sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Paistaa se päivä risukasaankin

 Täytyy myöntää, että tällaisen herkkissäpsyn kanssa toimiessa sitä tekisi välillä mieli luovuttaa. Tai no, oikeastaan kerran on asia käynyt mielessä sillain lähes tosissaan, mietin jo myymistä ja jonkun luuskan hankkimista tilalle. Toisaalta, silläkin kertaa sain vain kirota, kuinka tyhmä olin itse ollut, miksi tein näin (=lähdin lenkille), vaikka alku ei lupaavalta näyttänyt. Kaikenlisäksi koira oli mukana ja sillä kertaa poni reagoi koiraankin ihan superisti, voi sitä loikkakoikkailun ja säpsyryntäilyjen määrää.

Sitten taas on niitä päiviä, kun kaikki menee upeasti. Kuten maanantai, kun Terhi kävi vuolemassa ponin popot. Kuin hienosti se käyttäytyi! Vain muutaman kerran kiskaisi koipensa pois ja seisoikin järkähtämättä paikoillaan - ainakin meitin mittakaavan mukaan :D Plus sitä pusuttelun määrää, kahdesti se tunki turpansa mun naamaan ja piti sitä siinä kauan, korvat hörössä, vaikka kavioita samalla vuoltiin. Rakkaus <3

Tänään oli myös ihan superpäivä. Touhuttiin ensin tarhassa ihan perusjuttuja, ja koitin tosiaan (kuten huiseista kuvista näkee..) kuvata. Harmi vain, että ponista on ihan tolkuttoman hankala saada yksin ollessa liikekuvia, koska se a)joko tönöttää miun luona (joka on toki hyvä juttu! Koska pääasiassa se tönöttää siinä vaikka Lili riehuisikin ja vain välillä yhtyy toisen pöllöilyihin) tai b) juoksee suoraan poispäin tai kohden. Tarhatouhuilun jälkeen kävin välissä touhuamassa muksujen kanssa, kävin laittamassa talliin valot ja hain valjaat käytävälle odottamaan. Sitten käytiin ponin kanssa vähän reenimässä valjaita. Ensin tosin harjailin ja tänään seisominen oli kyllä taas hankalaa, mutta pysyttiin silti molemmat rauhallisina. Pääasiassahan Asta siis pyrkii vain seinänvierustoilla olevia loimia repimään ja heittelemään.. noh. Valjaisiin poni suhtautuu rauhallisissa oloissa jo ihan superisti, eikä sitä häiritse vaikka miten niitä "heittelis" ylle tai vaikka pujottais pään ylitse. Kiristin vyönkin "käyttötiukkuudelle", eikä se aihauttanut kireyttä tammassa. Siinä sitten halailin ja rapsuttelin poniin nojaillen lopulta molemminpuolin kylkiä ja se seistä tönötti käytävällä (käytiin siis tekemässä tallissa aina lenkkiä vyönkiristelyjen jälkeen ja puinkin valjaat kahdesti ponille).

Myöhemmin vielä kävin esittelemässä "puomeja" ponille, ja se astuikin varsin rennosti niiden ylitse ja jäi siihen seisomaan, kunnes kutsuin jatkamaan matkaa. Vapaana toki. Kun sitten sekä Pasta että Lili rupesivat lähinnä syömään puominkorvikkeita, totesin että ehkä riittää, ettei kumpikaan visko toisen päälle niitä (vanhoja heinäseipäitä).


Poni on jo oppinut, että muksujen tarjoamiset kannattaa käydä tsekkaamassa..

Kaunotar <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti