Namikuvia

Agikuvia Röllistä

Adios, potkuremmi!

 

Kävin eilen siis ajelemassa Namilla, yllä ponista ah-niin-edustavat kuvat kun hain tammaa tarhasta - ois kyllä kiva, jos joskus joku muu ois ottaas kuvia kuin mä, kun ei saa kuin naamakuvia! Tai sitten vaan näitä kärryiltä otettuja liikuttamiskuvia, niinkuin alempana löytyy :D Poni sai päällensä puhtauttaan kiiltelevät varusteet ja siloihinsa uuden hienon pehmusteen, tosin kuvissa ei valitettavasti näy oikein, kuin hienosti sillä nyt suitset ja silapehmuste mätsää toisiinsa.. Nami oli harjatessa aika herkkiksellä tuulella, niin en ihan kauhiasti ruvennut rupsimaan siltä irtokarvoja poies, kunhan pyörittelin sualla lävitse ja pölyharjalla sitten "viimeistelin". Häntä oli ihanan helppo selvitellä pesun ja show shinen jäljiltä, plus että se oli pysynyt ihastuttavan vaaleana, kun muistelee, kuinka tumma se oli kurakelien jäljiltä.

Metsäpirtintiellä.

Tänään jätettiin potkuremmielämä toivottavasti lopullisesti taaksemme. Eli nyt sitten varusteena suitset ilman turparemmiä, silat, rintaremmi ja häntäremmi, ei mitään typeriä kommervenkkejä pään pitämiseksi ylhäällä tai takapään pitämiseksi alhaalla :D Hyvin kyllä meni. Ensin ajattelin, että oltais käyty hiittis ja sen jälkeen järvenranta tekeen lenkkinä, mutta koska tuuli aika tuhottomasti ja vähän ehkä jännitin, että jos pylly rupeaa keveneen pellonlaitaa töyssytellessä, niin tyydyttiin sitten meneen hiittis kahteen kertaan, uusintakierrokselle kuljettiin metsäpirtin kautta, siellä maisemat kun on niin ihanat <3

Sotaisten lapsien ohitus takana.

Eka kierros siis ravilla, välipätkä käyntiä ja toisella kierroksella poni sai vähän matkaa kävellä, otettiin pieni hölkkäpätkä, taas käyntiä ja kääntösilmukasta ravia hiittiksen loppuun. Molemmilla kerroilla loppuosa hiittiksestä mentiin aika haipakkaa ja oli vaan pakko jutella tammalle, että luotan siihen, ettei se rupea potkimaan voimiensa tunnossa.. eikä se kyllä ruvennutkaan. Taas kotimatka oli melkoista keskustelua siitä, että kävelläänkö vai ravataanko, mutta loppujen lopuksi Namikin totesi, että kävely on kivempaa kuumalla kelillä. Onneksi poni on melkoisen kylmähermoinen, koska tuon yhden talon kanat olivat taas menomatkalla hiittiksen varressa ja kotiinpäin mennessä lapset juoksi pusikoissa ja kuivassa risukossa leikkimässä sotaa, joten äänimaailma oli myös senmukainen, eipä sillä, ei ne äänet ponia kiinnostaneet. Sen sijaan tallille palatessa Isto oli laittanut Namin ja Violan tarhan vesiastian täyttymään ja vesiletku meni tien ylitse. Sitä yritettiin ensin lähteä peruuttaan karkuun, sitten kiertämään (joka ei oikein ollut mahdollista..) ja lopulta lyhyen haistelun jälkeen siitä hypättiin ylitse rivakasti.. 

Kohta jo tallilla.

Maanantain agi-ilta

Eilen mulla oli siis koirien kanssa varsinainen agi-ilta, kun oli Roosan treenit 18.30-20.00 ja Röllin kanssa treenit poikkeuksellisesti myös maanantaina ja tunti tuohon Roosan treenien perään siis sen kanssa. Vähän jännitti, että miten Roosan kanssa tulee menemään, kun oli ekat agitreenit sitten leikkauksen ja toisaalta sunnuntaipäiväinen kotihyppyyttely oli niin onnettoman tuntuista.

Roosa oli kuitenkin intopiukkana ja oma itsensä. Tarkoituksena oli suorittaa 16 esteen rata, mutta pilkottiin se suosiolla pienemmiksi osiksi ainakin ekalle kerralle Roosan kanssa. Siitä huolimatta se karkasi pari kertaa kesken suorituksen omille teilleen ja palasi kun oli tarkistanut kulloinkin vuorossa olleen sopukan kentästä. Hillitsin itseni kyllä hyvin, enkä läksyttänyt sitä, kun lopulta tuli takaisin. Roosa meni taas kovaa ja hienosti ne pätkät, kun keskittyi - kun siltä saisi vielä tuon karkailemisen poies jollain.. toki sen kanssa tarveis oikeasti ruveta panostamaan kontaktien opetteluun, mutta jotenkin sitä aina vain siirtää, kun jo ajatus tuntuu niin työläältä. Roosa hakee todella hyvin hypyille ja putkiin itsensä, puomillekin kyllä, mutta ne kontaktit.. kepit on sille myös kompastuskohta, se tarvitsee niissä aina vain kovasti ohjausta ja meinaa kuumia ihan törkeästi. Ehkä joskus sitten!

Rölli sitten taas oli tapansa mukaan mitä täydellisin :D Aloitettiin taas renkaasta ja se sujui rutiinilla, otettiin vähän keppejä ja sen jälkeen mutkaputkea. Pussi oli tänään uutena juttuna ja Rölli teki siinäkin alusta asti hyvää jälkeä, vaikka siitä selkeästi huomasikin harjoitellessa, että kuuma päivä oli vienyt isoimman terän tekemisestä, mutta silti motivaatiota löytyi ja suoritti vain rauhallisemmin. Harjoiteltiin taas välissä vähän kontakteja ja sitten putki-hyppy-yhdistelmää - joka meni aivan mahtavasti! Välissä taas parit kepit ja kontaktit ja sitten hyppy-rengas yhdistelmää ja vielä lopuksi opeteltiin koiran kanssa valssia, senkin Rölli teki kuin olisi aina moista treenannut! En oikeasti voi uskoa tuota koiraa ja yhä enemmän jännään, koska se keksii jotain maatamullistavaa ja pistää ranttaliksi..

Tänään kotitreeniä ja ratsastusta

Päätin päivällä ottaa molempien koirien kanssa pihalla pienet harjoitukset, kun sisällä mulla oli kaksi apukouluttajaa ja toinen koira aina jaloissa pyörimässä, niin ei oikein tullut toimineeksi.. Ensin otin Roosan pihalle, sillä tuntui olevan motivaatio aika kateissa, vaikka sai palkkaakin onnistumisista - kuitenkaan en uskaltanut lähteä sitä villitsemään, koska sillä menee sitten taas niin herkästi överiksi touhu. Seuratessa se otti kyllä ennennäkemättömän hienosti kontaktia, mutta itse seuraaminen taas kärsii siitä kontaktinpidosta, kun sillä kroppa ajautuu jonnekin kauas sivulle. Kuitenkin muutamia onnistuneitakin askeleita saatiin ja niistä palkka. Sitten se sai treeniä paikkamakuuta sen aikaa, kun etsiskelin jotain tykötarvetta esteiksi ja sain kyhättyä kaksi esteenkuvatusta pihalle, joilla harjoiteltiin perushyppyjä, takaakiertoa ja joitain "yhdistelmiä" kun esteet olivat about T:n muotoisesti toisiinsa nähden. Kaikki meni kyllä hyvin, Roosa teki mitä pyydettiin, mutta ei ollut kyllä aivan oma energinen itsensä.

Röllin kanssa sitten otettiin myös seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa. Meni todella hienosti <3 Seuraamiset nyt ei ole sillä vielä erityisen pitkäjänteistä toimintaa ja sitäkin joutui hieman leikittämään alkuun, että rupesi oikein innostumaan. Sitten kun mentiin sen kanssa esteelle, niin johan oli poika innoissaan! Otettiin ihan vain yhtä hyppyä, sekä niin, että lähdettiin yhtä matkaa, että siten, että jätin Röllin esteen toiselle puolelle odottamaan lupaa. Molemmat sujui kuin tanssi! Mietiskeltiin myös Röllin kanssa hieman takaakiertoa, ja muuten se ohjautui aika kivasti, vaikkakin esteemme toisena kannattajana toimineen tuolin jalassa oli ilmeisesti mielenkiinnostavia hajuja.. olin todella tyytyväinen!

