.. tai jotain sinnepäin! Olin aattona menossa ponilla ajamaan, kun Ilkka heitti ilmaan esityksen, että veisin peuranruokintapaikalle heiniä ponin kaa - ja lopulta, että Ilkka tulis vielä mukaan. Mulla oli vahvat epäilyni reissusta, koska a) poni ei ole koskaan ennen vetänyt kärryissään kahta ihmistä yhtäaikaa ja b) pelloilla on jo sikana lunta pienelle ponille. Noh, päätettiin kuitenkin yrittää, Ilkka saisi sitten kävellä joko yksin tai heinineen, jos tuntuu mahdottomalta hommalta. Ponia valjastaessani sain taas kokea riemua, kun mahavyö meni kireämmälle kuin koskaan ennen!
Reissu lähti ihan hyvin liikkeelle, ensimmäiset vajaa 400 metriä nyt olikin vielä tietä, että poni sai vähän verrytellä ja totutella kahden ihmisen kiskomiseen, kärryistä oli pyörätkin vissiin vähän tyhjät, ei ne ole sillai litistyneet, kun olen yksin kärryissä istunut. Saatiin myös hieman paikallaolotreeniä, kun aura-auto meni tiellä, joka meidän oli tarkoitus ylittää, ja odottelimme, että se pääsee meistä ohi ennen tienylitystä. Seuraavaksi sitten oli ensimmäinen pelto-osuus, reilut 300m. Pellolle päästessä ja koppakärryjen "tyssätessä" lumihankeen ponikin seisahtui hetkeksi ja oli varsin kyseenalaistavan oloinen. Kuitenkin aika pienellä kehotuksella lähti koettamaan eteenpäin ja pysähdyksien, loikkien, käynnin ja muutaman raviaskeleen värittämä matka pellon halki sai alkaa. Poni oli pahimmillaan lunta yli polvien ja kärryjenpohja tosiaan "laahasi" kokoajan hangen pintaa. Pääasiassa poni toimi eteenpäin pelkällä äänellä, ohjia joutui käyttämään aika paljon ohjailuun, kun se teki aikamoista siksakkia. Katselin hieman huolestuneena taas tielle päästyämme ponin häntäremmiä, joka oli kummasti löystynyt ja Ilkka nousikin sitten katsomaan, ettei valjaat sen kummemmin ole liukuneet taaksepäin. Ihan ok olivat ja jatkettiin taas reilut 300m tietä pitkin ja poni tykkäsi ravaillakin aika paljon.
Seuraava pelto-osuus oli (kartan mukaan ainakin) lyhyempi, mutta siellä taidettiin mutkitella vielä enemmän - ja toi pätkä piti mennä edestakaisin, eli yhteensä siinä tuli mentyä jotain 400m hangessa. Poni onnistui ohjauksistani huolimatta puskea pariin otteeseen paikkoihin, joissa lumi oli aika hyvin pakkaantunut ja meno täten vielä rankempaa, mutta silti edettiin. Pysähdyksiä oli paljon enemmän kuin ekalla pellolla, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen totesin, että pirulainenhan ottaa evästaukoja.. :D Ajattelin jo, että se on kuoleman kielissä, kun riiputtaa päätänsä, mutta se napsikin ruohonkorsia. Välillä jouduin jo vähän ohjallakin kutittelemaan, että matka jatkuisi, mutta varsin hyvässä hengessä poni kyllä kulki, vaikka raskasta ihan varmasti olikin! Sen aikaa kun Ilkka tyhjensi heinäsäkkiä ja vaihtoi riistakameraan korttia, nousin itsekin kärryistä ja pidin ponille seuraa - se kun ei olisi sitten malttanut enää seisoksia. Takaisinpäin tultiin suurinpiirtein menojälkiämme, ettei olisi ollut ihan yhtä rankkaa meno enää (joskin olin hämmästyksekseni todennut, ettei poni ollut millään muotoa hikinen), mutta aika suurpiirteistä se meno oli ja paljon mentiin taas "täydellisessä" umpihangessa. Virtaa taisi silti riittää, kun viimeisiä askeleita ennen tiellepääsyä piti vähän koettaa laukatakin.
Tiellä poni taas kipsutti varsin rivakasti, mutta annoin sen kävellä, vaikkei se vaikuttanut millään muotoa väsyneeltä. Toista reittiä tallille takaisin on noin parin kilsan matka, ja annoin lopulta ponin kyllä ravailla, kun intoa riitti ja ravailtiinkin lopulta varmaan lähes puolet tuosta matkasta, eikä ollut mitään humpsutteluhölkkää, vaan ihan kunnon ravia. Tallille palatessa tosin poni ajatteli pysähtyä tarhan viereen ja jouduin vähän käskemään, että jatkettiin vielä matkaa tallin eteen, valjastuskatokselle se sentäs taas peruuttikin jo oikein hienosti. Hämmästys oli entistä suurempi, kun ei ponilla ollut vieläkään hikeä, ihan vähän se oli nihkeä rintaremmin kohdilta, mutta ei muuta! Kyllä se kunto sitten vaan on noussut, jos ei tollanen lihastreenikään aiheuttanut hikoilua!
Harjailin ponilta karvat suoriksi ja annoin parit leivänpalaset, taisipa se saada aikalailla rapsutuksiakin itselleen, mutta ahneena se oli kokoajan vain imuroimassa heinänkorsia tallin lattialta, niin palautin sen sitten tarhaan jatkamaan ruokailua.. Harmittaa tosi paljon, että vaikka meitä oli kaksi matkassa, ei muistanut ottaa kuvia! Noh, ehkä ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti