torstai 23. tammikuuta 2014

Kelkkailua


Käytiin tänään tyttöjen ja koirien kanssa jäällä, muksut rattikelkassa ja koirat kelkassa kiinni juoksunarun kanssa - mulla naru vielä Roosan valjaisiin, että saan tarvittaessa stopattua matkan.. Tehtiin parin kilsan lenkki, josa suurimman osan matkaa juoksin koirien kanssa, mutta hetkeksi istahdin yksin kyytiin ja otin ylläolevan videonpätkän. Oli ihanaa, että myös viimeaikoina hieman tympääntyneen oloinen Rölli (tai siis, kotona se on ollut varsin flegu) oli aivan intopiukkana ja kun rupesin Roosaa narulla hidastaan, niin Rölli veti yksinään vielä kelkkaa, ennenkuin sain senkin kuulolle aina siinä, että nyt hidastetaan. Kaikilla siis ainakin oli kivaa!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Järvellä ja pellolla

Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.

Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä
 Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.

Tytöt  mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuvia tältä päivää

Kävin tänään Roosan kanssa kohtalaisen pikaisen tallireissun, oltiin ehkä tunnin verran. Testasin Astalle mein naruriimua ja niinhän se on aivan tolkuttoman iso vielä! Käytiin kuitenkin tekemässä pieni pyörähdys peltotietä pitkin ja pellolla tunnustellaksemme miltä se tuntuisi. Asta oli jälleen kerran hirmuisen hienosti, kerran se oikein innostui hurjaksi, kun Roosa juoksi takaa ohi - teki pienen hypähdyksen eteenpäin toista etujalkaa ja niskojaan heittäen :D Ja sitten taas tyytyi kävelemään rauhassa. Ihana ♥

Pellolla käytiin kokeilemassa, saanko Astasta sivukuvaa yksikseni ja melkein onnistui. Tai onnistuikin, mutta asento ei ollut erityisen mahtava, joten päätin olla julkaisematta niitä.. Aika kivasti se suostui seisomaan pientä hetkeä paikallaan siinä. Kokeiltiin myös ensimmäisen kerran pari raviinsiirtymistä ja sain kyllä jonkun matkaa molemmilla kerroilla tepsuttaa ja maanitella ponia liikkeelle, ennenkuin se hoksasi mitä halusin. Tällä kertaa riitti kuitenkin, että ravi nousi ja sitten siirryttiin takaisin käyntiin. Jännäsin kuitenkin, että pellon "vapaus" ja uusi juttu saisivat moottorin rullaamaan liiankin reippaasti, jos otettaisiin pidempi pätkä.








tiistai 14. tammikuuta 2014

Talvi tuli, vihdoin

Talvi on täällä, lunta on 5-10cm ja pakkasta melkein 20. Astalla on vielä hieman lenssua, mutta aika vähän enää valuu räkä ja se on muuttunut varsin kirkkaaksi, jonka lisäksi myös köhähtely on mennyt harvinaisemmaksi. Pääsin neljän jälkeen tallille ja hevoset olivat jo sisällä, kun meinaa vesiputket jäätyä, ollut jotenkin niin häröt kelit, että vaikkei ennen ole näillä pakkasasteilla vielä ollut ongelmaa vesien kanssa, niin nyt on :/

Karsinassa puin Astalle riimun ja vähän harjalla vetäisin näön vuoksi selästä, kunnes totesin, että on iha sama, harjaanko vai en, samannäköinen se kuitenkin on. Lähdettiin sitten pihalle katselemaan hämärtyvää iltaa ja siinä hetken mietiskelin, mitähän tekis, kun yrityksistä huolimatta ei valo riittänyt oikein järkeviin kuviin (kuten huomannette?). Lähdettiin sitten kiertämään puutarhaa ympäri, vaikka oltiinkin asemissa mennä reitti toisinpäin. Samalla harjoiteltiin pysähdyksiä ja peruutuksia taluttaessa - alkuun Astalla oli huomio jossain muualla, mutta parin peruutuksen jälkeen rupesi se olemaan aiempaa herkempi. 

Käytiin tänään pidemmällä lenkillä kuin viimeksi, jatkettiin ehkä 100m pidemmälle ja katseltiin vielä, kun ravuri lönkytti kärryjensä kanssa ohitse. Varuuksi oltiin pihatien kohdalla vähän sivussa, jos kärryt olisivatkin lähempää nähtynä turhan jännä juttu. Asta kyllä kulki ihan hirmu rennosti, kyllähän se uteliaana katseli ympärilleen, muttei ollut ollenkaan jännittyneen oloinen. Kotiinkinpäin mentiin ihan rauhaksiin ja pysähdykset meni hienosti omaa vauhtiani mukaillen ja peruutuksetkin ihan pienestä ranneliikkeestä! Välillä pysähdyttiin Astan toimesta miettimään jotain ja lähdettiin taas kysyttäessä liikkeelle. Koko varsinainen lenkki mentiin kohtalaisen pitkällä narulla ja kokoajan se sai olla löysällä ♥

Tallissa harjoiteltiin vielä käytävällä paikallaanseisomista ja kävin hanskoineni lävitse välillä rapsutellen ja välillä silitellen koko ponin hännänalusta lukuunottamatta ja nostin vielä kaikki jalat hetkeksi. Oikean takaosan lähestyminen aiheuttaa väistöliikkeen sivulle jostain syystä, en tiedä, teenkö itse jotain, vai onko siinä jotain, mikä tammaa häiritsee? Lopulta saatiin kyllä takaosakin siliteltyä lävitse ja nostettua jalka ilman, että poni karkasi sivulle, mutta aika monta kertaa sain sen palauttaa paikoilleen, ennenkuin onnistui. Sitten vielä reippaasti rapsuttelua ja lopulta päästin takaisin karsinaansa syömään.

Roosa oli mulla mukana tallilla, koska se on ollut ihan höyrypää, saipahan purkaa juoksuenergiaa Saken kanssa touhutessa, eikä ollut kylmistä tassuista tietoakaan, toisin kuin pissalenkeillä.. :D

torstai 9. tammikuuta 2014

Koirapäivitys alkuviikon toimista

Maanantaina Rölli pääsi metsälle ja tuloksena oli kaksi kaatoa - jänis ja kettu. Kyllä on isäntä tyytyväinen, vaikka aamusta ei meinannut haku ihan sujuakaan. Sitten kun se lähti sujumaan, niin tulostakin tuli kivasti! Matkaa jätkälle kertyi taas reilut 30km päivän aikana ja voi kuinka tyytyväisenä se käpertyi vilttien keskelle lämmittelemään ja kuivattelemaan kotiin päästyään. Roosa pääsi maanantaina mun kanssa Sukulaan touhuttaan ensin pihalla Saken kanssa ja sitten käytiin reilun puolen tunnin lenkki metsässä kaksin.

Tytöt, Rölli ja maanantain toinen saalis
Tiistaina kävin ostamassa koirille nameja ja toisen naksuttimen ja aloiteltiin naksuttelu heti kun pääsin kotiin. Tai no, loppujen lopuksi päädyin naksuttaan Roosalle ja kielellä naksuttaan Röllille. Saa nähdä kuin  huonosti menee :D Otettiin tiistaina vissiin kolme naksuttimeen tutustumiskertaa ja siitähän koirat tykkäs.. innostuin myös tiistaina kun oli luppoaikaa, että nyt lähdetään juoksemaan ja kokeillaan, että kuin rapakuntoon sitä on itse tässä jo käynyt. Tehtiin ihan vain lyhyt lenkki ja onnistuin kerrankin menemään sellaista vauhtia näin tauon jälkeenkin, että olisin jaksanut pidempäänkin! Nopeus ei täten päätä huimannut, vaikka nopeasti laskettuna varsinaisen juoksupätkän keskinopeus olikin 9,25km/h, joka sentään on sitä luokkaa, kuin toissavuonna juoksua aloiteltuani ja hieman kuntoa kehittäneenä oli. Suuri ja mahtava statistiikka löyty Sports Trackerin sivuilta.

Eilen lähdettiin "illalla" tyttöjen kanssa maalle kun pääsin koulusta ja hain muksut hoidosta, koska oli just sellanen fiilis, että jumiudun sohvalle totaalisesti, jos en tee jotain. Ilma kun on lähes kuin kukkanen (not), niin sohva on aivan liian houkutteleva paikka! Ehdittiin sitten kohtalaisen valoisalla tekeen kolmen vartin lenkki metsäteillä Pinjan ja koirien (myös Sakke) kanssa, kun Senja jäi anopin kanssa touhuaan mieluummin sisälle. Loppumatkasta olin jo varma, että Rölli on lähtenyt livohkaan, koska sitä ei näkynyt koko paluumatkan aikana (mentiin siis edestakainen reissu), sitten vähän ennen anoppilaan saapumista Sakkekin hävisi, mutta Röllin ääni rupesi kuulumaan. Lopulta ne tuli peräkanaa, Rölli edellä ja Sakke hetken matkaa perässä pihalle, jossa sitten nappasin omat koirat ja laitoin tarhaan ja päästin Saken sisälle kuivattelemaan. Eipä meinkään eläimet kauaa tarhassa joutuneet oleen, ennenku lähdettiin sitten kotiinpäin.

Kotona naksuttelin eilen koirillekin useamman kertaa ja rupesin vähän vaatimaankin ennen naksautusta - eli katsekontaktia. Se on Röllille helpompi aina ollut, Roosa on ollut siinä todella surkea. Rupesi kyllä nopeasti löytyyn katsekontatkti myös Roosalta, ainakin nyt tuollaisessa alkeellisessa tehtävässä. Hihhih, ehkä tämä tästä!

Räkänokkaressukka

Astalla on ruvennu nenä nyt vuotaan enemmän ja yskäkin tullut. Maanantaina se köhähteli jo harvakseltaan ja eilen jo sitten enemmän. En sitten eilen sen kanssa mitään tehnytkään, kuhan muksujen kanssa käytiin syöttelee heinää pienelle. Se on seurannassa ja ainakaan kuumetta ei ole vielä ollut (tai sitten se on mennyt jo ohi, ennenkuin on ruvettu mittaileen?) - laitoin kyselyä nyt sitten Viitamäen Ninalle Luontoäidin hevosiin, josko hän voisi laittaa jonkun kivan rohdosseoksen, että sais helpotettua köhäisen pienen oloa.

Maanantaina Asta oli kuitenkin aika hieno, käytiin tutustumassa ehkä 100-200m pihasta poispäin ja Roosa vielä riekkui pitkin pusikoita Saken kanssa tuoden oman äänimaaillmansa mukaan touhuun. Vähän pientä jännitti, mutta kun pysähdyttiin hetkeksi hengailemaan ennenkuin palattiin takaisinpäin, uskalsi se jo hieman nuuhkia ojanpientareen ruohotuppoja. Käveltiin siitä sitten vielä puutarhan ympäri tallille ja tallissa harjoiteltiin hieman seisomista ja samalla kävin ensin käsin lävitse kaulan, rungon ja jalat ja lopulta myös harjan kanssa. Asta seisoi kohtalaisen hienosti paikoillaankin, mutta vielä kivemmin hyväksyi jo harjauksenkin kaikkialta! Hieman takavuohisten kanssa kismitti, mutta ei pahasti. Rapsuttelin myös paljon ja kun olin turvasta vähän siivonnut räkää, rapsuttelin päälle vielä enemmän. Silmät eivät onneksi pahemmin enää rähmi. Mutta on se fiksun oloinen kiltti pieni tyttö <3 Käytiin myös kurkkaamassa taas pesukarsinaakin, jos siitä tulis pikkuhiljaa sellainen paikka, mikä ei ole mitenkään erityinen - ja toivotaan, ettei tarvitse mitään pesutoimenpiteitä, ennenkuin on saatu nekin ensin opetettua Astalle rauhassa. Käveltiin vielä puutarhan ympäri takaisin tarhalle ja otettiin tarhan tykönä (niinkuin tallissakin) vähän peruuttamista. Tarhassa sitten vielä reippaasti rapsutuksia ja kävin potkimassa heiniä paremmin turvan ylettyville.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Voe pentukuume

Se on kovana taas. Tämä ilta on tosin istuttu taas Saksanseisojakerhon sivuja selaten, uroksia vertaillen, tällä hetkellä ilmoitettuja pentueita ja suunnitteilla olevia yhdistelmiä ihmettelemällä, JTO:ta lukien jne. Paljon olen taas viisastunut, mutta vielä enemmän tyhmentynyt. Eikä eniten siksi, että tämä meillä suunnitteilla oleva pentue olisi lainanartusta ja itse olen päässyt näkemään vain muutaman kerran sen työskentelyä, koska lapsien vuoksi on jäänyt monta treenireissua näkemättä - tai lapsien vuoksi ja lapsien vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että se nyt vain on ollut helpointa, että Ilkka on mennyt Roosan kanssa keskenään silloin kun matkat ovat pitkiä ja majoituspaikat alkeellisia sekä iltameiningit aika reippaasti lasten silmille sopimattomia :D

Kaikenlisäksi kun ihminen on pässi, nolottaa sitä kysellä. Miksi ihmeessä luulen, että mun pitäisi olla täysinoppinut koirankasvattaja ja täysinoppinut sukujen, tulosten ja muiden analysoija ja yhdistelmien hyvyyden ja huonouden miettijä (paperilla!), kun tulossa on ensimmäinen pentue. Miksi ei voi vain kysyä suoraan, että millaisilla ominaisuuksilla varustettua urosta nartun omistaja-kasvattaja lähtisi etsimään? Pitääkö hän rodun ja pentujen haluttavuuden paremmin tuntevana tärkeänä, että koiralla olisi jotain enemmän? Näyttelytuloksia? Koetuloksia? Entä kun lähden kyselemään uroksista, niin miten saan ongittua sieltä ne ei-niin-imartelevatkin tiedot? Miksei voi suorilta esittää omia ajatuksia ja kysyä mielipidettä niihin, vaan miksi kysyn vain varovaisesti jotain käytännönjärjestelyitä ja kuin ohimennen hieman hänen itsensä mietteitä uroksesta. Koska käsittääkseni hänellä on urosajatuksia, kun itse haluaisi pennuttaa, mutta energiat ja rahkeet eivät riitä juuri nyt koko shown pyörittämiseen.

Tulee myös väkisinkin miettineeksi, kuin helppoa seurakoirarotujen jalostus on! Senkus katsot paperilla hyvän yhdistelmän, terveet vanhemmat ja yhdistät. Noin kärjistäen.. nyt täytyy miettiä nartun ominaisuudet, sen vahvuudet ja sen heikkoudet käyttökoirana, kuten myös rakenteellisesti ja miettiä mitä täten tahtoo urokselta, jotta pentueessa uros kompensoisi nartun puutteita. Isoin hommahan tässä on se, että uroksen täytyy olla ehdottoman hiljainen, tai siis, sellainen viilipytty. Nartun (ja sisariensa) ehkä isoin ongelmahan on kuumuminen ja sen myötä äänekkyys - joka toki varmasti olisi (ollut?) koulutuksella jossain määrin hillittävissä, jos olisi asian tajunnut ajoissa.. noh, laululintuja on monenmoisia!

Täytyy myös myöntää, että tänään olen monet itkut itkenyt, koska olisin halunnut oman koiran olevan se kantanarttu meille. Koska se vain on niin hieno. Okei, paperilla se jää tällä hetkellä (ja noh, varmaan tulevaisuudessakin) toisen siskonsa varjoon, mutta siellä on takana enemmän kokemusta ja tietotaitoa - sekä toki hippanen tuuria ja onnea. Eikä sielläkään sentään tulosrivi pelkkää riemuvoittoa ole :D Kaikenkaikkiaan olen myös miettinyt, kuinka paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa olisi, kun pentuetta lähtee miettimään omalle koiralle. Sen tuntee väkisinkin paremmin, ei tule ehkä niin suuria paineita käyttää tietynlaista urosta jne. Ei voi kuin itseä syyttää, jos jokin ei mene tai ei ole mennyt niinkuin kuuluisi.

Tälläkin hetkellä tilannehan on vielä käytännössä täysin auki. Mulla on vain lupauksia jalostuslainasta. Koiralta ei ole vielä edes lonkkia kuvattu, joka saattaa olla jo se ensimmäinen kompastuskivi. Mitäs jos sieltä tuleekin jotain muuta kuin A/A? No joo, toki rekisteröinnin raja-arvona on B/B (oliko se nyt niin, että rekisteröinnissä molemmat, mutta jalostustoimikunnan suosituksen saadakseen vain toisella? eli toisella A:n lonkat), mutta itse jotenkin miellän B:n jo vähän sellaiseksi nihkeäksi. Ellei koira ole muuten oikeasti tosi superhieno. Näyttelytulos pitäisi toki myös saada, tällä hetkellä sellainen on vain JUN-luokasta H. Itse näkisin, että vaikka sertin koira ei ole kyseessä, niin ainakin AVO EH on hyvinkin saavutettavissa, miksei toki tuurin ja auringon asennon ollessa oikein jopa parempikin? KAER-kokeista on toistaiseksi aika miellyttävät NUO1 ja NUO2 sekä AVO3. Tuo avoimen luokan tulos olisi toki kiva saada nostettua edes kakkoseen - näyttelytuloksen ja sen kanssa kun koiran saisi jo rodun jalostusrekisteriin. Pelkällä näyttelutuloksella toki yhdistelmästä saa jo jalostusvaatimukset täyttävän, kun uroksena tulee kuitenkin olemaan jokin uroslistalta löytyvä öttiäinen. Ja mitse vWD vapaaksi saattaminen, vaatiiko se testinsä, vai ovatko nuo vapaaksi luokiteltavia jo suoriltaan :D Noh, siinä ne kulmakivet..

Uroksia olen katsellut useaan otteeseen ja aina vain sieltä pistää ne tietyt kivat silmään. Tosin se itselle ykkösvaihtoehto hämää - paperilla ainakin hieno koira, mutta syystä tai toisesta sillä ei ole pentueita? Miksi? Löytyy kuitenkin kesäkuussa 2013 päivitetyltä uroslistalta, jonne omistajan täytyy itse uroksensa ilmoittaa, eli käytettävissä täten pitäisi kyllä olla. Muutama miellyttävä haastaja pienemmillä tuloksilla on myös, etenkin kun itseä kiehtoo ajatus mustanpäistäriköstä tai valkopohjaisesta pennusta. Eli tullaan taas meikäläisen "värillä on väliä"-ajatelmiin. Olisi myös toisaalta miellyttävää, jos uros olisi ainakin osin ulkomainen - koska vaikka narttu nyt ei se kaikki suomalaisin olekaan taustoiltaan, löytyy sieltä kuitenkin paljon entisiä mahtiuroksia ja pieni uuden veren tuominen ei olisi pahaksi. Lisäksi etenkin saksalaiset koirat ovat yleisesti ottaen rakenteeltaan sekä viilipyttymäisyydessään jämäkämpiä. Molemmat näistä ominaisuuksista olisi urokselta toivottavia, ei nyt kauhian jämäkkäkään tarveis olla, mutta kokoa saisi olla kuitenkin, narttu itsellään kun huitelee rotumääritelmän alarajoilla.

Psiih. Noni. Eikait tässä muuta, matka on pitkä ja varmasti myös osittain kivinen, odottavan aikakin on niin tolkuttoman pitkä.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Blogin tulevaisuus

Olen mietiskellyt blogin tulevaisuutta. Uusi, hieno ulkoasu olisi superia, ensinnäkin. Onko nimi ihan idiootti? Osoite ainakin on, mutta mietin, että oppisiko sitä uuteen - tai jos vaihtaa osoitteen, niin vaihtuuko se myös lukijoiden blogilistoille automaationa oikeaksi? Entä mitäs tekisin sisällön kanssa, pitäisikö erottaa Astan jutut omaan blogiinsa ja jättää koirien jutut tänne? Vai pitää yhä kaikki yhdessä? Olen myös miettinyt, että mitä jos siirtäisi blogin osoitteen domainilleni, mutta miten se toimisi käytännössä?

Sitäkin olen miettinyt, jos ajattelisi blogin kennelnimelleni, vaikka eihän mulla ole edes koiria, millä vielä kasvattaa - vaikka yksi viritys käynnissä onkin, että vuoden lopulla mahdollisesti astutettaisiin ensimmäinen Routivan-nimelle tuleva pentue. Mutta miten Astan sitten saisi pidettyä touhussa mukana, vai pitääkö sille sittenkin tehdä oma blogi?

Ärsyttää myös, että mulla on usein todella paljon mietteitä, joista tahtoisin kirjoittaa, mutta en yleensä juuri silloin ehdipysty ja sitten kun ehtisin, ei ole enää mitään haisuakaan, mistä piti kirjoittaa. Ehkä latailen bloggerin taas puhelimeen ja teen aina aiheen ilmestyessä jonkunlaisen muistiviivapostauksen itselleni, mistä voi sitten lähteä kirjoittaan oikeata postausta. Koska hullukaan ei kosketusnäytöllä jaksa kirjoittaa pidempää tekstiä :D

Mitä ihmettä mä tekisin tämän blogin kanssa! Auttakaa!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tunnistettu!

Eläinlääkäri kävi eilen tunnistamassa Astan ja täten nyt on paperit vetämässä Hippoksen suuntaankin. Muuten kaik menikin ihan kivasti, mutta väristä oltiin eri mieltä.. tunnistaja kun ensin kysyi, että minkäsvärinen tämä nyt sit mukamas on ja kun ruunivoikoksi sitä väitin, niin katsoi minua ihan sennäköisenä, että öö. Sekä appiukko että tunnistaja olivat sitä mieltä, että poni on ihan selkeästi hallakko (tai no, appiukon sanoin, joku hallakko tai hillakko tai sellanen), eikä ainakaan voikkoa nähnytkään! Yritä siinä sitten selittää, että ruunivoikko on vähän eri asia kuin voikko ja että jos isä on tuplavoikko, ei varsa voi olla kuin voikkovärinen.. :D Tuli vaan jupinaa ja pupinaa vastaan, että ei se aina ihan niin mene ja tyydyin sitten pyörittelemään silmiäni. Asiasta käytiin pitkä ja harras keskustelu ja lopulta tunnistaja suostui papereihin merkkaamaan ruunivoikon, kun kerran niin halusin. Merkeistä oltiin sentään yhtä mieltä, että otsassa on tähti ja selässä on siima. Sirun mukaan poni oli se, jonka papereiden perusteella pitikin..

Asta käyttäytyi koko tunnistuksen ja juoruilun ajan (eli varmaan puolisen tuntia) todella hienosti, otti välillä askelen tai pari suuntaansa, mutta oli ihan rauhaksiin ja rentona. Ihanaa, kuinka se ei edes huomaa koirien läsnäoloa yleensä, vaikka ne jalkoja viistäen menisivätkin. Lapsetkin kävivät siinä vähän pyörimässä, eikä niillä ollut mitään vaikutusta tamman tyyneyteen.

Kun hommat oli hoidettu, kävin käsin lävitse Astan ja tällä kertaa takajalatkin alas asti, pieni antoi ihan nätisti tehdä ja seisoi kohtuullisen hienosti paikoillaan. Vasen takaosa on hankalampi paikallapysymisen suhteen, ja siinä otettiin taaskin muutama askel, ennenkuin taas maltettiin olla ja antaa sivellä jalka alas asti. Käytiin katsomassa myös pesupaikkaa ja käveltiin valjastuskatoksen kautta ulos tallista. Hämärtyvässä illassa tehtiin "tuttu" lenkki puutarhan ympäri takaisin tarhalle ja matkalla otettiin muutama pysähtyminen ja pieni peruutus. Tarhassa vähän vielä rapsuttelin. Muutoin menee ihanasti, mutta vähän on ruvennu nuhaiseksi pieni.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Treeniä Astalle & Roosalle

Menin tänään tallille pimeän aikaan, kun hevoset olivat jo sisällä. Otin Astan moikkaamisen jälkeen käytävälle ja harjoiteltiin paikallaseisomista, jonka aikana silittelin sitä kaulasta, selästä, kyljiltä, etujaloista ja takajaloista kintereen yläpuolelle asti. Tällä kertaa ei tullut potkuja, mutta pieni takajalannosto kyllä - ehkä viimeksi ärsyttävin tekijä olikin se harja? Noh, täytyy sillekin kyllä jatkossa siedättää, tänään tyydyttiin silittelyyn. Kovasti oli pieni menossa katsomaan karsinoissaan olevia kavereita ja sain aika paljon palautella sitä takaisin, mutta seisoi kyllä välillä hetken aikaa paikallaankin. Odotan oikein, että saadaan naksutin touhuun mukaan, että saisi oikeasti kivalla tavalla vahvistettua sitä, että juurikin se seisominen on se, mitä tahdon.

Vähän otettiin myös etu- ja takaosan väistämistä, mutta ei ne menneet ihan ajatusten mukaan - tai väistyi vähän, mutta samalla Asta myös käveli pois paikalta. Kuitenkin tarkoitus olisi väistää vain sitä etu- tai takaosaa, ei liikkua kokonaisuudessaan muualle. Nooh, onhan meillä aikaa opetella, ja kun pienellä narun jarruttavan vaikutuksen avustamana saatiin pari ihan "oikeaoppista" liikettä aikaan, päästin pienen takaisin karsinaansa. Hetken vain istuskelin ja katselin kun Asta söi heiniänsä ja sitten reipastuin ja kävin kostuttamassa pyyhettä ja sain pyyhittyä tamman toisen silmän, joka vähän rähmii. Sitten vielä karsinassa silittelin ja rapsuttelin sekä nostin etujalat, jotka nousikin todella kauniisti. Takasiin en tohtinut vielä koskea :D

Onneksi Asta on ruvennut nyt syömään, se todella tarvitsee vähän lihaa luiden päälle, pörröinen talvikarva vain hämää aivan kamalasti sen olemusta saaden sen näyttämään ihan lihaisalta. Ylihuomenna olisi tunnistuskin edessä, kuinka jännittävää! Olen ihan varma, että jotkut paperit onkin vääriä tms., mutta ehken manaa..

Hmm. Aivan, Roosa oli messissä tallilla, ja voi että kuin sekopää se oli! Kevyesti jotain ylimääräistä energiaa ja kun en jaksanut käydä Sakkea päästääs sen kanssa touhuamaan (ovet lukossa, kun ei ketään ollut kotona), niin se kävi vähän väliä tallissa pörisemässä mulle, että nyt jotain toimintaa! Kävin sitten jopa kiertämässä puutarhan sen kanssa, valojen ulkopuolella oli vain yksinkertaisesti niin pimeätä, etten uskaltanut lähetä mihinkään niiden ulottumattomiin - tai no, eihän tallipihassa nyt kamalasti valoa ole, mutta vähän edes. Sitten ajattelin, että jos otetaan vähän seuraamista ja muuta, mutta koska seuraaminen ei ole koskaan ollut Roosan vahvuus ja koska se kävi ihan ylikierroksilla totesin nopeasti, ettei se liene nyt oikea vaihtoehto. Sitten päätin ottaa sille noutoja hanskoillani, kun ei muutakaan ollut ja kävin piilottelemassa niitä pitkin pihaa koettaen vähän ohjata koiraa, jos ei meinannut löytyä. Sitten kun rupes sormet oleen tunnottomat jäätyessään, totesin, että eiköhän riitä ja lähdetään kotiinpäin.. Roosalle jäi reippaasti överienergiaa, mutta saipahan edes vähän tehdä jotain.

Vanhat kujeet tänäkin vuonna

Tällainen pikapostaus. Kirjoittelin raskaasta vuodesta 2013 toiseen blogiini, sen voit lukea osoitteessa http://kiukkusirkus.blogspot.fi/http://kiukkusirkus.blogspot.fi.

Koirien osalta vuosi on ollut aika rauhallinen. Siihen on sisältynyt lähinnä treeniä ja töitä niin metsästyksen saralla, kuin agilitykentilläkin. Rölli nyt ehkä muistaa tuoreimpana sen, että joutui eunukkien sarjaan.. mutta voi että, kuin on jätkällä meno kulkenut jo nämä pari metsästyspäivää mitä on ehtinyt kastraation päälle tehdä.

Ponirintamalla alkuvuosi oli ihanaa, oikeastaan sinne elokuun puoleenväliin asti. Silloin tein viimeisen lenkin ponin kanssa ja olin onnellinen, niin onnellinen. Sitten koitti se päivä, jota en olisi tahtonut koittavan ja yhtäkkiä minulla ei enää ollut ponista jäljellä kuin muistot ja läjä varusteita. Noh, koska ihminen kaipaa tekemistä kun on suruissaan, niin uusi poni odotettavaksi löytyi melko nopeasti. Nyt on uusi poni "pihassa" ja itsellä sellainen olo, ettei uskalla tehdä mitään, ettei se mene rikki :D Olisi kuitenkin tarkoitus jo tänään mennä sen kanssa touhuamaan rohkeammin, enemmän koettaen. Pikkuhiljaa toisiimme tutustuen ja yhteistä säveltä luoden. 13. päivä alkaa myös se hevosen oppimispsykologian kurssi, jonne itseni ilmoitin ja sitä odotan innolla. Tässä alustaakseni tietoja lueskelen juuri tuota yhtä tilaamaani kirjaa - You can train Your horse to do anything! - ja se on luonut ahaa-elämyksiä ja sellaisia "jestas, tietenkin, vähäknö olen ollut pöljä, kun olen muuta ajatellut"-mietteitä. Ja alussa vasta ollaan..

Mutta uudelta vuodelta toivon isoa kehittymistä itseltäni ja sen kautta kehitystä kaikensorttisessa tekemisisessä sekä uuden pienen Astan kanssa, että ehkä myös koirien suhteen. Toivotaan parempaa.

Tytöt pääs eilen onneks ratsastaan, vaikka itse en ehtinytkään. Täytyis joku päivä kysyä, jos mäkin saisin lainata tota kaverin traksutammaa..