Astaa

Kävin viikko sitten (olen nopea kirjoittamaan asiasta!) kokeilemassa Astalle uudemman kerran valjaita, meinasi valjaat mennä parempiin suihin.. huomasi että on "vieras" lähtenyt takaisin kotiinsa ja Asta on jäänyt Lilin kanssa taas kaksin - oli vähän pöljiä tammoja. Lili meinasi syödä valjaat ja Asta heitteli hoitokassia - saatiin myös hukattua vihreä pieni kumisukakin laitumelle, kun sen laskin vain hetkeksi, mutta sitten se olikin jo viskattu jonnekin.. Tänään toistelin valjaiden selkäänheittoja jne. vyön laitoin sen kiinnitettyäni jo kireämmälle kuin viimeksi ja kiristinkin vielä kaksi kertaa "reenin" aikana. Koetin myös aloitella Astan kanssa pientä ympyrällelähettämis-treeniä, että saisi sen jossain vaiheessa hokaamaan, jotta minun "edellä" voi myös kulkea, ja täten saisin jossain vaiheessa siirrettyä hommaa ohjasajon puoleen. Kaikki meni kauhean kivasti ja Asta oli fiksu, vaikkakin ympyrällelähettäminen oli ehkä vähän naurettavaa, koska otti tyyliin askeleen ja sitten vedin jo melkein kuperkeikkoja riemusta, että se liikkui :D No, aloitetaan pienestä!

Eilen laitumella oli pientä tilannetta, kun meidän lainakoira ei oikein hiffannut pysyä pois laitumen puolelta ja Lili ja Asta otti kolmeen otteeseen Nikin jahtuuseen, samalla kun minä yritin huutaa koiraa pois laitumelta ja vähän mennä väliin, ettei koiraparka talloudu jalkoihin. No, tajusi sentään liikkua riittävän rivakasti, ettei talloutunut. Lopulta kun sain sekä koiran että itsein naapuripalstan puolelle, sain soitettua Ilkalle, että voisiko huutaa Nikin takaisin laavulle.. sen jälkeen kun menin ajatuksena touhuaminen Astan kanssa, totesin että sillä on joko iso ketutus päällänsä tai koiranajosta sun muusta kevyesti röyhkeä fiilis päällänsä. En sitten viitsinyt edes pukea sille riimua päähän, vaan väistättelin etu- ja takaosaa sekä peruututin ponia + sain tehdä alkuun varsinkin melkoisesti hommia, ettei hampaat kalahtaneet käteen.. kyllä se siitä sitten leppyi pikkuhiljaa, eikä yrittänyt enää pahemmin näpsiä, mutta peruuttaminen pisti kyllä ärsyttämään selkeästi. Muutenkin oli aika paljon hitaammalla tuulella vastaamaan apuihin kuin mitä normaalisti, mutta siellähän sitten tönötettiin laitumella vierekkäin, mulla tasainen tuntuma joko ponin lavalla tai takaosalla, että väistäisi. Aina se lopulta väisti ja sen ekan väistöaskeleen jälkeen tuli uudelleenpyytäessä herkemmin.

Ohessa vielä laadullisesti kökkösiä kuvia, mutta muutoin jees.

Sen pää on vain niin jumalainen <3

Moi olen iso ja mahtava koiranjahtaajaponi

Pörheänä