Valjaisiin totuttelua alusta & vähän agilityä

Torstaina Asta sai jonkun kohtauksen, syystä tai toisesta rupesi hyppimään ylös, eteen ja vähän takajaloilleenkin kun oltiin valjaat päällä kävelemässä tallin takana olevassa tarhassa. Tai kohtaus alkoi, kun käänsin sitä laittaakseni portin perässämme kiinni. Tästä sitten totesin, että oli syy mikä tahansa, oli poni jo varsin paniikissa hyppimisestänsä, kunnioitti sentään sen verran meikäläistä, ettei päälle tullut - ja siitä sitten aloitettiinkin lauantaina valjashommat ihan alusta. Eilen poni seisoi tallissa kyllä ihan kauniisti paikoillaan kun valjaita heittelin selkään ja otin pois, mutta suupielistä näki, että vähän jännittää + aavistuksen maiskutteli itsekseen miettiessään tilannetta.

Tänään sitten otin valjaat tarhaan mukaan, koska Pasta on kuitenkin siellä yleensä rennoimmillaan. Ihan ensin kuitenkin vähän totuteltiin raippaan ja koitin saada ponia liikkumaan vaikken olisi sen edellä.. ja rupean pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että saatan sittenkin tarvita apukäden tähän hommaan :D Kyllä sen aina liikkeelle sai, mutta se tulisi suoraan minun luokse - eikä jää ympyrälle, kuten olisi tarkoitus. En sitten tiedä, auttaisikohan tähän "ongelmaan" jos opeteltaisiin suitsiin ja sitä kautta saisi ohjattua kaksin ohjin menoa. Olettaen että saan ponin liikkumaan aina enemmän kuin kaksi-kolme askelta kerralla. Noh. Mihinkäs meillä on kiire, ei ole kärryjä ja ratsastushommiin on vielä piiiitkä aika! Pääasia, että poni ei arastellut raippaa juurikaan, vaikka sitä heiluttelin vähän siellä täällä ja silittelin sillä lävitse kroppaa ja jalkoja. Ehkä se vielä jossai vaiheessa oppii myös yhdistämään raipalla naputtelun liikkeellelähtöön? Noh, tehtiin myös "seuraamisharjoituksia" narussa ja lopulta sitten taas siirryttiin valjaiden kanssa leikkimiseen. Pasta sai ottaa paria askelta eteen ja paria peruutusaskelta kun valjaat lojuivat selässä ilman, että mahavyö olisi kiinni, aavistus suupielen kiristymistä, muttei sen kummempaa. Vähän pitelin myös vyötä kädellä kiinni ja pyysin paria askelta eteen, kaik ihan ok. Lopulta lähdettiin talliin valjaat ponin selässä, mutta yhä mahavyö auki ja kun poni käveli rentona, pysäytin ja otin valjaat pois.

Tallissa käytiin pesarilla ensin hetki seisoksimassa ja silittelin ponin läpi ja nostin pari jalkaa, sitten siirryttiin käytävälle varsinaiseen harjaukseen. Tänään oli seisominen taas olevinaan hyvin raskasta pienen esiteinin mielestä ja sitä sai olla vähän väliä palauttamassa takaisin paikoilleen. Ihanaa on kuitenkin, että vaikka hieman luimistutteleekin satunnaisesti, niin se sietää jo täysin harjauksen kaikkialta ilman sen kummempia varomispaikkoja. Viikko sitten kävi vuolija ja totesi että ponilla on sädemädän alkua parissa popossa ja nyt ollaan sitten kavionhoitokuurilla, joka meinasi tänään olla ylettömän vaikeata tuon paikallapysymisen vaikeuden takia. Vasemman puolen jalat sain kohtalaisesti hoidettua, oikean etusen kanssa alkoi ponilla menemään totaalisesti hermot ja rupesi rymistelemään itseään liikkeelle - ja kun vihdoin seisoi hetken kauniisti jalka ylhäällä, laskin jalan alas ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki tallissa, että olisi välillä muutakin kuin seisomista. Ei kestä pieni poni tällä hetkellä selkeästikään tuota seisomista paljoa! Etujalka saatiin täten hoidettua jotenkuten ja sitten käytiin hakemassa heinäkärryistä pieni tuppo heinää, jotta malttaisi poni vielä takasen hoitamisen - ja se menikin kivuttomasti. Sitten käytiin vielä vähän pesarilla seisoksimassa ja lähdettiin takaisin tarhalle. Ai niin! Sain vaihdettua tarhassa ponin riimusta toiseen ilman, että välissä pitelin kättäni kaulan ympärillä! Viskasin vain toisen riimun menemään ja rupesin toista räpeltää päähän, eikä ponilla ollut aikomusta lähteä litomaan sillä välin :D

Sitten koiriin. Tänään oli agitreenit ja Röllillä oli taas meno melkolailla päällä. Se on ruvennut vauhdin löytymisen jälkeen olemaan hankalammin hanskassa pysyvä, ja tälläkin kertaa kakkosesteeltä kun olisi ollut tiukka kurvi kolmoselle (rengas), otti Rölli ilon irti juoksemisesta ja teki pienen kunniakierroksen. Sitten uusi yritys aloitukseen ja homma meni hienosti.. renkaasta alkoi "kiva" suora, jossa oli putki, hyppy ja toisen putken pää ja voi jestas kuin joutui taas itsekin laittamaan töppöstä toisen eteen, että pysyi vauhdissa mukana! Onkohan homma Roosan kanssa sitten joskus ihan superhankalaa, vai onko Rölli vain ottanut vauhdissa kiinni, kun tuntuu ettei meinaa enää välillä aina kunnolla senkään vauhdissa pysyä? Kuitenkin. Itse töppäsin ohjauksessa pari kertaa, mutta Rölli oli kyllä hieno myös radan loppupään. Onneksi (?) oli tänään aika helpot radat, vähän suoraviivaisempaakin menoa välillä, ihan virkistävää vaihtelua! Toisella radalla oli myös keinu ja Rölli on kyllä hieno nykyään siinä, kun se menee sen niin varoen, muttei vaikuta enää jännittävän kuitenkaan.

Roosakin pääsi hieman verryttelemään, oli ollut kyllä aamulla jo Ilkan kanssa metsällä - eli toipuminen menee todella hienosti! Välillä "työpäivien" iltoina se ottaa pari epäpuhdasta askelta liikkelleähtiessä, mutta muutoin virtaa riittää kuin pienellä voimalaitoksella ja jalkakin on pysynyt hyvänä vaikka koira on päässyt vähän energioitaan purkamaankin. Roosa pääsi tänään ottamaan kontakteja puomilla ja keinulla, joiden lisäksi otin sen kanssa keppejä vähän. Kepeillä meinasi vauhti kasvaa ja homma mennä plörinäksi useamman kerran ja jouduttiinkin hieman hiomaan, mutta olin ihan äimänä, kuinka hyvin Roosa otti kontaktit! Aika kovalla äänellä jouduin sitä kyllä ohjeistamaan, kun lievää kuuroutta oli ilmassa, mutta se meni upeasti! Puomille se lähti kovaa, mutta hiljensi vauhtia huudostani ja myös nousukontakti onnistui hienosti - ylhäällä mentiin taas kovaa, mutta huudahduksestani se hidasti kuin hidastikin menonsa ja otti alastulokontaktin jääden jopa hieman odottamaan, että saako tästä nyt jatkaa vai ei. Ennennäkemätöntä! Keinu otettiin kahteen kertaan ja molemmat puhtaasti, siinä vain täytyy komennuksen tulla todella ajoissa, että koiraa ehti pysäyttää vauhtiaan..

Sairaskertomusta, metsälläoloa ja poneilua

Joo, tällane multipostaus. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Rölli sai tänään vihdoin kauden ensimmäisen ajon, luultavasti ajossa oli jäniksenpoikanen, jota Roosa ajoi sunnuntaina, ainakin ihan samoilta nurkilta ajo lähti kuulemma (Ilkka oli koirien kaa sunnuntaina, tänään taasen minä olin Röllin kaa). Oli katkonainen ja melko lyhyt, mutta ajo! Jos tuo jätkä olis sit taas kokenut heräämisen kesälomalta ja vetäis vähän erityylillä metsässä jatkossa, kuin mitä tän viikon on menny.. Kun se on ollut senolonen, että tässä ollaan lenkillä ja pysytellyt ihan lähimaastoissa, ei ole paljoa 100 metriä kauemmas lähtenyt ja käy morjesteleen vähän väliä.

Vähän epäilyttää, mut kait tä on ok..

Ennen metsään menoa kävin moikkaamassa Astaa laitumella, varsat vaikuttivat vähän nuutuneilta, josko niitäkin alkaa tämä jatkuva sade rasittamaan? Alkaa laitumellakin olemaan melkoisia lätäköitä syvennyksissä ja vanhojen ojien kohdilla.. Hetken tamma mietti, tohtiiko mulle antaa kiinni vai ei, mutta kahden siirtymän jälkeen sille sopi jo riimunkin laittaminen päähän. Tutustutin sitä tänään valjaisiin vihdoin viimein, ensin vain nostelin, rapsuttelin, heittelin selkään, rapsuttelin, nostin/vedin selästä pois siloja jne. Asta ei pahemmin moiseen reagoinut, muutamat pikkuympyrät teki jos nostin valjaita korkealle tai toisella kertaa korkealle ja samalla mahavyö koski ponin kylkeen. Siloja kiinnittäessä ei ilme muuttunut sen kummemmin, eipä niitä kireälle saanut, enkä olis tietty laittanutkaan, kun olin vähän turhan reilusti löysännyt toiselta puolen vyötä, että menee ponin ympärille :D Vissiin vähän turhan isot odotukset Astan koosta vs. Naniin, kun tuo on niin paljon kapeampi.. kävelytin pienen rinksan silat selässä, eikä ne aiheuttaneet mitään muuta kuin pienen epäilevän ilmeen ponin naamalla. Eikä vissiin ollut paha reissu, kun riisumisen jälkeen vielä taas vähän heittelin siloja selkään ja vedin pois niin takaosan kautta kuin selän yli - ja kun ponin vapautin riimustaan, lähti se vielä seuraamaan mua ja tehtiin parit ympyrät vapaana sekä vähän harjoiteltiin alkeellista peruuttamista vapaana.

Sitten Roosaan! Käytiin eilen eläinlääkärissä uusintakuvauksissa, tällä kertaa kuvissa erottui selkeä ilmarinta, oikeasta lavasta joka on turvoksissa, saatiin myös parempaa kuvaa ja siinä näkyi harjanteessa murtuma, mutta ell oli sitä mieltä, että lapaluu muuten näyttää ehjältä - itsekin näin selkeästi harjanteen kohdalla olevan repaleisen "muodostelman". Sydänäänet kuuluivat hieman heikosti ja kuvissa sydän oli omituisen mallinen, kolmiomainen, joten epäili sydänpussissa olevan verta. Roosan hengittäminen kuitenkin oli parantunut jo niin paljon, ettei ilmarinnalle tehty mitään, se kun ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin laaja, vaikka selkeä olikin - pallea näytti siltä, että siinä olisi reikä, mistä ilma väärään paikkaan päätyisi. Roosa sai kortisonipiikin, jonka pitäisi ilmeisesti edesauttaa pallean parantumista ja taasen tuli vain käskyä seurailla koiraa, jos hengittäminen muuttuu taas vaikeammaksi tai ei tunnu helpottavan entisestään, täytyy ilmarinnalle tehdä jotain.

Kotona Roosa oli päivällä aika itkuinen jostain syystä, en tiedä oliko se niin pöllyssä rauhoituksesta vai mikä oli. Ulkona kun käytin iltapäivästä, se vaikutti melkein hysteeriseltä, mutta sai sentään pissaamisen hoidettua. Illalla rupesi olemaan jo vähän reippaampi, juomiset hoituu tällä hetkellä vain juottamalla tonnikalavettä ja lisäämällä ruuan joukkoon vettä, ei suostu muutoin juomaan. Painoa pitäisi saada vähän lisää, kun oli melko hoikka jo valmiiksi, saatika sitten tässä kun rankan päivän päätteeksi ei päässytkään ruokapöydän ääreen ja maanantainakaan ei uskaltanut mitään kovin suurta antaa.. Ruoka onneksi maittaa ja tänään käytiin jo tienvarressa aamupissalla sama reissu kuin Röllin kanssa, energiaa tuntuisi jo jonkin verran olevan ja harmitus oli suuri, kun ei päässytkään mihinkään, kun lähdin muksuja hoidosta hakemaan ja käytin sitä ennen Roosan pissalla - jäi auton taakse odottavan näköisenä, että avaas se luukku. Vielä enemmän harmitti, kun Ilkka lähti Röllin kanssa sorsametsälle.. sitä itkettiin ja rampattiin kolmella jalalla keittiö-eteinen väliä. Uskomaton muutos koiran käytöksessä tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana!

Roosa maanantaina, hyvin epätyypillinen pään asento ja ilme, masentunut, kipuinen.

Katsotaan tarkasti, kun Ilkka pakkaa metsästyskamppeita

Siis, mitä, enkö muka pääse mukaan?!?!?!

Tämä on sunnuntailta rallytoko/agitreeneistä, tuossa on Roosan normaali ilme.

Ponia ja koirien uittoa

Huomenna pitäisi vuolijan tulla käsittelemään Astan aivan törkeän kamalat kaviot, että kehtaa sitten ensi viikolla (hui!) lähteä poninäyttelyyn. Pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että saanko mä ponia edes laitumelta mihinkään yksinäni. Riimun kun kiskaisin esille, oli Asta sitä mieltä, ettei oikeastaan kiinnostakaan rapsutukset enää ja sain hetken keskustella asiasta, antaako kiinni vai eikö - samalla huomasin, että tamman toinen etupolvi on turvoksissa. Huoh. Sitten tutkimaan, kunhan sain ensin riimutettua ponin. Vekkihän siinä etupuolella oli ja putsaamisen jälkeen pihkasalva taas käyttöön. Läksin sitten johdattamaan Astaa portillepäin, välillä se seisahtui hetkeksi miettimään, mutta tuli kuitenkiin varsin kiltisti, laitumelta poistuttuamme se vähän hermostui ja etenkin kun kaverit hoksas, että lähdettiin poies. Pidin kuitenkin huolen, ettei poni tule päälle (kerran se vähän senoloisesti pomppas, että koettaa itsensä vapauttaa) ja että se pysyy takanani. Käveltiin tietä vähän matkaa tallin suuntaan, pysähdyttiin hetkeksi, väistätin ponin etuosaa minusta poispäin samalla sen kääntäen tulosuuntaamme ja lähdettiin sitten takaisin laitumellepäin - yhä niin, että Asta

Vähän vaan härnään..

Kotona käytiin vain hakemassa uimavermeet ja koirat mukaan ja lähdettiin rannalle, siellä noudatettiin variksia Roosalla ja Rölli sai pöljäillä rannassa ja lopulta uskaltautui Roosan perässä uimaan - kävipä kerran variksella itsenäisestikin, kun Roosa haki toista ja jännättiin, tuoko se toisen vai ei. Käväisi kuitenkin sitten vain katsomassa ja tuli takaisin rantaan. Aika reilusti sille uimista sitten lopulta tuli ja piti ruveta jo himmaamaan, kun ei ole ennen käytännössä uinut, ettei kunto lopu kesken uudessa elementissä. Pyörälenkillähän ollaan menty nyt 17km, mutta onhan se vähän eri kuin uiminen.

Alkuun meni vähän roiskimiseksi, ennenkuin optimaalinen uintityyli löytyi

Tässä palataan itsenäiseltä variksenmorjestusreissulta

Agikautta avaamassa

Sunnuntaina koirat pääsi ekan kerran sitten syyskuun (Rölli) ja lokakuun (?, Roosa) näkemään agilityesteitä, kun oli meidän osalta ekat treenit tälle kautta - koska en ollut tiennyt/tajunnut, että treenit oli alkanu jo huhtikuun alusta.. nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Oli melkoista kikkailua treenirata, mutta molemmat koirat meni todella kivasti, Rölli suorastaan upeasti, Roosa keskittyessään todella hienosti. Sitten taas, Roosa tapansa mukaan menee täysiä, pysähtyy haisteleen, menee täysiä, pysähtyy haisteleen.. ja välissä saattaa unohtaa kuuntelemisen tai rupeaa kuumiessaan louskuttamaan mulle. Rölli teki tasaista hienoa työtä, eikä ollut tietoakaan siitä syksyisestä keinulla rämähtämisestä ja sen jälkeisestä puomikammosta!

