Viimeisiä viedään ennenkuin alkaa tappijalan kesäloma

Jepulis, eli ylihuomennahan on viimeinen päivä juoksuttaa ajavia (ja periaatteessa koiraa, kuin koiraa) vapaana. Nämä viimeiset päivät taitaa tulla aika pitkälti hyötykäyttöön, ensin oli jahtia la-su, maanantaina vapaata, eilen Rölli pääsi jänisajoon kun Ilkka lähti töiden jälkeen tyttöjen kanssa sitä juoksuttamaan. Tänäänkin Ilkka lähtee töiden jälkeen, lääkärin kautta, Rölliä juoksuttaan ja vissiin vielä huomennakin, ennen metsästysseuran kevätkokousta. Perjantaista ei ole ollut vielä puhetta :D

Ollaan jopa puhuttu, jos uskaltais ens syksynä kokeisiin tuon koiran kanssa, kun se on nyt osoittanut elkeitä kunnon ajurista, vaikka välillä hukalla meinaakin tympääntyä, jos ei nopeasti löydä takaisin jäljelle. Mutta ajot on kyllä pidentyneet ja etenkin tuo kettuhomma on ollut niin mahtavaa. Toki se on nyt päässyt enemmän jänikselle ja ketulle, kuin mitä viimekautena, eli kait sekin on auttanut. Viimekautena kun miehellä oli lähinnä tavoitteena saada rusakkoa pakkaseen, nyt on malttanut ottaa vähän treenin kannalta ;)

Jostain pitäisi vielä löytää koti sijoitusnartulle, eli kaikki dreeveriä haikailevat, ottakaa yhteyttä :D

Eilisen tuloksia ja kavionhoitoa

Tänään tuli eläinlääkäriltä tulokset, lievä anemia, joka johtunee madoista ja täten tehokuuri matojen häätämiseksi edessä. Tosin ilmeisesti lähipäivinä (eilen?) on hevoset madotettu, koska tänään siivoilin matokasoja tarhasta.. hyrrh. Huomenna toivottavasti näen appiukkoa, niin voin kysellä, koska mulle ei koskaan kukaan muista mitään ilmoittaa :D Jos ja kun ne on nyt madotettu, niin sitten parin viikon päästä uusiks ja vielä siitä parin viikon päästä viimeinen tehokerta. Jos rupeais poni lihoon!

Mutta voi jestas, kuin voi ihminen tuntea itsensä tyhmäksi! Miten ihmeessä ei tullut mieleen, että kun poni on hoikkeliini aina vain, niin mitäs jos sillä onkin matoja. Tarveis vissiin palata takaisin koulunpenkin ääreen tai opetella miettiin taas aivoja käyttäen.. noh, jos tästä taas jotain opimme? Toivon mukaan rapsuttelukin rupeaa väheneen tai täytyy ottaa kuppi pois, ettei pääse rapsiin itseään. Nyt vain hoidellaan rapsittua aluetta ja toivotaan, että se rupeaisi paraneen ilman vahvempia tököttejä.

Mitäs muuten? Vuolija kävi tänään, itselleni uusi tuttavuus, ja voi kuinka positiivinen ja mukava tuttavuus! Erittäin viisas ja rauhallinen, otti ihanasti huomioon homman koulutuksellisen puolen. Hommat tehtiin rauhassa ja varsaa kuunnellen ja ponikin pysyi rentona ja vain muutaman kerran koetti nyppäistä jalkaansa irti. Sille annettiin paljon aikaa ja jalat otettiin kukin useassa pienessä erässä, ettei väsytetä tai aiheuteta turhaa "temppuilua". Mahtifiilis!

Pääsin myös palkkaamaan Astaa rauhallisesta kulkemisesta sekä talliin että tarhallepäin ja toivon, että tässä uskaltautuis kohta jatkamaan pikkuisia lenkkejä, täytyy vain ainakin alkuun pitää koirat poissa messistä. Vaikka Asta koiriin muuten onkin tottunut, niin selkeästi se on viimeaikoina jännittynyt, kun kuulee niiden ryskivän menemään tai jos ne suhahtavat ohitse.

Eläinlääkärin visiitti

Soittelin eläinlääkärin siis käymään Astaa katsomassa tänään ja sitä odotellessa tehtiin pieniä harjoituksia peruutuksen ja väistämisten merkeissä. Lämpöset on vaan ruvenneet oleen turhan uteliaita ja ovat kokoajan häiritsemässä, niin päädyttiin taas siirtymään tarhan ulkopuolelle hommiin. Asta ihan kivasti peruutti ja väisti etuosaakin jo miljoonasti paremmin kuin ennen, oli myös jotenkin uteliaamman oloinen kuin aiemmin - lieneekö tää "naksuttelu"-ehdollistaminen saanut sen toivomaan makupaloja.. hurrrrjaa herkkua, heinää. Jippii! Tuli meinaat ekan kerran elämässään mua vastaan portille ;) Aika kiva tunne, etenkin kun tää muutos on tapahtunut parissa päivässä.

Katselin, että joku oli illalla tai aamulla rasvaillut Astan karvatonta länttiä, koska karvat oli ihanien rasvaklimppien töhnäämät. Kun eläinlääkäri sitten ajoi pihalle, ei Asta olisi kauhian mielellään lähtenyt tarhan vierestä mihinkään, mutta pääsinpähän palkkaamaan sitten kun liikkui! Talliin mennessä oli jännitysmomentti pienellä päällä, kun toisen tallin suunnalta kuului jotain kolinaa ja sitten eläinlääkäri vielä laittoi auton oven kiinni. Ajatelkaas! Tallissa kuitenkin tamma seisoi kohtalaisen kivasti ja rauhassa, eläinlääkäri totesi, ettei vaikuta väiveiltä, mutta selkeästi kyllä kutiaa. Otti useammasta eri kohtaa ponia näytteitä. Sitten puhui, että mitä mieltä olen, jos otettais verikokeet, koska poni on niin hoikka yhä (siellä karvansa alla), ja sitten mei otettiin. Suurella todennäköisyydellä edessä tiukka matokuuri ja mahdollisesti jotain muuta. Olis tietty kiva tietää, mikä pientä kutittaa, mutta toisaalta toivon myös, ettei verikokeissa näy mitään. Ristiriitaisia tunteita.

Verikokeen ottamisen jälkeen Asta sai vielä hepulin, kun näki sivusilmällä karsinansa ikkunasta, kuinka tallin takana olevaa tarhaa siivottiin! Siis siellä oli ihminen. Ja talikko. A-p-u-a! Onneks tämä vasta verikokeen ottamisen jälkeen.. tarhaan onneksi käveli fiksusti eikä esittänyt viimeaikaisia hörhellyksiä ja palkkasinkin pariin otteeseen matkalla sellaisissa kohdin, kun kulki rennosti, eikä pälyillyt ja kuunnellut ympäriinsä. Nyt sitten odotellaan huomiseen iltapäivään, mitä eläinlääkäri toteaa tai on toteamatta.

Kapinen pouni ja kurainen koira

Kävin tänään taas jatkamassa ponin ehdollistamista ja seurailemassa hinkatun alueen vointia.. täytynee olla eläinlääkäriin yhteydessä, koska tällain pikaisella googletuksella rupesin miettiin, et oisko väiveitä o_O Myöskin nopealla googletuksella tosin sen hoitaminen lienee kohtalaisen iisiä, ainakin mikäli vain kosketuksissa toisiinsa  olevat eläimet täytyy hoitaa, eli vain varsat. Ehkä. Prkl.

Noh, tänään meni kuitenkin treenit hienosti kaikkinensa, otettiin ehdollistamista heinien kanssa, jojoiltiin ja nosteltiin jalkoja. Pari minikiukkua tamma sai, mutta hei, se antoi kiinni! Kauniisti. Tuli jopa askeleen-pari vastaan. Bileet!

Roosa oli riehumassa messissä ja joutui kotona pesulle. Kakkaisessa tarhassa, kuraisella tiellä, märkänä tallissa ja siihen päälle hiekkakasassa Saken kanssa pyöriessä se sai itsensä kohtalaisen -noh- räävittömään kuntoon :D Harmi että ehti ennen kuvaa ravistella itseään eikä siinä näy pahemmin koiran silminnähden muuttunut värimaailma..

Räntää ja kouluttelua

Kelit on olleet ihan pyllystä. On liukasta, on räntää, on liukasta, on räntää. Vuorotellen. Tällä viikolla on tallilla tullut käytyä hävyttömän vähän, tai siltä ainakin tuntuu, vaikka toisaalta, olen käynyt vissiin kolme kertaa, joka on aika paljon enemmän, kuin mitä valtaväestö tuntuu ajattelevan, että varsan kanssa tarvitsee mitään puuhata. Opiskelen tosiaan tällä hetkellä Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssilla oppimispsykologiaa teemana hevonen ja tämän osalta ollaan viimeaikoina aika pitkälti sitten tallivisiiteillä mentykin. Tässä vaiheessa oman tilan ottaminen pitäisi olla jotakuinkin hallussa ja on ruvettu kouluttelemaan ehdollista vahvistetta.

Astahan pisti hieman kapuloita rattaisiin tuon ehdollisen vahvisteen kanssa, kun totesi, ettei suostu miun kädestä mitään ottamaan ja rupesi jo kiukkuiseksi, kun tuputin sille kättäni hanskalla ja ilman.. joten päädyin sitten alkuun käyttämään rapsutusta. Muutoin tehtiin normijuttuja, mutta otettiin jokunen ehdollistamis-sarja siinä muiden juttujen lomassa. Tänään sentään kelpasi jo heinäkin, ja alun rapsutteluehdollistamisen jälkeen sain otettua jo pari heinäpalkkaamallakin. Muutenkin oli tamma tänään jotenkin paremmalla fiiliksellä. Tseh, kohta pitäisi sitten ruveta luopumista opettaan, etenkin kun toisella heinäsessiolla osasi pieni jo selkeästi odottaa heinätuppoaan, vaikka edellistäkin olisi ollut vielä vähän jäljellä. Mahtavaa, kuin nopiasti tuollainen oppii, niin hyvässä kuin valitettavasti myös pahassa..

Olen "saanut" nyt myös leikkiä AnimalRelaxantin kanssa, kun Asta on ruvennut hinkuttaan (mutta mihin, koska tajusin, että karsinassa kaikki on liian ylhäällä hinkkaamiskohtaan nähden?) ryntäistä ja siinä on jo aika mojova karvaton alue ja rupia :F Harjakin vähän hilseilee, mutta uskoisintoivoisinrukoilen, ettei ole sientä, vaan jotain muuta. Harja kyllä vaikutti jo heti paremmalta, kun tänään sitä kahden hoitokerran jäljiltä tutkiskelin. Joutuipahan Astakin samalla opetteleen vähän harjan käsittelyn aikana seisomista, ei tainnut olla mieleen :D Ja jestas minkä alakaulan se on kehittänyt! Koska siitä tulee taas se supersuloinen tamma, jonka luulin ostaneeni 8) No joo, onhan se suloinen, ja päästään nätti kuin timangi ♥

Siinä on sittenkin täyttä verta!

Sunnuntaina oli kiva päivä, paitsi lopussa. Alkuun käytiin pienellä lenkillä, sujui hienosti, vähän väliä pää nousi normaalia ylemmäs ja poni jännittyi, lähinnä kotiinpäin jo kävellessä, mutta rentoutui taas ja jatkoi nätisti. Tehtiin tarhan vieressä sitten hieman väistöharjoituksia ja ajattelin, että käydään vielä heittään kiekka puutarhan ympäri. Se vain sattui olemaan virhe. Matkan varrella on konehalli, josta appiukko juuri lähti traktorin kanssa, kun oltiin pihan puolella ja lähdin sitten Astaa viemään takaisin tarhallepäin pois "alta". Asta ei oo ennen pahemmin traktoria pelännyt tms. mutta ollaankin pääasiassa juur menty edellä vähän matkaa, kunnes traktori on kääntynyt jonnekin muualle perästämme. Tällä kertaa tais nousta joku täysverisen geeni pintaan, koska alkoi hyppiminen. Selvittiin tarhaan asti ja sain vaihdettua riimunkin normaaliin (tietenkin appiukko oli sit juur menossa siitä tarhojen välistä riihelle päin, eli oli kokoajan "kannoilla", vaikka pitikin välimatkaa) ja kun päästin Astan irti, lähti se lämpöisten kanssa samointein rallaamaan. Kaikenlisäksi samaan tilanteeseen osui se, että jouduin koiralle karjaisemaan (tämä siis riimua vaihtaessani), kun meni tiellä kulkevan koiran luo paikkamakuulla ollessa. Harmitti niin penteleesti. Kaikki meni niin kivasti ja sitten tämä pelkoreaktio lenkin päätteeksi. Asta kun on muutenkin ujo, eikä päästä tarhassa välttämättä luokseen heti, vaan mietiskelee ensin. Kävin sitten viemässä vähän heiniä tarhalle tilanteen rauhoituttua ja rapsutin siinä vähän ponia, mutta paska fiilis jäi.

Eilen kävin taas tallilla ja kaikki oli kivaa, otettiin tarhassa etu- ja takapään väistöä sekä nostelin jalkoja. Vähän tamma on yhä epäileväisen oloinen, mutta toimii ja oppii kivasti. Sitten käytiin pellolla tekemässä pieni rinkula ja pääosa matkasta meni ihan rennoissa fiiliksissä. Sitten syystä tai toisesta kun oltiin nousemassa pellolta takaisin pihalle ja siitä mentiin tarhaan takaisin, rupesi hyppiminen. Osasin ehkä varautua vähän paremmin, mutta onhan tuollainen hyppivä ja jalkojaan heilutteleva varsa melkoisesti sykettä nostava juttu.. Parin ensimmäisen hypyn jälkeen toiminta rauhoittui hieman ja vielä tarhan viertä kävellesssä tuli muutama epämääräinen pakoreaktion poikanen. Ennen tarhaanmenoa sitten hieman peruututin tammaa ja tarhassa tilanteen rauhoituttua väistätin vielä etu- ja takaosat molempiin suuntiin.

Nyt sitten mietintämyssyyn ja tarkkailuun, että milläs päästään eroon tästä pakoreaktion poikasesta. Toimisikohan jonkunmoinen minilenkkien tekeminen? Tekis pyörähdyksen pari metriä portilta poispäin, sitten pari metriä lisää jne? Tekisi taas pienemmän jos pakoreaktiota ilmenee? Entä mikä olisi paras tapa toimia, jos reaktio iskee - seistä hiljaa paikallaan, jatkaa matkaa normaalisti, vai mikä? En todellakaan tahdo ainakaan ruokkia ko. mielentilaa tammassa..

Kuvia viimeviikolta

Nopeasti laittelen vain kuvia viimeviiklta, kun kaveri kävi kohtalaisessa pakkasessa sormien irtoamista uhaten näpsimässä kuvia. Asta ei ollut kauhian innostunut, kun mentiin ihan uuteen paikkaan (eli eri pellolle, kuin missä yleensä touhutaan..) ja yritti kokoajan vain tulla syliin - mutta tästä huolimatta ja tuollaisen alle vuotiaan varsan ah-niin-suuresta-kauneudesta huolimatta oli joukkoon eksynyt myös onnistuneita otoksia :D Oma ilme ja asento lähinnä ärsyttää, tuijotan joka kuvassa pää kenossa Asta.. tosin liikekuvissa ehkä siksi, että halusin nähdä, tuleeko se suoraan mun kannoille, kun yritti syliin. Noh. Tässä siis parit kuvat.