Hinkuttelin tänään Namista varmaan kilotolkulla karvaa irti ja silti poni vaan pöllysi irtokarvoistaan lenkillä! Vaihdoin myös kuolaimet, nyt on ihanat oliviikolmipalat entisten normirenkailla varustettujen kolmipalojen tilalla. Tykkään paljon enemmän, Nani ei tuntunut huomaavan eroa. Ilkka lähti Röllin kanssa meidän seuraksi lenkille, kun lähdettiin ratsuttelemaan. Mentiin hiittikselle, kun Ilkan tie vei sinne suuntaan. Tallipihalta poistuttuamme pysähdyttiin joksikin aikaa katselemaan fasaanikukkojen taistelua, mutta koska mokomat linnut eivät huomioineet ollenkaan meitä, päätettiin sitten vain hätyyttää ne pois altamme - tai jättää alle, jos olisivat niin tyhmiä.
Nani oli oikein pirtsakalla tuulella ja matka eteni joutuisasti, välillä harkitsin jopa, että pitäiskö harjoitella jo ohjat tuntumalla kulkemista, mutta en vielä malttanut. Hiittiksellä otettiin aika reilut pätkät ravia ja mennessä sain kannustettua tamman jopa muutamaan laukka-askeleeseen. Kääntösilmukassa sitten nostin uudelleen ravin, koska tiesin, että kotiinpäin nenä vetää paljon reippaampaa - ja yllytin tammaa maiskuttelulla lisäämään vauhtia ja sieltähän se laukka tuli, päästiin ehkä jopa 50m laukassa :D Jatkettiin siitä ravilla sitten ja tamma sai hurjia ylistyksiä minulta. Otettiin pätkä käyntiä, mutta Nanilla oli mahdoton kiirus ja annoin sen nostaa uudelleen ravin, jos kerta paukkuja löytyy menemiseen ja kun Ilkka oli Röllin kanssa hiittiksen ja lammen risteystä lähestymässä mäen päällä yllytin Namin vielä kolmanteen laukkaan, joka menikin jo paljon paremmin - ja lähti melko räjähtävästi. Tarvi sit huutaa toki Ilkalle että "katso" ja se naureskeli meitä. Käveltiin Ilkan seurana lammelle, vaikka tiellä oli sinne mennessä aika paljon lunta. Ei se mitään, hankikanto oli suurimmalta osalta matkaa niin vahva, että kantoi ponin ratsastajineen o_O Muutamassa paikassa ei edes kavionjälkiä meinannut jäädä lumeen. Laskeuduin lammella pois selästä ja talutin ponin takaisin tielle, jossa nousin vielä selkään ja kipsuteltiin tallille.
Tallilla sitten vielä lisää karvojen irrottelua ja annoin ponin herkutella matkalta nappaamallani kuusenoksalla. Poni ei ollut edes hionnut lenkillä, joten pääsi ilman loimea takaisin pihalle. Sitten seurasikin vähän ajan päästä toinen voimanponnistus, itselleni se suurempi. Olin siis varustautunut siihen, että hölkkäilen Roosan kanssa Sukulasta kotiin, matkaa 14,5km. Hurjana haaveena oli, että pystyisin pitämään edellisiltä lenkeiltä tuttua 9km/h vauhtia yllä, mutta koska maasto oli aikalailla mäkisempää ja tietenkin myös lenkki paljolti pidempi kuin aiemmat, tuli lopulliseksi ajaksi 103min suoritukselle ja kilometriaika jäi jonnekin 8,5 hujakoille, muttei nyt sentäs aivan tuhottomasti tavoitellusta. Viimeiset 3,5km olivat melkoisia, tai lähinnä niiden aikana raahustetut hölkkäpätkät. Kotona kelpasi kunnon suihku, juoma ja hetken päästä myös ruokakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti