keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sairaskertomusta, metsälläoloa ja poneilua

Joo, tällane multipostaus. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Rölli sai tänään vihdoin kauden ensimmäisen ajon, luultavasti ajossa oli jäniksenpoikanen, jota Roosa ajoi sunnuntaina, ainakin ihan samoilta nurkilta ajo lähti kuulemma (Ilkka oli koirien kaa sunnuntaina, tänään taasen minä olin Röllin kaa). Oli katkonainen ja melko lyhyt, mutta ajo! Jos tuo jätkä olis sit taas kokenut heräämisen kesälomalta ja vetäis vähän erityylillä metsässä jatkossa, kuin mitä tän viikon on menny.. Kun se on ollut senolonen, että tässä ollaan lenkillä ja pysytellyt ihan lähimaastoissa, ei ole paljoa 100 metriä kauemmas lähtenyt ja käy morjesteleen vähän väliä.

Vähän epäilyttää, mut kait tä on ok..
Ennen metsään menoa kävin moikkaamassa Astaa laitumella, varsat vaikuttivat vähän nuutuneilta, josko niitäkin alkaa tämä jatkuva sade rasittamaan? Alkaa laitumellakin olemaan melkoisia lätäköitä syvennyksissä ja vanhojen ojien kohdilla.. Hetken tamma mietti, tohtiiko mulle antaa kiinni vai ei, mutta kahden siirtymän jälkeen sille sopi jo riimunkin laittaminen päähän. Tutustutin sitä tänään valjaisiin vihdoin viimein, ensin vain nostelin, rapsuttelin, heittelin selkään, rapsuttelin, nostin/vedin selästä pois siloja jne. Asta ei pahemmin moiseen reagoinut, muutamat pikkuympyrät teki jos nostin valjaita korkealle tai toisella kertaa korkealle ja samalla mahavyö koski ponin kylkeen. Siloja kiinnittäessä ei ilme muuttunut sen kummemmin, eipä niitä kireälle saanut, enkä olis tietty laittanutkaan, kun olin vähän turhan reilusti löysännyt toiselta puolen vyötä, että menee ponin ympärille :D Vissiin vähän turhan isot odotukset Astan koosta vs. Naniin, kun tuo on niin paljon kapeampi.. kävelytin pienen rinksan silat selässä, eikä ne aiheuttaneet mitään muuta kuin pienen epäilevän ilmeen ponin naamalla. Eikä vissiin ollut paha reissu, kun riisumisen jälkeen vielä taas vähän heittelin siloja selkään ja vedin pois niin takaosan kautta kuin selän yli - ja kun ponin vapautin riimustaan, lähti se vielä seuraamaan mua ja tehtiin parit ympyrät vapaana sekä vähän harjoiteltiin alkeellista peruuttamista vapaana.

Sitten Roosaan! Käytiin eilen eläinlääkärissä uusintakuvauksissa, tällä kertaa kuvissa erottui selkeä ilmarinta, oikeasta lavasta joka on turvoksissa, saatiin myös parempaa kuvaa ja siinä näkyi harjanteessa murtuma, mutta ell oli sitä mieltä, että lapaluu muuten näyttää ehjältä - itsekin näin selkeästi harjanteen kohdalla olevan repaleisen "muodostelman". Sydänäänet kuuluivat hieman heikosti ja kuvissa sydän oli omituisen mallinen, kolmiomainen, joten epäili sydänpussissa olevan verta. Roosan hengittäminen kuitenkin oli parantunut jo niin paljon, ettei ilmarinnalle tehty mitään, se kun ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin laaja, vaikka selkeä olikin - pallea näytti siltä, että siinä olisi reikä, mistä ilma väärään paikkaan päätyisi. Roosa sai kortisonipiikin, jonka pitäisi ilmeisesti edesauttaa pallean parantumista ja taasen tuli vain käskyä seurailla koiraa, jos hengittäminen muuttuu taas vaikeammaksi tai ei tunnu helpottavan entisestään, täytyy ilmarinnalle tehdä jotain.

Kotona Roosa oli päivällä aika itkuinen jostain syystä, en tiedä oliko se niin pöllyssä rauhoituksesta vai mikä oli. Ulkona kun käytin iltapäivästä, se vaikutti melkein hysteeriseltä, mutta sai sentään pissaamisen hoidettua. Illalla rupesi olemaan jo vähän reippaampi, juomiset hoituu tällä hetkellä vain juottamalla tonnikalavettä ja lisäämällä ruuan joukkoon vettä, ei suostu muutoin juomaan. Painoa pitäisi saada vähän lisää, kun oli melko hoikka jo valmiiksi, saatika sitten tässä kun rankan päivän päätteeksi ei päässytkään ruokapöydän ääreen ja maanantainakaan ei uskaltanut mitään kovin suurta antaa.. Ruoka onneksi maittaa ja tänään käytiin jo tienvarressa aamupissalla sama reissu kuin Röllin kanssa, energiaa tuntuisi jo jonkin verran olevan ja harmitus oli suuri, kun ei päässytkään mihinkään, kun lähdin muksuja hoidosta hakemaan ja käytin sitä ennen Roosan pissalla - jäi auton taakse odottavan näköisenä, että avaas se luukku. Vielä enemmän harmitti, kun Ilkka lähti Röllin kanssa sorsametsälle.. sitä itkettiin ja rampattiin kolmella jalalla keittiö-eteinen väliä. Uskomaton muutos koiran käytöksessä tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana!

Roosa maanantaina, hyvin epätyypillinen pään asento ja ilme, masentunut, kipuinen.
Katsotaan tarkasti, kun Ilkka pakkaa metsästyskamppeita
Siis, mitä, enkö muka pääse mukaan?!?!?!

Tämä on sunnuntailta rallytoko/agitreeneistä, tuossa on Roosan normaali ilme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti