Aloitellaan varovasti

Oli tänään ajatuksena ottaa Asta tarhasta ja käydä harjaamassa sitä vähän sisällä ja sitten tehdä pien lenkki (eli toista kautta pihan "takaa" tarhalle) ennenkuin palautan takaisin tarhaan. Sitten tuli kaatosade ja vesitti miun harjailuhaaveet, kun en viitsinyt märkää ponia ruveta sukimaan, pelkään kuitenkin että karva kastuu sitten herkemmällä pohjaan asti. Kävin sitten ensin sovittamassa uutta riimua (pienellä modaamisella siitä saa sopivan kokoisen..) ja sillä aikaa vauvat saivatkin päiväheinät tarhalle, joten lähdin Likan ja Roosan kanssa lenkille - koska olin jo valmiiksi varsin märkä.

Lenkiltä palattuamme nappasin narun mukaani ja menin tarhaan hetkeksi seurustelemaan. Sivelin vähän kädellä kaulaa, selkää, kylkiä ja jalkoja, välillä Asta pyrki hieman poistumaan paikalta ja etujalkojen kanssa sitä kiukutti. Otettiin myös muutama peruutuksen alkeisharjoitus, joista kahdella ensimmäisellä kerralla sain jo aika laajalla liikkeellä heiluttaa narua, ennenkuin tuli pienikin liike taaksepäin. Kolmannella kerralla tamma ei enää kamalasti nostanut päätään, vaikka silloinkin sain aikalailla vielä heilutella. Neljännellä kerralla reaktio tuli jo hyvinkin pian ja siirryinkin hetkeksi rapsuttamaan säästä ja päästin Astan takaisin ruokailemaan. Pariin otteeseen sain ajaa muita varsoja pois, mutta ainakin tällä kertaa ne aika nopeasti totesivat, että joko ei tapahdu mitään mielenkiinnostavaa tai sitten ymmärsivät yskän, ettei niitä kaivata.

Tästä se lähtee :) Oli ihanaa tehdä edes jotain! Tosin tallissa kun kävin katselemassa tamman ruokakupin ja lisäämässä chian siemeniä (ei näytä kaurat ihan kamalasit maistuvan näköjään, outo poni!), mietin, että miksi Astaa kiukutti ja tajusin, että olin jostain syystä itse todella varovainen siinä kun sitä sivelin ympäriinsä ja varmaan tästäkin syystä pieni ajatteli, että mua voi vähän pomottaa. Täytyy muistaa olla itsevarmempi ensi kerralla, etenkin kun tuo nyt vaikuttaa olevan hyvin rauhallinen ja ehkä jopa hieman ujo..