Paistaa se päivä risukasaankin

 Täytyy myöntää, että tällaisen herkkissäpsyn kanssa toimiessa sitä tekisi välillä mieli luovuttaa. Tai no, oikeastaan kerran on asia käynyt mielessä sillain lähes tosissaan, mietin jo myymistä ja jonkun luuskan hankkimista tilalle. Toisaalta, silläkin kertaa sain vain kirota, kuinka tyhmä olin itse ollut, miksi tein näin (=lähdin lenkille), vaikka alku ei lupaavalta näyttänyt. Kaikenlisäksi koira oli mukana ja sillä kertaa poni reagoi koiraankin ihan superisti, voi sitä loikkakoikkailun ja säpsyryntäilyjen määrää.

Sitten taas on niitä päiviä, kun kaikki menee upeasti. Kuten maanantai, kun Terhi kävi vuolemassa ponin popot. Kuin hienosti se käyttäytyi! Vain muutaman kerran kiskaisi koipensa pois ja seisoikin järkähtämättä paikoillaan - ainakin meitin mittakaavan mukaan :D Plus sitä pusuttelun määrää, kahdesti se tunki turpansa mun naamaan ja piti sitä siinä kauan, korvat hörössä, vaikka kavioita samalla vuoltiin. Rakkaus <3

Tänään oli myös ihan superpäivä. Touhuttiin ensin tarhassa ihan perusjuttuja, ja koitin tosiaan (kuten huiseista kuvista näkee..) kuvata. Harmi vain, että ponista on ihan tolkuttoman hankala saada yksin ollessa liikekuvia, koska se a)joko tönöttää miun luona (joka on toki hyvä juttu! Koska pääasiassa se tönöttää siinä vaikka Lili riehuisikin ja vain välillä yhtyy toisen pöllöilyihin) tai b) juoksee suoraan poispäin tai kohden. Tarhatouhuilun jälkeen kävin välissä touhuamassa muksujen kanssa, kävin laittamassa talliin valot ja hain valjaat käytävälle odottamaan. Sitten käytiin ponin kanssa vähän reenimässä valjaita. Ensin tosin harjailin ja tänään seisominen oli kyllä taas hankalaa, mutta pysyttiin silti molemmat rauhallisina. Pääasiassahan Asta siis pyrkii vain seinänvierustoilla olevia loimia repimään ja heittelemään.. noh. Valjaisiin poni suhtautuu rauhallisissa oloissa jo ihan superisti, eikä sitä häiritse vaikka miten niitä "heittelis" ylle tai vaikka pujottais pään ylitse. Kiristin vyönkin "käyttötiukkuudelle", eikä se aihauttanut kireyttä tammassa. Siinä sitten halailin ja rapsuttelin poniin nojaillen lopulta molemminpuolin kylkiä ja se seistä tönötti käytävällä (käytiin siis tekemässä tallissa aina lenkkiä vyönkiristelyjen jälkeen ja puinkin valjaat kahdesti ponille).

Myöhemmin vielä kävin esittelemässä "puomeja" ponille, ja se astuikin varsin rennosti niiden ylitse ja jäi siihen seisomaan, kunnes kutsuin jatkamaan matkaa. Vapaana toki. Kun sitten sekä Pasta että Lili rupesivat lähinnä syömään puominkorvikkeita, totesin että ehkä riittää, ettei kumpikaan visko toisen päälle niitä (vanhoja heinäseipäitä).

Poni on jo oppinut, että muksujen tarjoamiset kannattaa käydä tsekkaamassa..

Kaunotar <3

Pitkän viikonlopun päivitys

Viikonloppuna tuli poneiltua ja harrastettua koiratoimintaa. Tässä muutamia kuvia (ja yksi video) ja lyhyt selostus päivistä. Perjantaina Ilkka koetti kuvata vähän mun ja Pastan touhuja tarhassa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Kun päästiin eroon siitä, että Ilkkaa piti morjestaa, niin muksut aloitti telmimisen ja riekkuivat tarhan ulkopuolella plus syöttelivät omenia hevosille.. ei oo poni vielä kamalasti tottunut tekeen häiriön alla näitä juttuja. Noh, myöhemmin vielä kaivoin valjaat esille ja taas "kiusasin" ponia vähän niiden kanssa.

Lauantaina oli Roosalla ja Ilkalla KAER-kokeet, jotka meni aika pitkälti niin persiilleen kuin voi mennä.. ekassa erässä Roosa ehti olla n. 15 sekuntia irti, kun sai hajun että puskassa on lintu. Noh, tuulta ei ollu ollenkaan ja kyseessä ryteikkö - koiran olisi pitänyt olla varovaisempi - joten lintu karkottui. Se erä kesti abouttiarallaa minuutin. Jei. Toisessa erässä alku näytti hyvältä, mutta sitten yhdellä pellolla oli 3 peuraa tai kaurista, Roosa totteli hienosti ja meni maihin pillittäessä elukoiden karkottuessa, ja vaikka sen jälkeen vielä vähän jäljet houkutti, tuli poies. Mutta. Heti "nurkan takana" seuraavalla pellolla oli toiset kolme kaurista. Se oli sitten jo liikaa ja ilmeisesti koirakin oli lähempänä elukoita ennenkuin karkottuivat, kuin mitä ekojen kanssa. Sitten mentiin perään hienolla ajohaukulla - ja tultiin kyllä ajallaan pois, kunhan näköyhteys oli rikkoutunut. Kolmas erä alkoi paikasta, jossa edellinen koira oli tehnyt hienon riistatyön pyyparvelle - mutta koska Roosa ei ollut itse vielä todennut lintujen katoamista paikalta, oli se ilmeisesti päättänyt että linnut vielä siellä ovat. Käskyttämällä Ilkka sai sen jatkamaan ja aloittamaan haun, mutta täten rasitteena oli jo tyhjä seisonta. Sitten eräässä kanavanmutkassa Roosa hakiessaan sai karkotettua haapanaparven ja täten tuomari kätteli ja tuloksena AVO-. Kehui kyllä hakua ja sen riistallehakuisuutta.. "jei"

Pellolta takaisin autollepäin käpötellessä juoksutettiin sitten Roosaa jo haetuilla alueilla tarkoituksena että meikäläinen vähän opettelis ohjaamista - koska jos koepaikka aukenee, niin Ilkka totesi ettei aio enää yhteenkään kokeeseen osallistua, ei kestä kilpailuvietti noita viivoja. No aikalailla heti kun koiran päästin irti ja pistin hakuun, otti se seisonnan ojanvarresta, siitä hieno riistatyö fasaanikanalle - Ilkkaa rupes ketuttaan viel enemmän (hetkeksi), että NYT se sitten löytää ne linnut ja seisoo kauniisti. Yhdelle kurpalle tuli väliinjättö, joskin se oli kyllä eripuolella isoa ojaa kuin missä koira oli hakemassa sillä hetkellä ja meikin edettiin vähän sillai "luvattomasti" alueella, jota koira ei ollut hakenut. Tätä ennen oli kyllä yks perseilyhetki, ku se juos jossai kaukaisuudessa ja sitten katosi ja huutelemalla karkotti pari fasaania, ennenkuin lähti tuleen.. noooo. Saatiin vielä kolme hienoa riistatyötä tehtyä ja yks kukko hyppäs melkein mun syliin avanssista, kun oli mun ja koiran välissä.. ja viimeiseltä riistatyöltä Roosa lähti juokseen Ilkan tykö ja onnistui vielä oleen huomaamaati yhtä lintua joka karkottui. Mutta saatiin hienoja riistöitä, vaikka noita pöhköilyjäkin oli. Illalla käytiin kuuntelemassa vielä kritiikki ja näillä näkymin mä olen menossa sitten Roosan kanssa kokeisiin lauantaina. Täytyy käydä siis viikolla kerran viel pellolla, et saisin ees toisen ohjauskokemuksen :D Kokeisiin on tulossa myös Roosan kasvattaja, ja sekös pisti jännittään - tosin Maria ja Antti antaa varmasti vinkkejä ja neuvoja kokeen edetessä, niin hyvässä kuin pahassa.

Pastankin kanssa ehdin lauantaina touhuamaan sitten vähän, harjoiteltiin vähän taas juoksutukseen lähettämistä, kun lueskelin ensin Hevosenomistaja-lehteä ja siinä sattui juuri olemaan juttu juoksuttamisesta - joten siitä innostuneena päätin taas koettaa! Isoimmiksi ongelmiksi nousivat a) raippa ja b) maiskutusyritykset. Raippa, koska ollaan käytetty lyhyttä raippaa kosketuskeppinä - ja vaikka mulla oli kouluraippa, niin poni oli sitä mieltä, että sen täytyy koskea raipan narupäätä nenällään. Maiskutus, koska mulla on ollut kielinaksaus "naksuttimenkorvikkeena" merkkaamassa oikeata toimintoa. Joten nyt sitten opetetaan uusi ehdollinen vahviste, jota itseasiassa aloiteltiin jo vuolun yhteydessä ja jatkossa sanon "klik" merkkaamassa oikeaa toimintaa.. kestänee tovin, ennenkuin poni hyväksyy ettei maiskutuksen seurauksena tule palkkaa. Noh, saatiin kuitenkin hommaa vähän eteenpäin ja välillä poni otti joitain askelia jopa kädenpituuden päässä minusta. "Juoksutussession" jälkeen poni sai hetken mietiskellä ja sitten kävin vielä kiusaamassa varsoja punaisen lihalaatikon kanssa, johon Asta oli jo aiemmin päässyt kerran tutustumaan. Kun laatikkoon oli ensin tutustuttu vapaasti, rupesi se pomppimaan, laahautumaan maassa ja lopulta se kävi jopa ponin selässä. Isoimmat ongelmat tässä tuli eteen, kun Lilillä oli tolkuttomasti ylimääräistä energiaa ja se muutenkin käytti aikaa välillä vetäen pierupukkihepuleita ja ottamalla juoksupyrähdyksen. Kun se sai niitä kohtauksia myös silloin, kun punaisella laatikolla leikin, niin Asta tietenkin pinkaisi aina perään - vaikkei muuten oikeastaan tuntunut pahemmin laatikkoa edes jännittävän - edes siellä selässään!

Profiili <3

Eilen kävin koirien kanssa iltaisessa tihkusateessa tekemässä kuuden kilometrin kävelylenkin taajamassa ja iltapissalle koiria viedessä huomasin, että Roosa ontuu taas kolarissa loukkaamaansa jalkaa. Pieni morkkis, kun mietti että juoksutettiin sitä lauantaina liikaa tai että tuo kävelylenkki oli liikaa lauantain "perään". Mietin myös, josko hihna ärsyttää murtunutta lapaa, koska sillä naru tai sen lukko-osa lepää aina oikealla lavalla. Tänään sitten kun mulla oli akupunktio, niin Roosa pääsi mukaan. No sai se pari neulaa selkäänsä hetkeksi, mutta ennen punkteerausta bongasin, että sillä on oikean etujalan anturasta pieni pala pois. Eli luultavasti ontuminen olikin sen aiheuttama, eikä liikarasituksen. Luultavasti. Toivon mukaan. Näillä näkymin uskaltaudutaan siis sittenkin lauantaina sinne kokeisiin ilman, että pelkään rikkovani koko koiran.

Käytä vaan koirat iltapissalla ja käy sen jälkeen ite vessassa - ni paikkas on viety satavarmasti.

Hyvällä mielin!

Rakas <3

Eilen oli niin hienosti onnistunut tallipäivä, että pakko kirjoittaa, jotta voi taas epäonnistumisen hetkillä tukeutua siihen, että hyvinkin on mennyt.. "Leikittiin" ensin vähän tarhassa seuraa-johtajaa, eli juoksenneltiin ympäri tarhaa ja aina kun poni koski turvalla kättäni, sai se palkinnon - rapsutuksia tai omenanpalan. Välillä siinä sivussa vähän peruuteltiin ja vähän väistettiin etu- tai takapäätä ja voi hitsinvitsit, kuin Pasta oli kokoajan tärppänä mukana ja intoutui ravailemaankin hyvin perässäni! Sitten heivattiin riimu pois päästä ja laition tilalle kaulanarun ja naruriimun, kokeiltiin vieläkä kaulanaru on muistissa ja olihan se. Mahtavaa kyllä, kuinka tamma ei ole enää lähdössä lipettiin heti, kun riimu poistuu päästä, eikä yritä karkuun, kun riimu lähestyy naamaa.

Käytiin sitten pienellä rennolla kävelylenkillä saunan takana, jossa suurimmalla todennäköisyydellä ei tule autoja vastaan, siellä kun on vain yksi satunnaiskäytössä oleva mökki, jonne auto harvakseltaan ajelee. Ylitettiin matkalla viimeksi opeteltu "tukkieste" kerran ja ihan yhtä tylsä se tuntui olevan tälläkin kertaa poniinin mielestä. Koska Pasta on tupannut lenkeillä herkästi vähän jännittymään, seurailin sen ilmeitä kokoajan ja päätin, että antaa tamman pysähdellä rauhassa mietiskelemään ja syöpöttelemään loppusyksyn ruohoja, jos se pitää mielen rauhallisena ja hyvänä. Ja sehän piti. Maisteltiin ruohojen lisäksi vähän varpuja, kuusen- ja männynoksia ja mitälie kaikkea! Ylitettiin jopa iso hurja vesialue - eli tien toisella puolen on lähde, josta valuu tien yli parin pikkulammikon kautta vesi toiselle puolen tietä. Tässä kohtaa täytyi tehdä varuuksi pieni hypähdys, ettei vain uppoa suohon, mutta muutoin poni tuntui pysyvän uskomattoman reippain (lue rauhallisin) mielin, eikä huolestunut. Takaisinpäin talsiessa käytiin vielä tekemässä lyhyt puskakierros, eli mentiin pusikon lävitse polulle, joka johtaa kulkemaltamme metsätieltä toiselle metsätielle - tosin kuljettiin sitten vain se pieni pätkä polkua takaisin sille tielle, josta lähdimmekin - ihan vielä en uskaltanut koettaa koko matkaa puskametsän lävitse toiselle tielle asti. Tämän jälkeen oli havaittavissa pienoista kiireentuntua tammassa, mutta malttoi kyllä pysähtyä taas hetken päästä syöpöttelemäänkin.

Ihan huisia, olin niiiiiiin tyytyväinen! Pihapiiriin saapuessamme näytettiin Ilkallekin kuinka hienosti Pasta ylittää tukkiesteen, sitten kun jäätiin siihen hetkeksi seurustelemaan ja Pasta sai syöpötellä, pyöritteli Ilkka jalallaan pienempää tukinpätkää Astan sivulla lähemmäs ja kauemmas ja melkein naamalle asti - siinä vaiheessa poni totesi että parempi vissiin hieman väistää, muttei ollut mikään "apuaiikiiksesyömut" väistöliike, vaan ihan rauhallisesti otettu pari askelta edemmäs. Wow! Pyörittiin vielä hetki autojen lähistöllä ja palkkasin ponia rentoudesta ja sitten mentiin talliin, jossa hoidettiin harjaukset ja kaviot. Aavistuksen meinaa vielä olla osassa säteitä sädemätää, mutta kaippa se kohtapuoliin jo loppuu.. Takaisin tarhalle kävellessä meinasi olla taas toiminta vähän kiireistä, muttei yhtään niin paljoa kuin keskimäärin viimeaikoina. Ehkä meille jäi molemmille hyvä fiilis, mulle ainakin jäi superhyvä, eilisestä!

Valjaisiin totuttelua alusta & vähän agilityä

Torstaina Asta sai jonkun kohtauksen, syystä tai toisesta rupesi hyppimään ylös, eteen ja vähän takajaloilleenkin kun oltiin valjaat päällä kävelemässä tallin takana olevassa tarhassa. Tai kohtaus alkoi, kun käänsin sitä laittaakseni portin perässämme kiinni. Tästä sitten totesin, että oli syy mikä tahansa, oli poni jo varsin paniikissa hyppimisestänsä, kunnioitti sentään sen verran meikäläistä, ettei päälle tullut - ja siitä sitten aloitettiinkin lauantaina valjashommat ihan alusta. Eilen poni seisoi tallissa kyllä ihan kauniisti paikoillaan kun valjaita heittelin selkään ja otin pois, mutta suupielistä näki, että vähän jännittää + aavistuksen maiskutteli itsekseen miettiessään tilannetta.

Tänään sitten otin valjaat tarhaan mukaan, koska Pasta on kuitenkin siellä yleensä rennoimmillaan. Ihan ensin kuitenkin vähän totuteltiin raippaan ja koitin saada ponia liikkumaan vaikken olisi sen edellä.. ja rupean pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että saatan sittenkin tarvita apukäden tähän hommaan :D Kyllä sen aina liikkeelle sai, mutta se tulisi suoraan minun luokse - eikä jää ympyrälle, kuten olisi tarkoitus. En sitten tiedä, auttaisikohan tähän "ongelmaan" jos opeteltaisiin suitsiin ja sitä kautta saisi ohjattua kaksin ohjin menoa. Olettaen että saan ponin liikkumaan aina enemmän kuin kaksi-kolme askelta kerralla. Noh. Mihinkäs meillä on kiire, ei ole kärryjä ja ratsastushommiin on vielä piiiitkä aika! Pääasia, että poni ei arastellut raippaa juurikaan, vaikka sitä heiluttelin vähän siellä täällä ja silittelin sillä lävitse kroppaa ja jalkoja. Ehkä se vielä jossai vaiheessa oppii myös yhdistämään raipalla naputtelun liikkeellelähtöön? Noh, tehtiin myös "seuraamisharjoituksia" narussa ja lopulta sitten taas siirryttiin valjaiden kanssa leikkimiseen. Pasta sai ottaa paria askelta eteen ja paria peruutusaskelta kun valjaat lojuivat selässä ilman, että mahavyö olisi kiinni, aavistus suupielen kiristymistä, muttei sen kummempaa. Vähän pitelin myös vyötä kädellä kiinni ja pyysin paria askelta eteen, kaik ihan ok. Lopulta lähdettiin talliin valjaat ponin selässä, mutta yhä mahavyö auki ja kun poni käveli rentona, pysäytin ja otin valjaat pois.

Tallissa käytiin pesarilla ensin hetki seisoksimassa ja silittelin ponin läpi ja nostin pari jalkaa, sitten siirryttiin käytävälle varsinaiseen harjaukseen. Tänään oli seisominen taas olevinaan hyvin raskasta pienen esiteinin mielestä ja sitä sai olla vähän väliä palauttamassa takaisin paikoilleen. Ihanaa on kuitenkin, että vaikka hieman luimistutteleekin satunnaisesti, niin se sietää jo täysin harjauksen kaikkialta ilman sen kummempia varomispaikkoja. Viikko sitten kävi vuolija ja totesi että ponilla on sädemädän alkua parissa popossa ja nyt ollaan sitten kavionhoitokuurilla, joka meinasi tänään olla ylettömän vaikeata tuon paikallapysymisen vaikeuden takia. Vasemman puolen jalat sain kohtalaisesti hoidettua, oikean etusen kanssa alkoi ponilla menemään totaalisesti hermot ja rupesi rymistelemään itseään liikkeelle - ja kun vihdoin seisoi hetken kauniisti jalka ylhäällä, laskin jalan alas ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki tallissa, että olisi välillä muutakin kuin seisomista. Ei kestä pieni poni tällä hetkellä selkeästikään tuota seisomista paljoa! Etujalka saatiin täten hoidettua jotenkuten ja sitten käytiin hakemassa heinäkärryistä pieni tuppo heinää, jotta malttaisi poni vielä takasen hoitamisen - ja se menikin kivuttomasti. Sitten käytiin vielä vähän pesarilla seisoksimassa ja lähdettiin takaisin tarhalle. Ai niin! Sain vaihdettua tarhassa ponin riimusta toiseen ilman, että välissä pitelin kättäni kaulan ympärillä! Viskasin vain toisen riimun menemään ja rupesin toista räpeltää päähän, eikä ponilla ollut aikomusta lähteä litomaan sillä välin :D

Sitten koiriin. Tänään oli agitreenit ja Röllillä oli taas meno melkolailla päällä. Se on ruvennut vauhdin löytymisen jälkeen olemaan hankalammin hanskassa pysyvä, ja tälläkin kertaa kakkosesteeltä kun olisi ollut tiukka kurvi kolmoselle (rengas), otti Rölli ilon irti juoksemisesta ja teki pienen kunniakierroksen. Sitten uusi yritys aloitukseen ja homma meni hienosti.. renkaasta alkoi "kiva" suora, jossa oli putki, hyppy ja toisen putken pää ja voi jestas kuin joutui taas itsekin laittamaan töppöstä toisen eteen, että pysyi vauhdissa mukana! Onkohan homma Roosan kanssa sitten joskus ihan superhankalaa, vai onko Rölli vain ottanut vauhdissa kiinni, kun tuntuu ettei meinaa enää välillä aina kunnolla senkään vauhdissa pysyä? Kuitenkin. Itse töppäsin ohjauksessa pari kertaa, mutta Rölli oli kyllä hieno myös radan loppupään. Onneksi (?) oli tänään aika helpot radat, vähän suoraviivaisempaakin menoa välillä, ihan virkistävää vaihtelua! Toisella radalla oli myös keinu ja Rölli on kyllä hieno nykyään siinä, kun se menee sen niin varoen, muttei vaikuta enää jännittävän kuitenkaan.

Roosakin pääsi hieman verryttelemään, oli ollut kyllä aamulla jo Ilkan kanssa metsällä - eli toipuminen menee todella hienosti! Välillä "työpäivien" iltoina se ottaa pari epäpuhdasta askelta liikkelleähtiessä, mutta muutoin virtaa riittää kuin pienellä voimalaitoksella ja jalkakin on pysynyt hyvänä vaikka koira on päässyt vähän energioitaan purkamaankin. Roosa pääsi tänään ottamaan kontakteja puomilla ja keinulla, joiden lisäksi otin sen kanssa keppejä vähän. Kepeillä meinasi vauhti kasvaa ja homma mennä plörinäksi useamman kerran ja jouduttiinkin hieman hiomaan, mutta olin ihan äimänä, kuinka hyvin Roosa otti kontaktit! Aika kovalla äänellä jouduin sitä kyllä ohjeistamaan, kun lievää kuuroutta oli ilmassa, mutta se meni upeasti! Puomille se lähti kovaa, mutta hiljensi vauhtia huudostani ja myös nousukontakti onnistui hienosti - ylhäällä mentiin taas kovaa, mutta huudahduksestani se hidasti kuin hidastikin menonsa ja otti alastulokontaktin jääden jopa hieman odottamaan, että saako tästä nyt jatkaa vai ei. Ennennäkemätöntä! Keinu otettiin kahteen kertaan ja molemmat puhtaasti, siinä vain täytyy komennuksen tulla todella ajoissa, että koiraa ehti pysäyttää vauhtiaan..

Astaa

Kävin viikko sitten (olen nopea kirjoittamaan asiasta!) kokeilemassa Astalle uudemman kerran valjaita, meinasi valjaat mennä parempiin suihin.. huomasi että on "vieras" lähtenyt takaisin kotiinsa ja Asta on jäänyt Lilin kanssa taas kaksin - oli vähän pöljiä tammoja. Lili meinasi syödä valjaat ja Asta heitteli hoitokassia - saatiin myös hukattua vihreä pieni kumisukakin laitumelle, kun sen laskin vain hetkeksi, mutta sitten se olikin jo viskattu jonnekin.. Tänään toistelin valjaiden selkäänheittoja jne. vyön laitoin sen kiinnitettyäni jo kireämmälle kuin viimeksi ja kiristinkin vielä kaksi kertaa "reenin" aikana. Koetin myös aloitella Astan kanssa pientä ympyrällelähettämis-treeniä, että saisi sen jossain vaiheessa hokaamaan, jotta minun "edellä" voi myös kulkea, ja täten saisin jossain vaiheessa siirrettyä hommaa ohjasajon puoleen. Kaikki meni kauhean kivasti ja Asta oli fiksu, vaikkakin ympyrällelähettäminen oli ehkä vähän naurettavaa, koska otti tyyliin askeleen ja sitten vedin jo melkein kuperkeikkoja riemusta, että se liikkui :D No, aloitetaan pienestä!

Eilen laitumella oli pientä tilannetta, kun meidän lainakoira ei oikein hiffannut pysyä pois laitumen puolelta ja Lili ja Asta otti kolmeen otteeseen Nikin jahtuuseen, samalla kun minä yritin huutaa koiraa pois laitumelta ja vähän mennä väliin, ettei koiraparka talloudu jalkoihin. No, tajusi sentään liikkua riittävän rivakasti, ettei talloutunut. Lopulta kun sain sekä koiran että itsein naapuripalstan puolelle, sain soitettua Ilkalle, että voisiko huutaa Nikin takaisin laavulle.. sen jälkeen kun menin ajatuksena touhuaminen Astan kanssa, totesin että sillä on joko iso ketutus päällänsä tai koiranajosta sun muusta kevyesti röyhkeä fiilis päällänsä. En sitten viitsinyt edes pukea sille riimua päähän, vaan väistättelin etu- ja takaosaa sekä peruututin ponia + sain tehdä alkuun varsinkin melkoisesti hommia, ettei hampaat kalahtaneet käteen.. kyllä se siitä sitten leppyi pikkuhiljaa, eikä yrittänyt enää pahemmin näpsiä, mutta peruuttaminen pisti kyllä ärsyttämään selkeästi. Muutenkin oli aika paljon hitaammalla tuulella vastaamaan apuihin kuin mitä normaalisti, mutta siellähän sitten tönötettiin laitumella vierekkäin, mulla tasainen tuntuma joko ponin lavalla tai takaosalla, että väistäisi. Aina se lopulta väisti ja sen ekan väistöaskeleen jälkeen tuli uudelleenpyytäessä herkemmin.

