Kivaa, lisää kivaa ja vielä vähän kivaa (vika tosin ei välttisti Röllin mielestä?)

Kivaa #1

Kävin perjantaina "taas" koirien kanssa lenkillä niin, että sai Röllikin olla vapaana. Oli tälläkin kertaa myös anoppilan koira Sakke mukana meidän koirien lisäksi. Ensimmäiset 200 metriä meni kivasti ja sen jälkee olinkin varma, etten näe yhtäkään koiraa enää ikinä :D Jäin vielä odottelemaan puuhun nojaillen, kun en viitsinyt tieltä metsään lähteä ennenkuin koirat on jotakuinkin selvillä siitä, ettei mennäkään vain ko. tietä pitkin.. viitisen minuuttia sain huudella Roosaa ja Sakkea, kunnes ensimmäisenä Rölli saapui paikalle (juur hetki sitä ennen oli Röllin ajohaukku hävinnyt jonnekin kaukaisuuteen ja menetin toivoni sen osalta). Nappasin sen varuuksi narun päähän, että jos sitä sitten lähteekin takasin anoppilaan, oletin Saken ainakin palanneen kotio ja kait se Roosakin sitten sinne. Noh, kohta tuli Roosakin sitten luokse ja päätin jatkaa matkaa, joten päästin Röllin taas uudelleen vapaaksi.

Matkaan lähdettyämme Sakkekin liittyi jostain takaisin seuraan ja aina välillä oli yksi tai useampi koira näkösällä, useimmiten ei. Välillä havahduin, että on mennyt taas monta minuuttia ilman, että koiria on näkynyt.. aina ne kuitenkin jostain taas ryskäsivät ohitse. Pienen huonon videonpätkänkin otin kohdassa, missä tultiin metsästä vanhalle metsäautotielle ja ennenkuin siitä jatkettiin toisen puolen metsikköön. Rölli tuli kokoajan ihanasti messissä, vaikkei tällä kertaa ajanutkaan Roosaa samalla tavalla kuin ekalla yhteislenkillämme. Vähän jännäs, et miten se pysyy mukana, mutta niin sekin vain sitten hömpsötti koiramaisia juttuja, haisteli, leikki ja tutkaili, ilman, että oli kuitenkaan sennäköinen, että töissähän tässä ollaaan. Osaisikohan se vähän yhdistää pannatta kulkemisen ja toisten koirien kaa pöhötyksen siihen, että ei olla metsällä? Toivottavasti - ja toivottavasti näitä lenkkejä tulee jatkossakin tehtyä! Ihanasti sain napattua koirat hanskaan taas halutessani ja "kylää" lähestyessämme, ilman mitään ongelmia. Ihan mahtavaa! Tällaista olen kaivannut.

Kivaa #2

Asta on eilen lastattu kyytiin ja on matkalla Suomeen. Oli kuulemma kävellyt hienosti autoon ja jäänyt sinne seisomaan kuin vanha konkari. Toivottavasti jatkossakin matkansa sujuu rauhallisissa merkeissä ja ilman suurempia stressejä. Huomenna menen käymään tallilla katsomassa tulevaa karsinaa, viemässä suolakiven ja chiansiemenet.. saa nähdä mitä appiukko sanoo ne nähdessään :D Torstaina ilmeisesti aamupäivästä käydään sitten poni noukkiis Hämeenlinnasta kyytiin ja kuskataan sen kotimatkan viimeinen n. tunnin pätkä <3

Kivaa #3 (?)

Nyt on Rölli päässyt eroon ylimääräisestä painolastista ja kivekset on jääneet eläinlääkärin hellään huomaan.. tuolla se vähän jo vaihtoi asentoa töttörö päässään ja mä käyn välillä laittamassa vilttiä paremmin päälle, että pysyy lämpimänä. Kauhian nopea toimitus tuollainen kastraatio on, olin jo valmistautunut että meen Sukulaan lenkille Roosan ja Likan (broidin koira, joka meillä hoidossa joulun yli) kanssa.. en sit mennykään, vaan kävin vaan kotona heivaamassa akat tarhaan ja hakees takaluukkuun peitot ja pyyhkeet pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi.

Kevättalven extremeurheilua

Eilen oli kunnollinen koko perheen ulkoilupäivä. Lapset nyt touhusivat lähinnä mummolan pihassa Pinja hiihtämiseen tutustuen ja Senja potkukelkkaillen. Kun saatiin muksut sisälle, läksi Ilkka Roosan kanssa hiihtolenkille (Roosa siis vapaana) ja tekivät 11km lenkin, Roosa nyt varmaan ainakin 1,5x tuon matkan. Itse sitten virittelin Röllille Roosan vanhat valjaat, vaikka ne vähän isot olivatkin ja sitaisin tappijalan potkukelkkaan juoksunarun kanssa. Käytiin ensin vajaan kilometrin pituinen testireissu ja kun totesin, että homma toimii kohtalaisen siivosti, käytiin hakemassa ponikin matkalle mukaan.

Vähän touhu oli välillä töksähtelevää, kun Röllin piti alkumatkasta merkkailla ja Mäkikyläntien pätkä on todella liukas hokittomalle ponille, mutta kun päästiin hiittiradan alkuun ja pohja muuttui pitävämmäksi, potkiskelin hieman vauhtia ja homma rupesi sujumaankin. Tosin kun poni tuli naru pitkällä perässä ja välillä rinnallakin, meni sillä naru pari kertaa etujalkojen väliin, jolloin poni yleensä pysähtyy - ekalla tällaisella kerralla minä ihan ajatuksissani vain poistuin potkukelkan kyydistä ja otin narun Nanin jalkojen välistä - jonka jälkeen sainkin kiirehtiä astumaan potkukelkan jalaksen päälle, ettei Rölli karannut kelkan kanssa :D Toisella kertaa sentään tajusin pitää vähän kelkasta kiinnikin narua korjatessani. Mentiin välillä ihan hyvääkin vauhtia, lähinnä loiviin alamäkiin, jolloin nopeus nousi yli 20km/h ja poni sai laukatakin, mutta pääasiassa mentiin aika kivaa kevyttä hölkkää ponille ja Röllilläkin monessa kohtaa askellajina oli ravi etenkin raskaammissa kohdissa, joissa sitten meikäläinenkin joutui potkiskelemaan vauhtia, että saatiin vauhti pysymään. Alla myös videonpätkä siitä, kun tultiin toisen kerran hiittiksen kääntösilmukkaan, harmikseni en saanut ponin laukkaa videolle (kun koitin pysyä kelkan kyydissä, pitää ponin narusta ja kuvata kännykällä yhtäaikaa), tai näkeehän alkupätkässä sen päänliikkeestä, että mikä askellaji on kyseessä..

On aivan mahtavaa, että pystyn luottamaan poniin ja sen käyttäytymiseen niin paljon, ettei tarvitse hermostua vaikka se välillä etenkin laukatessaan ja reippaamman ravispurtin ottaessaan menikin minusta ohitse ja persus oli satunnaisesti melkein nenäni edessä - kun pienellä narun liikkeellä se väisti sivummalle (lähinnä ettei sekoaisi potkukelkkaan jaloistaan..) ja toisella pienellä liikkeellä himmasi taas vauhtia sen verran, että tuli vierellä tai perässä. Ei tullut kertaakaan mieleen, että poni edes yrittäisi vapautua tai potkaista tai mitään, vaikka laukatessa se tykkäsikin hieman myös "leikkiä". Kotiinpäin mennessä piti hiittiksen lopun pitkä loiva alamäki himmata todenteolla vauhtia, ettei oltais menty ihan päättömästi - Rölliä ajoi takaisinpäin anoppilan juoksuinen narttu (kait) ja ponista nyt vaan on aina kiva mennä kotiopäin reippahasti. Mäkikyläntiellä onneksi poni automaattisesti himmasi sitten jo kävelyksi ja sain pidellä kelkasta vastaan, että Röllikin menisi hieman rauhallisemmin. Kun päästiin pahimmista liukkaista ohitse, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka sainkin Röllin menoa pidellä, tuntui molemmat eläimet nauttivan olostaan. Poni käveli pitkää, rentoa tyytyväistä käyntiä kaulaa alas venyttäen ja oli todella tyytyväisen oloinen. Oikein sydämeen meinasi sattua, kun oli niin ihanaa :D Keli oli mitä parhain, elukat nautti ja itsekin nautin tietenkin. Ehdottomasti tätä koitetaan toistekin. Tehtiin me jopa n. 6km lenkki kolmeen pekkaan ja siihen päälle se vajaa kilometri vain Röllin kanssa.

Mietin kyllä myös, että jos uskaltais ottaa Roosankin mukaan reissulle, ei tarveisi ehkä itse tehdä oikeastaan mitään etenemisen suhteen. Koirilla vaan on silloin ihan törkeä vauhti yleensä päällä kokoajan ja ovat todellapaljon hankalammin hallittavissa. Itse jos on jalkaisin, on meno vielä jotakuinkin järkevää, kun pystyy paremmin kontrolloimaan koirien menoa, mutta suksien kanssahan homma oli jo todella hullua.. eikä varmasti paljon vähempää hullua  olisi tuon potkukelkankaan kanssa - ellei jopa hullumpaa. Tosin potkukelkan jalaksilta pääsee aina alas jarruttamaan menoa.. noh. Voi olla, että kokeilen joskus jopa molempien koirien kanssa tätä, ja jos tekee taas ensin pienen harjoituslenkin, niin sittenhän voi aina ottaa "kunnon" lenkille poninkin messiin. Ihanaa vapaa-ajasta otetun hyödyn maksimointia :D

Naneilua

Oon tässä ponin kaa koittany vähän tehdä taas maastakäsin juttuja, mutta pitäis kyllä parantaa vähän tapojaan ja oikeasti miettiä, mitä on menossa tekeen ja mitä touhulta tahtoo.. mä nyt tuppaan muutenki oleen vähän fiiliksellä käyvä ja täten toiminta ei oo välttämättä erityisen johdonmukaista aina. Joka harmittaa aina viimeistään jälkikäteen. Olen nyt koittanut vähän lenkkien yhteydessä tehdä jotain väistöntapaisia ja keskittynyt taas vähän siihen, kuka johtaa ja kenen askelia seurataan.. poni pyrkii herkästi ottamaan aina ravipyrähdyksen, jolloin päätyisi mun edelle ja tätä ollaan nyt sitten yritetty hieman hillitä. Välillä on ihanaa, kun poni keskittyy ja kopioi aika kivasti omia askelluksiani, mutta sitten jos on jotain hässäkkää tai muuta katseltavaa ympärillä, niin se herkästi tuntuu unohtavan, että narunpäässä oli joku, joka koittaa pitää johdattajan toimen itsellään. Vapaanatyöskentelykin on käytännössä mahdotonta, kun tallilla on nyt niin pal koneja, et aina kaik tarhat täys hevosia, plus että useimmat tarhoista on niin isojakin, että hankaloittaisi toimintaa jos sinne pääsis. Liinan päässä ois tarkoitus kyllä mennä työskenteleen heti, kun siihen tulee mahdollisuus.

Selästäkäsinhän poni on ruvennut vähän kenkkuamaan välillä, jonka takia maastakäsittelyä on tullut taas lisättyä ohjelmaan aiempaa enemmän - heitän hetkeksi liikunnansaamisen (ponin kohdalta siis) syrjään ja keskitytään vähän enemmän näihin muihin juttuihin - joskin käydään kyllä silti myös lenkeillä niin selästä kuin kärryiltäkin. Mä olen niin malttamaton ja pidän kuitenkin tärkeänä ponille tulevia "kilometrejä", etten ihan täysin niiden kustannuksella voi koittaa näitä muita juttuja. En tiedä, stressaako ponia ratsastus itsessään vai jännittääkö se joitain paikkoja, kun tietyt paikat saavat sen käyttäytymään enemmän kuin pöljästi ja niistä ei meinaa päästä eteenpäin ilman tappelua, tai sitä, että itse jalkautuu. Muutoin poni kulkee korvat hörössä ja tuntuu tykkäävän, kun voi mennä eikä meinata.. noh, ehkä mä joskus saan tietää, johtuuko noi "tappelukohdat" jännityksestä, jostain meikäläisen stressistä vai mistä.

Tässä yks päivä oltiin lenkillä sillai, että Ilkka oli Roosan kanssa mukana. Me "leikittiin" ponin kanssa ja Ilkka ja Roosa treenaili myös hieman luoksetuloja ja seuraamisia sun muita siinä vapaan pörhellyksen lomassa. Sain ekat kerrat ponin tekeen "pohkeenväistöä" maastakäsin ja aika kivasti se seurasi muutenkin toimintaani, vaikkakin joka kerta kun Ilkka nosti kätensä maahanmenomerkiksi Roosalle, pysähtyi poni - jos vain oltiin siis Ilkan perässä.. sain ponin myös esittämään aika kivaa "koottua" laukkaa, kun juoksin sen kanssa ja pyysin laukalle. Se myös hiljensi varsin hiljaisesta äänimerkistä takaisin raville ja sitä kautta käyntiin ja olin oikein tyytyväinen. Ilkkakin testas ponia tällä lenkillä, vaikkei tietenkään pitkää aikaa selässä ollut, sen verran kuitenkin, että sain kuva-aineistoa siitä, että on selässä oltu.

Eilen kävin pitkästä aikaa myös ajolenkillä Nanin kanssa ja voi että, kuin tyytyväiseltä se vaikutti! Kuumahan sille plussakelillä tulee jo pelkästä liikunnanajatuksesta tossa karvassa, mutta eipä paljoa hikoaminen tuntunut häiritsevän. Ihan letkeästi ja rauhassa se kyllä malttoi kulkea, vaikka laukka olikin herkässä, mutta iloisella mielin. Hieman se jostain syystä pälyili kyllä muutamaa ravuria, jotka tuli ratsastajien kanssa vastaan ja haikaili niiden ja erään kärryjen kanssa vastaantulleen hevosen perään, mutta pääasiassa siis oikein kiva lenkki, pääasiassa hölkkää ja vähän reippaampaa ravia välissä, ei pistänyt missään nimessä hengästyttämään. Lenkin jälkeen kun pääsi kaikenlisäksi takaisin pihalle auringonpaisteeseen kavereiden kanssa, niin mikäs sen mukavampaa.

Mun on ollut tarkoitus aloittaa ponille naksutinkoulutuskin - kuvittelin aloittavani namistaluopumisen opettelun sen heppanamipussukan sisällön kanssa, joka meillä on pyörinyt tallissa. Ei se sitten ihan niin mennytkään, koska poni ei suostunut moista moskaa syömään.. eli tarveis muistaa tallillemennessä ottaa messiin jotai porkkanan-tai leivänpalasia, että sais käyntiin tän projektin. Tänään tuli myös vihdoin postissa mein Orbitlessit! Tosin totesin, että noi Hööksiltä ehkä 3,5v sitten ostamani ponikokoiset suitset lienee silti liian isot, ei niistä varmaan saa poskihihnoja niin lyhyelle, et vois käyttää Orbitlessien kaa :( Eli sit pitää vaan yhä tyytyä niihin shettis-kokoisiin mustiin suitsiin, mutta noissa Orbitlesseissä on ruskeat nahkaosat! Rasittavaa. Kattelin kyl, et Hööksil ois ruskeet ihan kivat suitset 33€ joista löytyis shettiskokoakin.. Saa nähdä. Tarvii päästä ensin testaan noita noiden suitsien kaa, ennenku tietää, pitääkö oikeasti ostaa uudet.

Viikon verran taas asiaa

Näköjään olen taas sen verran vähän ollut koneella, että on jäänyt touhut merkkaamati ylös. Tässä ollaan viikon aikana vähän lenkkeilty ja poneiltu taas. Molempia aktiviteetteja lienee kertynyt kolmin kappalein, lisäksi koirat ovat päässeet koirapuistoon ja Roosa on ollut niin varismetsällä kuin treenaamassa hakua. Jonkin verran on kuulemma saanut hakuilussa ja varismetsälläkin välillä karjaista ja torua, mutta pääasiassa mennyt ok. Varismetsällä se osaa olla jo todella rauhassa ja odotella aktiviteettia hiljaa paikoillaan - ihan huippusuoritus siis tuolta koiralta!

Kävin kokeilemassa yhtenä päivänä jotta miten tuo Rölli toimii, jos se on yksin juoksemassa, kun Roosan kanssa kun ovat molemmat, tuppaa Rölli kiskomaan aivan tolkuttomasti ja mulla meinaa mennä suuri osa omasta energiasta tasapainotteluun ja liikkeen "vastustamiseen", jolloin tulee myös ihan pöljistä paikoista lihakset kipeiksi. No, Röllihän meni paljon rauhallisemmin, mutta ehkä suurempi ongelma olikin sitten se, että se pysyisi siellä edessä, kun se jäi sitten kaikkien hajujen perään nuuskuttamaan, yritti kiskaista ittensä jokaisen tirpan perään jne. lisäksi jostain syystä tuo naru irtoaa helposti vyöstä kun Rölli on yksinään sen päässä, johtuneeko tuosta tempovasta liikkumatavasta sitten vai mistä.. kuitenkin mentiin ihan kiva lenkki ja hyvään aikaan, kun selvittiin 8,6km lenkistä 50 minuutissa. Tänään käytiin Röllin kanssa kokemassa Ilkan parit loukut ja otettiin vähän reippaampia pätkiä ja Rölli oli taas useamman kerran irrallaan - onneksi tuli takaisin aina huutaessa. Vaikka otettiinkin reippaita pätkiä väliin, niin kaikki muu oheistoiminta ja rämpiminen tekivät sen, ettei ajallisesti lenkki päätä huimannut, kun n. 5,2km taittui aikaan 42 minuuttia..

Yhteisiä juoksemisia Röllin ja Roosan kanssa kertyi viime maanantaille ja eiliselle, maanantaina kierrettiin n. 8 kilsan lenkki ja eilen ehdittiin kuumuudessa kipaista yhdeksisen kilsaa ennenkuin Ilkka nappasi meidät viimeisiksi pariksi kilsaksi kyytiin koirapuistolle mennessä. Siinä saivat koirat sitten telmuta vielä 1,5 tuntia alkuun 7:n muun koiran ja lopusta 5:n muun koiran kanssa. Tähän päälle vielä vähän maalla oleilua, Rölli tosin leikkimökkiin köytettynä, Roosa Saken kanssa touhuten ja hengaillen - kyllä nukkuivat koirat tyytyväisinä loppupäivän! Yritin muutamia kuviakin puistossa ottaa, kameran puutteessa napsin niitä kännykällä, jonka näytöstä en kirkkaan kelin takia nähnyt juuri mitään, osui niistä nyt sentäs vähän kohteeseenkin jotkut..

 

Namilla taasen oli tiistaina ajopäivä, käytiin ihan hyvä lenkki, kun kierrettiin ensin järvenranta eestaas ja sen jälkeen käytiin vielä hiittiksellä pieni lenkki - ponissa oli virtaa kuin pienessä ponilaumassa ja muutaman kerran jouduin toppuuttelemaan menon takaisin raville, kun olisi pitänyt vähän vielä lujempaa saada mennä.. alkumatkasta tihuutti kaikenlisäksi vielä vettä, loppumatkasta sentäs vähän kirkastuikin jo. Perjantaina käytiin sitten ratsastelemassa, taas tihkusateessa, kuolaimettomilla suitsilla ja rungottomalla satulalla - nyt se pysyi vähän paremmin selässäkin, kun oli hieman lyhyempi vyö. Vähän yritti tamma välillä kysellä, että oisko ihan pakko, mutta muutoin meni kivasti. Kierrettiin Insinöörintieltä metsäpirtintielle ja kerrankin takaisin tallillepäin tullessamme oli Severin tarha vapaana, joten pääsin sinne vähän testailemaan, toimiiko ohjaus ja siirtymiset myös muuallakin kuin tiellä.. ihan kivasti meni, vaikka yrittikin puskea jonkunverran aina tallia/porttia kohden.

Eilen sitten käytiin taas kärrylenkki, alkumatka sama kuin tiistainakin, eli järvenranta eestaas, sitten käytiin vielä hiittis koko pituudeltaan siihen päälle. Hiittiksen menomatka oli aika nihkeätä, ajattelin ensin, että nyttenkö se poni hyytyi kuumuuteen, mutta olikin vain yksinkertaisesti kyse siitä, ettei mentykään tallillepäin - koska kääntösilmukan jälkeen ravattiin taas oikein reippaasti ja sain pari kertaa laskea vauhdin (tai no, ainakin askellajin) takaisin raville. Päätin myös ottaa sekkiremmin kokonaan poies, kun ei se tälläkään kertaa ollut koko matkana kiinni. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun teimme talliltalähdön kokonaan itseksemme ja hyvin pääsin kärryjen kyytiin ilman, että joku oli varmistamassa ponin seisomista. Myös tallillepaluu sujui aivan ennenkuulumattomasti, liekö se sitten kuumuuden takia vai mikä oli, mutta Nami seisoi kauniisti ja odotti lupaa lähteä peruuttamaan sekä peruutti rauhassa! Ei tarvinnut korjata kärryjen suuntaakaan kuin ihan loppumatkasta, eikä sekään ollut aivan välttämätön korjaus. Aika hiki oli tullut, joten harjasin vähän piikkisualla ja vein tarhaan paistattelemaan aurinkoon pienen heinätupon seuraan..

Nami perjantaina ratsastuksen jälkeen - se ei olekaan täysi lihapulla o_O

Voimanponnistuksia

Hinkuttelin tänään Namista varmaan kilotolkulla karvaa irti ja silti poni vaan pöllysi irtokarvoistaan lenkillä! Vaihdoin myös kuolaimet, nyt on ihanat oliviikolmipalat entisten normirenkailla varustettujen kolmipalojen tilalla. Tykkään paljon enemmän, Nani ei tuntunut huomaavan eroa. Ilkka lähti Röllin kanssa meidän seuraksi lenkille, kun lähdettiin ratsuttelemaan. Mentiin hiittikselle, kun Ilkan tie vei sinne suuntaan. Tallipihalta poistuttuamme pysähdyttiin joksikin aikaa katselemaan fasaanikukkojen taistelua, mutta koska mokomat linnut eivät huomioineet ollenkaan meitä, päätettiin sitten vain hätyyttää ne pois altamme - tai jättää alle, jos olisivat niin tyhmiä.

Nani oli oikein pirtsakalla tuulella ja matka eteni joutuisasti, välillä harkitsin jopa, että pitäiskö harjoitella jo ohjat tuntumalla kulkemista, mutta en vielä malttanut. Hiittiksellä otettiin aika reilut pätkät ravia ja mennessä sain kannustettua tamman jopa muutamaan laukka-askeleeseen. Kääntösilmukassa sitten nostin uudelleen ravin, koska tiesin, että kotiinpäin nenä vetää paljon reippaampaa - ja yllytin tammaa maiskuttelulla lisäämään vauhtia ja sieltähän se laukka tuli, päästiin ehkä jopa 50m laukassa :D Jatkettiin siitä ravilla sitten ja tamma sai hurjia ylistyksiä minulta. Otettiin pätkä käyntiä, mutta Nanilla oli mahdoton kiirus ja annoin sen nostaa uudelleen ravin, jos kerta paukkuja löytyy menemiseen ja kun Ilkka oli Röllin kanssa hiittiksen ja lammen risteystä lähestymässä mäen päällä yllytin Namin vielä kolmanteen laukkaan, joka menikin jo paljon paremmin - ja lähti melko räjähtävästi. Tarvi sit huutaa toki Ilkalle että "katso" ja se naureskeli meitä. Käveltiin Ilkan seurana lammelle, vaikka tiellä oli sinne mennessä aika paljon lunta. Ei se mitään, hankikanto oli suurimmalta osalta matkaa niin vahva, että kantoi ponin ratsastajineen o_O Muutamassa paikassa ei edes kavionjälkiä meinannut jäädä lumeen. Laskeuduin lammella pois selästä ja talutin ponin takaisin tielle, jossa nousin vielä selkään ja kipsuteltiin tallille.

Tallilla sitten vielä lisää karvojen irrottelua ja annoin ponin herkutella matkalta nappaamallani kuusenoksalla. Poni ei ollut edes hionnut lenkillä, joten pääsi ilman loimea takaisin pihalle. Sitten seurasikin vähän ajan päästä toinen voimanponnistus, itselleni se suurempi. Olin siis varustautunut siihen, että hölkkäilen Roosan kanssa Sukulasta kotiin, matkaa 14,5km. Hurjana haaveena oli, että pystyisin pitämään edellisiltä lenkeiltä tuttua 9km/h vauhtia yllä, mutta koska maasto oli aikalailla mäkisempää ja tietenkin myös lenkki paljolti pidempi kuin aiemmat, tuli lopulliseksi ajaksi 103min suoritukselle ja kilometriaika jäi jonnekin 8,5 hujakoille, muttei nyt sentäs aivan tuhottomasti tavoitellusta. Viimeiset 3,5km olivat melkoisia, tai lähinnä niiden aikana raahustetut hölkkäpätkät. Kotona kelpasi kunnon suihku, juoma ja hetken päästä myös ruokakin.

Testilenkkejä

Mä olen kyllä aivan rakastunut. Hain eilen postista meidän juoksuvyön ja -narut yhdelle sekä kahdelle koiralle. Eilen kävin Roosan kanssa hölkyttelemässä 6km ja tänään molempien kanssa 8,2km. Aika pitkälti samaa vauhtia vielä, kun 6km meni aikaan 40min ja tänpäiväinen aikaan 55min. Ehkä mulla on sittenkin toivoa olla reilun kuukauden päästä siinä kuosissa, että kehtais osallistua Kaukjärven kierrokseen Roosan kaa..

Oli kyllä ihan mahtavaa juosta oikeesti kunnollisilla varusteilla, ihan mieletön fiilis ja niin helppoa, eikä koiria oikeastaan edes tuntenut, paitsi jos ne oikein kovaa kiskoivat (Rölli sai tänään vetoapua yhdeltä pyöräilijältä ja edellä kävelevästä koirasta, niin silloin vähän tunsikin, että joku vetää). Noi lenkit meni vielä niin kevyesti, ettei missään vaiheessa tullut väsymystä eikä pahemmin edes hengästyttänyt, vaan pystyin hyvin koirille juttelemaan hölkytellessä. Tänään oisin muutoin vähän vielä pidempään lenkitellyt, mutta oltiin menossa kaupungille syömään ja Ilkka nappas mut siinä vaiheessa matkaa kyytiin, kun mut bongas. Tai no, sen verran sentäs jätti välimatkaa, että sain loppukävelyä vähän koirien kanssa tehdä vielä kun autolla ohitse huristeli.

Nyt ois sit kauhiat suunnitelmat, et miten sais ehkä parhaiten kuntoa kohotettua niin, et se Kaukjärven kierros vois olla ees teoriassa mahdollinen. Mietin, että jos tässä ottais seuraavan lenkin reippaampia pätkiä ja koettais vaikka tehdä Mustialan-kierroksen, josta tulee muistaakseni noin 7,5km ja sitten käydä siitä taas seuraavalla kerralla pidempi ja rauhallisempi vaikka purtsilla. No, sen näkee! Tarveis varmaan kunnon vaatteitakin ruveta katteleen, jos tää innostus jatkuu, noi Haltin kuorivaatteet ei välttämättä oo ne parhaat juoksuvarusteet.

Viikkopäivitys: ratsastusta, "agilityä" ja lenkkeilyä

Oho, onpas aika taas vierähtänyt, vaikka kerrottavaakin olisi ollut tässä välissä! Sen siitä saa, kun on muutaman päivän avaamatta konetta..

Torstaina oltiin Röllin kanssa taas agilityssä katselemassa muiden touhuja ja harjoittelemassa rauhassa odottelua ja katselua. Rölli oli aika hienosti, vaikka juoksuisen Nellin tuoksut meinasivatkin huumata sen pään ja Nellin suoritusten aikana ei poika ollut yhtään niin kiinnostunut minusta ja herkkupaloista, kuin muiden kohdalla. Rölli pääsi myös vähän kokeilemaan putkea ja putkeenhan se meni! Epäröimättä hetkeäkään se tuli täyspitkänä olevan putken lävitse luokseni kolmisen kertaa. Siinä olikin sitten suuri ja mahtava osuus itse agilityä Röllin kohdalla. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen treenirata ja harmitti ihan pirusti, etten päässyt Roosan kanssa sitä setvimään! Onneksi Rölli sentäs pääsi vähän kontaktin ottamista ja odottelua harjoittelemaan.

Viikonloppu menikin Senjan synttäreitä hyöriessä ja lauantai-ilta vietettiin kavereiden luona rentoutuen.

Maanantaina sitten oli Namilla ratsastuskerta nro. 3! Poni joutui aika hyvän tovin seisoon siinä harjailun ja kuntoonlaiton lomassa käytävällä yksinkin, kun kävin välillä komentamassa ulkona koiria ja kurkkimassa, että nukkuuko Pinja yhä autossa - sekä odottelin, että Ilkka tulis jatkaan Pinjan vahtimista. Noh, lopulta sitten koitti se aika, että pääsin taluttamaan Namin pihalle tallista ja valitsemaan mahdollisimman kuivan paikan selkäännousua varten. Tytsy seisoi hienosti paikoillaan ilman, että pidin ohjia edes kunnolla käsissä - eikä lähimaillakaan ollut ihmisiä apukäsinä. Siinä sitten rauhassa laittelin jalustimet kunnolla jalkoihin ja sitten kehotin ponia etenemään. Käpsyteltiin rau-hal-li-ses-ti hiittiksellepäin, yksi ravuri meni ohitsemme kahteen otteeseen reipasta ravia ja yksi ratsu tuli vastaan ravilla myös - ja me jatkettiin kokoajan tappavan tasaisella tahdilla eteenpäin :D On se niin fiksu <3 Sitten hiittikselle nousevalla tiepätkällä viereisessä pusikossa leikki pari pikkupoikaa pitäen melkosta mekkalaa - eikä poni sanonut mitään. MUTTA sitten siellä mäessä ilmeisesti oli haamu tai jotain. Jotain kuitenkin, taikka poni vain koetti, että annanko sen päättää matkasta vai en.

Siinä siksakkailtiin sivusuunnassa ja eteen-taakse tovi, ennenkuin päästin oikeasti jatkamaan matkaa. Sitten lammikon risteyksessä (eli hiittiksen alussa) tehtiin parit ympyrät ja läksettiin kotiinpäin. Kotiopäin käveltiinkin aika paljon reippaampaa ja kunhan päästiin alamäestä tasaiselle alustalle pyysin Namia ravaamaan. Ravailtiin useampi pätkä, koetin vähän keventää, vähän istua harjoitusravissa. Harjoitusravi oli helpompaa etenkin tuolla askeltiheydellä ja kun ohjat olivat löysänä, ettei saanut niistä pienintäkään tukea.. Tallin kohdalla tein yhden mutkittelu-harjoituksen ja sitten käveltiin vielä seuraavaan tienhaaraan ja siitä käännyttiin tallipihalle. Siinä sitten rauhassa laskeuduin selästä alas ja olin hurjan tyytyväinen ♥ Nami seisoi kauniisti paikoillaan vielä sen aikaa, kun nostin jalustimet ja hölläsin satulavyön. Tarkoitus oli viedä Nami vielä takaisin tarhaan, mutta ressukalla oli tullut vähän lämmin talvikarvansa alla huhkiessa, joten jätin sen sitten karsinaansa syömään päiväruokia. Jos tässä yrittäisi joku päivä käydä sen kanssa kärryttelemässä ja sillä vähän kohennella yleiskuntoa..


Maanantaina myös Roosa pääsi tikeistään eroon ja sai viettää ensin aamupäivästä aikaa tyttöjen ja minun kanssa pihalla (tosin vielä tikkien kera) ja maalle kun mentiin, kävi Ilkka sen kanssa haaskalla ja samalla treenasi vähän tottelevaisuutta. Tiistaina kun hain tytöt maalta hoidosta, sain vihdoin ottaa myös Röllin kotiin! Olin ihan lopenuupunut huonosti nukutun yön ja semirankan työpäivän jäljiltä, mutta sitten kotiinpäästyäni totesin, että syön vain nopeasti vähän jotain ja lähden koirien ja Senjan kanssa lenkille, tai muuten varmaan olisin nukahtanut. Ilkka kun lähti Pinjan kanssa avustamaan Nikoa, joka oli Lucan kanssa supikoiraa piirittämässä, eikä ollut tajunnut ottaa omaa pyssyä messiin..


Alkumatkasta mietin, että yrittäisin heti ruveta kouluttamaan Rölliltä kiskomista pois, mutta eihän siitä tullut mitään, kun Roosa meni ihan sekaisin ja hyppi ja hyöri vierelläni kuin yrittäen näyttää, että enhän minä kisko, mitäs siinä komennat! Sitten päädyin pitämään Roosaa vapaana ja Rölliä hihnassa - kunnes tulimme aukealle ja ensin vastaan tuli kaksi sauvakävelijää, joita Roosa meinasi käydä moikkaamassa (ja Rölli pöhisi ja haukkui..) ja sitten se meinasi käydä yhtä lenkkeilijääkin morottaan. Lopulta reilun puolen kilsan matkanteon jälkeen löysin sopivan liikkumistyylin: Roosan naru rattaiden etupäässä kiinni ja Röllin naru mun lantion ympärillä - näin koirat ei pahemmin sotkeutuneet toistensa naruihin, eikä Röllin kiskominen häirinnyt rattaiden työntämistä.


Suunnittelin ensin meneväni Kartanontieltä Portaantielle ja sieltä sitten keskustan suunnalle ja Hykkiläntietä sieltä suunnalta sitten takaisin kotiin. Noh, eihän Kartanontieltä päässytkään sitten rattaiden kanssa lävitse, kun viimeiset vajaa puoli kilsaa oli niin syvää lumihankea, ettei siinä hullukaan työntänyt rattaita ja Senjalla oli melko epämukavat olot kun edes yritin :D Siitä siten takaisin Hykkiläntielle ja sitä Hykkilän suuntaan, otin kaksi n. 600m reipasta hölkkäpätkää ja olipas helppoa meno, vaikka ensimmäinen pätkä oli lievään ylämäkeen - Roosa kun hoisi osittain rattaiden vetämisen ja Rölli kiskomisellaan siivitti minun askellustani! Totesin, että se juoksuvyö on pakko hommata, jos juokseminen voi olla niin vaivatonta ja kivaa! Juoksupätkien välissä oli ehkä n. 100m kävelyä ja nopea takinriisumis-tauko, sitten reipasta kävelyä kotiin, että Ilkka pääsi vielä illaksi kytikselle.


Oli kyllä tosi hyvä fiilis lenkin jälkeen ja koiristakin huomasi, että ovat olleet useamman viikon levossa - Roosa lääkekuuriensa ja leikkauksen takia ja Rölli sitten taas hoidossaollessaan, kun on päivät päivystänyt pihalla narussa ja sitten iltaisin käynyt pienellä kävelylenkillä. Molemmat olivat sisällä todella rauhallisia siihen asti, että Ilkka tuli kotiin, mutta onneks silloinkin rauhoittuivat nopeasti takaisin nukkumaan. Rölliä pitäis lisäksi koettaa hieman lihottaa ensi viikon näyttelyitä ajatellen, se kun oli anoppilassa ehkä aavistuksen hoikistunut entisestään.