Henkilökohtainen jouluni

Traikussa, tässä vaiheessa vielä rauhallisesti

Tänään on mun henkilökohtainen jouluni, koska sain vihdoin vauvaponin kotiin. Ensin kävin aamusta hakeen koirille nenäpunkkilääkkeitä, sitten sainkin jo kiiruhtaa kaverin tykö ja aloitettiin jännittävä matka Hämeenlinnaa kohden. Oltiin ajoissa paikalla ja kahvit haettuamme bongattiin, että paikalle ajeli toinenkin hevoskoppi ja kurvattiin sitten toiselle puolelle parkkista toisen viereen, oletuksena, että siinä oli toinen poninhakija. Olihan se. Itse olin yllättävän rentona, vain pieni etova olo kurkunpäässä, muttei mitään muuta jännityksen oireita o_O Kaikenlisäksi kuljettaja oli 45min myöhemmin paikalla kuin mitä oli olettanut, enkä ehtinyt vielä edes stressaamaan, että mua on sittenkin huiputettu :D

Vähän rupesi kyllä siinä vaiheessa jänskäämään, kun avattiin traikusta takasilta ja odotettiin kun Owen Jones availi kuljetusrekkaansa ponien kyydistäpurkua varten. Asta oli sitten siinä ensimmäisenä ja oli vähän sitä mieltä, ettei tahdo pois kyydistä. Kun se sitten saatiin minun taluttamana ja Owenin työntämänä maahan, käveli se muina tyttöinä suoraan traileriin perässäni ilman mitään epäilyksiä. Mahtavaa! No, siihen se mahtavuus hetkeksi sitten jäikin, koska lastaussillan noston jälkeen neiti totesi et WTF mikä mesta tä on ja rupes vähän riekkuun. Lopulta se sai jossain vaiheessa itsensä jo etupuomin päälle, josta Owen sai kaverini kanssa sen "nostettua" alas. Sitten saatiinkin toiselta poninhakijalta halvalla kaulapanta ja hän vielä sitoi Astan sillä kiinni. Ryske jatkui, mutta loppui heti kun päästiin matkaan - ajattelin jo, että onkohan siellä pienellä niskat nurin. Ei ollut, tallille päästessä katsottiin, että kaulapannasta se oli kyllä onnistunut pääsemään eroon, mutta mutta oli muutoin ihan rauhallisen oloinen, heiniäkin oli vähän nyppinyt. Trailerista poistuminen vaati pientä suostuttelua, kun peruuttaen tahdottiin se tehdä, mutta kyllä sieltä lopulta pois päästiin. Ensimmäinen asia mitä pieni näki, oli tiellä treeniä vetävät ravurit ja ilme oli vähän villi. Pienen hirnahduksen jälkeen kun sai vastauksia, lähti kyllä reippaasti kävelemään kohti tallia.

Uudessa kodissa kävelyllä

Asta pääsi ensin tutustumaan karsinaansa ja totesi että jee, vettä! Oli myös kiva huomata, että se ylettyi vesikupille itse ja osasi kaikenlisäksi käyttää sitä! Sitten pienen hirnumisen jälkeen se tajusi, että sillä on iso ikkuna, mistä katsella tallin takana tarhaavia hevosia, ja sinne se sitten oikeastaan jumittui, ikkunan luo. Annoin sille hieman rauhaa ja lähdin koirien kanssa tekeen pienen lenkin, jonka jälkeen tungin konkkaronkan tarhaan ja menin katselemaan, mitäs neiti meinaa. Siellä se vieläkin katseli ulkoilevia hevosia, mutta tuli kyllä nopeasti morjestamaan, kun menin karsinaan. Sitten palasi taas ikkunan ääreen. Mentiin vähän kävelemään ulos, että pieni saa verrytellä jäseniään, tänään kun ei vielä päässyt muiden varsojen kanssa tarhaan, se sitten huomenna. Mentiin ensin tyhjään tarhaan kävelemään ja mentiin ihan Astan vauhdissa, välillä pysähdyttiin hirnumaan ja katsomaan naapuritarhojen hevosia, ja sitten taas vähän käveltiin. Ihan hirmu kauniisti käyttäytyi! Muutaman kerran koitti vähän pyrähtää, kun lähdettiin katselemaan tallipihaa ja hetkeksi hevoset poistui näkyvistä, mutta sitten taas kulki tosi nätisti. Käytiin katselemassa tulevaa tarhaa ja siellä olevia kavereita, ja pyörittiin muutenkin siksakkia tallin lähiympäristössä - ja mentiin takaisin sisälle sitten kun poni rupesi rentoutumaan. Tallissa laitoin sille vähän heiniä naaman eteen ja Isto oli laittanut kourallisen kauroja, vähän kivennäistä ja pari porkkananpalaa.

Kävin vielä toisen pienen kävelyn koirien kanssa ja sen aikana muistin ostamani chian siemenet, joita kävin lisäämässä Astan kuppiin vielä ennen kotiinlähtöä. Siellä se jo söi ihan rauhallisen oloisena heiniään, kun tallissa oli ajohevoset otettuna sisälle. Huomenna sitten taas katsomaan, miten kavereihin tutustuminen menee..

Ihana <3