Ohessa vielä laadullisesti kökkösiä kuvia, mutta muutoin jees.

Sen pää on vain niin jumalainen <3

Moi olen iso ja mahtava koiranjahtaajaponi

Pörheänä

Kosketuslapion alkeet ja kuvia

On sillä vain nätti pää <3

Joo, tänään oli "pakko" vihdoin aloittaa kosketustreenit ja kohteeksi sitten valikoitui punainen lasten hiekkalapio, joka sattui oleen näkösällä kun rupesin miettiin, et niin, siihen tarvittais se kohdeki. Heti tarhasta hakiessa tuli niin hyvä mieli, kun poni tulee nykyään aina portille vastaan ja vaikka herkkispöhö onkin, on oppinut että portin tykönä kun huidon ja viuhdon narulla ja heiluttelen käsiäni, yritän vain pitää pöljät lämpöset kaukana (kiusaamasta ponia ja rynnimästä portista), ja tulee huiteluistani huolimatta tykö. Sitten kun saatiin portti perässämme kiinni, olikin aika saada poni syliin, kun Pinja lasketteli pihalta talon syrjää teeastiastolla kuormatun lava-auton kanssa tarhalle päin. Eikä kuunnellut, kun yritin huudella. Tosin kun poni oli pahimmasta säikähdyksestä selvinnyt, olisin tahtonut Pinjan kuljettavan autoaan eestaas ja ois vähän siedätetty ponia. Ei si, ku tytön korvat oli jossai.

Lähettiin sitten kiertään taas puutarhan ympäri, mutta tällä kertaa jatkettiin lenkkiin pisto saunan taakse johtavalle tielle. Ja siis siellähän oli kaikkea karmeata ja pieniä poneja syöviä juttuja. Kuten vesilätäköitä, niljakasta maata (tätähän ei tarhassa ole..), traktori, lisää vesilätäköitä.. hivenen puhisutti välillä ja etenkin kaikki ällöttävä maaperän tunnun vaihtelu oli kamalaa, mutta ehkä tuo vielä joskus uskaltaa tutustau myös vesilätäköihin ja tajuaa, että se on vettä :D Eikä oo pakko kulkea sillä samalla 25cm leveällä edes jotakuinkin kuivalla kaistaleella, missä minäkin kävelen, vaan voisi kävellä siinä vieressä, vaikka vähän kosteampi alusta onkin. Noh, sieltä selvittiin hengissä ja uskalsi Asta matkalla vähän haistella maata ja maistella kuollutta heinääkin. Tallipihalle palatessamme meidän apinat pyöri ja kirkui hiekkakasassa vanhan tallin vieressä ja sain hetken huudella, ennenkuin taas korvat löytyi ja olivat vähän rauhallisemmin sen aikaa, kun ohitettiin - tosin ohjeeni odottaa remuamisen kanssa siihen, että ollaan ponin kanssa tallissa, ei kyl ihan mennyt perille, mutta Asta oli yllättävän rento asian suhteen, tällä kertaa lapset eivät siis olleet vaarallisen oloisia.

Tallissa harjailin, ja otin harjailun lomassa neljä sarjaa kosketustreeniä ja voi kuinka fiksu tamma Asta oli! Vikalla sarjalla se tuli jo ja otti askeleen-pari ennenkuin pääsi koskemaan. Taitava tyttö. Tällä kertaa muistin jopa putsata kaviot ihan koukun kanssa, enkä vain nostellut jalkoja, kuten usein käy.. Asta jaksaa kyllä jo todella hienosti seistä hoitaessa, tänään sain kyllä muutaman kerran sen palauttaa takaisin paikoilleen, mutta kyllä me hyvä tovi tallissakin oltiin! Huomenna täytyy varmaan koittaa pestä ponin rinnasta vanhat rasvanjämät pois, ja selkeästi nyt oli taas hinkannut enemmän, tai iho näytti ärtyneemmältä - olisiko sitten matojen syytä, koska sekä lääkepurtilossa että ell sanoi, että jos on paljon matoja, pistää se kutittaan taas sit madotuksen jälkeen enemmän. mutta mikä parasta, kasvaa sillä myös jonkin verran jo uutta karvaa ensiksi hinkatuilla alueilla. Huomisesta tulee kyllä jännä, taidan laittaa vain ämpäriin vettä ja lutrailla ihan käytävällä tai kelistä riippuen jopa ulkona, koska pesukarsina on vielä aika jännä paikka, niin viitsi sitten vielä sinne tuoda lisäjännitystä.

Toi hinkattu kaulanalunen ihanasti korostaa tota laihuutta..

Tarhaan sain ponin hienosti tänään, ei ollut mitään epäilyttävää matkalla ja lämpösetkin pysytteli edes jotakuinkin etäällä, että mahtui Asta puikkelehtimaan turvaan. Kameran kanssa pelleillessäni jouduin samalla Senjaa vahtimaan ja piti mennä Pinjakin hakemaan riiheltä, joten eiköhän me oltu juuri tarhan alapäässä, kun varsat rupesivat vetämään pierurallia tarhan yläpäässä. Ohessa huisi kuvasarja aiheesta :D Jos osais kuvata ja jos ois ollu vaik aika paljon lähempänä, ois homma voinu näyttää vähän eriltä kuvissa.. mutta pakko tää oli teille näyttää.

Kapinen pouni ja kurainen koira

Kävin tänään taas jatkamassa ponin ehdollistamista ja seurailemassa hinkatun alueen vointia.. täytynee olla eläinlääkäriin yhteydessä, koska tällain pikaisella googletuksella rupesin miettiin, et oisko väiveitä o_O Myöskin nopealla googletuksella tosin sen hoitaminen lienee kohtalaisen iisiä, ainakin mikäli vain kosketuksissa toisiinsa  olevat eläimet täytyy hoitaa, eli vain varsat. Ehkä. Prkl.

Noh, tänään meni kuitenkin treenit hienosti kaikkinensa, otettiin ehdollistamista heinien kanssa, jojoiltiin ja nosteltiin jalkoja. Pari minikiukkua tamma sai, mutta hei, se antoi kiinni! Kauniisti. Tuli jopa askeleen-pari vastaan. Bileet!

Roosa oli riehumassa messissä ja joutui kotona pesulle. Kakkaisessa tarhassa, kuraisella tiellä, märkänä tallissa ja siihen päälle hiekkakasassa Saken kanssa pyöriessä se sai itsensä kohtalaisen -noh- räävittömään kuntoon :D Harmi että ehti ennen kuvaa ravistella itseään eikä siinä näy pahemmin koiran silminnähden muuttunut värimaailma..

Siinä on sittenkin täyttä verta!

Sunnuntaina oli kiva päivä, paitsi lopussa. Alkuun käytiin pienellä lenkillä, sujui hienosti, vähän väliä pää nousi normaalia ylemmäs ja poni jännittyi, lähinnä kotiinpäin jo kävellessä, mutta rentoutui taas ja jatkoi nätisti. Tehtiin tarhan vieressä sitten hieman väistöharjoituksia ja ajattelin, että käydään vielä heittään kiekka puutarhan ympäri. Se vain sattui olemaan virhe. Matkan varrella on konehalli, josta appiukko juuri lähti traktorin kanssa, kun oltiin pihan puolella ja lähdin sitten Astaa viemään takaisin tarhallepäin pois "alta". Asta ei oo ennen pahemmin traktoria pelännyt tms. mutta ollaankin pääasiassa juur menty edellä vähän matkaa, kunnes traktori on kääntynyt jonnekin muualle perästämme. Tällä kertaa tais nousta joku täysverisen geeni pintaan, koska alkoi hyppiminen. Selvittiin tarhaan asti ja sain vaihdettua riimunkin normaaliin (tietenkin appiukko oli sit juur menossa siitä tarhojen välistä riihelle päin, eli oli kokoajan "kannoilla", vaikka pitikin välimatkaa) ja kun päästin Astan irti, lähti se lämpöisten kanssa samointein rallaamaan. Kaikenlisäksi samaan tilanteeseen osui se, että jouduin koiralle karjaisemaan (tämä siis riimua vaihtaessani), kun meni tiellä kulkevan koiran luo paikkamakuulla ollessa. Harmitti niin penteleesti. Kaikki meni niin kivasti ja sitten tämä pelkoreaktio lenkin päätteeksi. Asta kun on muutenkin ujo, eikä päästä tarhassa välttämättä luokseen heti, vaan mietiskelee ensin. Kävin sitten viemässä vähän heiniä tarhalle tilanteen rauhoituttua ja rapsutin siinä vähän ponia, mutta paska fiilis jäi.

Eilen kävin taas tallilla ja kaikki oli kivaa, otettiin tarhassa etu- ja takapään väistöä sekä nostelin jalkoja. Vähän tamma on yhä epäileväisen oloinen, mutta toimii ja oppii kivasti. Sitten käytiin pellolla tekemässä pieni rinkula ja pääosa matkasta meni ihan rennoissa fiiliksissä. Sitten syystä tai toisesta kun oltiin nousemassa pellolta takaisin pihalle ja siitä mentiin tarhaan takaisin, rupesi hyppiminen. Osasin ehkä varautua vähän paremmin, mutta onhan tuollainen hyppivä ja jalkojaan heilutteleva varsa melkoisesti sykettä nostava juttu.. Parin ensimmäisen hypyn jälkeen toiminta rauhoittui hieman ja vielä tarhan viertä kävellesssä tuli muutama epämääräinen pakoreaktion poikanen. Ennen tarhaanmenoa sitten hieman peruututin tammaa ja tarhassa tilanteen rauhoituttua väistätin vielä etu- ja takaosat molempiin suuntiin.

Nyt sitten mietintämyssyyn ja tarkkailuun, että milläs päästään eroon tästä pakoreaktion poikasesta. Toimisikohan jonkunmoinen minilenkkien tekeminen? Tekis pyörähdyksen pari metriä portilta poispäin, sitten pari metriä lisää jne? Tekisi taas pienemmän jos pakoreaktiota ilmenee? Entä mikä olisi paras tapa toimia, jos reaktio iskee - seistä hiljaa paikallaan, jatkaa matkaa normaalisti, vai mikä? En todellakaan tahdo ainakaan ruokkia ko. mielentilaa tammassa..

Järvellä ja pellolla

Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.

Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä

 Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.

Tytöt  mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia

Kuvia tältä päivää

Kävin tänään Roosan kanssa kohtalaisen pikaisen tallireissun, oltiin ehkä tunnin verran. Testasin Astalle mein naruriimua ja niinhän se on aivan tolkuttoman iso vielä! Käytiin kuitenkin tekemässä pieni pyörähdys peltotietä pitkin ja pellolla tunnustellaksemme miltä se tuntuisi. Asta oli jälleen kerran hirmuisen hienosti, kerran se oikein innostui hurjaksi, kun Roosa juoksi takaa ohi - teki pienen hypähdyksen eteenpäin toista etujalkaa ja niskojaan heittäen :D Ja sitten taas tyytyi kävelemään rauhassa. Ihana ♥

Pellolla käytiin kokeilemassa, saanko Astasta sivukuvaa yksikseni ja melkein onnistui. Tai onnistuikin, mutta asento ei ollut erityisen mahtava, joten päätin olla julkaisematta niitä.. Aika kivasti se suostui seisomaan pientä hetkeä paikallaan siinä. Kokeiltiin myös ensimmäisen kerran pari raviinsiirtymistä ja sain kyllä jonkun matkaa molemmilla kerroilla tepsuttaa ja maanitella ponia liikkeelle, ennenkuin se hoksasi mitä halusin. Tällä kertaa riitti kuitenkin, että ravi nousi ja sitten siirryttiin takaisin käyntiin. Jännäsin kuitenkin, että pellon "vapaus" ja uusi juttu saisivat moottorin rullaamaan liiankin reippaasti, jos otettaisiin pidempi pätkä.

Talvi tuli, vihdoin

Talvi on täällä, lunta on 5-10cm ja pakkasta melkein 20. Astalla on vielä hieman lenssua, mutta aika vähän enää valuu räkä ja se on muuttunut varsin kirkkaaksi, jonka lisäksi myös köhähtely on mennyt harvinaisemmaksi. Pääsin neljän jälkeen tallille ja hevoset olivat jo sisällä, kun meinaa vesiputket jäätyä, ollut jotenkin niin häröt kelit, että vaikkei ennen ole näillä pakkasasteilla vielä ollut ongelmaa vesien kanssa, niin nyt on :/

Karsinassa puin Astalle riimun ja vähän harjalla vetäisin näön vuoksi selästä, kunnes totesin, että on iha sama, harjaanko vai en, samannäköinen se kuitenkin on. Lähdettiin sitten pihalle katselemaan hämärtyvää iltaa ja siinä hetken mietiskelin, mitähän tekis, kun yrityksistä huolimatta ei valo riittänyt oikein järkeviin kuviin (kuten huomannette?). Lähdettiin sitten kiertämään puutarhaa ympäri, vaikka oltiinkin asemissa mennä reitti toisinpäin. Samalla harjoiteltiin pysähdyksiä ja peruutuksia taluttaessa - alkuun Astalla oli huomio jossain muualla, mutta parin peruutuksen jälkeen rupesi se olemaan aiempaa herkempi. 

Käytiin tänään pidemmällä lenkillä kuin viimeksi, jatkettiin ehkä 100m pidemmälle ja katseltiin vielä, kun ravuri lönkytti kärryjensä kanssa ohitse. Varuuksi oltiin pihatien kohdalla vähän sivussa, jos kärryt olisivatkin lähempää nähtynä turhan jännä juttu. Asta kyllä kulki ihan hirmu rennosti, kyllähän se uteliaana katseli ympärilleen, muttei ollut ollenkaan jännittyneen oloinen. Kotiinkinpäin mentiin ihan rauhaksiin ja pysähdykset meni hienosti omaa vauhtiani mukaillen ja peruutuksetkin ihan pienestä ranneliikkeestä! Välillä pysähdyttiin Astan toimesta miettimään jotain ja lähdettiin taas kysyttäessä liikkeelle. Koko varsinainen lenkki mentiin kohtalaisen pitkällä narulla ja kokoajan se sai olla löysällä ♥

Tallissa harjoiteltiin vielä käytävällä paikallaanseisomista ja kävin hanskoineni lävitse välillä rapsutellen ja välillä silitellen koko ponin hännänalusta lukuunottamatta ja nostin vielä kaikki jalat hetkeksi. Oikean takaosan lähestyminen aiheuttaa väistöliikkeen sivulle jostain syystä, en tiedä, teenkö itse jotain, vai onko siinä jotain, mikä tammaa häiritsee? Lopulta saatiin kyllä takaosakin siliteltyä lävitse ja nostettua jalka ilman, että poni karkasi sivulle, mutta aika monta kertaa sain sen palauttaa paikoilleen, ennenkuin onnistui. Sitten vielä reippaasti rapsuttelua ja lopulta päästin takaisin karsinaansa syömään.

Roosa oli mulla mukana tallilla, koska se on ollut ihan höyrypää, saipahan purkaa juoksuenergiaa Saken kanssa touhutessa, eikä ollut kylmistä tassuista tietoakaan, toisin kuin pissalenkeillä.. :D

Treeniä Astalle & Roosalle

Menin tänään tallille pimeän aikaan, kun hevoset olivat jo sisällä. Otin Astan moikkaamisen jälkeen käytävälle ja harjoiteltiin paikallaseisomista, jonka aikana silittelin sitä kaulasta, selästä, kyljiltä, etujaloista ja takajaloista kintereen yläpuolelle asti. Tällä kertaa ei tullut potkuja, mutta pieni takajalannosto kyllä - ehkä viimeksi ärsyttävin tekijä olikin se harja? Noh, täytyy sillekin kyllä jatkossa siedättää, tänään tyydyttiin silittelyyn. Kovasti oli pieni menossa katsomaan karsinoissaan olevia kavereita ja sain aika paljon palautella sitä takaisin, mutta seisoi kyllä välillä hetken aikaa paikallaankin. Odotan oikein, että saadaan naksutin touhuun mukaan, että saisi oikeasti kivalla tavalla vahvistettua sitä, että juurikin se seisominen on se, mitä tahdon.

Vähän otettiin myös etu- ja takaosan väistämistä, mutta ei ne menneet ihan ajatusten mukaan - tai väistyi vähän, mutta samalla Asta myös käveli pois paikalta. Kuitenkin tarkoitus olisi väistää vain sitä etu- tai takaosaa, ei liikkua kokonaisuudessaan muualle. Nooh, onhan meillä aikaa opetella, ja kun pienellä narun jarruttavan vaikutuksen avustamana saatiin pari ihan "oikeaoppista" liikettä aikaan, päästin pienen takaisin karsinaansa. Hetken vain istuskelin ja katselin kun Asta söi heiniänsä ja sitten reipastuin ja kävin kostuttamassa pyyhettä ja sain pyyhittyä tamman toisen silmän, joka vähän rähmii. Sitten vielä karsinassa silittelin ja rapsuttelin sekä nostin etujalat, jotka nousikin todella kauniisti. Takasiin en tohtinut vielä koskea :D

Onneksi Asta on ruvennut nyt syömään, se todella tarvitsee vähän lihaa luiden päälle, pörröinen talvikarva vain hämää aivan kamalasti sen olemusta saaden sen näyttämään ihan lihaisalta. Ylihuomenna olisi tunnistuskin edessä, kuinka jännittävää! Olen ihan varma, että jotkut paperit onkin vääriä tms., mutta ehken manaa..

Hmm. Aivan, Roosa oli messissä tallilla, ja voi että kuin sekopää se oli! Kevyesti jotain ylimääräistä energiaa ja kun en jaksanut käydä Sakkea päästääs sen kanssa touhuamaan (ovet lukossa, kun ei ketään ollut kotona), niin se kävi vähän väliä tallissa pörisemässä mulle, että nyt jotain toimintaa! Kävin sitten jopa kiertämässä puutarhan sen kanssa, valojen ulkopuolella oli vain yksinkertaisesti niin pimeätä, etten uskaltanut lähetä mihinkään niiden ulottumattomiin - tai no, eihän tallipihassa nyt kamalasti valoa ole, mutta vähän edes. Sitten ajattelin, että jos otetaan vähän seuraamista ja muuta, mutta koska seuraaminen ei ole koskaan ollut Roosan vahvuus ja koska se kävi ihan ylikierroksilla totesin nopeasti, ettei se liene nyt oikea vaihtoehto. Sitten päätin ottaa sille noutoja hanskoillani, kun ei muutakaan ollut ja kävin piilottelemassa niitä pitkin pihaa koettaen vähän ohjata koiraa, jos ei meinannut löytyä. Sitten kun rupes sormet oleen tunnottomat jäätyessään, totesin, että eiköhän riitä ja lähdetään kotiinpäin.. Roosalle jäi reippaasti överienergiaa, mutta saipahan edes vähän tehdä jotain.

Lomatouhuja

N - Y - T..

Röllikin on päässyt kuupan kahleista ja ollut jo kahtena päivänä mukana lenkillä muiden koirien kanssa ja lisäksi pääsi tänään metsälle, kun mies huomasi, että sehän on jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Haava parani todella nopeasti ja kertaakaan ei ole kotona tarvinnut kipulääkettä edes antaa. Rölli on ollut reipas ja ylienerginen vähemmän liikunnan takia, mutta voi kuinka se oli aattona ja eilen tyytyväinen, kun pääsi akkojen kanssa remuamaan metsään!

.. NYT!

Aattona tein koirien kanssa ehkä n. 4km lenkin ja eilen mentiin Ilkan kanssa n. 6km lenkki (josta Ilkka joutui kantaan mua puolisen kilsaa suon ylitse..). Empiiristen tutkapannalla suoritettujen kokeiden perusteella Likka kulkee vapaanaollessaan noin kaksinkertaisen matkan ja Rölli sekä Roosa keskimäärin kolminkertaisen matkan kuin mitä ihminen. Eli koiratkin saivat varmasti ihan kohtalaisesti lenkkiä, vaikka itse tuppaan noilla metsälenkeillä hissuksiin kulkeakin - ihan juurikin, että koirat ehtivät kanssa menemään ja touhuamaan riittävästi. Etenkin kunnonkohottaja (Likka) ja sairaslomalta palaava (Rölli) - ja toisaalta, älyttömän hyvää tekee Roosalle, jonka kuntoa ajetaan pikkuhiljaa taas pienemmälle, sen osalta kun on tämän metsästyskauden hommat jo aikaa sitten olleet tehtynä.

Astan kanssa olen uskaltanut tehdä jotain pientä myös! Harmittaa niin paljon, ettei ole kuvaajaa mukana ja toisaalta, että vettä tulee kokoajan ja kuvaussää olisi kuitenkin ihan kökkö.. tahtoisin kuitenkin meistä jotain yhteiskuviakin. Aattona kävin sen kanssa seurustelemassa tarhassa vähän silitellen, otin ihan muutaman pienen peruutuksenkin - tai lähinnä painonsiirron taaemmas. Fiksu tyttö tuntuu olevan!

Sakke suolla ja Rölli lenkin lopussa juuri ennen kiinniottoa.

Eilen kun menin tarhalle narun kanssa, tuli Asta jo minua vastaan portille! En tiedä, toivoiko se pääsevänsä vesisateesta jo sisälle, vai halusiko tulla luokseni, mutta tuli kuitenkin! Hääsin lämppärivarsat vähän kauemmas, kun ne tuppaavat yhä vähän sorsimaan pienempäänsä ja rapsuttelin ensin hetken aikaa Astaa, ennenkuin laitoin narun kiinni ja ohjasin meidät tarhan ulkopuolelle. Pieni oli varsin rauhallinen yhtä kaikki ja otinkin ihan ensimmäisenä tarhan ulkopuolella taas pienen "tutun" jutun, eli vähän peruutusta, tällä kertaa kokonaisen askeleen verran. Tulee kyllä todella herkästi. Lähdettiin sitten kiertämään puutarhan ympäri kiekka, josta pääsee takaisin tallipihalle, Asta käveli varsin tyynenä, mutta annoin sen seisahtua välillä miettimään ja mentiin sen tahdissa täysin. Tarhojen vierellä otettiin vielä muutama pysähdys minunkin aloitteestani, mutta kun mentiin jännemmille alueille - eli pois hevosten luota - annoin pienen valita tahdin. Ihan hirmuisesti ei tuntunut jännitystä olevan ilmassa, joskin pari kertaa piti vähän hirnumalla tarkistaa, että kaverit ovat yhä lähistöllä. Käytiin tallissakin vähän, mutta koska siellä ei ollut muita hevosia, meinasi Astaa alkaa hermostuttamaan ja pienen hetken "seisomisen" jälkeen päätin että mennään takaisin pihalle ja tarhaan, kun siellä tamma on rennompi. Tarhassa päästin Astan narusta irti ja se jäi siihen portille mun kanssa oleskelemaan. Joten me vain oltiin. Pari kertaa sain vähän ohjata lämpösiä taas kauemmas kummastelemasta, mutta aika kivasti me hengattiin, välillä vähän rapsutin sään ympärystöstä ja lavoista ja selkeästi vähän kutittikin, kun rupesi ylähuuli ja pää heilumaan <3 Kun sitten lähdin tarhasta katsomaan, olisiko kahviaika, lähti Astakin portilta hamuilemaan yhtä heinäkasaa.

Aloitellaan varovasti

Oli tänään ajatuksena ottaa Asta tarhasta ja käydä harjaamassa sitä vähän sisällä ja sitten tehdä pien lenkki (eli toista kautta pihan "takaa" tarhalle) ennenkuin palautan takaisin tarhaan. Sitten tuli kaatosade ja vesitti miun harjailuhaaveet, kun en viitsinyt märkää ponia ruveta sukimaan, pelkään kuitenkin että karva kastuu sitten herkemmällä pohjaan asti. Kävin sitten ensin sovittamassa uutta riimua (pienellä modaamisella siitä saa sopivan kokoisen..) ja sillä aikaa vauvat saivatkin päiväheinät tarhalle, joten lähdin Likan ja Roosan kanssa lenkille - koska olin jo valmiiksi varsin märkä.

Lenkiltä palattuamme nappasin narun mukaani ja menin tarhaan hetkeksi seurustelemaan. Sivelin vähän kädellä kaulaa, selkää, kylkiä ja jalkoja, välillä Asta pyrki hieman poistumaan paikalta ja etujalkojen kanssa sitä kiukutti. Otettiin myös muutama peruutuksen alkeisharjoitus, joista kahdella ensimmäisellä kerralla sain jo aika laajalla liikkeellä heiluttaa narua, ennenkuin tuli pienikin liike taaksepäin. Kolmannella kerralla tamma ei enää kamalasti nostanut päätään, vaikka silloinkin sain aikalailla vielä heilutella. Neljännellä kerralla reaktio tuli jo hyvinkin pian ja siirryinkin hetkeksi rapsuttamaan säästä ja päästin Astan takaisin ruokailemaan. Pariin otteeseen sain ajaa muita varsoja pois, mutta ainakin tällä kertaa ne aika nopeasti totesivat, että joko ei tapahdu mitään mielenkiinnostavaa tai sitten ymmärsivät yskän, ettei niitä kaivata.

Tästä se lähtee :) Oli ihanaa tehdä edes jotain! Tosin tallissa kun kävin katselemassa tamman ruokakupin ja lisäämässä chian siemeniä (ei näytä kaurat ihan kamalasit maistuvan näköjään, outo poni!), mietin, että miksi Astaa kiukutti ja tajusin, että olin jostain syystä itse todella varovainen siinä kun sitä sivelin ympäriinsä ja varmaan tästäkin syystä pieni ajatteli, että mua voi vähän pomottaa. Täytyy muistaa olla itsevarmempi ensi kerralla, etenkin kun tuo nyt vaikuttaa olevan hyvin rauhallinen ja ehkä jopa hieman ujo..