I-ha-haa i-ha-naa..

Läksin tänään hirmuisessa pakkasvarustuksessa tallille, kun ajattelin mennä kärryttelemään, kaikenlisäksi luulin pakkasta olevan n. viisi astetta enemmän, kuin mitä sitä oikeasti oli.. poni oli jo tallissa, niinkuin kaikki muutkin hevoset, kun isäntäväki oli lähdössä raveihin ja hevoset tarvittiin ehkä osittain pitämään putket sulana? Harjailin hieman ponia käytävällä, mutta totesin, ettei sille nyt ole paljoa tehtävissä, kurakelit sentään jääneet taakse, eikä sinällään muuta harjattavaa ole, kuin se iänikuinen ikilika, joka pitäis koettaa pestä poies joku päivä. Totesin myös, että kurakelit ovat tehneet tehtävänsä ja vaikka ponin jalkoja on pesty tasaisen epäsäännöllisesti, on sillä takajaloissa hieman jotain röhnää, ei varsinaisesti riviä, mutta jotain. Roosa pöhötti tallissa ja välillä pihalla, saipahan sekin vähän touhuta ja sai vielä Saken kaverikseen, niistä on tullu kyl sellanen ämmäkopla, että.

Varustin ponin heijastimilla, suitsilla ja satulalla sekä muistin, että ai niin, eihän mulla ole kuin toppalapaset, mutta niillä mennään - ja kypäräkin pitää piruvie laittaa, ois voinu laittaa täten pipon sijasta pannan, ni ois ollu lämmikettä korvillekin. Ei sillä, koska kuitenkin ratsastamaan lähdin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen (koska kärryttelyyn lähtö olis ollu melkosta säätämistä kun molemmissa talleissa kaikki ovet kiinni lämmönkarkailun estämiseks), oli mulla sen verran reippaasti vaatetta, että jos ois ollu viel panta päässä kypärän alla, ois tullu jo hiki. Alkumatkan poni oli vähän sitä mieltä, että joko mentiin lujaa, tai sitten se pysähti ja koetti kiemurrella kotiopäin. Kerran oltiin myös osittain ojassa, kun kiinnitin huomiotani toisaalle ja poni ajatteli vähän oikaista, kun kaikkialla oli tasaisen valkoista.. :D No, pari sataa metriä ja päästiin pellolle, jossa vauhtia löytyi taas vaikka muille jakaa, mutta myös sitä kotiinpäinvääntämistä - eli käytiin hieman tahtojen taistoa suunnasta ja vauhdista, mutta vaikka poni hieman jännitteli etuosaansa, toimi kääntävät avut kohtalaisesti, pidättää tosin jouduin välillä vähän kovemminkin. Seikkailtiin pelloilla aika hyvä tovi, koetettiin erinäköisiä ympyröitä pääasiassa ravissa, välistä vähän käynnissäkin, kun ponilta pahin ylimääräinen energia oli poistettu ja se jaksoi hieman keskittyäkin.

Ekan laukkapätkän jälkeen mentiin vielä pätkä jonkunsortin tuntumalla (millainen se nyt rukkasilla ylipäänsä oli) ja kun päästiin asvalttitien yli takaisin "omalle" puolelle, siirryttiin pitkin ohjin menoon. Itse tosin harrastin ratsastuksen kuivaharjoittelua, vaikka olinkin ponin selässä. Simuloin jonkunsortin "kouluratsastusta", eli pyrin pitämään pitkistä ohjista huolimatta asentoni käsiä myöden sellaisena, että oikeasti ratsastaisin ja keskityin vain itse ratsastustekniikkaan. Oli yllättävän haastavaa jostain syystä pitää hartiat rentona ja pitää katse edessä - tuo ponin tukan katselu kun tuppaa oleen yksi mun pahimmista "virheistäni" oikeaoppista ratsastusasentoa ajatellen, ja sain kyllä tehdä töitä niin käsien kuin katseenikin kanssa koko ajan. Kaikissa mutkissa "ratsastin" yläkropallani kuin ne olisivat kentällä tehtäviä käännöksiä, mietin, miten niissä kädet toimivat, mihin katse vie jne. Mentiin pääasiassa ravilla, mutta hiittiradalle päästyämme otin mukaan taas laukannostotkin.

Hikinen pouni, kuva taattua kännykkälaatua!

Ensimmäistä laukannostoa valmistelin ensin päässäni, sitten tein puolipidätteen niin istunnalla kuin kuvitteellisesti ohjillakin, siirsin toista lonkkaa hieman eteen ja kevyesti samalla painoin pohkeella - poni siirtyi laukkaan. Kaikenlisäksi ennen, kuin ehdin antaa ääniavun. Olin ihan äimänä, en uskonut sen vielä kauhiasti oppineen oikeasti laukka-apuja. Tai käsittävän puolipidätettä. Mutta se toimi. Olin onneksi nopeasti juonessa mukana ja kehuin vuolaasti ponia äänellä sekä rapsutin sään vierestä, annoin ponin laukata jonkunmatkaa ennenkuin pyysin taas siirtymään takaisin raviin. Jatkoin koko hiittiksen verran vielä "kuivaharjoittelua" ja täytyi kyllä todeta itselleen, että tulen tekemään näin jatkossakin! Selkeästi tuli tehtyä asiat yksinkertaisemmin ja ajateltua jokainen liikkeensä ihan erilailla, kuin mitä jos "vain ratsastaisi". Joskus kun tähän vielä saisi yhdistettyä ne ohjat ja tuntuman.

Poni oli etuosastaan taas aika märkä kun päästiin takaisin tallille, mutta erittäin tyytyväisen oloinen. On mukava huomata, että myös sen mielestä on kuitenkin kiva käydä lenkillä, vaikka se kavereidenkaipuu onkin suuri. Kokeilin vielä tilaamiani bootseja, mutta ne oli isot. Olin kyllä arvannut asian, kun bootsit näin. No, tiedänpähän vertailla niiden kokoja muihin ja tilata aika paljon pienemmät. Ja noiden piti olla ihan ok omien mittailuideni perusteella :D Toivottavasti ihan heti ei tule sellaisia pääkallokelejä, että nastoja tarvittaisiin, mutta koska kuitenkin paljolti käyttämämme reitit ovat myös autojen käytössä, tulee niistä helposti liukkaat jos käy vähääkään lämpimämpänä keli päivisin. Nyt oli vielä ihan mahtava pito paljaalla kaviollakin.

Haaveilen myös ponille (tai no, itselleni) joululahjaksi yksiä upeita hackamoreja, ne vain on niin hienot. Upeat. Sanoinkuvaamattoman hienot. Niiden kanssa ei myöskään tarveisi miettiä paineen lujuutta ponille, kun noiden tänhetkisten bb-mallisten suitsien kanssa mietin, että jääkö niissä paine välillä "päälle", vaikka itse olisinkin jo myödännyt kädellä.