman kerran kiskaisi koipensa pois ja seisoikin järkähtämättä paikoillaan - ainakin meitin mittakaavan mukaan :D Plus sitä pusuttelun määrää, kahdesti se tunki turpansa mun naamaan ja piti sitä siinä kauan, korvat hörössä, vaikka kavioita samalla vuoltiin. Rakkaus <3

Tänään oli myös ihan superpäivä. Touhuttiin ensin tarhassa ihan perusjuttuja, ja koitin tosiaan (kuten huiseista kuvista näkee..) kuvata. Harmi vain, että ponista on ihan tolkuttoman hankala saada yksin ollessa liikekuvia, koska se a)joko tönöttää miun luona (joka on toki hyvä juttu! Koska pääasiassa se tönöttää siinä vaikka Lili riehuisikin ja vain välillä yhtyy toisen pöllöilyihin) tai b) juoksee suoraan poispäin tai kohden. Tarhatouhuilun jälkeen kävin välissä touhuamassa muksujen kanssa, kävin laittamassa talliin valot ja hain valjaat käytävälle odottamaan. Sitten käytiin ponin kanssa vähän reenimässä valjaita. Ensin tosin harjailin ja tänään seisominen oli kyllä taas hankalaa, mutta pysyttiin silti molemmat rauhallisina. Pääasiassahan Asta siis pyrkii vain seinänvierustoilla olevia loimia repimään ja heittelemään.. noh. Valjaisiin poni suhtautuu rauhallisissa oloissa jo ihan superisti, eikä sitä häiritse vaikka miten niitä "heittelis" ylle tai vaikka pujottais pään ylitse. Kiristin vyönkin "käyttötiukkuudelle", eikä se aihauttanut kireyttä tammassa. Siinä sitten halailin ja rapsuttelin poniin nojaillen lopulta molemminpuolin kylkiä ja se seistä tönötti käytävällä (käytiin siis tekemässä tallissa aina lenkkiä vyönkiristelyjen jälkeen ja puinkin valjaat kahdesti ponille).

Myöhemmin vielä kävin esittelemässä "puomeja" ponille, ja se astuikin varsin rennosti niiden ylitse ja jäi siihen seisomaan, kunnes kutsuin jatkamaan matkaa. Vapaana toki. Kun sitten sekä Pasta että Lili rupesivat lähinnä syömään puominkorvikkeita, totesin että ehkä riittää, ettei kumpikaan visko toisen päälle niitä (vanhoja heinäseipäitä).

Poni on jo oppinut, että muksujen tarjoamiset kannattaa käydä tsekkaamassa..

Kaunotar <3

Pitkän viikonlopun päivitys

Viikonloppuna tuli poneiltua ja harrastettua koiratoimintaa. Tässä muutamia kuvia (ja yksi video) ja lyhyt selostus päivistä. Perjantaina Ilkka koetti kuvata vähän mun ja Pastan touhuja tarhassa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Kun päästiin eroon siitä, että Ilkkaa piti morjestaa, niin muksut aloitti telmimisen ja riekkuivat tarhan ulkopuolella plus syöttelivät omenia hevosille.. ei oo poni vielä kamalasti tottunut tekeen häiriön alla näitä juttuja. Noh, myöhemmin vielä kaivoin valjaat esille ja taas "kiusasin" ponia vähän niiden kanssa.

Lauantaina oli Roosalla ja Ilkalla KAER-kokeet, jotka meni aika pitkälti niin persiilleen kuin voi mennä.. ekassa erässä Roosa ehti olla n. 15 sekuntia irti, kun sai hajun että puskassa on lintu. Noh, tuulta ei ollu ollenkaan ja kyseessä ryteikkö - koiran olisi pitänyt olla varovaisempi - joten lintu karkottui. Se erä kesti abouttiarallaa minuutin. Jei. Toisessa erässä alku näytti hyvältä, mutta sitten yhdellä pellolla oli 3 peuraa tai kaurista, Roosa totteli hienosti ja meni maihin pillittäessä elukoiden karkottuessa, ja vaikka sen jälkeen vielä vähän jäljet houkutti, tuli poies. Mutta. Heti "nurkan takana" seuraavalla pellolla oli toiset kolme kaurista. Se oli sitten jo liikaa ja ilmeisesti koirakin oli lähempänä elukoita ennenkuin karkottuivat, kuin mitä ekojen kanssa. Sitten mentiin perään hienolla ajohaukulla - ja tultiin kyllä ajallaan pois, kunhan näköyhteys oli rikkoutunut. Kolmas erä alkoi paikasta, jossa edellinen koira oli tehnyt hienon riistatyön pyyparvelle - mutta koska Roosa ei ollut itse vielä todennut lintujen katoamista paikalta, oli se ilmeisesti päättänyt että linnut vielä siellä ovat. Käskyttämällä Ilkka sai sen jatkamaan ja aloittamaan haun, mutta täten rasitteena oli jo tyhjä seisonta. Sitten eräässä kanavanmutkassa Roosa hakiessaan sai karkotettua haapanaparven ja täten tuomari kätteli ja tuloksena AVO-. Kehui kyllä hakua ja sen riistallehakuisuutta.. "jei"

Pellolta takaisin autollepäin käpötellessä juoksutettiin sitten Roosaa jo haetuilla alueilla tarkoituksena että meikäläinen vähän opettelis ohjaamista - koska jos koepaikka aukenee, niin Ilkka totesi ettei aio enää yhteenkään kokeeseen osallistua, ei kestä kilpailuvietti noita viivoja. No aikalailla heti kun koiran päästin irti ja pistin hakuun, otti se seisonnan ojanvarresta, siitä hieno riistatyö fasaanikanalle - Ilkkaa rupes ketuttaan viel enemmän (hetkeksi), että NYT se sitten löytää ne linnut ja seisoo kauniisti. Yhdelle kurpalle tuli väliinjättö, joskin se oli kyllä eripuolella isoa ojaa kuin missä koira oli hakemassa sillä hetkellä ja meikin edettiin vähän sillai "luvattomasti" alueella, jota koira ei ollut hakenut. Tätä ennen oli kyllä yks perseilyhetki, ku se juos jossai kaukaisuudessa ja sitten katosi ja huutelemalla karkotti pari fasaania, ennenkuin lähti tuleen.. noooo. Saatiin vielä kolme hienoa riistatyötä tehtyä ja yks kukko hyppäs melkein mun syliin avanssista, kun oli mun ja koiran välissä.. ja viimeiseltä riistatyöltä Roosa lähti juokseen Ilkan tykö ja onnistui vielä oleen huomaamaati yhtä lintua joka karkottui. Mutta saatiin hienoja riistöitä, vaikka noita pöhköilyjäkin oli. Illalla käytiin kuuntelemassa vielä kritiikki ja näillä näkymin mä olen menossa sitten Roosan kanssa kokeisiin lauantaina. Täytyy käydä siis viikolla kerran viel pellolla, et saisin ees toisen ohjauskokemuksen :D Kokeisiin on tulossa myös Roosan kasvattaja, ja sekös pisti jännittään - tosin Maria ja Antti antaa varmasti vinkkejä ja neuvoja kokeen edetessä, niin hyvässä kuin pahassa.

Pastankin kanssa ehdin lauantaina touhuamaan sitten vähän, harjoiteltiin vähän taas juoksutukseen lähettämistä, kun lueskelin ensin Hevosenomistaja-lehteä ja siinä sattui juuri olemaan juttu juoksuttamisesta - joten siitä innostuneena päätin taas koettaa! Isoimmiksi ongelmiksi nousivat a) raippa ja b) maiskutusyritykset. Raippa, koska ollaan käytetty lyhyttä raippaa kosketuskeppinä - ja vaikka mulla oli kouluraippa, niin poni oli sitä mieltä, että sen täytyy koskea raipan narupäätä nenällään. Maiskutus, koska mulla on ollut kielinaksaus "naksuttimenkorvikkeena" merkkaamassa oikeata toimintoa. Joten nyt sitten opetetaan uusi ehdollinen vahviste, jota itseasiassa aloiteltiin jo vuolun yhteydessä ja jatkossa sanon "klik" merkkaamassa oikeaa toimintaa.. kestänee tovin, ennenkuin poni hyväksyy ettei maiskutuksen seurauksena tule palkkaa. Noh, saatiin kuitenkin hommaa vähän eteenpäin ja välillä poni otti joitain askelia jopa kädenpituuden päässä minusta. "Juoksutussession" jälkeen poni sai hetken mietiskellä ja sitten kävin vielä kiusaamassa varsoja punaisen lihalaatikon kanssa, johon Asta oli jo aiemmin päässyt kerran tutustumaan. Kun laatikkoon oli ensin tutustuttu vapaasti, rupesi se pomppimaan, laahautumaan maassa ja lopulta se kävi jopa ponin selässä. Isoimmat ongelmat tässä tuli eteen, kun Lilillä oli tolkuttomasti ylimääräistä energiaa ja se muutenkin käytti aikaa välillä vetäen pierupukkihepuleita ja ottamalla juoksupyrähdyksen. Kun se sai niitä kohtauksia myös silloin, kun punaisella laatikolla leikin, niin Asta tietenkin pinkaisi aina perään - vaikkei muuten oikeastaan tuntunut pahemmin laatikkoa edes jännittävän - edes siellä selässään!

Profiili <3

Eilen kävin koirien kanssa iltaisessa tihkusateessa tekemässä kuuden kilometrin kävelylenkin taajamassa ja iltapissalle koiria viedessä huomasin, että Roosa ontuu taas kolarissa loukkaamaansa jalkaa. Pieni morkkis, kun mietti että juoksutettiin sitä lauantaina liikaa tai että tuo kävelylenkki oli liikaa lauantain "perään". Mietin myös, josko hihna ärsyttää murtunutta lapaa, koska sillä naru tai sen lukko-osa lepää aina oikealla lavalla. Tänään sitten kun mulla oli akupunktio, niin Roosa pääsi mukaan. No sai se pari neulaa selkäänsä hetkeksi, mutta ennen punkteerausta bongasin, että sillä on oikean etujalan anturasta pieni pala pois. Eli luultavasti ontuminen olikin sen aiheuttama, eikä liikarasituksen. Luultavasti. Toivon mukaan. Näillä näkymin uskaltaudutaan siis sittenkin lauantaina sinne kokeisiin ilman, että pelkään rikkovani koko koiran.

Käytä vaan koirat iltapissalla ja käy sen jälkeen ite vessassa - ni paikkas on viety satavarmasti.

Takiaisia

Rintamus..

Oikea takareisi..

oikeata kylkeä 

mahanalustaa?

Hyvällä mielin!

Rakas <3

Eilen oli niin hienosti onnistunut tallipäivä, että pakko kirjoittaa, jotta voi taas epäonnistumisen hetkillä tukeutua siihen, että hyvinkin on mennyt.. "Leikittiin" ensin vähän tarhassa seuraa-johtajaa, eli juoksenneltiin ympäri tarhaa ja aina kun poni koski turvalla kättäni, sai se palkinnon - rapsutuksia tai omenanpalan. Välillä siinä sivussa vähän peruuteltiin ja vähän väistettiin etu- tai takapäätä ja voi hitsinvitsit, kuin Pasta oli kokoajan tärppänä mukana ja intoutui ravailemaankin hyvin perässäni! Sitten heivattiin riimu pois päästä ja laition tilalle kaulanarun ja naruriimun, kokeiltiin vieläkä kaulanaru on muistissa ja olihan se. Mahtavaa kyllä, kuinka tamma ei ole enää lähdössä lipettiin heti, kun riimu poistuu päästä, eikä yritä karkuun, kun riimu lähestyy naamaa.

Käytiin sitten pienellä rennolla kävelylenkillä saunan takana, jossa suurimmalla todennäköisyydellä ei tule autoja vastaan, siellä kun on vain yksi satunnaiskäytössä oleva mökki, jonne auto harvakseltaan ajelee. Ylitettiin matkalla viimeksi opeteltu "tukkieste" kerran ja ihan yhtä tylsä se tuntui olevan tälläkin kertaa poniinin mielestä. Koska Pasta on tupannut lenkeillä herkästi vähän jännittymään, seurailin sen ilmeitä kokoajan ja päätin, että antaa tamman pysähdellä rauhassa mietiskelemään ja syöpöttelemään loppusyksyn ruohoja, jos se pitää mielen rauhallisena ja hyvänä. Ja sehän piti. Maisteltiin ruohojen lisäksi vähän varpuja, kuusen- ja männynoksia ja mitälie kaikkea! Ylitettiin jopa iso hurja vesialue - eli tien toisella puolen on lähde, josta valuu tien yli parin pikkulammikon kautta vesi toiselle puolen tietä. Tässä kohtaa täytyi tehdä varuuksi pieni hypähdys, ettei vain uppoa suohon, mutta muutoin poni tuntui pysyvän uskomattoman reippain (lue rauhallisin) mielin, eikä huolestunut. Takaisinpäin talsiessa käytiin vielä tekemässä lyhyt puskakierros, eli mentiin pusikon lävitse polulle, joka johtaa kulkemaltamme metsätieltä toiselle metsätielle - tosin kuljettiin sitten vain se pieni pätkä polkua takaisin sille tielle, josta lähdimmekin - ihan vielä en uskaltanut koettaa koko matkaa puskametsän lävitse toiselle tielle asti. Tämän jälkeen oli havaittavissa pienoista kiireentuntua tammassa, mutta malttoi kyllä pysähtyä taas hetken päästä syöpöttelemäänkin.

Ihan huisia, olin niiiiiiin tyytyväinen! Pihapiiriin saapuessamme näytettiin Ilkallekin kuinka hienosti Pasta ylittää tukkiesteen, sitten kun jäätiin siihen hetkeksi seurustelemaan ja Pasta sai syöpötellä, pyöritteli Ilkka jalallaan pienempää tukinpätkää Astan sivulla lähemmäs ja kauemmas ja melkein naamalle asti - siinä vaiheessa poni totesi että parempi vissiin hieman väistää, muttei ollut mikään "apuaiikiiksesyömut" väistöliike, vaan ihan rauhallisesti otettu pari askelta edemmäs. Wow! Pyörittiin vielä hetki autojen lähistöllä ja palkkasin ponia rentoudesta ja sitten mentiin talliin, jossa hoidettiin harjaukset ja kaviot. Aavistuksen meinaa vielä olla osassa säteitä sädemätää, mutta kaippa se kohtapuoliin jo loppuu.. Takaisin tarhalle kävellessä meinasi olla taas toiminta vähän kiireistä, muttei yhtään niin paljoa kuin keskimäärin viimeaikoina. Ehkä meille jäi molemmille hyvä fiilis, mulle ainakin jäi superhyvä, eilisestä!

Valjaisiin totuttelua alusta & vähän agilityä

Torstaina Asta sai jonkun kohtauksen, syystä tai toisesta rupesi hyppimään ylös, eteen ja vähän takajaloilleenkin kun oltiin valjaat päällä kävelemässä tallin takana olevassa tarhassa. Tai kohtaus alkoi, kun käänsin sitä laittaakseni portin perässämme kiinni. Tästä sitten totesin, että oli syy mikä tahansa, oli poni jo varsin paniikissa hyppimisestänsä, kunnioitti sentään sen verran meikäläistä, ettei päälle tullut - ja siitä sitten aloitettiinkin lauantaina valjashommat ihan alusta. Eilen poni seisoi tallissa kyllä ihan kauniisti paikoillaan kun valjaita heittelin selkään ja otin pois, mutta suupielistä näki, että vähän jännittää + aavistuksen maiskutteli itsekseen miettiessään tilannetta.

Tänään sitten otin valjaat tarhaan mukaan, koska Pasta on kuitenkin siellä yleensä rennoimmillaan. Ihan ensin kuitenkin vähän totuteltiin raippaan ja koitin saada ponia liikkumaan vaikken olisi sen edellä.. ja rupean pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että saatan sittenkin tarvita apukäden tähän hommaan :D Kyllä sen aina liikkeelle sai, mutta se tulisi suoraan minun luokse - eikä jää ympyrälle, kuten olisi tarkoitus. En sitten tiedä, auttaisikohan tähän "ongelmaan" jos opeteltaisiin suitsiin ja sitä kautta saisi ohjattua kaksin ohjin menoa. Olettaen että saan ponin liikkumaan aina enemmän kuin kaksi-kolme askelta kerralla. Noh. Mihinkäs meillä on kiire, ei ole kärryjä ja ratsastushommiin on vielä piiiitkä aika! Pääasia, että poni ei arastellut raippaa juurikaan, vaikka sitä heiluttelin vähän siellä täällä ja silittelin sillä lävitse kroppaa ja jalkoja. Ehkä se vielä jossai vaiheessa oppii myös yhdistämään raipalla naputtelun liikkeellelähtöön? Noh, tehtiin myös "seuraamisharjoituksia" narussa ja lopulta sitten taas siirryttiin valjaiden kanssa leikkimiseen. Pasta sai ottaa paria askelta eteen ja paria peruutusaskelta kun valjaat lojuivat selässä ilman, että mahavyö olisi kiinni, aavistus suupielen kiristymistä, muttei sen kummempaa. Vähän pitelin myös vyötä kädellä kiinni ja pyysin paria askelta eteen, kaik ihan ok. Lopulta lähdettiin talliin valjaat ponin selässä, mutta yhä mahavyö auki ja kun poni käveli rentona, pysäytin ja otin valjaat pois.

Tallissa käytiin pesarilla ensin hetki seisoksimassa ja silittelin ponin läpi ja nostin pari jalkaa, sitten siirryttiin käytävälle varsinaiseen harjaukseen. Tänään oli seisominen taas olevinaan hyvin raskasta pienen esiteinin mielestä ja sitä sai olla vähän väliä palauttamassa takaisin paikoilleen. Ihanaa on kuitenkin, että vaikka hieman luimistutteleekin satunnaisesti, niin se sietää jo täysin harjauksen kaikkialta ilman sen kummempia varomispaikkoja. Viikko sitten kävi vuolija ja totesi että ponilla on sädemädän alkua parissa popossa ja nyt ollaan sitten kavionhoitokuurilla, joka meinasi tänään olla ylettömän vaikeata tuon paikallapysymisen vaikeuden takia. Vasemman puolen jalat sain kohtalaisesti hoidettua, oikean etusen kanssa alkoi ponilla menemään totaalisesti hermot ja rupesi rymistelemään itseään liikkeelle - ja kun vihdoin seisoi hetken kauniisti jalka ylhäällä, laskin jalan alas ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki tallissa, että olisi välillä muutakin kuin seisomista. Ei kestä pieni poni tällä hetkellä selkeästikään tuota seisomista paljoa! Etujalka saatiin täten hoidettua jotenkuten ja sitten käytiin hakemassa heinäkärryistä pieni tuppo heinää, jotta malttaisi poni vielä takasen hoitamisen - ja se menikin kivuttomasti. Sitten käytiin vielä vähän pesarilla seisoksimassa ja lähdettiin takaisin tarhalle. Ai niin! Sain vaihdettua tarhassa ponin riimusta toiseen ilman, että välissä pitelin kättäni kaulan ympärillä! Viskasin vain toisen riimun menemään ja rupesin toista räpeltää päähän, eikä ponilla ollut aikomusta lähteä litomaan sillä välin :D

