Valjaisiin totuttelua alusta & vähän agilityä

Torstaina Asta sai jonkun kohtauksen, syystä tai toisesta rupesi hyppimään ylös, eteen ja vähän takajaloilleenkin kun oltiin valjaat päällä kävelemässä tallin takana olevassa tarhassa. Tai kohtaus alkoi, kun käänsin sitä laittaakseni portin perässämme kiinni. Tästä sitten totesin, että oli syy mikä tahansa, oli poni jo varsin paniikissa hyppimisestänsä, kunnioitti sentään sen verran meikäläistä, ettei päälle tullut - ja siitä sitten aloitettiinkin lauantaina valjashommat ihan alusta. Eilen poni seisoi tallissa kyllä ihan kauniisti paikoillaan kun valjaita heittelin selkään ja otin pois, mutta suupielistä näki, että vähän jännittää + aavistuksen maiskutteli itsekseen miettiessään tilannetta.

Tänään sitten otin valjaat tarhaan mukaan, koska Pasta on kuitenkin siellä yleensä rennoimmillaan. Ihan ensin kuitenkin vähän totuteltiin raippaan ja koitin saada ponia liikkumaan vaikken olisi sen edellä.. ja rupean pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että saatan sittenkin tarvita apukäden tähän hommaan :D Kyllä sen aina liikkeelle sai, mutta se tulisi suoraan minun luokse - eikä jää ympyrälle, kuten olisi tarkoitus. En sitten tiedä, auttaisikohan tähän "ongelmaan" jos opeteltaisiin suitsiin ja sitä kautta saisi ohjattua kaksin ohjin menoa. Olettaen että saan ponin liikkumaan aina enemmän kuin kaksi-kolme askelta kerralla. Noh. Mihinkäs meillä on kiire, ei ole kärryjä ja ratsastushommiin on vielä piiiitkä aika! Pääasia, että poni ei arastellut raippaa juurikaan, vaikka sitä heiluttelin vähän siellä täällä ja silittelin sillä lävitse kroppaa ja jalkoja. Ehkä se vielä jossai vaiheessa oppii myös yhdistämään raipalla naputtelun liikkeellelähtöön? Noh, tehtiin myös "seuraamisharjoituksia" narussa ja lopulta sitten taas siirryttiin valjaiden kanssa leikkimiseen. Pasta sai ottaa paria askelta eteen ja paria peruutusaskelta kun valjaat lojuivat selässä ilman, että mahavyö olisi kiinni, aavistus suupielen kiristymistä, muttei sen kummempaa. Vähän pitelin myös vyötä kädellä kiinni ja pyysin paria askelta eteen, kaik ihan ok. Lopulta lähdettiin talliin valjaat ponin selässä, mutta yhä mahavyö auki ja kun poni käveli rentona, pysäytin ja otin valjaat pois.

Tallissa käytiin pesarilla ensin hetki seisoksimassa ja silittelin ponin läpi ja nostin pari jalkaa, sitten siirryttiin käytävälle varsinaiseen harjaukseen. Tänään oli seisominen taas olevinaan hyvin raskasta pienen esiteinin mielestä ja sitä sai olla vähän väliä palauttamassa takaisin paikoilleen. Ihanaa on kuitenkin, että vaikka hieman luimistutteleekin satunnaisesti, niin se sietää jo täysin harjauksen kaikkialta ilman sen kummempia varomispaikkoja. Viikko sitten kävi vuolija ja totesi että ponilla on sädemädän alkua parissa popossa ja nyt ollaan sitten kavionhoitokuurilla, joka meinasi tänään olla ylettömän vaikeata tuon paikallapysymisen vaikeuden takia. Vasemman puolen jalat sain kohtalaisesti hoidettua, oikean etusen kanssa alkoi ponilla menemään totaalisesti hermot ja rupesi rymistelemään itseään liikkeelle - ja kun vihdoin seisoi hetken kauniisti jalka ylhäällä, laskin jalan alas ja käytiin tekemässä pieni kävelylenkki tallissa, että olisi välillä muutakin kuin seisomista. Ei kestä pieni poni tällä hetkellä selkeästikään tuota seisomista paljoa! Etujalka saatiin täten hoidettua jotenkuten ja sitten käytiin hakemassa heinäkärryistä pieni tuppo heinää, jotta malttaisi poni vielä takasen hoitamisen - ja se menikin kivuttomasti. Sitten käytiin vielä vähän pesarilla seisoksimassa ja lähdettiin takaisin tarhalle. Ai niin! Sain vaihdettua tarhassa ponin riimusta toiseen ilman, että välissä pitelin kättäni kaulan ympärillä! Viskasin vain toisen riimun menemään ja rupesin toista räpeltää päähän, eikä ponilla ollut aikomusta lähteä litomaan sillä välin :D

Sitten koiriin. Tänään oli agitreenit ja Röllillä oli taas meno melkolailla päällä. Se on ruvennut vauhdin löytymisen jälkeen olemaan hankalammin hanskassa pysyvä, ja tälläkin kertaa kakkosesteeltä kun olisi ollut tiukka kurvi kolmoselle (rengas), otti Rölli ilon irti juoksemisesta ja teki pienen kunniakierroksen. Sitten uusi yritys aloitukseen ja homma meni hienosti.. renkaasta alkoi "kiva" suora, jossa oli putki, hyppy ja toisen putken pää ja voi jestas kuin joutui taas itsekin laittamaan töppöstä toisen eteen, että pysyi vauhdissa mukana! Onkohan homma Roosan kanssa sitten joskus ihan superhankalaa, vai onko Rölli vain ottanut vauhdissa kiinni, kun tuntuu ettei meinaa enää välillä aina kunnolla senkään vauhdissa pysyä? Kuitenkin. Itse töppäsin ohjauksessa pari kertaa, mutta Rölli oli kyllä hieno myös radan loppupään. Onneksi (?) oli tänään aika helpot radat, vähän suoraviivaisempaakin menoa välillä, ihan virkistävää vaihtelua! Toisella radalla oli myös keinu ja Rölli on kyllä hieno nykyään siinä, kun se menee sen niin varoen, muttei vaikuta enää jännittävän kuitenkaan.

Roosakin pääsi hieman verryttelemään, oli ollut kyllä aamulla jo Ilkan kanssa metsällä - eli toipuminen menee todella hienosti! Välillä "työpäivien" iltoina se ottaa pari epäpuhdasta askelta liikkelleähtiessä, mutta muutoin virtaa riittää kuin pienellä voimalaitoksella ja jalkakin on pysynyt hyvänä vaikka koira on päässyt vähän energioitaan purkamaankin. Roosa pääsi tänään ottamaan kontakteja puomilla ja keinulla, joiden lisäksi otin sen kanssa keppejä vähän. Kepeillä meinasi vauhti kasvaa ja homma mennä plörinäksi useamman kerran ja jouduttiinkin hieman hiomaan, mutta olin ihan äimänä, kuinka hyvin Roosa otti kontaktit! Aika kovalla äänellä jouduin sitä kyllä ohjeistamaan, kun lievää kuuroutta oli ilmassa, mutta se meni upeasti! Puomille se lähti kovaa, mutta hiljensi vauhtia huudostani ja myös nousukontakti onnistui hienosti - ylhäällä mentiin taas kovaa, mutta huudahduksestani se hidasti kuin hidastikin menonsa ja otti alastulokontaktin jääden jopa hieman odottamaan, että saako tästä nyt jatkaa vai ei. Ennennäkemätöntä! Keinu otettiin kahteen kertaan ja molemmat puhtaasti, siinä vain täytyy komennuksen tulla todella ajoissa, että koiraa ehti pysäyttää vauhtiaan..

Agikautta avaamassa

Sunnuntaina koirat pääsi ekan kerran sitten syyskuun (Rölli) ja lokakuun (?, Roosa) näkemään agilityesteitä, kun oli meidän osalta ekat treenit tälle kautta - koska en ollut tiennyt/tajunnut, että treenit oli alkanu jo huhtikuun alusta.. nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Oli melkoista kikkailua treenirata, mutta molemmat koirat meni todella kivasti, Rölli suorastaan upeasti, Roosa keskittyessään todella hienosti. Sitten taas, Roosa tapansa mukaan menee täysiä, pysähtyy haisteleen, menee täysiä, pysähtyy haisteleen.. ja välissä saattaa unohtaa kuuntelemisen tai rupeaa kuumiessaan louskuttamaan mulle. Rölli teki tasaista hienoa työtä, eikä ollut tietoakaan siitä syksyisestä keinulla rämähtämisestä ja sen jälkeisestä puomikammosta!

Tänään oli sitten seuran ekat epikset ja osallistuttiin mölliradalle molempien kanssa - Röllin onnistuin ajatuksissani ohjaamaan vähän virheelliselle radalle, mutta voitettiin silti 8) Medejä oli mölleissä kaikki kaks vai kolme, mutta voitettiin hei! Kaikenlisäksi Rölli oli vain 5 sekuntia Roosaa hitaampi, Roosan aika tosin selittynee sillä, että se jäi puolessavälissä rataa pelleilemään putkeenmenon kanssa, hyppi putken yli pari kertaa ja kävi kerran puomilla, ennenkuin totesi että "jaaa, niin putki!" ja päästiin jatkaan. Kuitenkin! Viisi sekuntia sähikäisen ja rauhallisen puurtajan välillä on aika hyvin!

Roosan suorituksesta olin erityisen tyytyväinen oikeastaan juurikin sinne puolenvälin putkelle asti, koska siinä alussa oli isoimmat kommervenkit ja putkia houkuttelemassa lähellä hyppyjä, mutta se meni puhtaasti alkuradan. Kun vielä saisi keskittymisen pysymään läpi koko radan.. ja niin, tänään se meni puomin alastulokontaktista yli taas iloisesti, kun sunnuntaina treeneissä se jopa otti kaikki kontaktit upeasti. Treeniä, treeniä.. kepit käytiin sitten vielä kokeilemassa luokkien jälkeen, kun halusin testata, muistaako koirat niitä ollenkaan. Roosa meni kivasti, tosin jouduin taas itse peruuttaa sen kanssa, että malttoi, mutta meni hienosti kuitenkin. Röllikin jopa meni melko kivuttomasti, eikä vaadi enää ihan niin läheistä ohjaamista kuin viimevuonna - ja se jopa ravasi :D

Kyllä se tästä! Röllin kohdalla rupesin taas jo haaveilemaan ainakin hyppyradoista ihan virallisissa..

Röllin ekat viralliset agit

Oltiin siis tänään Röllin kanssa kokeilemassa ja katsomassa, miltäs ne oikeat agilitykilpailut tuntuvatkaan. Paikalle saapuessa oli itsellä aika lohduton fiilis tulevasta - viimeisissä treeneissä kotikentällä Rölli otti ekan kerran tälle vuodelle mukaan omat kuviot ollen välillä korvaton kentänkiertäjä. Sen lisäksi Lietoon ATT:n areenalle päästessä tuo koira lähinnä huusi, haisteli ja hyöri. Olin niin varma, että kun siltä pannan lähdössä otan pois, ottaa se jalat alleen ja häipyy samointein paikalta. Rata vaikutti kohtalaisen simppeliltä (noh, ne kepithän siellä tietty oli), mutta harmikseni en ehtinyt pahemmin maxi-koirien menoa seuraamaan, kun oli hässäkät lapsien ja koiran kanssa, kun ei ollut apukäsiä mukana :D

(Hyppy)radalle mennessä olin saanut Rölliin lämmittelyesteillä edes jonkunsortin kontaktia ja kun päästiin aitojen sisäpuolelle, se rupesi näyttämään jo varsin lupaavalta keskittymisensä kanssa. Alkurata menikin hienosti, Rölli jopa eteni todella hyvin esteillä, putkilla se nyt on hidas.. sitten tuli kepit ja niistä yksi virhe - mutta toisella yrittämällä päästiin puhtaasti, joskin hitaasti. Keppejä seurasi (muistaakseni :D) hyppy, pussi ja 2x hyppy. Pussille me sitten jäätiinkin.. ei meinannut millään tulla lävitse, joten hylsyhän sieltä tuli - lopulta suostui tulemaan pussin, kun tuomari vähän avitti pussin päätä nostamalla. Loput kaksi hyppyä meni taas mainiosti. Mineissäkin oli havaittavissa kevyttä pussiahdistusta ja siinä hylkyjä ropisi myös niille - harmi etten nähnyt, oliko pussi myös maxi-koirilla hylkäyksien suurin syy, vai menikö radat muuten vain plörinäksi (hyllyjä maxeissa 13/16 koiraa).

Agiratakaan ei vaikuttanut kovin pahalta keinuineen ja keppeineen, ja koska Röllin ensimmäinen suoritus oli kuitenkin keskittynyt ja agille lämpätessä se oli superhieno, lähdin varsin hyvillä mielin radalle ilman pelkoa koiran katoamisesta paikalta. Alkurata oli hyppy, pituus, hyppy, putki, keinu ja meni muutoin hyvin, mutta Rölli ampaisi keinulle vauhdilla, millä se ei ole varmaan ikinä mennyt muulle kontaktiesteelle kuin A:lle.. se hieman hämmensi minua, enkä saanut sitä jarraamaan vauhtia, joten laskeutuminen keinulla ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä :D Rölli hieman säikähti allaan laskeutumaan lähtevää keinua ja pomppasi juuri ennen keinun maahan osumista alas. Noh, rata jatkui hienosti ja jopa kepit mentiin melko vauhdikkaasti (no siis, Röllille supervauhdikkaasti, muille koirille toi ois ollu varmaan superhidasta :D), niiden jälkeen olisi ollut vielä putki, puomi, rengas ja hyppy. Puomille jäätiin - Rölli vissiin yhdisti samannäköisen nousun hetki sitten kokemaansa säikähdykseen keinulla, eikä suostunut nousemaan puomille. Lopulta "kiipeekiipee"-kannustuksestani intoutuneena se bongasi lähellä olevan A:n ja juoksi sinne iloisesti, että "jes, mä tiiän tän!" - sinne sitten juoksin perässä ja kehuen nappasin koiran syliin ja poistuttiin radalta..

Vaikka molemmista luokista tulikin hyllyt, olen vaan niiiiiin fiiliksissä! Rölli oli ihan super! Se ei tehnyt mitään odottamatonta, se teki mitä pyydettiin (paitsi nä pari jännää juttua) ja se teki vauhdilla. Mulla oli jo valmiiksi tiedossa, että se ei erityisemmin rakasta puomia, enkä ihmettele, että keinu-kokemuksen jälkeen se koki puomin vielä ikävämmäksi. Nyt sitten täytyy vähän katsella kotikentällä keinulla onnistumisia ja rohkaista sitä puomille jos sielläkin jännättää + pussia pitänee ottaa välillä käyttöön :D Mä oon niin tyytyväinen. Hieno pieni dreeveri <3

Agihurmaa

Olin tänään töissä 3-luokan agikisoissa ja tuli taas niin sellainen fiilis, että vitsit, kyllä minäkin kehtaan kisaamaan lähteä! On vaan niin hienoa nähdä, että 3-tasollakin on hitaita koiria, virheitä tekeviä ohjaavia, ei-niin-sujuvaa menoa ja koiria, jotka eivät välttämättä ole niin varmoja kepeillä ja kontaktien kanssa! Että ei se vissiin ydinfyysikon taitoja ja tarkkuutta tarvitsekaan tuo kisaaminen, varsinkin kun itsekin sinne olisi menossa vain "harrastamaan". Kotona sitten taas netti sauhusi kun katselin tulevia kilpailuita, mihin voisi uskaltautua koirien kanssa - tosin samalla tajusin, että jos nyt tämän kuun kisoihin ilmoitan, niin saan aloittaa yhdellä koiralla kisaamisen, kun toinen on reissussa loppukuun.. ehkä tosin ihan hyvä juttu.

Päätin myös lähteä tekemään Röllin kanssa pikavisiitin agikentällä, vaikka sillä oli tänään ollut metsästyspäiväkin - tosin melko onneton ja tulokseton sellainen. Se on kaikenlisäksi ihan hirmuinen hormoonihirviö ollut Tervakosken näyttelyiden jäljiltä, eikä asiaa ainakaan helpottanut se, että anoppilan koiralla alkoi juoksut.. tänään Rölli sitten aamusta juoksikin metsältä suoraa päätä anoppilan oven taakse louskuttumaan himoissaan. Jei. Muutoin saldona kissa-ajo ja tyhjää hakua.. pää ihan sekaisin pienellä. Noh, kuitenkin. Tehtiin täsmäisku ongelmakohtaan, eli keppeihin, kun päästiin kentälle.

Otin ensin vain neljän kepin verran mietittävää, mutta kun sain Röllin huomion ensin itseeni hajujen sijaan, se menikin kepit kohtalaisen mallikkaasti. Oli vähän O_O-fiilis, koska kepit on sen inhokki, etenkin jos ei oo verkkoja ohjaamassa menoa. Noh, kun oltiin pari kertaa otettu noi neljä keppiä ja tehty välissä parit hypyt ja putket, laitoin jätkän paikkamakuuseen ja hain lisäpituutta kepeille niin, että sitten niitä oli jo kahdeksan kipaletta peräjälkeen. Yhden kerran jätkä ignooras yhden keppivälin, mutta muutoin teki hienosti! Muutoinkin pikkuisella kisoista jääneellä radanpätkällä vauhti oli jotain todella huimaa aiempiin verrattuna. Oliko vain sitten se, ettei ollut kuuma? Mene ja tiedä. Otin viimoitteena koko radanpätkän, eli hurjat putki,kepit, hyppy x5, putki, okseri ja Rölli meni huisin hienosti! Jätettiin siis treenit siihen ja lähdettiin pienen lenkin jälkeen kotio - kerrankin osasin lopettaa kun vielä meni hyvin. Sikamahtava fiilis!

AgiRöllin paluu

Varmaan parin kk:n tauko agissa (jos ei Äetsän epiksiä lasketa) ja voi että on koiralla intoa! Jännitti tosi paljon, vetääkö koira vain perseilyksi tauon, metsästelyn ja maneesiin siirtymisen vuoksi. Mutta vielä mitä! Meillä oli rata johon kuului hyppyjen lisäksi kepit, pussi, keinu, rengas ja putki. Tein ensin pelkkiä keppejä ja keinua erikseen, kepit eivät ihan jaksaneet kiinnostaa, mutta jotenkin nekin menivät. Keinua Rölli jopa rupesi hieman hiffaamaankin, olin pirun ylpeä!

Kun koetin koko rataa, kiisi Rölli vimmatusti ja teki kyllä mitä pyysin, jouduin kyllä pistään aikalailla töppöstä toisen eteen. Jei! Pari omaa mokaa, mutta koira kyllä keskittyi ja teki mitä pyydettiin, pussi sitä vain vähän jännitti, taisi usko loppua kesken, ettei moinen lopu koskaan. Ihan hirmu hyvillä fiiliksillä tästä jatkoon! Ihana paras Rölli <3

Agiepikset Sastamalassa

Ajeltiin tänään Pohjanmaalle koko perheen voimin ja pysähdyttiin matkalla viettämään agipäivää sekä verryttelemään niin omia kuin koirienkin koipia. Osallistuttiin molempien koirien kanssa sekä "putkiluokkaan" että perus mölliluokkaan.

Rölli meni putkiluokassa aika kivasti, vaikka kaksi pientä karkkoa tekikin. Mutta pääasiassa kuunteli ja teki innolla. Roosa teki yhden riemukierroksen, mutta kevyen karjahduksen jälkeen rupesi toimiinkin. Päätyi lopulta sijalle 10/24 tms. ja oli viimeinen palkittu koira. Olin kuitenkin molempiin tyytyväinen.

Mölliluokassa Rölli meni alun hienosti, mutta sitten yhden putken jälkeen veti jonkun superkarkon - ja sieltä palattuaan kulki taas loppumatkan oikein hienosti.. Roosa otti kierroksia ja rupesi hyppiin ja komentaan samaisella putkella jonka jälkeen Rölli karkkos. Siitä kun päästiin eteenpäin, meni taas hyvin ja olin äimänä, kun meni puomille ilman nousun kontaktivirhettä. Oma hämmennys kostautui kun jäin jälkeen ja Roosa päätti hypätä alastulossa jo puolestavälistä pois. Noh, siihen nähden että veti kierrokset överiksi, meni hyvin.

Ihana viikonloppu takana!

Lauantaina lähdin Röllin kanssa maalle ja ensimmäisenä otin ponin käsittelyyn - vähän talutusharjoitusta ja sitten tallissa harjatessa seisomistreeniä. Joskin jossain vaiheessa laitoin naruihin, kun omat hermot meinasivat ruveta kremppaamaan, eikä poninkoulimisessa ois mitään järkeä, jos ite käy hiilenä O_o  Pistin kuolaimettomat, satulan ja otin liinan messiin, suuntana tallin takana oleva tasainen kapeahko, pitkähkö tarha. Siellä sitten vähän harjoiteltiin juoksutuksen alkeita, poni stoppaili aina siinä kohden, missä aidanvieressä on heinäkasa, mutta rupesi pikkuhiljaa kyllä sitäkin ohittamaan paremmin ja paremmin. Sitten juoksutusta toiseen suuntaan, meni jo paljon paremmin, vaikka vähän piti siinäkin testata, että saisko peruuttaa/ryykiä heinille. Totesin, että poni kulkee tasaisesti, ei onnu mitään jalkaa eikä varusteetkaan tunnu haittaavan - eli selkään. Siinä alkoi sitten sama jäkitys kuin edellisellä ratsastuslenkillä, nyt vain ei Nani tahtonut heinäkasan päältä poies. Siinä hetki keskusteltiin rauhassa, poni potkiskeli vuorotellen takasillaan, välillä meinasi vähän napata mun kengäkärjestä ja peruutteli, aina kun rauhoittui paikoilleen, kysyin, josko jo edettäisiin. Sama toistui joka kerta heinäkasaa ohittaessa pitkän aikaa. Samoin käännökset heinäkasalta poispäin johtivat kiihdyttämiseen ja vänkäämiseen. Kun vihdoin poni kulki mihin halusin eikä vängännyt, ei kiihdytellyt eikä stopannut heinäkasalla, lopetin ratsastuksen, riisuin satulan ja käytiin tallissa vaihtamassa riimu päähän ja lähdettiin vielä hieman kävelylle.

Röllin kanssa sitten läksin metsään, nyt kun jäniksiä saa ajaa. Oltiin vähän aikaseen liikkeellä ja ekaan kahteen tuntiin ei koira löytänyt/saanut mitään liikkeelle. Sitten yksi herättelypätkä ilman tulosta ja vähän sen jälkeen uudesta paikasta ajo! Itse opettelin metsässäoloajan Tracker Hunterin käyttöä ja seurailin mielenkiinnolla nopeuksia, Röllistä tiesi sen olevan haussa, kun nopeudet olivat 3-5km/h ja ajossa, kun nopeudet olivat 10-11km/h. En itseasiassa edes ensin ollut varma, oliko Rölli ajossa, kun olin itse jo palannut tallille ja ottanut ensimmäisen kolmesta hevosesta sisälle, kun kuulin, että kyllä se nyt väkisinkin haukkuu ja hihitellen vielä soitin pantaankin ja haukkuihan se, nopeus 11km/h. Kun sitten nousin yläpihalle, tulikin rusakko jo  minua vastaan ja teki silmukan ja katosi jonnekin vanhan tallin vieruspöheikköön. Rölli selvitteli hukkaa ja sai ilmeisesti sitten pidemmältä taas tallin takaa jostain vähän vainua ja jatkoi vielä jonkun aikaa ajoa. Kun se lopulta tuli taas takaisin, tuli se ihan eri suunnasta, mistä oletin sen palailevan. sitten se kävi vähän laitumilla etsimässä rusuja ja lopulta päätyi peltojen kautta taas toiseen ajoon - myös tämä rusakko hyppäsi melkein syliini metsän puolelta hiekkatielle juostessaan! Tuli vissiin taas hukka ja siitä sain vihdoin pyydystettyä Röllin kiinni ja pakkasin autoon, 3,5 tunnin "treenin" jälkeen.

Sunnuntaina sitten oli molempien koirien kanssa agiepikset, mölliluokka. Vähän jännitin, kun kenttä ei ollut täysin aidattu, että lähteekö Rölli livohkaan, mutta paria pientä kaikkoamista (ensin ratahenkilökuntaa moikkaamaan ja sitten vähän nuuskuttelua ennen radan jatkamista) lukuunottamatta sehän meni hienosti! Tosin noi kaikkoamiset aikaansai sen, että ihanneaika ylittyi reeeeeeilusti ja tietty virheitäkin tuli ja oltiin sitten sijalla 3/3 :D Mutta olin kuitenkin tyytyväinen, koska se toimi hienosti aina kun vain toimi ;D Roosa oli aamusta ollut vähän kyyhky/sorsametsällä ja sillä oli täten pahimmat energiat poissa, jolloin se keskittyi hienosti tekemään, eikä höseltämään - tuloksena ainoana koirana ihanneajan alitus, mutta harmilliset 5 virhepistettä puomin nousupuolen kontaktivirheestä - joka tosin oli melkein odotettavissa oleva juttu, vaikka koetinkin saada sen kontaktin ottamaan. Ihan huippu fiilis, etenkin kun näin ratahenkilökunnan "riemun" kun edes joku pysyi ihanneajassa ja ihan keveästi. Kaikenlisäksi muut olivat niin hitaita ja tekivät niin paljon enemmän mokia, että Roosa voitti luokan <3 Olin aivan tolkuttoman tyytyväinen. Harmitti tosin, etten ilmoittanut myös 1-luokkaan, kun ei sitä kokeilleista monella muullakaan ollut kepit läheskään hallussa.

Vermon poninäyttelyt & syksy

Uhhuh, kun aika vierii. Koska syksy on tullut!

Eli kyyhkystys alkoi 10. päivä ja sorsastus maanantaina 20. päivä.. eipä ole paljoa miestä ja Roosaa kotona näkynyt. Ollaan me agissa käyty normaalisti sen mitä on päästy ja ponikin on satunnaisesti liikuskellut. Roosa on ollut agissa oma itsensä - välillä ihan super ja välillä ihan superpösilö. Rölli on ollut agissa oma itsensä, eli lähinnä super - ja se hetken kadoksissa ollut vauhtikin on löytynyt. Nyt pitäisi vain Röllin kanssa päästä myös metsään vähän jänöjä katselemaan, kettuajokin olisi kiva. Suunnitelmissahan oli, että ois huisia laittaa se kokeisiin alkusyksystä, että sais jonkunsortin "lähtöarvion" ja arvion muutenkin, että millainen tuo on. Kun enhän minä noista ajavista paljoa tiedä, kun kotona on ollut vain seisojia!

