Mahtava poni!

Eilen oli todella onnistunut päivä tallilla, kun otin vähän eri asenteen lenkkeilyyn kuin aiemmin. Toki nyt ei ollut lenkin aikana pahemmin mitään järkyttävää tapahtumaa ympäristössä, niinkuin edellisellä kerralla, kun tarhoissa olevat hevoset meni hulluiksi ja se ei jotenkaan edesauttanut rentoa lenkkeilyä meidän osalta.. noh, mutta eiliseen! Käytiin tekemässä lenkki ja tällä kertaa päätin kokeilla, onko eteneminen varmempaa, jos itse olen menossa tehokkaammin, enkä anna ponille pahemmin miettimisaikaa, jos pysähtyy. Ja menihän se! Pari ekaa pysähdystä meni sillä, että sain kiristää narua "keskitiukalle", kunnes Asta seurasi taas perässä, mutta sen jälkeen riitti taas jo se, että (vaikka enää ei montaa pysähdystä tullutkaan) naru rupesi vähän kiristymään, niin tamma jatkoi matkaa. Puhistiinkin ehkä aiempaa vähemmän! Ei me nyt kovin pitkää lenkkiä tehty, ensinnäkin siksi, että jouduttiin lähteä tielle ja jännitin, jos joku autoilija tuleekin - traktori kun mylläsi yläpihalla, joten ei päästy saunan taakse lenkkeilemään.

Mitä sä nyt teet?

Lenkin jälkeen mentiin sitten talliin harjailemaan ja vähän öljyämään uusimpia hinkkauskohtia, joissa iho on vähän kuiva, muutoin rupeaa olemaan rinnus olemaan jo aika kivassa kuosissa, uutta karvaa puskee ja *kopkop* nyt ei vaikuta siltä, että enää pahemmin hinkututtaisi. Kyllähän tuo kutiaa, koska kumisualla pyörittäessä näyttää niin nautinnolliselta meiningiltä, mutta kaula on niin paljon parempi, että ehkä tuo omatoiminen hinkkaaminen on ainakin rutkasti vähentynyt. Ja voi vitsit meinaat, kuin hieno poni mulla oli tallissa! Se kerran siirsi toista etujalkaa puolen askelta sivulle, mutta palautettuani jalan takaisin alkuperäiselle paikalle, seisoi Asta muutoin _koko_ harjauksen ja hoitamisen ajan niillä jalansijoilla, joille sen jätin. Sainpahan otettua siitä harjauksen päätteeksi muutaman kuvankin, että onpas hieno <3 Eli tuolla tavalla naru maassa, poni "vapaana" se seisoi koko harjailun ajan ja vielä kuvauksenkin ajan!

Kelkkailua

Käytiin tänään tyttöjen ja koirien kanssa jäällä, muksut rattikelkassa ja koirat kelkassa kiinni juoksunarun kanssa - mulla naru vielä Roosan valjaisiin, että saan tarvittaessa stopattua matkan.. Tehtiin parin kilsan lenkki, josa suurimman osan matkaa juoksin koirien kanssa, mutta hetkeksi istahdin yksin kyytiin ja otin ylläolevan videonpätkän. Oli ihanaa, että myös viimeaikoina hieman tympääntyneen oloinen Rölli (tai siis, kotona se on ollut varsin flegu) oli aivan intopiukkana ja kun rupesin Roosaa narulla hidastaan, niin Rölli veti yksinään vielä kelkkaa, ennenkuin sain senkin kuulolle aina siinä, että nyt hidastetaan. Kaikilla siis ainakin oli kivaa!

Järvellä ja pellolla

Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.

Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä

 Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.

Tytöt  mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia

Koirapäivitys alkuviikon toimista

Maanantaina Rölli pääsi metsälle ja tuloksena oli kaksi kaatoa - jänis ja kettu. Kyllä on isäntä tyytyväinen, vaikka aamusta ei meinannut haku ihan sujuakaan. Sitten kun se lähti sujumaan, niin tulostakin tuli kivasti! Matkaa jätkälle kertyi taas reilut 30km päivän aikana ja voi kuinka tyytyväisenä se käpertyi vilttien keskelle lämmittelemään ja kuivattelemaan kotiin päästyään. Roosa pääsi maanantaina mun kanssa Sukulaan touhuttaan ensin pihalla Saken kanssa ja sitten käytiin reilun puolen tunnin lenkki metsässä kaksin.

Tytöt, Rölli ja maanantain toinen saalis

Tiistaina kävin ostamassa koirille nameja ja toisen naksuttimen ja aloiteltiin naksuttelu heti kun pääsin kotiin. Tai no, loppujen lopuksi päädyin naksuttaan Roosalle ja kielellä naksuttaan Röllille. Saa nähdä kuin  huonosti menee :D Otettiin tiistaina vissiin kolme naksuttimeen tutustumiskertaa ja siitähän koirat tykkäs.. innostuin myös tiistaina kun oli luppoaikaa, että nyt lähdetään juoksemaan ja kokeillaan, että kuin rapakuntoon sitä on itse tässä jo käynyt. Tehtiin ihan vain lyhyt lenkki ja onnistuin kerrankin menemään sellaista vauhtia näin tauon jälkeenkin, että olisin jaksanut pidempäänkin! Nopeus ei täten päätä huimannut, vaikka nopeasti laskettuna varsinaisen juoksupätkän keskinopeus olikin 9,25km/h, joka sentään on sitä luokkaa, kuin toissavuonna juoksua aloiteltuani ja hieman kuntoa kehittäneenä oli. Suuri ja mahtava statistiikka löyty Sports Trackerin sivuilta.

Eilen lähdettiin "illalla" tyttöjen kanssa maalle kun pääsin koulusta ja hain muksut hoidosta, koska oli just sellanen fiilis, että jumiudun sohvalle totaalisesti, jos en tee jotain. Ilma kun on lähes kuin kukkanen (not), niin sohva on aivan liian houkutteleva paikka! Ehdittiin sitten kohtalaisen valoisalla tekeen kolmen vartin lenkki metsäteillä Pinjan ja koirien (myös Sakke) kanssa, kun Senja jäi anopin kanssa touhuaan mieluummin sisälle. Loppumatkasta olin jo varma, että Rölli on lähtenyt livohkaan, koska sitä ei näkynyt koko paluumatkan aikana (mentiin siis edestakainen reissu), sitten vähän ennen anoppilaan saapumista Sakkekin hävisi, mutta Röllin ääni rupesi kuulumaan. Lopulta ne tuli peräkanaa, Rölli edellä ja Sakke hetken matkaa perässä pihalle, jossa sitten nappasin omat koirat ja laitoin tarhaan ja päästin Saken sisälle kuivattelemaan. Eipä meinkään eläimet kauaa tarhassa joutuneet oleen, ennenku lähdettiin sitten kotiinpäin.

Kotona naksuttelin eilen koirillekin useamman kertaa ja rupesin vähän vaatimaankin ennen naksautusta - eli katsekontaktia. Se on Röllille helpompi aina ollut, Roosa on ollut siinä todella surkea. Rupesi kyllä nopeasti löytyyn katsekontatkti myös Roosalta, ainakin nyt tuollaisessa alkeellisessa tehtävässä. Hihhih, ehkä tämä tästä!

Lomatouhuja

N - Y - T..

Röllikin on päässyt kuupan kahleista ja ollut jo kahtena päivänä mukana lenkillä muiden koirien kanssa ja lisäksi pääsi tänään metsälle, kun mies huomasi, että sehän on jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Haava parani todella nopeasti ja kertaakaan ei ole kotona tarvinnut kipulääkettä edes antaa. Rölli on ollut reipas ja ylienerginen vähemmän liikunnan takia, mutta voi kuinka se oli aattona ja eilen tyytyväinen, kun pääsi akkojen kanssa remuamaan metsään!

.. NYT!

Aattona tein koirien kanssa ehkä n. 4km lenkin ja eilen mentiin Ilkan kanssa n. 6km lenkki (josta Ilkka joutui kantaan mua puolisen kilsaa suon ylitse..). Empiiristen tutkapannalla suoritettujen kokeiden perusteella Likka kulkee vapaanaollessaan noin kaksinkertaisen matkan ja Rölli sekä Roosa keskimäärin kolminkertaisen matkan kuin mitä ihminen. Eli koiratkin saivat varmasti ihan kohtalaisesti lenkkiä, vaikka itse tuppaan noilla metsälenkeillä hissuksiin kulkeakin - ihan juurikin, että koirat ehtivät kanssa menemään ja touhuamaan riittävästi. Etenkin kunnonkohottaja (Likka) ja sairaslomalta palaava (Rölli) - ja toisaalta, älyttömän hyvää tekee Roosalle, jonka kuntoa ajetaan pikkuhiljaa taas pienemmälle, sen osalta kun on tämän metsästyskauden hommat jo aikaa sitten olleet tehtynä.

Astan kanssa olen uskaltanut tehdä jotain pientä myös! Harmittaa niin paljon, ettei ole kuvaajaa mukana ja toisaalta, että vettä tulee kokoajan ja kuvaussää olisi kuitenkin ihan kökkö.. tahtoisin kuitenkin meistä jotain yhteiskuviakin. Aattona kävin sen kanssa seurustelemassa tarhassa vähän silitellen, otin ihan muutaman pienen peruutuksenkin - tai lähinnä painonsiirron taaemmas. Fiksu tyttö tuntuu olevan!

Sakke suolla ja Rölli lenkin lopussa juuri ennen kiinniottoa.

Eilen kun menin tarhalle narun kanssa, tuli Asta jo minua vastaan portille! En tiedä, toivoiko se pääsevänsä vesisateesta jo sisälle, vai halusiko tulla luokseni, mutta tuli kuitenkin! Hääsin lämppärivarsat vähän kauemmas, kun ne tuppaavat yhä vähän sorsimaan pienempäänsä ja rapsuttelin ensin hetken aikaa Astaa, ennenkuin laitoin narun kiinni ja ohjasin meidät tarhan ulkopuolelle. Pieni oli varsin rauhallinen yhtä kaikki ja otinkin ihan ensimmäisenä tarhan ulkopuolella taas pienen "tutun" jutun, eli vähän peruutusta, tällä kertaa kokonaisen askeleen verran. Tulee kyllä todella herkästi. Lähdettiin sitten kiertämään puutarhan ympäri kiekka, josta pääsee takaisin tallipihalle, Asta käveli varsin tyynenä, mutta annoin sen seisahtua välillä miettimään ja mentiin sen tahdissa täysin. Tarhojen vierellä otettiin vielä muutama pysähdys minunkin aloitteestani, mutta kun mentiin jännemmille alueille - eli pois hevosten luota - annoin pienen valita tahdin. Ihan hirmuisesti ei tuntunut jännitystä olevan ilmassa, joskin pari kertaa piti vähän hirnumalla tarkistaa, että kaverit ovat yhä lähistöllä. Käytiin tallissakin vähän, mutta koska siellä ei ollut muita hevosia, meinasi Astaa alkaa hermostuttamaan ja pienen hetken "seisomisen" jälkeen päätin että mennään takaisin pihalle ja tarhaan, kun siellä tamma on rennompi. Tarhassa päästin Astan narusta irti ja se jäi siihen portille mun kanssa oleskelemaan. Joten me vain oltiin. Pari kertaa sain vähän ohjata lämpösiä taas kauemmas kummastelemasta, mutta aika kivasti me hengattiin, välillä vähän rapsutin sään ympärystöstä ja lavoista ja selkeästi vähän kutittikin, kun rupesi ylähuuli ja pää heilumaan <3 Kun sitten lähdin tarhasta katsomaan, olisiko kahviaika, lähti Astakin portilta hamuilemaan yhtä heinäkasaa.

En keksinyt järkevää otsikkoa.. olkoot siis toistaiseksi ilman. Kävin tänään Roosan ja Likan kanssa maalla vähän lenkkeilemässä ja reenimässä narussakävelyä vähän molemmille. Ensin ajattelin, etten Likkaa uskalla irti päästää, koska se on niin ulalla kaikesta (lue alhaalta kursivoitu, eilen avauduin yhellä foorumilla), mutta muutaman luoksetuloharjoituksen jälkeen totesin, että eiköhän se messissä pysy. Ja pysyihän se. Voi sitä koiran riemua, kun pääsee pitkästä aikaa oikein kunnolla verryttelemään jäseniään metsään! Mentiin melkein tunnin verran metsässä ja koirat aina välillä ryskäsivät joko peräkkäin tai kumpikin omasta suunnastaan näkyviltä. Todella hyvä mieli, kun näkee, kuinka koiratkin nauttii.

Lenkin jälkeen annoin apinoiden pööpöillä vielä tallin pihalla, kun kuivitin Astalle karsinan, pesin vesi- ja ruokakipot, asensin suolakiveä, kuskasin kamoja jne. Voi tätä jännitystä, huomenna sen pitäis olla totta!

Alla vielä kaksi kuvaa metsästä, katsokaa noita hymyjä :D

 (etsi toisesta kuvasta kaksi koiraa.. ihanaa, kun muistaa melkein ottaa sen kameran mukaan!)

Meillä on hoidossa veljelleni "rescuena" (lähipiiristä) päätynyt koira, kun veli perheineen lähti jouluksi Lappiin eikä matkoja varatessa tästä yllättävästä perheenlisäyksestä tietenkään tiedetty. Koira on tuttu sekä koko mein perheen ihmis- että koiraväestölle. Kohtalaisen hermostunut ja läheisriippuvainen, arvattavaksi vain jää, kuinka paljon on kiinni koiran omasta luonteesta ja kuinka paljon sen saamasta kohtelusta. Omistajastaan koira on nyt ollut erossa n. kaksi viikkoa, eli kaikki tämä uusi elämä on sille vielä hyvin uutta, jonka lisäksi veljeni on sille ollut tuntemattomampi henkilö kuin esimerkiksi minä.

Mutta joo, nyt se on täällä ens viikon lauantaille asti ja mulla ois projektina saada siitä vähän järkevämmin käyttäytyvä. Etenkin hihnassa. Kaikenlisäksi mun täytyy huomen soittaa ell et laittaa tolleki nenäpunkkikuurin - mein koirat sai just viimeviikolla vikat lääkkeensä ja toi tuhisee liian tutusti - se myös oli meillä kylässä nenäpunkkikuuria edeltävän viikonlopun, jolloin epäilemättä (viimeistään) saanut tartunnan. Jei. Oon ennen pystynyt kohtalaisen sulavasti käyttään sen lenkillä mein koirien kaa yhtä aikaa, mutta nyt se tuntuu mahdottomalta, se on jotenkin niin pinkeenä, jonka lisäksi se ei osaa kävellä tien reunassa.. eikä meillä ole kävelytietä, mutta kohtalaisesti liikennöity autotie kyseessä. Kokeilin myös, josko onnistuis pelkästään Roosan kanssa, mutta ei, mua veettiin (tai ehkä paremminkin nyittiin) kuin märkää rättiä ja useamman kerran oli lähellä, etten päätynyt ojaan koiran perässä. Noh, päivä meni kivasti, kun akat oli tarhassa ja Rölli (joka kävi tänään eläinlääkärillä hyvästelemässä sukukalleutensa) sisällä heräilemässä. Myös ilta, kun kaikki koirat oli yhdessä sisällä, meni kyllä hyvin. Nyt käytin koirat sitten iltapissalla niin, että vein eka omat ja sitten erikseen Likan, ihan tarkoituksena, että nyt ruvetaan reeniin järkevää kävelyä. Laitoin Röllin solkipannan, kun Likalla itsellään on puolikuristava. Nappuloita ois saanu vaan tankata taskuun (mutta ne taitaa olla autossa..?), kun niitä olikin sitten enää muutama ja täten ainakaan ruokapalkkaaminen onnistui harvakseltaan. Ei sillä, että nyt mitään isoa kiekkaa ois tehty ees. Mutta se toimi, ainakin tällä lenkillä. Hyvin nopeasti oppi tarjoaan matkan tyssähdettyä kontaktia ja kävi morjestamassa palkan toivossa. Toivottavasti jatkuis myös näin.. turha toivo? Huomenna ois tarkoitus mennä maalle lenkille Roosan ja Likan kanssa ja ois hienoa, jos vois Likan päästää vapaaksi. Entisessä tilanteessaan oisin voinutkin sen tehdä, mutta tuo koira on nyt vaan selkeästi ihan pihalla  :|  

Mä todella toivon, että sen sielunmaisema rauhottuis tässä ja se hokais, että jatkossa käsittely on asiallista ja ruokaa sekä vettä on tarjolla säännöllisesti. Lopettais ehkä jopa pöydiltä varastelun? Pitäisin sen mielelläni meilläkin, mutta toisaalta broidin luona se saa olla ainoa koira ja opettaa niille vähän koiraelämää (molemmat on kyl kasvaneet koirallisissa kodeissa, ja koiraa haaveilleet, mutteivät oo uskaltaneet hankkia) - ja toivottavasti kotiutuu ihanasti ja saa sitten jossain vaiheessa kaverikseen pennun, kun uusi perhe huomaa, ettei koiran kanssa eläminen niin vaikeata olekaan! Mä olen niin pettynyt ja katkera, että tuon koiran elämä meni sellaiseksi kun se ilmeisesti meni. Se kun on äärettömän kiltti ja ystävällinen eläin, eikä ollenkaan kova siinä mielessä, kuin rotuisensa usein ovat. Rumahan tuo on kuin perkele, mutta sisältä täyttä kultaa. On myös tavattoman turhauttavaa ajatella, ettei ole itse nähnyt sitä, ettei koiralla ole kaikki asiat olleet välttämättä omistajansa kanssa reilassa. On vain typeränä aatellut, että se nyt vain on tollanen vähän hermostunut, ärsyttävä pöydiltäsyöjä. Mutta ole itse rauhallinen jos kuri on välillä hyvinkin rajua ja vielä pahempi, kun omistaja on kännissä - tai ole itse varastamatta ruokaa pöydältä, jos et voi luottaa siihen, että joka ilta se ruoka löytyy sieltä kupista.  :cry:  Ja mä olen ollut tyhmä enkä ole nähnyt tätä. Ei tuo koskaan ole liian laiha ollut, välillä hyvin hoikka kyllä, mutta ei laiha. Tänäänkin se ressukka tais vähän säikähtää (olin kynsiä just trimmaamassa siltä), kun Ilkka ärähti Roosalle vähän kovemmin jostain, kun ei ekalla kerralla menny viesti perille. Huoh. Toivottavasti elämä voittaa, jos niin nyt voi tällaisessa sanoa..

Apua, ponini kutistuu!

Koska Nani on parilla edellisellä liikutuksella vaikuttanut jäykältä/epäpuhtaalta, touhuttiin tänään(kin) ihan rauhaksiin. Tarhasta hakiessa poni kulki puhtaasti, hieman vilkuili tallin edessä työskentelevää kaivinkonetta, mutta ei pahemmin. Reenailtiin taas paikallaseisomista ja Nani oli hieno koko harjauksen! Siirryttiin pesupaikalle ja seisoi sielläkin tosi kiltisti paikoillaan kun pesin hännän ja jalat - pidin kuitenkin narun päästä varuuksi kiinni, mutta ihan turhaan.

Lähdettiin lenkille ja otin varuuksi kypärän mukaan, koska Nani kulki puhtaanoloisesti sekä käynnissä että ravissa, sidoin narun ohjiksi ja hyppäsin selkään. Hieman poni mietiskeli ajoittain etenemistä, mutta jatkoi aina eteenpäin istunnalla tai äänellä. Sitten tapahtui jotain kamalaa. Tiellä käveli ihminen. Meidän suuntaan. Järkyttävää, eikö? Sitten se katosi! Eli meni omalle pihalleen.. Siinä vaiheessa poni teki jonkun etupäänkevennyksen ja vaihtoi suuntaa, kevensi uudelleen etupäätä. Jäi kuitenkin paikoilleen. Kun totesin, että takaamme (eli siitä suunnasta, johon oli tarkoitus mennä) tulee vielä peräkkäin kaksi isoa pakua, päätin jalkautua hetkeksi, että poniressukan pasmat saadaan rauhoittumaan..

Talutin Nanin ohi sen pihan, johon tuo järkyttävän pelottava henkilä katosi ja nousin sitten takaisin selkään, kun poni oli jo ihan oma itsensä. Jatkettiin täten köpöttelyä. Sukulantien ylitettyämme ponia taas jännäsi, kun edessä oli toinen ihminen! Tällä oli vielä kaikenlisäksi lauta kädessään, jonka kanssa mittaili ladon seinää. Tällä kertaa jännitys kuitenkin laukesi nopeaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Kun vielä päästiin ohi suurimmasta osasta naapuritallin tarhoja, otettiin pätkä munaravia, kun poni oli jo kulkutuulellakin. Ravattiin myös toinen pätkä ja sitten ylitettiin heinäpelto edestakaisin, kun käytiin laittamassa riistakamera toimintaan.

Takaisintullessa tais Namilla kiehahtaa, kun en antanut sen syödä ja hetken jo luulin, että se kuolee :D se rupes polkeen jalkaa, teki epämääräisiä liikkeitä, venytti itseään ja luimi. Ja teki samaa koko pellonylityksen - kielloista huolimatta onnistui myös napsaisemaan muutaman heinänkorren matkalla. Kun pellolta päästiin takaisin hiekkatielle, oli poni vieläkin vähän happamenoloinen, mutta muutoin käytös normalisoitui. Otettiin kuitenkin muutamia pysähtymisiä, peruutuksia ja väistöjä ennenkuin hyppäsin selkään vielä loppupätkäksi hiekkatietä. Yhdessä kohtaa oli kovempi hiekka ja poni ontui sillä kohden toista etujalkaa, mutta taas pehmeälle päästessä kulki normaalisti ja otti vielä pari pientä ravipätkääkin. Tiellä meni monta autoa ohi, eikä poni niistä paljoa virkannut. Isto meni traktorilla ohi kun oltiin peltotiellä ja siinä kohtaa poni otti pari raviaskelta - sitten taas kun tultiin kaivurin ohi, meni poni maistelemaan sitä..

Harjasin tallissa vielä läpi, suihkutin selvitysainetta kohtuullisesti kuivuneseen häntään ja vähän myös harjaan. Hienosti seisoi poni paikallaan taas ilman kiinnisitomisia, fiksu tamma <3 sitten se pääsikin takaisin tarhaan kavereiden tykö.

Edit. Ai niin, se otsikossa mainittu kutistuminen. Namilla menee silojen vatsavyö reiän-pari kireämmälle kuin kesällä! Tosin hoikistuminen tuntui konkreettisemmin selässä nyt kun meni ilman satulaa.. Siellä meinaa tuntui selkäranka.. Kivasti kopahti häpyluuhun parissa äkkipysähdyksessä :D