keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Viikkopäivitys: ratsastusta, "agilityä" ja lenkkeilyä

Oho, onpas aika taas vierähtänyt, vaikka kerrottavaakin olisi ollut tässä välissä! Sen siitä saa, kun on muutaman päivän avaamatta konetta..

Torstaina oltiin Röllin kanssa taas agilityssä katselemassa muiden touhuja ja harjoittelemassa rauhassa odottelua ja katselua. Rölli oli aika hienosti, vaikka juoksuisen Nellin tuoksut meinasivatkin huumata sen pään ja Nellin suoritusten aikana ei poika ollut yhtään niin kiinnostunut minusta ja herkkupaloista, kuin muiden kohdalla. Rölli pääsi myös vähän kokeilemaan putkea ja putkeenhan se meni! Epäröimättä hetkeäkään se tuli täyspitkänä olevan putken lävitse luokseni kolmisen kertaa. Siinä olikin sitten suuri ja mahtava osuus itse agilityä Röllin kohdalla. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen treenirata ja harmitti ihan pirusti, etten päässyt Roosan kanssa sitä setvimään! Onneksi Rölli sentäs pääsi vähän kontaktin ottamista ja odottelua harjoittelemaan.

Viikonloppu menikin Senjan synttäreitä hyöriessä ja lauantai-ilta vietettiin kavereiden luona rentoutuen.

Maanantaina sitten oli Namilla ratsastuskerta nro. 3! Poni joutui aika hyvän tovin seisoon siinä harjailun ja kuntoonlaiton lomassa käytävällä yksinkin, kun kävin välillä komentamassa ulkona koiria ja kurkkimassa, että nukkuuko Pinja yhä autossa - sekä odottelin, että Ilkka tulis jatkaan Pinjan vahtimista. Noh, lopulta sitten koitti se aika, että pääsin taluttamaan Namin pihalle tallista ja valitsemaan mahdollisimman kuivan paikan selkäännousua varten. Tytsy seisoi hienosti paikoillaan ilman, että pidin ohjia edes kunnolla käsissä - eikä lähimaillakaan ollut ihmisiä apukäsinä. Siinä sitten rauhassa laittelin jalustimet kunnolla jalkoihin ja sitten kehotin ponia etenemään. Käpsyteltiin rau-hal-li-ses-ti hiittiksellepäin, yksi ravuri meni ohitsemme kahteen otteeseen reipasta ravia ja yksi ratsu tuli vastaan ravilla myös - ja me jatkettiin kokoajan tappavan tasaisella tahdilla eteenpäin :D On se niin fiksu <3 Sitten hiittikselle nousevalla tiepätkällä viereisessä pusikossa leikki pari pikkupoikaa pitäen melkosta mekkalaa - eikä poni sanonut mitään. MUTTA sitten siellä mäessä ilmeisesti oli haamu tai jotain. Jotain kuitenkin, taikka poni vain koetti, että annanko sen päättää matkasta vai en.

Siinä siksakkailtiin sivusuunnassa ja eteen-taakse tovi, ennenkuin päästin oikeasti jatkamaan matkaa. Sitten lammikon risteyksessä (eli hiittiksen alussa) tehtiin parit ympyrät ja läksettiin kotiinpäin. Kotiopäin käveltiinkin aika paljon reippaampaa ja kunhan päästiin alamäestä tasaiselle alustalle pyysin Namia ravaamaan. Ravailtiin useampi pätkä, koetin vähän keventää, vähän istua harjoitusravissa. Harjoitusravi oli helpompaa etenkin tuolla askeltiheydellä ja kun ohjat olivat löysänä, ettei saanut niistä pienintäkään tukea.. Tallin kohdalla tein yhden mutkittelu-harjoituksen ja sitten käveltiin vielä seuraavaan tienhaaraan ja siitä käännyttiin tallipihalle. Siinä sitten rauhassa laskeuduin selästä alas ja olin hurjan tyytyväinen ♥ Nami seisoi kauniisti paikoillaan vielä sen aikaa, kun nostin jalustimet ja hölläsin satulavyön. Tarkoitus oli viedä Nami vielä takaisin tarhaan, mutta ressukalla oli tullut vähän lämmin talvikarvansa alla huhkiessa, joten jätin sen sitten karsinaansa syömään päiväruokia. Jos tässä yrittäisi joku päivä käydä sen kanssa kärryttelemässä ja sillä vähän kohennella yleiskuntoa..


Maanantaina myös Roosa pääsi tikeistään eroon ja sai viettää ensin aamupäivästä aikaa tyttöjen ja minun kanssa pihalla (tosin vielä tikkien kera) ja maalle kun mentiin, kävi Ilkka sen kanssa haaskalla ja samalla treenasi vähän tottelevaisuutta. Tiistaina kun hain tytöt maalta hoidosta, sain vihdoin ottaa myös Röllin kotiin! Olin ihan lopenuupunut huonosti nukutun yön ja semirankan työpäivän jäljiltä, mutta sitten kotiinpäästyäni totesin, että syön vain nopeasti vähän jotain ja lähden koirien ja Senjan kanssa lenkille, tai muuten varmaan olisin nukahtanut. Ilkka kun lähti Pinjan kanssa avustamaan Nikoa, joka oli Lucan kanssa supikoiraa piirittämässä, eikä ollut tajunnut ottaa omaa pyssyä messiin..


Alkumatkasta mietin, että yrittäisin heti ruveta kouluttamaan Rölliltä kiskomista pois, mutta eihän siitä tullut mitään, kun Roosa meni ihan sekaisin ja hyppi ja hyöri vierelläni kuin yrittäen näyttää, että enhän minä kisko, mitäs siinä komennat! Sitten päädyin pitämään Roosaa vapaana ja Rölliä hihnassa - kunnes tulimme aukealle ja ensin vastaan tuli kaksi sauvakävelijää, joita Roosa meinasi käydä moikkaamassa (ja Rölli pöhisi ja haukkui..) ja sitten se meinasi käydä yhtä lenkkeilijääkin morottaan. Lopulta reilun puolen kilsan matkanteon jälkeen löysin sopivan liikkumistyylin: Roosan naru rattaiden etupäässä kiinni ja Röllin naru mun lantion ympärillä - näin koirat ei pahemmin sotkeutuneet toistensa naruihin, eikä Röllin kiskominen häirinnyt rattaiden työntämistä.


Suunnittelin ensin meneväni Kartanontieltä Portaantielle ja sieltä sitten keskustan suunnalle ja Hykkiläntietä sieltä suunnalta sitten takaisin kotiin. Noh, eihän Kartanontieltä päässytkään sitten rattaiden kanssa lävitse, kun viimeiset vajaa puoli kilsaa oli niin syvää lumihankea, ettei siinä hullukaan työntänyt rattaita ja Senjalla oli melko epämukavat olot kun edes yritin :D Siitä siten takaisin Hykkiläntielle ja sitä Hykkilän suuntaan, otin kaksi n. 600m reipasta hölkkäpätkää ja olipas helppoa meno, vaikka ensimmäinen pätkä oli lievään ylämäkeen - Roosa kun hoisi osittain rattaiden vetämisen ja Rölli kiskomisellaan siivitti minun askellustani! Totesin, että se juoksuvyö on pakko hommata, jos juokseminen voi olla niin vaivatonta ja kivaa! Juoksupätkien välissä oli ehkä n. 100m kävelyä ja nopea takinriisumis-tauko, sitten reipasta kävelyä kotiin, että Ilkka pääsi vielä illaksi kytikselle.


Oli kyllä tosi hyvä fiilis lenkin jälkeen ja koiristakin huomasi, että ovat olleet useamman viikon levossa - Roosa lääkekuuriensa ja leikkauksen takia ja Rölli sitten taas hoidossaollessaan, kun on päivät päivystänyt pihalla narussa ja sitten iltaisin käynyt pienellä kävelylenkillä. Molemmat olivat sisällä todella rauhallisia siihen asti, että Ilkka tuli kotiin, mutta onneks silloinkin rauhoittuivat nopeasti takaisin nukkumaan. Rölliä pitäis lisäksi koettaa hieman lihottaa ensi viikon näyttelyitä ajatellen, se kun oli anoppilassa ehkä aavistuksen hoikistunut entisestään.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Eka kerta ratsailla sitten ikuisuuden!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun istuin itse ponin selässä ihan liikkeessäkin! Silja oli juuri hakemassa Namia tarhasta, kun kurvasin tallinpihalle ja teimme nopean vaihdon anoppia kotio odotellessa - minä menin puleeraamaan ponia ja Silja meni tyttöjen kanssa sisälle. Siinä kun rauhassa touhusin, sain ponin juuri sopivasti varustettua valmiiksi kun Siljakin vapautui lastenhoidosta ja menimme pihalle vastaan ja valitsemaan sopivaa selkäännousupaikkaa.

Ajatuksena oli ensin, että pyörittäisiin vähän alkuun pihalla ja tehtäisiin jonkunsortin ympyrää, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, kun roska-auto ajoi pihalle minuutin selkäännousun jälkeen.. onneksi mulla on fiksu poni, koska siirryttiin tallin eteen sivuun, että roska-auto mahtuu ohitse ja toinen vain tyynenä seisoskeli, kun olisi aina ratsastajan kanssa ohitellut isoja rymiseviä autoja. Lähdettiin sitten tietä pitkin hiittiradan suunnalle kävelemään, mutta sittenhän se roska-auto lähti meidän perässä samaa pientä hiekkatietä, joten taas tien sivuun ja päästettiin mokomakin häiritsijä ohitse, tälläkin kertaa tyynenä seisoskellen - sitten suuntasimmekin turvan takaisinpäin ja lähdettiin tietä toiseen suuntaan. Tallin ja tarhojen ohitse kuljettuamme ja tasaiselle päästyämme otettiin sitten pätkä raviakin!

Ensin koetin vähän kevennellä, mutta totesin, että meikäläiselle helpompi vain istua alhaalla ja ponikin tuntui rentoutuvan kun istuin alas - rupesi korvat laskeutumaan niskaan siinä kevennellessäni.. otettiin matkalla vielä muutamia pysähdyksiä, sitten käännyttiin takaisin tallillepäin ja Silja vapautti meidät taluttajan kahleista. Kun Silja käveli menojaan, oli ponille vähän hankalampi sisäistää pysähtymiset, mutta kyllä nekin kohtalaisesti menivät. Pihalle palattuamme tehtiin vielä pari ympyrää ja tyytyväisenä päivän saldoon poistuin ponin selästä. Nami seisoi kauniisti hievahtamatta koko selästälaskeutumisen, satulavyön löysäämisen ja jalustinten noston ajan, ihan kuin olisi moista tehnyt koko elämänsä. On se vain niin ♥ !

Tallissa sitten ponin riisumisen ja harjaamisen jälkeen hain vähän jotain prixiä ja "venyttelin" ponia sivuille ja alaspäin. Toinen vain ei ole erityisen hyvä edelleenkään siinä, että venytettäisiin etujalkojen väliin sitä turpaa - aina se vain peruuttaa ja peruuttaa.. Tarhaan kävellessä sitten otettiin pysähtymisiä ja niistä sai palkat. Ajatuksena olisi, että opettaisi ponin seisomaan paikallaan käskystä..

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Lenkkeilyä satula selässä

Tänään oli tarkoitus vähän juoksuttaa ponia kaikissa askellajeissa satulan kanssa, ihan vain muistellaksemme, mitäs se liinan päässä meno olikaan ja että poni saisi ensi kosketuksen käyntiä nopeampiin askellajeihin satula selässä. Noh, ensimmäisenä asiaan puuttui se tosiasia, että mulla ei oo hajuakaan, missä mein liina on. Luulin sen olevan tallissa, mutta eipä ole.. seuraavaksi sitten Isto vielä kiikutti Violan takaisin tarhaan sillä välin, kun harjailin, pusuttelin ja laittelin ponia kuntoon. Eli meille ei jäänyt yhtäkään tarhaa, missä juoksuttaa - jos joku väline siihen olisikin löytynyt.

Päätin sitten, että mennään kävelylle ja pistetään meikäläinen hölkkäilemään, että saadaan ees ravituntumaa satulan kanssa. Tie oli jo kohtalaisen kivassa kunnossa aina hiittiradan alkuun asti, siitä eteenpäin en uskaltautunut, kun näytti niin pirun liukkaalta. Pyörittiin sitten hiittiradan alkupäässä olevassa neljän "tien" risteyksessä niin, että sain ponin nostamaan kahdesti laukankin, vaikka vain muutamia askelia ottikin molemmilla kerroilla. Sitten vähän treenattiin selkäännousua, tosin vain makasin sitten satulassa, kun totesin harmikseni, että kypärä on tallissa. Jos ois ollu kypärä, oisin varmaan pistänyt ponin kävelemään takaisin tallille ratsastaja selässään..

Takaisinpäin kävellessä revittiin taas vähän kuusista herkkupaloja taskuun, joita sitten syötin tallissa. Tallissa otin vielä kypärä päässä yhden selkäännousun, eikä poni ollut moksiskaan, vaikka satula vähän heilui ja minä sinne nousin istumaan. Istuskelin siinä hetken aikaa ja laskeuduin alas. Nami seisoi koko toimituksen ajan kauniisti paikoillaan, ilman mitään ongelmaa olemisensa kanssa. Ihana <3

Mietiskelin myös, että  tarveis joku päivä käydä kokeilees kärryttelyä. Huomenna nyt kuitenkin mennään ratsastamaan. Silja tulee vähän varmistelemaan menoa ja tehdään joku pieni lenkki. Näillä näkymin ainakin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tähtäimessä vuodelle 2012

Ajattelin että olisi kiva laittaa vähän (itselleenkin!) ylös tavoitteita tälle vuodelle. Jos ehkä saisi jotain aikaiseksi paremmin kuin viime vuonna, etenkin ns. omien projektien osalta - vai onko mulla ees muuta kuin yksi projekti, jota en voi tehdä elukoideni kanssa?

Minä
* suoritan harjoitustuomaroinnit DRAJ-kokeissa! Mielellään heti kauden alettua, jos on järkevän matkan sisällä kokeita.
* ratsastustunti tai pari, lähinnä ehkä istunnan suoruuden tsekkaukseen, että jos tässä ratsastustauon aikana istuna ois menny ihan persiilleen, niin en opettais ponia heti vinoksi
* pitäis sisäistää trap.. ja muutenkin koettaa saada vähän laukauksia alle ennen metsästyskautta

Nami
* ratsuna olemisen ABC-kurssi, eli toimimaan kaikissa askellajeissa ja mielellään myös puomeihin tutustumista
* toimivuuden parantaminen kärryt perässä
* Vermon poninäyttelyt
* rotunäyttelyt
* laatuponi-kilpailuun? mikäli päästään treenaan irtohyppäämistä

Roosa
* startti mölliagissa
* KAER-kokeissa AVO-luokan startti ja mielellään kun vesityön käy tekees, tekee samalla myös VOI-luokan varuuks 8)
* kokeista ylipäänsä sellaiset tulokset, että päästään näyttelyissä KÄY-luokkaan
* sertejä, sertejä..

Rölli
* mahdollisesti startti DRAJ-kokeissa
* näyttelyitä
* agilityn alkeiskurssi
* perustottelevaisuutta muutenkin vähän paremmin hanskaan
* kiskomatta remmissä kulkeminen

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Yhden unelman kuolema

Roosan kohdallahan olen aina unelmoinut pennuista - josko se olisi emänä ensimmäiselle itse kasvatetulle pentueelle. Tähän ollaan tähdätty, käyty näyttelyissä ja koeurakin on käynnistetty - ja jatkuu taas syksyllä. Yksi serti on tullut ja ainoista kokeistakin tähän mennessä upea 1-tulos. Mutta mitä niillä enää tekee?

Roosalla oli elämänsä toiset juoksut tammikuussa. Noin pari viikkoa sitten se rupesi uudelleen tiputtelemaan, eläinlääkäri totesi diagnoosina kohtutulehduksen, jota itsekin osasin epäillä. Neiti sai antibioottikuurin, kun olin sitä mieltä, että yritetään, joskos siitä kuitenkin vielä myös emokoiran saisi. Antibiootit vain eivät lopettaneet tiputtelua, koiran kunto oli kuitenkin hyvä ja se oli pirteä. Keskusteltuani uudelleen eläinlääkärin kanssa ja painiskeltua omien tunteideni ja toiveideni kanssa tovin, päädyttiin siihen, että paras olisi koiralle, että se leikataan. Loppujen lopuksi päätös kyllä myös jossain määrin helpotti. Sitten ei tarvitsisi enää miettiä, kumpi koira menee evakkoon juoksujen aikaan, tai josko vahinko käy.

Nyt se sitten makaa leikkauspöydällä. Oli melko paska fiilis lähteä ajelemaan kotiinpäin odottelemaan pariksi tunniksi, että saa hakea sen takaisin. Ei ole helppoa luopua unelmista, mutta ehkä näin on parasta. Eipähän tarvitse miettiä tulehduksen uusiutumista, eikä juoksujen osumista keskelle kiivainta jahtikautta. Silti se harmittaa.

Voihan sitä yhä tähdätä siihen, että saataisiin loput sertit muotovalion arvoon - ja että saataisiin ne tarvittavat koetulokset siihen myös. Tai jopa käyttövalioitumiseen vaadittavat. Koskaan ei voi tietää. Kuitenkin väkisinkin ajattelee, että mitä hyötyä niiden hankkimisista enää olisi, muuta kuin meriittejä kasvattajan ja vanhempien pussiin? Ehkä siitä huolimatta tulee niitä vielä tavoiteltua.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pohjustusta

Koska olen suunnitellut pitäväni tätä blogia paitsi yleisesti elämästä kertovana, niin eritoten olisi tarkoitus kirjoittaa ylös osa asioista, mitä tulee koirien ja ponin kanssa tehtyä. Tätä varten ajattelin kirjoittaa mahdollisimman lyhyen pohjustuksen siitä, missä tilanteessa eläimiemme kanssa ollaan nyt.

Roosa - syksyllä Junkkari käyty erinomaisin tuloksin, koiran ja ohjaajan (mieheni) ensimmäinen koe ja tuloksena upea NUO1 ja valikoituminen n. 350 koiran seasta 20 parhaan joukkoon! Eli ihan pieleen ei ole voitu mennä. Jatkossa treeniä toki lisää kaikilla osa-alueilla, niin haussa, noudossa kuin ohjattavuudessakin sekä tiedottamisen alkeita ruvettu pikkuhiljaa käymään lävitse. Normaalielämässä Roosa on vielä hyvin malttamaton, ääntä ja pöhinää riittää, etenkin kun Ilkka rupeaa pukeutumaan ulkovaatteisiin ja koira on sitä mieltä, että mukaan tarvitsee päästä. Näiden tilanteiden rauhoittamista meillä on nyt koitettu treenailla ja vähän eteenpäin päästykin - mölytason lasku taasen olisi itselleni se mieluisen edistysaskel, mutta eiköhän tuo suurinpiirtein paikoillaan odottaminenkin nyt alkuun riitä. Hihnassa kulkee jotakuinkin kiskomati, mutta saa olla vähän väliä huomauttamassa, että rupeaa remmi kiristymään - itse jos hölkkään, niin ei toivoakaan, että koira kulkisi löysällä, joten juoksuvyö on hankintalistalla. Agilityn saralla keskittyminen on parantunut syksyn aikana todella paljon ja tällä hetkellä hyppyradat treeneissä menevät jo oikein kivasti - ellei Roosa rupea kuumimaan liikaa. Kontakteja treenataan, treenataan ja treenataan, etenkin alastullessa unohtuvat helposti, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Kepit mennään hienosti silloin kun koira ei käy totaalisen ylikierroksilla, muutoin meinaa mennä jokatoisesta välistä (no siis, kyllähän sille saa vieläkin joka välin erikseen näyttää, mutta on ruvennut jo vähän rytmittämään hommaa). Oliskohan siinä suurinpiirtein hommat?

Rölli - no öö.. Rölli osaa mennä käskystä maahan ja istua.. tulee satunnaisesti luokse ja saattaa tuurilla seurata pari askelta :D Että kun sais aikaiseksi, niin sen kanssa ihan perustottelevaisuutta - etenkin kun keväällä ois tarkotuksena mennä agilityyn senkin kanssa. Lenkillä Rölli saattaa puhista toisia koiria ja koettaa mennä niiden iholle, tarveis täten saada sen kanssa kaksin lähdettyä useammin, jolloin on myös helpompi koettaa pitää huomio pois vastaantulijoista. Metsästysrintamallahan se sitten toimiikin aika kivasti, talven aikana oli useita ajoja, niin jänikselle kuin ketullekin, syksyllä yksi jänis sille myös kaadettiin. Aika sitkeästi menee perässä, mutta hukanselvittely on vielä melko onnetonta touhua. Palaa aina takaisin autolle ajon jälkeen, ellei sitten matkalla bongaa huhuilevaa omistajaa.

Nami - osaa käyttäytyä yleensä siivosti, vielä melko malttamaton, että esim. lenkilläollessa jos pysähdytään juoruaan, niin poni ei arvosta. Melko hyvin siedättynyt kaikenlaisille asioille, eikä pahemmin täten säiky mitään ja onneksi yleisesti ottaen jos säikähtääkin, niin pysähtyy miettimään asiaa ennemmin kuin koettaisi rynnätä mihinkään. Syksyllä oli kärryt ekan kerran perässä ja päästiin tekeen jo ihan yksinkin lenkkejä, potkuremmi tosin käytössä, kun saattoi pukitella. Nyt lumiseen aikaan ei ookkaan pahemmin ajeltu, kun ei pysy poniressukka pystyssä noilla ravureille huolletuilla teillä. Selässä on istuskeltu jonkun verran, Pinja aika paljonkin silloin kun harjaan ponia ja itse sitten joitain kertoja myös. Viime keskiviikkona käytiin pieni kävelylompsiminen niin, että ratsastaja selässä, eikä poni ollut moksiskaan. Tästä tarveisi jatkaa.