Tänään oli sitten seuran ekat epikset ja osallistuttiin mölliradalle molempien kanssa - Röllin onnistuin ajatuksissani ohjaamaan vähän virheelliselle radalle, mutta voitettiin silti 8) Medejä oli mölleissä kaikki kaks vai kolme, mutta voitettiin hei! Kaikenlisäksi Rölli oli vain 5 sekuntia Roosaa hitaampi, Roosan aika tosin selittynee sillä, että se jäi puolessavälissä rataa pelleilemään putkeenmenon kanssa, hyppi putken yli pari kertaa ja kävi kerran puomilla, ennenkuin totesi että "jaaa, niin putki!" ja päästiin jatkaan. Kuitenkin! Viisi sekuntia sähikäisen ja rauhallisen puurtajan välillä on aika hyvin!

Roosan suorituksesta olin erityisen tyytyväinen oikeastaan juurikin sinne puolenvälin putkelle asti, koska siinä alussa oli isoimmat kommervenkit ja putkia houkuttelemassa lähellä hyppyjä, mutta se meni puhtaasti alkuradan. Kun vielä saisi keskittymisen pysymään läpi koko radan.. ja niin, tänään se meni puomin alastulokontaktista yli taas iloisesti, kun sunnuntaina treeneissä se jopa otti kaikki kontaktit upeasti. Treeniä, treeniä.. kepit käytiin sitten vielä kokeilemassa luokkien jälkeen, kun halusin testata, muistaako koirat niitä ollenkaan. Roosa meni kivasti, tosin jouduin taas itse peruuttaa sen kanssa, että malttoi, mutta meni hienosti kuitenkin. Röllikin jopa meni melko kivuttomasti, eikä vaadi enää ihan niin läheistä ohjaamista kuin viimevuonna - ja se jopa ravasi :D

Kyllä se tästä! Röllin kohdalla rupesin taas jo haaveilemaan ainakin hyppyradoista ihan virallisissa..

Viimeisiä viedään ennenkuin alkaa tappijalan kesäloma

Jepulis, eli ylihuomennahan on viimeinen päivä juoksuttaa ajavia (ja periaatteessa koiraa, kuin koiraa) vapaana. Nämä viimeiset päivät taitaa tulla aika pitkälti hyötykäyttöön, ensin oli jahtia la-su, maanantaina vapaata, eilen Rölli pääsi jänisajoon kun Ilkka lähti töiden jälkeen tyttöjen kanssa sitä juoksuttamaan. Tänäänkin Ilkka lähtee töiden jälkeen, lääkärin kautta, Rölliä juoksuttaan ja vissiin vielä huomennakin, ennen metsästysseuran kevätkokousta. Perjantaista ei ole ollut vielä puhetta :D

Ollaan jopa puhuttu, jos uskaltais ens syksynä kokeisiin tuon koiran kanssa, kun se on nyt osoittanut elkeitä kunnon ajurista, vaikka välillä hukalla meinaakin tympääntyä, jos ei nopeasti löydä takaisin jäljelle. Mutta ajot on kyllä pidentyneet ja etenkin tuo kettuhomma on ollut niin mahtavaa. Toki se on nyt päässyt enemmän jänikselle ja ketulle, kuin mitä viimekautena, eli kait sekin on auttanut. Viimekautena kun miehellä oli lähinnä tavoitteena saada rusakkoa pakkaseen, nyt on malttanut ottaa vähän treenin kannalta ;)

Jostain pitäisi vielä löytää koti sijoitusnartulle, eli kaikki dreeveriä haikailevat, ottakaa yhteyttä :D

Kelkkailua

Käytiin tänään tyttöjen ja koirien kanssa jäällä, muksut rattikelkassa ja koirat kelkassa kiinni juoksunarun kanssa - mulla naru vielä Roosan valjaisiin, että saan tarvittaessa stopattua matkan.. Tehtiin parin kilsan lenkki, josa suurimman osan matkaa juoksin koirien kanssa, mutta hetkeksi istahdin yksin kyytiin ja otin ylläolevan videonpätkän. Oli ihanaa, että myös viimeaikoina hieman tympääntyneen oloinen Rölli (tai siis, kotona se on ollut varsin flegu) oli aivan intopiukkana ja kun rupesin Roosaa narulla hidastaan, niin Rölli veti yksinään vielä kelkkaa, ennenkuin sain senkin kuulolle aina siinä, että nyt hidastetaan. Kaikilla siis ainakin oli kivaa!

Järvellä ja pellolla

Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.

Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä

 Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.

Tytöt  mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia

Koirapäivitys alkuviikon toimista

Maanantaina Rölli pääsi metsälle ja tuloksena oli kaksi kaatoa - jänis ja kettu. Kyllä on isäntä tyytyväinen, vaikka aamusta ei meinannut haku ihan sujuakaan. Sitten kun se lähti sujumaan, niin tulostakin tuli kivasti! Matkaa jätkälle kertyi taas reilut 30km päivän aikana ja voi kuinka tyytyväisenä se käpertyi vilttien keskelle lämmittelemään ja kuivattelemaan kotiin päästyään. Roosa pääsi maanantaina mun kanssa Sukulaan touhuttaan ensin pihalla Saken kanssa ja sitten käytiin reilun puolen tunnin lenkki metsässä kaksin.

Tytöt, Rölli ja maanantain toinen saalis

Tiistaina kävin ostamassa koirille nameja ja toisen naksuttimen ja aloiteltiin naksuttelu heti kun pääsin kotiin. Tai no, loppujen lopuksi päädyin naksuttaan Roosalle ja kielellä naksuttaan Röllille. Saa nähdä kuin  huonosti menee :D Otettiin tiistaina vissiin kolme naksuttimeen tutustumiskertaa ja siitähän koirat tykkäs.. innostuin myös tiistaina kun oli luppoaikaa, että nyt lähdetään juoksemaan ja kokeillaan, että kuin rapakuntoon sitä on itse tässä jo käynyt. Tehtiin ihan vain lyhyt lenkki ja onnistuin kerrankin menemään sellaista vauhtia näin tauon jälkeenkin, että olisin jaksanut pidempäänkin! Nopeus ei täten päätä huimannut, vaikka nopeasti laskettuna varsinaisen juoksupätkän keskinopeus olikin 9,25km/h, joka sentään on sitä luokkaa, kuin toissavuonna juoksua aloiteltuani ja hieman kuntoa kehittäneenä oli. Suuri ja mahtava statistiikka löyty Sports Trackerin sivuilta.

Eilen lähdettiin "illalla" tyttöjen kanssa maalle kun pääsin koulusta ja hain muksut hoidosta, koska oli just sellanen fiilis, että jumiudun sohvalle totaalisesti, jos en tee jotain. Ilma kun on lähes kuin kukkanen (not), niin sohva on aivan liian houkutteleva paikka! Ehdittiin sitten kohtalaisen valoisalla tekeen kolmen vartin lenkki metsäteillä Pinjan ja koirien (myös Sakke) kanssa, kun Senja jäi anopin kanssa touhuaan mieluummin sisälle. Loppumatkasta olin jo varma, että Rölli on lähtenyt livohkaan, koska sitä ei näkynyt koko paluumatkan aikana (mentiin siis edestakainen reissu), sitten vähän ennen anoppilaan saapumista Sakkekin hävisi, mutta Röllin ääni rupesi kuulumaan. Lopulta ne tuli peräkanaa, Rölli edellä ja Sakke hetken matkaa perässä pihalle, jossa sitten nappasin omat koirat ja laitoin tarhaan ja päästin Saken sisälle kuivattelemaan. Eipä meinkään eläimet kauaa tarhassa joutuneet oleen, ennenku lähdettiin sitten kotiinpäin.

Kotona naksuttelin eilen koirillekin useamman kertaa ja rupesin vähän vaatimaankin ennen naksautusta - eli katsekontaktia. Se on Röllille helpompi aina ollut, Roosa on ollut siinä todella surkea. Rupesi kyllä nopeasti löytyyn katsekontatkti myös Roosalta, ainakin nyt tuollaisessa alkeellisessa tehtävässä. Hihhih, ehkä tämä tästä!

Poninihmettelijöitä

Kaverit kävi tänään kattomassa Astaa (noh, Juttahan sen mun kanssa kävi hakemassa, mutta mukana oli kaksi uteliasta, jotka eivät ole vielä livenä nähneet) ja samalla sitten sain kokeiltua tuota modaamaani shettiskoon riimua - ja nyt se oli jopa ihan hyvä! Otettiin pieni talliin, kun oli kerrankin kuiva ja pääsi vähän harjaamaankin. Oli nyt rauhallisemman oloinen, mutta toisaalta, myös ruokintapalvelu toimi, kun Pinja ja Senja heti ekana innolla hakees heiniä toiselle, olipahan sitten tekemistä ponillakin. Harjasin lähinnä kaulasta ja selästä + kyljet, takajalkojen kanssa oli melko kipakkana, kun edes kinnertä lähestyi ja mentiin useampikin voltti potkien (noh, Asta vain potki), kun totuteltiin pikkuhiljaa ja harja irtosi jalasta vasta kun poni seisoi neljällä jalalla. Eli kyllä kaiken tuon rauhallisuuden ja lievän ujouden takana piilee myös kipakkuus!

Kun heinät oli jotakuinkin syötynä, mentiin saattamaan kaverit autollensa ja jatkettiin siitä sitten sama lenkki, kun viimeksi tehtiin, eli puutarhan ympäri, mutta vain toiseen suuntaan. Todella hienosti ainakin tuo lenkki menee ilman suurempia jännityksiä. Yksi spurtti tuli matkaan, kun katseltiin tiellä naapuritarhojen hevosia ja Severin saadessa spurttikohtauksen sävähti Astakin juoksemaan, mutta pysähtyi kauniisti, kun narusta loppui pituus - taluttelin sitä aika pitkällä narulla, niin oli ehkä metrin verran tilaa hypätä eteenpäin ennenkuin rupesi kiristymään. (tai no, pari metriä, koska poni oli "takamaastossa" lähtiessään). Parit peruutukset otin vielä ennen tarhaanlaskemista ja sitten tarhassa vielä vähän rapsuttelin kaulantyvestä ja rinnasta ja voi että kun tuntui kutiavan.

Jatkossa siis keskityttäneen pikkuhiljaa tuohon jalkojen koskemisen siedättymiseen, että sitten uskaltaa ruveta ottaan lapsiakin mukaan harjailemaan - niin kauan kun jalat ovat herkkä paikka, ei oikein viitsi, kun eivät nuo vielä osaa väistää.

 Ai niin, Rölli oli metsällä, kilometrejä 25-30 ja kolme eri rusakkoajoa, joista yksi saatiin, yhtä ammuttiin, mutta ei sitten saatu - sitä käytiin vielä varuuksi Roosankin kanssa etsimässä, muttei löytynyt, niin ei löytynyt. Hyvä päivä siis!

Lomatouhuja

N - Y - T..

Röllikin on päässyt kuupan kahleista ja ollut jo kahtena päivänä mukana lenkillä muiden koirien kanssa ja lisäksi pääsi tänään metsälle, kun mies huomasi, että sehän on jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Haava parani todella nopeasti ja kertaakaan ei ole kotona tarvinnut kipulääkettä edes antaa. Rölli on ollut reipas ja ylienerginen vähemmän liikunnan takia, mutta voi kuinka se oli aattona ja eilen tyytyväinen, kun pääsi akkojen kanssa remuamaan metsään!

.. NYT!

Aattona tein koirien kanssa ehkä n. 4km lenkin ja eilen mentiin Ilkan kanssa n. 6km lenkki (josta Ilkka joutui kantaan mua puolisen kilsaa suon ylitse..). Empiiristen tutkapannalla suoritettujen kokeiden perusteella Likka kulkee vapaanaollessaan noin kaksinkertaisen matkan ja Rölli sekä Roosa keskimäärin kolminkertaisen matkan kuin mitä ihminen. Eli koiratkin saivat varmasti ihan kohtalaisesti lenkkiä, vaikka itse tuppaan noilla metsälenkeillä hissuksiin kulkeakin - ihan juurikin, että koirat ehtivät kanssa menemään ja touhuamaan riittävästi. Etenkin kunnonkohottaja (Likka) ja sairaslomalta palaava (Rölli) - ja toisaalta, älyttömän hyvää tekee Roosalle, jonka kuntoa ajetaan pikkuhiljaa taas pienemmälle, sen osalta kun on tämän metsästyskauden hommat jo aikaa sitten olleet tehtynä.

Astan kanssa olen uskaltanut tehdä jotain pientä myös! Harmittaa niin paljon, ettei ole kuvaajaa mukana ja toisaalta, että vettä tulee kokoajan ja kuvaussää olisi kuitenkin ihan kökkö.. tahtoisin kuitenkin meistä jotain yhteiskuviakin. Aattona kävin sen kanssa seurustelemassa tarhassa vähän silitellen, otin ihan muutaman pienen peruutuksenkin - tai lähinnä painonsiirron taaemmas. Fiksu tyttö tuntuu olevan!

Sakke suolla ja Rölli lenkin lopussa juuri ennen kiinniottoa.

Eilen kun menin tarhalle narun kanssa, tuli Asta jo minua vastaan portille! En tiedä, toivoiko se pääsevänsä vesisateesta jo sisälle, vai halusiko tulla luokseni, mutta tuli kuitenkin! Hääsin lämppärivarsat vähän kauemmas, kun ne tuppaavat yhä vähän sorsimaan pienempäänsä ja rapsuttelin ensin hetken aikaa Astaa, ennenkuin laitoin narun kiinni ja ohjasin meidät tarhan ulkopuolelle. Pieni oli varsin rauhallinen yhtä kaikki ja otinkin ihan ensimmäisenä tarhan ulkopuolella taas pienen "tutun" jutun, eli vähän peruutusta, tällä kertaa kokonaisen askeleen verran. Tulee kyllä todella herkästi. Lähdettiin sitten kiertämään puutarhan ympäri kiekka, josta pääsee takaisin tallipihalle, Asta käveli varsin tyynenä, mutta annoin sen seisahtua välillä miettimään ja mentiin sen tahdissa täysin. Tarhojen vierellä otettiin vielä muutama pysähdys minunkin aloitteestani, mutta kun mentiin jännemmille alueille - eli pois hevosten luota - annoin pienen valita tahdin. Ihan hirmuisesti ei tuntunut jännitystä olevan ilmassa, joskin pari kertaa piti vähän hirnumalla tarkistaa, että kaverit ovat yhä lähistöllä. Käytiin tallissakin vähän, mutta koska siellä ei ollut muita hevosia, meinasi Astaa alkaa hermostuttamaan ja pienen hetken "seisomisen" jälkeen päätin että mennään takaisin pihalle ja tarhaan, kun siellä tamma on rennompi. Tarhassa päästin Astan narusta irti ja se jäi siihen portille mun kanssa oleskelemaan. Joten me vain oltiin. Pari kertaa sain vähän ohjata lämpösiä taas kauemmas kummastelemasta, mutta aika kivasti me hengattiin, välillä vähän rapsutin sään ympärystöstä ja lavoista ja selkeästi vähän kutittikin, kun rupesi ylähuuli ja pää heilumaan <3 Kun sitten lähdin tarhasta katsomaan, olisiko kahviaika, lähti Astakin portilta hamuilemaan yhtä heinäkasaa.

Kivaa, lisää kivaa ja vielä vähän kivaa (vika tosin ei välttisti Röllin mielestä?)

Kivaa #1

Kävin perjantaina "taas" koirien kanssa lenkillä niin, että sai Röllikin olla vapaana. Oli tälläkin kertaa myös anoppilan koira Sakke mukana meidän koirien lisäksi. Ensimmäiset 200 metriä meni kivasti ja sen jälkee olinkin varma, etten näe yhtäkään koiraa enää ikinä :D Jäin vielä odottelemaan puuhun nojaillen, kun en viitsinyt tieltä metsään lähteä ennenkuin koirat on jotakuinkin selvillä siitä, ettei mennäkään vain ko. tietä pitkin.. viitisen minuuttia sain huudella Roosaa ja Sakkea, kunnes ensimmäisenä Rölli saapui paikalle (juur hetki sitä ennen oli Röllin ajohaukku hävinnyt jonnekin kaukaisuuteen ja menetin toivoni sen osalta). Nappasin sen varuuksi narun päähän, että jos sitä sitten lähteekin takasin anoppilaan, oletin Saken ainakin palanneen kotio ja kait se Roosakin sitten sinne. Noh, kohta tuli Roosakin sitten luokse ja päätin jatkaa matkaa, joten päästin Röllin taas uudelleen vapaaksi.

Matkaan lähdettyämme Sakkekin liittyi jostain takaisin seuraan ja aina välillä oli yksi tai useampi koira näkösällä, useimmiten ei. Välillä havahduin, että on mennyt taas monta minuuttia ilman, että koiria on näkynyt.. aina ne kuitenkin jostain taas ryskäsivät ohitse. Pienen huonon videonpätkänkin otin kohdassa, missä tultiin metsästä vanhalle metsäautotielle ja ennenkuin siitä jatkettiin toisen puolen metsikköön. Rölli tuli kokoajan ihanasti messissä, vaikkei tällä kertaa ajanutkaan Roosaa samalla tavalla kuin ekalla yhteislenkillämme. Vähän jännäs, et miten se pysyy mukana, mutta niin sekin vain sitten hömpsötti koiramaisia juttuja, haisteli, leikki ja tutkaili, ilman, että oli kuitenkaan sennäköinen, että töissähän tässä ollaaan. Osaisikohan se vähän yhdistää pannatta kulkemisen ja toisten koirien kaa pöhötyksen siihen, että ei olla metsällä? Toivottavasti - ja toivottavasti näitä lenkkejä tulee jatkossakin tehtyä! Ihanasti sain napattua koirat hanskaan taas halutessani ja "kylää" lähestyessämme, ilman mitään ongelmia. Ihan mahtavaa! Tällaista olen kaivannut.

Kivaa #2

Asta on eilen lastattu kyytiin ja on matkalla Suomeen. Oli kuulemma kävellyt hienosti autoon ja jäänyt sinne seisomaan kuin vanha konkari. Toivottavasti jatkossakin matkansa sujuu rauhallisissa merkeissä ja ilman suurempia stressejä. Huomenna menen käymään tallilla katsomassa tulevaa karsinaa, viemässä suolakiven ja chiansiemenet.. saa nähdä mitä appiukko sanoo ne nähdessään :D Torstaina ilmeisesti aamupäivästä käydään sitten poni noukkiis Hämeenlinnasta kyytiin ja kuskataan sen kotimatkan viimeinen n. tunnin pätkä <3

Kivaa #3 (?)

Nyt on Rölli päässyt eroon ylimääräisestä painolastista ja kivekset on jääneet eläinlääkärin hellään huomaan.. tuolla se vähän jo vaihtoi asentoa töttörö päässään ja mä käyn välillä laittamassa vilttiä paremmin päälle, että pysyy lämpimänä. Kauhian nopea toimitus tuollainen kastraatio on, olin jo valmistautunut että meen Sukulaan lenkille Roosan ja Likan (broidin koira, joka meillä hoidossa joulun yli) kanssa.. en sit mennykään, vaan kävin vaan kotona heivaamassa akat tarhaan ja hakees takaluukkuun peitot ja pyyhkeet pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi.

Koiria

Hankala otsikoida. Meillä on koirat nenäpunkkikuurilla (tai no, milbemax-kuurilla nenäpunkkia vastaan), kun Röllin toiminta metsällä oli aivan ala-arvoista tuossa hetki sitten - pitkin syksyä mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Koirat myös molemmat harrastivat reverse sneezingiä ja varsinkin tuo seisojankuvatus hieroi nenäänsä monasti niin ulkona kuin sisälläkin maahan/mattoon. Nyt on Rölli päässyt tositoimiin ja toiminut ihan erilailla, kun 2/3 tablettia on otettuna, itsepäisyyspäivänä sille saatiin pupu nurin ja muutenkin oli toiminut hienosti. Tänään oli taas useampi ajo ja kaksi kettuakin pistetty liikkeelle - joskin Rölli ajoi juuri sitä "väärää", kun pojat toisen saivat kaadetuksi heti lähtökuoppiinsa, Röllin ajamakin kävi likellä yhtä ampujaa, mutta karkottui kiitos radiopuhelimen.. noh, pääsi Rölli sitten ajon päätteeksi katsomaan ammuttua kettua, jos vähän vahvistuisi se, että kettu on sallittu.

Tuossa viikko takaperin oli kyllä mahtavaa, kun kävin meidän koirien ja anoppilan koiran kanssa metsässä lenkillä ja kaikki kolme koiraa touhusivat vapaana. Kuinka mahtavaa on hei käydä lenkillä sillai, että voi pitää koirat vapaana ja (uskaltaa) luottaa siihen, ettei ne (ehkä) lähde mihinkään (verrattain) kauas! Kyllähän Roosa ja Rölli useaman sadan metrin lenkkejä/suunta tekivät ja pyörivät pääsääntöisesti jossain näkökentän ulkopuolella, mutta kokoajan kuitenkin pysyttelivät messissä. Itse liikuksin rauhaksiin ryteikössä, että koirat saavat vetää mahdollisimman pitkän lenkin. Sakke pysytteli enimmäkseen vähän lähempänä, mutta välillä sekin meni joukon jatkona intopiukeana. Olisi saanut niin mahtavia kuviakin kolmikosta, etenkin kun ne suonlaidalla jotain hajuja kolmissaan mietiskelivät kevyessä lumisateessa <3 Olisi hienoa, jos moiselle lenkille uskaltais toistekin lähteä. Saa nähdä. Ehkä jokin sateinen talvipäivä, kun on koko yönkin sadellut ja oletusarvona on, ettei jälkiä ole paljoakaan löydettävänä. Jos uskaltaisi silloin luottaa, että Rölli pysyttelee vain Roosan jäljillä ja keskittyy sen ajamiseen :D

Ai niin, ja nyt kun Rölli todistettavasti taas ajaa, niin täytyy varailla sille aika pallienpoistoon. Sitähän ei keväällä metsästyskauden loputtua uskallettu sitten lopulta kastroida, koska meitä peloteltiin että riistainto voi lopahtaa ja kun siinä ois ollu pitkä lomakausi metsästyshommista, niin sitten mietittiin, että jos se epäkiinnostuu riistasta kontaktien puutteen takia, jätetään homma syyskaudelle. Siinä vaiheessa oli siis tarkoitus varailla aikaa, kun saadaan sille kaato/pari nenän alle ja täten tiedetään ainakin sen muistavan työsarkansa. Sitten olikin syksyinen nenäpunkkiepisodi, joka vain venytti ja venytti asioita. Nyt sitten kun kaatoja on saatu (jos nyt ajatellaan tuo kettukin kaatona), niin olisi täten aika varata kyläily lekurin luo.

Mä olen myös päättänyt kehittää pakkomielteen uudesta rodusta. Tai siis, sen lisäksi/sen sijaan, että haluan itselleni harrastuskoiraksi mittelin/mudin/picardienpaimenkoiran, haluan itselleni lintukoiraksi vanhan tanskan kanakoiran. Kaikenlisäksi tutustuin koko rotuun vain siksi, että Astan kasvattaja sattuu kasvattamaan myös gdh:ta, ja nyt olen googletellut ja koittanut tavata tanskan gdh-järjestön sivuja. Kuulostais vaan niin kivalta, vaikka lyhytkarvainen onkin.. saksalaista rauhallisempi ja pienempi koira, joka on pysynyt pitkälti metsästäjien koirana, toisin kuin on käynyt monelle muulle kanakoirarodulle.. metsästysominaisuuksiltaan varsin samanlainen kuin saksalainen toverinsa, mutta hieman hitaampi ja lähihakuisempi - nämäkään eivät haittaisi meikäläistä! Ilkka kyllä lupasi jo, että voin moisen hankkia.. kunhan ensin asutaan jossain omakotitalossa, sitten voidaan kuulemma täyttää talo koirilla.

(niin varmaan..)

Röllin ekat viralliset agit

Oltiin siis tänään Röllin kanssa kokeilemassa ja katsomassa, miltäs ne oikeat agilitykilpailut tuntuvatkaan. Paikalle saapuessa oli itsellä aika lohduton fiilis tulevasta - viimeisissä treeneissä kotikentällä Rölli otti ekan kerran tälle vuodelle mukaan omat kuviot ollen välillä korvaton kentänkiertäjä. Sen lisäksi Lietoon ATT:n areenalle päästessä tuo koira lähinnä huusi, haisteli ja hyöri. Olin niin varma, että kun siltä pannan lähdössä otan pois, ottaa se jalat alleen ja häipyy samointein paikalta. Rata vaikutti kohtalaisen simppeliltä (noh, ne kepithän siellä tietty oli), mutta harmikseni en ehtinyt pahemmin maxi-koirien menoa seuraamaan, kun oli hässäkät lapsien ja koiran kanssa, kun ei ollut apukäsiä mukana :D

(Hyppy)radalle mennessä olin saanut Rölliin lämmittelyesteillä edes jonkunsortin kontaktia ja kun päästiin aitojen sisäpuolelle, se rupesi näyttämään jo varsin lupaavalta keskittymisensä kanssa. Alkurata menikin hienosti, Rölli jopa eteni todella hyvin esteillä, putkilla se nyt on hidas.. sitten tuli kepit ja niistä yksi virhe - mutta toisella yrittämällä päästiin puhtaasti, joskin hitaasti. Keppejä seurasi (muistaakseni :D) hyppy, pussi ja 2x hyppy. Pussille me sitten jäätiinkin.. ei meinannut millään tulla lävitse, joten hylsyhän sieltä tuli - lopulta suostui tulemaan pussin, kun tuomari vähän avitti pussin päätä nostamalla. Loput kaksi hyppyä meni taas mainiosti. Mineissäkin oli havaittavissa kevyttä pussiahdistusta ja siinä hylkyjä ropisi myös niille - harmi etten nähnyt, oliko pussi myös maxi-koirilla hylkäyksien suurin syy, vai menikö radat muuten vain plörinäksi (hyllyjä maxeissa 13/16 koiraa).

Agiratakaan ei vaikuttanut kovin pahalta keinuineen ja keppeineen, ja koska Röllin ensimmäinen suoritus oli kuitenkin keskittynyt ja agille lämpätessä se oli superhieno, lähdin varsin hyvillä mielin radalle ilman pelkoa koiran katoamisesta paikalta. Alkurata oli hyppy, pituus, hyppy, putki, keinu ja meni muutoin hyvin, mutta Rölli ampaisi keinulle vauhdilla, millä se ei ole varmaan ikinä mennyt muulle kontaktiesteelle kuin A:lle.. se hieman hämmensi minua, enkä saanut sitä jarraamaan vauhtia, joten laskeutuminen keinulla ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä :D Rölli hieman säikähti allaan laskeutumaan lähtevää keinua ja pomppasi juuri ennen keinun maahan osumista alas. Noh, rata jatkui hienosti ja jopa kepit mentiin melko vauhdikkaasti (no siis, Röllille supervauhdikkaasti, muille koirille toi ois ollu varmaan superhidasta :D), niiden jälkeen olisi ollut vielä putki, puomi, rengas ja hyppy. Puomille jäätiin - Rölli vissiin yhdisti samannäköisen nousun hetki sitten kokemaansa säikähdykseen keinulla, eikä suostunut nousemaan puomille. Lopulta "kiipeekiipee"-kannustuksestani intoutuneena se bongasi lähellä olevan A:n ja juoksi sinne iloisesti, että "jes, mä tiiän tän!" - sinne sitten juoksin perässä ja kehuen nappasin koiran syliin ja poistuttiin radalta..

Vaikka molemmista luokista tulikin hyllyt, olen vaan niiiiiin fiiliksissä! Rölli oli ihan super! Se ei tehnyt mitään odottamatonta, se teki mitä pyydettiin (paitsi nä pari jännää juttua) ja se teki vauhdilla. Mulla oli jo valmiiksi tiedossa, että se ei erityisemmin rakasta puomia, enkä ihmettele, että keinu-kokemuksen jälkeen se koki puomin vielä ikävämmäksi. Nyt sitten täytyy vähän katsella kotikentällä keinulla onnistumisia ja rohkaista sitä puomille jos sielläkin jännättää + pussia pitänee ottaa välillä käyttöön :D Mä oon niin tyytyväinen. Hieno pieni dreeveri <3

Agihurmaa

Olin tänään töissä 3-luokan agikisoissa ja tuli taas niin sellainen fiilis, että vitsit, kyllä minäkin kehtaan kisaamaan lähteä! On vaan niin hienoa nähdä, että 3-tasollakin on hitaita koiria, virheitä tekeviä ohjaavia, ei-niin-sujuvaa menoa ja koiria, jotka eivät välttämättä ole niin varmoja kepeillä ja kontaktien kanssa! Että ei se vissiin ydinfyysikon taitoja ja tarkkuutta tarvitsekaan tuo kisaaminen, varsinkin kun itsekin sinne olisi menossa vain "harrastamaan". Kotona sitten taas netti sauhusi kun katselin tulevia kilpailuita, mihin voisi uskaltautua koirien kanssa - tosin samalla tajusin, että jos nyt tämän kuun kisoihin ilmoitan, niin saan aloittaa yhdellä koiralla kisaamisen, kun toinen on reissussa loppukuun.. ehkä tosin ihan hyvä juttu.

Päätin myös lähteä tekemään Röllin kanssa pikavisiitin agikentällä, vaikka sillä oli tänään ollut metsästyspäiväkin - tosin melko onneton ja tulokseton sellainen. Se on kaikenlisäksi ihan hirmuinen hormoonihirviö ollut Tervakosken näyttelyiden jäljiltä, eikä asiaa ainakaan helpottanut se, että anoppilan koiralla alkoi juoksut.. tänään Rölli sitten aamusta juoksikin metsältä suoraa päätä anoppilan oven taakse louskuttumaan himoissaan. Jei. Muutoin saldona kissa-ajo ja tyhjää hakua.. pää ihan sekaisin pienellä. Noh, kuitenkin. Tehtiin täsmäisku ongelmakohtaan, eli keppeihin, kun päästiin kentälle.

Otin ensin vain neljän kepin verran mietittävää, mutta kun sain Röllin huomion ensin itseeni hajujen sijaan, se menikin kepit kohtalaisen mallikkaasti. Oli vähän O_O-fiilis, koska kepit on sen inhokki, etenkin jos ei oo verkkoja ohjaamassa menoa. Noh, kun oltiin pari kertaa otettu noi neljä keppiä ja tehty välissä parit hypyt ja putket, laitoin jätkän paikkamakuuseen ja hain lisäpituutta kepeille niin, että sitten niitä oli jo kahdeksan kipaletta peräjälkeen. Yhden kerran jätkä ignooras yhden keppivälin, mutta muutoin teki hienosti! Muutoinkin pikkuisella kisoista jääneellä radanpätkällä vauhti oli jotain todella huimaa aiempiin verrattuna. Oliko vain sitten se, ettei ollut kuuma? Mene ja tiedä. Otin viimoitteena koko radanpätkän, eli hurjat putki,kepit, hyppy x5, putki, okseri ja Rölli meni huisin hienosti! Jätettiin siis treenit siihen ja lähdettiin pienen lenkin jälkeen kotio - kerrankin osasin lopettaa kun vielä meni hyvin. Sikamahtava fiilis!

Onnellinen metsäkoira

Rölli pääsi tänään, vihdoin, ensimmäisen kerran metsään tälle kautta. Kyllä tätä on odotettukin, varmasti molempien osalta! Itselleni otin matkaan evästä, kahvia ja sienestysvälineet. Irtipäästämisen jälkeen ehti kulua muutama minuutti, kun rupes jo aja raikamaan - lämmitti kyllä sydäntä, ihan huisi fiilis! Ajo tosin oli lyhyt, jonkun reilut 10 minuuttia, jonka jälkeen hukka, eikä tuo jaksanut kuin hetken tarkastella hukalla kunnes tuli ilmoittautumaan. Lähti kyllä takaisin sitten vielä miettimään, että mitähän tapahtui, mutta taisi mennä lähinnä yleiseksi maisemankatseluksi.. oli kyllä kuuma kelikin, että en periaatteessa ihmettele, ettei ihan sujunut niinkuin oppikirjoissa. Kello oli kuitenkin puolenpäivän, kun ajo lähti. Otettiin sitten pieni juoma- ja evästauko, jonka jälkeen läksettiin toiseen suuntaan kävelemään, siellä meikäläisen kuuloa häiritsi metsätyökoneen räminät ja muut, mutta ajattelin, että mennään nyt kuitenkin, kun pitäis olla hyvää jänöpaikkaa.

Sain muutaman suppilovahveron ja karvarouskun kerättyä ja kun puhelin totesi, että yhteydessä jotain vikaa, läksin takaisin autollepäin. Rupesin sitten siinä kävellessäni kuuntelemaan, että ihan kuin koira haukkuis, vai onko kuitenkin vain sen metsätyökoneen äänen kaikumisia tai jotain. Mutta kyllä, haukku kuului! Tracker kertoi välimatkan olevan paikastani riippuen (eli kun vein sienet autolle ja sitten lompsutteline eestaas etsien paikkaa, jossa se metsätyökone ei ihan kamalasti häireis ääniä) 700-900 metriä koiraan, ja haukku kuului kyllä kokoajan. Taas tuli niin hieno fiilis - kunnes puhelin soi ja lasten hoitopaikasta tuli ilmoitus, että nuorempi muksuista kuumeessa. Siinä vaiheessa rupesi haukkukin harvenemaan ja käymään katkonaisemmaksi, vissiin rupes tuleen pieniä hukkia tai jotain. Otin sitten auton ja ajelin mahdollisesti hieman lähemmäs koiran olinpaikkaa ja rupesin huutelemaan, odotin, katsoin välillä Trackeria ja huusin lisää. Tiettekstei, Rölli tuli. Siis se tuli huutamalla metsästä :D En tiedä, oliko tää jotain ekan kerran utopiaa, vai oliko reilut 11km takana metsässä väsyttänyt ressukan niin pal, että oli todennut olevan mielekkäämpää palata kuin jatkaa hukan selvittelyä, mutta tuli kuitenkin. Onhan tuo kuitenkin ihan eri juosta metsässä kuin mitä pyöräillessä tasaista (tai no, vaikka mäkistäkin, mutta pitävää, tasaista alustaa) maata.

Ihan tyytyväinen olen kyllä tähän ekaan päivään, vaikka ajoja ei yhteensäkkään tullut kuin vissiin n. 40 minuuttia. Kuitenkin ajankohta oli mikä oli, lämpötila oli lähellä kahtakymppiä ja nyt lähinnä muisteltiin, mitäs siellä metsässä kuuluisi tehdä. Olisi kyllä mahtavaa, jos jätkällä ois tässä kesän aikana toi tottelevaisuus sen verran parantunut, että tosiaan tulisi kutsuttaessa sieltä metsästä.. tästä on taas hyvä jatkaa! Sunnuntaina viimeistään uuden kerran. Kyllä oli koira tyytyväisen näköinen, eikä vaikuttanut kotiotullessa mitenkään väsähtäneeltä.

Kevättalven extremeurheilua

Eilen oli kunnollinen koko perheen ulkoilupäivä. Lapset nyt touhusivat lähinnä mummolan pihassa Pinja hiihtämiseen tutustuen ja Senja potkukelkkaillen. Kun saatiin muksut sisälle, läksi Ilkka Roosan kanssa hiihtolenkille (Roosa siis vapaana) ja tekivät 11km lenkin, Roosa nyt varmaan ainakin 1,5x tuon matkan. Itse sitten virittelin Röllille Roosan vanhat valjaat, vaikka ne vähän isot olivatkin ja sitaisin tappijalan potkukelkkaan juoksunarun kanssa. Käytiin ensin vajaan kilometrin pituinen testireissu ja kun totesin, että homma toimii kohtalaisen siivosti, käytiin hakemassa ponikin matkalle mukaan.

Vähän touhu oli välillä töksähtelevää, kun Röllin piti alkumatkasta merkkailla ja Mäkikyläntien pätkä on todella liukas hokittomalle ponille, mutta kun päästiin hiittiradan alkuun ja pohja muuttui pitävämmäksi, potkiskelin hieman vauhtia ja homma rupesi sujumaankin. Tosin kun poni tuli naru pitkällä perässä ja välillä rinnallakin, meni sillä naru pari kertaa etujalkojen väliin, jolloin poni yleensä pysähtyy - ekalla tällaisella kerralla minä ihan ajatuksissani vain poistuin potkukelkan kyydistä ja otin narun Nanin jalkojen välistä - jonka jälkeen sainkin kiirehtiä astumaan potkukelkan jalaksen päälle, ettei Rölli karannut kelkan kanssa :D Toisella kertaa sentään tajusin pitää vähän kelkasta kiinnikin narua korjatessani. Mentiin välillä ihan hyvääkin vauhtia, lähinnä loiviin alamäkiin, jolloin nopeus nousi yli 20km/h ja poni sai laukatakin, mutta pääasiassa mentiin aika kivaa kevyttä hölkkää ponille ja Röllilläkin monessa kohtaa askellajina oli ravi etenkin raskaammissa kohdissa, joissa sitten meikäläinenkin joutui potkiskelemaan vauhtia, että saatiin vauhti pysymään. Alla myös videonpätkä siitä, kun tultiin toisen kerran hiittiksen kääntösilmukkaan, harmikseni en saanut ponin laukkaa videolle (kun koitin pysyä kelkan kyydissä, pitää ponin narusta ja kuvata kännykällä yhtäaikaa), tai näkeehän alkupätkässä sen päänliikkeestä, että mikä askellaji on kyseessä..

On aivan mahtavaa, että pystyn luottamaan poniin ja sen käyttäytymiseen niin paljon, ettei tarvitse hermostua vaikka se välillä etenkin laukatessaan ja reippaamman ravispurtin ottaessaan menikin minusta ohitse ja persus oli satunnaisesti melkein nenäni edessä - kun pienellä narun liikkeellä se väisti sivummalle (lähinnä ettei sekoaisi potkukelkkaan jaloistaan..) ja toisella pienellä liikkeellä himmasi taas vauhtia sen verran, että tuli vierellä tai perässä. Ei tullut kertaakaan mieleen, että poni edes yrittäisi vapautua tai potkaista tai mitään, vaikka laukatessa se tykkäsikin hieman myös "leikkiä". Kotiinpäin mennessä piti hiittiksen lopun pitkä loiva alamäki himmata todenteolla vauhtia, ettei oltais menty ihan päättömästi - Rölliä ajoi takaisinpäin anoppilan juoksuinen narttu (kait) ja ponista nyt vaan on aina kiva mennä kotiopäin reippahasti. Mäkikyläntiellä onneksi poni automaattisesti himmasi sitten jo kävelyksi ja sain pidellä kelkasta vastaan, että Röllikin menisi hieman rauhallisemmin. Kun päästiin pahimmista liukkaista ohitse, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka sainkin Röllin menoa pidellä, tuntui molemmat eläimet nauttivan olostaan. Poni käveli pitkää, rentoa tyytyväistä käyntiä kaulaa alas venyttäen ja oli todella tyytyväisen oloinen. Oikein sydämeen meinasi sattua, kun oli niin ihanaa :D Keli oli mitä parhain, elukat nautti ja itsekin nautin tietenkin. Ehdottomasti tätä koitetaan toistekin. Tehtiin me jopa n. 6km lenkki kolmeen pekkaan ja siihen päälle se vajaa kilometri vain Röllin kanssa.

Mietin kyllä myös, että jos uskaltais ottaa Roosankin mukaan reissulle, ei tarveisi ehkä itse tehdä oikeastaan mitään etenemisen suhteen. Koirilla vaan on silloin ihan törkeä vauhti yleensä päällä kokoajan ja ovat todellapaljon hankalammin hallittavissa. Itse jos on jalkaisin, on meno vielä jotakuinkin järkevää, kun pystyy paremmin kontrolloimaan koirien menoa, mutta suksien kanssahan homma oli jo todella hullua.. eikä varmasti paljon vähempää hullua  olisi tuon potkukelkankaan kanssa - ellei jopa hullumpaa. Tosin potkukelkan jalaksilta pääsee aina alas jarruttamaan menoa.. noh. Voi olla, että kokeilen joskus jopa molempien koirien kanssa tätä, ja jos tekee taas ensin pienen harjoituslenkin, niin sittenhän voi aina ottaa "kunnon" lenkille poninkin messiin. Ihanaa vapaa-ajasta otetun hyödyn maksimointia :D

Koirat lihansyöjiksi

Jepulis, eli meillä tehtiin "täyskäännös", kun tympäännyin lopullisesti siihen, että Roosan vatsa oli nappuloita syödessä aina enempivähempi löysällä, eli selkeästikään ruoka ei sulanut ja imeytynyt kunnolla. Tehtiin sitten kertaheitolla vaihto raakaan ruokaan viime viikon maanantaina ja nyt ovat siis syöneet 1,5 viikkoa raakaa. Roosa, jonka maha on ennen vetäny täyskuralle pienestäkin luunpalasesta tai raa'asta, tuli kerrasta erinomaiseksi. Toki tässä voi vielä huonolla tuurilla takapakkia tulla, mutta tuon koiran suolisto ei ole koskaan toiminut yhtä hienosti kuin nyt. Ihan uskomatonta ja kuin hyvältä tuntuu itestäkin, että koira oikeasti _käyttää_ syömänsä ruuan. Toisaalta, miksi ihmeessä koiran piti elää melkein 3-vuotiaaksi asti, että omistaja järkiintyy..

Noh, Röllillä sen sijaan on nyt välillä hieman maha löysällä, mutta ihan satunnaisesti ja ihan vähän. Sen kanssa tarvii selkeästi ottaa rauhallisemmin, pitää ruokintaa yksinkertaisempana kuin mitä Roosan kanssa. Röllin kaa tosin ehkä vähän "innostuin" muutenkin liiaksi, kun se pääs melko luisevaks metsästyskauden lopussa ja täten pitäis saaha sille lihaa luiden päälle - joka on kyllä jo kohtalaisesti toteutunutkin, mutta vielä vois hieman massaa tulla, että ois just hyvä. Tää nyt oli vaan tällanen by the way-juttu.

Pikakatsaus

Eilen Röllille saatiin kuudes rusakko kaadettua tälle "syksylle", sen lisäksi sillä oli hieno metsäjänisajo, joka tosin valitettavasti päättyi hukan tultua, eikä sitä saatu setvittyä. Kilometrejä sai jätkä allensa muistaakseni jotain parinkymmenen luokkaa.

Viimekertaiselta ajolenkiltä, tänään ei ollu näin huikea keli

Tänään olin Roosan kanssa poneilemassa, kärryteltiin kirpeässä tuulisäässä ja kerrankin olin laittanut Roosallekin gepsin kaulaan, kun on kiinnostanut, kuinka paljon pidempi matka sille kertyy poniin verraten. Ponille tuli matkaa 9-9,5km ja huippunopeus jäi tällä kertaa vissiin jonnekin 16km/h vauhteihin, mitä en kyllä ihmettele, sellaista tasaisenpaksua ravia kun mentiin suurin osa matkasta. Roosalle matkaa kertyi 13-13,5km, eli melkein puolta enemmän kuin ponille :D Yhdessä vaiheessa vilkaisin nopeutta, kun koira otti vauhtia lämpöisten ravurien perään taas todetakseen, että väärät kärryt.. tai jotain. Silloin oli nopeus 43km/h luokissa. Ihan hyvä lenkki, kaikki oltiin tyytyväisiä. Roosa näytti lumilampaalta, poni oli hionnut rinnuksen, kaulan ja pään lisäksi myös kupeilta ja takajalkojen välistäkin hieman, sai täten loimen niskaansa talliin, en oo kauhiasti loimitellut sitä yleensä, jos on ollut vain päästään/rinnuksistaan märkänä, ellei oo ollu oikein kylmä, mutta nyt ajattelin laittaa loimen avittaan kuivaamisessa ja ettei vilu tulis.

Piripää ja sen kaverit

Ponini on nykyään virallisesti piripää, TAI sitten se johtuu siitä, että sillä on nyt ollu aika monia vapaapäiviä ennen kahta viimeisintä liikutuskertaa.. eli nyt pitäis yrittää saaha aktivoiduttua taas ja päästä käymään vähän useammin, eikä 1-2x viikossa, niinkuin pari viime viikkoa. Sen lisäksi tarvii seuraavalla kerralla (toivottavasti se on tänään) ottaa sen kanssa jonkunsortin kokonaisvaltainen kurinpalautus ja muistutella vähän, että kumpi meistä olikaan se, joka määrää. Jos vaikka pellolle pääsis leikkimään "kenttätyöskentelyä" - tai johonkin tarhaan, mikäli pellolla on ikävä kulkea. Nani on meinaat nyt pyrkinyt vaan paahtamaan häntä tötteröllä, ja ekalla tällaisella reissulla ei varmasti ainakaan auttanut, että meillä oli Roosa mukana suhaamassa. Eilen oltiinkin sitten lähinnä keskenämme, jonka lisäksi piti vähän miettiä, missä sitä voi ylipäänsä mennä, että poni pysyy pystyssä.. liukkailla paikoilla se nyt onneks ymmärs mennä rauhaksii, mutta heti pitävämmällä alustalla kaahotus alkoi. Pidin kyllä huolen, että askellajia ei vaihdettu omine nokkine, mutta muutoin annoin järjen rajoissa mennä haluamassani askellajissa omaa vauhtiaan.

Kerran oli lähellä selästätippuminenkin, olisin varmaan itseasiassa tippunut, jos ois voinu mennä vanhalla kunnon "pitkin ohjin"-tyylillä, luulisin, että nyt kun ohjat oli tiukasti käsissä, pelasti minut alastulolta :D Koetin reissussa kyllä tehdä puolipidätteitä ja muutenkin aina ensin jarruttaa istunnalla, mutta välillä sai kyllä ottaa jo aika kovaakin ohjasta, että vauhti hiljeni. Piripää, mikä piripää. Mun rauhallinen, kiltti, kuuliainen ponini! Eli perusasioihin palaaminen lienee enemmän kuin paikoillaan. Alkumatkasta kyllä teki pohkeenväistöt oikein kauniisti, kun niitä kokeiltiin, että osaa se edes jotakin, mutta jostain syystä nyt kun vauhtiin päästään, niin vauhdissa myös pysytään. Tulin alas selästä loppukävelyitä varten jo normaalia aiemmin, kun poni vaan steppasi, eikä suostunut kävelemään - ja kun sen lopulta sain pysähtymään, hyppäsin sitten pois kyydistä. Ei se paljoa sen paremmin kyllä kävellyt sittenkään ja oikein harmitti, että ei ollut riimua+narua, että ois voinu tehdä sitten talutusharjoituksia siihen loppuun, ohjat kun ovat auttamattoman kevyet ja lyhyet, plus että poni veti kokoajan ohjat tiukalla steppiä ja välillä koetti vähän pyörähtääkin. Ja sitten tuli sauvakävelijät! Ne oli ensin useamman sataa metriä meidän perässä, kun niiden kanssa samalle tielle päädyttiin. Niitä sitten puhistiin, kytättiin, pyörittiin ja oltiin niin kauhuissaan, niin kauhuissaan.. ei uskois, että Ilkka on ollu hiihtämässä mein lenkkiseurana viimetalvenakin. Noh. Ens kerralla joko selästäkäsin kaikkea rauhallisesti ja lopettaa, kun rupeaa taas vähän herkemmäksi/fiksummaksi, tai sitten ohjasajaen tai jotain.

Koirillakin oli aika kiva päivä, kun saivat juosta monta tuntia, Roosa pöhelsi muutoin vain anoppilan koiran kanssa ja Rölli alkuun leikki narttujen kanssa, mutta aika nopeasti lähti katselemaan jäniksenjälkiä. Sai se sentäs jotain vähän ylöskin, mutta hukkasi, eikä löytänyt uudelleen.. pari tuntia se pyöri lähimaastoissa, ennenkuin Ilkka haki sen poies. Sen lisäksi illalla Rölli pääs vielä mun kanssa kavereiden kissoja ruokkimaan ja sai siellä harjoitella paikkamakuuta (ja oli hieno <3), kun kissat ruokaili ja minä touhusin muuta, kävin toisessa huoneessakin ja viivyin hetken, silti jätkä makasi kauniisti käsketyllä paikalla! Kotiinkävellessä sitten otettiin vetämätöntä linjaa ja pätkiä seuraamista, muutama istu-maahan-istu ja lisäksi se sai haistella kaikki matkalla olleet koirapostit niin perusteellisesti, kuin halusi.

Juomatauko - piripäävauhti pistää janottamaan!

Koirien torstaista leikkiä.. miltähän ne näyttäis ku riita tulee :D

Röllin jättirusu