Agilityä ja poneilua

Maanantaina ratsastelin Namilla pitkästä aikaa, lähes tunti siinä vierähti, kun rupesi treenaamaan.. nyt on harjoiteltu muuten maastakäsin aika paljon, talutusharjoituksia ja sitten ihan käytävällä seisomista ilman, että on sidottu kiinni. Keskityttiin tarhassa työskentelemään tuntumaa hakien, kuolaimettomilla suitsilla tällä kertaa. Käynnissä poni meni vielä ihan kivasti, mutta ensimmäisen ravipätkän aikana rupesi piukkenemaan ja yrittämään vain portillepäin.. siinä sitten pitkät tovit treenattiin haluamaani suuntaan kulkemista, laskeuduin välillä selästäkin, että pystyin konkreettisemmin ohjaamaan ponin sinne, minne yritin sitä ohjata. Kun homma sujui, annoin palkaksi ponin ottaa pienen laukkapyrähdyksen, jonka jälkeen taas vähän muisteltiin, että mitäs sitä ennen oltiinkaan opeteltu :D Heti kun tamma kulki rentona tasaisella, hyvin kevyellä tuntumalla haluamaani suuntaan (myös portin ohitse), lopeteltiin homma ja mentiin talliin riisumaan ratsastusvarusteet.

Eilen oli Röllin kanssa agilityä ja tehtiin ekan kerran tämän ryhmän kanssa niin, että kukin suoritti vuorollaan rataa pätkissä ja muut katselivat - kentän nurkassa oli putki-rengs-yhdistelmä, jota pystyi samanaikaisesti treenaamaan, kun joku oli radalla, mutta aika paljon odottelua silti oli. Röllin kanssa vuorot menivät nopeasti, kun se teki tarkasti mitä pyydettiin - ekan kerran meillä oli treeneissä takaakierto, mutta sitä ollaan kotona harjoiteltu, ekalla yrittämällä Rölli kiersi koko esteen, mutta uudella lähestymisellä meni aivan kuten pitikin. Kouluttaja sanoi, että voin rohkeammin koettaa, josko Rölli irtoaisi putkillekin itsenäisemmin, kun se niin hienosti menee, eikä tarveisi sitä saattaa vanhasta tottumuksesta aivan putken suulle asti - yksi putkensuullapyörähdys tästä seurasi, mutta muutoin pari ohjausta menikin ihan hienosti, vaikka itse en ihan putken viereen mennytkään. On se hassu pieni dreeveri <3

Tänään sitten kävi eläinlääkäri rokottamassa Röllin sekä Namin, Roosa vain mouhusi välimatkaa pitäen, vaikkei ole hetkeen mein vakilääkärin kanssa tekemisissä ollutkaan, kun leikkauksen suoritti toinen lääkäri.. Kehuipa lekuri Namia hienoksi ja uskomattoman rauhalliseksi, kun Pinja puuhasteli pistämisen jälkeen karsinassa harja kädessään ja poni seisoi paikoillaan ja välillä vähän tuuppi turvallaan Pinniä.

Roosa on tehnyt paljon vesitöitä ja vesityökokeeseen se osallistunee kuukauden päästä Santahaminan vesileirin yhteydessä, kun lähempänäkään ei tainnut olla ennen sitä. Ilkka rupesi jo miettimään sitäkin, että voi olla, ettei Roosa osallistukaan kuin Tammelan KAER-kokeeseen syksyllä, kun kokeet on niin hintavia, mutta saa nyt nähdä, enköhän mä sen saa osallistuun muualleki :D

Vauhtia!

Koirien treenailua ja talutusratsastusta

Huuh, olenpas taas unohtanut päivitellä touhuja! Jos lyhyesti koostais: viikko sitten maanantaina oli agility-iltamat taas, eli ensin Roosan kanssa ja heti perään Röllin kanssa treenit. Roosa oli todella hyvä treeneissä, kuunteli jopa, eikä pahemmin keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä.. Rölli oli oma tasainen, luotettava suorittaja itsensä, olin erittäin tyytyväinen!

Keskiviikkona Roosalla oli vesityöpäivä kanakoiratyyppien kesken, meni aika kivasti, ohjattavuus oli ajoittain mitä oli, mutta tehtävät tuli suoritettua aina sitten, kun koira jaksoi taas keskittyä, mitä Ilkka sille selosti. Treenit pidetään aina koemuotoisina ja keskiviikon suorituksesta olisi tullut avoimen luokan vesityöstä 4 pistettä, eli ei paskasti ollenkaan (kun 5 on siis paras..)!

Torstaina oli seuran karkkipussikisat agilityssä, jossa Rölli meni hienosti, mutta meinasi eksyä toiseen putkeen menon kanssa ja menetti kallisarvoista aikaa - tuli toiseksi luokassaan ja hävisi voittajalle kaksi sekuntia! Roosa taasen oli superpälli ja teki niin paljon omia kuvioita, että meinasi hävettää, vaikka iloittelemaanhan tuonne mentiin ja se näkyi kyllä osassa muidenkin suorituksia :D Lopputuloksena oli toisiksi viimeinen sija omassa luokassaan, 1,4 sekuntia yliaikaa ja 25 virhepistettä.. repikääs siitä!

Torstaina pääsi myös Nami töihin hieman, kun kaverin pian 2-vuotias poika kävi vähän ottamassa tuntumaa ponilla ratsastamiseen. Ai niin, kävinhän mä tiistainakin ajamassa ponin ja se oli niin tahmea, niin tahmea! Sillä oli silloin vielä kiima päällänsä, että ehkä se johtui siitä. Kesti ihan tolkuttoman kauan lenkissä ja mä totesinkin yhdessä kohtaa ponille, että oltais oltu nopeampia, jos mä olisin iteki ollu jalan matkassa..

Perjantai-iltana oli Röllin kanssa tottista, jossa käytiin kaupunkikierroksella. Rölli oli just niin pöljä etenkin alkumatkasta, kuin mitä oletinkin, mutta aina sitten kun pysähdyttiin johonkin tekemään hieman jotain pikkujuttuja (sivulletuloja, seuraamisia, luoksetuloja jne.), niin se oli oikein hieno. Loppumatkasta keksin myös yhden keinon pitää koira kiskomatta ainakin pahimpien ylimääräisten energioiden purkamisen jälkeen, eli kehuin kun kulki nätisti remmi löysällä ja viskelin nameja maahan aina palkaksi :D

Sunnuntaina Namilla oli talutuskeikka serkun tytön synttäreille, pääsi taas maistelemaan, miltäs se kopissa matkustaminen tuntuukaan. Ainakaan ei pahoja traumoja vieläkään ole, kun meni faijan kanssa koppiin, kun annoin narun sille ja sanoin, että käyn hakees toisen narun tallista, että saa koppiin paniikkilukollisella narulla kii - ja faija oli sillä välin päättäny ponin viedä jo kyytiin :D Keikka meni hyvin, Nami alkuun kopista päästyään hösötti ja oli kiireinen, joten laitoin varuuksi sille myös suitset päähän, mutta "töihin" päästyään ja lapsilauman ympäröimänä se oli rauhallinen ja kiltti, vaikka kaikki hälisi ja oli häslinkiä muutenkin. Porkkanoita tamma ei tosin suostunut syömään, vaikka niitä sille tarjottiin, mutta sitten vierasväki repi sille ruohotupsuja, joita se tyytyväisenä rouskutti.

Eilen oli Roosan kanssa taas agilityä, ja se oli hieno! Oli aika vaativa rata, kun oli aluevalmennuslaisten jäljiltä ilmeisesti, mutta ei siinä suurempia sattumuksia tullut. Lisäksi jäin hetkeksi äimistyneenä seisomaan paikoilleni tajuamatta liikkua, kun Roosa meni kepit itse! Se on aina ennen vaatinut niissä ihan hillittömästi ohjaamista ja silti meinannut mennä vain jokatoisesta välistä - mutta nyt se meni ne itse, kun lähtöpaikan olin vain ehtinyt näyttää ja kertaalleen käskyn antamaan. Ihan tolkuttoman upeata, vaikka olisikin ollut vain joku yhden kerran hairahdus :D Muutenkin Roosa oli taas jotenkin tosi hyvin kuulolla, eikä tällä kertaa varastanut lähdöissäkään - tosin kävin sitä myös palkkaamassa siitä, että odotti nätisti lupaa.

