Joulun työponi

.. tai jotain sinnepäin! Olin aattona menossa ponilla ajamaan, kun Ilkka heitti ilmaan esityksen, että veisin peuranruokintapaikalle heiniä ponin kaa - ja lopulta, että Ilkka tulis vielä mukaan. Mulla oli vahvat epäilyni reissusta, koska a) poni ei ole koskaan ennen vetänyt kärryissään kahta ihmistä yhtäaikaa ja b) pelloilla on jo sikana lunta pienelle ponille. Noh, päätettiin kuitenkin yrittää, Ilkka saisi sitten kävellä joko yksin tai heinineen, jos tuntuu mahdottomalta hommalta. Ponia valjastaessani sain taas kokea riemua, kun mahavyö meni kireämmälle kuin koskaan ennen!

Reissu lähti ihan hyvin liikkeelle, ensimmäiset vajaa 400 metriä nyt olikin vielä tietä, että poni sai vähän verrytellä ja totutella kahden ihmisen kiskomiseen, kärryistä oli pyörätkin vissiin vähän tyhjät, ei ne ole sillai litistyneet, kun olen yksin kärryissä istunut. Saatiin myös hieman paikallaolotreeniä, kun aura-auto meni tiellä, joka meidän oli tarkoitus ylittää, ja odottelimme, että se pääsee meistä ohi ennen tienylitystä. Seuraavaksi sitten oli ensimmäinen pelto-osuus, reilut 300m. Pellolle päästessä ja koppakärryjen "tyssätessä" lumihankeen ponikin seisahtui hetkeksi ja oli varsin kyseenalaistavan oloinen. Kuitenkin aika pienellä kehotuksella lähti koettamaan eteenpäin ja pysähdyksien, loikkien, käynnin ja muutaman raviaskeleen värittämä matka pellon halki sai alkaa. Poni oli pahimmillaan lunta yli polvien ja kärryjenpohja tosiaan "laahasi" kokoajan hangen pintaa. Pääasiassa poni toimi eteenpäin pelkällä äänellä, ohjia joutui käyttämään aika paljon ohjailuun, kun se teki aikamoista siksakkia. Katselin hieman huolestuneena taas tielle päästyämme ponin häntäremmiä, joka oli kummasti löystynyt ja Ilkka nousikin sitten katsomaan, ettei valjaat sen kummemmin ole liukuneet taaksepäin. Ihan ok olivat ja jatkettiin taas reilut 300m tietä pitkin ja poni tykkäsi ravaillakin aika paljon.

Seuraava pelto-osuus oli (kartan mukaan ainakin) lyhyempi, mutta siellä taidettiin mutkitella vielä enemmän - ja toi pätkä piti mennä edestakaisin, eli yhteensä siinä tuli mentyä jotain 400m hangessa. Poni onnistui ohjauksistani huolimatta puskea pariin otteeseen paikkoihin, joissa lumi oli aika hyvin pakkaantunut ja meno täten vielä rankempaa, mutta silti edettiin. Pysähdyksiä oli paljon enemmän kuin ekalla pellolla, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen totesin, että pirulainenhan ottaa evästaukoja.. :D Ajattelin jo, että se on kuoleman kielissä, kun riiputtaa päätänsä, mutta se napsikin ruohonkorsia. Välillä jouduin jo vähän ohjallakin kutittelemaan, että matka jatkuisi, mutta varsin hyvässä hengessä poni kyllä kulki, vaikka raskasta ihan varmasti olikin! Sen aikaa kun Ilkka tyhjensi heinäsäkkiä ja vaihtoi riistakameraan korttia, nousin itsekin kärryistä ja pidin ponille seuraa - se kun ei olisi sitten malttanut enää seisoksia. Takaisinpäin tultiin suurinpiirtein menojälkiämme, ettei olisi ollut ihan yhtä rankkaa meno enää (joskin olin hämmästyksekseni todennut, ettei poni ollut millään muotoa hikinen), mutta aika suurpiirteistä se meno oli ja paljon mentiin taas "täydellisessä" umpihangessa. Virtaa taisi silti riittää, kun viimeisiä askeleita ennen tiellepääsyä piti vähän koettaa laukatakin.