Sitten pääsin vielä ratsastamaan! Ilkka jäi tyttöjen kanssa kotiin ja lähdin ihan yksin Sukulaan, harvinaislaatuista. Nami on ilmeisesti pysynyt taas aidoissa, kun oli päässyt rinnetarhaan Violan kanssa maistelemaan niukkaa tuoretta kasvustoa. Poni tuli kuitenkin innolla luokse ja oli tyytyväisen oloinen, kun pääsee töihin. Harjasin taas melko kasan karvaa irti siitä, etuosastaan Nani rupeaakin olemaan jo kohtalaisen karvaton, mutta kyljet ja takaosa on yhä melko lämpimän kerroksen alla :D Selvittelin hännänkin kunnolla, koska aikeissa oli pestä poni lenkin jälkeen. Päätin tänään laittaa sille kuolaimet suuhun ja kokeilla selkäännousua välillä oikealta puolelta. Selkäännousussa ei ongelmia, vaikka poni muutoin ei oikein olisikaan jaksanut seisoksia paikoillaan. Aikamoinen tuuli kävi, ja kun ensin lähdettiin Sepolle päin, meinasi poni välillä tehdä täyskäännöksen, mutta aika kivuttomasti lähes pelkällä istunnalla kuitenkin jatkoi taas matkaansa - vain suunnanmääritykseen tarvittiin vähän ohjaa. Lopulta käännyttiin takaisinpäin muutaman sadan metrin päästä ja suunnattiin asvalttitielle, koska halusin kokeilla ekan kerran, miten asvalttitien reunaa kulkeminen sujuisi.

Yksi auto tuli meitä vastaan, eikä Nami siitä välittänyt, muutoin kyllä sillä oli yhä sellainen fiilis, et voitaisko kuitenkin mennä takaisinpäin, jokin tuntui arveluttavan. Järvenrannan tielle päästyämme pöläytimme korppiparven lentoon ja otimme pätkän ravia. Sitten mentiin vähän pellolle/laitumelle kurvailemaan ja voi vitsit olin taas tyytyväinen tammaan <3 Se toimi niin hienosti pelkällä istunnalla, että vaikka ekan kerran ponin elämässä mentiin ohjat (melkein) tuntumalla, toimi se silti siirtymisissä ja kääntymisissä vain istuntaa käyttäen. Otettiin siellä kaikenlaisia siirtymisiä pys-käynti-ravi-laukka-välillä - laukannostoon Nami sentäs tarvitsee kyllä ääniavun ja se on kyllä innokas! Se malttaa odottaa rauhassa lupaansa, mutta luvan saatuaan ampaisee kyllä aika kyytiä menemään! Tarpeeksi kauan "väännettyämme" jatkettiin järvenrannanlenkkiä eteenpäin ja annoin Namin ottaa vielä tiellä yhden laukkapätkän, kun se tuntui sitä niin odottavan - siinä vaiheessa oli pakko testata "lännentyyliin" menoa ja istuin satulassa jonkunsortin takakönössä, oikein kunnolla perseelläni, ohjat yhdessä kädessä löysänä roikkuen ja toinen käsi sivulla roikkuen :D Jostain syystä Nanin mielestä naapuritallin tarhat ja hevoset olivat jännittäviä ja se ei ole tainnut vieläkään tajuta, että jos tehdään järvenranta lenkkinä, ei tarvitse palata omia jalanjälkiä takaisinpäin, vaan oli kääntymässä takaisin tallillepäin aika-ajoin vielä alle puolen kilsan päässä tallista :D Niillä main tulinkin jo itse alas selästä ja käveltiin loppumatka yhdessä.

Ei se oo ihan lihapulla enää <3

Tallissa sitten poni pääsi vaahtopesulle, ei ollut tosin erityisen tyytyväinen asiasta, mutta vähän taisi sentäs lohduttaa, kun sen jälkeen pääsi hetkeksi napsimaan tuoretta tallinnurkille. Otin myös kaikki meidän suitset sekä myös silat ohjineen ja remeleineen kotio, että putsaisin ne oikein kunnolla sitten ja laitoin satulahuovan sekä silapehmusteen pesuun. Nyt sitten mietinkin, että otetaanko seuraavaksi satulan alle tuo satulan "oma" vaaleanpunainen huopa vaiko Hööksiltä ostettu ihana omenanvihreä huopa.. siloihin kuitenkin saadaan sitten vihdoin suitsien (tai lähinnä otsapannan) kanssa yhteensopiva puna-valko-musta pehmuste.

Treeniä, treeniä ja vähän huvejakin!

Keskiviikkona oli taas Röllin kanssa agilitytreenit ja voi että mä olen yhä siitä aivan tolkuttoman ylpeä! Se oli niin hieno, vaikka tällä kertaa kaikki touhusivat kentällä yhtä aikaa, kukin oman tehtävänsä parissa - välillä vierekkäisillä esteillä. Röllin kanssa aloitettiin renkaasta, sitä se meni jo hyvin tottuneesti, kun ekan kerran vain muistutti, mistä kohtaa se kuuluu suorittaa. Seuraavaksi otettiin kahta hyppyä ja nekin sujui namikipon kera ilman ongelmia.. kaksi toistoa molemmin puolin ohjattuna, ettei tule tylsytettyä koiraa. Tämän jälkeen mentiin katsomaan, miltä pituuseste näyttää - no eihän Rölli edes noteerannut, että se on millään tavalla erilainen muihin nähden :D Namikippo yhä tässäkin käytössä. Putkeenmeno oli alkuun vähän putkensuulla pyörimistä (putkessa, mutta siinä suuaukon tuntumassa), kun oli ekan kerran mutkaputki, mutta lopulta Rölli oli menossa putkeen jokavälissä, kun vain lähellekään kuljettiin. Kepit meni upeasti (yhä niissä oli verkot ohjaamassa liikettä), rytmiä löytyi jo menosta, puomilla ja sen kontakteilla kehuttiin, että kyllä huomaa että oltiin harjoiteltu kotosalla. Sitten vielä muuri uutena esteenä, ei ongelmia, uutena juttuna myös otettiin sitten vielä hyppy-rengas-yhdistelmä, sekin  sujui ongelmitta. Se vain on niin hieno. Ihan hassua, kuinka voi tuntua näin upealta ja helpolta tekeminen, en ois uskonut ikinä, että mielestäni dreeverin kanssa on (tässä vaiheessa!) helpompaa kuin seisojan. Tietenkin Rölli on aavistuksen rauhallisempi ja etenkin vähän hitaampi, Roosa on niin hemmetin hösö.

Senjakin kävi kylpemässä agilitykisoissa..

Torstaina olin sitten katselemassa ja myös hieman töissä seuran järjestämiä agilitykisoja, 3-luokan kisat ja mukana joitain huipputekijöitä. Kisojen katsominen toi kyllä todella paljon luottamusta omaan tekemiseen, kun katseli useimpia ohjaajia koirinensa, kun he olivatkin "ihan tavallisia" kuolevaisia, ohjaajat tekivät virheitä, koirat tekivät virheitä, oli hitautta ja yksi radaltakarkaaminenkin. Tuli sellainen fiilis, että kait sitä itse voi sittenkin ajatella kisaavansa, kun ei tarvitsekaan olla Akka Ylijumalatar, että on mahdollista saada koira sinne 3-luokkaan - siellä menestyminen onkin sitten toki eri juttu. Lisäksi kun katsoi yhden beaglen radan, näyttelylinjaisen tosin, tuli sellainen olo, että kyllä Rölli tuon ainakin innokkuudessa ja vauhdissa voittaa mennen tullen :D Keli oli toki aivan kamala ja rata jouduttiinkin siirtämään medien ja maxien hyppyratojen välissä hieman sivummalle kentällä, että edes osa rataa olisi pitävämmällä maalla - mutta jo rataantutustumisen jälkeen oli uudessakin paikassa kulkuväylät melkoista mössöä ja pari kaatumistakin nähtiin. Oli hienoa nähdä huipputekijöiden radat, mutta vielä hienompi tosiaan huomata, että ihan "perusohjaajallakin" on mahdollisuuksia. Tämä oli mahtava kokemus!

Torstaina kävin myös Namilla ajelemassa ja lenkin päätteeksi laitoin potkuremmin varastoon. Saa nähdä, kadunko sitä jo seuraavan ajokerran jälkeen :D Käytiin hiittis vetääs lävitse ravilla ja sitten vielä Insinöörintiellä käytiin kääntymässä viimeisen talon kohdalla - takaisinpäin tultiinkin sieltä sellaista haipakkaa, etten oikein tiennyt, tarveisko pelätä vai ei :D Ja että jos tarveis pelätä, ni tarveisko pelätä et poni koettaa ruveta potkiin (okei, sil oli se potkuremmi, mut se ei kyl pysy ihan paikoillaan..), vai että se rikkoo laukalle ja siitä vauhdista ku ois laukalle rikkonu, ni se ois laukannuki jo aika haipakkaa. Vaikken mistään mitään tiedäkkään, niin kyseistä vauhtia jos se päästelis jossain hiitillä tai startissa, ni se vois olla kohtalainen raviponi.. Lenkin päätteeksi sitten harjailin hikisen tamman samalla kun se sai nautiskella tuoreesta ruohosta ennen tarhaan joutumista - ja voi vitsit kun siitä sitä karvaa lähteekin, se on hoikistunutkin karvanlähdön myötä - optinen harha!

Mamin kaunotar.

Tänään sitten oli Röllin kanssa arkitottista ja voi kun se oli taas hieno aina kun siltä jotain pyysi - väliajat se sitten haistelikin maata kuin vimmattu.. mutta otettiin vähän luoksepäästävyyttä, harjoiteltiin istumisella ja maahanmenolla käskyssäpysymistä ja siitä vapauttamista. Otettiin paikallaoloa, sivulle- ja luoksetuloja. Taas saatiin kehuja ja ihan kyllä aiheesta ;D Ei sillä, kyllähän noi on tollasta aika perushöttöä, mutta en ois uskonut, että muiden koirien seurassakin onnistuu näin hyvin. Tänään ei ollut ees lihapullat käytössä kuin luoksetulossa, muutoin oli norminappulat ja jotain kaapinpohjalta kaivettuja koiransuklaita tms. Olen yhä niin tyytyväinen.

Kuvia koiruuksista

Hakua huhtikuisena aamuna joskus kello 4-5.

Menikö siellä jo varis?

Välikuolema, Roosa toimii Röllin jalkatukena

Toukokuun aurinkoa paistattelemassa

Nami pääsi kaverin kanssa lenkille

Lauantaina kävin Namin kanssa pitkästä aikaa vähän liikkumassa, tosin poni oli juoksutusliinan päässä ja käytiin ensin kävelyllä, sitten pyöritin hetken sitä tarhassa ja lähdettiin uudelleen kävelylle. Ei päästy pitkälle (ehkä puol kilsaa), kun rupesin juoruamaan erän anoppilan "naapurin" kanssa ja siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin - Nami oli tyytyväinen, koska sai leikkiä ruohonleikkuria tämän ajan. Tämä naapuri ihasteli ponia ihastelemasta päästyään, kun se on kyllä niin kaunis ja kiltti ja rauhallinen ja kaikkea muuta erinomaista :D Ja voi sitä karvanlähtöä! Nyt se on vihdoin päättänyt oikeasti jättää talvikarvan taaksensa ja harjasin jo tallissa ennen lähtöä siitä varmaan kahden keskivertokissan verran karvaa (Pinja istuskeli taas selässä harjauksen aikana) ja juorutessa sitten rupsuttelin irtoavaa karvaa yhä irti - ja vielä takaisin talliin päästessä vähän lisää.

Eilen sitten Silja oli lähdössä Severillä ratsastamaan ja minä innosta hihkuin että kerrankin saadaan joku kaveri mukaan lenkille, ja vaikka Severin oli tarkoitus vain kävellä, niin ponin kanssa saisi kuitenkin ravailla, että pysytään mukana menossa. Mentiin ensin hieman tarhassa tuttua treeniä istuntaan reagoimisesta, tosin tällä kerralla ponin huomio oli vähän väliä viereisessä tarhassa sille kovasti hörisevässä tammassa, joka on viimeisillään tiineenä. Ressukka odottelee varsomista nyt yksin, kun tarhakaverit ovat lähteneet jo uudelleenastutettaviksi - ilmeisesti Nami oli sen mielestä erinomaisen näköinen ottovarsaksi, kun niin kovin piti sille höpötellä. Kun sitten lähdettiin maastoon, meinasi poni jumittaa vain Lissun tarhan vieressä ja kesti vielä useamman sataa metriä tarhan ohi päästyämme, kunnes se tajusi, että meillä on seuraa lenkillä.

Mentiin Insinöörintien kautta Metsäpirtintielle ja sieltä takaisin tallille. Severille kyseinen lenkki oli elämänsä ensimmäinen ja ressukka (7v lämppäriruuna) oli ihan kauhuissaan ensinnäkin eräästä sillasta, joka on tien vieressä viemässä ojan yli tieltä eräälle pihalle - kaunis valkoinen pieni puusilta. Siitä sitten uskaltautui ohitse, kun Nami meni edellä ja sillan puolella tietä - sitten lähes heti perään tuli eteen kammottavat klapi"taapelit", joista lopulta päästiin taas ohitse, kunhan Nami kulki Severin ja kauhistuksien välissä. Poni tuntui vähän olevan hämillään, että mitä toinen skitsoilee, muttei onneksi ryhtynyt itse epäluuloiseksi. Ravailtiin vähän väliä sitten että saatiin taas Severi kiinni ja tietenkin mitä pahempi, kuoppaisempi ja kivisempi alusta oli, sitä reippaammin tietenkin oli kiva ravata - yhden isomman kiven ylitse se oikeastaan jopa hyppäsi. Hyppäsin taas ennen lammen risteystä pois kyydistä ja annoin ponin rentoutua loppumatkan.

.. ja tottisdreeverikin!

On se vaan hieno, se on niin hieno! Tässä rupeaa oikein miettiin, et mitä se keksii lähiaikoina tai tulevilla treenikerroilla ilmaistakseen, ettei nyt ihan täydellinen koira kuitenkaan ole (ai ei vai?).. eli tänään oli ekat arkitottistreenit Pussikoirilla, meitä oli neljä koirakkoa, kaksi kääpiövillakoiraa, göötti ja Rölli the dreeveri. Eli kaks pötkylää ja kaks fifiä. Eka kerta meni lähinnä kouluttajiin tutustuessa, kunkin lähtötasoa selvittäessä ja yleisessä selonteossa mm. palkkauksen oikea-aikaisuuden merkityksestä. Katsottiin luoksepäästävyyttä, kopeloinnin sietämistä (koiran osalta!), kontaktinottamista ja luoksetuloa. Luoksepäästävyydessä ja kopeloinneissa ei ongelmia, lähinnä koiraa ei ois voinu vähempää kiinnostaa, mitä sille tehdään, kun oli hajuja ja mielenkiintoista katsottavaa ympärillä.

Sitten kontaktinottamisessa mun tarvi touhuta sen kaa vähän, että sain sen välillä purkamaan kontaktin - koska se ei ollut varsinaisesti käskyn alla ja aina kun poistuin kauemmas sen luota tai muuta, rupesi taas ympäristö kiinnostamaan. Jos päästin mitään ääntä, rupesi se samointein napittamaan kuin paraskin palveluskoira :D Joten pyrin olemaan kehuja lukuunottamatta hiljaa. Kouluttajat kehuivat vuolaasti Rölliä, kuinka hieno se on ja kuinka kontaktinhakuinen - ja vielä ajokoira! Sain kyllä kuulla myös, että yksi kouluttajista oli toisille jo puhunut, että meillä on hirmuisen hieno seisojakin.. tuli aika hyvä fiilis, näin aika lailla lievästi sanottuna.

Luoksetulo mua jännitti, vaikka se tehtiinkin ainakin vielä tällä kerralla niin, että muut koirat olivat kentän ulkopuolella, mutta kuitenkin luoksetulossa suunta oli muita koiria kohti. Röllin jättäessäni varmistelin hommaa ja näytin sille, että mulla on makupaloja, alkuun se tutki maan jalkojensa ympäriltä, että oisko siellä namia ja tuli sitten tuulispäänä suoraan luokse. Mun naama ois varmaan loistanu auringon kanssa kilpaa, jos moinen ois pilvien takaa näyttäytynyt. Myös toinen luoksetulo sujui samalla kaavalla. Suoraan luokse ja täysiä. On vain ihan uskomattoman hyvä fiilis. Siinä sitten katseltiin vielä muiden luoksetulot ja kun lähdin viemään Rölliä autolle, kehaisin sitä vielä liikkeellelähtiessä ja se tuli ilman erillistä kehoitusta seuraten hienolla kontaktilla koko matkan! On se hieno, mamman poika oikein :D

Ai niin, käytiin koirapuistossa tuulettamassa vähän turkkeja ennen treenejä, siellä oli vähän seuraakin, joskin aika laiska sellainen. 4-vuotias kuvasz-narttu, joka välillä jaksoi vähän juosta ja telmiä ja sitten piti taas pistää maaten ja lepäillä hetki :D No, saivatpahan koirat vähän taas ulkopuolista leikkikaveria hämmentämään pakkaa. Nopean visiitin teki myös aivan järkyttävän lihava 5-vuotias ruskea labradorinarttu kolmen lapsen tuomana, olivat ehkä 2 minuuttia..

Agilitydreeveri Rölli

Tänään oli Röllin eka virallinen kerta agilityssä, jos ei lasketa maneesillaoloja, kun se kokeili putkea ja harjoitteli muiden suoritusten katselemista.. Ilkalla oli Roosan kanssa tänään kanakoirien tottis-treenit, jotka alkoivat tuntia ennen meidän agilitykurssia, eri paikoissa tietenkin. Me sitten käveltiin Hurrikaanilta Pilvenmäelle Röllin ja tyttöjen kanssa kaikessa rauhassa ja seurattiin kouluttajan treenejä oman koiransa kanssa ennen meidän treenien alkua. Kevyesti etenkin Senja yritti parhaansa mukaan häiritä meidän toimintaa, mutta tehtiin sitten lapsi kainalossa, jos ei muuten meinattu saada rauhaa.

Tänään oli tutustumista esteisiin, otettiin hyppyä ja kahta perättäistä hyppyä, keppejä (apuverkoilla), putkea, rengasta ja kontaktia puomilla sekä loppuun puomi kokonaan "molempiin suuntiin". Varasin meille lihapullia messiin, koska Rölli on kuitenkin todella ahne ja vaikka jostain syystä mulla luottoa sille löytyykin, niin sen verran varman päälle pelasin, etten noita norminappuloita mitä kotioloissa annetaan myös palkkana, edes koettanut nyt tarjota kuin kontaktiharjoituksissa (ja tuntuivat kyllä menevän hyvin ainakin siinä). Moisia herkkuja ei oo Rölli tainnut muuten edes saadakaan ja niiden eteen kyllä tehtiin ja niin hienosti!

Muuten meni kaikki suoraan oikein hienosti, hypyt, putki ja kepit namikupilla, rengas ja kontaktit sekä puomi sit ilman. Renkaasta Rölli ei meinannu eka uskaltautua lävitse, mutta laskettiin sitä sitten sen verran, ettei ollut kovinkaan paljoa irti maasta (ehkä joku 10cm renkaan alareunan ja maan välissä). Ekat pari läpimenokertaa oli vähän haparoivia, mutta sitten mentiinkin reippaasti ja innolla eestaas lentelevien lihapullien perässä, eikä Pinjan viskelemät hiekatkaan häirinneet menoa (Pinja tais luulla et heitellään vaan jotain mitä käteen sattuu ja rupes viskeleen hiekkaa..). Kontaktit meni ok, niitä toki tarvii kotona koettaa reeniä reippaasti (ja ottaa Roosankin kanssa!), eka kerta puomia pitkin jännitti ihan törkysesti ja melkein hyppäs alas, mutta sain houkuteltua eteenpäin ja toinen kerta menikin jo paljon sutjakammin.

Ehkä tää oli vaan joku ekan kerran huuma tai lihapullien himo tai joku, mutta ai että kun olen tyytyväinen! Kuinka se voikin olla noin fiksu pikku-ukko halutessaan! Tekis mieli vaan kokoajan palluttaa sitä ja kertoa, kuin hieno se on :D Huomenna en tie, mennäänkö molempien koirien kera perustottelevaisuuteen Kennelkerholle, mutta perjantaina ois Röllillä sitten ensimmäinen kerta akitottista taas Pussikoirilla.