Röllin kanssa agikurssilla on viimeaikoina ollut kivasti vaihtelua - joku kerta ollaan vaan iloiteltu tuttuja ja turvallisia juttuja ratana ja taas toisella kerralla on otettu harjoituksen alle 1-2 erilaista ohjauskuviota. Tällä viikolla harjoiteltiin pakkovalssia sekä sylikäännöstä, pakkovalssi sujui just eikä melkein ihan ekalta yrittämältä, mutta sylikäännöksen kohdalla saatiin hieman tehdä töitäkin, kun se avustaja nameinensa oli vain niin ihanan houkutteleva.. noh, muutaman toiston ja erehdyksen kautta rupesi Röllikin hiffaamaan asiaa ja muistamaan, että meikäläinen toimii käskyttäjänä ja sitten mentiinkin hienosti! Ei voi kuin ylpeä olla. Sunnuntaina meillä ois ekat epäviralliset kisatkin molempien koirien kanssa, saa nähdä, mikä katastrofi niistä seuraa :D

Viimelauantaina oli Vermon poninäyttelytkin - niitä varten reenailtiin taas pari viikkoa (huisia..) 3x viikossa kuntoillen ja ponin kanssa olen nyt ruvennut treenaamaan myös tuntumalla kulkemista ja toivomaan, että sieltä saataisiin myötäystä aikaiseksi jossain välissä. Tallissa taasen harjoituksen alla on käytävällä seisominen ilman naruja ja se onnistuu jo välillä ihan kivasti! Noh, Vermossa saatiin ihan kiva arvostelu rotukehässä, tulos kuitenkin vain II palkinto ja luokkasijoitus 3/3.. Hippoksen kehässä myös ihan mukiinmenevä ja odotettu arvostelu, pisteet 37 tai 38 ja II palkinto. Ponissa oli paikanpäällä virtaa välillä lähes liikaa ja sitten taas etenkin rotukehässä kun joutuikin yksin juoksemaan eikä saanut mennä muiden perässä, niin sitten oli tympeätä - liikuttiin nyt silti onneksi.

Ai eikö kehässä pitänytkään esittää myös laukkaa?

Kaikki nämä kuvat © AE

Senkin söpö vaaleaverikkö <3

Osataan mei ravatakin!

Lomailua

Vein perjantaina Ilkan ja Roosan Santahaminaan, kun Roosan kasvattaja järjesti siellä jokavuotisen vesileirin. Viikonloppuun heillä kuului paljon noutoja, niin maalta kuin vedestä, lammesta kuin merestä. Kovasti oli Roosan ja Ilkan yhteistyötä sekä Roosan työskentelyä muutenkin kehuttu, samoin kuin ohjaajan ja koiran välistä suhdetta. Kaikki oli mennyt loistavasti, täydellisesti tai täydellisyyttä hipoen. Kaikin puolin positiivinen koulutusviikonloppu siis takana!

Rölli pääsi ensin pe-la yöksi Lohjalle, siellä sai istua pihalla juoksunarussa yötä lukuunottamatta (eli illasta ne pari tuntia, mitä oltiin hereillä ja aamusta pari tuntia, ennenkuin jatkettiin matkaa). Suunnattiin sieltä Sammatin Kirmusjärvellä sijaitsevalle saarelle meikäläisen tädin mökille, Rölli ei jännittänyt venereissua ollenkaan, vaikkei se tietääkseni ole veneessä aiemmin ollut. Saarella se sai sitten viettää villiä elämää ja oli koko sielläoloajan vapaana, koska vain muutamalla muulla mökillä oli asukkaat paikalla, eikä siellä ole riistaa, jonka perässä juosta. Punkkipyydyksenä Rölli kyllä toimi erinomaisesti ja sen turkista poimittiinkin tuona aikana 250+ punkkia, onneksi vain muutama jouduttiin irrottamaan nahasta.. noh, hälvenipä meikäläisenkin punkkikammo aika tehokkaasti! Molemmat koirat olivat sunnuntai-iltana kotiinpäästessä väsyneitä, mutta tyytyväisiä <3

Eilen sitten oli Roosan kanssa agia ja ensimmäistä rataa lukuunottamatta se oli aika kone! Mä olen nyt itse ruvennut käyttämään käsiäni paljon tehokkaammin ohjaamisessa ja huomaa kyllä, että myös Roosa seuraa paljon tehokkaammin, mitä teen. Yhden kerran se kylläkin pysähtyi mustan u:n muotoisen putken suulle vaan räkyttään ja päriseen mulle, mutta sitten kun kokeiltiin lähestyä putki toisen reitin kautta, meni sinne ilman mitään ongelmia. Ratoihin tutustuessa mä olin aivan varma, etten ikinä selviä niistä mutkitteluista, mutta hyvinhän se meni ja osasin itse aika hyvin miettiä reitit ja ohjaukset. Oli kyllä mahtava fiilis!

Tänään sitten Ulla laittoi sähköpostia, että olenko harkinnut kisaamista ja haluaisinko mieluummin käydä kisaamaan aikovien kanssa treeneissä, että ne olisivat meille paremmat kuin nuo harrastelijatreenit ja tästä eteenpäin sitten treenaillaankin sunnuntaisin Roosan kanssa. Mulla on vain niin pirun hyvä fiilis!

Röllikuvia

Putkikiva takana

Kaukaa se lähtee, mutta yli pääsee

Hieman liioitellusti ehkä jätetty ilmavaraa..

Kuva myös keskiviikon treeneistä

Ratakuva siis. Tämä yhtä hienoa Hanna-laatua kuin maanantainenkin :D Tehtiin rata ensin pätkissä, kaikki teki ensin esteet 1-7, sitten 7-14 ja viimeiseksi 14-19 - ja lopuksi sitten vielä koko rata. Rölli oli tänään todella laiska, mutta teki mitä pyydettiin - joskin pari kertaa meinasi pirulainen merkata kesken radan, etenkin sen jälkeen, kun treeneissä ollut kultsiuros merkkaili minne sattui.. pari kertaa se meinasi mennä esteestä ohitse, mutta ne olivat selkeästi omia ohjausvirheitä, jotenkin oli Roosa-moodi ohjauksessa päällä, ettei tarvitse kuin vähän roiskasta kädellä esteen suuntaan, jonka lisäksi tuo Röllin tänpäiväinen hitaus aiheutti sen, että meinasin olla aivan liikaa edellä kokoajan. Mutta hitautta ja haistelua lukuunottamatta meni todella hienosti! Ilkka näki meidän suorituksen, kun tehtiin koko rata ja oli varsin ihmeissään, että tuo dreeverinpirulainen tekee niin tarkkaa työtä :D

Ahkerointia ja vähän rähinääkin

Tänään oli agitreenit Roosan kanssa, mutta otin varuuksi myös Röllin mukaan, jos ketään ei häiritseisi, että touhuan myös sen kanssa. Tehtäviä oli tänään varsinaisesti kaksi - rata ja sitten neljän esteen muodostama neliö, jossa treenattaisiin äänetöntä ohjausta. Tarkoituksena oli, että samaan aikaan kun yksi koirakko on rataa tekemässä, toinen koirakko voi treenata ohjaamista neliöllä, mutta loppujen lopuksi neliöllä ei käynyt toisen koirakon rataa suorittaessa kukaan muu kuin minä koirineni sekä yksi tyttö parsoneidensa kanssa.

Menin ihan ensimmäisenä Röllin kanssa neliölle ja ainoastaan yhden kerran jouduin turvautumaan ääneen, kun olin ihan varma, että se häippäisee radansuorittajan luokse - muttei häippässytkään. Oli kyllä melko vaikeata alkuun pysytellä hiljaa ja antaa ruumiinkielen hoitaa hommansa, mutta fiksu jätkä teki juuri niinkuin pitikin. Otin välistävetoja, takaakiertoja, välillä kahden hypyn suoraa, molempiin suuntiin ja aina vain meni hienosti. Pienen odottelun jälkeen pääsin Röllin kanssa sitten radallekin, ajattelin ensin, että ottaisin hieman helpotettuna, mutta Maria rohkaisi kokeilemaan, että kyllähän se menee alunperin suunniteltunakin.

Yllä näettekin minun älyttömän hienon piirroksen radasta :D Eli alussa kolme normihyppyä vähän siksakkimaisesti, siitä muuri, muurilta takaisin "edelliselle" hypylle, hypyltä putkeen, sieltä puomi, kaksi hyppyä, putki, muuri ja kolme "siksak-estettä" takaisinpäin. Sain ottaa alun Röllin kanssa kahteen kertaan, kun itse meinasin pyllähtää nurin seottuani askelissa, mutta muutoin Rölli meni upeasti aina puomille asti, jota se meinasi taas hieman vissiin jännittää. Sain hieman houkutella sitä, mutta alkuun päästyään meni puomin taas mallikkaasti - ja eipähän ainakaan kontakteille osuminen ole ongelmana. Puomin jälkeen sitten taas loput esteet sekä putki menikin moitteettomasti ja putkelle etenkin Rölli irtoaa välistä jo todella hienosti. Otettiin rata myös toiseen kertaan ja sain myös sillä yrittämällä houkutella Röllin puomille, mutta meni jo paljon reippaammin kuin ensimmäisellä kerralla.

