Ihanaa päästä harrassteleen!

Ihan liian kauan oli väliä edelliseen kunnon poneiluun sitten sunnuntain! Tosin en silloinkaan sitten itse noussut selkään, kun tytöt ratsasteli jonkun 40 minuuttia tai enemmänkin.. Pinja jopa ravasi, kun mäessä poni otti pari raviaskelta ja siitä innostuneena neiti sitten tahtoi "juosta" ponilla lisää. Harjaillessa pääs poni myös ruohoa syömään ja voi sitä nautintoa!

Nyt on koirien kanssa myös agikausi pyöräytetty käyntiin. Sunnuntaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin lähinnä yksittäisten esteiden suorittamista, kontakteja ja keppejä, mutta toki vähän iloitteluakin, etenkin todella upeasti työskennelleen Röllin kanssa. Roosa oli vähän poissaoleva eikä täten täysin kuulolla, mutta vauhti korvasi taas puuttuvan järjen.. Tänään harjoiteltiin taas paljon keppejä ja kontakteja, mutta otettiin myös lyhyitä radanpätkiä. Roosakin oli vähän paremmin kuulolla, mutta ei se silti älyllään valaissut. Rölli taasen kulki koko treeniajan hienosti ilman hihnaa eikä kadonnut kertaakaan tutkimaan paikkoja! Se on niin hieno ja tarkka ja rupeaa vähän tuurilla jo hokaamaan keppejä ja keinua - tosin sitten puomille meno on sen mielestä kovin jännää, kait se lähtee niin samankaltaisesti kuin keinu, koska aalle mennään ilman mitään epäröintiä. Hieno, upea Rölli!

 

 

 

Onpas fiksunnäkönen nois kuvissa toi mun "hieno" ohjaviritelmä muksuille.. 

Talutusratsu

Lauantaina oli Tammelassa MLL:n nappulahiihdot, jossa oltiin messissä talutusratsastuksen osalta. Kaveri tuli traksutammansa kanssa hakeen mut ja ponin maalta ja suunnattiin siitä kohti hiihtoja. Etukäteen olin saanu lähinnä hiljaisen sääliviä/peitellyn kauhistuksen katseita, kun ihmiset oli sitä mieltä, että hullu ämmä kehtaa mennä nuoren poninsa kanssa johonkin pienten lasten tapahtumaan ratsastukseen. Ehkä ihmiset sitten kuvittelee, ettei mulla ole minkäänmoista maalaisjärkeä ja vien hullun pomppivan, potkivan ja purevan konin sinne? En tie, mutta ihan pikkasen meinas vituttaa. Ja jälkeenpäinkin pistää vituttaan, kun saa vähän väliä vastata vaivihkaa aloitettuihin kysymyksiin "Nooo, miten..?". No hyvin perkele.

Mä uskon tuntevani ponini ja sen reaktiot, ja uskon myös, että se luottaa muhun sen verran, etten veis sitä "suden suuhun". Päätettiin pistää ratsastusmesta urheilukentälle, kun siellä oli paskoista ja heinistä päätellen edellisen viikonlopun heppailutkin tapahtuneet (sillä erolla, että me oltais siivottu koniemme paskat, jos sellasia ois tullu..) ja siirryttiin hevosten kanssa parkkipaikan ja ilmoittautumis-/buffakojujen editse alas urheilukentälle. Mennessä poni oli aavistuksen pörheänä, muttei milläänsorttia ongelmallinen. Sillä oli orbitlessit päässä ja riimu siinä päällä vielä, josta talutin. Mestoille päästessä sitten otin riimun pois ja talutin pelkät suitset päässä. Harmittaa näin jälkikäteen, kun ei tajuttu otattaa meistä kuvia - kaverin traksutammalla uveiitin ja aurinkoisen kelin takia suojahuppu päässä ja poni "pehmeämmillä" varusteilla, eli rungottomalla ja orbitlesseillä. Kaikki meni tosi hyvin, poni oli alkuun reipas, mutta ei todellakaan hötkynnyt tai kiirehtinyt, jossain vaiheessa se rupes vissiin miettiin, että todellako mennään vaan tätä rinkulaa tässä ja päädyttiin kulkemaan takimmaisena ratsuna, että edettiin. Hieman meinas keli olla hankala, kun keräsi aavistuksen tilsoja, mutta onneksi ne irtos aina itseltään, eikä tulleet isoiksi. Kengättömyyden hyviä puolia!

Kaikenkaikkiaan homma meni tosi hyvin. Kun konit oli lopulta laitettu koppiin takaisin ja annettu heinäverkot niille, kun mentiin vielä auttelemaan hiihtojen "purkamisessa", oli poni saanut jalkansa heinäverkosta lävitse ja seisoi masentuneennäköisenä, kun ei ylttynyt syömään, koska verkko oli päätynyt lattialle sen jalkoihin. Siinä vielä osoitin "viimeisen" kerran sille reissua, että näin hulluja nää pienet nelivuotiskeväiset russit on, kun kaivelin sen verkon ponin jaloista ja pujottelin irti jalasta, eikä poni tehnyt yhtäkään ylimääräistä liikettä. <3

Kotitallilla vielä nopeasti hieman harjattiin muksujen kanssa ponia ja talutettiin se tarhaan nauttimaan loppupäivästä. Niin, että siinäs kyselette!

Orbitlessien sisäänratsastus

Kävin keskiviikkona sisäänratsastamassa ponin orbitlessit ja vastoin kuin pelkäsin, sain kuin sainkin (lisäreiät tehtyäni) pienennettyä noi hienot suitset niin pieniks, että olivat sopivat. Käytiin ihan vaan lyhyt ilman-satulaa-lenkki, josta varmaan puolet kävelin ihan omin jaloin. Tuntui poni ottavan hyvin herkästi ohjasotteet vastaan, vaikka selässä vähän epämääräisesti heiluen niitä ohjia käyttelinkin. Täytyy kyllä sanoa, että jos joskus saan tasapainon siihen kuosiin, että pysyn tuolla kyydissä myös muutenkin kuin käynnissä ja hölkässä, niin jee! Etenkin kun poni olisi kokoajan tahtonut laukalle, oli meno hieman huteraa  meikäläisen osalta - vähän piti pitää välillä tukasta kiinni, mutta sitten päästiin taas välillä pidempikin pätkä ilman että heiluin tai pompin holtittomasti. Vähän ois suunnitelmissa, jos tänään pääsis tekeen kokeilulenkin satulan kera ja täten vois antaa ponin sitten laukatakin. Huomenna kun ois talutusratsastuskeikka, ni vois olla ihan kiva, ettei ponilla oo ihan kamalasti menohuuruja sisällään..

Noh, kuitenkin. Poni toimi moitteettomasti ja oli hieno ja ihana ja energinen. Ja söpö!

Kevättalven extremeurheilua

Eilen oli kunnollinen koko perheen ulkoilupäivä. Lapset nyt touhusivat lähinnä mummolan pihassa Pinja hiihtämiseen tutustuen ja Senja potkukelkkaillen. Kun saatiin muksut sisälle, läksi Ilkka Roosan kanssa hiihtolenkille (Roosa siis vapaana) ja tekivät 11km lenkin, Roosa nyt varmaan ainakin 1,5x tuon matkan. Itse sitten virittelin Röllille Roosan vanhat valjaat, vaikka ne vähän isot olivatkin ja sitaisin tappijalan potkukelkkaan juoksunarun kanssa. Käytiin ensin vajaan kilometrin pituinen testireissu ja kun totesin, että homma toimii kohtalaisen siivosti, käytiin hakemassa ponikin matkalle mukaan.

Vähän touhu oli välillä töksähtelevää, kun Röllin piti alkumatkasta merkkailla ja Mäkikyläntien pätkä on todella liukas hokittomalle ponille, mutta kun päästiin hiittiradan alkuun ja pohja muuttui pitävämmäksi, potkiskelin hieman vauhtia ja homma rupesi sujumaankin. Tosin kun poni tuli naru pitkällä perässä ja välillä rinnallakin, meni sillä naru pari kertaa etujalkojen väliin, jolloin poni yleensä pysähtyy - ekalla tällaisella kerralla minä ihan ajatuksissani vain poistuin potkukelkan kyydistä ja otin narun Nanin jalkojen välistä - jonka jälkeen sainkin kiirehtiä astumaan potkukelkan jalaksen päälle, ettei Rölli karannut kelkan kanssa :D Toisella kertaa sentään tajusin pitää vähän kelkasta kiinnikin narua korjatessani. Mentiin välillä ihan hyvääkin vauhtia, lähinnä loiviin alamäkiin, jolloin nopeus nousi yli 20km/h ja poni sai laukatakin, mutta pääasiassa mentiin aika kivaa kevyttä hölkkää ponille ja Röllilläkin monessa kohtaa askellajina oli ravi etenkin raskaammissa kohdissa, joissa sitten meikäläinenkin joutui potkiskelemaan vauhtia, että saatiin vauhti pysymään. Alla myös videonpätkä siitä, kun tultiin toisen kerran hiittiksen kääntösilmukkaan, harmikseni en saanut ponin laukkaa videolle (kun koitin pysyä kelkan kyydissä, pitää ponin narusta ja kuvata kännykällä yhtäaikaa), tai näkeehän alkupätkässä sen päänliikkeestä, että mikä askellaji on kyseessä..

On aivan mahtavaa, että pystyn luottamaan poniin ja sen käyttäytymiseen niin paljon, ettei tarvitse hermostua vaikka se välillä etenkin laukatessaan ja reippaamman ravispurtin ottaessaan menikin minusta ohitse ja persus oli satunnaisesti melkein nenäni edessä - kun pienellä narun liikkeellä se väisti sivummalle (lähinnä ettei sekoaisi potkukelkkaan jaloistaan..) ja toisella pienellä liikkeellä himmasi taas vauhtia sen verran, että tuli vierellä tai perässä. Ei tullut kertaakaan mieleen, että poni edes yrittäisi vapautua tai potkaista tai mitään, vaikka laukatessa se tykkäsikin hieman myös "leikkiä". Kotiinpäin mennessä piti hiittiksen lopun pitkä loiva alamäki himmata todenteolla vauhtia, ettei oltais menty ihan päättömästi - Rölliä ajoi takaisinpäin anoppilan juoksuinen narttu (kait) ja ponista nyt vaan on aina kiva mennä kotiopäin reippahasti. Mäkikyläntiellä onneksi poni automaattisesti himmasi sitten jo kävelyksi ja sain pidellä kelkasta vastaan, että Röllikin menisi hieman rauhallisemmin. Kun päästiin pahimmista liukkaista ohitse, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka sainkin Röllin menoa pidellä, tuntui molemmat eläimet nauttivan olostaan. Poni käveli pitkää, rentoa tyytyväistä käyntiä kaulaa alas venyttäen ja oli todella tyytyväisen oloinen. Oikein sydämeen meinasi sattua, kun oli niin ihanaa :D Keli oli mitä parhain, elukat nautti ja itsekin nautin tietenkin. Ehdottomasti tätä koitetaan toistekin. Tehtiin me jopa n. 6km lenkki kolmeen pekkaan ja siihen päälle se vajaa kilometri vain Röllin kanssa.

Mietin kyllä myös, että jos uskaltais ottaa Roosankin mukaan reissulle, ei tarveisi ehkä itse tehdä oikeastaan mitään etenemisen suhteen. Koirilla vaan on silloin ihan törkeä vauhti yleensä päällä kokoajan ja ovat todellapaljon hankalammin hallittavissa. Itse jos on jalkaisin, on meno vielä jotakuinkin järkevää, kun pystyy paremmin kontrolloimaan koirien menoa, mutta suksien kanssahan homma oli jo todella hullua.. eikä varmasti paljon vähempää hullua  olisi tuon potkukelkankaan kanssa - ellei jopa hullumpaa. Tosin potkukelkan jalaksilta pääsee aina alas jarruttamaan menoa.. noh. Voi olla, että kokeilen joskus jopa molempien koirien kanssa tätä, ja jos tekee taas ensin pienen harjoituslenkin, niin sittenhän voi aina ottaa "kunnon" lenkille poninkin messiin. Ihanaa vapaa-ajasta otetun hyödyn maksimointia :D

Naneilua

Oon tässä ponin kaa koittany vähän tehdä taas maastakäsin juttuja, mutta pitäis kyllä parantaa vähän tapojaan ja oikeasti miettiä, mitä on menossa tekeen ja mitä touhulta tahtoo.. mä nyt tuppaan muutenki oleen vähän fiiliksellä käyvä ja täten toiminta ei oo välttämättä erityisen johdonmukaista aina. Joka harmittaa aina viimeistään jälkikäteen. Olen nyt koittanut vähän lenkkien yhteydessä tehdä jotain väistöntapaisia ja keskittynyt taas vähän siihen, kuka johtaa ja kenen askelia seurataan.. poni pyrkii herkästi ottamaan aina ravipyrähdyksen, jolloin päätyisi mun edelle ja tätä ollaan nyt sitten yritetty hieman hillitä. Välillä on ihanaa, kun poni keskittyy ja kopioi aika kivasti omia askelluksiani, mutta sitten jos on jotain hässäkkää tai muuta katseltavaa ympärillä, niin se herkästi tuntuu unohtavan, että narunpäässä oli joku, joka koittaa pitää johdattajan toimen itsellään. Vapaanatyöskentelykin on käytännössä mahdotonta, kun tallilla on nyt niin pal koneja, et aina kaik tarhat täys hevosia, plus että useimmat tarhoista on niin isojakin, että hankaloittaisi toimintaa jos sinne pääsis. Liinan päässä ois tarkoitus kyllä mennä työskenteleen heti, kun siihen tulee mahdollisuus.

Selästäkäsinhän poni on ruvennut vähän kenkkuamaan välillä, jonka takia maastakäsittelyä on tullut taas lisättyä ohjelmaan aiempaa enemmän - heitän hetkeksi liikunnansaamisen (ponin kohdalta siis) syrjään ja keskitytään vähän enemmän näihin muihin juttuihin - joskin käydään kyllä silti myös lenkeillä niin selästä kuin kärryiltäkin. Mä olen niin malttamaton ja pidän kuitenkin tärkeänä ponille tulevia "kilometrejä", etten ihan täysin niiden kustannuksella voi koittaa näitä muita juttuja. En tiedä, stressaako ponia ratsastus itsessään vai jännittääkö se joitain paikkoja, kun tietyt paikat saavat sen käyttäytymään enemmän kuin pöljästi ja niistä ei meinaa päästä eteenpäin ilman tappelua, tai sitä, että itse jalkautuu. Muutoin poni kulkee korvat hörössä ja tuntuu tykkäävän, kun voi mennä eikä meinata.. noh, ehkä mä joskus saan tietää, johtuuko noi "tappelukohdat" jännityksestä, jostain meikäläisen stressistä vai mistä.

Tässä yks päivä oltiin lenkillä sillai, että Ilkka oli Roosan kanssa mukana. Me "leikittiin" ponin kanssa ja Ilkka ja Roosa treenaili myös hieman luoksetuloja ja seuraamisia sun muita siinä vapaan pörhellyksen lomassa. Sain ekat kerrat ponin tekeen "pohkeenväistöä" maastakäsin ja aika kivasti se seurasi muutenkin toimintaani, vaikkakin joka kerta kun Ilkka nosti kätensä maahanmenomerkiksi Roosalle, pysähtyi poni - jos vain oltiin siis Ilkan perässä.. sain ponin myös esittämään aika kivaa "koottua" laukkaa, kun juoksin sen kanssa ja pyysin laukalle. Se myös hiljensi varsin hiljaisesta äänimerkistä takaisin raville ja sitä kautta käyntiin ja olin oikein tyytyväinen. Ilkkakin testas ponia tällä lenkillä, vaikkei tietenkään pitkää aikaa selässä ollut, sen verran kuitenkin, että sain kuva-aineistoa siitä, että on selässä oltu.

Eilen kävin pitkästä aikaa myös ajolenkillä Nanin kanssa ja voi että, kuin tyytyväiseltä se vaikutti! Kuumahan sille plussakelillä tulee jo pelkästä liikunnanajatuksesta tossa karvassa, mutta eipä paljoa hikoaminen tuntunut häiritsevän. Ihan letkeästi ja rauhassa se kyllä malttoi kulkea, vaikka laukka olikin herkässä, mutta iloisella mielin. Hieman se jostain syystä pälyili kyllä muutamaa ravuria, jotka tuli ratsastajien kanssa vastaan ja haikaili niiden ja erään kärryjen kanssa vastaantulleen hevosen perään, mutta pääasiassa siis oikein kiva lenkki, pääasiassa hölkkää ja vähän reippaampaa ravia välissä, ei pistänyt missään nimessä hengästyttämään. Lenkin jälkeen kun pääsi kaikenlisäksi takaisin pihalle auringonpaisteeseen kavereiden kanssa, niin mikäs sen mukavampaa.

Mun on ollut tarkoitus aloittaa ponille naksutinkoulutuskin - kuvittelin aloittavani namistaluopumisen opettelun sen heppanamipussukan sisällön kanssa, joka meillä on pyörinyt tallissa. Ei se sitten ihan niin mennytkään, koska poni ei suostunut moista moskaa syömään.. eli tarveis muistaa tallillemennessä ottaa messiin jotai porkkanan-tai leivänpalasia, että sais käyntiin tän projektin. Tänään tuli myös vihdoin postissa mein Orbitlessit! Tosin totesin, että noi Hööksiltä ehkä 3,5v sitten ostamani ponikokoiset suitset lienee silti liian isot, ei niistä varmaan saa poskihihnoja niin lyhyelle, et vois käyttää Orbitlessien kaa :( Eli sit pitää vaan yhä tyytyä niihin shettis-kokoisiin mustiin suitsiin, mutta noissa Orbitlesseissä on ruskeat nahkaosat! Rasittavaa. Kattelin kyl, et Hööksil ois ruskeet ihan kivat suitset 33€ joista löytyis shettiskokoakin.. Saa nähdä. Tarvii päästä ensin testaan noita noiden suitsien kaa, ennenku tietää, pitääkö oikeasti ostaa uudet.

Koirat lihansyöjiksi

Jepulis, eli meillä tehtiin "täyskäännös", kun tympäännyin lopullisesti siihen, että Roosan vatsa oli nappuloita syödessä aina enempivähempi löysällä, eli selkeästikään ruoka ei sulanut ja imeytynyt kunnolla. Tehtiin sitten kertaheitolla vaihto raakaan ruokaan viime viikon maanantaina ja nyt ovat siis syöneet 1,5 viikkoa raakaa. Roosa, jonka maha on ennen vetäny täyskuralle pienestäkin luunpalasesta tai raa'asta, tuli kerrasta erinomaiseksi. Toki tässä voi vielä huonolla tuurilla takapakkia tulla, mutta tuon koiran suolisto ei ole koskaan toiminut yhtä hienosti kuin nyt. Ihan uskomatonta ja kuin hyvältä tuntuu itestäkin, että koira oikeasti _käyttää_ syömänsä ruuan. Toisaalta, miksi ihmeessä koiran piti elää melkein 3-vuotiaaksi asti, että omistaja järkiintyy..

Noh, Röllillä sen sijaan on nyt välillä hieman maha löysällä, mutta ihan satunnaisesti ja ihan vähän. Sen kanssa tarvii selkeästi ottaa rauhallisemmin, pitää ruokintaa yksinkertaisempana kuin mitä Roosan kanssa. Röllin kaa tosin ehkä vähän "innostuin" muutenkin liiaksi, kun se pääs melko luisevaks metsästyskauden lopussa ja täten pitäis saaha sille lihaa luiden päälle - joka on kyllä jo kohtalaisesti toteutunutkin, mutta vielä vois hieman massaa tulla, että ois just hyvä. Tää nyt oli vaan tällanen by the way-juttu.

Shoppailuvimmaa ja huonoa omaatuntoa

Mulla olis tällä hetkellä taas hirmu into ostaa kaikkea mahdollista, mutta (onneksi?) ei ole varaa toteuttaa kaikkea. Rahanpuutteen lisäksi ongelmana on, että varsinkaan itselle etsimiäni
varusteita ei tunnu löytyvän kivannäköisinä. Ponille nyt sentäs tuli vähän shopattua ja täällä odotellaan kuumeisesti Orbitlessien kotiutumista.. Onhan siitä sentäs jo pari päivää, kun ne tilasin :D Uudet, sopivat bootsit pitäis myös oikeasti jo saada, kohta alkaa liukkaat kelit. Noista isoista vain pitäis eka päästä eroon, että ois varaa.

Sitten näihin tuskitteluihin. Asia yksi, ponin kaviot on pitkät. Missä välissä ne on kasvanu! Ne on siis ihan törkeet. Kaikenlisäksi ne kerää. Tolkuttomat tilsat, kun on kunnon holvit, mihin tilsaa kerätä.. Onneksi appiukko lupasi lyhennellä ponin kanootteja lähipäivinä.

Asia kaksi onkin sitten ponin liikutukseen liittyvä ja oikeastaan samalla myös asia kolme :D Harmittaa että sairasteluiden ja muiden kiireiden takia poni on nyt liikkunut taas tosi harvakseltaan. Pari-kolme viimeviikkoa on mennyt taas jotakuinkin yhdellä liikutuskerralla viikkoon. Toivottavasti tämän asian suhteen saan tehtyä parannuksen. Vaikkakin nyt sitten paukahdin itse kipeäksi, kun jo ajattelin, että tällä viikolla sais nostettua liikutuskerrat takaisin 3-4x viikkoon. Saa nähdä.

Sitten liikutuksiin liittyen vielä. Poni on ruvennut hikoamaan kevyelläkin lenkillä ja nyt mietin, johtuuko se kunnon alenemisesta (menohaluja silti ois paljon reippaampiinkin lenkkeihin), ilmojen lämpenemisestä yhdistettynä ponimaiseen talvikarvaan vai stressistä! Periaatteessahan oletetuin syy ois lämpötila ja mahdollinen lievä kunnonaleneminen viimeaikaisen liikkumisen vähyyden takia. Mutta mitä jos se johtuukin stressistä? Poni tuppaa herkästi (toim. huom! vain ratsain) alkumatkasta pysähteleen ja pyrkii kääntyyn takaisin tai kenkkuilemaan. Sitten kun on päästy liikkeelle, niin poni painaltaisikin vain tukka putkella menemään. Tämän lisäksi erityisesti yksi tietty tienpätkä aiheuttaa alkupätkästänsä ponissa vastustelua. Sitä sitten miettii, että stressaako poni, vai eikö se luota minuun selästäkäsin? Mitä mun tarveis työstää maastakäsin, jos tämä johtuukin vain jonkunsortin luottamuspulasta? Miksi homma toimii kuitenkin kärryiltä (vaikkakaan tuota tiettyä tienpätkää ei oo kärryillä menty pohjasta johtuen, mutta esim. alkumatkan hankaluuksia ei ole)?

Pitäis kyl koittaa taas tehdä jotain suunnitelmia niin maastakäsittelyn kuin muidenkin juttujen suhteen. Mä vain olen maailman surkein suunnittelemaan asioita ja varsinkaan toteuttamaan niitä. Etenkin kun käytössä ei ole kenttää eikä pyöröaitauksua eikä usein edes tyhjää tarhaa, jolloin pitää mennä aina sen mukaan mitä on tarjolla. Eli useimmiten maastoon, kävellen, selästä tai kärryiltä. Tähän lisäksi jotain pientä maastakäsin ennen talliinmenoa.

Mlah. En tie. Tai sit vaan stressaan että poni stressais ja poni stressaa, ku mä stressaan etn se stressais :D