Sitten koiriin. Tänään oli agitreenit ja Röllillä oli taas meno melkolailla päällä. Se on ruvennut vauhdin löytymisen jälkeen olemaan hankalammin hanskassa pysyvä, ja tälläkin kertaa kakkosesteeltä kun olisi ollut tiukka kurvi kolmoselle (rengas), otti Rölli ilon irti juoksemisesta ja teki pienen kunniakierroksen. Sitten uusi yritys aloitukseen ja homma meni hienosti.. renkaasta alkoi "kiva" suora, jossa oli putki, hyppy ja toisen putken pää ja voi jestas kuin joutui taas itsekin laittamaan töppöstä toisen eteen, että pysyi vauhdissa mukana! Onkohan homma Roosan kanssa sitten joskus ihan superhankalaa, vai onko Rölli vain ottanut vauhdissa kiinni, kun tuntuu ettei meinaa enää välillä aina kunnolla senkään vauhdissa pysyä? Kuitenkin. Itse töppäsin ohjauksessa pari kertaa, mutta Rölli oli kyllä hieno myös radan loppupään. Onneksi (?) oli tänään aika helpot radat, vähän suoraviivaisempaakin menoa välillä, ihan virkistävää vaihtelua! Toisella radalla oli myös keinu ja Rölli on kyllä hieno nykyään siinä, kun se menee sen niin varoen, muttei vaikuta enää jännittävän kuitenkaan.

Roosakin pääsi hieman verryttelemään, oli ollut kyllä aamulla jo Ilkan kanssa metsällä - eli toipuminen menee todella hienosti! Välillä "työpäivien" iltoina se ottaa pari epäpuhdasta askelta liikkelleähtiessä, mutta muutoin virtaa riittää kuin pienellä voimalaitoksella ja jalkakin on pysynyt hyvänä vaikka koira on päässyt vähän energioitaan purkamaankin. Roosa pääsi tänään ottamaan kontakteja puomilla ja keinulla, joiden lisäksi otin sen kanssa keppejä vähän. Kepeillä meinasi vauhti kasvaa ja homma mennä plörinäksi useamman kerran ja jouduttiinkin hieman hiomaan, mutta olin ihan äimänä, kuinka hyvin Roosa otti kontaktit! Aika kovalla äänellä jouduin sitä kyllä ohjeistamaan, kun lievää kuuroutta oli ilmassa, mutta se meni upeasti! Puomille se lähti kovaa, mutta hiljensi vauhtia huudostani ja myös nousukontakti onnistui hienosti - ylhäällä mentiin taas kovaa, mutta huudahduksestani se hidasti kuin hidastikin menonsa ja otti alastulokontaktin jääden jopa hieman odottamaan, että saako tästä nyt jatkaa vai ei. Ennennäkemätöntä! Keinu otettiin kahteen kertaan ja molemmat puhtaasti, siinä vain täytyy komennuksen tulla todella ajoissa, että koiraa ehti pysäyttää vauhtiaan..

Astaa

Kävin viikko sitten (olen nopea kirjoittamaan asiasta!) kokeilemassa Astalle uudemman kerran valjaita, meinasi valjaat mennä parempiin suihin.. huomasi että on "vieras" lähtenyt takaisin kotiinsa ja Asta on jäänyt Lilin kanssa taas kaksin - oli vähän pöljiä tammoja. Lili meinasi syödä valjaat ja Asta heitteli hoitokassia - saatiin myös hukattua vihreä pieni kumisukakin laitumelle, kun sen laskin vain hetkeksi, mutta sitten se olikin jo viskattu jonnekin.. Tänään toistelin valjaiden selkäänheittoja jne. vyön laitoin sen kiinnitettyäni jo kireämmälle kuin viimeksi ja kiristinkin vielä kaksi kertaa "reenin" aikana. Koetin myös aloitella Astan kanssa pientä ympyrällelähettämis-treeniä, että saisi sen jossain vaiheessa hokaamaan, jotta minun "edellä" voi myös kulkea, ja täten saisin jossain vaiheessa siirrettyä hommaa ohjasajon puoleen. Kaikki meni kauhean kivasti ja Asta oli fiksu, vaikkakin ympyrällelähettäminen oli ehkä vähän naurettavaa, koska otti tyyliin askeleen ja sitten vedin jo melkein kuperkeikkoja riemusta, että se liikkui :D No, aloitetaan pienestä!

Eilen laitumella oli pientä tilannetta, kun meidän lainakoira ei oikein hiffannut pysyä pois laitumen puolelta ja Lili ja Asta otti kolmeen otteeseen Nikin jahtuuseen, samalla kun minä yritin huutaa koiraa pois laitumelta ja vähän mennä väliin, ettei koiraparka talloudu jalkoihin. No, tajusi sentään liikkua riittävän rivakasti, ettei talloutunut. Lopulta kun sain sekä koiran että itsein naapuripalstan puolelle, sain soitettua Ilkalle, että voisiko huutaa Nikin takaisin laavulle.. sen jälkeen kun menin ajatuksena touhuaminen Astan kanssa, totesin että sillä on joko iso ketutus päällänsä tai koiranajosta sun muusta kevyesti röyhkeä fiilis päällänsä. En sitten viitsinyt edes pukea sille riimua päähän, vaan väistättelin etu- ja takaosaa sekä peruututin ponia + sain tehdä alkuun varsinkin melkoisesti hommia, ettei hampaat kalahtaneet käteen.. kyllä se siitä sitten leppyi pikkuhiljaa, eikä yrittänyt enää pahemmin näpsiä, mutta peruuttaminen pisti kyllä ärsyttämään selkeästi. Muutenkin oli aika paljon hitaammalla tuulella vastaamaan apuihin kuin mitä normaalisti, mutta siellähän sitten tönötettiin laitumella vierekkäin, mulla tasainen tuntuma joko ponin lavalla tai takaosalla, että väistäisi. Aina se lopulta väisti ja sen ekan väistöaskeleen jälkeen tuli uudelleenpyytäessä herkemmin.

Ohessa vielä laadullisesti kökkösiä kuvia, mutta muutoin jees.

Sen pää on vain niin jumalainen <3

Moi olen iso ja mahtava koiranjahtaajaponi

Pörheänä

Sairaskertomusta, metsälläoloa ja poneilua

Joo, tällane multipostaus. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Rölli sai tänään vihdoin kauden ensimmäisen ajon, luultavasti ajossa oli jäniksenpoikanen, jota Roosa ajoi sunnuntaina, ainakin ihan samoilta nurkilta ajo lähti kuulemma (Ilkka oli koirien kaa sunnuntaina, tänään taasen minä olin Röllin kaa). Oli katkonainen ja melko lyhyt, mutta ajo! Jos tuo jätkä olis sit taas kokenut heräämisen kesälomalta ja vetäis vähän erityylillä metsässä jatkossa, kuin mitä tän viikon on menny.. Kun se on ollut senolonen, että tässä ollaan lenkillä ja pysytellyt ihan lähimaastoissa, ei ole paljoa 100 metriä kauemmas lähtenyt ja käy morjesteleen vähän väliä.

Vähän epäilyttää, mut kait tä on ok..

Ennen metsään menoa kävin moikkaamassa Astaa laitumella, varsat vaikuttivat vähän nuutuneilta, josko niitäkin alkaa tämä jatkuva sade rasittamaan? Alkaa laitumellakin olemaan melkoisia lätäköitä syvennyksissä ja vanhojen ojien kohdilla.. Hetken tamma mietti, tohtiiko mulle antaa kiinni vai ei, mutta kahden siirtymän jälkeen sille sopi jo riimunkin laittaminen päähän. Tutustutin sitä tänään valjaisiin vihdoin viimein, ensin vain nostelin, rapsuttelin, heittelin selkään, rapsuttelin, nostin/vedin selästä pois siloja jne. Asta ei pahemmin moiseen reagoinut, muutamat pikkuympyrät teki jos nostin valjaita korkealle tai toisella kertaa korkealle ja samalla mahavyö koski ponin kylkeen. Siloja kiinnittäessä ei ilme muuttunut sen kummemmin, eipä niitä kireälle saanut, enkä olis tietty laittanutkaan, kun olin vähän turhan reilusti löysännyt toiselta puolen vyötä, että menee ponin ympärille :D Vissiin vähän turhan isot odotukset Astan koosta vs. Naniin, kun tuo on niin paljon kapeampi.. kävelytin pienen rinksan silat selässä, eikä ne aiheuttaneet mitään muuta kuin pienen epäilevän ilmeen ponin naamalla. Eikä vissiin ollut paha reissu, kun riisumisen jälkeen vielä taas vähän heittelin siloja selkään ja vedin pois niin takaosan kautta kuin selän yli - ja kun ponin vapautin riimustaan, lähti se vielä seuraamaan mua ja tehtiin parit ympyrät vapaana sekä vähän harjoiteltiin alkeellista peruuttamista vapaana.