Seuraavaksi menin taas sitten Roosan kanssa neliölle, hieman jännäsin, että lähteekö se heittään rinksaa, etenkin kun kentällä oli toinenkin koirakko työskentelemässä, joten otin alkuun melko varmanpäälle-jutun ja pyysin hyppäämään vain kehään sisälle ja palkkasin heti siitä. Jokatapauksessa Roosakin meni aivan tolkuttoman upeasti pelkällä ruumiinkielellä ohjaten, olin ihan äimänä, kuinka tarkasti se seurasi, mitä pyydän! Sitten tulikin välirähinä, kun samaan aikaan kun Roosa hyppäsi kehästä "ulospäin", hyppäsi Elma radalla 3-esteeltä "vastaan" ja syttyi rähinä. Koirat eivät onneksi kamalan kauaa ehtineet tohista, kun väliin päästiin ja kolmen ihmisen voimin saatiin ne aika hyvin pidettyä toisistaan erossa kunnes molemmat koirat oli napattu kiinni. Mitään vammoja ei syntynyt, eikä Roosa ainakaan vaikuttanut heti kiinnijouduttuaan enää edes "verenhimoiselta" - joten pienen kovistelun jälkeen otin sen kanssa vielä neliöllä yhden "takuuvarman" tehtävän, että sain sen vielä palkittua hyvästä suorituksesta.

Radallakin Roosa oli uskomattoman hyvässä vedossa, tai siis uskomattoman hyvin kuulolla, vaikka aloituspaikalle mennessä se meinasi vain haistella maata ja olla omissa maailmoissaan. Kolmosesteelle se tuli ekalla kerralla aivan käsittämättömästi, en tiedä, lähtikö se hyppyyn minun "hyppy"-käskystä vai mitä ihmettä tapahtui, mutta se loikkasi tolkuttoman kaukaa ja suoraan riman päälle - onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään ja aloiteltiin kolmoselta "uudelleen", kun saatiin este korjattua takaisin kuosiin. Siitä Roosa menikin sitten ihan superisti, tarveisi vielä keksiä vain jokin käskysana, jolla se hieman himmaisi vauhtia puomille noustessa, kun kontakti meinaa nousussa jäädä välistä. Toinen kierros radalla menikin jo kunnolla, koko rata putkeen (joskin kun menin itse päässäni sekaisin, tehtiin hyppy-muuri-hyppy-ympyrä kahteen kertaan ennen putkelle lähtöä..) ilman mitään hömpötyksiä. Olin tolkuttoman tyytyväinen! Kun siinä hetki oltiin hengähdetty, otin vielä kepit pariin kertaan, että päästäisiin joskus niidenkin suhteen vähän eteenpäin.

Kun meidän ryhmä rupesi lähtemään kotiopäin ja seuraava ryhmä kokoontumaan rataa katselemaan, otin myös Röllin kanssa vielä hieman keppitreeniä, josko senkin kanssa saisi niitä pikkuhiljaa haltuun - myös ilman verkkoja.

Karkkipussikisat

Tänään oli seuran toiset karkkipussikisat ja mulla oli kolme starttia edessä - Röllin kanssa möllimölleissä sekä mölleissä ja Roosan kanssa mölleissä. Möllimölleillä oli 8 esteen rata, jossa kolmen hypyn suora, mutka ja neljäs hyppy, mutka ja muuri, muurilta jotakuinkin suoralla linjalla mutkaputkeen, sieltä melko jyrkästi kääntäen vielä kahden hypyn "suora". Rölli meni todella hienosti putkelle asti, jossa mun ohjaus jäi vähän puolittaiseksi ja jätkä meni putkesta ohitse, palasi takaisin ja sitten meni putken, joskin melko hitaasti - sieltä taas hypyille kuitenkin oikein mallikkaasti. Saatiin sija 2/2, kun isovillakoira oli kumma kyllä meitä nopeampi, virhepisteet samat :D

Mölliradalla oli 15 estettä, putkelle asti sama kuin möllimölleissä, sitten putkelta lähdettiinkin suoraan puomille, puomilta mutka ja hyppy, hieman kaartaen pituus, sitten taas putki, siitä suoralla hyppy (jossa koirilla melko kiusaus mennä koko kolmen hypyn suora, kun kyseessä aloitussuoran viimeinen este), mutkan kautta uudelle hypylle, siitä putkelle ja tiukasti kurvaten vielä viimeinen kahden hypyn suora. Roosa kulki hienosti, mutta tein sen kanssa saman virheen putkelle kuin Röllinkin kanssa, ja sekös harmitti! Ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä märehtimään, Roosa on kun on kevyesti vikkelämpi jaloistaan kuin tappijalkainen dreeveri.. puomi meni hienosti, joskin nousun kontakti oli vähällä jäädä välistä, Roosa meni myös hypyt seuraavalle putkelle hyvin, putkelta se juoksi esteelle ennenkuin ehdin edes käskeä sitä, mutta onneksi ehdin huutaa sille jo ennen hyppyynlähtöä kutsua, että osasi kääntyä haluamalleni esteelle, eikä jatkanut estesuoraa. Meni todella hyvin myös lopun, ei mitään moitetta! Olin ihan tolkuttoman läkähtynyt sen kanssa juoksemisesta, mutta hirmu hyvä fiilis, vaikka oma uusiutunut ohjausvirhe harmittikin.

Rölli taasen teki elämänsä ensimmäiset katoamiset.. noh, se meni puomin vielä hienosti, mutta sen jälkeen nenä vei hetkeksi muualle ja se häiritsi hypyn jälkeisen pituudenkin suorittamista - siitä sitten jatkettiin putkelle kuitenkin hyvin ja irtosi todella hyvin, ei tarvinnut meikäläisen saatella lähellekään putkea! Putken jälkeen meni vielä kaksi hyppyä ja seuraava putki hienosti, mutta sitten tuli jokin nenää kutkuttanut tuoksu tai muuten aivot kääntyivät off-tilaan.. sain lähes kädestä pitäen ohjata sen takaisin esteelle, joka oli seuraavana vuorossa, mutta siitä menikin sitten hienosti vielä seuraavan, eli viimeisen, esteen.. :D Jälkeenpäin kun mietin asiaa, rupesin pohtimaan että koska kuitenkin mölliradan loppu oli taas sama kuin möllimölliradankin putkesta eteenpäin, ja itse ohjasinkin samalta puolelta tällä toisella radalla, kuin mistä Roosan, että johtuiko toinen hairahdus siitä? Olisiko se mennyt viimeisetkin esteet hienosti, jos olisin "tajunnu" tehdä radan lopun samallatapaa, kuin ensimmäiselläkin radalla? Noh, sitä me emme saa koskaan tietää.

Rölliä kyllä kokeneemmat kehuivat, että menee aivan hurjan hienosti keskittyessään ja olin kyllä todella otettu kehuista! Noin pitkää rataa me ei olla varmaan ennen edes menty, joten onhan varmaan tuo vähän senkin harjoituksen puutetta. Olen kyllä silti tyytyväinen molempien koirien suorituksiin. Olin myös ällikällä lyöty, kun kuulin, että mölliluokassa tultiin Roosan kanssa kolmansiksi! Osallistujia oli 12 vai 15, ja me oltiin kolmansia! Uskomatonta! Eli oltiin nopeimmat yhden virheen tehneet, ihanneaikana kun oli 50s ja Roosan aika oli 29s..

Agilityä ja poneilua

Maanantaina ratsastelin Namilla pitkästä aikaa, lähes tunti siinä vierähti, kun rupesi treenaamaan.. nyt on harjoiteltu muuten maastakäsin aika paljon, talutusharjoituksia ja sitten ihan käytävällä seisomista ilman, että on sidottu kiinni. Keskityttiin tarhassa työskentelemään tuntumaa hakien, kuolaimettomilla suitsilla tällä kertaa. Käynnissä poni meni vielä ihan kivasti, mutta ensimmäisen ravipätkän aikana rupesi piukkenemaan ja yrittämään vain portillepäin.. siinä sitten pitkät tovit treenattiin haluamaani suuntaan kulkemista, laskeuduin välillä selästäkin, että pystyin konkreettisemmin ohjaamaan ponin sinne, minne yritin sitä ohjata. Kun homma sujui, annoin palkaksi ponin ottaa pienen laukkapyrähdyksen, jonka jälkeen taas vähän muisteltiin, että mitäs sitä ennen oltiinkaan opeteltu :D Heti kun tamma kulki rentona tasaisella, hyvin kevyellä tuntumalla haluamaani suuntaan (myös portin ohitse), lopeteltiin homma ja mentiin talliin riisumaan ratsastusvarusteet.

Eilen oli Röllin kanssa agilityä ja tehtiin ekan kerran tämän ryhmän kanssa niin, että kukin suoritti vuorollaan rataa pätkissä ja muut katselivat - kentän nurkassa oli putki-rengs-yhdistelmä, jota pystyi samanaikaisesti treenaamaan, kun joku oli radalla, mutta aika paljon odottelua silti oli. Röllin kanssa vuorot menivät nopeasti, kun se teki tarkasti mitä pyydettiin - ekan kerran meillä oli treeneissä takaakierto, mutta sitä ollaan kotona harjoiteltu, ekalla yrittämällä Rölli kiersi koko esteen, mutta uudella lähestymisellä meni aivan kuten pitikin. Kouluttaja sanoi, että voin rohkeammin koettaa, josko Rölli irtoaisi putkillekin itsenäisemmin, kun se niin hienosti menee, eikä tarveisi sitä saattaa vanhasta tottumuksesta aivan putken suulle asti - yksi putkensuullapyörähdys tästä seurasi, mutta muutoin pari ohjausta menikin ihan hienosti, vaikka itse en ihan putken viereen mennytkään. On se hassu pieni dreeveri <3

Tänään sitten kävi eläinlääkäri rokottamassa Röllin sekä Namin, Roosa vain mouhusi välimatkaa pitäen, vaikkei ole hetkeen mein vakilääkärin kanssa tekemisissä ollutkaan, kun leikkauksen suoritti toinen lääkäri.. Kehuipa lekuri Namia hienoksi ja uskomattoman rauhalliseksi, kun Pinja puuhasteli pistämisen jälkeen karsinassa harja kädessään ja poni seisoi paikoillaan ja välillä vähän tuuppi turvallaan Pinniä.

Roosa on tehnyt paljon vesitöitä ja vesityökokeeseen se osallistunee kuukauden päästä Santahaminan vesileirin yhteydessä, kun lähempänäkään ei tainnut olla ennen sitä. Ilkka rupesi jo miettimään sitäkin, että voi olla, ettei Roosa osallistukaan kuin Tammelan KAER-kokeeseen syksyllä, kun kokeet on niin hintavia, mutta saa nyt nähdä, enköhän mä sen saa osallistuun muualleki :D

Koirien treenailua ja talutusratsastusta

Huuh, olenpas taas unohtanut päivitellä touhuja! Jos lyhyesti koostais: viikko sitten maanantaina oli agility-iltamat taas, eli ensin Roosan kanssa ja heti perään Röllin kanssa treenit. Roosa oli todella hyvä treeneissä, kuunteli jopa, eikä pahemmin keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä.. Rölli oli oma tasainen, luotettava suorittaja itsensä, olin erittäin tyytyväinen!

Keskiviikkona Roosalla oli vesityöpäivä kanakoiratyyppien kesken, meni aika kivasti, ohjattavuus oli ajoittain mitä oli, mutta tehtävät tuli suoritettua aina sitten, kun koira jaksoi taas keskittyä, mitä Ilkka sille selosti. Treenit pidetään aina koemuotoisina ja keskiviikon suorituksesta olisi tullut avoimen luokan vesityöstä 4 pistettä, eli ei paskasti ollenkaan (kun 5 on siis paras..)!

Torstaina oli seuran karkkipussikisat agilityssä, jossa Rölli meni hienosti, mutta meinasi eksyä toiseen putkeen menon kanssa ja menetti kallisarvoista aikaa - tuli toiseksi luokassaan ja hävisi voittajalle kaksi sekuntia! Roosa taasen oli superpälli ja teki niin paljon omia kuvioita, että meinasi hävettää, vaikka iloittelemaanhan tuonne mentiin ja se näkyi kyllä osassa muidenkin suorituksia :D Lopputuloksena oli toisiksi viimeinen sija omassa luokassaan, 1,4 sekuntia yliaikaa ja 25 virhepistettä.. repikääs siitä!

Torstaina pääsi myös Nami töihin hieman, kun kaverin pian 2-vuotias poika kävi vähän ottamassa tuntumaa ponilla ratsastamiseen. Ai niin, kävinhän mä tiistainakin ajamassa ponin ja se oli niin tahmea, niin tahmea! Sillä oli silloin vielä kiima päällänsä, että ehkä se johtui siitä. Kesti ihan tolkuttoman kauan lenkissä ja mä totesinkin yhdessä kohtaa ponille, että oltais oltu nopeampia, jos mä olisin iteki ollu jalan matkassa..

Perjantai-iltana oli Röllin kanssa tottista, jossa käytiin kaupunkikierroksella. Rölli oli just niin pöljä etenkin alkumatkasta, kuin mitä oletinkin, mutta aina sitten kun pysähdyttiin johonkin tekemään hieman jotain pikkujuttuja (sivulletuloja, seuraamisia, luoksetuloja jne.), niin se oli oikein hieno. Loppumatkasta keksin myös yhden keinon pitää koira kiskomatta ainakin pahimpien ylimääräisten energioiden purkamisen jälkeen, eli kehuin kun kulki nätisti remmi löysällä ja viskelin nameja maahan aina palkaksi :D

Sunnuntaina Namilla oli talutuskeikka serkun tytön synttäreille, pääsi taas maistelemaan, miltäs se kopissa matkustaminen tuntuukaan. Ainakaan ei pahoja traumoja vieläkään ole, kun meni faijan kanssa koppiin, kun annoin narun sille ja sanoin, että käyn hakees toisen narun tallista, että saa koppiin paniikkilukollisella narulla kii - ja faija oli sillä välin päättäny ponin viedä jo kyytiin :D Keikka meni hyvin, Nami alkuun kopista päästyään hösötti ja oli kiireinen, joten laitoin varuuksi sille myös suitset päähän, mutta "töihin" päästyään ja lapsilauman ympäröimänä se oli rauhallinen ja kiltti, vaikka kaikki hälisi ja oli häslinkiä muutenkin. Porkkanoita tamma ei tosin suostunut syömään, vaikka niitä sille tarjottiin, mutta sitten vierasväki repi sille ruohotupsuja, joita se tyytyväisenä rouskutti.

Eilen oli Roosan kanssa taas agilityä, ja se oli hieno! Oli aika vaativa rata, kun oli aluevalmennuslaisten jäljiltä ilmeisesti, mutta ei siinä suurempia sattumuksia tullut. Lisäksi jäin hetkeksi äimistyneenä seisomaan paikoilleni tajuamatta liikkua, kun Roosa meni kepit itse! Se on aina ennen vaatinut niissä ihan hillittömästi ohjaamista ja silti meinannut mennä vain jokatoisesta välistä - mutta nyt se meni ne itse, kun lähtöpaikan olin vain ehtinyt näyttää ja kertaalleen käskyn antamaan. Ihan tolkuttoman upeata, vaikka olisikin ollut vain joku yhden kerran hairahdus :D Muutenkin Roosa oli taas jotenkin tosi hyvin kuulolla, eikä tällä kertaa varastanut lähdöissäkään - tosin kävin sitä myös palkkaamassa siitä, että odotti nätisti lupaa.

Humps, taas ollaan takakorkeita!

Namista on tullut taas aivan järkyttävän takakorkea, ihan pienessä ajassa! Mä ylipäänsä tajusin asian vasta sunnuntaina, kun otettiin ensin noita Pinjan ratsastuskuvia ja sitten koitin ottaa jonkunsortin rakennekuvaa ponista, kun Silja sitä piteli. Eihän niitä kehdannut julkaista, kun Nami oli ihan kauhian näkönen, hyvä ettei nenälleen lennä :D Tiistaina kävin ponin ajamassakin, toinen kerta ilman potkuremmiä ja meni hyvin ainakin niiltä osin. Tammalla oli kiima ja se oli sitten nahkea liikkumaan, etenkin tallilta poispäin, mutta nyt ei tullut kunnon reippailupätkää ravissa takaisinpäin kuin Insinöörintiellä. Säikäytettiin myös puunkorjuukoneen kuski, joka koneensa kanssa oli työskentelemässä hiittiksen kääntösilmukassa.. se ei ilmeisesti osannut odottaa, että joku voisi kaviokkaan kanssa tulla sinne ja oli sen näköinen, että sydänkohtaus ei ollut kaukana, kun bongasi meidät ohittamassa metrin päästä konettaan. Harvemminpa vissiin säikähtäminen näin päin menee hevosen ja työkoneen kohdatessa. Tallillepäin ajellessa meinattiin myös klopata pari kanaa ja kukko, kun eivät meinanneet millään väistää tieltä ja poni tietenkin oli menossa tuttavuutta tekemään, kun linnut olivat kerrankin kunnolla saavutettavissa..

Ai niin, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Nami oli päättänyt karata tarhasta, jonka jälkeen se oli niittänyt anoppilan pihanurmen ja tämän jälkeen päätynyt rehuvarastoon tallin avonaisesta päätyovesta.. siellä se oli jonkin verran myös rouskutellut menemään ja oli kuulemma aika pinkeänä aamulla kun Isto oli sen löytänyt - ja aavistuksen verran jättänyt myös sotkua jälkeensä. Ei ollut erityisen tyytyväinen appiukko ja mun ajohaaveet kariutuivat, vaikka puoleenpäivään mennessä poni vaikuttikin jo varsin normaalilta itseltään. Käytiin sitten vain käveleskelemässä Röllin ja Namin kanssa ja myöhemmin päivällä vielä laitettiin satula tamman selkään sen verran, että Pinja pääsi vähän ratsastamaan. Onneksi ei tullut mitään ähkyä tai muuta hankaluutta moisesta yösyöpöttelystä!

Oon koittanu koirien kanssa kotona tehdä jotain pientä joka päivä, jonka lisäksi Ilkka on nyt taas alottanut tehotreenit Roosan kanssa, vesityötä, noutoja, piilotetun esineen (noh, linnun) hakua ja jonkin verran tottelevaisuutta. Roosa ylenkatsoo tällä hetkellä damia ja sen kyllä huomasi myös keskiviikkoisissa kanakoirajaoksen treeneissä - kaikki muu kuin oikea eläin on sen mielestä aika ajantuhlausta. Ei sillä, kokeissahan ei dameja nähdä, mutta voisi se silti noutaa kaiken mitä noudettavaksi laitetaan.. kyllä se  damin vielä nouti, mutta kun tuli ensin kahden linnun nouto ja viimeisenä hommana pitkänmatkan nouto kumiankalla, niin kumiankan se toi about niille paikoille, jossa fasaanit olivat olleet ja lähti etsimään jotain "oikeata" haettavaa. Kyllähän se kumiankkakin sieltä sitten tuotiin, kun Ilkka meni lopulta ja laittoi sen Roosalle suuhun, mutta ruah.

Keskiviikkona oli myös Röllin agilitypäivä ja voi että kun se oli taas vain niin hieno :D Uutena esteenä oli A ja sitä se jännäs kyllä, mutta kerran kun pannasta pitäen sen talutin ja namilla houkuttelin liikkumaan, niin sen jälkeen mentiinkin jo vauhdilla, mutta pysähdyttiin "hou":lla kontaktille <3 Kokeiltiin myös ekan kerran keppejä ilman ohjuriverkkoja, eikä nekään ihan paskasti menneet. Kaikkea vähän tehtiin, mutta treenien kruununa oli neljän esteen (rengas-3x hyppy) ja putken muodostama "rata", joka mentiin pikkuhiljaa vaikeuttaen. Ensin vain vika este ja putki, seuraavaksi kaksi vikaa estettä ja putki jne. Kun mentiin koko pätkä, Rölli meinasi ensimmäisen hyppyesteen jälkeen tulla luo, mutta haki hienosti takaisin esteelle, kun toistin hyppy-käskyn ja vähän vielä huidoin esteen suuntaan <3 Se vain on niin taitava, että <3

Välillä pistää kyllä myös harmittamaan Pinjan puolesta, että koirat ei noteeraa sen käskyjä millään. Pinja kun olisi jo innokas koiranohjaaja, mutta ei saa koirilta mitään reaktiota mihinkään käskyyn, vaikka se olisi kuinka selkeä :D Esim. tänne, peti, läpi ja hyppy tulevat kuin kenen tahansa suusta.. noh, ehkä kun se tuosta vielä vähän kasvaa.

Agikuvia Röllistä

Maanantain agi-ilta

Eilen mulla oli siis koirien kanssa varsinainen agi-ilta, kun oli Roosan treenit 18.30-20.00 ja Röllin kanssa treenit poikkeuksellisesti myös maanantaina ja tunti tuohon Roosan treenien perään siis sen kanssa. Vähän jännitti, että miten Roosan kanssa tulee menemään, kun oli ekat agitreenit sitten leikkauksen ja toisaalta sunnuntaipäiväinen kotihyppyyttely oli niin onnettoman tuntuista.

Roosa oli kuitenkin intopiukkana ja oma itsensä. Tarkoituksena oli suorittaa 16 esteen rata, mutta pilkottiin se suosiolla pienemmiksi osiksi ainakin ekalle kerralle Roosan kanssa. Siitä huolimatta se karkasi pari kertaa kesken suorituksen omille teilleen ja palasi kun oli tarkistanut kulloinkin vuorossa olleen sopukan kentästä. Hillitsin itseni kyllä hyvin, enkä läksyttänyt sitä, kun lopulta tuli takaisin. Roosa meni taas kovaa ja hienosti ne pätkät, kun keskittyi - kun siltä saisi vielä tuon karkailemisen poies jollain.. toki sen kanssa tarveis oikeasti ruveta panostamaan kontaktien opetteluun, mutta jotenkin sitä aina vain siirtää, kun jo ajatus tuntuu niin työläältä. Roosa hakee todella hyvin hypyille ja putkiin itsensä, puomillekin kyllä, mutta ne kontaktit.. kepit on sille myös kompastuskohta, se tarvitsee niissä aina vain kovasti ohjausta ja meinaa kuumia ihan törkeästi. Ehkä joskus sitten!

Rölli sitten taas oli tapansa mukaan mitä täydellisin :D Aloitettiin taas renkaasta ja se sujui rutiinilla, otettiin vähän keppejä ja sen jälkeen mutkaputkea. Pussi oli tänään uutena juttuna ja Rölli teki siinäkin alusta asti hyvää jälkeä, vaikka siitä selkeästi huomasikin harjoitellessa, että kuuma päivä oli vienyt isoimman terän tekemisestä, mutta silti motivaatiota löytyi ja suoritti vain rauhallisemmin. Harjoiteltiin taas välissä vähän kontakteja ja sitten putki-hyppy-yhdistelmää - joka meni aivan mahtavasti! Välissä taas parit kepit ja kontaktit ja sitten hyppy-rengas yhdistelmää ja vielä lopuksi opeteltiin koiran kanssa valssia, senkin Rölli teki kuin olisi aina moista treenannut! En oikeasti voi uskoa tuota koiraa ja yhä enemmän jännään, koska se keksii jotain maatamullistavaa ja pistää ranttaliksi..

Tänään kotitreeniä ja ratsastusta

Päätin päivällä ottaa molempien koirien kanssa pihalla pienet harjoitukset, kun sisällä mulla oli kaksi apukouluttajaa ja toinen koira aina jaloissa pyörimässä, niin ei oikein tullut toimineeksi.. Ensin otin Roosan pihalle, sillä tuntui olevan motivaatio aika kateissa, vaikka sai palkkaakin onnistumisista - kuitenkaan en uskaltanut lähteä sitä villitsemään, koska sillä menee sitten taas niin herkästi överiksi touhu. Seuratessa se otti kyllä ennennäkemättömän hienosti kontaktia, mutta itse seuraaminen taas kärsii siitä kontaktinpidosta, kun sillä kroppa ajautuu jonnekin kauas sivulle. Kuitenkin muutamia onnistuneitakin askeleita saatiin ja niistä palkka. Sitten se sai treeniä paikkamakuuta sen aikaa, kun etsiskelin jotain tykötarvetta esteiksi ja sain kyhättyä kaksi esteenkuvatusta pihalle, joilla harjoiteltiin perushyppyjä, takaakiertoa ja joitain "yhdistelmiä" kun esteet olivat about T:n muotoisesti toisiinsa nähden. Kaikki meni kyllä hyvin, Roosa teki mitä pyydettiin, mutta ei ollut kyllä aivan oma energinen itsensä.

Röllin kanssa sitten otettiin myös seuraamista, paikkamakuuta, luoksetuloa. Meni todella hienosti <3 Seuraamiset nyt ei ole sillä vielä erityisen pitkäjänteistä toimintaa ja sitäkin joutui hieman leikittämään alkuun, että rupesi oikein innostumaan. Sitten kun mentiin sen kanssa esteelle, niin johan oli poika innoissaan! Otettiin ihan vain yhtä hyppyä, sekä niin, että lähdettiin yhtä matkaa, että siten, että jätin Röllin esteen toiselle puolelle odottamaan lupaa. Molemmat sujui kuin tanssi! Mietiskeltiin myös Röllin kanssa hieman takaakiertoa, ja muuten se ohjautui aika kivasti, vaikkakin esteemme toisena kannattajana toimineen tuolin jalassa oli ilmeisesti mielenkiinnostavia hajuja.. olin todella tyytyväinen!

Sitten pääsin vielä ratsastamaan! Ilkka jäi tyttöjen kanssa kotiin ja lähdin ihan yksin Sukulaan, harvinaislaatuista. Nami on ilmeisesti pysynyt taas aidoissa, kun oli päässyt rinnetarhaan Violan kanssa maistelemaan niukkaa tuoretta kasvustoa. Poni tuli kuitenkin innolla luokse ja oli tyytyväisen oloinen, kun pääsee töihin. Harjasin taas melko kasan karvaa irti siitä, etuosastaan Nani rupeaakin olemaan jo kohtalaisen karvaton, mutta kyljet ja takaosa on yhä melko lämpimän kerroksen alla :D Selvittelin hännänkin kunnolla, koska aikeissa oli pestä poni lenkin jälkeen. Päätin tänään laittaa sille kuolaimet suuhun ja kokeilla selkäännousua välillä oikealta puolelta. Selkäännousussa ei ongelmia, vaikka poni muutoin ei oikein olisikaan jaksanut seisoksia paikoillaan. Aikamoinen tuuli kävi, ja kun ensin lähdettiin Sepolle päin, meinasi poni välillä tehdä täyskäännöksen, mutta aika kivuttomasti lähes pelkällä istunnalla kuitenkin jatkoi taas matkaansa - vain suunnanmääritykseen tarvittiin vähän ohjaa. Lopulta käännyttiin takaisinpäin muutaman sadan metrin päästä ja suunnattiin asvalttitielle, koska halusin kokeilla ekan kerran, miten asvalttitien reunaa kulkeminen sujuisi.

Yksi auto tuli meitä vastaan, eikä Nami siitä välittänyt, muutoin kyllä sillä oli yhä sellainen fiilis, et voitaisko kuitenkin mennä takaisinpäin, jokin tuntui arveluttavan. Järvenrannan tielle päästyämme pöläytimme korppiparven lentoon ja otimme pätkän ravia. Sitten mentiin vähän pellolle/laitumelle kurvailemaan ja voi vitsit olin taas tyytyväinen tammaan <3 Se toimi niin hienosti pelkällä istunnalla, että vaikka ekan kerran ponin elämässä mentiin ohjat (melkein) tuntumalla, toimi se silti siirtymisissä ja kääntymisissä vain istuntaa käyttäen. Otettiin siellä kaikenlaisia siirtymisiä pys-käynti-ravi-laukka-välillä - laukannostoon Nami sentäs tarvitsee kyllä ääniavun ja se on kyllä innokas! Se malttaa odottaa rauhassa lupaansa, mutta luvan saatuaan ampaisee kyllä aika kyytiä menemään! Tarpeeksi kauan "väännettyämme" jatkettiin järvenrannanlenkkiä eteenpäin ja annoin Namin ottaa vielä tiellä yhden laukkapätkän, kun se tuntui sitä niin odottavan - siinä vaiheessa oli pakko testata "lännentyyliin" menoa ja istuin satulassa jonkunsortin takakönössä, oikein kunnolla perseelläni, ohjat yhdessä kädessä löysänä roikkuen ja toinen käsi sivulla roikkuen :D Jostain syystä Nanin mielestä naapuritallin tarhat ja hevoset olivat jännittäviä ja se ei ole tainnut vieläkään tajuta, että jos tehdään järvenranta lenkkinä, ei tarvitse palata omia jalanjälkiä takaisinpäin, vaan oli kääntymässä takaisin tallillepäin aika-ajoin vielä alle puolen kilsan päässä tallista :D Niillä main tulinkin jo itse alas selästä ja käveltiin loppumatka yhdessä.

Ei se oo ihan lihapulla enää <3

Tallissa sitten poni pääsi vaahtopesulle, ei ollut tosin erityisen tyytyväinen asiasta, mutta vähän taisi sentäs lohduttaa, kun sen jälkeen pääsi hetkeksi napsimaan tuoretta tallinnurkille. Otin myös kaikki meidän suitset sekä myös silat ohjineen ja remeleineen kotio, että putsaisin ne oikein kunnolla sitten ja laitoin satulahuovan sekä silapehmusteen pesuun. Nyt sitten mietinkin, että otetaanko seuraavaksi satulan alle tuo satulan "oma" vaaleanpunainen huopa vaiko Hööksiltä ostettu ihana omenanvihreä huopa.. siloihin kuitenkin saadaan sitten vihdoin suitsien (tai lähinnä otsapannan) kanssa yhteensopiva puna-valko-musta pehmuste.

Treeniä, treeniä ja vähän huvejakin!

Keskiviikkona oli taas Röllin kanssa agilitytreenit ja voi että mä olen yhä siitä aivan tolkuttoman ylpeä! Se oli niin hieno, vaikka tällä kertaa kaikki touhusivat kentällä yhtä aikaa, kukin oman tehtävänsä parissa - välillä vierekkäisillä esteillä. Röllin kanssa aloitettiin renkaasta, sitä se meni jo hyvin tottuneesti, kun ekan kerran vain muistutti, mistä kohtaa se kuuluu suorittaa. Seuraavaksi otettiin kahta hyppyä ja nekin sujui namikipon kera ilman ongelmia.. kaksi toistoa molemmin puolin ohjattuna, ettei tule tylsytettyä koiraa. Tämän jälkeen mentiin katsomaan, miltä pituuseste näyttää - no eihän Rölli edes noteerannut, että se on millään tavalla erilainen muihin nähden :D Namikippo yhä tässäkin käytössä. Putkeenmeno oli alkuun vähän putkensuulla pyörimistä (putkessa, mutta siinä suuaukon tuntumassa), kun oli ekan kerran mutkaputki, mutta lopulta Rölli oli menossa putkeen jokavälissä, kun vain lähellekään kuljettiin. Kepit meni upeasti (yhä niissä oli verkot ohjaamassa liikettä), rytmiä löytyi jo menosta, puomilla ja sen kontakteilla kehuttiin, että kyllä huomaa että oltiin harjoiteltu kotosalla. Sitten vielä muuri uutena esteenä, ei ongelmia, uutena juttuna myös otettiin sitten vielä hyppy-rengas-yhdistelmä, sekin  sujui ongelmitta. Se vain on niin hieno. Ihan hassua, kuinka voi tuntua näin upealta ja helpolta tekeminen, en ois uskonut ikinä, että mielestäni dreeverin kanssa on (tässä vaiheessa!) helpompaa kuin seisojan. Tietenkin Rölli on aavistuksen rauhallisempi ja etenkin vähän hitaampi, Roosa on niin hemmetin hösö.

Senjakin kävi kylpemässä agilitykisoissa..

Torstaina olin sitten katselemassa ja myös hieman töissä seuran järjestämiä agilitykisoja, 3-luokan kisat ja mukana joitain huipputekijöitä. Kisojen katsominen toi kyllä todella paljon luottamusta omaan tekemiseen, kun katseli useimpia ohjaajia koirinensa, kun he olivatkin "ihan tavallisia" kuolevaisia, ohjaajat tekivät virheitä, koirat tekivät virheitä, oli hitautta ja yksi radaltakarkaaminenkin. Tuli sellainen fiilis, että kait sitä itse voi sittenkin ajatella kisaavansa, kun ei tarvitsekaan olla Akka Ylijumalatar, että on mahdollista saada koira sinne 3-luokkaan - siellä menestyminen onkin sitten toki eri juttu. Lisäksi kun katsoi yhden beaglen radan, näyttelylinjaisen tosin, tuli sellainen olo, että kyllä Rölli tuon ainakin innokkuudessa ja vauhdissa voittaa mennen tullen :D Keli oli toki aivan kamala ja rata jouduttiinkin siirtämään medien ja maxien hyppyratojen välissä hieman sivummalle kentällä, että edes osa rataa olisi pitävämmällä maalla - mutta jo rataantutustumisen jälkeen oli uudessakin paikassa kulkuväylät melkoista mössöä ja pari kaatumistakin nähtiin. Oli hienoa nähdä huipputekijöiden radat, mutta vielä hienompi tosiaan huomata, että ihan "perusohjaajallakin" on mahdollisuuksia. Tämä oli mahtava kokemus!

Torstaina kävin myös Namilla ajelemassa ja lenkin päätteeksi laitoin potkuremmin varastoon. Saa nähdä, kadunko sitä jo seuraavan ajokerran jälkeen :D Käytiin hiittis vetääs lävitse ravilla ja sitten vielä Insinöörintiellä käytiin kääntymässä viimeisen talon kohdalla - takaisinpäin tultiinkin sieltä sellaista haipakkaa, etten oikein tiennyt, tarveisko pelätä vai ei :D Ja että jos tarveis pelätä, ni tarveisko pelätä et poni koettaa ruveta potkiin (okei, sil oli se potkuremmi, mut se ei kyl pysy ihan paikoillaan..), vai että se rikkoo laukalle ja siitä vauhdista ku ois laukalle rikkonu, ni se ois laukannuki jo aika haipakkaa. Vaikken mistään mitään tiedäkkään, niin kyseistä vauhtia jos se päästelis jossain hiitillä tai startissa, ni se vois olla kohtalainen raviponi.. Lenkin päätteeksi sitten harjailin hikisen tamman samalla kun se sai nautiskella tuoreesta ruohosta ennen tarhaan joutumista - ja voi vitsit kun siitä sitä karvaa lähteekin, se on hoikistunutkin karvanlähdön myötä - optinen harha!

Mamin kaunotar.

Tänään sitten oli Röllin kanssa arkitottista ja voi kun se oli taas hieno aina kun siltä jotain pyysi - väliajat se sitten haistelikin maata kuin vimmattu.. mutta otettiin vähän luoksepäästävyyttä, harjoiteltiin istumisella ja maahanmenolla käskyssäpysymistä ja siitä vapauttamista. Otettiin paikallaoloa, sivulle- ja luoksetuloja. Taas saatiin kehuja ja ihan kyllä aiheesta ;D Ei sillä, kyllähän noi on tollasta aika perushöttöä, mutta en ois uskonut, että muiden koirien seurassakin onnistuu näin hyvin. Tänään ei ollut ees lihapullat käytössä kuin luoksetulossa, muutoin oli norminappulat ja jotain kaapinpohjalta kaivettuja koiransuklaita tms. Olen yhä niin tyytyväinen.