Joku paarma oli tallilla

Mjoo, kävin tänään ratsastamassa ja sain todeta pari asiaa, jotka muistan ehkä taas hetken aikaa. A) älä ratsasta shortseissa (koska on ikävää kun reidet liimaantuu satulaan kiinni) & B) älä ratsasta shortseissa (koska paarmat syö sun jalat irti). Nyt kun heiniä on saatu paalattua, päästiin pellolle leikkimään kentällä ratsastamista. Toki tilaa nyt oli useamman ison estekentän verran, mutta.. tehtiin lähinnä käynnissä ympyräharjoituksia tuntumalla sekä pysähdyksiä. Muutama pieni ravipätkä, mutta ne oli vaan aivan tolkuttoman epämukavia meikäläiselle huonossa ratsastusvarustuksessani. Plus oli kuuma ja ponille tuli ihan riittävästi hiki jo tolla vähemmällä ravaamisella. Saatiin muuten tehtyä aika kivoja ympyröitä! Hallittujakin muutama. Päästiin myös välillä suoraan eteenpäin, eikä vähän sivuluisua kokoajan. Paarmat ja tallin ympäristössä pörräävä mönkijä vei kyllä valitettavasti aika paljon ponilta huomiota välillä, mutta olin tyytyväinen kuitenkin, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun saan sen tekemään järkeviä ympyröitä, vähän kuuntelemaan mitä pyydän ja olemaan punkeamatta ja suoristamatta aina tallillepäin.

Pesaisin ponilta myös takajalkoja ja ratsastuksen jälkeen huuhtaisin sen kokonaan vedellä, jonka jälkeen myrkyttelin ötökkäsumutteella ja vein sitten hienolle privaattilaitumelleen, joka väkerrettiin sunnuntaina "Mamman" talon nurmipihalle, joka ei enää näyttänyt nurmikolta. Poni on ollut siellä varsin tyytyväisenä, vaikka aita on mitä on, eikä siinä ole edes sähköä. Siivosin myös ponin ja kavereidensa tarhasta kakat pois, eli tuli roudattua neljä vai viisi isoa kottikärryllistä paskaa - ja ah, kuin oli siisti kesäinen ponityttöfiilis päällä :D

Piripää ja sen kaverit

Ponini on nykyään virallisesti piripää, TAI sitten se johtuu siitä, että sillä on nyt ollu aika monia vapaapäiviä ennen kahta viimeisintä liikutuskertaa.. eli nyt pitäis yrittää saaha aktivoiduttua taas ja päästä käymään vähän useammin, eikä 1-2x viikossa, niinkuin pari viime viikkoa. Sen lisäksi tarvii seuraavalla kerralla (toivottavasti se on tänään) ottaa sen kanssa jonkunsortin kokonaisvaltainen kurinpalautus ja muistutella vähän, että kumpi meistä olikaan se, joka määrää. Jos vaikka pellolle pääsis leikkimään "kenttätyöskentelyä" - tai johonkin tarhaan, mikäli pellolla on ikävä kulkea. Nani on meinaat nyt pyrkinyt vaan paahtamaan häntä tötteröllä, ja ekalla tällaisella reissulla ei varmasti ainakaan auttanut, että meillä oli Roosa mukana suhaamassa. Eilen oltiinkin sitten lähinnä keskenämme, jonka lisäksi piti vähän miettiä, missä sitä voi ylipäänsä mennä, että poni pysyy pystyssä.. liukkailla paikoilla se nyt onneks ymmärs mennä rauhaksii, mutta heti pitävämmällä alustalla kaahotus alkoi. Pidin kyllä huolen, että askellajia ei vaihdettu omine nokkine, mutta muutoin annoin järjen rajoissa mennä haluamassani askellajissa omaa vauhtiaan.

Kerran oli lähellä selästätippuminenkin, olisin varmaan itseasiassa tippunut, jos ois voinu mennä vanhalla kunnon "pitkin ohjin"-tyylillä, luulisin, että nyt kun ohjat oli tiukasti käsissä, pelasti minut alastulolta :D Koetin reissussa kyllä tehdä puolipidätteitä ja muutenkin aina ensin jarruttaa istunnalla, mutta välillä sai kyllä ottaa jo aika kovaakin ohjasta, että vauhti hiljeni. Piripää, mikä piripää. Mun rauhallinen, kiltti, kuuliainen ponini! Eli perusasioihin palaaminen lienee enemmän kuin paikoillaan. Alkumatkasta kyllä teki pohkeenväistöt oikein kauniisti, kun niitä kokeiltiin, että osaa se edes jotakin, mutta jostain syystä nyt kun vauhtiin päästään, niin vauhdissa myös pysytään. Tulin alas selästä loppukävelyitä varten jo normaalia aiemmin, kun poni vaan steppasi, eikä suostunut kävelemään - ja kun sen lopulta sain pysähtymään, hyppäsin sitten pois kyydistä. Ei se paljoa sen paremmin kyllä kävellyt sittenkään ja oikein harmitti, että ei ollut riimua+narua, että ois voinu tehdä sitten talutusharjoituksia siihen loppuun, ohjat kun ovat auttamattoman kevyet ja lyhyet, plus että poni veti kokoajan ohjat tiukalla steppiä ja välillä koetti vähän pyörähtääkin. Ja sitten tuli sauvakävelijät! Ne oli ensin useamman sataa metriä meidän perässä, kun niiden kanssa samalle tielle päädyttiin. Niitä sitten puhistiin, kytättiin, pyörittiin ja oltiin niin kauhuissaan, niin kauhuissaan.. ei uskois, että Ilkka on ollu hiihtämässä mein lenkkiseurana viimetalvenakin. Noh. Ens kerralla joko selästäkäsin kaikkea rauhallisesti ja lopettaa, kun rupeaa taas vähän herkemmäksi/fiksummaksi, tai sitten ohjasajaen tai jotain.

Koirillakin oli aika kiva päivä, kun saivat juosta monta tuntia, Roosa pöhelsi muutoin vain anoppilan koiran kanssa ja Rölli alkuun leikki narttujen kanssa, mutta aika nopeasti lähti katselemaan jäniksenjälkiä. Sai se sentäs jotain vähän ylöskin, mutta hukkasi, eikä löytänyt uudelleen.. pari tuntia se pyöri lähimaastoissa, ennenkuin Ilkka haki sen poies. Sen lisäksi illalla Rölli pääs vielä mun kanssa kavereiden kissoja ruokkimaan ja sai siellä harjoitella paikkamakuuta (ja oli hieno <3), kun kissat ruokaili ja minä touhusin muuta, kävin toisessa huoneessakin ja viivyin hetken, silti jätkä makasi kauniisti käsketyllä paikalla! Kotiinkävellessä sitten otettiin vetämätöntä linjaa ja pätkiä seuraamista, muutama istu-maahan-istu ja lisäksi se sai haistella kaikki matkalla olleet koirapostit niin perusteellisesti, kuin halusi.

Juomatauko - piripäävauhti pistää janottamaan!

Koirien torstaista leikkiä.. miltähän ne näyttäis ku riita tulee :D

"Kurinpalautus"

Olin ensin ajatellut, että Nanilla olisi ajopäivä, mutta keliä hetken tutkailtuani totesin, että istun mieluummin selässä, pysynpähän lämpimänä :D Poni oli tallissa yllättävän rauhallinen ja malttoi seisoa paikoillaan (joo, laitoin kyllä kaksinpuolin kiinni), vaikka oli tarhassa ehtinyt vasta maistaa päiväheiniä, kun jo kävin hakemassa sen ruuan äärestä pois. Paljoa ei ollut harjaamista, lähinnä selvittelin harjaa ja häntää sekä totesin, että pitäisi kyllä joku päivä koettaa oikein kunnolla pestä ponin häntä ja takamus, kun siellä on kakkaklimppejä kiinni, jotka eivät harjaamallakaan lähde. Tutkiskelin myös jalkojen rupia tai mitä ovatkaan ja kuulin, että myös muutamalla lämpösellä on samanlaista, lienevät syksyn yltiömutaisten olosuhteiden ansiota.

Kun päästiin ratsastusvalmiina pihan puolelle ja epäonnistuin ensimmäisessä selkäännousuyrityksessä, sain aikamoisen ahaa-elämyksen, kun mietin, että mikäs nyt on, kun ei poni seiso paikallaan. Asiaa hetken mietittyäni tajusin, että eihän se ole viimeaikoina muuten malttanut seistäkään ja olen vielä kaikenlisäksi hypännyt silti selkään ja sitten selästä vasta koettanut hieman rauhoitella menoa, että saan jalustimen jalkaan jne. No, otettiin sitten seisontaharjoitusta siinä ja poni sai palkkaa seistyään nätisti paikoillaan, kun ponpiskelin jalka jalustimessa siinä vierellä, lopulta hyppäsin selkään asti, ja Nani seisoi vielä hetken paikoillaan, ennenkuin lähti liikkeelle. Tajusin kyllä taas vasta hetken päästä, että ravaillaan tietä pitkin, kun sähelsin hanskojeni kanssa.. tarveis terästäytyä vähän tossa selkäännousussa, ettei ponille jää liian paljon päälle, että voi lähteä kun huvittaa.

Anoppilan koira päätti lähteä lenkille mukaan ja se kyllä sopi, en tie, johtuiko koiraseurasta vai mistä, mutta vauhtia kyllä riitti - saatiin lenkiltä hurja keskinopeusennätys 7,2km/h ja maksiminopeudeksi 23,7km/h - vaikka musta tuntui, ettei menty missään vaiheessa mitenkään lujaa. Tehtiin aika tehokaskin lenkki, kun suurin osa reitistä oli auraamatonta tietä ja matkaa kertyi 6,5km. On se kyllä hauska, kuinka kinokset yllyttävät ponin menemään reippaasti ihan omasta halustaan ja annoinkin sen mennä aikalailla vapaasti haluamaansa askellajia, vaikka satunnaisesti kyllä sitten pyysin joko hiljentämään ja/tai vaihtamaan askellajia, että tiesin ponin ylipäänsä olevan enää kuulolla. Sakke oli aika paljon tehokkaampaa lenkkiseuraa kuin Roosa siinä mielessä, että se pysytteli pääasiassa tiellä ja siinä ihan vieressä - kun Roosa taasen suihkii täysiä joka suuntaan ja näkyy vain ohimennessään nopeasti. Tosin meinattiin useamman kerran juosta Saken yli, kun koira ei tajunnut juosta alta pois.. oli kyllä kiva lenkki, etenkin kun metsän siimeksessä ei edes tuullut. Poni ei edes hionnut pahemmin, vaikka reipasta mentiinkin, joten heivasin sen pienen heinätupon kera tarhaan kuivamaan lenkin päätteeksi.

I-ha-haa i-ha-naa..

Läksin tänään hirmuisessa pakkasvarustuksessa tallille, kun ajattelin mennä kärryttelemään, kaikenlisäksi luulin pakkasta olevan n. viisi astetta enemmän, kuin mitä sitä oikeasti oli.. poni oli jo tallissa, niinkuin kaikki muutkin hevoset, kun isäntäväki oli lähdössä raveihin ja hevoset tarvittiin ehkä osittain pitämään putket sulana? Harjailin hieman ponia käytävällä, mutta totesin, ettei sille nyt ole paljoa tehtävissä, kurakelit sentään jääneet taakse, eikä sinällään muuta harjattavaa ole, kuin se iänikuinen ikilika, joka pitäis koettaa pestä poies joku päivä. Totesin myös, että kurakelit ovat tehneet tehtävänsä ja vaikka ponin jalkoja on pesty tasaisen epäsäännöllisesti, on sillä takajaloissa hieman jotain röhnää, ei varsinaisesti riviä, mutta jotain. Roosa pöhötti tallissa ja välillä pihalla, saipahan sekin vähän touhuta ja sai vielä Saken kaverikseen, niistä on tullu kyl sellanen ämmäkopla, että.

Varustin ponin heijastimilla, suitsilla ja satulalla sekä muistin, että ai niin, eihän mulla ole kuin toppalapaset, mutta niillä mennään - ja kypäräkin pitää piruvie laittaa, ois voinu laittaa täten pipon sijasta pannan, ni ois ollu lämmikettä korvillekin. Ei sillä, koska kuitenkin ratsastamaan lähdin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen (koska kärryttelyyn lähtö olis ollu melkosta säätämistä kun molemmissa talleissa kaikki ovet kiinni lämmönkarkailun estämiseks), oli mulla sen verran reippaasti vaatetta, että jos ois ollu viel panta päässä kypärän alla, ois tullu jo hiki. Alkumatkan poni oli vähän sitä mieltä, että joko mentiin lujaa, tai sitten se pysähti ja koetti kiemurrella kotiopäin. Kerran oltiin myös osittain ojassa, kun kiinnitin huomiotani toisaalle ja poni ajatteli vähän oikaista, kun kaikkialla oli tasaisen valkoista.. :D No, pari sataa metriä ja päästiin pellolle, jossa vauhtia löytyi taas vaikka muille jakaa, mutta myös sitä kotiinpäinvääntämistä - eli käytiin hieman tahtojen taistoa suunnasta ja vauhdista, mutta vaikka poni hieman jännitteli etuosaansa, toimi kääntävät avut kohtalaisesti, pidättää tosin jouduin välillä vähän kovemminkin. Seikkailtiin pelloilla aika hyvä tovi, koetettiin erinäköisiä ympyröitä pääasiassa ravissa, välistä vähän käynnissäkin, kun ponilta pahin ylimääräinen energia oli poistettu ja se jaksoi hieman keskittyäkin.

Ekan laukkapätkän jälkeen mentiin vielä pätkä jonkunsortin tuntumalla (millainen se nyt rukkasilla ylipäänsä oli) ja kun päästiin asvalttitien yli takaisin "omalle" puolelle, siirryttiin pitkin ohjin menoon. Itse tosin harrastin ratsastuksen kuivaharjoittelua, vaikka olinkin ponin selässä. Simuloin jonkunsortin "kouluratsastusta", eli pyrin pitämään pitkistä ohjista huolimatta asentoni käsiä myöden sellaisena, että oikeasti ratsastaisin ja keskityin vain itse ratsastustekniikkaan. Oli yllättävän haastavaa jostain syystä pitää hartiat rentona ja pitää katse edessä - tuo ponin tukan katselu kun tuppaa oleen yksi mun pahimmista "virheistäni" oikeaoppista ratsastusasentoa ajatellen, ja sain kyllä tehdä töitä niin käsien kuin katseenikin kanssa koko ajan. Kaikissa mutkissa "ratsastin" yläkropallani kuin ne olisivat kentällä tehtäviä käännöksiä, mietin, miten niissä kädet toimivat, mihin katse vie jne. Mentiin pääasiassa ravilla, mutta hiittiradalle päästyämme otin mukaan taas laukannostotkin.

Hikinen pouni, kuva taattua kännykkälaatua!

Ensimmäistä laukannostoa valmistelin ensin päässäni, sitten tein puolipidätteen niin istunnalla kuin kuvitteellisesti ohjillakin, siirsin toista lonkkaa hieman eteen ja kevyesti samalla painoin pohkeella - poni siirtyi laukkaan. Kaikenlisäksi ennen, kuin ehdin antaa ääniavun. Olin ihan äimänä, en uskonut sen vielä kauhiasti oppineen oikeasti laukka-apuja. Tai käsittävän puolipidätettä. Mutta se toimi. Olin onneksi nopeasti juonessa mukana ja kehuin vuolaasti ponia äänellä sekä rapsutin sään vierestä, annoin ponin laukata jonkunmatkaa ennenkuin pyysin taas siirtymään takaisin raviin. Jatkoin koko hiittiksen verran vielä "kuivaharjoittelua" ja täytyi kyllä todeta itselleen, että tulen tekemään näin jatkossakin! Selkeästi tuli tehtyä asiat yksinkertaisemmin ja ajateltua jokainen liikkeensä ihan erilailla, kuin mitä jos "vain ratsastaisi". Joskus kun tähän vielä saisi yhdistettyä ne ohjat ja tuntuman.

Poni oli etuosastaan taas aika märkä kun päästiin takaisin tallille, mutta erittäin tyytyväisen oloinen. On mukava huomata, että myös sen mielestä on kuitenkin kiva käydä lenkillä, vaikka se kavereidenkaipuu onkin suuri. Kokeilin vielä tilaamiani bootseja, mutta ne oli isot. Olin kyllä arvannut asian, kun bootsit näin. No, tiedänpähän vertailla niiden kokoja muihin ja tilata aika paljon pienemmät. Ja noiden piti olla ihan ok omien mittailuideni perusteella :D Toivottavasti ihan heti ei tule sellaisia pääkallokelejä, että nastoja tarvittaisiin, mutta koska kuitenkin paljolti käyttämämme reitit ovat myös autojen käytössä, tulee niistä helposti liukkaat jos käy vähääkään lämpimämpänä keli päivisin. Nyt oli vielä ihan mahtava pito paljaalla kaviollakin.

Haaveilen myös ponille (tai no, itselleni) joululahjaksi yksiä upeita hackamoreja, ne vain on niin hienot. Upeat. Sanoinkuvaamattoman hienot. Niiden kanssa ei myöskään tarveisi miettiä paineen lujuutta ponille, kun noiden tänhetkisten bb-mallisten suitsien kanssa mietin, että jääkö niissä paine välillä "päälle", vaikka itse olisinkin jo myödännyt kädellä.

Energiapakkaus-Nani

Ihan huippu ratsastuskerta tänään! Maltoin myös pitää ponin koko kuntoonlaiton ajan käytävällä iman, että sidoin kiinni - vaikka sitä niin ne karsinoissa olevat heinät ja kaurat kiinnostivatkin ja sain olla vähän väliä palauttamassa ponia takaisin paikoilleen. Välillä seisoi pidemmän tovin hienosti ja välillä meinasi lähteä livohkaan samointein kun olin paikoilleen palauttanut.. Nami oli muutoin normaali rauhallinen itsensä, enkä voi sitä kamalasti ruuanhimoistaankaan syyttää.

Lenkille lähtiessä vielä ajattelin, että tuleekohan koko lenkistä muuta hyötyä kuin liikunta, poni kun kiemurteli ja oli kovasti senoloinen, ettei kiinnosta sitten pätkääkään koko homma. Kun sitten tallialue jäi taakse, rupesi sitä intoakin ponista löytymään ja jo ensimmäisellä ravipätkällä se lähti eteenpäin kuin olisi hiitillä ollut. Sain aika paljon sen kanssa treenata puolipidätteitä, ettei vauhti ihan pöljää menoa ole, muutoinkin kun virtaa ja eteenpäinpyrkimystä riitti, pystyin kerrankin myös harjoittelemaan tuntumalla kulkemista ponin kanssa. Seuraavan ravipätkän aikana annoin luvan nostaa myös laukan ja siitä ilosta piti yrittää jotain pientä pukkiakin alkuun, ennen kunnon singahdusta :D

Otettiin myös monta pientä väistöharjoitusta ja poni rupeaa olemaan jo aika hieno! Kun se meni hyvin pienestä merkistä molempiin suuntiin, lopetin ne treenit tältä päivältä. Koska yhä vain eteenpäinpyrkimystä oli melkein vaikka muille jakaa, otettiin vielä hiittiksellä laukannostotreeniä - ei ne vieläkään suju ihan hirveen hienosti, ainakaan muusta kuin ääniavusta, mutta kyllä se innolla yleensä lähtee, kun vielä oppisi yhdistämään pohjeavut touhuun ja kun joskus pääsisi kontrolloimaan vähän kumpaa laukkaa mennään..

Viimeisen laukkapätkän jälkeen hölkyteltiin vielä reipasta ravia vapain ohjin ja lopulta hyppäsin alas selästä kävelläkseni loppumatkan ja antaakseni ponin täten viilennellä oloaan ilman taakkaa. Oli kyllä tosi hyvä lenkki, tuli hyvä mieli, että ponilla riittää halua liikkua myös yksin, ja että saatiin opeteltua uutta. Poni myös tuntui välillä vähän myötäävän tuntumalla niskastaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa <3

Ensimmäiset väistöharjoitukst

Käytiin tänään ponin kanssa 7km lenkillä ratsain. Pinja halusi taluttaa Namin tarhasta sisälle, mutta onneksi ei haitannut, että myös minä pidin narusta kiinni. Sain myös ei-niin-tehokasta harjausapua, kunnes laitettiin Pinnille kypärä päähän ja sai istua lopun harjausajan selässä - hetkeksi myös Senja liittyi seuraan (kuva tosin toissakertaisen ajolenkin jälkeen otettu, kun lapset tahtoivat vielä "ratsastaa").

Sateisessa kelissä lähdettiin matkaan, tarkoituksena tarkistaa yksi uusi mahdollinen kärryttelyreitti. Poni koetti taas napsia kaiken mahdollisen ruuaksi kelpaavan ja pyrki vaeltamaan reunasta reunaan, josta sitten päätin, etten odotakaan väistöharjoitusten aloittamisessa lenkin jälkeiseen aikaan tallipihalle maastakäsin, vaan kokeilin piruuttani, miten homma onnistuisi suoraan selästä. Ja sehän onnistui! Helpommalla poni väisti vasemmalle, mutta pienen yrittämisen jälkeen onnistui myös oikealle. Ihan huisin taitava Nani!

Reitillämme olikin laitettu yksi portti kiinni, mutta selästäkäsin sen pystyy ohittamaan - kärrytellen ei sitten taas tarvitse miettiä ko. reittiä menevänsä. Ajattelin sitten, että mennään Kennelkerhon parkkikselle pyörimään, mutta sinnekään ei päässyt, kun tielle oli syntynyt mittava vesistö ja pelkäsin kumoutuvani uimaan jos olisin päästänyt ponin hyppimään ja liukastelemaan jatkaaksemme matkaa. Mentiin sitten vielä yhtä tietä pätkän matkaa ja siinä testasin myös laukannoston toimivuutta vieraassa maastossa poispäin kotoota kulkiessa - onnistui sekin hienosti ilman kummempaa kannustusta!

Reitti oli tosin paikoitellen aika ilkeä ponin kavioille, kun tiellä oli isolohkareista irtosoraa, joka selkeästi teki ikävää. Takaisinpäin kulkiessa säikäytimme yhden kauriin ja hiitiradalla ponia vähän jännitti käynnissäoleva rekka, jonka kyydissä oli metsätyökone - siitäkin päästiin hyvin ohi hetken mietinnän jälkeen, vaikka ojan ja rekan välissä oli vain naftisti poninmentävä tila. Onneksi ei oltu kärryillä, ei oltais mahduttu..

Harjaamisen jälkeen viskasin ponin kera pienen heinätupon pihalle takaisin. Rohkaisee kyllä ponin kunnon puolesta, että kohtalaisesti ravia ja parit laukkapätkät sisältävä ratsastuslenkki ei nostanut edes hikeä pintaan! Lauantaisella ajolenkillä ponille tuli hieman hiki, mutta päivä oli kyllä lämpimämpi ja Namilla on jo aikamoinen karva! Silloin mentiin myös koko lenkki aika reippaasti ja suurimmalti osalti ravissa.

Ihana viikonloppu takana!

Lauantaina lähdin Röllin kanssa maalle ja ensimmäisenä otin ponin käsittelyyn - vähän talutusharjoitusta ja sitten tallissa harjatessa seisomistreeniä. Joskin jossain vaiheessa laitoin naruihin, kun omat hermot meinasivat ruveta kremppaamaan, eikä poninkoulimisessa ois mitään järkeä, jos ite käy hiilenä O_o  Pistin kuolaimettomat, satulan ja otin liinan messiin, suuntana tallin takana oleva tasainen kapeahko, pitkähkö tarha. Siellä sitten vähän harjoiteltiin juoksutuksen alkeita, poni stoppaili aina siinä kohden, missä aidanvieressä on heinäkasa, mutta rupesi pikkuhiljaa kyllä sitäkin ohittamaan paremmin ja paremmin. Sitten juoksutusta toiseen suuntaan, meni jo paljon paremmin, vaikka vähän piti siinäkin testata, että saisko peruuttaa/ryykiä heinille. Totesin, että poni kulkee tasaisesti, ei onnu mitään jalkaa eikä varusteetkaan tunnu haittaavan - eli selkään. Siinä alkoi sitten sama jäkitys kuin edellisellä ratsastuslenkillä, nyt vain ei Nani tahtonut heinäkasan päältä poies. Siinä hetki keskusteltiin rauhassa, poni potkiskeli vuorotellen takasillaan, välillä meinasi vähän napata mun kengäkärjestä ja peruutteli, aina kun rauhoittui paikoilleen, kysyin, josko jo edettäisiin. Sama toistui joka kerta heinäkasaa ohittaessa pitkän aikaa. Samoin käännökset heinäkasalta poispäin johtivat kiihdyttämiseen ja vänkäämiseen. Kun vihdoin poni kulki mihin halusin eikä vängännyt, ei kiihdytellyt eikä stopannut heinäkasalla, lopetin ratsastuksen, riisuin satulan ja käytiin tallissa vaihtamassa riimu päähän ja lähdettiin vielä hieman kävelylle.

Röllin kanssa sitten läksin metsään, nyt kun jäniksiä saa ajaa. Oltiin vähän aikaseen liikkeellä ja ekaan kahteen tuntiin ei koira löytänyt/saanut mitään liikkeelle. Sitten yksi herättelypätkä ilman tulosta ja vähän sen jälkeen uudesta paikasta ajo! Itse opettelin metsässäoloajan Tracker Hunterin käyttöä ja seurailin mielenkiinnolla nopeuksia, Röllistä tiesi sen olevan haussa, kun nopeudet olivat 3-5km/h ja ajossa, kun nopeudet olivat 10-11km/h. En itseasiassa edes ensin ollut varma, oliko Rölli ajossa, kun olin itse jo palannut tallille ja ottanut ensimmäisen kolmesta hevosesta sisälle, kun kuulin, että kyllä se nyt väkisinkin haukkuu ja hihitellen vielä soitin pantaankin ja haukkuihan se, nopeus 11km/h. Kun sitten nousin yläpihalle, tulikin rusakko jo  minua vastaan ja teki silmukan ja katosi jonnekin vanhan tallin vieruspöheikköön. Rölli selvitteli hukkaa ja sai ilmeisesti sitten pidemmältä taas tallin takaa jostain vähän vainua ja jatkoi vielä jonkun aikaa ajoa. Kun se lopulta tuli taas takaisin, tuli se ihan eri suunnasta, mistä oletin sen palailevan. sitten se kävi vähän laitumilla etsimässä rusuja ja lopulta päätyi peltojen kautta taas toiseen ajoon - myös tämä rusakko hyppäsi melkein syliini metsän puolelta hiekkatielle juostessaan! Tuli vissiin taas hukka ja siitä sain vihdoin pyydystettyä Röllin kiinni ja pakkasin autoon, 3,5 tunnin "treenin" jälkeen.

Sunnuntaina sitten oli molempien koirien kanssa agiepikset, mölliluokka. Vähän jännitin, kun kenttä ei ollut täysin aidattu, että lähteekö Rölli livohkaan, mutta paria pientä kaikkoamista (ensin ratahenkilökuntaa moikkaamaan ja sitten vähän nuuskuttelua ennen radan jatkamista) lukuunottamatta sehän meni hienosti! Tosin noi kaikkoamiset aikaansai sen, että ihanneaika ylittyi reeeeeeilusti ja tietty virheitäkin tuli ja oltiin sitten sijalla 3/3 :D Mutta olin kuitenkin tyytyväinen, koska se toimi hienosti aina kun vain toimi ;D Roosa oli aamusta ollut vähän kyyhky/sorsametsällä ja sillä oli täten pahimmat energiat poissa, jolloin se keskittyi hienosti tekemään, eikä höseltämään - tuloksena ainoana koirana ihanneajan alitus, mutta harmilliset 5 virhepistettä puomin nousupuolen kontaktivirheestä - joka tosin oli melkein odotettavissa oleva juttu, vaikka koetinkin saada sen kontaktin ottamaan. Ihan huippu fiilis, etenkin kun näin ratahenkilökunnan "riemun" kun edes joku pysyi ihanneajassa ja ihan keveästi. Kaikenlisäksi muut olivat niin hitaita ja tekivät niin paljon enemmän mokia, että Roosa voitti luokan <3 Olin aivan tolkuttoman tyytyväinen. Harmitti tosin, etten ilmoittanut myös 1-luokkaan, kun ei sitä kokeilleista monella muullakaan ollut kepit läheskään hallussa.

Agilityä ja poneilua

Maanantaina ratsastelin Namilla pitkästä aikaa, lähes tunti siinä vierähti, kun rupesi treenaamaan.. nyt on harjoiteltu muuten maastakäsin aika paljon, talutusharjoituksia ja sitten ihan käytävällä seisomista ilman, että on sidottu kiinni. Keskityttiin tarhassa työskentelemään tuntumaa hakien, kuolaimettomilla suitsilla tällä kertaa. Käynnissä poni meni vielä ihan kivasti, mutta ensimmäisen ravipätkän aikana rupesi piukkenemaan ja yrittämään vain portillepäin.. siinä sitten pitkät tovit treenattiin haluamaani suuntaan kulkemista, laskeuduin välillä selästäkin, että pystyin konkreettisemmin ohjaamaan ponin sinne, minne yritin sitä ohjata. Kun homma sujui, annoin palkaksi ponin ottaa pienen laukkapyrähdyksen, jonka jälkeen taas vähän muisteltiin, että mitäs sitä ennen oltiinkaan opeteltu :D Heti kun tamma kulki rentona tasaisella, hyvin kevyellä tuntumalla haluamaani suuntaan (myös portin ohitse), lopeteltiin homma ja mentiin talliin riisumaan ratsastusvarusteet.

Eilen oli Röllin kanssa agilityä ja tehtiin ekan kerran tämän ryhmän kanssa niin, että kukin suoritti vuorollaan rataa pätkissä ja muut katselivat - kentän nurkassa oli putki-rengs-yhdistelmä, jota pystyi samanaikaisesti treenaamaan, kun joku oli radalla, mutta aika paljon odottelua silti oli. Röllin kanssa vuorot menivät nopeasti, kun se teki tarkasti mitä pyydettiin - ekan kerran meillä oli treeneissä takaakierto, mutta sitä ollaan kotona harjoiteltu, ekalla yrittämällä Rölli kiersi koko esteen, mutta uudella lähestymisellä meni aivan kuten pitikin. Kouluttaja sanoi, että voin rohkeammin koettaa, josko Rölli irtoaisi putkillekin itsenäisemmin, kun se niin hienosti menee, eikä tarveisi sitä saattaa vanhasta tottumuksesta aivan putken suulle asti - yksi putkensuullapyörähdys tästä seurasi, mutta muutoin pari ohjausta menikin ihan hienosti, vaikka itse en ihan putken viereen mennytkään. On se hassu pieni dreeveri <3

Tänään sitten kävi eläinlääkäri rokottamassa Röllin sekä Namin, Roosa vain mouhusi välimatkaa pitäen, vaikkei ole hetkeen mein vakilääkärin kanssa tekemisissä ollutkaan, kun leikkauksen suoritti toinen lääkäri.. Kehuipa lekuri Namia hienoksi ja uskomattoman rauhalliseksi, kun Pinja puuhasteli pistämisen jälkeen karsinassa harja kädessään ja poni seisoi paikoillaan ja välillä vähän tuuppi turvallaan Pinniä.

Roosa on tehnyt paljon vesitöitä ja vesityökokeeseen se osallistunee kuukauden päästä Santahaminan vesileirin yhteydessä, kun lähempänäkään ei tainnut olla ennen sitä. Ilkka rupesi jo miettimään sitäkin, että voi olla, ettei Roosa osallistukaan kuin Tammelan KAER-kokeeseen syksyllä, kun kokeet on niin hintavia, mutta saa nyt nähdä, enköhän mä sen saa osallistuun muualleki :D

Namikuvia

Tänään kotitreeniä ja ratsastusta

Päätin päivällä ottaa molempien koirien kanssa pihalla pienet harjoitukset, kun sisällä mulla oli kaksi apukouluttajaa ja toinen koira aina jaloissa pyörimässä, niin ei oikein tullut toimineeksi.. Ensin otin Roosan pihalle, sillä tuntui olevan motivaatio aika kateissa, vaikka sai palkkaakin onnistumisista - kuitenkaan en uskaltanut lähteä sitä villitsemään, koska sillä menee sitten taas niin herkästi överiksi touhu. Seuratessa se otti kyllä ennennäkemättömän hienosti kontaktia, mutta itse seuraaminen taas kärsii siitä kontaktinpidosta, kun sillä kroppa ajautuu jonnekin kauas sivulle. Kuitenkin muutamia onnistuneitakin askeleita saatiin ja niistä palkka. Sitten se sai treeniä paikkamakuuta sen aikaa, kun etsiskelin jotain tykötarvetta esteiksi ja sain kyhättyä kaksi esteenkuvatusta pihalle, joilla harjoiteltiin perushyppyjä, takaakiertoa ja joitain "yhdistelmiä" kun esteet olivat about T:n muotoisesti toisiinsa nähden. Kaikki meni kyllä hyvin, Roosa teki mitä pyydettiin, mutta ei ollut kyllä aivan oma energinen itsensä.

Röllin kanssa sitten otettiin myös seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa. Meni todella hienosti <3 Seuraamiset nyt ei ole sillä vielä erityisen pitkäjänteistä toimintaa ja sitäkin joutui hieman leikittämään alkuun, että rupesi oikein innostumaan. Sitten kun mentiin sen kanssa esteelle, niin johan oli poika innoissaan! Otettiin ihan vain yhtä hyppyä, sekä niin, että lähdettiin yhtä matkaa, että siten, että jätin Röllin esteen toiselle puolelle odottamaan lupaa. Molemmat sujui kuin tanssi! Mietiskeltiin myös Röllin kanssa hieman takaakiertoa, ja muuten se ohjautui aika kivasti, vaikkakin esteemme toisena kannattajana toimineen tuolin jalassa oli ilmeisesti mielenkiinnostavia hajuja.. olin todella tyytyväinen!

Sitten pääsin vielä ratsastamaan! Ilkka jäi tyttöjen kanssa kotiin ja lähdin ihan yksin Sukulaan, harvinaislaatuista. Nami on ilmeisesti pysynyt taas aidoissa, kun oli päässyt rinnetarhaan Violan kanssa maistelemaan niukkaa tuoretta kasvustoa. Poni tuli kuitenkin innolla luokse ja oli tyytyväisen oloinen, kun pääsee töihin. Harjasin taas melko kasan karvaa irti siitä, etuosastaan Nani rupeaakin olemaan jo kohtalaisen karvaton, mutta kyljet ja takaosa on yhä melko lämpimän kerroksen alla :D Selvittelin hännänkin kunnolla, koska aikeissa oli pestä poni lenkin jälkeen. Päätin tänään laittaa sille kuolaimet suuhun ja kokeilla selkäännousua välillä oikealta puolelta. Selkäännousussa ei ongelmia, vaikka poni muutoin ei oikein olisikaan jaksanut seisoksia paikoillaan. Aikamoinen tuuli kävi, ja kun ensin lähdettiin Sepolle päin, meinasi poni välillä tehdä täyskäännöksen, mutta aika kivuttomasti lähes pelkällä istunnalla kuitenkin jatkoi taas matkaansa - vain suunnanmääritykseen tarvittiin vähän ohjaa. Lopulta käännyttiin takaisinpäin muutaman sadan metrin päästä ja suunnattiin asvalttitielle, koska halusin kokeilla ekan kerran, miten asvalttitien reunaa kulkeminen sujuisi.

Yksi auto tuli meitä vastaan, eikä Nami siitä välittänyt, muutoin kyllä sillä oli yhä sellainen fiilis, et voitaisko kuitenkin mennä takaisinpäin, jokin tuntui arveluttavan. Järvenrannan tielle päästyämme pöläytimme korppiparven lentoon ja otimme pätkän ravia. Sitten mentiin vähän pellolle/laitumelle kurvailemaan ja voi vitsit olin taas tyytyväinen tammaan <3 Se toimi niin hienosti pelkällä istunnalla, että vaikka ekan kerran ponin elämässä mentiin ohjat (melkein) tuntumalla, toimi se silti siirtymisissä ja kääntymisissä vain istuntaa käyttäen. Otettiin siellä kaikenlaisia siirtymisiä pys-käynti-ravi-laukka-välillä - laukannostoon Nami sentäs tarvitsee kyllä ääniavun ja se on kyllä innokas! Se malttaa odottaa rauhassa lupaansa, mutta luvan saatuaan ampaisee kyllä aika kyytiä menemään! Tarpeeksi kauan "väännettyämme" jatkettiin järvenrannanlenkkiä eteenpäin ja annoin Namin ottaa vielä tiellä yhden laukkapätkän, kun se tuntui sitä niin odottavan - siinä vaiheessa oli pakko testata "lännentyyliin" menoa ja istuin satulassa jonkunsortin takakönössä, oikein kunnolla perseelläni, ohjat yhdessä kädessä löysänä roikkuen ja toinen käsi sivulla roikkuen :D Jostain syystä Nanin mielestä naapuritallin tarhat ja hevoset olivat jännittäviä ja se ei ole tainnut vieläkään tajuta, että jos tehdään järvenranta lenkkinä, ei tarvitse palata omia jalanjälkiä takaisinpäin, vaan oli kääntymässä takaisin tallillepäin aika-ajoin vielä alle puolen kilsan päässä tallista :D Niillä main tulinkin jo itse alas selästä ja käveltiin loppumatka yhdessä.

Ei se oo ihan lihapulla enää <3

Tallissa sitten poni pääsi vaahtopesulle, ei ollut tosin erityisen tyytyväinen asiasta, mutta vähän taisi sentäs lohduttaa, kun sen jälkeen pääsi hetkeksi napsimaan tuoretta tallinnurkille. Otin myös kaikki meidän suitset sekä myös silat ohjineen ja remeleineen kotio, että putsaisin ne oikein kunnolla sitten ja laitoin satulahuovan sekä silapehmusteen pesuun. Nyt sitten mietinkin, että otetaanko seuraavaksi satulan alle tuo satulan "oma" vaaleanpunainen huopa vaiko Hööksiltä ostettu ihana omenanvihreä huopa.. siloihin kuitenkin saadaan sitten vihdoin suitsien (tai lähinnä otsapannan) kanssa yhteensopiva puna-valko-musta pehmuste.

Nami pääsi kaverin kanssa lenkille

Lauantaina kävin Namin kanssa pitkästä aikaa vähän liikkumassa, tosin poni oli juoksutusliinan päässä ja käytiin ensin kävelyllä, sitten pyöritin hetken sitä tarhassa ja lähdettiin uudelleen kävelylle. Ei päästy pitkälle (ehkä puol kilsaa), kun rupesin juoruamaan erän anoppilan "naapurin" kanssa ja siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin - Nami oli tyytyväinen, koska sai leikkiä ruohonleikkuria tämän ajan. Tämä naapuri ihasteli ponia ihastelemasta päästyään, kun se on kyllä niin kaunis ja kiltti ja rauhallinen ja kaikkea muuta erinomaista :D Ja voi sitä karvanlähtöä! Nyt se on vihdoin päättänyt oikeasti jättää talvikarvan taaksensa ja harjasin jo tallissa ennen lähtöä siitä varmaan kahden keskivertokissan verran karvaa (Pinja istuskeli taas selässä harjauksen aikana) ja juorutessa sitten rupsuttelin irtoavaa karvaa yhä irti - ja vielä takaisin talliin päästessä vähän lisää.

Eilen sitten Silja oli lähdössä Severillä ratsastamaan ja minä innosta hihkuin että kerrankin saadaan joku kaveri mukaan lenkille, ja vaikka Severin oli tarkoitus vain kävellä, niin ponin kanssa saisi kuitenkin ravailla, että pysytään mukana menossa. Mentiin ensin hieman tarhassa tuttua treeniä istuntaan reagoimisesta, tosin tällä kerralla ponin huomio oli vähän väliä viereisessä tarhassa sille kovasti hörisevässä tammassa, joka on viimeisillään tiineenä. Ressukka odottelee varsomista nyt yksin, kun tarhakaverit ovat lähteneet jo uudelleenastutettaviksi - ilmeisesti Nami oli sen mielestä erinomaisen näköinen ottovarsaksi, kun niin kovin piti sille höpötellä. Kun sitten lähdettiin maastoon, meinasi poni jumittaa vain Lissun tarhan vieressä ja kesti vielä useamman sataa metriä tarhan ohi päästyämme, kunnes se tajusi, että meillä on seuraa lenkillä.

Mentiin Insinöörintien kautta Metsäpirtintielle ja sieltä takaisin tallille. Severille kyseinen lenkki oli elämänsä ensimmäinen ja ressukka (7v lämppäriruuna) oli ihan kauhuissaan ensinnäkin eräästä sillasta, joka on tien vieressä viemässä ojan yli tieltä eräälle pihalle - kaunis valkoinen pieni puusilta. Siitä sitten uskaltautui ohitse, kun Nami meni edellä ja sillan puolella tietä - sitten lähes heti perään tuli eteen kammottavat klapi"taapelit", joista lopulta päästiin taas ohitse, kunhan Nami kulki Severin ja kauhistuksien välissä. Poni tuntui vähän olevan hämillään, että mitä toinen skitsoilee, muttei onneksi ryhtynyt itse epäluuloiseksi. Ravailtiin vähän väliä sitten että saatiin taas Severi kiinni ja tietenkin mitä pahempi, kuoppaisempi ja kivisempi alusta oli, sitä reippaammin tietenkin oli kiva ravata - yhden isomman kiven ylitse se oikeastaan jopa hyppäsi. Hyppäsin taas ennen lammen risteystä pois kyydistä ja annoin ponin rentoutua loppumatkan.

Fiksu tamma ♥

Rölli pääsi eilen taas Sukulan leikkimökkiin sidottuna viettämään ulkoilmaelämää.. Roosa pääs touhuamaan Saken kanssa ja tietty ne nyt välillä Rölliäki kurmuutti. Nami oli päässyt pitkästä aikaa pellon viereen isoon tarhaan, olikohan ollut Violan kanssa pihalla? Ainakin jalat olivat melko paljon kuivemmat (tai siis, mutaa ei ollut polviin asti), mutta pesin silti talliinpäästyämme ensimmäisenä ponilta jalat ja vähän häntääkin, ennenkuin siirryttiin käytävälle harjauspuuhiin. Voi sitä kuivan mudan määrää! Tuntui, että oli silmät ja korvatkin täynnä mutapölyä, karvaakin sentään lähti jonkin verran, voisi kyllä lähteä jo reippaamminkin. Päätin tänään lähteä matkaan normisuitsissa, kun poni on noiden kuolaimettomien kanssa vähän heilutellut päätään ja jos ei tee sitä nyt kuolainten kaa, niin sit tarvii testata vielä löysempää säätöä turparemmiin noissa kuolaimettomissa.

Käytiin ensin pieni kävelylenkki tiellä ja päästiin tänäänkin tarhaan treenaamaan. Otin tavoitteeksi, että poni rupeais reagoimaan siirtymisissä istuntaan ja mielellään myös kääntäessä. Yllätyin oikein, kuinka nopeasti vastaamista rupesi tapahtumaan, kun vain teki toistoja, hiljentämisessä aloitin istunnalla, seuraavaksi lisäsin pientä polvella puristamista, jonka jälkeen ääni ja jos ei vieläkään pysähtynyt, niin kevyesti ohjasta, jotka muuten matkusti vapaina. Eteenpäin menossa taasen ensin istunta, sitten pohje ja lopuksi ääni. Kääntymisissä istunta, pohje, ohja. Loppuviimein päästiin jo kaikki siirtymiset pelkällä istunnalla - eli pysähdyksestä käyntiin, käynnistä pysähdykseen, käynnistä raviin ja ravista käyntiin! Ihan uskomattoman fiksu rakas tamma!

Mentiin sitten vielä maastoilemaan, jossa pyrin tekemään siirtymiset yhä samalla kaavalla, toki mennessä pysähtymiset ja takaisinpäin tullessa eteenpäinpyytävät avut meni parhaiten läpi pienimmästäkin vihjeestä, mutta eipä tuolle kovin suuria apuja tarvinnut missään kohtaa antaa. Otettiin vähän mäkilaukkoja, ensimmäinen pätkä tosin oli varmaan jotain ristilaukan ja sivuttaishyppypyppyjen sekoitusta, kun tuntui selkään niin häröltä.. Roosa otettiin myös lenkille mukaan ja Nami sai totutella siihen, että karjun koiralle ohjeita myös selästäkäsin - vähän se otti siitä virtaa itseensä, muttei pahasti. Laukasta poni siirtyi äkkiä takaisin raville jos horjahdin turhasti eteenpäin ja tästäkin annoin kovasti kehuja ponille. Tosin se innostui jo laukkaamisen hurmasta niin, että takaisinpäin tullessa sain hetken aikaa pidellä, ettei olisi kokoajan laukkaillut :D Tulin myös hiittikseltä poistuessamme alas selästä, että poni taas vähän rauhallisemmin saisi kävellä loppukäynnit ja pystyisi oikein rentoutumaan, kun se käveleminen vain on niin tylsää kotiopäin. Pihassa vielä vähän kuvaamista varusteissa tuoretta ruohoa maistellen, tallissa purin ponilta varusteet, harjailin hikiset karvat suoriksi ja mentiin pihalle vielä syömään vähän lisää tuoretta ruohoa ja ottaan pari kuvaa vielä ennen kuin laskin takaisin tarhaan Namin.

Viikon verran taas asiaa

Näköjään olen taas sen verran vähän ollut koneella, että on jäänyt touhut merkkaamati ylös. Tässä ollaan viikon aikana vähän lenkkeilty ja poneiltu taas. Molempia aktiviteetteja lienee kertynyt kolmin kappalein, lisäksi koirat ovat päässeet koirapuistoon ja Roosa on ollut niin varismetsällä kuin treenaamassa hakua. Jonkin verran on kuulemma saanut hakuilussa ja varismetsälläkin välillä karjaista ja torua, mutta pääasiassa mennyt ok. Varismetsällä se osaa olla jo todella rauhassa ja odotella aktiviteettia hiljaa paikoillaan - ihan huippusuoritus siis tuolta koiralta!

Kävin kokeilemassa yhtenä päivänä jotta miten tuo Rölli toimii, jos se on yksin juoksemassa, kun Roosan kanssa kun ovat molemmat, tuppaa Rölli kiskomaan aivan tolkuttomasti ja mulla meinaa mennä suuri osa omasta energiasta tasapainotteluun ja liikkeen "vastustamiseen", jolloin tulee myös ihan pöljistä paikoista lihakset kipeiksi. No, Röllihän meni paljon rauhallisemmin, mutta ehkä suurempi ongelma olikin sitten se, että se pysyisi siellä edessä, kun se jäi sitten kaikkien hajujen perään nuuskuttamaan, yritti kiskaista ittensä jokaisen tirpan perään jne. lisäksi jostain syystä tuo naru irtoaa helposti vyöstä kun Rölli on yksinään sen päässä, johtuneeko tuosta tempovasta liikkumatavasta sitten vai mistä.. kuitenkin mentiin ihan kiva lenkki ja hyvään aikaan, kun selvittiin 8,6km lenkistä 50 minuutissa. Tänään käytiin Röllin kanssa kokemassa Ilkan parit loukut ja otettiin vähän reippaampia pätkiä ja Rölli oli taas useamman kerran irrallaan - onneksi tuli takaisin aina huutaessa. Vaikka otettiinkin reippaita pätkiä väliin, niin kaikki muu oheistoiminta ja rämpiminen tekivät sen, ettei ajallisesti lenkki päätä huimannut, kun n. 5,2km taittui aikaan 42 minuuttia..

Yhteisiä juoksemisia Röllin ja Roosan kanssa kertyi viime maanantaille ja eiliselle, maanantaina kierrettiin n. 8 kilsan lenkki ja eilen ehdittiin kuumuudessa kipaista yhdeksisen kilsaa ennenkuin Ilkka nappasi meidät viimeisiksi pariksi kilsaksi kyytiin koirapuistolle mennessä. Siinä saivat koirat sitten telmuta vielä 1,5 tuntia alkuun 7:n muun koiran ja lopusta 5:n muun koiran kanssa. Tähän päälle vielä vähän maalla oleilua, Rölli tosin leikkimökkiin köytettynä, Roosa Saken kanssa touhuten ja hengaillen - kyllä nukkuivat koirat tyytyväisinä loppupäivän! Yritin muutamia kuviakin puistossa ottaa, kameran puutteessa napsin niitä kännykällä, jonka näytöstä en kirkkaan kelin takia nähnyt juuri mitään, osui niistä nyt sentäs vähän kohteeseenkin jotkut..

 

Namilla taasen oli tiistaina ajopäivä, käytiin ihan hyvä lenkki, kun kierrettiin ensin järvenranta eestaas ja sen jälkeen käytiin vielä hiittiksellä pieni lenkki - ponissa oli virtaa kuin pienessä ponilaumassa ja muutaman kerran jouduin toppuuttelemaan menon takaisin raville, kun olisi pitänyt vähän vielä lujempaa saada mennä.. alkumatkasta tihuutti kaikenlisäksi vielä vettä, loppumatkasta sentäs vähän kirkastuikin jo. Perjantaina käytiin sitten ratsastelemassa, taas tihkusateessa, kuolaimettomilla suitsilla ja rungottomalla satulalla - nyt se pysyi vähän paremmin selässäkin, kun oli hieman lyhyempi vyö. Vähän yritti tamma välillä kysellä, että oisko ihan pakko, mutta muutoin meni kivasti. Kierrettiin Insinöörintieltä metsäpirtintielle ja kerrankin takaisin tallillepäin tullessamme oli Severin tarha vapaana, joten pääsin sinne vähän testailemaan, toimiiko ohjaus ja siirtymiset myös muuallakin kuin tiellä.. ihan kivasti meni, vaikka yrittikin puskea jonkunverran aina tallia/porttia kohden.

Eilen sitten käytiin taas kärrylenkki, alkumatka sama kuin tiistainakin, eli järvenranta eestaas, sitten käytiin vielä hiittis koko pituudeltaan siihen päälle. Hiittiksen menomatka oli aika nihkeätä, ajattelin ensin, että nyttenkö se poni hyytyi kuumuuteen, mutta olikin vain yksinkertaisesti kyse siitä, ettei mentykään tallillepäin - koska kääntösilmukan jälkeen ravattiin taas oikein reippaasti ja sain pari kertaa laskea vauhdin (tai no, ainakin askellajin) takaisin raville. Päätin myös ottaa sekkiremmin kokonaan poies, kun ei se tälläkään kertaa ollut koko matkana kiinni. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun teimme talliltalähdön kokonaan itseksemme ja hyvin pääsin kärryjen kyytiin ilman, että joku oli varmistamassa ponin seisomista. Myös tallillepaluu sujui aivan ennenkuulumattomasti, liekö se sitten kuumuuden takia vai mikä oli, mutta Nami seisoi kauniisti ja odotti lupaa lähteä peruuttamaan sekä peruutti rauhassa! Ei tarvinnut korjata kärryjen suuntaakaan kuin ihan loppumatkasta, eikä sekään ollut aivan välttämätön korjaus. Aika hiki oli tullut, joten harjasin vähän piikkisualla ja vein tarhaan paistattelemaan aurinkoon pienen heinätupon seuraan..

Nami perjantaina ratsastuksen jälkeen - se ei olekaan täysi lihapulla o_O

Varustetestailua

Eilen päätin kokeilla Namille ostamiani "pehmeän linjan" varusteita, eli kuolaimettomia suitsia sekä rungotonta satulaa. Satulavyötä kiristellessä vaan jouduin toteamaan, että meidän vyö on aivan liian pitkä, eikä täten sitä saanut riittävän kireälle. Oli kuitenkin sen verran kireällä, ettei satula vaikuttanut liukuvan ainakaan eteen eikä taaksepäin, mutta sivusuunnassa kyllä - etenkin kun oli satulan ensimmäinen käyttökerta, eikä se ollut vielä muotoutunut ollenkaan.. siinä mietiskellessäni lopulta totesin, että kyllä se pysyy riittävän hyvin, koetan vain pitää painoni tasan molemmilla jalustimilla (noh, luonnollisestikin..) ja täten satulan keskellä selkää. Kuolaimettomien suitsien kohdalla Nami oli vähän ihmeissään ja oli sitä mieltä, että niissä oleva turparemmi on pahasta, meidän normaalisuitsissahan ei ole turparemmiä tällä hetkellä käytössä.

Noh, selkään pääsin vielä ihan hyvin ja pienoisen tappelun jälkeen sain myös jalustimet jalkaan, kun jalustinremmitkin ovat uutuudenkarheat ja kovin jäykät, joten piti kädellä auttaa, että jalat löysivät paikkansa. Läksettiin liikkeelle ja Namilla meinasi olla vähän kiire, jonka lisäksi se ilmeisesti suitsista hämääntyneenä kulki tietä ihan laidasta laitaan ja vähän venkosi, välillä hidasteli, mutta jatkoi maiskautuksesta taas matkaa. Sitten tuli Pölkyn kohdalla stoppi. Siinä pyörittiin, peruuteltiin, poni jopa teki pari pientä pukkia, seistiin, peruuteltiin ja pyörittiin. Mietin hiljaa mielessäni, etten uskalla ihan kamalasti komentaa, ettei satula ole kohta vatsan alla ja jos poni ei pysähdykään kuolaimettomilla :D Lopulta annoin Namin lähteä takaisin tallillepäin, ravissa, että liikukoot sitten mihin suuntaan vain, kunhan liikkuu. En kuitenkaan päästänyt sitä tarhojen reunustalle asti, vaan käänsin sitten taas takaisin poispäin tallista. Ihan tolkutonta venkoilua, mutta päästin vähän matkaa. Siinä sitten tapeltiin muutaman kerran tienpätkää edestakaisin, jonka jälkeen kannustin ponin tallipihallepäin treenaamaan ympyrällä kulkemista hallin eteen. Siitä jatkettiin sitten tallin ohitse ja tietä toiseen suuntaan, kunnes taas tuli stoppi. Käytiin taas vähän ympyrällä hallin edessä ja koetettiin alkuperäiseen suuntaan.

Tässä vaiheessa luotin jo siihen, että poni tottelee suitsiaan ja rohkaistuin luottamaan myös siihen, että saan pidettyä satulan keskellä selkää, joten suutuin, kun stoppi ja peruuttelu alkoivat kantavien tammojen tarhan kohdalla. Annoin pohkeita, joita poni jo sentään vähän käsittää, karjaisin vähän, poni vinkaisi ja pukitti, karjaisin uudelleen -> vinkaisu ja pukki -> vielä vähän pohjetta ja "MENNÄÄN!". Sitten lähdettiin! Ravailtiin siinä sitten vähän mutkitellen eteenpäin, päästiin myös Pölkyltä eteenpäin tietä, vaikka Nami vähän koettikin, että josko jo hidastettaisiin tai ainakin käännyttäisiin. Sitten Pölkyn jälkeisessä isommassa kurvissa Nami koetti vähän taas että josko käännyttäisiin ja jostain syystä onnistuin saamaan suurimman osan painoani vain oikean jalustimen varaan, josta seurasi satulan kyljellekierähdys, ponin paniikkihyppy suoraan ylöspäin ja löysin itseni seisomasta (!) maasta ja pitämässä ohjista kiinni, kun Nami koetti kauhuissaan peruuttaa paikalta pois :D

Nopeasti se onneksi tokeni, vaikka vähän säikkynä olikin ja kävin kiskaimessa satulan takaisin keskelle selkää ja ohjasin ponin "ojaan" seisomaan, jotta pääsen selkään ilman, että satula uudelleen pyörähtää. Tämän jälkeen Nami kulkikin erittäin kiltisti, vaikkei enää pitkällä käytykään, mutta mentiin haluamaani askellajia ja käännyttiin kotiinpäin vasta kun annoin luvan. Päädyin kyllä joku  matka ennen tallia laskeutumaan selästä, kun Namilla oli niin kiire, ettei malttanut kävellä ja tepsuteltiin sitten yhdessä tallille. Satulaan olin erittäin tyytyväinen, se pysyi hyvällä paikalla ja tuntui kivalta niin itselle kuin myös ponille. Tavallinen satula kun tuntuu nyt jo luiskahtavan turhan eteen, kun Nami on hoikistunut hieman joko tämän huisin treenin tai jonkun muun ansiosta. Suitsetkin toimivat alkuhämmennyksen jälkeen hyvin, eivätkä häirinneet ponia enää loppumatkasta. Seuraavaksi vain sitten satulavyön ostoon, että reissut olisivat vähän turvallisempia! Uskon ja toivon myös, että tämänkertaisen ponille suuttumisen ja tahtoni lävitseviemisen jälkeen hommat ehkä sujuvat paremmin -  tai ainakin uskallan suuttua vastakin, jos tarvetta on.

Voimanponnistuksia

Hinkuttelin tänään Namista varmaan kilotolkulla karvaa irti ja silti poni vaan pöllysi irtokarvoistaan lenkillä! Vaihdoin myös kuolaimet, nyt on ihanat oliviikolmipalat entisten normirenkailla varustettujen kolmipalojen tilalla. Tykkään paljon enemmän, Nani ei tuntunut huomaavan eroa. Ilkka lähti Röllin kanssa meidän seuraksi lenkille, kun lähdettiin ratsuttelemaan. Mentiin hiittikselle, kun Ilkan tie vei sinne suuntaan. Tallipihalta poistuttuamme pysähdyttiin joksikin aikaa katselemaan fasaanikukkojen taistelua, mutta koska mokomat linnut eivät huomioineet ollenkaan meitä, päätettiin sitten vain hätyyttää ne pois altamme - tai jättää alle, jos olisivat niin tyhmiä.

Nani oli oikein pirtsakalla tuulella ja matka eteni joutuisasti, välillä harkitsin jopa, että pitäiskö harjoitella jo ohjat tuntumalla kulkemista, mutta en vielä malttanut. Hiittiksellä otettiin aika reilut pätkät ravia ja mennessä sain kannustettua tamman jopa muutamaan laukka-askeleeseen. Kääntösilmukassa sitten nostin uudelleen ravin, koska tiesin, että kotiinpäin nenä vetää paljon reippaampaa - ja yllytin tammaa maiskuttelulla lisäämään vauhtia ja sieltähän se laukka tuli, päästiin ehkä jopa 50m laukassa :D Jatkettiin siitä ravilla sitten ja tamma sai hurjia ylistyksiä minulta. Otettiin pätkä käyntiä, mutta Nanilla oli mahdoton kiirus ja annoin sen nostaa uudelleen ravin, jos kerta paukkuja löytyy menemiseen ja kun Ilkka oli Röllin kanssa hiittiksen ja lammen risteystä lähestymässä mäen päällä yllytin Namin vielä kolmanteen laukkaan, joka menikin jo paljon paremmin - ja lähti melko räjähtävästi. Tarvi sit huutaa toki Ilkalle että "katso" ja se naureskeli meitä. Käveltiin Ilkan seurana lammelle, vaikka tiellä oli sinne mennessä aika paljon lunta. Ei se mitään, hankikanto oli suurimmalta osalta matkaa niin vahva, että kantoi ponin ratsastajineen o_O Muutamassa paikassa ei edes kavionjälkiä meinannut jäädä lumeen. Laskeuduin lammella pois selästä ja talutin ponin takaisin tielle, jossa nousin vielä selkään ja kipsuteltiin tallille.

Tallilla sitten vielä lisää karvojen irrottelua ja annoin ponin herkutella matkalta nappaamallani kuusenoksalla. Poni ei ollut edes hionnut lenkillä, joten pääsi ilman loimea takaisin pihalle. Sitten seurasikin vähän ajan päästä toinen voimanponnistus, itselleni se suurempi. Olin siis varustautunut siihen, että hölkkäilen Roosan kanssa Sukulasta kotiin, matkaa 14,5km. Hurjana haaveena oli, että pystyisin pitämään edellisiltä lenkeiltä tuttua 9km/h vauhtia yllä, mutta koska maasto oli aikalailla mäkisempää ja tietenkin myös lenkki paljolti pidempi kuin aiemmat, tuli lopulliseksi ajaksi 103min suoritukselle ja kilometriaika jäi jonnekin 8,5 hujakoille, muttei nyt sentäs aivan tuhottomasti tavoitellusta. Viimeiset 3,5km olivat melkoisia, tai lähinnä niiden aikana raahustetut hölkkäpätkät. Kotona kelpasi kunnon suihku, juoma ja hetken päästä myös ruokakin.

Kevät vai ei kevät?

Tahdoin maanantainakin liikuttaan Nami ja olin etukäteen vähän harkinnut, että kävis toisen kerran ajamassa - mutta koska kärryt olivat taas päätyneet sen samaisen pellettisäkin ja toisten kärryjen taakse, totesin etten jaksa ruveta niitä sieltä kaivamaan ja mennään vähän selästä käsin sitten. Yöllä/aamusta oli satanut uutta lunta ja jo tarhasta hakiessa totesin, että aika tehokkaasti jää tilsoja Namin kavioihin, mutta ajattelin, että kokeillaan silti käydä vähän edes jossain. Pöllyttelin tallissa ensin irtoavaa karvaa pois ponista, selvittelin hännän (oli taas vähän paskainen! Johtuikohan se siitä, että käytiin ajamassa? Vai keväästä? Vai henkimaailman asioista?) ja harjan ja lopulta rupesin satuloimaan. Aivan, ja vaihdoin uuden riimun päähän, kun ärsyttää nuo riimut, joita ei saa turvalta auki.

Ilkka tuli vähän katselemaan touhua kun satuloin ja hääri lähimaastossa selkäännoustessani sennäköisenä, että vähän ehkä stressasi mitä tulee tapahtumaan :D Noh, kaikki sujui rauhassa ja lähdettiin taas liikkeelle vasta pyytäessäni sitä, poni myös tuntui reippahalta, vähän toki reippautta siivitti myös (ex-) tarhakaverin riehuminen tarhassaan sekä Severin pultit omassa tarhassaan. Noh, alkumatka meni reippaan rauhallisesti, kun tilsoja kertyi ja vissiin lumen takia maastossa oli joitain pieniä mörköjä. Ajattelin ensin, että mennään Askontielle, mutta siellä oli lumen alla vielä jää, eli käännyttiin takaisin. Sitten ajattelin, että mennään hiittiksellepäin, mutta se oli sennäköinen, että jos jossain, niin siellä niitä tilsoja vasta tuleekin ja kun pohja näytti pehmeältä, olisi meno todella raskasta, eli taas käännös takaisinpäin. Hiittikselle vievän tien (tai hiittiksen alun, miten vain) alkupäästä oli sitten Mäkikyläntie lanattu Sukulantielle asti, joten ajattelin, että lähdetään sinne, kun oli sula eikä täten olisi tilsaongelmaa.

Nami sitten vähän leikki pöhköä ja lopulta matka tyssäsi mäen päälle, kun Sukulantien risteystä ennen hyöri bobcatteja ja jotain muita koneita (joista Nami ei ois talutettuna viisannut mitään..), siinä peruuteltiin, siksakkailtiin, välillä päästiin vähän eteenpäin ja taas tyssättiin - tekipä poni yhden pienen pukkihypynkin! Aika kauan siinä oltiin, kunnes päätin tulla alas satulasta ja taluttaa ponin sinne, minne asti olin päättänyt vähintään päästä. Siinä sitten taas takaisin selkään ja jonkunsortin eteenpäinvievällä käännöksellä takaisin tallillepäin. Tallinsuuntaan sitten vähän ravailtiin ja tällä kertaa onnistuin keventämisessäkin kohtalaisen hienosti, vaikka olen yhä sitä mieltä, että itselleni on ainakin miellyttävämpää, kun istun alhaalla, eikä ponikaan ole sitä protestoinut edes jännittymällä. Ilkka oli Pinjan kanssa aitassa ja Severi riehui tarhassaan, joten vähän jännittyneisyyttä niillä kohdin oli menossa, kuitenkin päästiin ilman hölmöilyjä siitäkin kohdasta, ohitettiin talli tietä pitkin ja käännyttiin peltotien risteyksessä takaisinpäin ja lopetettiin lenkki pihalle.  Pinja tuli taas vähän harjailemaan Namia kun olin riisunut siltä ensin varusteet ja päälle vielä vähän "hieroin" lavan alueelta ja satulan alta ja tuntui tamma oikein nauttivan. Nypin myös irtoavia karvoja takajalkojen välistä ja sisäpinnoilta, jonka jälkeen heivasin Namin takaisin tarhaan - tällä puolentunnin lenkillä kun ei jostain syystä tullut edes hiki..

Maanantaina kävin Röllin kanssa vielä hölkkälenkillä, mutta se oli kyllä aika huono siinä yksinollessaan! Mennessä se vielä vähän siivittikin mun menoa, mutta takaisintullessa se oli jo tylsistynyt ja koetti vain haistella tienvierustaa.. eikä sentään tehty kuin n. 5km lenkki, josta hölkkää n. 2km. Ja taas se perhanan ärsyttävä narussaan räksyttävä ja melkein tielleasti pääsevä sekarotuinen vanha koira oli pihallaan ja sen ohi Röllin kaa pääsy on tuskaa! Tiistaina Rölli pääsikin anoppilaan taas narunjatkoks sillä aikaa kun olin töissä ja Roosa oli jätetty kotio - jossa se oli syönyt mun hoitolaukun! Kallis laukku ja sitä ei oikein kyllä korjatuksi saa :F Sain aika paljon itseäni hillitä, etten ottanu Roosaa raivelista kiinni ja ois pyörittäny sitä vähän.. se keksi noiden eteisessä olevien laukkujen syömisen ton sairaslomansa aikana, kun oli vähän turhautunut jo loppuajasta. Näköjään jäi vaihde päälle.. nyt on siis syöty mun työlaukku, hoitolaukku ja lisäks yks tavallinen käsilaukkukin. Noh, tiistaina Roosa pääs illalla Ilkan kanssa etsimään kettua/supia ja harjoitteleen vähän muutenkin hakua.

 

Tänään sitten sain koirista parit kevätkuvatkin ja uskalsin jopa Röllin antaa olla ilman kahleita, kun oli niin hieno <3 Samointeinhän se ois varmaan karannut, jos oisivat vapaa-"käskyn" alla olleet, mutta istu-maahan-paikkautettuna oli enemmän kuin hienosti! Ilmoittelin myös Rölliä agilityyn ja tottikseen ja myös Roosan jatkamaan agilityä.

Vissiin joku haju jossain..

Viikkopäivitys: ratsastusta, "agilityä" ja lenkkeilyä

Oho, onpas aika taas vierähtänyt, vaikka kerrottavaakin olisi ollut tässä välissä! Sen siitä saa, kun on muutaman päivän avaamatta konetta..

Torstaina oltiin Röllin kanssa taas agilityssä katselemassa muiden touhuja ja harjoittelemassa rauhassa odottelua ja katselua. Rölli oli aika hienosti, vaikka juoksuisen Nellin tuoksut meinasivatkin huumata sen pään ja Nellin suoritusten aikana ei poika ollut yhtään niin kiinnostunut minusta ja herkkupaloista, kuin muiden kohdalla. Rölli pääsi myös vähän kokeilemaan putkea ja putkeenhan se meni! Epäröimättä hetkeäkään se tuli täyspitkänä olevan putken lävitse luokseni kolmisen kertaa. Siinä olikin sitten suuri ja mahtava osuus itse agilityä Röllin kohdalla. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen treenirata ja harmitti ihan pirusti, etten päässyt Roosan kanssa sitä setvimään! Onneksi Rölli sentäs pääsi vähän kontaktin ottamista ja odottelua harjoittelemaan.

Viikonloppu menikin Senjan synttäreitä hyöriessä ja lauantai-ilta vietettiin kavereiden luona rentoutuen.

Maanantaina sitten oli Namilla ratsastuskerta nro. 3! Poni joutui aika hyvän tovin seisoon siinä harjailun ja kuntoonlaiton lomassa käytävällä yksinkin, kun kävin välillä komentamassa ulkona koiria ja kurkkimassa, että nukkuuko Pinja yhä autossa - sekä odottelin, että Ilkka tulis jatkaan Pinjan vahtimista. Noh, lopulta sitten koitti se aika, että pääsin taluttamaan Namin pihalle tallista ja valitsemaan mahdollisimman kuivan paikan selkäännousua varten. Tytsy seisoi hienosti paikoillaan ilman, että pidin ohjia edes kunnolla käsissä - eikä lähimaillakaan ollut ihmisiä apukäsinä. Siinä sitten rauhassa laittelin jalustimet kunnolla jalkoihin ja sitten kehotin ponia etenemään. Käpsyteltiin rau-hal-li-ses-ti hiittiksellepäin, yksi ravuri meni ohitsemme kahteen otteeseen reipasta ravia ja yksi ratsu tuli vastaan ravilla myös - ja me jatkettiin kokoajan tappavan tasaisella tahdilla eteenpäin :D On se niin fiksu <3 Sitten hiittikselle nousevalla tiepätkällä viereisessä pusikossa leikki pari pikkupoikaa pitäen melkosta mekkalaa - eikä poni sanonut mitään. MUTTA sitten siellä mäessä ilmeisesti oli haamu tai jotain. Jotain kuitenkin, taikka poni vain koetti, että annanko sen päättää matkasta vai en.

Siinä siksakkailtiin sivusuunnassa ja eteen-taakse tovi, ennenkuin päästin oikeasti jatkamaan matkaa. Sitten lammikon risteyksessä (eli hiittiksen alussa) tehtiin parit ympyrät ja läksettiin kotiinpäin. Kotiopäin käveltiinkin aika paljon reippaampaa ja kunhan päästiin alamäestä tasaiselle alustalle pyysin Namia ravaamaan. Ravailtiin useampi pätkä, koetin vähän keventää, vähän istua harjoitusravissa. Harjoitusravi oli helpompaa etenkin tuolla askeltiheydellä ja kun ohjat olivat löysänä, ettei saanut niistä pienintäkään tukea.. Tallin kohdalla tein yhden mutkittelu-harjoituksen ja sitten käveltiin vielä seuraavaan tienhaaraan ja siitä käännyttiin tallipihalle. Siinä sitten rauhassa laskeuduin selästä alas ja olin hurjan tyytyväinen ♥ Nami seisoi kauniisti paikoillaan vielä sen aikaa, kun nostin jalustimet ja hölläsin satulavyön. Tarkoitus oli viedä Nami vielä takaisin tarhaan, mutta ressukalla oli tullut vähän lämmin talvikarvansa alla huhkiessa, joten jätin sen sitten karsinaansa syömään päiväruokia. Jos tässä yrittäisi joku päivä käydä sen kanssa kärryttelemässä ja sillä vähän kohennella yleiskuntoa..


Maanantaina myös Roosa pääsi tikeistään eroon ja sai viettää ensin aamupäivästä aikaa tyttöjen ja minun kanssa pihalla (tosin vielä tikkien kera) ja maalle kun mentiin, kävi Ilkka sen kanssa haaskalla ja samalla treenasi vähän tottelevaisuutta. Tiistaina kun hain tytöt maalta hoidosta, sain vihdoin ottaa myös Röllin kotiin! Olin ihan lopenuupunut huonosti nukutun yön ja semirankan työpäivän jäljiltä, mutta sitten kotiinpäästyäni totesin, että syön vain nopeasti vähän jotain ja lähden koirien ja Senjan kanssa lenkille, tai muuten varmaan olisin nukahtanut. Ilkka kun lähti Pinjan kanssa avustamaan Nikoa, joka oli Lucan kanssa supikoiraa piirittämässä, eikä ollut tajunnut ottaa omaa pyssyä messiin..


Alkumatkasta mietin, että yrittäisin heti ruveta kouluttamaan Rölliltä kiskomista pois, mutta eihän siitä tullut mitään, kun Roosa meni ihan sekaisin ja hyppi ja hyöri vierelläni kuin yrittäen näyttää, että enhän minä kisko, mitäs siinä komennat! Sitten päädyin pitämään Roosaa vapaana ja Rölliä hihnassa - kunnes tulimme aukealle ja ensin vastaan tuli kaksi sauvakävelijää, joita Roosa meinasi käydä moikkaamassa (ja Rölli pöhisi ja haukkui..) ja sitten se meinasi käydä yhtä lenkkeilijääkin morottaan. Lopulta reilun puolen kilsan matkanteon jälkeen löysin sopivan liikkumistyylin: Roosan naru rattaiden etupäässä kiinni ja Röllin naru mun lantion ympärillä - näin koirat ei pahemmin sotkeutuneet toistensa naruihin, eikä Röllin kiskominen häirinnyt rattaiden työntämistä.


Suunnittelin ensin meneväni Kartanontieltä Portaantielle ja sieltä sitten keskustan suunnalle ja Hykkiläntietä sieltä suunnalta sitten takaisin kotiin. Noh, eihän Kartanontieltä päässytkään sitten rattaiden kanssa lävitse, kun viimeiset vajaa puoli kilsaa oli niin syvää lumihankea, ettei siinä hullukaan työntänyt rattaita ja Senjalla oli melko epämukavat olot kun edes yritin :D Siitä siten takaisin Hykkiläntielle ja sitä Hykkilän suuntaan, otin kaksi n. 600m reipasta hölkkäpätkää ja olipas helppoa meno, vaikka ensimmäinen pätkä oli lievään ylämäkeen - Roosa kun hoisi osittain rattaiden vetämisen ja Rölli kiskomisellaan siivitti minun askellustani! Totesin, että se juoksuvyö on pakko hommata, jos juokseminen voi olla niin vaivatonta ja kivaa! Juoksupätkien välissä oli ehkä n. 100m kävelyä ja nopea takinriisumis-tauko, sitten reipasta kävelyä kotiin, että Ilkka pääsi vielä illaksi kytikselle.


Oli kyllä tosi hyvä fiilis lenkin jälkeen ja koiristakin huomasi, että ovat olleet useamman viikon levossa - Roosa lääkekuuriensa ja leikkauksen takia ja Rölli sitten taas hoidossaollessaan, kun on päivät päivystänyt pihalla narussa ja sitten iltaisin käynyt pienellä kävelylenkillä. Molemmat olivat sisällä todella rauhallisia siihen asti, että Ilkka tuli kotiin, mutta onneks silloinkin rauhoittuivat nopeasti takaisin nukkumaan. Rölliä pitäis lisäksi koettaa hieman lihottaa ensi viikon näyttelyitä ajatellen, se kun oli anoppilassa ehkä aavistuksen hoikistunut entisestään.

Eka kerta ratsailla sitten ikuisuuden!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun istuin itse ponin selässä ihan liikkeessäkin! Silja oli juuri hakemassa Namia tarhasta, kun kurvasin tallinpihalle ja teimme nopean vaihdon anoppia kotio odotellessa - minä menin puleeraamaan ponia ja Silja meni tyttöjen kanssa sisälle. Siinä kun rauhassa touhusin, sain ponin juuri sopivasti varustettua valmiiksi kun Siljakin vapautui lastenhoidosta ja menimme pihalle vastaan ja valitsemaan sopivaa selkäännousupaikkaa.

Ajatuksena oli ensin, että pyörittäisiin vähän alkuun pihalla ja tehtäisiin jonkunsortin ympyrää, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, kun roska-auto ajoi pihalle minuutin selkäännousun jälkeen.. onneksi mulla on fiksu poni, koska siirryttiin tallin eteen sivuun, että roska-auto mahtuu ohitse ja toinen vain tyynenä seisoskeli, kun olisi aina ratsastajan kanssa ohitellut isoja rymiseviä autoja. Lähdettiin sitten tietä pitkin hiittiradan suunnalle kävelemään, mutta sittenhän se roska-auto lähti meidän perässä samaa pientä hiekkatietä, joten taas tien sivuun ja päästettiin mokomakin häiritsijä ohitse, tälläkin kertaa tyynenä seisoskellen - sitten suuntasimmekin turvan takaisinpäin ja lähdettiin tietä toiseen suuntaan. Tallin ja tarhojen ohitse kuljettuamme ja tasaiselle päästyämme otettiin sitten pätkä raviakin!

Ensin koetin vähän kevennellä, mutta totesin, että meikäläiselle helpompi vain istua alhaalla ja ponikin tuntui rentoutuvan kun istuin alas - rupesi korvat laskeutumaan niskaan siinä kevennellessäni.. otettiin matkalla vielä muutamia pysähdyksiä, sitten käännyttiin takaisin tallillepäin ja Silja vapautti meidät taluttajan kahleista. Kun Silja käveli menojaan, oli ponille vähän hankalampi sisäistää pysähtymiset, mutta kyllä nekin kohtalaisesti menivät. Pihalle palattuamme tehtiin vielä pari ympyrää ja tyytyväisenä päivän saldoon poistuin ponin selästä. Nami seisoi kauniisti hievahtamatta koko selästälaskeutumisen, satulavyön löysäämisen ja jalustinten noston ajan, ihan kuin olisi moista tehnyt koko elämänsä. On se vain niin ♥ !

Tallissa sitten ponin riisumisen ja harjaamisen jälkeen hain vähän jotain prixiä ja "venyttelin" ponia sivuille ja alaspäin. Toinen vain ei ole erityisen hyvä edelleenkään siinä, että venytettäisiin etujalkojen väliin sitä turpaa - aina se vain peruuttaa ja peruuttaa.. Tarhaan kävellessä sitten otettiin pysähtymisiä ja niistä sai palkat. Ajatuksena olisi, että opettaisi ponin seisomaan paikallaan käskystä..