Eilen kävin pitkästä aikaa ponin kanssa kunnolla vähän touhuamassa, tässä on ollut itsellä kiireitä ja lastenvahtijoilla kiireitä, niin ei ole kamalasti ehtinyt ponin kanssa muuta touhuta kuin harjailla välillä - ja tuli tuossa näyttelyssäkin käväistyä. Harjasin ihan pintapuolisesti Namin käytävällä ja koetettiin samalla vähän harjoitella seisomista, mutta pienen onnistuneen hetken jälkeen otin suosiolla narun käteeni ja vähän pidin vastaan - poni oli epämääräisen rauhattomalla tuulella, mutta hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että syynä lienee se, että pieni joutuu tällä hetkellä olemaan yksin tarhassa. Se ei pysynyt aidoissa, joten laitumelle ei ole menemistä, eikä pysynyt sieltä poisjouduttuaan tarhassa kahden tutun tamman kanssa, joten joutui sitten yksin tarhaan, jossa on toistaiseksi pysynyt. Tosin tuolta tammojen luota karkaamiseen varmaan osasyynä oli, että toinen niistä rupesi kiusaamaan ponia.
Lähdettiin pusikkoon kävelylle, tarkoituksena oli vetää lenkki vanhan hakkuuaukean lävitse ja sieltä metsän kautta tielle, mutta paikathan olikin hieman kasvaneet umpeen.. en olisi itse päässyt pahemmin rämpimään, joten sitaisin riimunnarun "ohjiksi" ja hyppäsin ponin selkään, jolloin matka taittui taas paljon kivemmin! Poni nauttii pusikoissa ryskäämisestä, sai pysähdellä ruokailemaan ja pikkuhiljaa myös rentoutui. Tosin molemmilla loppui usko ko. lenkin läpipääsemiseen ja käännyttiin jossain vaiheessa takaisinpäin, kun oltiin puskettu jo aika pätkä 2-3m korkeiden tuuheiden männyn"taimien" joukossa ja loputtomassa vadelma-lehtipuuvesaikossa.. takaisinpäin kulkiessa Nami oli myös sitä mieltä, että kun "polku" oli kerta jo avattu, niin voi hyvin vähän ravaillakin. Harmittaa oikein, etten ottanut matkan varrella kuvia, koska tuli useampaan kertaan mietittyä, että ratsastaisiko kukaan muu moisessa risukossa nuorella ponilla ilman satulaa ja suitsia (sekä kypärää.. olisi tarvinnut se suosiolla ottaa mukaan, muttei jaksaisi varmuuden varalta laittaa päähän tai kantaa mukana). Kun päästiin takaisin väljemmille vesille, hyppäsin pois selästä ja otettiin hieman talutusharjoituksia, kun poni meinasi etuilla - nopeasti kuitenkin muisti missäs sitä kuuluukaan kulkea. Mietin kyllä, että onkohan appiukko ollut sille vähän kovakourainen, kun oli niin tavattoman herkällä ja hermoilevalla tuulella.. noh, jos se pysyis taas langoissa, niin ei tarveis appiukonkaan hermostua siihen
Tarhaan palatessa Nami oli sentäs jo hieman rauhallisempi ja tyynempi ja viipyili vielä oman aikansa rapsuteltavana ennenkuin laitoin toisenkin langan kiinni portista ja jätin sen syömään tihkusateeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti