Pitkän viikonlopun päivitys

Viikonloppuna tuli poneiltua ja harrastettua koiratoimintaa. Tässä muutamia kuvia (ja yksi video) ja lyhyt selostus päivistä. Perjantaina Ilkka koetti kuvata vähän mun ja Pastan touhuja tarhassa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Kun päästiin eroon siitä, että Ilkkaa piti morjestaa, niin muksut aloitti telmimisen ja riekkuivat tarhan ulkopuolella plus syöttelivät omenia hevosille.. ei oo poni vielä kamalasti tottunut tekeen häiriön alla näitä juttuja. Noh, myöhemmin vielä kaivoin valjaat esille ja taas "kiusasin" ponia vähän niiden kanssa.

Lauantaina oli Roosalla ja Ilkalla KAER-kokeet, jotka meni aika pitkälti niin persiilleen kuin voi mennä.. ekassa erässä Roosa ehti olla n. 15 sekuntia irti, kun sai hajun että puskassa on lintu. Noh, tuulta ei ollu ollenkaan ja kyseessä ryteikkö - koiran olisi pitänyt olla varovaisempi - joten lintu karkottui. Se erä kesti abouttiarallaa minuutin. Jei. Toisessa erässä alku näytti hyvältä, mutta sitten yhdellä pellolla oli 3 peuraa tai kaurista, Roosa totteli hienosti ja meni maihin pillittäessä elukoiden karkottuessa, ja vaikka sen jälkeen vielä vähän jäljet houkutti, tuli poies. Mutta. Heti "nurkan takana" seuraavalla pellolla oli toiset kolme kaurista. Se oli sitten jo liikaa ja ilmeisesti koirakin oli lähempänä elukoita ennenkuin karkottuivat, kuin mitä ekojen kanssa. Sitten mentiin perään hienolla ajohaukulla - ja tultiin kyllä ajallaan pois, kunhan näköyhteys oli rikkoutunut. Kolmas erä alkoi paikasta, jossa edellinen koira oli tehnyt hienon riistatyön pyyparvelle - mutta koska Roosa ei ollut itse vielä todennut lintujen katoamista paikalta, oli se ilmeisesti päättänyt että linnut vielä siellä ovat. Käskyttämällä Ilkka sai sen jatkamaan ja aloittamaan haun, mutta täten rasitteena oli jo tyhjä seisonta. Sitten eräässä kanavanmutkassa Roosa hakiessaan sai karkotettua haapanaparven ja täten tuomari kätteli ja tuloksena AVO-. Kehui kyllä hakua ja sen riistallehakuisuutta.. "jei"

Pellolta takaisin autollepäin käpötellessä juoksutettiin sitten Roosaa jo haetuilla alueilla tarkoituksena että meikäläinen vähän opettelis ohjaamista - koska jos koepaikka aukenee, niin Ilkka totesi ettei aio enää yhteenkään kokeeseen osallistua, ei kestä kilpailuvietti noita viivoja. No aikalailla heti kun koiran päästin irti ja pistin hakuun, otti se seisonnan ojanvarresta, siitä hieno riistatyö fasaanikanalle - Ilkkaa rupes ketuttaan viel enemmän (hetkeksi), että NYT se sitten löytää ne linnut ja seisoo kauniisti. Yhdelle kurpalle tuli väliinjättö, joskin se oli kyllä eripuolella isoa ojaa kuin missä koira oli hakemassa sillä hetkellä ja meikin edettiin vähän sillai "luvattomasti" alueella, jota koira ei ollut hakenut. Tätä ennen oli kyllä yks perseilyhetki, ku se juos jossai kaukaisuudessa ja sitten katosi ja huutelemalla karkotti pari fasaania, ennenkuin lähti tuleen.. noooo. Saatiin vielä kolme hienoa riistatyötä tehtyä ja yks kukko hyppäs melkein mun syliin avanssista, kun oli mun ja koiran välissä.. ja viimeiseltä riistatyöltä Roosa lähti juokseen Ilkan tykö ja onnistui vielä oleen huomaamaati yhtä lintua joka karkottui. Mutta saatiin hienoja riistöitä, vaikka noita pöhköilyjäkin oli. Illalla käytiin kuuntelemassa vielä kritiikki ja näillä näkymin mä olen menossa sitten Roosan kanssa kokeisiin lauantaina. Täytyy käydä siis viikolla kerran viel pellolla, et saisin ees toisen ohjauskokemuksen :D Kokeisiin on tulossa myös Roosan kasvattaja, ja sekös pisti jännittään - tosin Maria ja Antti antaa varmasti vinkkejä ja neuvoja kokeen edetessä, niin hyvässä kuin pahassa.

Pastankin kanssa ehdin lauantaina touhuamaan sitten vähän, harjoiteltiin vähän taas juoksutukseen lähettämistä, kun lueskelin ensin Hevosenomistaja-lehteä ja siinä sattui juuri olemaan juttu juoksuttamisesta - joten siitä innostuneena päätin taas koettaa! Isoimmiksi ongelmiksi nousivat a) raippa ja b) maiskutusyritykset. Raippa, koska ollaan käytetty lyhyttä raippaa kosketuskeppinä - ja vaikka mulla oli kouluraippa, niin poni oli sitä mieltä, että sen täytyy koskea raipan narupäätä nenällään. Maiskutus, koska mulla on ollut kielinaksaus "naksuttimenkorvikkeena" merkkaamassa oikeata toimintoa. Joten nyt sitten opetetaan uusi ehdollinen vahviste, jota itseasiassa aloiteltiin jo vuolun yhteydessä ja jatkossa sanon "klik" merkkaamassa oikeaa toimintaa.. kestänee tovin, ennenkuin poni hyväksyy ettei maiskutuksen seurauksena tule palkkaa. Noh, saatiin kuitenkin hommaa vähän eteenpäin ja välillä poni otti joitain askelia jopa kädenpituuden päässä minusta. "Juoksutussession" jälkeen poni sai hetken mietiskellä ja sitten kävin vielä kiusaamassa varsoja punaisen lihalaatikon kanssa, johon Asta oli jo aiemmin päässyt kerran tutustumaan. Kun laatikkoon oli ensin tutustuttu vapaasti, rupesi se pomppimaan, laahautumaan maassa ja lopulta se kävi jopa ponin selässä. Isoimmat ongelmat tässä tuli eteen, kun Lilillä oli tolkuttomasti ylimääräistä energiaa ja se muutenkin käytti aikaa välillä vetäen pierupukkihepuleita ja ottamalla juoksupyrähdyksen. Kun se sai niitä kohtauksia myös silloin, kun punaisella laatikolla leikin, niin Asta tietenkin pinkaisi aina perään - vaikkei muuten oikeastaan tuntunut pahemmin laatikkoa edes jännittävän - edes siellä selässään!

Profiili <3

Eilen kävin koirien kanssa iltaisessa tihkusateessa tekemässä kuuden kilometrin kävelylenkin taajamassa ja iltapissalle koiria viedessä huomasin, että Roosa ontuu taas kolarissa loukkaamaansa jalkaa. Pieni morkkis, kun mietti että juoksutettiin sitä lauantaina liikaa tai että tuo kävelylenkki oli liikaa lauantain "perään". Mietin myös, josko hihna ärsyttää murtunutta lapaa, koska sillä naru tai sen lukko-osa lepää aina oikealla lavalla. Tänään sitten kun mulla oli akupunktio, niin Roosa pääsi mukaan. No sai se pari neulaa selkäänsä hetkeksi, mutta ennen punkteerausta bongasin, että sillä on oikean etujalan anturasta pieni pala pois. Eli luultavasti ontuminen olikin sen aiheuttama, eikä liikarasituksen. Luultavasti. Toivon mukaan. Näillä näkymin uskaltaudutaan siis sittenkin lauantaina sinne kokeisiin ilman, että pelkään rikkovani koko koiran.

Käytä vaan koirat iltapissalla ja käy sen jälkeen ite vessassa - ni paikkas on viety satavarmasti.

Valjaisiin totuttelua alusta & vähän agilityä

Torstaina Asta sai jonkun kohtauksen, syystä tai toisesta rupesi hyppimään ylös, eteen ja vähän takajaloilleenkin kun oltiin valjaat päällä kävelemässä tallin takana olevassa tarhassa. Tai kohtaus alkoi, kun käänsin sitä laittaakseni portin perässämme kiinni. Tästä sitten totesin, että oli syy mikä tahansa, oli poni jo varsin paniikissa hyppimisestänsä, kunnioitti sentään sen verran meikäläistä, ettei päälle tullut - ja siitä sitten aloitettiinkin lauantaina valjashommat ihan alusta. Eilen poni seisoi tallissa kyllä ihan kauniisti paikoillaan kun valjaita heittelin selkään ja otin pois, mutta suupielistä näki, että vähän jännittää + aavistuksen maiskutteli itsekseen miettiessään tilannetta.

Tänään sitten otin valjaat tarhaan mukaan, koska Pasta on kuitenkin siellä yleensä rennoimmillaan. Ihan ensin kuitenkin vähän totuteltiin raippaan ja koitin saada ponia liikkumaan vaikken olisi sen edellä.. ja rupean pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että saatan sittenkin tarvita apukäden tähän hommaan :D Kyllä sen aina liikkeelle sai, mutta se tulisi suoraan minun luokse - eikä jää ympyrälle, kuten olisi tarkoitus. En sitten tiedä, auttaisikohan tähän "ongelmaan" jos opeteltaisiin suitsiin ja sitä kautta saisi ohjattua kaksin ohjin menoa. Olettaen että saan ponin liikkumaan aina enemmän kuin kaksi-kolme askelta kerralla. Noh. Mihinkäs meillä on kiire, ei ole kärryjä ja ratsastushommiin on vielä piiiitkä aika! Pääasia, että poni ei arastellut raippaa juurikaan, vaikka sitä heiluttelin vähän siellä täällä ja silittelin sillä lävitse kroppaa ja jalkoja. Ehkä se vielä jossai vaiheessa oppii myös yhdistämään raipalla naputtelun liikkeellelähtöön? Noh, tehtiin myös "seuraamisharjoituksia" narussa ja lopulta sitten taas siirryttiin valjaiden kanssa leikkimiseen. Pasta sai ottaa paria askelta eteen ja paria peruutusaskelta kun valjaat lojuivat selässä ilman, että mahavyö olisi kiinni, aavistus suupielen kiristymistä, muttei sen kummempaa. Vähän pitelin myös vyötä kädellä kiinni ja pyysin paria askelta eteen, kaik ihan ok. Lopulta lähdettiin talliin valjaat ponin selässä, mutta yhä mahavyö auki ja kun poni käveli rentona, pysäytin ja otin valjaat pois.

Tallissa käytiin pesarilla ensin hetki seisoksimassa ja silittelin ponin läpi ja nostin pari jalkaa, sitten siirryttiin käytävälle varsinaiseen harjaukseen. Tänään oli seisominen taas olevinaan hyvin raskasta pienen esiteinin mielestä ja sitä sai olla vähän väliä palauttamassa takaisin paikoilleen. Ihanaa on kuitenkin, että vaikka hieman luimistutteleekin satunnaisesti, niin se sietää jo täysin harjauksen kaikkialta ilman sen kummempia varomispaikkoja. Viikko sitten kävi vuolija ja totesi että ponilla on sädemädän alkua parissa popossa ja nyt ollaan sitten kavionhoitokuurilla, joka meinasi tänään olla ylettömän vaikeata tuon paikallapysymisen vaikeuden takia. Vasemman puolen jalat sain kohtalaisesti hoidettua, oikean etusen kanssa alkoi ponilla menemään totaalisesti hermot ja rupesi rymistelemään itseään liikkeelle - ja kun vihdoin seisoi hetken kauniisti jalka ylhäällä, laskin jalan alas ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki tallissa, että olisi välillä muutakin kuin seisomista. Ei kestä pieni poni tällä hetkellä selkeästikään tuota seisomista paljoa! Etujalka saatiin täten hoidettua jotenkuten ja sitten käytiin hakemassa heinäkärryistä pieni tuppo heinää, jotta malttaisi poni vielä takasen hoitamisen - ja se menikin kivuttomasti. Sitten käytiin vielä vähän pesarilla seisoksimassa ja lähdettiin takaisin tarhalle. Ai niin! Sain vaihdettua tarhassa ponin riimusta toiseen ilman, että välissä pitelin kättäni kaulan ympärillä! Viskasin vain toisen riimun menemään ja rupesin toista räpeltää päähän, eikä ponilla ollut aikomusta lähteä litomaan sillä välin :D

Sitten koiriin. Tänään oli agitreenit ja Röllillä oli taas meno melkolailla päällä. Se on ruvennut vauhdin löytymisen jälkeen olemaan hankalammin hanskassa pysyvä, ja tälläkin kertaa kakkosesteeltä kun olisi ollut tiukka kurvi kolmoselle (rengas), otti Rölli ilon irti juoksemisesta ja teki pienen kunniakierroksen. Sitten uusi yritys aloitukseen ja homma meni hienosti.. renkaasta alkoi "kiva" suora, jossa oli putki, hyppy ja toisen putken pää ja voi jestas kuin joutui taas itsekin laittamaan töppöstä toisen eteen, että pysyi vauhdissa mukana! Onkohan homma Roosan kanssa sitten joskus ihan superhankalaa, vai onko Rölli vain ottanut vauhdissa kiinni, kun tuntuu ettei meinaa enää välillä aina kunnolla senkään vauhdissa pysyä? Kuitenkin. Itse töppäsin ohjauksessa pari kertaa, mutta Rölli oli kyllä hieno myös radan loppupään. Onneksi (?) oli tänään aika helpot radat, vähän suoraviivaisempaakin menoa välillä, ihan virkistävää vaihtelua! Toisella radalla oli myös keinu ja Rölli on kyllä hieno nykyään siinä, kun se menee sen niin varoen, muttei vaikuta enää jännittävän kuitenkaan.

Roosakin pääsi hieman verryttelemään, oli ollut kyllä aamulla jo Ilkan kanssa metsällä - eli toipuminen menee todella hienosti! Välillä "työpäivien" iltoina se ottaa pari epäpuhdasta askelta liikkelleähtiessä, mutta muutoin virtaa riittää kuin pienellä voimalaitoksella ja jalkakin on pysynyt hyvänä vaikka koira on päässyt vähän energioitaan purkamaankin. Roosa pääsi tänään ottamaan kontakteja puomilla ja keinulla, joiden lisäksi otin sen kanssa keppejä vähän. Kepeillä meinasi vauhti kasvaa ja homma mennä plörinäksi useamman kerran ja jouduttiinkin hieman hiomaan, mutta olin ihan äimänä, kuinka hyvin Roosa otti kontaktit! Aika kovalla äänellä jouduin sitä kyllä ohjeistamaan, kun lievää kuuroutta oli ilmassa, mutta se meni upeasti! Puomille se lähti kovaa, mutta hiljensi vauhtia huudostani ja myös nousukontakti onnistui hienosti - ylhäällä mentiin taas kovaa, mutta huudahduksestani se hidasti kuin hidastikin menonsa ja otti alastulokontaktin jääden jopa hieman odottamaan, että saako tästä nyt jatkaa vai ei. Ennennäkemätöntä! Keinu otettiin kahteen kertaan ja molemmat puhtaasti, siinä vain täytyy komennuksen tulla todella ajoissa, että koiraa ehti pysäyttää vauhtiaan..

Sairaskertomusta, metsälläoloa ja poneilua

Joo, tällane multipostaus. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Rölli sai tänään vihdoin kauden ensimmäisen ajon, luultavasti ajossa oli jäniksenpoikanen, jota Roosa ajoi sunnuntaina, ainakin ihan samoilta nurkilta ajo lähti kuulemma (Ilkka oli koirien kaa sunnuntaina, tänään taasen minä olin Röllin kaa). Oli katkonainen ja melko lyhyt, mutta ajo! Jos tuo jätkä olis sit taas kokenut heräämisen kesälomalta ja vetäis vähän erityylillä metsässä jatkossa, kuin mitä tän viikon on menny.. Kun se on ollut senolonen, että tässä ollaan lenkillä ja pysytellyt ihan lähimaastoissa, ei ole paljoa 100 metriä kauemmas lähtenyt ja käy morjesteleen vähän väliä.

Vähän epäilyttää, mut kait tä on ok..

Ennen metsään menoa kävin moikkaamassa Astaa laitumella, varsat vaikuttivat vähän nuutuneilta, josko niitäkin alkaa tämä jatkuva sade rasittamaan? Alkaa laitumellakin olemaan melkoisia lätäköitä syvennyksissä ja vanhojen ojien kohdilla.. Hetken tamma mietti, tohtiiko mulle antaa kiinni vai ei, mutta kahden siirtymän jälkeen sille sopi jo riimunkin laittaminen päähän. Tutustutin sitä tänään valjaisiin vihdoin viimein, ensin vain nostelin, rapsuttelin, heittelin selkään, rapsuttelin, nostin/vedin selästä pois siloja jne. Asta ei pahemmin moiseen reagoinut, muutamat pikkuympyrät teki jos nostin valjaita korkealle tai toisella kertaa korkealle ja samalla mahavyö koski ponin kylkeen. Siloja kiinnittäessä ei ilme muuttunut sen kummemmin, eipä niitä kireälle saanut, enkä olis tietty laittanutkaan, kun olin vähän turhan reilusti löysännyt toiselta puolen vyötä, että menee ponin ympärille :D Vissiin vähän turhan isot odotukset Astan koosta vs. Naniin, kun tuo on niin paljon kapeampi.. kävelytin pienen rinksan silat selässä, eikä ne aiheuttaneet mitään muuta kuin pienen epäilevän ilmeen ponin naamalla. Eikä vissiin ollut paha reissu, kun riisumisen jälkeen vielä taas vähän heittelin siloja selkään ja vedin pois niin takaosan kautta kuin selän yli - ja kun ponin vapautin riimustaan, lähti se vielä seuraamaan mua ja tehtiin parit ympyrät vapaana sekä vähän harjoiteltiin alkeellista peruuttamista vapaana.

Sitten Roosaan! Käytiin eilen eläinlääkärissä uusintakuvauksissa, tällä kertaa kuvissa erottui selkeä ilmarinta, oikeasta lavasta joka on turvoksissa, saatiin myös parempaa kuvaa ja siinä näkyi harjanteessa murtuma, mutta ell oli sitä mieltä, että lapaluu muuten näyttää ehjältä - itsekin näin selkeästi harjanteen kohdalla olevan repaleisen "muodostelman". Sydänäänet kuuluivat hieman heikosti ja kuvissa sydän oli omituisen mallinen, kolmiomainen, joten epäili sydänpussissa olevan verta. Roosan hengittäminen kuitenkin oli parantunut jo niin paljon, ettei ilmarinnalle tehty mitään, se kun ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin laaja, vaikka selkeä olikin - pallea näytti siltä, että siinä olisi reikä, mistä ilma väärään paikkaan päätyisi. Roosa sai kortisonipiikin, jonka pitäisi ilmeisesti edesauttaa pallean parantumista ja taasen tuli vain käskyä seurailla koiraa, jos hengittäminen muuttuu taas vaikeammaksi tai ei tunnu helpottavan entisestään, täytyy ilmarinnalle tehdä jotain.

Kotona Roosa oli päivällä aika itkuinen jostain syystä, en tiedä oliko se niin pöllyssä rauhoituksesta vai mikä oli. Ulkona kun käytin iltapäivästä, se vaikutti melkein hysteeriseltä, mutta sai sentään pissaamisen hoidettua. Illalla rupesi olemaan jo vähän reippaampi, juomiset hoituu tällä hetkellä vain juottamalla tonnikalavettä ja lisäämällä ruuan joukkoon vettä, ei suostu muutoin juomaan. Painoa pitäisi saada vähän lisää, kun oli melko hoikka jo valmiiksi, saatika sitten tässä kun rankan päivän päätteeksi ei päässytkään ruokapöydän ääreen ja maanantainakaan ei uskaltanut mitään kovin suurta antaa.. Ruoka onneksi maittaa ja tänään käytiin jo tienvarressa aamupissalla sama reissu kuin Röllin kanssa, energiaa tuntuisi jo jonkin verran olevan ja harmitus oli suuri, kun ei päässytkään mihinkään, kun lähdin muksuja hoidosta hakemaan ja käytin sitä ennen Roosan pissalla - jäi auton taakse odottavan näköisenä, että avaas se luukku. Vielä enemmän harmitti, kun Ilkka lähti Röllin kanssa sorsametsälle.. sitä itkettiin ja rampattiin kolmella jalalla keittiö-eteinen väliä. Uskomaton muutos koiran käytöksessä tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana!

Roosa maanantaina, hyvin epätyypillinen pään asento ja ilme, masentunut, kipuinen.

Katsotaan tarkasti, kun Ilkka pakkaa metsästyskamppeita

Siis, mitä, enkö muka pääse mukaan?!?!?!

Tämä on sunnuntailta rallytoko/agitreeneistä, tuossa on Roosan normaali ilme.

Roosa jatkoajalla

Ei niin hyvää päivää, etteikö sen voisi tehokkaasti pilata! Eilen oli ihan huippukivaa, kävin nyppimässä kaverin hevoselta tukan, pääsin ratsastamaan ja muksut pääs ratsastaan. Ilkka kävi koirien kaa metsässä, iltapäivällä mulla oli Röllin kaa rallytokotreenit ja siihen perään molempien koirien kanssa agitreenit ja fiilis oli ihan taivaissa. Koirat pelas niin upeasti ja itsekin olen vissiin täten jotain oppinut pikkuhiljaa.. kaikki oli ihanasti siihen asti, kunnes Ilkka soitti illalla sorsametsällä ollessaan.

"Roosa jäi auton alle."

Linja-auton alle. Ilkka oli varma, että se oli kuollut, kunnes joku linja-auton kyytiläisistä/joku muu paikalle pysähtynyt totesi, että elää. Ilkka oli jo hakemassa pysyä, että joutuu (taas!) antamaan armonlaukauksen, mutta onneksi koira osoitti pystyvänsä taistelemaan.

Ehdin jo ilmoitella Hattulan Univettiinkin, että auton alle jäänyt koira, joka hengittää ja nostaa kyllä päätään, olisi tulossa. Sitten Ilkka soittikin taas takaisin, että Kilpinen ottaa heidät vastaan ja ovat jo melkein siellä pihalla. On se mahtavaa, että on suhteita appiukolla - ja no, onhan Ilkkakin tietty samoissa seisojatreeneissä käynyt ko. eläinlääkärin kanssa. Roosa kuvattiin nenänpäästä hännän päähän, löytyi yksi katkennut hammas, kielessä reikä. Aivotärähdys, keuhkoissa verta. Oikeaa etujalkaa ontuu pahasti, muttei siitä löytynyt ainakaan mitään luustollista häiriötä. Nappia ja toista nappia isot kasat mukaan, seuraillaan.

Yö oli melko levoton, kun kuunteli hysteerisenä, että hengittäähän koira ja heräsi sen jokaiseen liikkeeseen. Aamulla todettiin, että saatetaan joutua tänään uusiksi eläinlääkärille, kun hengittää niin pinnallisesti ja tihusti. Kävelee/ontuu menemään, söi halukkaasti tonnikalalientä. Pääasiassa toki vaan makaa, hengitys vähän rauhoittui kipulääkkeen antamisen jälkeen.

Seuraillaan. Pidetään sormet ristissä. Jos tällä kertaa ois selvitty säikähdyksellä.

Röllillä alkaakin sitten työt, kun joutuu seisojaa paikkaamaan sorsametsällä..

Ponia ja koirien uittoa

Huomenna pitäisi vuolijan tulla käsittelemään Astan aivan törkeän kamalat kaviot, että kehtaa sitten ensi viikolla (hui!) lähteä poninäyttelyyn. Pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että saanko mä ponia edes laitumelta mihinkään yksinäni. Riimun kun kiskaisin esille, oli Asta sitä mieltä, ettei oikeastaan kiinnostakaan rapsutukset enää ja sain hetken keskustella asiasta, antaako kiinni vai eikö - samalla huomasin, että tamman toinen etupolvi on turvoksissa. Huoh. Sitten tutkimaan, kunhan sain ensin riimutettua ponin. Vekkihän siinä etupuolella oli ja putsaamisen jälkeen pihkasalva taas käyttöön. Läksin sitten johdattamaan Astaa portillepäin, välillä se seisahtui hetkeksi miettimään, mutta tuli kuitenkiin varsin kiltisti, laitumelta poistuttuamme se vähän hermostui ja etenkin kun kaverit hoksas, että lähdettiin poies. Pidin kuitenkin huolen, ettei poni tule päälle (kerran se vähän senoloisesti pomppas, että koettaa itsensä vapauttaa) ja että se pysyy takanani. Käveltiin tietä vähän matkaa tallin suuntaan, pysähdyttiin hetkeksi, väistätin ponin etuosaa minusta poispäin samalla sen kääntäen tulosuuntaamme ja lähdettiin sitten takaisin laitumellepäin - yhä niin, että Asta

Vähän vaan härnään..

Kotona käytiin vain hakemassa uimavermeet ja koirat mukaan ja lähdettiin rannalle, siellä noudatettiin variksia Roosalla ja Rölli sai pöljäillä rannassa ja lopulta uskaltautui Roosan perässä uimaan - kävipä kerran variksella itsenäisestikin, kun Roosa haki toista ja jännättiin, tuoko se toisen vai ei. Käväisi kuitenkin sitten vain katsomassa ja tuli takaisin rantaan. Aika reilusti sille uimista sitten lopulta tuli ja piti ruveta jo himmaamaan, kun ei ole ennen käytännössä uinut, ettei kunto lopu kesken uudessa elementissä. Pyörälenkillähän ollaan menty nyt 17km, mutta onhan se vähän eri kuin uiminen.

Alkuun meni vähän roiskimiseksi, ennenkuin optimaalinen uintityyli löytyi

Tässä palataan itsenäiseltä variksenmorjestusreissulta

Agikautta avaamassa

Sunnuntaina koirat pääsi ekan kerran sitten syyskuun (Rölli) ja lokakuun (?, Roosa) näkemään agilityesteitä, kun oli meidän osalta ekat treenit tälle kautta - koska en ollut tiennyt/tajunnut, että treenit oli alkanu jo huhtikuun alusta.. nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Oli melkoista kikkailua treenirata, mutta molemmat koirat meni todella kivasti, Rölli suorastaan upeasti, Roosa keskittyessään todella hienosti. Sitten taas, Roosa tapansa mukaan menee täysiä, pysähtyy haisteleen, menee täysiä, pysähtyy haisteleen.. ja välissä saattaa unohtaa kuuntelemisen tai rupeaa kuumiessaan louskuttamaan mulle. Rölli teki tasaista hienoa työtä, eikä ollut tietoakaan siitä syksyisestä keinulla rämähtämisestä ja sen jälkeisestä puomikammosta!

Tänään oli sitten seuran ekat epikset ja osallistuttiin mölliradalle molempien kanssa - Röllin onnistuin ajatuksissani ohjaamaan vähän virheelliselle radalle, mutta voitettiin silti 8) Medejä oli mölleissä kaikki kaks vai kolme, mutta voitettiin hei! Kaikenlisäksi Rölli oli vain 5 sekuntia Roosaa hitaampi, Roosan aika tosin selittynee sillä, että se jäi puolessavälissä rataa pelleilemään putkeenmenon kanssa, hyppi putken yli pari kertaa ja kävi kerran puomilla, ennenkuin totesi että "jaaa, niin putki!" ja päästiin jatkaan. Kuitenkin! Viisi sekuntia sähikäisen ja rauhallisen puurtajan välillä on aika hyvin!

Roosan suorituksesta olin erityisen tyytyväinen oikeastaan juurikin sinne puolenvälin putkelle asti, koska siinä alussa oli isoimmat kommervenkit ja putkia houkuttelemassa lähellä hyppyjä, mutta se meni puhtaasti alkuradan. Kun vielä saisi keskittymisen pysymään läpi koko radan.. ja niin, tänään se meni puomin alastulokontaktista yli taas iloisesti, kun sunnuntaina treeneissä se jopa otti kaikki kontaktit upeasti. Treeniä, treeniä.. kepit käytiin sitten vielä kokeilemassa luokkien jälkeen, kun halusin testata, muistaako koirat niitä ollenkaan. Roosa meni kivasti, tosin jouduin taas itse peruuttaa sen kanssa, että malttoi, mutta meni hienosti kuitenkin. Röllikin jopa meni melko kivuttomasti, eikä vaadi enää ihan niin läheistä ohjaamista kuin viimevuonna - ja se jopa ravasi :D

Kyllä se tästä! Röllin kohdalla rupesin taas jo haaveilemaan ainakin hyppyradoista ihan virallisissa..

Kapinen pouni ja kurainen koira

Kävin tänään taas jatkamassa ponin ehdollistamista ja seurailemassa hinkatun alueen vointia.. täytynee olla eläinlääkäriin yhteydessä, koska tällain pikaisella googletuksella rupesin miettiin, et oisko väiveitä o_O Myöskin nopealla googletuksella tosin sen hoitaminen lienee kohtalaisen iisiä, ainakin mikäli vain kosketuksissa toisiinsa  olevat eläimet täytyy hoitaa, eli vain varsat. Ehkä. Prkl.

Noh, tänään meni kuitenkin treenit hienosti kaikkinensa, otettiin ehdollistamista heinien kanssa, jojoiltiin ja nosteltiin jalkoja. Pari minikiukkua tamma sai, mutta hei, se antoi kiinni! Kauniisti. Tuli jopa askeleen-pari vastaan. Bileet!

Roosa oli riehumassa messissä ja joutui kotona pesulle. Kakkaisessa tarhassa, kuraisella tiellä, märkänä tallissa ja siihen päälle hiekkakasassa Saken kanssa pyöriessä se sai itsensä kohtalaisen -noh- räävittömään kuntoon :D Harmi että ehti ennen kuvaa ravistella itseään eikä siinä näy pahemmin koiran silminnähden muuttunut värimaailma..

Kelkkailua

Käytiin tänään tyttöjen ja koirien kanssa jäällä, muksut rattikelkassa ja koirat kelkassa kiinni juoksunarun kanssa - mulla naru vielä Roosan valjaisiin, että saan tarvittaessa stopattua matkan.. Tehtiin parin kilsan lenkki, josa suurimman osan matkaa juoksin koirien kanssa, mutta hetkeksi istahdin yksin kyytiin ja otin ylläolevan videonpätkän. Oli ihanaa, että myös viimeaikoina hieman tympääntyneen oloinen Rölli (tai siis, kotona se on ollut varsin flegu) oli aivan intopiukkana ja kun rupesin Roosaa narulla hidastaan, niin Rölli veti yksinään vielä kelkkaa, ennenkuin sain senkin kuulolle aina siinä, että nyt hidastetaan. Kaikilla siis ainakin oli kivaa!

Järvellä ja pellolla

Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.

Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä

 Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.

Tytöt  mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia

Kuvia tältä päivää

Kävin tänään Roosan kanssa kohtalaisen pikaisen tallireissun, oltiin ehkä tunnin verran. Testasin Astalle mein naruriimua ja niinhän se on aivan tolkuttoman iso vielä! Käytiin kuitenkin tekemässä pieni pyörähdys peltotietä pitkin ja pellolla tunnustellaksemme miltä se tuntuisi. Asta oli jälleen kerran hirmuisen hienosti, kerran se oikein innostui hurjaksi, kun Roosa juoksi takaa ohi - teki pienen hypähdyksen eteenpäin toista etujalkaa ja niskojaan heittäen :D Ja sitten taas tyytyi kävelemään rauhassa. Ihana ♥

Pellolla käytiin kokeilemassa, saanko Astasta sivukuvaa yksikseni ja melkein onnistui. Tai onnistuikin, mutta asento ei ollut erityisen mahtava, joten päätin olla julkaisematta niitä.. Aika kivasti se suostui seisomaan pientä hetkeä paikallaan siinä. Kokeiltiin myös ensimmäisen kerran pari raviinsiirtymistä ja sain kyllä jonkun matkaa molemmilla kerroilla tepsuttaa ja maanitella ponia liikkeelle, ennenkuin se hoksasi mitä halusin. Tällä kertaa riitti kuitenkin, että ravi nousi ja sitten siirryttiin takaisin käyntiin. Jännäsin kuitenkin, että pellon "vapaus" ja uusi juttu saisivat moottorin rullaamaan liiankin reippaasti, jos otettaisiin pidempi pätkä.

Koirapäivitys alkuviikon toimista

Maanantaina Rölli pääsi metsälle ja tuloksena oli kaksi kaatoa - jänis ja kettu. Kyllä on isäntä tyytyväinen, vaikka aamusta ei meinannut haku ihan sujuakaan. Sitten kun se lähti sujumaan, niin tulostakin tuli kivasti! Matkaa jätkälle kertyi taas reilut 30km päivän aikana ja voi kuinka tyytyväisenä se käpertyi vilttien keskelle lämmittelemään ja kuivattelemaan kotiin päästyään. Roosa pääsi maanantaina mun kanssa Sukulaan touhuttaan ensin pihalla Saken kanssa ja sitten käytiin reilun puolen tunnin lenkki metsässä kaksin.

Tytöt, Rölli ja maanantain toinen saalis

Tiistaina kävin ostamassa koirille nameja ja toisen naksuttimen ja aloiteltiin naksuttelu heti kun pääsin kotiin. Tai no, loppujen lopuksi päädyin naksuttaan Roosalle ja kielellä naksuttaan Röllille. Saa nähdä kuin  huonosti menee :D Otettiin tiistaina vissiin kolme naksuttimeen tutustumiskertaa ja siitähän koirat tykkäs.. innostuin myös tiistaina kun oli luppoaikaa, että nyt lähdetään juoksemaan ja kokeillaan, että kuin rapakuntoon sitä on itse tässä jo käynyt. Tehtiin ihan vain lyhyt lenkki ja onnistuin kerrankin menemään sellaista vauhtia näin tauon jälkeenkin, että olisin jaksanut pidempäänkin! Nopeus ei täten päätä huimannut, vaikka nopeasti laskettuna varsinaisen juoksupätkän keskinopeus olikin 9,25km/h, joka sentään on sitä luokkaa, kuin toissavuonna juoksua aloiteltuani ja hieman kuntoa kehittäneenä oli. Suuri ja mahtava statistiikka löyty Sports Trackerin sivuilta.

Eilen lähdettiin "illalla" tyttöjen kanssa maalle kun pääsin koulusta ja hain muksut hoidosta, koska oli just sellanen fiilis, että jumiudun sohvalle totaalisesti, jos en tee jotain. Ilma kun on lähes kuin kukkanen (not), niin sohva on aivan liian houkutteleva paikka! Ehdittiin sitten kohtalaisen valoisalla tekeen kolmen vartin lenkki metsäteillä Pinjan ja koirien (myös Sakke) kanssa, kun Senja jäi anopin kanssa touhuaan mieluummin sisälle. Loppumatkasta olin jo varma, että Rölli on lähtenyt livohkaan, koska sitä ei näkynyt koko paluumatkan aikana (mentiin siis edestakainen reissu), sitten vähän ennen anoppilaan saapumista Sakkekin hävisi, mutta Röllin ääni rupesi kuulumaan. Lopulta ne tuli peräkanaa, Rölli edellä ja Sakke hetken matkaa perässä pihalle, jossa sitten nappasin omat koirat ja laitoin tarhaan ja päästin Saken sisälle kuivattelemaan. Eipä meinkään eläimet kauaa tarhassa joutuneet oleen, ennenku lähdettiin sitten kotiinpäin.

Kotona naksuttelin eilen koirillekin useamman kertaa ja rupesin vähän vaatimaankin ennen naksautusta - eli katsekontaktia. Se on Röllille helpompi aina ollut, Roosa on ollut siinä todella surkea. Rupesi kyllä nopeasti löytyyn katsekontatkti myös Roosalta, ainakin nyt tuollaisessa alkeellisessa tehtävässä. Hihhih, ehkä tämä tästä!

Treeniä Astalle & Roosalle

Menin tänään tallille pimeän aikaan, kun hevoset olivat jo sisällä. Otin Astan moikkaamisen jälkeen käytävälle ja harjoiteltiin paikallaseisomista, jonka aikana silittelin sitä kaulasta, selästä, kyljiltä, etujaloista ja takajaloista kintereen yläpuolelle asti. Tällä kertaa ei tullut potkuja, mutta pieni takajalannosto kyllä - ehkä viimeksi ärsyttävin tekijä olikin se harja? Noh, täytyy sillekin kyllä jatkossa siedättää, tänään tyydyttiin silittelyyn. Kovasti oli pieni menossa katsomaan karsinoissaan olevia kavereita ja sain aika paljon palautella sitä takaisin, mutta seisoi kyllä välillä hetken aikaa paikallaankin. Odotan oikein, että saadaan naksutin touhuun mukaan, että saisi oikeasti kivalla tavalla vahvistettua sitä, että juurikin se seisominen on se, mitä tahdon.

Vähän otettiin myös etu- ja takaosan väistämistä, mutta ei ne menneet ihan ajatusten mukaan - tai väistyi vähän, mutta samalla Asta myös käveli pois paikalta. Kuitenkin tarkoitus olisi väistää vain sitä etu- tai takaosaa, ei liikkua kokonaisuudessaan muualle. Nooh, onhan meillä aikaa opetella, ja kun pienellä narun jarruttavan vaikutuksen avustamana saatiin pari ihan "oikeaoppista" liikettä aikaan, päästin pienen takaisin karsinaansa. Hetken vain istuskelin ja katselin kun Asta söi heiniänsä ja sitten reipastuin ja kävin kostuttamassa pyyhettä ja sain pyyhittyä tamman toisen silmän, joka vähän rähmii. Sitten vielä karsinassa silittelin ja rapsuttelin sekä nostin etujalat, jotka nousikin todella kauniisti. Takasiin en tohtinut vielä koskea :D

Onneksi Asta on ruvennut nyt syömään, se todella tarvitsee vähän lihaa luiden päälle, pörröinen talvikarva vain hämää aivan kamalasti sen olemusta saaden sen näyttämään ihan lihaisalta. Ylihuomenna olisi tunnistuskin edessä, kuinka jännittävää! Olen ihan varma, että jotkut paperit onkin vääriä tms., mutta ehken manaa..

Hmm. Aivan, Roosa oli messissä tallilla, ja voi että kuin sekopää se oli! Kevyesti jotain ylimääräistä energiaa ja kun en jaksanut käydä Sakkea päästääs sen kanssa touhuamaan (ovet lukossa, kun ei ketään ollut kotona), niin se kävi vähän väliä tallissa pörisemässä mulle, että nyt jotain toimintaa! Kävin sitten jopa kiertämässä puutarhan sen kanssa, valojen ulkopuolella oli vain yksinkertaisesti niin pimeätä, etten uskaltanut lähetä mihinkään niiden ulottumattomiin - tai no, eihän tallipihassa nyt kamalasti valoa ole, mutta vähän edes. Sitten ajattelin, että jos otetaan vähän seuraamista ja muuta, mutta koska seuraaminen ei ole koskaan ollut Roosan vahvuus ja koska se kävi ihan ylikierroksilla totesin nopeasti, ettei se liene nyt oikea vaihtoehto. Sitten päätin ottaa sille noutoja hanskoillani, kun ei muutakaan ollut ja kävin piilottelemassa niitä pitkin pihaa koettaen vähän ohjata koiraa, jos ei meinannut löytyä. Sitten kun rupes sormet oleen tunnottomat jäätyessään, totesin, että eiköhän riitä ja lähdetään kotiinpäin.. Roosalle jäi reippaasti överienergiaa, mutta saipahan edes vähän tehdä jotain.

Lomatouhuja

N - Y - T..

Röllikin on päässyt kuupan kahleista ja ollut jo kahtena päivänä mukana lenkillä muiden koirien kanssa ja lisäksi pääsi tänään metsälle, kun mies huomasi, että sehän on jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Haava parani todella nopeasti ja kertaakaan ei ole kotona tarvinnut kipulääkettä edes antaa. Rölli on ollut reipas ja ylienerginen vähemmän liikunnan takia, mutta voi kuinka se oli aattona ja eilen tyytyväinen, kun pääsi akkojen kanssa remuamaan metsään!

.. NYT!

Aattona tein koirien kanssa ehkä n. 4km lenkin ja eilen mentiin Ilkan kanssa n. 6km lenkki (josta Ilkka joutui kantaan mua puolisen kilsaa suon ylitse..). Empiiristen tutkapannalla suoritettujen kokeiden perusteella Likka kulkee vapaanaollessaan noin kaksinkertaisen matkan ja Rölli sekä Roosa keskimäärin kolminkertaisen matkan kuin mitä ihminen. Eli koiratkin saivat varmasti ihan kohtalaisesti lenkkiä, vaikka itse tuppaan noilla metsälenkeillä hissuksiin kulkeakin - ihan juurikin, että koirat ehtivät kanssa menemään ja touhuamaan riittävästi. Etenkin kunnonkohottaja (Likka) ja sairaslomalta palaava (Rölli) - ja toisaalta, älyttömän hyvää tekee Roosalle, jonka kuntoa ajetaan pikkuhiljaa taas pienemmälle, sen osalta kun on tämän metsästyskauden hommat jo aikaa sitten olleet tehtynä.

Astan kanssa olen uskaltanut tehdä jotain pientä myös! Harmittaa niin paljon, ettei ole kuvaajaa mukana ja toisaalta, että vettä tulee kokoajan ja kuvaussää olisi kuitenkin ihan kökkö.. tahtoisin kuitenkin meistä jotain yhteiskuviakin. Aattona kävin sen kanssa seurustelemassa tarhassa vähän silitellen, otin ihan muutaman pienen peruutuksenkin - tai lähinnä painonsiirron taaemmas. Fiksu tyttö tuntuu olevan!

Sakke suolla ja Rölli lenkin lopussa juuri ennen kiinniottoa.

Eilen kun menin tarhalle narun kanssa, tuli Asta jo minua vastaan portille! En tiedä, toivoiko se pääsevänsä vesisateesta jo sisälle, vai halusiko tulla luokseni, mutta tuli kuitenkin! Hääsin lämppärivarsat vähän kauemmas, kun ne tuppaavat yhä vähän sorsimaan pienempäänsä ja rapsuttelin ensin hetken aikaa Astaa, ennenkuin laitoin narun kiinni ja ohjasin meidät tarhan ulkopuolelle. Pieni oli varsin rauhallinen yhtä kaikki ja otinkin ihan ensimmäisenä tarhan ulkopuolella taas pienen "tutun" jutun, eli vähän peruutusta, tällä kertaa kokonaisen askeleen verran. Tulee kyllä todella herkästi. Lähdettiin sitten kiertämään puutarhan ympäri kiekka, josta pääsee takaisin tallipihalle, Asta käveli varsin tyynenä, mutta annoin sen seisahtua välillä miettimään ja mentiin sen tahdissa täysin. Tarhojen vierellä otettiin vielä muutama pysähdys minunkin aloitteestani, mutta kun mentiin jännemmille alueille - eli pois hevosten luota - annoin pienen valita tahdin. Ihan hirmuisesti ei tuntunut jännitystä olevan ilmassa, joskin pari kertaa piti vähän hirnumalla tarkistaa, että kaverit ovat yhä lähistöllä. Käytiin tallissakin vähän, mutta koska siellä ei ollut muita hevosia, meinasi Astaa alkaa hermostuttamaan ja pienen hetken "seisomisen" jälkeen päätin että mennään takaisin pihalle ja tarhaan, kun siellä tamma on rennompi. Tarhassa päästin Astan narusta irti ja se jäi siihen portille mun kanssa oleskelemaan. Joten me vain oltiin. Pari kertaa sain vähän ohjata lämpösiä taas kauemmas kummastelemasta, mutta aika kivasti me hengattiin, välillä vähän rapsutin sään ympärystöstä ja lavoista ja selkeästi vähän kutittikin, kun rupesi ylähuuli ja pää heilumaan <3 Kun sitten lähdin tarhasta katsomaan, olisiko kahviaika, lähti Astakin portilta hamuilemaan yhtä heinäkasaa.

Kevättalven extremeurheilua

Eilen oli kunnollinen koko perheen ulkoilupäivä. Lapset nyt touhusivat lähinnä mummolan pihassa Pinja hiihtämiseen tutustuen ja Senja potkukelkkaillen. Kun saatiin muksut sisälle, läksi Ilkka Roosan kanssa hiihtolenkille (Roosa siis vapaana) ja tekivät 11km lenkin, Roosa nyt varmaan ainakin 1,5x tuon matkan. Itse sitten virittelin Röllille Roosan vanhat valjaat, vaikka ne vähän isot olivatkin ja sitaisin tappijalan potkukelkkaan juoksunarun kanssa. Käytiin ensin vajaan kilometrin pituinen testireissu ja kun totesin, että homma toimii kohtalaisen siivosti, käytiin hakemassa ponikin matkalle mukaan.

Vähän touhu oli välillä töksähtelevää, kun Röllin piti alkumatkasta merkkailla ja Mäkikyläntien pätkä on todella liukas hokittomalle ponille, mutta kun päästiin hiittiradan alkuun ja pohja muuttui pitävämmäksi, potkiskelin hieman vauhtia ja homma rupesi sujumaankin. Tosin kun poni tuli naru pitkällä perässä ja välillä rinnallakin, meni sillä naru pari kertaa etujalkojen väliin, jolloin poni yleensä pysähtyy - ekalla tällaisella kerralla minä ihan ajatuksissani vain poistuin potkukelkan kyydistä ja otin narun Nanin jalkojen välistä - jonka jälkeen sainkin kiirehtiä astumaan potkukelkan jalaksen päälle, ettei Rölli karannut kelkan kanssa :D Toisella kertaa sentään tajusin pitää vähän kelkasta kiinnikin narua korjatessani. Mentiin välillä ihan hyvääkin vauhtia, lähinnä loiviin alamäkiin, jolloin nopeus nousi yli 20km/h ja poni sai laukatakin, mutta pääasiassa mentiin aika kivaa kevyttä hölkkää ponille ja Röllilläkin monessa kohtaa askellajina oli ravi etenkin raskaammissa kohdissa, joissa sitten meikäläinenkin joutui potkiskelemaan vauhtia, että saatiin vauhti pysymään. Alla myös videonpätkä siitä, kun tultiin toisen kerran hiittiksen kääntösilmukkaan, harmikseni en saanut ponin laukkaa videolle (kun koitin pysyä kelkan kyydissä, pitää ponin narusta ja kuvata kännykällä yhtäaikaa), tai näkeehän alkupätkässä sen päänliikkeestä, että mikä askellaji on kyseessä..

On aivan mahtavaa, että pystyn luottamaan poniin ja sen käyttäytymiseen niin paljon, ettei tarvitse hermostua vaikka se välillä etenkin laukatessaan ja reippaamman ravispurtin ottaessaan menikin minusta ohitse ja persus oli satunnaisesti melkein nenäni edessä - kun pienellä narun liikkeellä se väisti sivummalle (lähinnä ettei sekoaisi potkukelkkaan jaloistaan..) ja toisella pienellä liikkeellä himmasi taas vauhtia sen verran, että tuli vierellä tai perässä. Ei tullut kertaakaan mieleen, että poni edes yrittäisi vapautua tai potkaista tai mitään, vaikka laukatessa se tykkäsikin hieman myös "leikkiä". Kotiinpäin mennessä piti hiittiksen lopun pitkä loiva alamäki himmata todenteolla vauhtia, ettei oltais menty ihan päättömästi - Rölliä ajoi takaisinpäin anoppilan juoksuinen narttu (kait) ja ponista nyt vaan on aina kiva mennä kotiopäin reippahasti. Mäkikyläntiellä onneksi poni automaattisesti himmasi sitten jo kävelyksi ja sain pidellä kelkasta vastaan, että Röllikin menisi hieman rauhallisemmin. Kun päästiin pahimmista liukkaista ohitse, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka sainkin Röllin menoa pidellä, tuntui molemmat eläimet nauttivan olostaan. Poni käveli pitkää, rentoa tyytyväistä käyntiä kaulaa alas venyttäen ja oli todella tyytyväisen oloinen. Oikein sydämeen meinasi sattua, kun oli niin ihanaa :D Keli oli mitä parhain, elukat nautti ja itsekin nautin tietenkin. Ehdottomasti tätä koitetaan toistekin. Tehtiin me jopa n. 6km lenkki kolmeen pekkaan ja siihen päälle se vajaa kilometri vain Röllin kanssa.

Mietin kyllä myös, että jos uskaltais ottaa Roosankin mukaan reissulle, ei tarveisi ehkä itse tehdä oikeastaan mitään etenemisen suhteen. Koirilla vaan on silloin ihan törkeä vauhti yleensä päällä kokoajan ja ovat todellapaljon hankalammin hallittavissa. Itse jos on jalkaisin, on meno vielä jotakuinkin järkevää, kun pystyy paremmin kontrolloimaan koirien menoa, mutta suksien kanssahan homma oli jo todella hullua.. eikä varmasti paljon vähempää hullua  olisi tuon potkukelkankaan kanssa - ellei jopa hullumpaa. Tosin potkukelkan jalaksilta pääsee aina alas jarruttamaan menoa.. noh. Voi olla, että kokeilen joskus jopa molempien koirien kanssa tätä, ja jos tekee taas ensin pienen harjoituslenkin, niin sittenhän voi aina ottaa "kunnon" lenkille poninkin messiin. Ihanaa vapaa-ajasta otetun hyödyn maksimointia :D

Koirat lihansyöjiksi

Jepulis, eli meillä tehtiin "täyskäännös", kun tympäännyin lopullisesti siihen, että Roosan vatsa oli nappuloita syödessä aina enempivähempi löysällä, eli selkeästikään ruoka ei sulanut ja imeytynyt kunnolla. Tehtiin sitten kertaheitolla vaihto raakaan ruokaan viime viikon maanantaina ja nyt ovat siis syöneet 1,5 viikkoa raakaa. Roosa, jonka maha on ennen vetäny täyskuralle pienestäkin luunpalasesta tai raa'asta, tuli kerrasta erinomaiseksi. Toki tässä voi vielä huonolla tuurilla takapakkia tulla, mutta tuon koiran suolisto ei ole koskaan toiminut yhtä hienosti kuin nyt. Ihan uskomatonta ja kuin hyvältä tuntuu itestäkin, että koira oikeasti _käyttää_ syömänsä ruuan. Toisaalta, miksi ihmeessä koiran piti elää melkein 3-vuotiaaksi asti, että omistaja järkiintyy..

Noh, Röllillä sen sijaan on nyt välillä hieman maha löysällä, mutta ihan satunnaisesti ja ihan vähän. Sen kanssa tarvii selkeästi ottaa rauhallisemmin, pitää ruokintaa yksinkertaisempana kuin mitä Roosan kanssa. Röllin kaa tosin ehkä vähän "innostuin" muutenkin liiaksi, kun se pääs melko luisevaks metsästyskauden lopussa ja täten pitäis saaha sille lihaa luiden päälle - joka on kyllä jo kohtalaisesti toteutunutkin, mutta vielä vois hieman massaa tulla, että ois just hyvä. Tää nyt oli vaan tällanen by the way-juttu.

Pikakatsaus

Eilen Röllille saatiin kuudes rusakko kaadettua tälle "syksylle", sen lisäksi sillä oli hieno metsäjänisajo, joka tosin valitettavasti päättyi hukan tultua, eikä sitä saatu setvittyä. Kilometrejä sai jätkä allensa muistaakseni jotain parinkymmenen luokkaa.

Viimekertaiselta ajolenkiltä, tänään ei ollu näin huikea keli

Tänään olin Roosan kanssa poneilemassa, kärryteltiin kirpeässä tuulisäässä ja kerrankin olin laittanut Roosallekin gepsin kaulaan, kun on kiinnostanut, kuinka paljon pidempi matka sille kertyy poniin verraten. Ponille tuli matkaa 9-9,5km ja huippunopeus jäi tällä kertaa vissiin jonnekin 16km/h vauhteihin, mitä en kyllä ihmettele, sellaista tasaisenpaksua ravia kun mentiin suurin osa matkasta. Roosalle matkaa kertyi 13-13,5km, eli melkein puolta enemmän kuin ponille :D Yhdessä vaiheessa vilkaisin nopeutta, kun koira otti vauhtia lämpöisten ravurien perään taas todetakseen, että väärät kärryt.. tai jotain. Silloin oli nopeus 43km/h luokissa. Ihan hyvä lenkki, kaikki oltiin tyytyväisiä. Roosa näytti lumilampaalta, poni oli hionnut rinnuksen, kaulan ja pään lisäksi myös kupeilta ja takajalkojen välistäkin hieman, sai täten loimen niskaansa talliin, en oo kauhiasti loimitellut sitä yleensä, jos on ollut vain päästään/rinnuksistaan märkänä, ellei oo ollu oikein kylmä, mutta nyt ajattelin laittaa loimen avittaan kuivaamisessa ja ettei vilu tulis.

Piripää ja sen kaverit

Ponini on nykyään virallisesti piripää, TAI sitten se johtuu siitä, että sillä on nyt ollu aika monia vapaapäiviä ennen kahta viimeisintä liikutuskertaa.. eli nyt pitäis yrittää saaha aktivoiduttua taas ja päästä käymään vähän useammin, eikä 1-2x viikossa, niinkuin pari viime viikkoa. Sen lisäksi tarvii seuraavalla kerralla (toivottavasti se on tänään) ottaa sen kanssa jonkunsortin kokonaisvaltainen kurinpalautus ja muistutella vähän, että kumpi meistä olikaan se, joka määrää. Jos vaikka pellolle pääsis leikkimään "kenttätyöskentelyä" - tai johonkin tarhaan, mikäli pellolla on ikävä kulkea. Nani on meinaat nyt pyrkinyt vaan paahtamaan häntä tötteröllä, ja ekalla tällaisella reissulla ei varmasti ainakaan auttanut, että meillä oli Roosa mukana suhaamassa. Eilen oltiinkin sitten lähinnä keskenämme, jonka lisäksi piti vähän miettiä, missä sitä voi ylipäänsä mennä, että poni pysyy pystyssä.. liukkailla paikoilla se nyt onneks ymmärs mennä rauhaksii, mutta heti pitävämmällä alustalla kaahotus alkoi. Pidin kyllä huolen, että askellajia ei vaihdettu omine nokkine, mutta muutoin annoin järjen rajoissa mennä haluamassani askellajissa omaa vauhtiaan.

Kerran oli lähellä selästätippuminenkin, olisin varmaan itseasiassa tippunut, jos ois voinu mennä vanhalla kunnon "pitkin ohjin"-tyylillä, luulisin, että nyt kun ohjat oli tiukasti käsissä, pelasti minut alastulolta :D Koetin reissussa kyllä tehdä puolipidätteitä ja muutenkin aina ensin jarruttaa istunnalla, mutta välillä sai kyllä ottaa jo aika kovaakin ohjasta, että vauhti hiljeni. Piripää, mikä piripää. Mun rauhallinen, kiltti, kuuliainen ponini! Eli perusasioihin palaaminen lienee enemmän kuin paikoillaan. Alkumatkasta kyllä teki pohkeenväistöt oikein kauniisti, kun niitä kokeiltiin, että osaa se edes jotakin, mutta jostain syystä nyt kun vauhtiin päästään, niin vauhdissa myös pysytään. Tulin alas selästä loppukävelyitä varten jo normaalia aiemmin, kun poni vaan steppasi, eikä suostunut kävelemään - ja kun sen lopulta sain pysähtymään, hyppäsin sitten pois kyydistä. Ei se paljoa sen paremmin kyllä kävellyt sittenkään ja oikein harmitti, että ei ollut riimua+narua, että ois voinu tehdä sitten talutusharjoituksia siihen loppuun, ohjat kun ovat auttamattoman kevyet ja lyhyet, plus että poni veti kokoajan ohjat tiukalla steppiä ja välillä koetti vähän pyörähtääkin. Ja sitten tuli sauvakävelijät! Ne oli ensin useamman sataa metriä meidän perässä, kun niiden kanssa samalle tielle päädyttiin. Niitä sitten puhistiin, kytättiin, pyörittiin ja oltiin niin kauhuissaan, niin kauhuissaan.. ei uskois, että Ilkka on ollu hiihtämässä mein lenkkiseurana viimetalvenakin. Noh. Ens kerralla joko selästäkäsin kaikkea rauhallisesti ja lopettaa, kun rupeaa taas vähän herkemmäksi/fiksummaksi, tai sitten ohjasajaen tai jotain.

Koirillakin oli aika kiva päivä, kun saivat juosta monta tuntia, Roosa pöhelsi muutoin vain anoppilan koiran kanssa ja Rölli alkuun leikki narttujen kanssa, mutta aika nopeasti lähti katselemaan jäniksenjälkiä. Sai se sentäs jotain vähän ylöskin, mutta hukkasi, eikä löytänyt uudelleen.. pari tuntia se pyöri lähimaastoissa, ennenkuin Ilkka haki sen poies. Sen lisäksi illalla Rölli pääs vielä mun kanssa kavereiden kissoja ruokkimaan ja sai siellä harjoitella paikkamakuuta (ja oli hieno <3), kun kissat ruokaili ja minä touhusin muuta, kävin toisessa huoneessakin ja viivyin hetken, silti jätkä makasi kauniisti käsketyllä paikalla! Kotiinkävellessä sitten otettiin vetämätöntä linjaa ja pätkiä seuraamista, muutama istu-maahan-istu ja lisäksi se sai haistella kaikki matkalla olleet koirapostit niin perusteellisesti, kuin halusi.

Juomatauko - piripäävauhti pistää janottamaan!

Koirien torstaista leikkiä.. miltähän ne näyttäis ku riita tulee :D

Agiepikset Sastamalassa

Ajeltiin tänään Pohjanmaalle koko perheen voimin ja pysähdyttiin matkalla viettämään agipäivää sekä verryttelemään niin omia kuin koirienkin koipia. Osallistuttiin molempien koirien kanssa sekä "putkiluokkaan" että perus mölliluokkaan.

Rölli meni putkiluokassa aika kivasti, vaikka kaksi pientä karkkoa tekikin. Mutta pääasiassa kuunteli ja teki innolla. Roosa teki yhden riemukierroksen, mutta kevyen karjahduksen jälkeen rupesi toimiinkin. Päätyi lopulta sijalle 10/24 tms. ja oli viimeinen palkittu koira. Olin kuitenkin molempiin tyytyväinen.

Mölliluokassa Rölli meni alun hienosti, mutta sitten yhden putken jälkeen veti jonkun superkarkon - ja sieltä palattuaan kulki taas loppumatkan oikein hienosti.. Roosa otti kierroksia ja rupesi hyppiin ja komentaan samaisella putkella jonka jälkeen Rölli karkkos. Siitä kun päästiin eteenpäin, meni taas hyvin ja olin äimänä, kun meni puomille ilman nousun kontaktivirhettä. Oma hämmennys kostautui kun jäin jälkeen ja Roosa päätti hypätä alastulossa jo puolestavälistä pois. Noh, siihen nähden että veti kierrokset överiksi, meni hyvin.

Ihana viikonloppu takana!

Lauantaina lähdin Röllin kanssa maalle ja ensimmäisenä otin ponin käsittelyyn - vähän talutusharjoitusta ja sitten tallissa harjatessa seisomistreeniä. Joskin jossain vaiheessa laitoin naruihin, kun omat hermot meinasivat ruveta kremppaamaan, eikä poninkoulimisessa ois mitään järkeä, jos ite käy hiilenä O_o  Pistin kuolaimettomat, satulan ja otin liinan messiin, suuntana tallin takana oleva tasainen kapeahko, pitkähkö tarha. Siellä sitten vähän harjoiteltiin juoksutuksen alkeita, poni stoppaili aina siinä kohden, missä aidanvieressä on heinäkasa, mutta rupesi pikkuhiljaa kyllä sitäkin ohittamaan paremmin ja paremmin. Sitten juoksutusta toiseen suuntaan, meni jo paljon paremmin, vaikka vähän piti siinäkin testata, että saisko peruuttaa/ryykiä heinille. Totesin, että poni kulkee tasaisesti, ei onnu mitään jalkaa eikä varusteetkaan tunnu haittaavan - eli selkään. Siinä alkoi sitten sama jäkitys kuin edellisellä ratsastuslenkillä, nyt vain ei Nani tahtonut heinäkasan päältä poies. Siinä hetki keskusteltiin rauhassa, poni potkiskeli vuorotellen takasillaan, välillä meinasi vähän napata mun kengäkärjestä ja peruutteli, aina kun rauhoittui paikoilleen, kysyin, josko jo edettäisiin. Sama toistui joka kerta heinäkasaa ohittaessa pitkän aikaa. Samoin käännökset heinäkasalta poispäin johtivat kiihdyttämiseen ja vänkäämiseen. Kun vihdoin poni kulki mihin halusin eikä vängännyt, ei kiihdytellyt eikä stopannut heinäkasalla, lopetin ratsastuksen, riisuin satulan ja käytiin tallissa vaihtamassa riimu päähän ja lähdettiin vielä hieman kävelylle.

Röllin kanssa sitten läksin metsään, nyt kun jäniksiä saa ajaa. Oltiin vähän aikaseen liikkeellä ja ekaan kahteen tuntiin ei koira löytänyt/saanut mitään liikkeelle. Sitten yksi herättelypätkä ilman tulosta ja vähän sen jälkeen uudesta paikasta ajo! Itse opettelin metsässäoloajan Tracker Hunterin käyttöä ja seurailin mielenkiinnolla nopeuksia, Röllistä tiesi sen olevan haussa, kun nopeudet olivat 3-5km/h ja ajossa, kun nopeudet olivat 10-11km/h. En itseasiassa edes ensin ollut varma, oliko Rölli ajossa, kun olin itse jo palannut tallille ja ottanut ensimmäisen kolmesta hevosesta sisälle, kun kuulin, että kyllä se nyt väkisinkin haukkuu ja hihitellen vielä soitin pantaankin ja haukkuihan se, nopeus 11km/h. Kun sitten nousin yläpihalle, tulikin rusakko jo  minua vastaan ja teki silmukan ja katosi jonnekin vanhan tallin vieruspöheikköön. Rölli selvitteli hukkaa ja sai ilmeisesti sitten pidemmältä taas tallin takaa jostain vähän vainua ja jatkoi vielä jonkun aikaa ajoa. Kun se lopulta tuli taas takaisin, tuli se ihan eri suunnasta, mistä oletin sen palailevan. sitten se kävi vähän laitumilla etsimässä rusuja ja lopulta päätyi peltojen kautta taas toiseen ajoon - myös tämä rusakko hyppäsi melkein syliini metsän puolelta hiekkatielle juostessaan! Tuli vissiin taas hukka ja siitä sain vihdoin pyydystettyä Röllin kiinni ja pakkasin autoon, 3,5 tunnin "treenin" jälkeen.

Sunnuntaina sitten oli molempien koirien kanssa agiepikset, mölliluokka. Vähän jännitin, kun kenttä ei ollut täysin aidattu, että lähteekö Rölli livohkaan, mutta paria pientä kaikkoamista (ensin ratahenkilökuntaa moikkaamaan ja sitten vähän nuuskuttelua ennen radan jatkamista) lukuunottamatta sehän meni hienosti! Tosin noi kaikkoamiset aikaansai sen, että ihanneaika ylittyi reeeeeeilusti ja tietty virheitäkin tuli ja oltiin sitten sijalla 3/3 :D Mutta olin kuitenkin tyytyväinen, koska se toimi hienosti aina kun vain toimi ;D Roosa oli aamusta ollut vähän kyyhky/sorsametsällä ja sillä oli täten pahimmat energiat poissa, jolloin se keskittyi hienosti tekemään, eikä höseltämään - tuloksena ainoana koirana ihanneajan alitus, mutta harmilliset 5 virhepistettä puomin nousupuolen kontaktivirheestä - joka tosin oli melkein odotettavissa oleva juttu, vaikka koetinkin saada sen kontaktin ottamaan. Ihan huippu fiilis, etenkin kun näin ratahenkilökunnan "riemun" kun edes joku pysyi ihanneajassa ja ihan keveästi. Kaikenlisäksi muut olivat niin hitaita ja tekivät niin paljon enemmän mokia, että Roosa voitti luokan <3 Olin aivan tolkuttoman tyytyväinen. Harmitti tosin, etten ilmoittanut myös 1-luokkaan, kun ei sitä kokeilleista monella muullakaan ollut kepit läheskään hallussa.

Vermon poninäyttelyt & syksy

Uhhuh, kun aika vierii. Koska syksy on tullut!

Eli kyyhkystys alkoi 10. päivä ja sorsastus maanantaina 20. päivä.. eipä ole paljoa miestä ja Roosaa kotona näkynyt. Ollaan me agissa käyty normaalisti sen mitä on päästy ja ponikin on satunnaisesti liikuskellut. Roosa on ollut agissa oma itsensä - välillä ihan super ja välillä ihan superpösilö. Rölli on ollut agissa oma itsensä, eli lähinnä super - ja se hetken kadoksissa ollut vauhtikin on löytynyt. Nyt pitäisi vain Röllin kanssa päästä myös metsään vähän jänöjä katselemaan, kettuajokin olisi kiva. Suunnitelmissahan oli, että ois huisia laittaa se kokeisiin alkusyksystä, että sais jonkunsortin "lähtöarvion" ja arvion muutenkin, että millainen tuo on. Kun enhän minä noista ajavista paljoa tiedä, kun kotona on ollut vain seisojia!

Röllin kanssa agikurssilla on viimeaikoina ollut kivasti vaihtelua - joku kerta ollaan vaan iloiteltu tuttuja ja turvallisia juttuja ratana ja taas toisella kerralla on otettu harjoituksen alle 1-2 erilaista ohjauskuviota. Tällä viikolla harjoiteltiin pakkovalssia sekä sylikäännöstä, pakkovalssi sujui just eikä melkein ihan ekalta yrittämältä, mutta sylikäännöksen kohdalla saatiin hieman tehdä töitäkin, kun se avustaja nameinensa oli vain niin ihanan houkutteleva.. noh, muutaman toiston ja erehdyksen kautta rupesi Röllikin hiffaamaan asiaa ja muistamaan, että meikäläinen toimii käskyttäjänä ja sitten mentiinkin hienosti! Ei voi kuin ylpeä olla. Sunnuntaina meillä ois ekat epäviralliset kisatkin molempien koirien kanssa, saa nähdä, mikä katastrofi niistä seuraa :D

Viimelauantaina oli Vermon poninäyttelytkin - niitä varten reenailtiin taas pari viikkoa (huisia..) 3x viikossa kuntoillen ja ponin kanssa olen nyt ruvennut treenaamaan myös tuntumalla kulkemista ja toivomaan, että sieltä saataisiin myötäystä aikaiseksi jossain välissä. Tallissa taasen harjoituksen alla on käytävällä seisominen ilman naruja ja se onnistuu jo välillä ihan kivasti! Noh, Vermossa saatiin ihan kiva arvostelu rotukehässä, tulos kuitenkin vain II palkinto ja luokkasijoitus 3/3.. Hippoksen kehässä myös ihan mukiinmenevä ja odotettu arvostelu, pisteet 37 tai 38 ja II palkinto. Ponissa oli paikanpäällä virtaa välillä lähes liikaa ja sitten taas etenkin rotukehässä kun joutuikin yksin juoksemaan eikä saanut mennä muiden perässä, niin sitten oli tympeätä - liikuttiin nyt silti onneksi.

Ai eikö kehässä pitänytkään esittää myös laukkaa?

Kaikki nämä kuvat © AE

Senkin söpö vaaleaverikkö <3

Osataan mei ravatakin!