Sitten Roosaan! Käytiin eilen eläinlääkärissä uusintakuvauksissa, tällä kertaa kuvissa erottui selkeä ilmarinta, oikeasta lavasta joka on turvoksissa, saatiin myös parempaa kuvaa ja siinä näkyi harjanteessa murtuma, mutta ell oli sitä mieltä, että lapaluu muuten näyttää ehjältä - itsekin näin selkeästi harjanteen kohdalla olevan repaleisen "muodostelman". Sydänäänet kuuluivat hieman heikosti ja kuvissa sydän oli omituisen mallinen, kolmiomainen, joten epäili sydänpussissa olevan verta. Roosan hengittäminen kuitenkin oli parantunut jo niin paljon, ettei ilmarinnalle tehty mitään, se kun ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin laaja, vaikka selkeä olikin - pallea näytti siltä, että siinä olisi reikä, mistä ilma väärään paikkaan päätyisi. Roosa sai kortisonipiikin, jonka pitäisi ilmeisesti edesauttaa pallean parantumista ja taasen tuli vain käskyä seurailla koiraa, jos hengittäminen muuttuu taas vaikeammaksi tai ei tunnu helpottavan entisestään, täytyy ilmarinnalle tehdä jotain.

Kotona Roosa oli päivällä aika itkuinen jostain syystä, en tiedä oliko se niin pöllyssä rauhoituksesta vai mikä oli. Ulkona kun käytin iltapäivästä, se vaikutti melkein hysteeriseltä, mutta sai sentään pissaamisen hoidettua. Illalla rupesi olemaan jo vähän reippaampi, juomiset hoituu tällä hetkellä vain juottamalla tonnikalavettä ja lisäämällä ruuan joukkoon vettä, ei suostu muutoin juomaan. Painoa pitäisi saada vähän lisää, kun oli melko hoikka jo valmiiksi, saatika sitten tässä kun rankan päivän päätteeksi ei päässytkään ruokapöydän ääreen ja maanantainakaan ei uskaltanut mitään kovin suurta antaa.. Ruoka onneksi maittaa ja tänään käytiin jo tienvarressa aamupissalla sama reissu kuin Röllin kanssa, energiaa tuntuisi jo jonkin verran olevan ja harmitus oli suuri, kun ei päässytkään mihinkään, kun lähdin muksuja hoidosta hakemaan ja käytin sitä ennen Roosan pissalla - jäi auton taakse odottavan näköisenä, että avaas se luukku. Vielä enemmän harmitti, kun Ilkka lähti Röllin kanssa sorsametsälle.. sitä itkettiin ja rampattiin kolmella jalalla keittiö-eteinen väliä. Uskomaton muutos koiran käytöksessä tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana!

Roosa maanantaina, hyvin epätyypillinen pään asento ja ilme, masentunut, kipuinen.

Katsotaan tarkasti, kun Ilkka pakkaa metsästyskamppeita

Siis, mitä, enkö muka pääse mukaan?!?!?!

Tämä on sunnuntailta rallytoko/agitreeneistä, tuossa on Roosan normaali ilme.

Kansallinen Poninäyttely 2014

Ihan hyvin meni ja poni käyttäytyi erinomaisesti kehässä seisomista ja lastaamista lukuunottamatta. Hippos antoi nihkeän II-palkinnon ja rotukehässä I-palkinto ja wpb-varsojen (vai nuorten?) Reserve Champion. Eli ruusukkeita tuli kivasti ja pokaalikin!

Kuva Riikka Jäntti

Kuva Riikka Jäntti 

Kuva Riikka Ala-Hulkko

Roosa jatkoajalla

Ei niin hyvää päivää, etteikö sen voisi tehokkaasti pilata! Eilen oli ihan huippukivaa, kävin nyppimässä kaverin hevoselta tukan, pääsin ratsastamaan ja muksut pääs ratsastaan. Ilkka kävi koirien kaa metsässä, iltapäivällä mulla oli Röllin kaa rallytokotreenit ja siihen perään molempien koirien kanssa agitreenit ja fiilis oli ihan taivaissa. Koirat pelas niin upeasti ja itsekin olen vissiin täten jotain oppinut pikkuhiljaa.. kaikki oli ihanasti siihen asti, kunnes Ilkka soitti illalla sorsametsällä ollessaan.

"Roosa jäi auton alle."

Linja-auton alle. Ilkka oli varma, että se oli kuollut, kunnes joku linja-auton kyytiläisistä/joku muu paikalle pysähtynyt totesi, että elää. Ilkka oli jo hakemassa pysyä, että joutuu (taas!) antamaan armonlaukauksen, mutta onneksi koira osoitti pystyvänsä taistelemaan.

Ehdin jo ilmoitella Hattulan Univettiinkin, että auton alle jäänyt koira, joka hengittää ja nostaa kyllä päätään, olisi tulossa. Sitten Ilkka soittikin taas takaisin, että Kilpinen ottaa heidät vastaan ja ovat jo melkein siellä pihalla. On se mahtavaa, että on suhteita appiukolla - ja no, onhan Ilkkakin tietty samoissa seisojatreeneissä käynyt ko. eläinlääkärin kanssa. Roosa kuvattiin nenänpäästä hännän päähän, löytyi yksi katkennut hammas, kielessä reikä. Aivotärähdys, keuhkoissa verta. Oikeaa etujalkaa ontuu pahasti, muttei siitä löytynyt ainakaan mitään luustollista häiriötä. Nappia ja toista nappia isot kasat mukaan, seuraillaan.

