Varustetestailua

Eilen päätin kokeilla Namille ostamiani "pehmeän linjan" varusteita, eli kuolaimettomia suitsia sekä rungotonta satulaa. Satulavyötä kiristellessä vaan jouduin toteamaan, että meidän vyö on aivan liian pitkä, eikä täten sitä saanut riittävän kireälle. Oli kuitenkin sen verran kireällä, ettei satula vaikuttanut liukuvan ainakaan eteen eikä taaksepäin, mutta sivusuunnassa kyllä - etenkin kun oli satulan ensimmäinen käyttökerta, eikä se ollut vielä muotoutunut ollenkaan.. siinä mietiskellessäni lopulta totesin, että kyllä se pysyy riittävän hyvin, koetan vain pitää painoni tasan molemmilla jalustimilla (noh, luonnollisestikin..) ja täten satulan keskellä selkää. Kuolaimettomien suitsien kohdalla Nami oli vähän ihmeissään ja oli sitä mieltä, että niissä oleva turparemmi on pahasta, meidän normaalisuitsissahan ei ole turparemmiä tällä hetkellä käytössä.

Noh, selkään pääsin vielä ihan hyvin ja pienoisen tappelun jälkeen sain myös jalustimet jalkaan, kun jalustinremmitkin ovat uutuudenkarheat ja kovin jäykät, joten piti kädellä auttaa, että jalat löysivät paikkansa. Läksettiin liikkeelle ja Namilla meinasi olla vähän kiire, jonka lisäksi se ilmeisesti suitsista hämääntyneenä kulki tietä ihan laidasta laitaan ja vähän venkosi, välillä hidasteli, mutta jatkoi maiskautuksesta taas matkaa. Sitten tuli Pölkyn kohdalla stoppi. Siinä pyörittiin, peruuteltiin, poni jopa teki pari pientä pukkia, seistiin, peruuteltiin ja pyörittiin. Mietin hiljaa mielessäni, etten uskalla ihan kamalasti komentaa, ettei satula ole kohta vatsan alla ja jos poni ei pysähdykään kuolaimettomilla :D Lopulta annoin Namin lähteä takaisin tallillepäin, ravissa, että liikukoot sitten mihin suuntaan vain, kunhan liikkuu. En kuitenkaan päästänyt sitä tarhojen reunustalle asti, vaan käänsin sitten taas takaisin poispäin tallista. Ihan tolkutonta venkoilua, mutta päästin vähän matkaa. Siinä sitten tapeltiin muutaman kerran tienpätkää edestakaisin, jonka jälkeen kannustin ponin tallipihallepäin treenaamaan ympyrällä kulkemista hallin eteen. Siitä jatkettiin sitten tallin ohitse ja tietä toiseen suuntaan, kunnes taas tuli stoppi. Käytiin taas vähän ympyrällä hallin edessä ja koetettiin alkuperäiseen suuntaan.

Tässä vaiheessa luotin jo siihen, että poni tottelee suitsiaan ja rohkaistuin luottamaan myös siihen, että saan pidettyä satulan keskellä selkää, joten suutuin, kun stoppi ja peruuttelu alkoivat kantavien tammojen tarhan kohdalla. Annoin pohkeita, joita poni jo sentään vähän käsittää, karjaisin vähän, poni vinkaisi ja pukitti, karjaisin uudelleen -> vinkaisu ja pukki -> vielä vähän pohjetta ja "MENNÄÄN!". Sitten lähdettiin! Ravailtiin siinä sitten vähän mutkitellen eteenpäin, päästiin myös Pölkyltä eteenpäin tietä, vaikka Nami vähän koettikin, että josko jo hidastettaisiin tai ainakin käännyttäisiin. Sitten Pölkyn jälkeisessä isommassa kurvissa Nami koetti vähän taas että josko käännyttäisiin ja jostain syystä onnistuin saamaan suurimman osan painoani vain oikean jalustimen varaan, josta seurasi satulan kyljellekierähdys, ponin paniikkihyppy suoraan ylöspäin ja löysin itseni seisomasta (!) maasta ja pitämässä ohjista kiinni, kun Nami koetti kauhuissaan peruuttaa paikalta pois :D

Nopeasti se onneksi tokeni, vaikka vähän säikkynä olikin ja kävin kiskaimessa satulan takaisin keskelle selkää ja ohjasin ponin "ojaan" seisomaan, jotta pääsen selkään ilman, että satula uudelleen pyörähtää. Tämän jälkeen Nami kulkikin erittäin kiltisti, vaikkei enää pitkällä käytykään, mutta mentiin haluamaani askellajia ja käännyttiin kotiinpäin vasta kun annoin luvan. Päädyin kyllä joku  matka ennen tallia laskeutumaan selästä, kun Namilla oli niin kiire, ettei malttanut kävellä ja tepsuteltiin sitten yhdessä tallille. Satulaan olin erittäin tyytyväinen, se pysyi hyvällä paikalla ja tuntui kivalta niin itselle kuin myös ponille. Tavallinen satula kun tuntuu nyt jo luiskahtavan turhan eteen, kun Nami on hoikistunut hieman joko tämän huisin treenin tai jonkun muun ansiosta. Suitsetkin toimivat alkuhämmennyksen jälkeen hyvin, eivätkä häirinneet ponia enää loppumatkasta. Seuraavaksi vain sitten satulavyön ostoon, että reissut olisivat vähän turvallisempia! Uskon ja toivon myös, että tämänkertaisen ponille suuttumisen ja tahtoni lävitseviemisen jälkeen hommat ehkä sujuvat paremmin -  tai ainakin uskallan suuttua vastakin, jos tarvetta on.