Astaa

Kävin viikko sitten (olen nopea kirjoittamaan asiasta!) kokeilemassa Astalle uudemman kerran valjaita, meinasi valjaat mennä parempiin suihin.. huomasi että on "vieras" lähtenyt takaisin kotiinsa ja Asta on jäänyt Lilin kanssa taas kaksin - oli vähän pöljiä tammoja. Lili meinasi syödä valjaat ja Asta heitteli hoitokassia - saatiin myös hukattua vihreä pieni kumisukakin laitumelle, kun sen laskin vain hetkeksi, mutta sitten se olikin jo viskattu jonnekin.. Tänään toistelin valjaiden selkäänheittoja jne. vyön laitoin sen kiinnitettyäni jo kireämmälle kuin viimeksi ja kiristinkin vielä kaksi kertaa "reenin" aikana. Koetin myös aloitella Astan kanssa pientä ympyrällelähettämis-treeniä, että saisi sen jossain vaiheessa hokaamaan, jotta minun "edellä" voi myös kulkea, ja täten saisin jossain vaiheessa siirrettyä hommaa ohjasajon puoleen. Kaikki meni kauhean kivasti ja Asta oli fiksu, vaikkakin ympyrällelähettäminen oli ehkä vähän naurettavaa, koska otti tyyliin askeleen ja sitten vedin jo melkein kuperkeikkoja riemusta, että se liikkui :D No, aloitetaan pienestä!

Eilen laitumella oli pientä tilannetta, kun meidän lainakoira ei oikein hiffannut pysyä pois laitumen puolelta ja Lili ja Asta otti kolmeen otteeseen Nikin jahtuuseen, samalla kun minä yritin huutaa koiraa pois laitumelta ja vähän mennä väliin, ettei koiraparka talloudu jalkoihin. No, tajusi sentään liikkua riittävän rivakasti, ettei talloutunut. Lopulta kun sain sekä koiran että itsein naapuripalstan puolelle, sain soitettua Ilkalle, että voisiko huutaa Nikin takaisin laavulle.. sen jälkeen kun menin ajatuksena touhuaminen Astan kanssa, totesin että sillä on joko iso ketutus päällänsä tai koiranajosta sun muusta kevyesti röyhkeä fiilis päällänsä. En sitten viitsinyt edes pukea sille riimua päähän, vaan väistättelin etu- ja takaosaa sekä peruututin ponia + sain tehdä alkuun varsinkin melkoisesti hommia, ettei hampaat kalahtaneet käteen.. kyllä se siitä sitten leppyi pikkuhiljaa, eikä yrittänyt enää pahemmin näpsiä, mutta peruuttaminen pisti kyllä ärsyttämään selkeästi. Muutenkin oli aika paljon hitaammalla tuulella vastaamaan apuihin kuin mitä normaalisti, mutta siellähän sitten tönötettiin laitumella vierekkäin, mulla tasainen tuntuma joko ponin lavalla tai takaosalla, että väistäisi. Aina se lopulta väisti ja sen ekan väistöaskeleen jälkeen tuli uudelleenpyytäessä herkemmin.

Ohessa vielä laadullisesti kökkösiä kuvia, mutta muutoin jees.

Sen pää on vain niin jumalainen <3

Moi olen iso ja mahtava koiranjahtaajaponi

Pörheänä

Sairaskertomusta, metsälläoloa ja poneilua

Joo, tällane multipostaus. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Rölli sai tänään vihdoin kauden ensimmäisen ajon, luultavasti ajossa oli jäniksenpoikanen, jota Roosa ajoi sunnuntaina, ainakin ihan samoilta nurkilta ajo lähti kuulemma (Ilkka oli koirien kaa sunnuntaina, tänään taasen minä olin Röllin kaa). Oli katkonainen ja melko lyhyt, mutta ajo! Jos tuo jätkä olis sit taas kokenut heräämisen kesälomalta ja vetäis vähän erityylillä metsässä jatkossa, kuin mitä tän viikon on menny.. Kun se on ollut senolonen, että tässä ollaan lenkillä ja pysytellyt ihan lähimaastoissa, ei ole paljoa 100 metriä kauemmas lähtenyt ja käy morjesteleen vähän väliä.

Vähän epäilyttää, mut kait tä on ok..

Ennen metsään menoa kävin moikkaamassa Astaa laitumella, varsat vaikuttivat vähän nuutuneilta, josko niitäkin alkaa tämä jatkuva sade rasittamaan? Alkaa laitumellakin olemaan melkoisia lätäköitä syvennyksissä ja vanhojen ojien kohdilla.. Hetken tamma mietti, tohtiiko mulle antaa kiinni vai ei, mutta kahden siirtymän jälkeen sille sopi jo riimunkin laittaminen päähän. Tutustutin sitä tänään valjaisiin vihdoin viimein, ensin vain nostelin, rapsuttelin, heittelin selkään, rapsuttelin, nostin/vedin selästä pois siloja jne. Asta ei pahemmin moiseen reagoinut, muutamat pikkuympyrät teki jos nostin valjaita korkealle tai toisella kertaa korkealle ja samalla mahavyö koski ponin kylkeen. Siloja kiinnittäessä ei ilme muuttunut sen kummemmin, eipä niitä kireälle saanut, enkä olis tietty laittanutkaan, kun olin vähän turhan reilusti löysännyt toiselta puolen vyötä, että menee ponin ympärille :D Vissiin vähän turhan isot odotukset Astan koosta vs. Naniin, kun tuo on niin paljon kapeampi.. kävelytin pienen rinksan silat selässä, eikä ne aiheuttaneet mitään muuta kuin pienen epäilevän ilmeen ponin naamalla. Eikä vissiin ollut paha reissu, kun riisumisen jälkeen vielä taas vähän heittelin siloja selkään ja vedin pois niin takaosan kautta kuin selän yli - ja kun ponin vapautin riimustaan, lähti se vielä seuraamaan mua ja tehtiin parit ympyrät vapaana sekä vähän harjoiteltiin alkeellista peruuttamista vapaana.

Sitten Roosaan! Käytiin eilen eläinlääkärissä uusintakuvauksissa, tällä kertaa kuvissa erottui selkeä ilmarinta, oikeasta lavasta joka on turvoksissa, saatiin myös parempaa kuvaa ja siinä näkyi harjanteessa murtuma, mutta ell oli sitä mieltä, että lapaluu muuten näyttää ehjältä - itsekin näin selkeästi harjanteen kohdalla olevan repaleisen "muodostelman". Sydänäänet kuuluivat hieman heikosti ja kuvissa sydän oli omituisen mallinen, kolmiomainen, joten epäili sydänpussissa olevan verta. Roosan hengittäminen kuitenkin oli parantunut jo niin paljon, ettei ilmarinnalle tehty mitään, se kun ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin laaja, vaikka selkeä olikin - pallea näytti siltä, että siinä olisi reikä, mistä ilma väärään paikkaan päätyisi. Roosa sai kortisonipiikin, jonka pitäisi ilmeisesti edesauttaa pallean parantumista ja taasen tuli vain käskyä seurailla koiraa, jos hengittäminen muuttuu taas vaikeammaksi tai ei tunnu helpottavan entisestään, täytyy ilmarinnalle tehdä jotain.

Kotona Roosa oli päivällä aika itkuinen jostain syystä, en tiedä oliko se niin pöllyssä rauhoituksesta vai mikä oli. Ulkona kun käytin iltapäivästä, se vaikutti melkein hysteeriseltä, mutta sai sentään pissaamisen hoidettua. Illalla rupesi olemaan jo vähän reippaampi, juomiset hoituu tällä hetkellä vain juottamalla tonnikalavettä ja lisäämällä ruuan joukkoon vettä, ei suostu muutoin juomaan. Painoa pitäisi saada vähän lisää, kun oli melko hoikka jo valmiiksi, saatika sitten tässä kun rankan päivän päätteeksi ei päässytkään ruokapöydän ääreen ja maanantainakaan ei uskaltanut mitään kovin suurta antaa.. Ruoka onneksi maittaa ja tänään käytiin jo tienvarressa aamupissalla sama reissu kuin Röllin kanssa, energiaa tuntuisi jo jonkin verran olevan ja harmitus oli suuri, kun ei päässytkään mihinkään, kun lähdin muksuja hoidosta hakemaan ja käytin sitä ennen Roosan pissalla - jäi auton taakse odottavan näköisenä, että avaas se luukku. Vielä enemmän harmitti, kun Ilkka lähti Röllin kanssa sorsametsälle.. sitä itkettiin ja rampattiin kolmella jalalla keittiö-eteinen väliä. Uskomaton muutos koiran käytöksessä tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana!

Roosa maanantaina, hyvin epätyypillinen pään asento ja ilme, masentunut, kipuinen.

Katsotaan tarkasti, kun Ilkka pakkaa metsästyskamppeita

Siis, mitä, enkö muka pääse mukaan?!?!?!

Tämä on sunnuntailta rallytoko/agitreeneistä, tuossa on Roosan normaali ilme.

Kansallinen Poninäyttely 2014

Ihan hyvin meni ja poni käyttäytyi erinomaisesti kehässä seisomista ja lastaamista lukuunottamatta. Hippos antoi nihkeän II-palkinnon ja rotukehässä I-palkinto ja wpb-varsojen (vai nuorten?) Reserve Champion. Eli ruusukkeita tuli kivasti ja pokaalikin!

Kuva Riikka Jäntti

Kuva Riikka Jäntti 

Kuva Riikka Ala-Hulkko

Roosa jatkoajalla

Ei niin hyvää päivää, etteikö sen voisi tehokkaasti pilata! Eilen oli ihan huippukivaa, kävin nyppimässä kaverin hevoselta tukan, pääsin ratsastamaan ja muksut pääs ratsastaan. Ilkka kävi koirien kaa metsässä, iltapäivällä mulla oli Röllin kaa rallytokotreenit ja siihen perään molempien koirien kanssa agitreenit ja fiilis oli ihan taivaissa. Koirat pelas niin upeasti ja itsekin olen vissiin täten jotain oppinut pikkuhiljaa.. kaikki oli ihanasti siihen asti, kunnes Ilkka soitti illalla sorsametsällä ollessaan.

"Roosa jäi auton alle."

Linja-auton alle. Ilkka oli varma, että se oli kuollut, kunnes joku linja-auton kyytiläisistä/joku muu paikalle pysähtynyt totesi, että elää. Ilkka oli jo hakemassa pysyä, että joutuu (taas!) antamaan armonlaukauksen, mutta onneksi koira osoitti pystyvänsä taistelemaan.

Ehdin jo ilmoitella Hattulan Univettiinkin, että auton alle jäänyt koira, joka hengittää ja nostaa kyllä päätään, olisi tulossa. Sitten Ilkka soittikin taas takaisin, että Kilpinen ottaa heidät vastaan ja ovat jo melkein siellä pihalla. On se mahtavaa, että on suhteita appiukolla - ja no, onhan Ilkkakin tietty samoissa seisojatreeneissä käynyt ko. eläinlääkärin kanssa. Roosa kuvattiin nenänpäästä hännän päähän, löytyi yksi katkennut hammas, kielessä reikä. Aivotärähdys, keuhkoissa verta. Oikeaa etujalkaa ontuu pahasti, muttei siitä löytynyt ainakaan mitään luustollista häiriötä. Nappia ja toista nappia isot kasat mukaan, seuraillaan.

Yö oli melko levoton, kun kuunteli hysteerisenä, että hengittäähän koira ja heräsi sen jokaiseen liikkeeseen. Aamulla todettiin, että saatetaan joutua tänään uusiksi eläinlääkärille, kun hengittää niin pinnallisesti ja tihusti. Kävelee/ontuu menemään, söi halukkaasti tonnikalalientä. Pääasiassa toki vaan makaa, hengitys vähän rauhoittui kipulääkkeen antamisen jälkeen.

Seuraillaan. Pidetään sormet ristissä. Jos tällä kertaa ois selvitty säikähdyksellä.

Röllillä alkaakin sitten työt, kun joutuu seisojaa paikkaamaan sorsametsällä..

Ponia ja koirien uittoa

Huomenna pitäisi vuolijan tulla käsittelemään Astan aivan törkeän kamalat kaviot, että kehtaa sitten ensi viikolla (hui!) lähteä poninäyttelyyn. Pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että saanko mä ponia edes laitumelta mihinkään yksinäni. Riimun kun kiskaisin esille, oli Asta sitä mieltä, ettei oikeastaan kiinnostakaan rapsutukset enää ja sain hetken keskustella asiasta, antaako kiinni vai eikö - samalla huomasin, että tamman toinen etupolvi on turvoksissa. Huoh. Sitten tutkimaan, kunhan sain ensin riimutettua ponin. Vekkihän siinä etupuolella oli ja putsaamisen jälkeen pihkasalva taas käyttöön. Läksin sitten johdattamaan Astaa portillepäin, välillä se seisahtui hetkeksi miettimään, mutta tuli kuitenkiin varsin kiltisti, laitumelta poistuttuamme se vähän hermostui ja etenkin kun kaverit hoksas, että lähdettiin poies. Pidin kuitenkin huolen, ettei poni tule päälle (kerran se vähän senoloisesti pomppas, että koettaa itsensä vapauttaa) ja että se pysyy takanani. Käveltiin tietä vähän matkaa tallin suuntaan, pysähdyttiin hetkeksi, väistätin ponin etuosaa minusta poispäin samalla sen kääntäen tulosuuntaamme ja lähdettiin sitten takaisin laitumellepäin - yhä niin, että Asta

Vähän vaan härnään..

Kotona käytiin vain hakemassa uimavermeet ja koirat mukaan ja lähdettiin rannalle, siellä noudatettiin variksia Roosalla ja Rölli sai pöljäillä rannassa ja lopulta uskaltautui Roosan perässä uimaan - kävipä kerran variksella itsenäisestikin, kun Roosa haki toista ja jännättiin, tuoko se toisen vai ei. Käväisi kuitenkin sitten vain katsomassa ja tuli takaisin rantaan. Aika reilusti sille uimista sitten lopulta tuli ja piti ruveta jo himmaamaan, kun ei ole ennen käytännössä uinut, ettei kunto lopu kesken uudessa elementissä. Pyörälenkillähän ollaan menty nyt 17km, mutta onhan se vähän eri kuin uiminen.

Alkuun meni vähän roiskimiseksi, ennenkuin optimaalinen uintityyli löytyi

Tässä palataan itsenäiseltä variksenmorjestusreissulta

Pesupäivä

Eilen kävin pesemässä Astan (noh, takapää ja vatsanalunen jäi pesemättä, kun meinas ponilla loppua hermot ja mennä pyörimiseksi..) laitumella, toki päätarkoituksena oli vähän testata, että saahan sen ylipäänsä pestyksi, ja toisekseen kiva nähdä, minkänäköiseksi harja menee, kun se on puhdas.. noh, olihan se hetken. Pesun jälkeen piehtarointi alkoi välittömästi, sitten kun vapautin ponin, juoksi se kavereiden tykö katokselle, piehtaroi vähän katoksessa, piehtaroi vähän lisää, ja kun pääsin itse taas takaisin sinne puolelle laidunta, hölkytteli se kaverien kanssa välillä vähän syömään. Tässä siis lyhyt kuvakooste.

Ai mitä, eiks tää ollukaa se, mitä pesun jälkeen tehdään?

Wohoo, vapaus!

Sit pysty jo rauhoittuun, kun oli ensin muuttanut puhtaan olomuodon mutaiseksi.

Alkutilanne. Olen myös todennut, että on hyvä käyttää poni vesiastialla aina kun käyn laitumella, näillä keleillä tuskin tulee juotua ainakaan liikaa..

Lettipääponi

Vähän ehkä lihasta kaulaan (ylälinjaan) kaipailis.. :D