Viikkopäivitys: ratsastusta, "agilityä" ja lenkkeilyä

Oho, onpas aika taas vierähtänyt, vaikka kerrottavaakin olisi ollut tässä välissä! Sen siitä saa, kun on muutaman päivän avaamatta konetta..

Torstaina oltiin Röllin kanssa taas agilityssä katselemassa muiden touhuja ja harjoittelemassa rauhassa odottelua ja katselua. Rölli oli aika hienosti, vaikka juoksuisen Nellin tuoksut meinasivatkin huumata sen pään ja Nellin suoritusten aikana ei poika ollut yhtään niin kiinnostunut minusta ja herkkupaloista, kuin muiden kohdalla. Rölli pääsi myös vähän kokeilemaan putkea ja putkeenhan se meni! Epäröimättä hetkeäkään se tuli täyspitkänä olevan putken lävitse luokseni kolmisen kertaa. Siinä olikin sitten suuri ja mahtava osuus itse agilityä Röllin kohdalla. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen treenirata ja harmitti ihan pirusti, etten päässyt Roosan kanssa sitä setvimään! Onneksi Rölli sentäs pääsi vähän kontaktin ottamista ja odottelua harjoittelemaan.

Viikonloppu menikin Senjan synttäreitä hyöriessä ja lauantai-ilta vietettiin kavereiden luona rentoutuen.

Maanantaina sitten oli Namilla ratsastuskerta nro. 3! Poni joutui aika hyvän tovin seisoon siinä harjailun ja kuntoonlaiton lomassa käytävällä yksinkin, kun kävin välillä komentamassa ulkona koiria ja kurkkimassa, että nukkuuko Pinja yhä autossa - sekä odottelin, että Ilkka tulis jatkaan Pinjan vahtimista. Noh, lopulta sitten koitti se aika, että pääsin taluttamaan Namin pihalle tallista ja valitsemaan mahdollisimman kuivan paikan selkäännousua varten. Tytsy seisoi hienosti paikoillaan ilman, että pidin ohjia edes kunnolla käsissä - eikä lähimaillakaan ollut ihmisiä apukäsinä. Siinä sitten rauhassa laittelin jalustimet kunnolla jalkoihin ja sitten kehotin ponia etenemään. Käpsyteltiin rau-hal-li-ses-ti hiittiksellepäin, yksi ravuri meni ohitsemme kahteen otteeseen reipasta ravia ja yksi ratsu tuli vastaan ravilla myös - ja me jatkettiin kokoajan tappavan tasaisella tahdilla eteenpäin :D On se niin fiksu <3 Sitten hiittikselle nousevalla tiepätkällä viereisessä pusikossa leikki pari pikkupoikaa pitäen melkosta mekkalaa - eikä poni sanonut mitään. MUTTA sitten siellä mäessä ilmeisesti oli haamu tai jotain. Jotain kuitenkin, taikka poni vain koetti, että annanko sen päättää matkasta vai en.

Siinä siksakkailtiin sivusuunnassa ja eteen-taakse tovi, ennenkuin päästin oikeasti jatkamaan matkaa. Sitten lammikon risteyksessä (eli hiittiksen alussa) tehtiin parit ympyrät ja läksettiin kotiinpäin. Kotiopäin käveltiinkin aika paljon reippaampaa ja kunhan päästiin alamäestä tasaiselle alustalle pyysin Namia ravaamaan. Ravailtiin useampi pätkä, koetin vähän keventää, vähän istua harjoitusravissa. Harjoitusravi oli helpompaa etenkin tuolla askeltiheydellä ja kun ohjat olivat löysänä, ettei saanut niistä pienintäkään tukea.. Tallin kohdalla tein yhden mutkittelu-harjoituksen ja sitten käveltiin vielä seuraavaan tienhaaraan ja siitä käännyttiin tallipihalle. Siinä sitten rauhassa laskeuduin selästä alas ja olin hurjan tyytyväinen ♥ Nami seisoi kauniisti paikoillaan vielä sen aikaa, kun nostin jalustimet ja hölläsin satulavyön. Tarkoitus oli viedä Nami vielä takaisin tarhaan, mutta ressukalla oli tullut vähän lämmin talvikarvansa alla huhkiessa, joten jätin sen sitten karsinaansa syömään päiväruokia. Jos tässä yrittäisi joku päivä käydä sen kanssa kärryttelemässä ja sillä vähän kohennella yleiskuntoa..


Maanantaina myös Roosa pääsi tikeistään eroon ja sai viettää ensin aamupäivästä aikaa tyttöjen ja minun kanssa pihalla (tosin vielä tikkien kera) ja maalle kun mentiin, kävi Ilkka sen kanssa haaskalla ja samalla treenasi vähän tottelevaisuutta. Tiistaina kun hain tytöt maalta hoidosta, sain vihdoin ottaa myös Röllin kotiin! Olin ihan lopenuupunut huonosti nukutun yön ja semirankan työpäivän jäljiltä, mutta sitten kotiinpäästyäni totesin, että syön vain nopeasti vähän jotain ja lähden koirien ja Senjan kanssa lenkille, tai muuten varmaan olisin nukahtanut. Ilkka kun lähti Pinjan kanssa avustamaan Nikoa, joka oli Lucan kanssa supikoiraa piirittämässä, eikä ollut tajunnut ottaa omaa pyssyä messiin..


Alkumatkasta mietin, että yrittäisin heti ruveta kouluttamaan Rölliltä kiskomista pois, mutta eihän siitä tullut mitään, kun Roosa meni ihan sekaisin ja hyppi ja hyöri vierelläni kuin yrittäen näyttää, että enhän minä kisko, mitäs siinä komennat! Sitten päädyin pitämään Roosaa vapaana ja Rölliä hihnassa - kunnes tulimme aukealle ja ensin vastaan tuli kaksi sauvakävelijää, joita Roosa meinasi käydä moikkaamassa (ja Rölli pöhisi ja haukkui..) ja sitten se meinasi käydä yhtä lenkkeilijääkin morottaan. Lopulta reilun puolen kilsan matkanteon jälkeen löysin sopivan liikkumistyylin: Roosan naru rattaiden etupäässä kiinni ja Röllin naru mun lantion ympärillä - näin koirat ei pahemmin sotkeutuneet toistensa naruihin, eikä Röllin kiskominen häirinnyt rattaiden työntämistä.


Suunnittelin ensin meneväni Kartanontieltä Portaantielle ja sieltä sitten keskustan suunnalle ja Hykkiläntietä sieltä suunnalta sitten takaisin kotiin. Noh, eihän Kartanontieltä päässytkään sitten rattaiden kanssa lävitse, kun viimeiset vajaa puoli kilsaa oli niin syvää lumihankea, ettei siinä hullukaan työntänyt rattaita ja Senjalla oli melko epämukavat olot kun edes yritin :D Siitä siten takaisin Hykkiläntielle ja sitä Hykkilän suuntaan, otin kaksi n. 600m reipasta hölkkäpätkää ja olipas helppoa meno, vaikka ensimmäinen pätkä oli lievään ylämäkeen - Roosa kun hoisi osittain rattaiden vetämisen ja Rölli kiskomisellaan siivitti minun askellustani! Totesin, että se juoksuvyö on pakko hommata, jos juokseminen voi olla niin vaivatonta ja kivaa! Juoksupätkien välissä oli ehkä n. 100m kävelyä ja nopea takinriisumis-tauko, sitten reipasta kävelyä kotiin, että Ilkka pääsi vielä illaksi kytikselle.


Oli kyllä tosi hyvä fiilis lenkin jälkeen ja koiristakin huomasi, että ovat olleet useamman viikon levossa - Roosa lääkekuuriensa ja leikkauksen takia ja Rölli sitten taas hoidossaollessaan, kun on päivät päivystänyt pihalla narussa ja sitten iltaisin käynyt pienellä kävelylenkillä. Molemmat olivat sisällä todella rauhallisia siihen asti, että Ilkka tuli kotiin, mutta onneks silloinkin rauhoittuivat nopeasti takaisin nukkumaan. Rölliä pitäis lisäksi koettaa hieman lihottaa ensi viikon näyttelyitä ajatellen, se kun oli anoppilassa ehkä aavistuksen hoikistunut entisestään.