Tiellä poni taas kipsutti varsin rivakasti, mutta annoin sen kävellä, vaikkei se vaikuttanut millään muotoa väsyneeltä. Toista reittiä tallille takaisin on noin parin kilsan matka, ja annoin lopulta ponin kyllä ravailla, kun intoa riitti ja ravailtiinkin lopulta varmaan lähes puolet tuosta matkasta, eikä ollut mitään humpsutteluhölkkää, vaan ihan kunnon ravia. Tallille palatessa tosin poni ajatteli pysähtyä tarhan viereen ja jouduin vähän käskemään, että jatkettiin vielä matkaa tallin eteen, valjastuskatokselle se sentäs taas peruuttikin jo oikein hienosti. Hämmästys oli entistä suurempi, kun ei ponilla ollut vieläkään hikeä, ihan vähän se oli nihkeä rintaremmin kohdilta, mutta ei muuta! Kyllä se kunto sitten vaan on noussut, jos ei tollanen lihastreenikään aiheuttanut hikoilua!

Harjailin ponilta karvat suoriksi ja annoin parit leivänpalaset, taisipa se saada aikalailla rapsutuksiakin itselleen, mutta ahneena se oli kokoajan vain imuroimassa heinänkorsia tallin lattialta, niin palautin sen sitten tarhaan jatkamaan ruokailua.. Harmittaa tosi paljon, että vaikka meitä oli kaksi matkassa, ei muistanut ottaa kuvia! Noh, ehkä ensi kerralla.

"Kurinpalautus"

Olin ensin ajatellut, että Nanilla olisi ajopäivä, mutta keliä hetken tutkailtuani totesin, että istun mieluummin selässä, pysynpähän lämpimänä :D Poni oli tallissa yllättävän rauhallinen ja malttoi seisoa paikoillaan (joo, laitoin kyllä kaksinpuolin kiinni), vaikka oli tarhassa ehtinyt vasta maistaa päiväheiniä, kun jo kävin hakemassa sen ruuan äärestä pois. Paljoa ei ollut harjaamista, lähinnä selvittelin harjaa ja häntää sekä totesin, että pitäisi kyllä joku päivä koettaa oikein kunnolla pestä ponin häntä ja takamus, kun siellä on kakkaklimppejä kiinni, jotka eivät harjaamallakaan lähde. Tutkiskelin myös jalkojen rupia tai mitä ovatkaan ja kuulin, että myös muutamalla lämpösellä on samanlaista, lienevät syksyn yltiömutaisten olosuhteiden ansiota.

Kun päästiin ratsastusvalmiina pihan puolelle ja epäonnistuin ensimmäisessä selkäännousuyrityksessä, sain aikamoisen ahaa-elämyksen, kun mietin, että mikäs nyt on, kun ei poni seiso paikallaan. Asiaa hetken mietittyäni tajusin, että eihän se ole viimeaikoina muuten malttanut seistäkään ja olen vielä kaikenlisäksi hypännyt silti selkään ja sitten selästä vasta koettanut hieman rauhoitella menoa, että saan jalustimen jalkaan jne. No, otettiin sitten seisontaharjoitusta siinä ja poni sai palkkaa seistyään nätisti paikoillaan, kun ponpiskelin jalka jalustimessa siinä vierellä, lopulta hyppäsin selkään asti, ja Nani seisoi vielä hetken paikoillaan, ennenkuin lähti liikkeelle. Tajusin kyllä taas vasta hetken päästä, että ravaillaan tietä pitkin, kun sähelsin hanskojeni kanssa.. tarveis terästäytyä vähän tossa selkäännousussa, ettei ponille jää liian paljon päälle, että voi lähteä kun huvittaa.

Anoppilan koira päätti lähteä lenkille mukaan ja se kyllä sopi, en tie, johtuiko koiraseurasta vai mistä, mutta vauhtia kyllä riitti - saatiin lenkiltä hurja keskinopeusennätys 7,2km/h ja maksiminopeudeksi 23,7km/h - vaikka musta tuntui, ettei menty missään vaiheessa mitenkään lujaa. Tehtiin aika tehokaskin lenkki, kun suurin osa reitistä oli auraamatonta tietä ja matkaa kertyi 6,5km. On se kyllä hauska, kuinka kinokset yllyttävät ponin menemään reippaasti ihan omasta halustaan ja annoinkin sen mennä aikalailla vapaasti haluamaansa askellajia, vaikka satunnaisesti kyllä sitten pyysin joko hiljentämään ja/tai vaihtamaan askellajia, että tiesin ponin ylipäänsä olevan enää kuulolla. Sakke oli aika paljon tehokkaampaa lenkkiseuraa kuin Roosa siinä mielessä, että se pysytteli pääasiassa tiellä ja siinä ihan vieressä - kun Roosa taasen suihkii täysiä joka suuntaan ja näkyy vain ohimennessään nopeasti. Tosin meinattiin useamman kerran juosta Saken yli, kun koira ei tajunnut juosta alta pois.. oli kyllä kiva lenkki, etenkin kun metsän siimeksessä ei edes tuullut. Poni ei edes hionnut pahemmin, vaikka reipasta mentiinkin, joten heivasin sen pienen heinätupon kera tarhaan kuivamaan lenkin päätteeksi.

Lenkkiä

<3

 Kävin eilen ponilla ajelemassa ja Roosa pääsi meidän mukaan juoksemaan (ja teki varmaan ainakin tuplalenkin). Tehtiin reilu 7km lenkki ja on se kyllä kiva nähdä, että ponilla virtaa riittää - ja että jopa se koira kelpaa vauhdittajaksi ohi juostessaan. Tosin koirassa on se vika, että se menee myös sinne metsän puolelle ja poni olisi menossa (niiden kärryjen kanssa) perässä, niin joutuu välillä vähän murahtamaan ohjaillessaan, että pysytään ojien välissä. Lenkki oli reipas ja luminen, vaikka pääosa lenkistä mentiinkin aurattua tietä, oli mukana myös auraamattomia pätkiä ja kyllä ponista talliinpäästessä näkikin, että töitä oli vähän tehty, sen verran oli hikinen tapaus. Kaikesta huolimatta virtaa olisi riittänyt kyllä vielä siitä päätellen, kuinka rivakkaan käveltiin myös loppumatkassa ollut auraamaton peltopätkä.

Vähän tais tulla lämmin lenkillä?

Pikku tseeppari, joka näyttä viel ihan kierokoipiseltaki tässä :D

Röllin jättirusu

I-ha-haa i-ha-naa..

Läksin tänään hirmuisessa pakkasvarustuksessa tallille, kun ajattelin mennä kärryttelemään, kaikenlisäksi luulin pakkasta olevan n. viisi astetta enemmän, kuin mitä sitä oikeasti oli.. poni oli jo tallissa, niinkuin kaikki muutkin hevoset, kun isäntäväki oli lähdössä raveihin ja hevoset tarvittiin ehkä osittain pitämään putket sulana? Harjailin hieman ponia käytävällä, mutta totesin, ettei sille nyt ole paljoa tehtävissä, kurakelit sentään jääneet taakse, eikä sinällään muuta harjattavaa ole, kuin se iänikuinen ikilika, joka pitäis koettaa pestä poies joku päivä. Totesin myös, että kurakelit ovat tehneet tehtävänsä ja vaikka ponin jalkoja on pesty tasaisen epäsäännöllisesti, on sillä takajaloissa hieman jotain röhnää, ei varsinaisesti riviä, mutta jotain. Roosa pöhötti tallissa ja välillä pihalla, saipahan sekin vähän touhuta ja sai vielä Saken kaverikseen, niistä on tullu kyl sellanen ämmäkopla, että.

Varustin ponin heijastimilla, suitsilla ja satulalla sekä muistin, että ai niin, eihän mulla ole kuin toppalapaset, mutta niillä mennään - ja kypäräkin pitää piruvie laittaa, ois voinu laittaa täten pipon sijasta pannan, ni ois ollu lämmikettä korvillekin. Ei sillä, koska kuitenkin ratsastamaan lähdin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen (koska kärryttelyyn lähtö olis ollu melkosta säätämistä kun molemmissa talleissa kaikki ovet kiinni lämmönkarkailun estämiseks), oli mulla sen verran reippaasti vaatetta, että jos ois ollu viel panta päässä kypärän alla, ois tullu jo hiki. Alkumatkan poni oli vähän sitä mieltä, että joko mentiin lujaa, tai sitten se pysähti ja koetti kiemurrella kotiopäin. Kerran oltiin myös osittain ojassa, kun kiinnitin huomiotani toisaalle ja poni ajatteli vähän oikaista, kun kaikkialla oli tasaisen valkoista.. :D No, pari sataa metriä ja päästiin pellolle, jossa vauhtia löytyi taas vaikka muille jakaa, mutta myös sitä kotiinpäinvääntämistä - eli käytiin hieman tahtojen taistoa suunnasta ja vauhdista, mutta vaikka poni hieman jännitteli etuosaansa, toimi kääntävät avut kohtalaisesti, pidättää tosin jouduin välillä vähän kovemminkin. Seikkailtiin pelloilla aika hyvä tovi, koetettiin erinäköisiä ympyröitä pääasiassa ravissa, välistä vähän käynnissäkin, kun ponilta pahin ylimääräinen energia oli poistettu ja se jaksoi hieman keskittyäkin.

Ekan laukkapätkän jälkeen mentiin vielä pätkä jonkunsortin tuntumalla (millainen se nyt rukkasilla ylipäänsä oli) ja kun päästiin asvalttitien yli takaisin "omalle" puolelle, siirryttiin pitkin ohjin menoon. Itse tosin harrastin ratsastuksen kuivaharjoittelua, vaikka olinkin ponin selässä. Simuloin jonkunsortin "kouluratsastusta", eli pyrin pitämään pitkistä ohjista huolimatta asentoni käsiä myöden sellaisena, että oikeasti ratsastaisin ja keskityin vain itse ratsastustekniikkaan. Oli yllättävän haastavaa jostain syystä pitää hartiat rentona ja pitää katse edessä - tuo ponin tukan katselu kun tuppaa oleen yksi mun pahimmista "virheistäni" oikeaoppista ratsastusasentoa ajatellen, ja sain kyllä tehdä töitä niin käsien kuin katseenikin kanssa koko ajan. Kaikissa mutkissa "ratsastin" yläkropallani kuin ne olisivat kentällä tehtäviä käännöksiä, mietin, miten niissä kädet toimivat, mihin katse vie jne. Mentiin pääasiassa ravilla, mutta hiittiradalle päästyämme otin mukaan taas laukannostotkin.

Hikinen pouni, kuva taattua kännykkälaatua!

Ensimmäistä laukannostoa valmistelin ensin päässäni, sitten tein puolipidätteen niin istunnalla kuin kuvitteellisesti ohjillakin, siirsin toista lonkkaa hieman eteen ja kevyesti samalla painoin pohkeella - poni siirtyi laukkaan. Kaikenlisäksi ennen, kuin ehdin antaa ääniavun. Olin ihan äimänä, en uskonut sen vielä kauhiasti oppineen oikeasti laukka-apuja. Tai käsittävän puolipidätettä. Mutta se toimi. Olin onneksi nopeasti juonessa mukana ja kehuin vuolaasti ponia äänellä sekä rapsutin sään vierestä, annoin ponin laukata jonkunmatkaa ennenkuin pyysin taas siirtymään takaisin raviin. Jatkoin koko hiittiksen verran vielä "kuivaharjoittelua" ja täytyi kyllä todeta itselleen, että tulen tekemään näin jatkossakin! Selkeästi tuli tehtyä asiat yksinkertaisemmin ja ajateltua jokainen liikkeensä ihan erilailla, kuin mitä jos "vain ratsastaisi". Joskus kun tähän vielä saisi yhdistettyä ne ohjat ja tuntuman.

Poni oli etuosastaan taas aika märkä kun päästiin takaisin tallille, mutta erittäin tyytyväisen oloinen. On mukava huomata, että myös sen mielestä on kuitenkin kiva käydä lenkillä, vaikka se kavereidenkaipuu onkin suuri. Kokeilin vielä tilaamiani bootseja, mutta ne oli isot. Olin kyllä arvannut asian, kun bootsit näin. No, tiedänpähän vertailla niiden kokoja muihin ja tilata aika paljon pienemmät. Ja noiden piti olla ihan ok omien mittailuideni perusteella :D Toivottavasti ihan heti ei tule sellaisia pääkallokelejä, että nastoja tarvittaisiin, mutta koska kuitenkin paljolti käyttämämme reitit ovat myös autojen käytössä, tulee niistä helposti liukkaat jos käy vähääkään lämpimämpänä keli päivisin. Nyt oli vielä ihan mahtava pito paljaalla kaviollakin.

Haaveilen myös ponille (tai no, itselleni) joululahjaksi yksiä upeita hackamoreja, ne vain on niin hienot. Upeat. Sanoinkuvaamattoman hienot. Niiden kanssa ei myöskään tarveisi miettiä paineen lujuutta ponille, kun noiden tänhetkisten bb-mallisten suitsien kanssa mietin, että jääkö niissä paine välillä "päälle", vaikka itse olisinkin jo myödännyt kädellä.