Kaviopohdiskelua ja löysäilyä

Mä olen nyt paljon mietiskellyt noita Nanin kavioita, etukaviot sillä kuluu aika kivasti ja tasaisesti, takakaviot sen sijaa enemmän ulkosyrjältään. Säteetkään eivät ole märän kevään ja alkukesän jäljiltä erityisen hohdokkaassa kuosissa. Lisäksi olen miettinyt, että kuluuko kaviot liiaksi, tai ainakin, rupeaako tulevaisuudessa lisääntyvä liikunta kuluttamaan niitä liiaksi? Tarvittaisko me buutsit? Talvelle nyt ainakin, mutta tarvittaisko me ne jo kesälle? Onneksi meidän maastot ja hiittirata ovat aika hyväpohjaisia, ennemmin käyvät helposti hieman pehmeäksi kuin että kävisivät kovaksi.

Päätin sitten kuvata ponin kaviot ja laittaa kengättömyyden asiantuntijalle mailia, sieltä vastattiinkin nopeasti ja kiitettiin hyvistä kuvista ja todettiin, että vaikuttavat hyviltä ja selkeänoloisilta. Myös tuo takasten ulkoreunalta kuluminen on kuulemma yleistä ja johtuu usein ristiselästä tai takapolvesta, suositteli näyttämään ponia osteopaatille - tarvitsee siis ruveta selvittelemään hevosia hoitavia osteopaatteja ja heidän taksojaan.. koska Nani on vielä nuori, on hyvä hoitaa ja selvittää ongelmakohdat ja mitä niille voi tehdä, ettei pääse suurempia kremppoja syntymään sitten iän myötä näistä asioista! Päätin myös nyt ilmoittautua kavionhuoltokurssille, jota olen jo aiemminkin katsonut, mutta kuun lopulla järjestettävässä koulutustilaisuudessa oli tilaa ja ajattelin, ettei siinä voi ainakaan hävitä mitään!

Kävin eilen ponin kanssa vähän rentoilemassa, lähdettiin lenkille (eli talutin ponia) vähän metsään, hypättiin pari kertaa yhden koivunrungon ylitse, keskusteltiin siitä, kummalta puolen yksi kuusi piti ohittaa, oltiin eksyksissä, mutta löydettiin tiemme hiittikselle sittenkin :D Mentiin vielä vähän Forssaan päin kääntösilmukasta ja siellä annoin ponin vähän evästää ja hyppäsin selkään testaamaan, miltä tuntuu liikkua ilman satulaa neidin kanssa.. aika matelemistahan meno oli, kun Nani hamusi jokaista ruohonkortta ja muita herkkupaloja tieltä ja sen vierestä, mutta eipähän tarvinnut pelätä että ohjaus pettää (eli riimu ja sieltä käteeni tuleva naru..) :D En kauaa ollut selässä, mutta tovin kuitenkin, kunnes lähdettiin taas vähän reippaampaa marssia tallillepäin. Tallissa sitten koetin taas irrotella talvikarvaa ponista ja lähtihän sitä taas vähän - enemmänkin tosin saisi lähteä..

Ai mitenniin takakorkea..?

Humps, taas ollaan takakorkeita!

Namista on tullut taas aivan järkyttävän takakorkea, ihan pienessä ajassa! Mä ylipäänsä tajusin asian vasta sunnuntaina, kun otettiin ensin noita Pinjan ratsastuskuvia ja sitten koitin ottaa jonkunsortin rakennekuvaa ponista, kun Silja sitä piteli. Eihän niitä kehdannut julkaista, kun Nami oli ihan kauhian näkönen, hyvä ettei nenälleen lennä :D Tiistaina kävin ponin ajamassakin, toinen kerta ilman potkuremmiä ja meni hyvin ainakin niiltä osin. Tammalla oli kiima ja se oli sitten nahkea liikkumaan, etenkin tallilta poispäin, mutta nyt ei tullut kunnon reippailupätkää ravissa takaisinpäin kuin Insinöörintiellä. Säikäytettiin myös puunkorjuukoneen kuski, joka koneensa kanssa oli työskentelemässä hiittiksen kääntösilmukassa.. se ei ilmeisesti osannut odottaa, että joku voisi kaviokkaan kanssa tulla sinne ja oli sen näköinen, että sydänkohtaus ei ollut kaukana, kun bongasi meidät ohittamassa metrin päästä konettaan. Harvemminpa vissiin säikähtäminen näin päin menee hevosen ja työkoneen kohdatessa. Tallillepäin ajellessa meinattiin myös klopata pari kanaa ja kukko, kun eivät meinanneet millään väistää tieltä ja poni tietenkin oli menossa tuttavuutta tekemään, kun linnut olivat kerrankin kunnolla saavutettavissa..

Ai niin, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Nami oli päättänyt karata tarhasta, jonka jälkeen se oli niittänyt anoppilan pihanurmen ja tämän jälkeen päätynyt rehuvarastoon tallin avonaisesta päätyovesta.. siellä se oli jonkin verran myös rouskutellut menemään ja oli kuulemma aika pinkeänä aamulla kun Isto oli sen löytänyt - ja aavistuksen verran jättänyt myös sotkua jälkeensä. Ei ollut erityisen tyytyväinen appiukko ja mun ajohaaveet kariutuivat, vaikka puoleenpäivään mennessä poni vaikuttikin jo varsin normaalilta itseltään. Käytiin sitten vain käveleskelemässä Röllin ja Namin kanssa ja myöhemmin päivällä vielä laitettiin satula tamman selkään sen verran, että Pinja pääsi vähän ratsastamaan. Onneksi ei tullut mitään ähkyä tai muuta hankaluutta moisesta yösyöpöttelystä!

Oon koittanu koirien kanssa kotona tehdä jotain pientä joka päivä, jonka lisäksi Ilkka on nyt taas alottanut tehotreenit Roosan kanssa, vesityötä, noutoja, piilotetun esineen (noh, linnun) hakua ja jonkin verran tottelevaisuutta. Roosa ylenkatsoo tällä hetkellä damia ja sen kyllä huomasi myös keskiviikkoisissa kanakoirajaoksen treeneissä - kaikki muu kuin oikea eläin on sen mielestä aika ajantuhlausta. Ei sillä, kokeissahan ei dameja nähdä, mutta voisi se silti noutaa kaiken mitä noudettavaksi laitetaan.. kyllä se  damin vielä nouti, mutta kun tuli ensin kahden linnun nouto ja viimeisenä hommana pitkänmatkan nouto kumiankalla, niin kumiankan se toi about niille paikoille, jossa fasaanit olivat olleet ja lähti etsimään jotain "oikeata" haettavaa. Kyllähän se kumiankkakin sieltä sitten tuotiin, kun Ilkka meni lopulta ja laittoi sen Roosalle suuhun, mutta ruah.

Keskiviikkona oli myös Röllin agilitypäivä ja voi että kun se oli taas vain niin hieno :D Uutena esteenä oli A ja sitä se jännäs kyllä, mutta kerran kun pannasta pitäen sen talutin ja namilla houkuttelin liikkumaan, niin sen jälkeen mentiinkin jo vauhdilla, mutta pysähdyttiin "hou":lla kontaktille <3 Kokeiltiin myös ekan kerran keppejä ilman ohjuriverkkoja, eikä nekään ihan paskasti menneet. Kaikkea vähän tehtiin, mutta treenien kruununa oli neljän esteen (rengas-3x hyppy) ja putken muodostama "rata", joka mentiin pikkuhiljaa vaikeuttaen. Ensin vain vika este ja putki, seuraavaksi kaksi vikaa estettä ja putki jne. Kun mentiin koko pätkä, Rölli meinasi ensimmäisen hyppyesteen jälkeen tulla luo, mutta haki hienosti takaisin esteelle, kun toistin hyppy-käskyn ja vähän vielä huidoin esteen suuntaan <3 Se vain on niin taitava, että <3

Välillä pistää kyllä myös harmittamaan Pinjan puolesta, että koirat ei noteeraa sen käskyjä millään. Pinja kun olisi jo innokas koiranohjaaja, mutta ei saa koirilta mitään reaktiota mihinkään käskyyn, vaikka se olisi kuinka selkeä :D Esim. tänne, peti, läpi ja hyppy tulevat kuin kenen tahansa suusta.. noh, ehkä kun se tuosta vielä vähän kasvaa.