Tänään koitti vihdoin se päivä, kun istuin itse ponin selässä ihan liikkeessäkin! Silja oli juuri hakemassa Namia tarhasta, kun kurvasin tallinpihalle ja teimme nopean vaihdon anoppia kotio odotellessa - minä menin puleeraamaan ponia ja Silja meni tyttöjen kanssa sisälle. Siinä kun rauhassa touhusin, sain ponin juuri sopivasti varustettua valmiiksi kun Siljakin vapautui lastenhoidosta ja menimme pihalle vastaan ja valitsemaan sopivaa selkäännousupaikkaa.
Ajatuksena oli ensin, että pyörittäisiin vähän alkuun pihalla ja tehtäisiin jonkunsortin ympyrää, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, kun roska-auto ajoi pihalle minuutin selkäännousun jälkeen.. onneksi mulla on fiksu poni, koska siirryttiin tallin eteen sivuun, että roska-auto mahtuu ohitse ja toinen vain tyynenä seisoskeli, kun olisi aina ratsastajan kanssa ohitellut isoja rymiseviä autoja. Lähdettiin sitten tietä pitkin hiittiradan suunnalle kävelemään, mutta sittenhän se roska-auto lähti meidän perässä samaa pientä hiekkatietä, joten taas tien sivuun ja päästettiin mokomakin häiritsijä ohitse, tälläkin kertaa tyynenä seisoskellen - sitten suuntasimmekin turvan takaisinpäin ja lähdettiin tietä toiseen suuntaan. Tallin ja tarhojen ohitse kuljettuamme ja tasaiselle päästyämme otettiin sitten pätkä raviakin!
Ensin koetin vähän kevennellä, mutta totesin, että meikäläiselle helpompi vain istua alhaalla ja ponikin tuntui rentoutuvan kun istuin alas - rupesi korvat laskeutumaan niskaan siinä kevennellessäni.. otettiin matkalla vielä muutamia pysähdyksiä, sitten käännyttiin takaisin tallillepäin ja Silja vapautti meidät taluttajan kahleista. Kun Silja käveli menojaan, oli ponille vähän hankalampi sisäistää pysähtymiset, mutta kyllä nekin kohtalaisesti menivät. Pihalle palattuamme tehtiin vielä pari ympyrää ja tyytyväisenä päivän saldoon poistuin ponin selästä. Nami seisoi kauniisti hievahtamatta koko selästälaskeutumisen, satulavyön löysäämisen ja jalustinten noston ajan, ihan kuin olisi moista tehnyt koko elämänsä. On se vain niin ♥ !
Tallissa sitten ponin riisumisen ja harjaamisen jälkeen hain vähän jotain prixiä ja "venyttelin" ponia sivuille ja alaspäin. Toinen vain ei ole erityisen hyvä edelleenkään siinä, että venytettäisiin etujalkojen väliin sitä turpaa - aina se vain peruuttaa ja peruuttaa.. Tarhaan kävellessä sitten otettiin pysähtymisiä ja niistä sai palkat. Ajatuksena olisi, että opettaisi ponin seisomaan paikallaan käskystä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti