Fiksu tamma ♥

Rölli pääsi eilen taas Sukulan leikkimökkiin sidottuna viettämään ulkoilmaelämää.. Roosa pääs touhuamaan Saken kanssa ja tietty ne nyt välillä Rölliäki kurmuutti. Nami oli päässyt pitkästä aikaa pellon viereen isoon tarhaan, olikohan ollut Violan kanssa pihalla? Ainakin jalat olivat melko paljon kuivemmat (tai siis, mutaa ei ollut polviin asti), mutta pesin silti talliinpäästyämme ensimmäisenä ponilta jalat ja vähän häntääkin, ennenkuin siirryttiin käytävälle harjauspuuhiin. Voi sitä kuivan mudan määrää! Tuntui, että oli silmät ja korvatkin täynnä mutapölyä, karvaakin sentään lähti jonkin verran, voisi kyllä lähteä jo reippaamminkin. Päätin tänään lähteä matkaan normisuitsissa, kun poni on noiden kuolaimettomien kanssa vähän heilutellut päätään ja jos ei tee sitä nyt kuolainten kaa, niin sit tarvii testata vielä löysempää säätöä turparemmiin noissa kuolaimettomissa.

Käytiin ensin pieni kävelylenkki tiellä ja päästiin tänäänkin tarhaan treenaamaan. Otin tavoitteeksi, että poni rupeais reagoimaan siirtymisissä istuntaan ja mielellään myös kääntäessä. Yllätyin oikein, kuinka nopeasti vastaamista rupesi tapahtumaan, kun vain teki toistoja, hiljentämisessä aloitin istunnalla, seuraavaksi lisäsin pientä polvella puristamista, jonka jälkeen ääni ja jos ei vieläkään pysähtynyt, niin kevyesti ohjasta, jotka muuten matkusti vapaina. Eteenpäin menossa taasen ensin istunta, sitten pohje ja lopuksi ääni. Kääntymisissä istunta, pohje, ohja. Loppuviimein päästiin jo kaikki siirtymiset pelkällä istunnalla - eli pysähdyksestä käyntiin, käynnistä pysähdykseen, käynnistä raviin ja ravista käyntiin! Ihan uskomattoman fiksu rakas tamma!

Mentiin sitten vielä maastoilemaan, jossa pyrin tekemään siirtymiset yhä samalla kaavalla, toki mennessä pysähtymiset ja takaisinpäin tullessa eteenpäinpyytävät avut meni parhaiten läpi pienimmästäkin vihjeestä, mutta eipä tuolle kovin suuria apuja tarvinnut missään kohtaa antaa. Otettiin vähän mäkilaukkoja, ensimmäinen pätkä tosin oli varmaan jotain ristilaukan ja sivuttaishyppypyppyjen sekoitusta, kun tuntui selkään niin häröltä.. Roosa otettiin myös lenkille mukaan ja Nami sai totutella siihen, että karjun koiralle ohjeita myös selästäkäsin - vähän se otti siitä virtaa itseensä, muttei pahasti. Laukasta poni siirtyi äkkiä takaisin raville jos horjahdin turhasti eteenpäin ja tästäkin annoin kovasti kehuja ponille. Tosin se innostui jo laukkaamisen hurmasta niin, että takaisinpäin tullessa sain hetken aikaa pidellä, ettei olisi kokoajan laukkaillut :D Tulin myös hiittikseltä poistuessamme alas selästä, että poni taas vähän rauhallisemmin saisi kävellä loppukäynnit ja pystyisi oikein rentoutumaan, kun se käveleminen vain on niin tylsää kotiopäin. Pihassa vielä vähän kuvaamista varusteissa tuoretta ruohoa maistellen, tallissa purin ponilta varusteet, harjailin hikiset karvat suoriksi ja mentiin pihalle vielä syömään vähän lisää tuoretta ruohoa ja ottaan pari kuvaa vielä ennen kuin laskin takaisin tarhaan Namin.

Viikon verran taas asiaa

Näköjään olen taas sen verran vähän ollut koneella, että on jäänyt touhut merkkaamati ylös. Tässä ollaan viikon aikana vähän lenkkeilty ja poneiltu taas. Molempia aktiviteetteja lienee kertynyt kolmin kappalein, lisäksi koirat ovat päässeet koirapuistoon ja Roosa on ollut niin varismetsällä kuin treenaamassa hakua. Jonkin verran on kuulemma saanut hakuilussa ja varismetsälläkin välillä karjaista ja torua, mutta pääasiassa mennyt ok. Varismetsällä se osaa olla jo todella rauhassa ja odotella aktiviteettia hiljaa paikoillaan - ihan huippusuoritus siis tuolta koiralta!

Kävin kokeilemassa yhtenä päivänä jotta miten tuo Rölli toimii, jos se on yksin juoksemassa, kun Roosan kanssa kun ovat molemmat, tuppaa Rölli kiskomaan aivan tolkuttomasti ja mulla meinaa mennä suuri osa omasta energiasta tasapainotteluun ja liikkeen "vastustamiseen", jolloin tulee myös ihan pöljistä paikoista lihakset kipeiksi. No, Röllihän meni paljon rauhallisemmin, mutta ehkä suurempi ongelma olikin sitten se, että se pysyisi siellä edessä, kun se jäi sitten kaikkien hajujen perään nuuskuttamaan, yritti kiskaista ittensä jokaisen tirpan perään jne. lisäksi jostain syystä tuo naru irtoaa helposti vyöstä kun Rölli on yksinään sen päässä, johtuneeko tuosta tempovasta liikkumatavasta sitten vai mistä.. kuitenkin mentiin ihan kiva lenkki ja hyvään aikaan, kun selvittiin 8,6km lenkistä 50 minuutissa. Tänään käytiin Röllin kanssa kokemassa Ilkan parit loukut ja otettiin vähän reippaampia pätkiä ja Rölli oli taas useamman kerran irrallaan - onneksi tuli takaisin aina huutaessa. Vaikka otettiinkin reippaita pätkiä väliin, niin kaikki muu oheistoiminta ja rämpiminen tekivät sen, ettei ajallisesti lenkki päätä huimannut, kun n. 5,2km taittui aikaan 42 minuuttia..

Yhteisiä juoksemisia Röllin ja Roosan kanssa kertyi viime maanantaille ja eiliselle, maanantaina kierrettiin n. 8 kilsan lenkki ja eilen ehdittiin kuumuudessa kipaista yhdeksisen kilsaa ennenkuin Ilkka nappasi meidät viimeisiksi pariksi kilsaksi kyytiin koirapuistolle mennessä. Siinä saivat koirat sitten telmuta vielä 1,5 tuntia alkuun 7:n muun koiran ja lopusta 5:n muun koiran kanssa. Tähän päälle vielä vähän maalla oleilua, Rölli tosin leikkimökkiin köytettynä, Roosa Saken kanssa touhuten ja hengaillen - kyllä nukkuivat koirat tyytyväisinä loppupäivän! Yritin muutamia kuviakin puistossa ottaa, kameran puutteessa napsin niitä kännykällä, jonka näytöstä en kirkkaan kelin takia nähnyt juuri mitään, osui niistä nyt sentäs vähän kohteeseenkin jotkut..

 

Namilla taasen oli tiistaina ajopäivä, käytiin ihan hyvä lenkki, kun kierrettiin ensin järvenranta eestaas ja sen jälkeen käytiin vielä hiittiksellä pieni lenkki - ponissa oli virtaa kuin pienessä ponilaumassa ja muutaman kerran jouduin toppuuttelemaan menon takaisin raville, kun olisi pitänyt vähän vielä lujempaa saada mennä.. alkumatkasta tihuutti kaikenlisäksi vielä vettä, loppumatkasta sentäs vähän kirkastuikin jo. Perjantaina käytiin sitten ratsastelemassa, taas tihkusateessa, kuolaimettomilla suitsilla ja rungottomalla satulalla - nyt se pysyi vähän paremmin selässäkin, kun oli hieman lyhyempi vyö. Vähän yritti tamma välillä kysellä, että oisko ihan pakko, mutta muutoin meni kivasti. Kierrettiin Insinöörintieltä metsäpirtintielle ja kerrankin takaisin tallillepäin tullessamme oli Severin tarha vapaana, joten pääsin sinne vähän testailemaan, toimiiko ohjaus ja siirtymiset myös muuallakin kuin tiellä.. ihan kivasti meni, vaikka yrittikin puskea jonkunverran aina tallia/porttia kohden.

Eilen sitten käytiin taas kärrylenkki, alkumatka sama kuin tiistainakin, eli järvenranta eestaas, sitten käytiin vielä hiittis koko pituudeltaan siihen päälle. Hiittiksen menomatka oli aika nihkeätä, ajattelin ensin, että nyttenkö se poni hyytyi kuumuuteen, mutta olikin vain yksinkertaisesti kyse siitä, ettei mentykään tallillepäin - koska kääntösilmukan jälkeen ravattiin taas oikein reippaasti ja sain pari kertaa laskea vauhdin (tai no, ainakin askellajin) takaisin raville. Päätin myös ottaa sekkiremmin kokonaan poies, kun ei se tälläkään kertaa ollut koko matkana kiinni. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun teimme talliltalähdön kokonaan itseksemme ja hyvin pääsin kärryjen kyytiin ilman, että joku oli varmistamassa ponin seisomista. Myös tallillepaluu sujui aivan ennenkuulumattomasti, liekö se sitten kuumuuden takia vai mikä oli, mutta Nami seisoi kauniisti ja odotti lupaa lähteä peruuttamaan sekä peruutti rauhassa! Ei tarvinnut korjata kärryjen suuntaakaan kuin ihan loppumatkasta, eikä sekään ollut aivan välttämätön korjaus. Aika hiki oli tullut, joten harjasin vähän piikkisualla ja vein tarhaan paistattelemaan aurinkoon pienen heinätupon seuraan..

Nami perjantaina ratsastuksen jälkeen - se ei olekaan täysi lihapulla o_O

Varustetestailua

Eilen päätin kokeilla Namille ostamiani "pehmeän linjan" varusteita, eli kuolaimettomia suitsia sekä rungotonta satulaa. Satulavyötä kiristellessä vaan jouduin toteamaan, että meidän vyö on aivan liian pitkä, eikä täten sitä saanut riittävän kireälle. Oli kuitenkin sen verran kireällä, ettei satula vaikuttanut liukuvan ainakaan eteen eikä taaksepäin, mutta sivusuunnassa kyllä - etenkin kun oli satulan ensimmäinen käyttökerta, eikä se ollut vielä muotoutunut ollenkaan.. siinä mietiskellessäni lopulta totesin, että kyllä se pysyy riittävän hyvin, koetan vain pitää painoni tasan molemmilla jalustimilla (noh, luonnollisestikin..) ja täten satulan keskellä selkää. Kuolaimettomien suitsien kohdalla Nami oli vähän ihmeissään ja oli sitä mieltä, että niissä oleva turparemmi on pahasta, meidän normaalisuitsissahan ei ole turparemmiä tällä hetkellä käytössä.

Noh, selkään pääsin vielä ihan hyvin ja pienoisen tappelun jälkeen sain myös jalustimet jalkaan, kun jalustinremmitkin ovat uutuudenkarheat ja kovin jäykät, joten piti kädellä auttaa, että jalat löysivät paikkansa. Läksettiin liikkeelle ja Namilla meinasi olla vähän kiire, jonka lisäksi se ilmeisesti suitsista hämääntyneenä kulki tietä ihan laidasta laitaan ja vähän venkosi, välillä hidasteli, mutta jatkoi maiskautuksesta taas matkaa. Sitten tuli Pölkyn kohdalla stoppi. Siinä pyörittiin, peruuteltiin, poni jopa teki pari pientä pukkia, seistiin, peruuteltiin ja pyörittiin. Mietin hiljaa mielessäni, etten uskalla ihan kamalasti komentaa, ettei satula ole kohta vatsan alla ja jos poni ei pysähdykään kuolaimettomilla :D Lopulta annoin Namin lähteä takaisin tallillepäin, ravissa, että liikukoot sitten mihin suuntaan vain, kunhan liikkuu. En kuitenkaan päästänyt sitä tarhojen reunustalle asti, vaan käänsin sitten taas takaisin poispäin tallista. Ihan tolkutonta venkoilua, mutta päästin vähän matkaa. Siinä sitten tapeltiin muutaman kerran tienpätkää edestakaisin, jonka jälkeen kannustin ponin tallipihallepäin treenaamaan ympyrällä kulkemista hallin eteen. Siitä jatkettiin sitten tallin ohitse ja tietä toiseen suuntaan, kunnes taas tuli stoppi. Käytiin taas vähän ympyrällä hallin edessä ja koetettiin alkuperäiseen suuntaan.

Tässä vaiheessa luotin jo siihen, että poni tottelee suitsiaan ja rohkaistuin luottamaan myös siihen, että saan pidettyä satulan keskellä selkää, joten suutuin, kun stoppi ja peruuttelu alkoivat kantavien tammojen tarhan kohdalla. Annoin pohkeita, joita poni jo sentään vähän käsittää, karjaisin vähän, poni vinkaisi ja pukitti, karjaisin uudelleen -> vinkaisu ja pukki -> vielä vähän pohjetta ja "MENNÄÄN!". Sitten lähdettiin! Ravailtiin siinä sitten vähän mutkitellen eteenpäin, päästiin myös Pölkyltä eteenpäin tietä, vaikka Nami vähän koettikin, että josko jo hidastettaisiin tai ainakin käännyttäisiin. Sitten Pölkyn jälkeisessä isommassa kurvissa Nami koetti vähän taas että josko käännyttäisiin ja jostain syystä onnistuin saamaan suurimman osan painoani vain oikean jalustimen varaan, josta seurasi satulan kyljellekierähdys, ponin paniikkihyppy suoraan ylöspäin ja löysin itseni seisomasta (!) maasta ja pitämässä ohjista kiinni, kun Nami koetti kauhuissaan peruuttaa paikalta pois :D

Nopeasti se onneksi tokeni, vaikka vähän säikkynä olikin ja kävin kiskaimessa satulan takaisin keskelle selkää ja ohjasin ponin "ojaan" seisomaan, jotta pääsen selkään ilman, että satula uudelleen pyörähtää. Tämän jälkeen Nami kulkikin erittäin kiltisti, vaikkei enää pitkällä käytykään, mutta mentiin haluamaani askellajia ja käännyttiin kotiinpäin vasta kun annoin luvan. Päädyin kyllä joku  matka ennen tallia laskeutumaan selästä, kun Namilla oli niin kiire, ettei malttanut kävellä ja tepsuteltiin sitten yhdessä tallille. Satulaan olin erittäin tyytyväinen, se pysyi hyvällä paikalla ja tuntui kivalta niin itselle kuin myös ponille. Tavallinen satula kun tuntuu nyt jo luiskahtavan turhan eteen, kun Nami on hoikistunut hieman joko tämän huisin treenin tai jonkun muun ansiosta. Suitsetkin toimivat alkuhämmennyksen jälkeen hyvin, eivätkä häirinneet ponia enää loppumatkasta. Seuraavaksi vain sitten satulavyön ostoon, että reissut olisivat vähän turvallisempia! Uskon ja toivon myös, että tämänkertaisen ponille suuttumisen ja tahtoni lävitseviemisen jälkeen hommat ehkä sujuvat paremmin -  tai ainakin uskallan suuttua vastakin, jos tarvetta on.

Hiittiä tai jotain!

Psih, kävin tänään Namilla ajelees "taas". Piti ottaa myös Tyyne sisälle, kun se ois jääny tallin taakse yksin ja rupes jo porttia kii riehuun, otin sen sitten samaan matkaan Namin kanssa ja viisaana vielä "heikompaan" käteen. Pari askelta portista päästessä oli vähän lennokasta, mutta kevyellä komentamisella päästiin sitten ihan nätisti loppumatka talliin. Koetin ruopata Nanista taas mahdollisimman paljon irtokarvaa, mutta tuntui, ettei tänään oikein lähtenyt kunnolla karva irti muualta kuin jaloista. Sitten vain kamat niskaan ja valjastuspaikalle kärryjä peräänlaittamaan.


Mervi tuli vähän varmistaan lähtötiltanteessa, kun ulkona tuuli jumalattomasti, mutta hyvin olisi varmasti mennyt myös ilman varmistajaa, vaikka poni reipas olikin. Severi ja Viola riekkuivat tarhoissaan, muttei välitetty niistä, sen sijaan tammojen ohitse kulkiessa sain melkein jo käskyttää, että voitais edetäkin.. ehkä Nami hiljenteli valmiiksi, kun sunnuntaina niillä kohdin seisahduttiin niitä fasaanikukkoja katselemaan. Olin jo toivonut pääseväni vihdoin järvenrannanlenkille, mutten kyllä tässä tuulessa sinne lähtenyt, tuuli ois varmaan heittänyt meikäläisen kärryiltä poies. Eli suunnattiin hiittikselle, vaihteeksi. Annoin ponin aika pitkälti valita askellajinsa vapaasti käynnin ja ravin välillä, kovin vauhdikkaaksi en silti menoa päästänyt, koska shekkiremmi oli irronnut jo n. 200m tallilta.. olihan meillä nyt tietty potkuremmi, mutta silti. Ei sillä, vaikka aika rivakasti välillä mentiinkin, niin korvat oli Namilla kokoajan hörössä ja meno oli rentoa. Ehkä ponikin on ruvennut tajuamaan, että lenkkeily on kivaa, ja että kun istun kärryillä tai selässä, voi mennä aika paljon kovempaa kuin jos olisin jalkaisin matkassa.

Päätin myös matkalla, että tänään mennään hiittis kahteen kertaan ja kokeilin vihdoin kääntymistä myös lammen ja hiittiksen risteyksessä, jota olin aiemmin jännännyt - mutta nyt kun poni menee niin paljon rennompana kuin mitä ennen lumien tuloa, uskaltauduin kokeilemaan tuotakin tiukahkoa käännöstä. Ja hyvinhän se meni! Ei yhtään stressinpoikasta ja Nami totteli täydellisesti! Tosin sitten kun se tajusi, että kuljetaan taas poispäin tallista, tuli sille vissiin vähän petetty fiilis, kun se rupesi matelemaan ja hakeutumaan reunoille ilmeisesti että tajuaisin vaihtaa suunnan taas :D Puoleenväliin hiittistä kun päästiin, niin rupesi Namikin taas jo innostumaan ja ruvettiin taas ravailemaankin - ja kovasti pärskyteltiin ja venyteltiin kaulaa. Kun tallillepäin mennessä sitten päästiin lammikonristeyksen ohitse, rupesi Nami taas ravailemaan kuin varmistaakseen, ettei ainakaan enää käännytä takaisin hiittikselle. Valjastuspaikalle peruutus meinas mennä vähän läskiks, kun Nami unohti, et sen jälkeen ku hyppään kärryistä pois, tarveis viel kääntyä perse talliinpäin ennen peruuttamista.. jouduin vähän lätkäsemään oikein ohjalla persiille suullisen komentamisen lisäks, et se muisti lähteä eteenpäin ja kääntyä - ja hyvä kun ehti kääntyä, niin rupes jo automaattisesti taas peruuttaan.

Ei tullu ponille edes pahasti kuuma, vähän nihkee se oli ja ryntäiden välistä melkein hiessä, mutta tosi vähän. Pinja pääs tallissa vielä harjauksen päälle vähän selkään istuksimaan ja sitten vapautettiin poni ruokiensa kimppuun. Tytöt pääs vielä kärryjen kyytiin kun vein ne toiseen talliin odottamaan taas käyttöä. Tässä myös vielä huisi ja toiminnallinen videomateriaali kärryiltä kuvattuna kun oltiin jo melkein tallilla.

Voimanponnistuksia

Hinkuttelin tänään Namista varmaan kilotolkulla karvaa irti ja silti poni vaan pöllysi irtokarvoistaan lenkillä! Vaihdoin myös kuolaimet, nyt on ihanat oliviikolmipalat entisten normirenkailla varustettujen kolmipalojen tilalla. Tykkään paljon enemmän, Nani ei tuntunut huomaavan eroa. Ilkka lähti Röllin kanssa meidän seuraksi lenkille, kun lähdettiin ratsuttelemaan. Mentiin hiittikselle, kun Ilkan tie vei sinne suuntaan. Tallipihalta poistuttuamme pysähdyttiin joksikin aikaa katselemaan fasaanikukkojen taistelua, mutta koska mokomat linnut eivät huomioineet ollenkaan meitä, päätettiin sitten vain hätyyttää ne pois altamme - tai jättää alle, jos olisivat niin tyhmiä.

Nani oli oikein pirtsakalla tuulella ja matka eteni joutuisasti, välillä harkitsin jopa, että pitäiskö harjoitella jo ohjat tuntumalla kulkemista, mutta en vielä malttanut. Hiittiksellä otettiin aika reilut pätkät ravia ja mennessä sain kannustettua tamman jopa muutamaan laukka-askeleeseen. Kääntösilmukassa sitten nostin uudelleen ravin, koska tiesin, että kotiinpäin nenä vetää paljon reippaampaa - ja yllytin tammaa maiskuttelulla lisäämään vauhtia ja sieltähän se laukka tuli, päästiin ehkä jopa 50m laukassa :D Jatkettiin siitä ravilla sitten ja tamma sai hurjia ylistyksiä minulta. Otettiin pätkä käyntiä, mutta Nanilla oli mahdoton kiirus ja annoin sen nostaa uudelleen ravin, jos kerta paukkuja löytyy menemiseen ja kun Ilkka oli Röllin kanssa hiittiksen ja lammen risteystä lähestymässä mäen päällä yllytin Namin vielä kolmanteen laukkaan, joka menikin jo paljon paremmin - ja lähti melko räjähtävästi. Tarvi sit huutaa toki Ilkalle että "katso" ja se naureskeli meitä. Käveltiin Ilkan seurana lammelle, vaikka tiellä oli sinne mennessä aika paljon lunta. Ei se mitään, hankikanto oli suurimmalta osalta matkaa niin vahva, että kantoi ponin ratsastajineen o_O Muutamassa paikassa ei edes kavionjälkiä meinannut jäädä lumeen. Laskeuduin lammella pois selästä ja talutin ponin takaisin tielle, jossa nousin vielä selkään ja kipsuteltiin tallille.

Tallilla sitten vielä lisää karvojen irrottelua ja annoin ponin herkutella matkalta nappaamallani kuusenoksalla. Poni ei ollut edes hionnut lenkillä, joten pääsi ilman loimea takaisin pihalle. Sitten seurasikin vähän ajan päästä toinen voimanponnistus, itselleni se suurempi. Olin siis varustautunut siihen, että hölkkäilen Roosan kanssa Sukulasta kotiin, matkaa 14,5km. Hurjana haaveena oli, että pystyisin pitämään edellisiltä lenkeiltä tuttua 9km/h vauhtia yllä, mutta koska maasto oli aikalailla mäkisempää ja tietenkin myös lenkki paljolti pidempi kuin aiemmat, tuli lopulliseksi ajaksi 103min suoritukselle ja kilometriaika jäi jonnekin 8,5 hujakoille, muttei nyt sentäs aivan tuhottomasti tavoitellusta. Viimeiset 3,5km olivat melkoisia, tai lähinnä niiden aikana raahustetut hölkkäpätkät. Kotona kelpasi kunnon suihku, juoma ja hetken päästä myös ruokakin.

Ulkomuodoltaan tyydyttävä narttu.. eiku?

Eli oltiin eilen Röllin kanssa siellä näyttelyissä, ja meni just niin hyvin, kuin sitä edeltävästä jännittämättömyydestä pystyi päättelemään. Sanoin myös perjantai-iltana, että meidät varmaan nauretaan kehästä ulos, kun Rölli on niin neiti. No, ei naurettu, mutta ei paljosta puuttunut!

"Tyydyttävää tyyppiä oleva, hieman feminiininen. Mittasuhteiltaan oikea. Oikealinjainen, mutta hieman feminiininen pää. Kirsu keskeltä lihanvärinen. Hyvä kaula. Köyristää voimakkaasti lanneosaansa. Lyhyt, alaosastaan kapeneva rintakehä. Pitkä, kapea lanneosa. Suorat etukulmaukset, niukat takana. Hyvät suorat raajat. Karvapeite ok. Häntä kaartuu selän ylle liikkeessä. Normaalit liikkeet. Ystävällinen luonne."

 Eli tuloksena JUN T, tuomarina Riitta Lahtovaara. Ei sillä, kyllä mä sen arvasin, ettei toi ainakaan mitenkään erinomainen ole, mutta oishan se ollu kiva, et siin ois jotain muutaki positiivista kuin mittasuhteet, kaula, suorat jalat ja luonne :D No, kaverin suomenajokoiranarttu oli sentään ROP-pentu, eli ei ihan paska reissu! Rölli esiintyi kyllä tosi nätisti ja vaikka itse sanonkin, niin esitettiin parhaiten dreevereistä.. melkosta menoa useimmilla.

Testilenkkejä

Mä olen kyllä aivan rakastunut. Hain eilen postista meidän juoksuvyön ja -narut yhdelle sekä kahdelle koiralle. Eilen kävin Roosan kanssa hölkyttelemässä 6km ja tänään molempien kanssa 8,2km. Aika pitkälti samaa vauhtia vielä, kun 6km meni aikaan 40min ja tänpäiväinen aikaan 55min. Ehkä mulla on sittenkin toivoa olla reilun kuukauden päästä siinä kuosissa, että kehtais osallistua Kaukjärven kierrokseen Roosan kaa..

Oli kyllä ihan mahtavaa juosta oikeesti kunnollisilla varusteilla, ihan mieletön fiilis ja niin helppoa, eikä koiria oikeastaan edes tuntenut, paitsi jos ne oikein kovaa kiskoivat (Rölli sai tänään vetoapua yhdeltä pyöräilijältä ja edellä kävelevästä koirasta, niin silloin vähän tunsikin, että joku vetää). Noi lenkit meni vielä niin kevyesti, ettei missään vaiheessa tullut väsymystä eikä pahemmin edes hengästyttänyt, vaan pystyin hyvin koirille juttelemaan hölkytellessä. Tänään oisin muutoin vähän vielä pidempään lenkitellyt, mutta oltiin menossa kaupungille syömään ja Ilkka nappas mut siinä vaiheessa matkaa kyytiin, kun mut bongas. Tai no, sen verran sentäs jätti välimatkaa, että sain loppukävelyä vähän koirien kanssa tehdä vielä kun autolla ohitse huristeli.

Nyt ois sit kauhiat suunnitelmat, et miten sais ehkä parhaiten kuntoa kohotettua niin, et se Kaukjärven kierros vois olla ees teoriassa mahdollinen. Mietin, että jos tässä ottais seuraavan lenkin reippaampia pätkiä ja koettais vaikka tehdä Mustialan-kierroksen, josta tulee muistaakseni noin 7,5km ja sitten käydä siitä taas seuraavalla kerralla pidempi ja rauhallisempi vaikka purtsilla. No, sen näkee! Tarveis varmaan kunnon vaatteitakin ruveta katteleen, jos tää innostus jatkuu, noi Haltin kuorivaatteet ei välttämättä oo ne parhaat juoksuvarusteet.

Kevät vai ei kevät?

Tahdoin maanantainakin liikuttaan Nami ja olin etukäteen vähän harkinnut, että kävis toisen kerran ajamassa - mutta koska kärryt olivat taas päätyneet sen samaisen pellettisäkin ja toisten kärryjen taakse, totesin etten jaksa ruveta niitä sieltä kaivamaan ja mennään vähän selästä käsin sitten. Yöllä/aamusta oli satanut uutta lunta ja jo tarhasta hakiessa totesin, että aika tehokkaasti jää tilsoja Namin kavioihin, mutta ajattelin, että kokeillaan silti käydä vähän edes jossain. Pöllyttelin tallissa ensin irtoavaa karvaa pois ponista, selvittelin hännän (oli taas vähän paskainen! Johtuikohan se siitä, että käytiin ajamassa? Vai keväästä? Vai henkimaailman asioista?) ja harjan ja lopulta rupesin satuloimaan. Aivan, ja vaihdoin uuden riimun päähän, kun ärsyttää nuo riimut, joita ei saa turvalta auki.

Ilkka tuli vähän katselemaan touhua kun satuloin ja hääri lähimaastossa selkäännoustessani sennäköisenä, että vähän ehkä stressasi mitä tulee tapahtumaan :D Noh, kaikki sujui rauhassa ja lähdettiin taas liikkeelle vasta pyytäessäni sitä, poni myös tuntui reippahalta, vähän toki reippautta siivitti myös (ex-) tarhakaverin riehuminen tarhassaan sekä Severin pultit omassa tarhassaan. Noh, alkumatka meni reippaan rauhallisesti, kun tilsoja kertyi ja vissiin lumen takia maastossa oli joitain pieniä mörköjä. Ajattelin ensin, että mennään Askontielle, mutta siellä oli lumen alla vielä jää, eli käännyttiin takaisin. Sitten ajattelin, että mennään hiittiksellepäin, mutta se oli sennäköinen, että jos jossain, niin siellä niitä tilsoja vasta tuleekin ja kun pohja näytti pehmeältä, olisi meno todella raskasta, eli taas käännös takaisinpäin. Hiittikselle vievän tien (tai hiittiksen alun, miten vain) alkupäästä oli sitten Mäkikyläntie lanattu Sukulantielle asti, joten ajattelin, että lähdetään sinne, kun oli sula eikä täten olisi tilsaongelmaa.

Nami sitten vähän leikki pöhköä ja lopulta matka tyssäsi mäen päälle, kun Sukulantien risteystä ennen hyöri bobcatteja ja jotain muita koneita (joista Nami ei ois talutettuna viisannut mitään..), siinä peruuteltiin, siksakkailtiin, välillä päästiin vähän eteenpäin ja taas tyssättiin - tekipä poni yhden pienen pukkihypynkin! Aika kauan siinä oltiin, kunnes päätin tulla alas satulasta ja taluttaa ponin sinne, minne asti olin päättänyt vähintään päästä. Siinä sitten taas takaisin selkään ja jonkunsortin eteenpäinvievällä käännöksellä takaisin tallillepäin. Tallinsuuntaan sitten vähän ravailtiin ja tällä kertaa onnistuin keventämisessäkin kohtalaisen hienosti, vaikka olen yhä sitä mieltä, että itselleni on ainakin miellyttävämpää, kun istun alhaalla, eikä ponikaan ole sitä protestoinut edes jännittymällä. Ilkka oli Pinjan kanssa aitassa ja Severi riehui tarhassaan, joten vähän jännittyneisyyttä niillä kohdin oli menossa, kuitenkin päästiin ilman hölmöilyjä siitäkin kohdasta, ohitettiin talli tietä pitkin ja käännyttiin peltotien risteyksessä takaisinpäin ja lopetettiin lenkki pihalle.  Pinja tuli taas vähän harjailemaan Namia kun olin riisunut siltä ensin varusteet ja päälle vielä vähän "hieroin" lavan alueelta ja satulan alta ja tuntui tamma oikein nauttivan. Nypin myös irtoavia karvoja takajalkojen välistä ja sisäpinnoilta, jonka jälkeen heivasin Namin takaisin tarhaan - tällä puolentunnin lenkillä kun ei jostain syystä tullut edes hiki..

Maanantaina kävin Röllin kanssa vielä hölkkälenkillä, mutta se oli kyllä aika huono siinä yksinollessaan! Mennessä se vielä vähän siivittikin mun menoa, mutta takaisintullessa se oli jo tylsistynyt ja koetti vain haistella tienvierustaa.. eikä sentään tehty kuin n. 5km lenkki, josta hölkkää n. 2km. Ja taas se perhanan ärsyttävä narussaan räksyttävä ja melkein tielleasti pääsevä sekarotuinen vanha koira oli pihallaan ja sen ohi Röllin kaa pääsy on tuskaa! Tiistaina Rölli pääsikin anoppilaan taas narunjatkoks sillä aikaa kun olin töissä ja Roosa oli jätetty kotio - jossa se oli syönyt mun hoitolaukun! Kallis laukku ja sitä ei oikein kyllä korjatuksi saa :F Sain aika paljon itseäni hillitä, etten ottanu Roosaa raivelista kiinni ja ois pyörittäny sitä vähän.. se keksi noiden eteisessä olevien laukkujen syömisen ton sairaslomansa aikana, kun oli vähän turhautunut jo loppuajasta. Näköjään jäi vaihde päälle.. nyt on siis syöty mun työlaukku, hoitolaukku ja lisäks yks tavallinen käsilaukkukin. Noh, tiistaina Roosa pääs illalla Ilkan kanssa etsimään kettua/supia ja harjoitteleen vähän muutenkin hakua.

 

Tänään sitten sain koirista parit kevätkuvatkin ja uskalsin jopa Röllin antaa olla ilman kahleita, kun oli niin hieno <3 Samointeinhän se ois varmaan karannut, jos oisivat vapaa-"käskyn" alla olleet, mutta istu-maahan-paikkautettuna oli enemmän kuin hienosti! Ilmoittelin myös Rölliä agilityyn ja tottikseen ja myös Roosan jatkamaan agilityä.

Vissiin joku haju jossain..

Kärrylenkillä

Piti eilen jo käydä kokeilemassa, mitä Nami lumisen ajan tauon jäljiltä meinaa kärryttelystä, kun oli vähän pöhelö vielä syksyllä - säpsyi paljon normaalia enemmän kaikkea ja takapää oli enemmän kuin kevyt, joskin pukitteluongelma jonkinverran helpotti jo silloin potkuremmin käyttöönoton myötä. Noh, eilen juttu sitten kariutui useamman asian summana, joten tänään sitten päästiin tositoimiin. Kelikin oli aika kiva, aurinko paistoi ja pohja oli miellyttävä yöpakkasen jäljiltä, kun ei ollut vielä ihan mössöksi sulanut.

Nami on myös hokannut kevään, koska harjauksen jälkeen olin myös sennäköinen, että olen ollut jonkun karvaisen lähettyvillä.. valjastaessa Nami oli taas hyvin epäileväinen ja väisti alkuun, mutta antoi sitten rauhassa valjastaa ja suitsien laittaminenkin sujui yllättävän kivuttomasti - tosin en irrottanut Namia riimusta tällä kertaa ja laitoin valmiiksi toisen käden kaulan ylitse, ettei sille tullut mieleenkään lähteä peruuttamaan. Kärryjen laitossa poni oli paljon rentoutuneemman oloinen kuin mitä muistelen sen olleen "syksyllä", Ilkka tuli kuitenkin varmistamaan sen verran lähdössä, että Nami pysähtyi valjastuskatoksesta poispäästyämme siksi hetkeksi, että pääsin hyppäämään kyytiin.

Poni oli reippaalla tuulella, mutta suoraan kulkeminen oli silti hankalaa, lähes ainoa, mihin ohjia tarvitsin koko lenkin aikana, oli meidän tielläpitämiseen, ettei aina jommankumman puolen rengas putoa ojaan. Nami koetti vähän hölkkäillä ja kyttäilikin alkumatkasta hieman asioita, mutta oli kaikinpuolin silti rennomman oloinen kuin aiemmin. Mentiin hiittikselle ja siinä kohden mäkeä, missä viimeksi hieman siksakkailtiin, poni taas hidasteli, mutta kevyellä kannustuksella kuitenkin jatkoi matkaa pysähtymättä tai kummemmin pölhöilemättä. Otettiin hiittikselle päästyämme pätkä ravia (ehkä noin puolet hiittiksen pituudesta) ja annoin Namin hölkytellä  pitkin ohjin, välissä meni hyvinkin reippaasti, mutta pääasiassa sellaista rentoa, mutta eteenpäinpyrkivää ravia - käyntiinsiirtyminenkin onnistui pelkällä ääniavulla. Kääntösilmukassa pyysin Namilta uudelleen ravin ja ravailtiin suurin osa hiittiksen pituudesta takaisinpäin.

Koska ponilla tuntui olevan menohaluja ja se toimi niin kivasti, päätin että käydään vielä Kujansuussa kääntymässä, eikä mennäkään suoraan tallille. Hölkyteltiin siinäkin hieman, joskaan meno ei ollut yhtään niin rivakkaa kuin hiittiksellä, ehkä siksi, että Nami oli sitä mieltä, että suunta on väärä - se koetti vähän vihjaillakin parin talon kohdalla, että tässäkin vois varmaan kääntyä. Kuitenkin meni nätisti kevyellä käskytyksellä eteenpäin ja kujansuussa käännyttiinkin ennätysmäisen rauhallisesti, vaikka poni itse ottikin käännöksen paljon jyrkemmin kuin mitä olin ajatellut - ei silti mitään säpsyilyä, vaikka se joutui aika paljonkin ottamaan väistöaskelia. Siinä vaiheessa sekkiremmikin irtosi, mutta mikäs siinä, kun oli enää tallillekävelyä jäljellä ja poni kulki nätisti. Vähän se koetti vielä hölkkäillä, mutta toppuuttelin sitä kävelemään kaikessa rauhassa kotio. Jopa valjastuskatoksen kohdalla kääntyminen ja pysähtyminen meni superrauhallisesti, samoin peruuttaminen takaisin valjastuspaikalle.

Tallissa harjauksen jälkeen laitoin loimen Namille selkään, sen verran kuuma sille oli tullut lenkillä ja vein sen takaisin tarhaan Unelman ja Mantan seuraan. Nami on taas joutunut tallintaakse pieneen tarhaan, kun ei pysynyt isommassa tarhassa Violan kanssa, joten nyt sitten saa hengata Unelman ja Mantan seurana. Tammat olivat ihmeissään, että mikäs tuo on, kun näkivät ekaa kertaa Namin loimi selässä..