Kärrylenkillä

Piti eilen jo käydä kokeilemassa, mitä Nami lumisen ajan tauon jäljiltä meinaa kärryttelystä, kun oli vähän pöhelö vielä syksyllä - säpsyi paljon normaalia enemmän kaikkea ja takapää oli enemmän kuin kevyt, joskin pukitteluongelma jonkinverran helpotti jo silloin potkuremmin käyttöönoton myötä. Noh, eilen juttu sitten kariutui useamman asian summana, joten tänään sitten päästiin tositoimiin. Kelikin oli aika kiva, aurinko paistoi ja pohja oli miellyttävä yöpakkasen jäljiltä, kun ei ollut vielä ihan mössöksi sulanut.

Nami on myös hokannut kevään, koska harjauksen jälkeen olin myös sennäköinen, että olen ollut jonkun karvaisen lähettyvillä.. valjastaessa Nami oli taas hyvin epäileväinen ja väisti alkuun, mutta antoi sitten rauhassa valjastaa ja suitsien laittaminenkin sujui yllättävän kivuttomasti - tosin en irrottanut Namia riimusta tällä kertaa ja laitoin valmiiksi toisen käden kaulan ylitse, ettei sille tullut mieleenkään lähteä peruuttamaan. Kärryjen laitossa poni oli paljon rentoutuneemman oloinen kuin mitä muistelen sen olleen "syksyllä", Ilkka tuli kuitenkin varmistamaan sen verran lähdössä, että Nami pysähtyi valjastuskatoksesta poispäästyämme siksi hetkeksi, että pääsin hyppäämään kyytiin.

Poni oli reippaalla tuulella, mutta suoraan kulkeminen oli silti hankalaa, lähes ainoa, mihin ohjia tarvitsin koko lenkin aikana, oli meidän tielläpitämiseen, ettei aina jommankumman puolen rengas putoa ojaan. Nami koetti vähän hölkkäillä ja kyttäilikin alkumatkasta hieman asioita, mutta oli kaikinpuolin silti rennomman oloinen kuin aiemmin. Mentiin hiittikselle ja siinä kohden mäkeä, missä viimeksi hieman siksakkailtiin, poni taas hidasteli, mutta kevyellä kannustuksella kuitenkin jatkoi matkaa pysähtymättä tai kummemmin pölhöilemättä. Otettiin hiittikselle päästyämme pätkä ravia (ehkä noin puolet hiittiksen pituudesta) ja annoin Namin hölkytellä  pitkin ohjin, välissä meni hyvinkin reippaasti, mutta pääasiassa sellaista rentoa, mutta eteenpäinpyrkivää ravia - käyntiinsiirtyminenkin onnistui pelkällä ääniavulla. Kääntösilmukassa pyysin Namilta uudelleen ravin ja ravailtiin suurin osa hiittiksen pituudesta takaisinpäin.

Koska ponilla tuntui olevan menohaluja ja se toimi niin kivasti, päätin että käydään vielä Kujansuussa kääntymässä, eikä mennäkään suoraan tallille. Hölkyteltiin siinäkin hieman, joskaan meno ei ollut yhtään niin rivakkaa kuin hiittiksellä, ehkä siksi, että Nami oli sitä mieltä, että suunta on väärä - se koetti vähän vihjaillakin parin talon kohdalla, että tässäkin vois varmaan kääntyä. Kuitenkin meni nätisti kevyellä käskytyksellä eteenpäin ja kujansuussa käännyttiinkin ennätysmäisen rauhallisesti, vaikka poni itse ottikin käännöksen paljon jyrkemmin kuin mitä olin ajatellut - ei silti mitään säpsyilyä, vaikka se joutui aika paljonkin ottamaan väistöaskelia. Siinä vaiheessa sekkiremmikin irtosi, mutta mikäs siinä, kun oli enää tallillekävelyä jäljellä ja poni kulki nätisti. Vähän se koetti vielä hölkkäillä, mutta toppuuttelin sitä kävelemään kaikessa rauhassa kotio. Jopa valjastuskatoksen kohdalla kääntyminen ja pysähtyminen meni superrauhallisesti, samoin peruuttaminen takaisin valjastuspaikalle.

Tallissa harjauksen jälkeen laitoin loimen Namille selkään, sen verran kuuma sille oli tullut lenkillä ja vein sen takaisin tarhaan Unelman ja Mantan seuraan. Nami on taas joutunut tallintaakse pieneen tarhaan, kun ei pysynyt isommassa tarhassa Violan kanssa, joten nyt sitten saa hengata Unelman ja Mantan seurana. Tammat olivat ihmeissään, että mikäs tuo on, kun näkivät ekaa kertaa Namin loimi selässä..