maanantai 6. tammikuuta 2014

Voe pentukuume

Se on kovana taas. Tämä ilta on tosin istuttu taas Saksanseisojakerhon sivuja selaten, uroksia vertaillen, tällä hetkellä ilmoitettuja pentueita ja suunnitteilla olevia yhdistelmiä ihmettelemällä, JTO:ta lukien jne. Paljon olen taas viisastunut, mutta vielä enemmän tyhmentynyt. Eikä eniten siksi, että tämä meillä suunnitteilla oleva pentue olisi lainanartusta ja itse olen päässyt näkemään vain muutaman kerran sen työskentelyä, koska lapsien vuoksi on jäänyt monta treenireissua näkemättä - tai lapsien vuoksi ja lapsien vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että se nyt vain on ollut helpointa, että Ilkka on mennyt Roosan kanssa keskenään silloin kun matkat ovat pitkiä ja majoituspaikat alkeellisia sekä iltameiningit aika reippaasti lasten silmille sopimattomia :D

Kaikenlisäksi kun ihminen on pässi, nolottaa sitä kysellä. Miksi ihmeessä luulen, että mun pitäisi olla täysinoppinut koirankasvattaja ja täysinoppinut sukujen, tulosten ja muiden analysoija ja yhdistelmien hyvyyden ja huonouden miettijä (paperilla!), kun tulossa on ensimmäinen pentue. Miksi ei voi vain kysyä suoraan, että millaisilla ominaisuuksilla varustettua urosta nartun omistaja-kasvattaja lähtisi etsimään? Pitääkö hän rodun ja pentujen haluttavuuden paremmin tuntevana tärkeänä, että koiralla olisi jotain enemmän? Näyttelytuloksia? Koetuloksia? Entä kun lähden kyselemään uroksista, niin miten saan ongittua sieltä ne ei-niin-imartelevatkin tiedot? Miksei voi suorilta esittää omia ajatuksia ja kysyä mielipidettä niihin, vaan miksi kysyn vain varovaisesti jotain käytännönjärjestelyitä ja kuin ohimennen hieman hänen itsensä mietteitä uroksesta. Koska käsittääkseni hänellä on urosajatuksia, kun itse haluaisi pennuttaa, mutta energiat ja rahkeet eivät riitä juuri nyt koko shown pyörittämiseen.

Tulee myös väkisinkin miettineeksi, kuin helppoa seurakoirarotujen jalostus on! Senkus katsot paperilla hyvän yhdistelmän, terveet vanhemmat ja yhdistät. Noin kärjistäen.. nyt täytyy miettiä nartun ominaisuudet, sen vahvuudet ja sen heikkoudet käyttökoirana, kuten myös rakenteellisesti ja miettiä mitä täten tahtoo urokselta, jotta pentueessa uros kompensoisi nartun puutteita. Isoin hommahan tässä on se, että uroksen täytyy olla ehdottoman hiljainen, tai siis, sellainen viilipytty. Nartun (ja sisariensa) ehkä isoin ongelmahan on kuumuminen ja sen myötä äänekkyys - joka toki varmasti olisi (ollut?) koulutuksella jossain määrin hillittävissä, jos olisi asian tajunnut ajoissa.. noh, laululintuja on monenmoisia!

Täytyy myös myöntää, että tänään olen monet itkut itkenyt, koska olisin halunnut oman koiran olevan se kantanarttu meille. Koska se vain on niin hieno. Okei, paperilla se jää tällä hetkellä (ja noh, varmaan tulevaisuudessakin) toisen siskonsa varjoon, mutta siellä on takana enemmän kokemusta ja tietotaitoa - sekä toki hippanen tuuria ja onnea. Eikä sielläkään sentään tulosrivi pelkkää riemuvoittoa ole :D Kaikenkaikkiaan olen myös miettinyt, kuinka paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa olisi, kun pentuetta lähtee miettimään omalle koiralle. Sen tuntee väkisinkin paremmin, ei tule ehkä niin suuria paineita käyttää tietynlaista urosta jne. Ei voi kuin itseä syyttää, jos jokin ei mene tai ei ole mennyt niinkuin kuuluisi.

Tälläkin hetkellä tilannehan on vielä käytännössä täysin auki. Mulla on vain lupauksia jalostuslainasta. Koiralta ei ole vielä edes lonkkia kuvattu, joka saattaa olla jo se ensimmäinen kompastuskivi. Mitäs jos sieltä tuleekin jotain muuta kuin A/A? No joo, toki rekisteröinnin raja-arvona on B/B (oliko se nyt niin, että rekisteröinnissä molemmat, mutta jalostustoimikunnan suosituksen saadakseen vain toisella? eli toisella A:n lonkat), mutta itse jotenkin miellän B:n jo vähän sellaiseksi nihkeäksi. Ellei koira ole muuten oikeasti tosi superhieno. Näyttelytulos pitäisi toki myös saada, tällä hetkellä sellainen on vain JUN-luokasta H. Itse näkisin, että vaikka sertin koira ei ole kyseessä, niin ainakin AVO EH on hyvinkin saavutettavissa, miksei toki tuurin ja auringon asennon ollessa oikein jopa parempikin? KAER-kokeista on toistaiseksi aika miellyttävät NUO1 ja NUO2 sekä AVO3. Tuo avoimen luokan tulos olisi toki kiva saada nostettua edes kakkoseen - näyttelytuloksen ja sen kanssa kun koiran saisi jo rodun jalostusrekisteriin. Pelkällä näyttelutuloksella toki yhdistelmästä saa jo jalostusvaatimukset täyttävän, kun uroksena tulee kuitenkin olemaan jokin uroslistalta löytyvä öttiäinen. Ja mitse vWD vapaaksi saattaminen, vaatiiko se testinsä, vai ovatko nuo vapaaksi luokiteltavia jo suoriltaan :D Noh, siinä ne kulmakivet..

Uroksia olen katsellut useaan otteeseen ja aina vain sieltä pistää ne tietyt kivat silmään. Tosin se itselle ykkösvaihtoehto hämää - paperilla ainakin hieno koira, mutta syystä tai toisesta sillä ei ole pentueita? Miksi? Löytyy kuitenkin kesäkuussa 2013 päivitetyltä uroslistalta, jonne omistajan täytyy itse uroksensa ilmoittaa, eli käytettävissä täten pitäisi kyllä olla. Muutama miellyttävä haastaja pienemmillä tuloksilla on myös, etenkin kun itseä kiehtoo ajatus mustanpäistäriköstä tai valkopohjaisesta pennusta. Eli tullaan taas meikäläisen "värillä on väliä"-ajatelmiin. Olisi myös toisaalta miellyttävää, jos uros olisi ainakin osin ulkomainen - koska vaikka narttu nyt ei se kaikki suomalaisin olekaan taustoiltaan, löytyy sieltä kuitenkin paljon entisiä mahtiuroksia ja pieni uuden veren tuominen ei olisi pahaksi. Lisäksi etenkin saksalaiset koirat ovat yleisesti ottaen rakenteeltaan sekä viilipyttymäisyydessään jämäkämpiä. Molemmat näistä ominaisuuksista olisi urokselta toivottavia, ei nyt kauhian jämäkkäkään tarveis olla, mutta kokoa saisi olla kuitenkin, narttu itsellään kun huitelee rotumääritelmän alarajoilla.

Psiih. Noni. Eikait tässä muuta, matka on pitkä ja varmasti myös osittain kivinen, odottavan aikakin on niin tolkuttoman pitkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti