tiistai 13. toukokuuta 2014

Agikautta avaamassa

Sunnuntaina koirat pääsi ekan kerran sitten syyskuun (Rölli) ja lokakuun (?, Roosa) näkemään agilityesteitä, kun oli meidän osalta ekat treenit tälle kautta - koska en ollut tiennyt/tajunnut, että treenit oli alkanu jo huhtikuun alusta.. nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Oli melkoista kikkailua treenirata, mutta molemmat koirat meni todella kivasti, Rölli suorastaan upeasti, Roosa keskittyessään todella hienosti. Sitten taas, Roosa tapansa mukaan menee täysiä, pysähtyy haisteleen, menee täysiä, pysähtyy haisteleen.. ja välissä saattaa unohtaa kuuntelemisen tai rupeaa kuumiessaan louskuttamaan mulle. Rölli teki tasaista hienoa työtä, eikä ollut tietoakaan siitä syksyisestä keinulla rämähtämisestä ja sen jälkeisestä puomikammosta!

Tänään oli sitten seuran ekat epikset ja osallistuttiin mölliradalle molempien kanssa - Röllin onnistuin ajatuksissani ohjaamaan vähän virheelliselle radalle, mutta voitettiin silti 8) Medejä oli mölleissä kaikki kaks vai kolme, mutta voitettiin hei! Kaikenlisäksi Rölli oli vain 5 sekuntia Roosaa hitaampi, Roosan aika tosin selittynee sillä, että se jäi puolessavälissä rataa pelleilemään putkeenmenon kanssa, hyppi putken yli pari kertaa ja kävi kerran puomilla, ennenkuin totesi että "jaaa, niin putki!" ja päästiin jatkaan. Kuitenkin! Viisi sekuntia sähikäisen ja rauhallisen puurtajan välillä on aika hyvin!

Roosan suorituksesta olin erityisen tyytyväinen oikeastaan juurikin sinne puolenvälin putkelle asti, koska siinä alussa oli isoimmat kommervenkit ja putkia houkuttelemassa lähellä hyppyjä, mutta se meni puhtaasti alkuradan. Kun vielä saisi keskittymisen pysymään läpi koko radan.. ja niin, tänään se meni puomin alastulokontaktista yli taas iloisesti, kun sunnuntaina treeneissä se jopa otti kaikki kontaktit upeasti. Treeniä, treeniä.. kepit käytiin sitten vielä kokeilemassa luokkien jälkeen, kun halusin testata, muistaako koirat niitä ollenkaan. Roosa meni kivasti, tosin jouduin taas itse peruuttaa sen kanssa, että malttoi, mutta meni hienosti kuitenkin. Röllikin jopa meni melko kivuttomasti, eikä vaadi enää ihan niin läheistä ohjaamista kuin viimevuonna - ja se jopa ravasi :D

Kyllä se tästä! Röllin kohdalla rupesin taas jo haaveilemaan ainakin hyppyradoista ihan virallisissa..

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Oikea talli-ilta!


Pitkästä aikaa sain viettää oikein "kunnon" talli-illan, eli puuhailin "huimat" kolme tuntia tallilla ja Astan kanssa. Alkujännitystä loi hieman hevoshierojan koira, joka kävi kintuissa pyörimässä ja louskuttamassa tarhaan huutamaan ja juoksemaan jääneelle Lilille. Tai no, oltiin me tätä ennen kyllä käyty jo katsomassa puomeja riihellä ja niitetty takaisin kävellessä tarhanvierus myös tien puolelta samalla kun rauhoiteltiin Liliä siitä, ettei se nyt ikuisiksi ajoiksi jää yksin. Tallissa mentiin taas pesarille harjattavaksi, tänään oli ehkä hieman levottomampaa, kuin mitä eilen, mutta paljolti teki varmaan se, että Lili huusi kokoajan "taustalla" ja tallista kuului jänniä ääniä + se koira.. kuitenkin saatiin hienosti harjaus suoritettua ja ohjailu tapahtui tänäänkin lähes pelkästään kaulanarusta, vitsit kuin Asta on herkkä sen kanssa! Tarvi kuin ajatella painetta johonkin suuntaan, niin se jo menee :D


Koska hieroja ja koiransa oli aina vain tallilla kun oltiin tallista poistumassa, päätin, että mennään vain niittämään vähän lisää nurmea, ainakin siihen asti, että suurimmat hallitsemattomista tekijöistä ympärillämme poistuvat ja kun vihdoin päästiin eroon koirasta omistajineen, otettiin vähän kaulanaruilua tiellä (riimunnaru tosin riimussa yhä varuuksi) ravaillen ja pysähdellen. Sitten vein ponin takaisin tarhaan, mutta jätinkin kaulanarun sille ja pyörittiin vielä tarhassa pelkän kaulanarun voimalla jonkun aikaa, Lilin seuratessa tiiviisti hännillämme. Hienosti meni! Lopuksi otin vielä kaulanarun pois ja käyskentelin ympäri tarhaa, tammat tiiviisti perässä seuraten, Asta seurasi minua ja Lili Astaa. 

Huisi fiilis tuo, että Asta seuraa vihdoin minua! En oo kyllä testannut muualla kuin omassa tarhassa, jossa ei ole mielenkiintoista uutta tutkittavaa, ja itseasiassa eilen vasta ekan kerran sain jonkunsorttisen moisen "efektin" aikaiseksi. Tänään sitten juostiin ja käyskenneltiin vähän enemmänkin tarhassa ja otin ohessa olevan mahtavan videopätkänkin.. helppo homma kuvata selkänsä taakse samalla kun kulkee siksakkia. Kun "leikit" oli leikitty, hain vielä kottikärryt ja siivoilin tammojen tarhan sekä naapuritarhan kikkareet. Astalla on maha kuralla jostain syystä, täytyy nyt seurata sitä - laiha kun se on vieläkin, niin ei tarveis paljoa kurailla, ettei laihdu lisää! Voiko rokotus pistää mahan kuralle? Noh, ohessa kuvia myös tältä päivältä, niistä vähän myös huomaa, että kyllä se kesäkarva sieltä alta vielä tulee!


Mihin me nyt mennään?

Vähän vain autetaan sua siivoamisessa

tiistai 6. toukokuuta 2014

Mahtava Asta!

Mulla piti olla kuviakin tältä päivää, muttei olekaan.. joten esitellään vanha rakeinen "rakennekuva" reilun parin viikon takaa + vajaan parin viikon takaa kesäponikuva. Olis ollut kiva kyllä saada kuvaa, kun poni on viikon aikana muuttunut ihan eriväriseksi! Viime viikon tiistaina kävi vuolija ja silloin ehdin itsekin viimeksi tallille, hitsit mikä muodonmuutos tässä ajassa, ponin väri on vaihtunut lähes kokonaan ja monin paikoin kuultaa jo kesäkarva läpi pörröstä! Kyljet on muuttuneet tummiksi, samanväriseksi kuin kaula, kun lyhyempi talvikarva on tummaa, ja sieltä alta välkkyy kermanvaalea kesäkarva. Samalla on myös sopusuhtaisuutta tullut hieman, ainakin omaan silmään. Pää rupeaa olemaan jo hyvällä mallilla kesäkarvassa, vaikka toki posket vielä varsin pörröiset ovatkin. Kyllä se siitä!


Noin muutoin, oli viikko tehnyt muutenkin hyvää, koska tarhalle kävellessäni (tai siis, tarhaan narun kanssa kävellessäni, siinä ympäristössä olin jo touhunnut) sain vastaani höristen kävelevän ponin, joka sai myös samointein kaulanarun kaulaansa, ihan "oikean" tällä kertaa - pari kertaa ollaan nyt otettu alkeita erilaisilla viritelmillä, lähinnä jotta sietää kaulallaan jotain ja alkeellisesti osaa pysähtyä sen paineesta. Mutta vitsit, kuin hienosti nyt meni kaulanarun kanssa! Oli mulla toki riimunnaru kiinni, mutta enpä tainnut pahemmin sitä käyttää kuin suoraviivaisessa taluttamisessa, missä poni sai tulla perässäni.

Mentiin pesupaikalle, jossa oli ekan kerran tarkoitus seistä harjauksen ajan, ihan että oppii poni siihen, että sielläkin voi seistä, eikä käydä aina vain kääntymässä ja tutkimassa paikat lävitse. Alkuun sain ehkä kymmenisen kertaa siirtää askeleen-pari ponia takaisin jalansijoilleen, mutta sen jälkeen seisominen sujui ihan hirmuisen hyvin! Ja voi kuinka herkästi ja pienestä se siirtyi kaulanarua käyttäen. Ihan mahtavaa! Toiselle puolen siirtyessä sain taas pariin otteeseen ottaa pari askelta takaisin ponia jotta pysyi annetulla paikalla, mutta siitä sitten taas lutviutui ja se seistä tönötti kuin tatti. Vitsit! Antoi harjata niin kumisualla (no joo, se on aina ollut mieluinen), kuten myös furminaattorilla, mutta mikä eniten hämmästytti, pölyharjakaan ei ollut enää suuri peto, eikä yksikään jalka edes noussut niitä harjatessa kertaakaan. Edistystä! Kaikenkukkuraksi otsatukkaa myöden sain harjan harjata ilman ponin epäröintiä, häntä nyt meni lunkisti niinkuin yleensäkin.

Pesarilta kun poistuttiin harjauksen jälkeen, pysähdyttiin vielä hetkeksi käytävälle, jossa Asta tutkiskeli tuolin päällä olevaa loimikasaa ja minä totuttelin sitä saksien ääneen naksuttelemalla niitä korvien vieressä, kaulan vieressä, jalkojen vieressä ja lopuksi vähän kopistelin jalkoihin ja niskaan sekä kaulaankin. Eikä mitään O_o Vai oliko loimikasa vain niin mielenkiintoinen, että vei voiton moisilta saksilta. Mene ja tiedä. Ulkona harjoiteltiin vähän kaulanarun kanssa pysähtymistä, kääntymistä, eteenpäinlähtöä sekä peruuttamista, sitten sai Asta välillä nautiskella ruohosta - joskin siinä kiusasin sitä narun kanssa heiluen, johon se on kyllä jo selkeästi hyvin tottunut, ainakin syödessään, ei paljoa paina ponia, että sitä "lätkii" narulla ympäri kroppaa ja jalkoja. Lopuksi vielä siihen syöntirupeamaan aloitin lasten leikkitraktoriin totuttelun, jos joskus tulisi se päivä, ettei poni hyppää viittä metriä suuntaan X, kun muksut vilistää meneen traktorin tai kuorma-auton kanssa.

Hetken rauhan jälkeen käytiin vielä kävelemässä ja ravaamassa, kaulanarulla ohjaten ja käytiiin ylittämässä yksi puomi molempiin suuntiin, ennenkuin päästin tamman takaisin tarhaan Lilin kanssa, joka malttamattomana odotteli - nyt kun Väpä on erotettu tammoista sisäisen orin löydettyään, on Lili aika hukassa kun Astakin poistuu tarhasta.