Kävin tänään koirien kanssa ekaa kertaa tälle talvea jäällä, Roosa sai olla vapaana ja Rölli sitten meni pitkällä narulla, kun laitoin noiden remmit kiinni peräkkäin. Roosan mielestä oli ihanaa, ja se juos rannalta toiselle ja sain välillä karjua pää punasena, ennenkuin se korvaansa lotkautti. Osaanpahan seuraavalla kerralla kontrolloida sen menoa paremmin, jos mennään jäälle ilman, että koirat joutuu vetopuuhiin. Nyt mietin että menenkö koittaan suksilla, rattikelkalla vai vaan kävellen ja päädyin kävelyyn, ihan hyvä, koska lunta on niin vähän jään päällä, että suksilla kaatuminen ois ollut varmasti hyvin kivuliasta ja rattikelkalla mennessä koirien kontrolloiminen suunnan ja vauhdin suhteen hyvin hankalaa.. täytyy käydä katsoos, jos jossain myytäis minisuksia, ne vois olla sellanen kiva kompromissivaruste, eikä jalat mee niin pahasti solmuun kaatuessa, kuin normisuksilla. Eilen tesmasin jo Roosan kanssa, että miltäs se vetäminen tuntuu, kun se sai pihalla kiskoa mukuloita rattikelkassa - itse en meinannut jaksaa vetää niitä, mutta liikkeellepäästyä Roosassa kyllä vauhtia piisas ja mulle tuli melko hiki, kun spurttailin sen kanssa pihaa eestaas. Uskomaton voima tuollaisessa koirassa.
 |
| Rölli joutu poseeraan, ku mietiskeltiin, missä rannalla Roosa mahtaa mennä |
Kun pääsin koirien kanssa kotio, lähdin samointein käymään tallilla ja vaihdoin ensin Astalle naruriimun päähän, jonka jälkeen mentiin käpötteleen. Ei päästy kovin pitkälle, pieni oli sen verran epäluuloisella tuulella ja tiellä kaukaisuudessa käveli joku. Miettikää! Sitten kun päästiin rauhassa kääntymään, palattiin takaisin ja mentiin pellon puolelle kävelemään, pysähtelemään ja otettiin pari ravipätkääkin (joista yhdellä kertaa Asta jotain säpsähti ja otti muutaman laukka-askeleen yhden potkun kera - onneks on pitkä köysi). Sitten vähän reenailtiin peruuttamista ja hengailua ja rapsuttelin jokapuolelta ja siinä lomassa nostelin etujalkoja ja silittelin takajalkoja. Oma rohkeus ei riittänyt takasten nosteluun, kun kuitenkin jo pari säpsähdystä takana, ettei sitten pääse vahingossa säikähtäessä hutasemaan. Mentiin siis meikäläisen mukavuusalueella. Otettiin vähän uutena juttuna myös etupään väistämistä molempiin suuntiin ja lopuksi ennen tarhaanpääsyä pientä jojoilua peruutus-luoksetulo-peruutus-luoksetulo. Tarhassa taas riimunvaihdon jälkeen vielä rapsuttelua (hännäntyvestä löytyi uusi oikein kutiava paikka!) ja sitten heipat.
.jpg) |
| Tytöt mahtuu jo samalle heinäkasalle ilman ongelmia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti