Rakas <3 |
Eilen oli niin hienosti onnistunut tallipäivä, että pakko kirjoittaa, jotta voi taas epäonnistumisen hetkillä tukeutua siihen, että hyvinkin on mennyt.. "Leikittiin" ensin vähän tarhassa seuraa-johtajaa, eli juoksenneltiin ympäri tarhaa ja aina kun poni koski turvalla kättäni, sai se palkinnon - rapsutuksia tai omenanpalan. Välillä siinä sivussa vähän peruuteltiin ja vähän väistettiin etu- tai takapäätä ja voi hitsinvitsit, kuin Pasta oli kokoajan tärppänä mukana ja intoutui ravailemaankin hyvin perässäni! Sitten heivattiin riimu pois päästä ja laition tilalle kaulanarun ja naruriimun, kokeiltiin vieläkä kaulanaru on muistissa ja olihan se. Mahtavaa kyllä, kuinka tamma ei ole enää lähdössä lipettiin heti, kun riimu poistuu päästä, eikä yritä karkuun, kun riimu lähestyy naamaa.
Käytiin sitten pienellä rennolla kävelylenkillä saunan takana, jossa suurimmalla todennäköisyydellä ei tule autoja vastaan, siellä kun on vain yksi satunnaiskäytössä oleva mökki, jonne auto harvakseltaan ajelee. Ylitettiin matkalla viimeksi opeteltu "tukkieste" kerran ja ihan yhtä tylsä se tuntui olevan tälläkin kertaa poniinin mielestä. Koska Pasta on tupannut lenkeillä herkästi vähän jännittymään, seurailin sen ilmeitä kokoajan ja päätin, että antaa tamman pysähdellä rauhassa mietiskelemään ja syöpöttelemään loppusyksyn ruohoja, jos se pitää mielen rauhallisena ja hyvänä. Ja sehän piti. Maisteltiin ruohojen lisäksi vähän varpuja, kuusen- ja männynoksia ja mitälie kaikkea! Ylitettiin jopa iso hurja vesialue - eli tien toisella puolen on lähde, josta valuu tien yli parin pikkulammikon kautta vesi toiselle puolen tietä. Tässä kohtaa täytyi tehdä varuuksi pieni hypähdys, ettei vain uppoa suohon, mutta muutoin poni tuntui pysyvän uskomattoman reippain (lue rauhallisin) mielin, eikä huolestunut. Takaisinpäin talsiessa käytiin vielä tekemässä lyhyt puskakierros, eli mentiin pusikon lävitse polulle, joka johtaa kulkemaltamme metsätieltä toiselle metsätielle - tosin kuljettiin sitten vain se pieni pätkä polkua takaisin sille tielle, josta lähdimmekin - ihan vielä en uskaltanut koettaa koko matkaa puskametsän lävitse toiselle tielle asti. Tämän jälkeen oli havaittavissa pienoista kiireentuntua tammassa, mutta malttoi kyllä pysähtyä taas hetken päästä syöpöttelemäänkin.
Ihan huisia, olin niiiiiiin tyytyväinen! Pihapiiriin saapuessamme näytettiin Ilkallekin kuinka hienosti Pasta ylittää tukkiesteen, sitten kun jäätiin siihen hetkeksi seurustelemaan ja Pasta sai syöpötellä, pyöritteli Ilkka jalallaan pienempää tukinpätkää Astan sivulla lähemmäs ja kauemmas ja melkein naamalle asti - siinä vaiheessa poni totesi että parempi vissiin hieman väistää, muttei ollut mikään "apuaiikiiksesyömut" väistöliike, vaan ihan rauhallisesti otettu pari askelta edemmäs. Wow! Pyörittiin vielä hetki autojen lähistöllä ja palkkasin ponia rentoudesta ja sitten mentiin talliin, jossa hoidettiin harjaukset ja kaviot. Aavistuksen meinaa vielä olla osassa säteitä sädemätää, mutta kaippa se kohtapuoliin jo loppuu.. Takaisin tarhalle kävellessä meinasi olla taas toiminta vähän kiireistä, muttei yhtään niin paljoa kuin keskimäärin viimeaikoina. Ehkä meille jäi molemmille hyvä fiilis, mulle ainakin jäi superhyvä, eilisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti