Hiittiä tai jotain!

Psih, kävin tänään Namilla ajelees "taas". Piti ottaa myös Tyyne sisälle, kun se ois jääny tallin taakse yksin ja rupes jo porttia kii riehuun, otin sen sitten samaan matkaan Namin kanssa ja viisaana vielä "heikompaan" käteen. Pari askelta portista päästessä oli vähän lennokasta, mutta kevyellä komentamisella päästiin sitten ihan nätisti loppumatka talliin. Koetin ruopata Nanista taas mahdollisimman paljon irtokarvaa, mutta tuntui, ettei tänään oikein lähtenyt kunnolla karva irti muualta kuin jaloista. Sitten vain kamat niskaan ja valjastuspaikalle kärryjä peräänlaittamaan.


Mervi tuli vähän varmistaan lähtötiltanteessa, kun ulkona tuuli jumalattomasti, mutta hyvin olisi varmasti mennyt myös ilman varmistajaa, vaikka poni reipas olikin. Severi ja Viola riekkuivat tarhoissaan, muttei välitetty niistä, sen sijaan tammojen ohitse kulkiessa sain melkein jo käskyttää, että voitais edetäkin.. ehkä Nami hiljenteli valmiiksi, kun sunnuntaina niillä kohdin seisahduttiin niitä fasaanikukkoja katselemaan. Olin jo toivonut pääseväni vihdoin järvenrannanlenkille, mutten kyllä tässä tuulessa sinne lähtenyt, tuuli ois varmaan heittänyt meikäläisen kärryiltä poies. Eli suunnattiin hiittikselle, vaihteeksi. Annoin ponin aika pitkälti valita askellajinsa vapaasti käynnin ja ravin välillä, kovin vauhdikkaaksi en silti menoa päästänyt, koska shekkiremmi oli irronnut jo n. 200m tallilta.. olihan meillä nyt tietty potkuremmi, mutta silti. Ei sillä, vaikka aika rivakasti välillä mentiinkin, niin korvat oli Namilla kokoajan hörössä ja meno oli rentoa. Ehkä ponikin on ruvennut tajuamaan, että lenkkeily on kivaa, ja että kun istun kärryillä tai selässä, voi mennä aika paljon kovempaa kuin jos olisin jalkaisin matkassa.

Päätin myös matkalla, että tänään mennään hiittis kahteen kertaan ja kokeilin vihdoin kääntymistä myös lammen ja hiittiksen risteyksessä, jota olin aiemmin jännännyt - mutta nyt kun poni menee niin paljon rennompana kuin mitä ennen lumien tuloa, uskaltauduin kokeilemaan tuotakin tiukahkoa käännöstä. Ja hyvinhän se meni! Ei yhtään stressinpoikasta ja Nami totteli täydellisesti! Tosin sitten kun se tajusi, että kuljetaan taas poispäin tallista, tuli sille vissiin vähän petetty fiilis, kun se rupesi matelemaan ja hakeutumaan reunoille ilmeisesti että tajuaisin vaihtaa suunnan taas :D Puoleenväliin hiittistä kun päästiin, niin rupesi Namikin taas jo innostumaan ja ruvettiin taas ravailemaankin - ja kovasti pärskyteltiin ja venyteltiin kaulaa. Kun tallillepäin mennessä sitten päästiin lammikonristeyksen ohitse, rupesi Nami taas ravailemaan kuin varmistaakseen, ettei ainakaan enää käännytä takaisin hiittikselle. Valjastuspaikalle peruutus meinas mennä vähän läskiks, kun Nami unohti, et sen jälkeen ku hyppään kärryistä pois, tarveis viel kääntyä perse talliinpäin ennen peruuttamista.. jouduin vähän lätkäsemään oikein ohjalla persiille suullisen komentamisen lisäks, et se muisti lähteä eteenpäin ja kääntyä - ja hyvä kun ehti kääntyä, niin rupes jo automaattisesti taas peruuttaan.

Ei tullu ponille edes pahasti kuuma, vähän nihkee se oli ja ryntäiden välistä melkein hiessä, mutta tosi vähän. Pinja pääs tallissa vielä harjauksen päälle vähän selkään istuksimaan ja sitten vapautettiin poni ruokiensa kimppuun. Tytöt pääs vielä kärryjen kyytiin kun vein ne toiseen talliin odottamaan taas käyttöä. Tässä myös vielä huisi ja toiminnallinen videomateriaali kärryiltä kuvattuna kun oltiin jo melkein tallilla.