Piukea ajoponi

Kärryttelyn jälkeen taas tarhassa

 Poni taas melko mutainen, mutta onneksi kuiva ja sain täten piikkisualla aika hyvin rapsuteltua mudat ponista irti. Jouduin aika nopsaan myös laittamaan Namin käytävälle kiinni, kun se yritti turhan innokkaasti tunkea karsinoihin, joissa oli jo iltaruuat valmiina odottamassa hevosia - ja toisaalta, piti mennä hakemaan kärryt sekä laittamaan vielä yksi paita varuuksi päälle, etten jäädy lenkillä, aika kolea ilma. Poni oli hieman epäileväinen jostain syystä valjaita kohtaan, ehkä se mietti, että joutuuko tälläkin kertaa uuden jutun eteen, kun viimeksi valjaiden kanssa käytiin treenimässä ohjasajoa tarhassa. Kärryjä laitellessa poni oli kuitenkin oma rauhallinen ja tyyni itsensä, vaikka muksut siinä vähän juoksentelivat vielä ympärillä häiritsemässä.

Nyt oli ekaa kertaa kuolaimettomat päässä kärryjen kanssa ja en tiedä, johtuiko niistä vai mistä, että alkumatka oli melkoista serpentiiniä! Jouduin ohjaamaan todella paljon, että pysyttiin tiellä - ja kun vihdoin ohjasotetta kuunneltiin, niin sitten käännyttiinkin jo turhankin paljon, melko mielenkiintoisennäköiset jäljet varmaan ainakin jätettiin taaksemme. Kun hiittis lähestyi, oli naapurintallin ravuritkin liikkeellä ja poni niistä vähän innostuikin - tosin ne ehtivät "juosta alta pois" ja menohalut jäivät taas siihen, kun Nami ei ilmeisesti tiennyt, mihin suuntaan toiset menivät, kun yritti itsepintaisesti puskea yhdelle metsätielle hiittikselle johtavan mäen sijaan.. ja koska mäen kipuaminen oli ilmeisen ällöttävää ponin mielestä, tulivat ravurit taas jo poispäin hiittikseltä, ennenkuin me ehdittiin sinne asti. Hömpötysravailtiin sitten hiittistä menemään, kun Nani kaihosi kavereiden perään - onneksi se on kyllä alkanut jo kohtalaisen siivosti kulkemaan eteenpäin haluttua askellajia. Kääntösilmukan jälkeen sitten ravurit tulivat meitä taas vastaan, jolloin vaihdettiin kaistaa ja annettiin niiden mennä vielä tulla ohitse, jolloin päästin ponin "jonon jatkoksi" ja voi että sitä pienen ponin riemua! Se veti niin piukeana pää ja korvat pystyssä toisten perässä ja oli innokas, pysyi kohtalaisesti jopa perässäkin (eivät ajaneet enää mitään reipasta hiittivauhtia).

Kyllähän me pikkuhiljaa jäätiin ja pariin otteeseen poni koetti laukallesiirtymistä, mutta siirtyi takaisin raville melkopienestä äänimerkistä, ohjia ei taas tarvittu sitten enää. Ravurit taisivat palata tallille, kun me mentiin vielä toisen kerran hiittis, eikä niitä enää näkynyt. Lopuksi vielä pyörähdettiin pelkkä vanha tienpätkä ja taas poni oli niiiiiiin tyytyväinen, kun kerrankin sai kääntyä hiittikselle tullessa kotiinpäin risteyksestä, eikä kääntösilmukalle. Se kun rakastaa tuota vanhaa pätkää, mutta tykkäisi myös aina sen jälkeen kääntyä kotiopäin. Talliinpäästessä poni oli hieman hikinen ja tuntui, että paksuhkon karvan alla hiki oli kokoajan nousemassa lisää, joten harjasin ponin ja laitoin fleeceloimen selkään, ennenkuin heivastin takaisin tarhaan.