"Kurinpalautus"

Olin ensin ajatellut, että Nanilla olisi ajopäivä, mutta keliä hetken tutkailtuani totesin, että istun mieluummin selässä, pysynpähän lämpimänä :D Poni oli tallissa yllättävän rauhallinen ja malttoi seisoa paikoillaan (joo, laitoin kyllä kaksinpuolin kiinni), vaikka oli tarhassa ehtinyt vasta maistaa päiväheiniä, kun jo kävin hakemassa sen ruuan äärestä pois. Paljoa ei ollut harjaamista, lähinnä selvittelin harjaa ja häntää sekä totesin, että pitäisi kyllä joku päivä koettaa oikein kunnolla pestä ponin häntä ja takamus, kun siellä on kakkaklimppejä kiinni, jotka eivät harjaamallakaan lähde. Tutkiskelin myös jalkojen rupia tai mitä ovatkaan ja kuulin, että myös muutamalla lämpösellä on samanlaista, lienevät syksyn yltiömutaisten olosuhteiden ansiota.

Kun päästiin ratsastusvalmiina pihan puolelle ja epäonnistuin ensimmäisessä selkäännousuyrityksessä, sain aikamoisen ahaa-elämyksen, kun mietin, että mikäs nyt on, kun ei poni seiso paikallaan. Asiaa hetken mietittyäni tajusin, että eihän se ole viimeaikoina muuten malttanut seistäkään ja olen vielä kaikenlisäksi hypännyt silti selkään ja sitten selästä vasta koettanut hieman rauhoitella menoa, että saan jalustimen jalkaan jne. No, otettiin sitten seisontaharjoitusta siinä ja poni sai palkkaa seistyään nätisti paikoillaan, kun ponpiskelin jalka jalustimessa siinä vierellä, lopulta hyppäsin selkään asti, ja Nani seisoi vielä hetken paikoillaan, ennenkuin lähti liikkeelle. Tajusin kyllä taas vasta hetken päästä, että ravaillaan tietä pitkin, kun sähelsin hanskojeni kanssa.. tarveis terästäytyä vähän tossa selkäännousussa, ettei ponille jää liian paljon päälle, että voi lähteä kun huvittaa.

Anoppilan koira päätti lähteä lenkille mukaan ja se kyllä sopi, en tie, johtuiko koiraseurasta vai mistä, mutta vauhtia kyllä riitti - saatiin lenkiltä hurja keskinopeusennätys 7,2km/h ja maksiminopeudeksi 23,7km/h - vaikka musta tuntui, ettei menty missään vaiheessa mitenkään lujaa. Tehtiin aika tehokaskin lenkki, kun suurin osa reitistä oli auraamatonta tietä ja matkaa kertyi 6,5km. On se kyllä hauska, kuinka kinokset yllyttävät ponin menemään reippaasti ihan omasta halustaan ja annoinkin sen mennä aikalailla vapaasti haluamaansa askellajia, vaikka satunnaisesti kyllä sitten pyysin joko hiljentämään ja/tai vaihtamaan askellajia, että tiesin ponin ylipäänsä olevan enää kuulolla. Sakke oli aika paljon tehokkaampaa lenkkiseuraa kuin Roosa siinä mielessä, että se pysytteli pääasiassa tiellä ja siinä ihan vieressä - kun Roosa taasen suihkii täysiä joka suuntaan ja näkyy vain ohimennessään nopeasti. Tosin meinattiin useamman kerran juosta Saken yli, kun koira ei tajunnut juosta alta pois.. oli kyllä kiva lenkki, etenkin kun metsän siimeksessä ei edes tuullut. Poni ei edes hionnut pahemmin, vaikka reipasta mentiinkin, joten heivasin sen pienen heinätupon kera tarhaan kuivamaan lenkin päätteeksi.