Yö oli melko levoton, kun kuunteli hysteerisenä, että hengittäähän koira ja heräsi sen jokaiseen liikkeeseen. Aamulla todettiin, että saatetaan joutua tänään uusiksi eläinlääkärille, kun hengittää niin pinnallisesti ja tihusti. Kävelee/ontuu menemään, söi halukkaasti tonnikalalientä. Pääasiassa toki vaan makaa, hengitys vähän rauhoittui kipulääkkeen antamisen jälkeen.

Seuraillaan. Pidetään sormet ristissä. Jos tällä kertaa ois selvitty säikähdyksellä.

Röllillä alkaakin sitten työt, kun joutuu seisojaa paikkaamaan sorsametsällä..

Ponia ja koirien uittoa

Huomenna pitäisi vuolijan tulla käsittelemään Astan aivan törkeän kamalat kaviot, että kehtaa sitten ensi viikolla (hui!) lähteä poninäyttelyyn. Pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että saanko mä ponia edes laitumelta mihinkään yksinäni. Riimun kun kiskaisin esille, oli Asta sitä mieltä, ettei oikeastaan kiinnostakaan rapsutukset enää ja sain hetken keskustella asiasta, antaako kiinni vai eikö - samalla huomasin, että tamman toinen etupolvi on turvoksissa. Huoh. Sitten tutkimaan, kunhan sain ensin riimutettua ponin. Vekkihän siinä etupuolella oli ja putsaamisen jälkeen pihkasalva taas käyttöön. Läksin sitten johdattamaan Astaa portillepäin, välillä se seisahtui hetkeksi miettimään, mutta tuli kuitenkiin varsin kiltisti, laitumelta poistuttuamme se vähän hermostui ja etenkin kun kaverit hoksas, että lähdettiin poies. Pidin kuitenkin huolen, ettei poni tule päälle (kerran se vähän senoloisesti pomppas, että koettaa itsensä vapauttaa) ja että se pysyy takanani. Käveltiin tietä vähän matkaa tallin suuntaan, pysähdyttiin hetkeksi, väistätin ponin etuosaa minusta poispäin samalla sen kääntäen tulosuuntaamme ja lähdettiin sitten takaisin laitumellepäin - yhä niin, että Asta

Vähän vaan härnään..

Kotona käytiin vain hakemassa uimavermeet ja koirat mukaan ja lähdettiin rannalle, siellä noudatettiin variksia Roosalla ja Rölli sai pöljäillä rannassa ja lopulta uskaltautui Roosan perässä uimaan - kävipä kerran variksella itsenäisestikin, kun Roosa haki toista ja jännättiin, tuoko se toisen vai ei. Käväisi kuitenkin sitten vain katsomassa ja tuli takaisin rantaan. Aika reilusti sille uimista sitten lopulta tuli ja piti ruveta jo himmaamaan, kun ei ole ennen käytännössä uinut, ettei kunto lopu kesken uudessa elementissä. Pyörälenkillähän ollaan menty nyt 17km, mutta onhan se vähän eri kuin uiminen.

Alkuun meni vähän roiskimiseksi, ennenkuin optimaalinen uintityyli löytyi

Tässä palataan itsenäiseltä variksenmorjestusreissulta

Pesupäivä

Eilen kävin pesemässä Astan (noh, takapää ja vatsanalunen jäi pesemättä, kun meinas ponilla loppua hermot ja mennä pyörimiseksi..) laitumella, toki päätarkoituksena oli vähän testata, että saahan sen ylipäänsä pestyksi, ja toisekseen kiva nähdä, minkänäköiseksi harja menee, kun se on puhdas.. noh, olihan se hetken. Pesun jälkeen piehtarointi alkoi välittömästi, sitten kun vapautin ponin, juoksi se kavereiden tykö katokselle, piehtaroi vähän katoksessa, piehtaroi vähän lisää, ja kun pääsin itse taas takaisin sinne puolelle laidunta, hölkytteli se kaverien kanssa välillä vähän syömään. Tässä siis lyhyt kuvakooste.

Ai mitä, eiks tää ollukaa se, mitä pesun jälkeen tehdään?

Wohoo, vapaus!

Sit pysty jo rauhoittuun, kun oli ensin muuttanut puhtaan olomuodon mutaiseksi.

Alkutilanne. Olen myös todennut, että on hyvä käyttää poni vesiastialla aina kun käyn laitumella, näillä keleillä tuskin tulee juotua ainakaan liikaa..

Lettipääponi

Vähän ehkä lihasta kaulaan (ylälinjaan) kaipailis.. :D