keskiviikko 18. joulukuuta 2013

En keksinyt järkevää otsikkoa.. olkoot siis toistaiseksi ilman. Kävin tänään Roosan ja Likan kanssa maalla vähän lenkkeilemässä ja reenimässä narussakävelyä vähän molemmille. Ensin ajattelin, etten Likkaa uskalla irti päästää, koska se on niin ulalla kaikesta (lue alhaalta kursivoitu, eilen avauduin yhellä foorumilla), mutta muutaman luoksetuloharjoituksen jälkeen totesin, että eiköhän se messissä pysy. Ja pysyihän se. Voi sitä koiran riemua, kun pääsee pitkästä aikaa oikein kunnolla verryttelemään jäseniään metsään! Mentiin melkein tunnin verran metsässä ja koirat aina välillä ryskäsivät joko peräkkäin tai kumpikin omasta suunnastaan näkyviltä. Todella hyvä mieli, kun näkee, kuinka koiratkin nauttii.

Lenkin jälkeen annoin apinoiden pööpöillä vielä tallin pihalla, kun kuivitin Astalle karsinan, pesin vesi- ja ruokakipot, asensin suolakiveä, kuskasin kamoja jne. Voi tätä jännitystä, huomenna sen pitäis olla totta!

Alla vielä kaksi kuvaa metsästä, katsokaa noita hymyjä :D

 (etsi toisesta kuvasta kaksi koiraa.. ihanaa, kun muistaa melkein ottaa sen kameran mukaan!)

Meillä on hoidossa veljelleni "rescuena" (lähipiiristä) päätynyt koira, kun veli perheineen lähti jouluksi Lappiin eikä matkoja varatessa tästä yllättävästä perheenlisäyksestä tietenkään tiedetty. Koira on tuttu sekä koko mein perheen ihmis- että koiraväestölle. Kohtalaisen hermostunut ja läheisriippuvainen, arvattavaksi vain jää, kuinka paljon on kiinni koiran omasta luonteesta ja kuinka paljon sen saamasta kohtelusta. Omistajastaan koira on nyt ollut erossa n. kaksi viikkoa, eli kaikki tämä uusi elämä on sille vielä hyvin uutta, jonka lisäksi veljeni on sille ollut tuntemattomampi henkilö kuin esimerkiksi minä.

Mutta joo, nyt se on täällä ens viikon lauantaille asti ja mulla ois projektina saada siitä vähän järkevämmin käyttäytyvä. Etenkin hihnassa. Kaikenlisäksi mun täytyy huomen soittaa ell et laittaa tolleki nenäpunkkikuurin - mein koirat sai just viimeviikolla vikat lääkkeensä ja toi tuhisee liian tutusti - se myös oli meillä kylässä nenäpunkkikuuria edeltävän viikonlopun, jolloin epäilemättä (viimeistään) saanut tartunnan. Jei. Oon ennen pystynyt kohtalaisen sulavasti käyttään sen lenkillä mein koirien kaa yhtä aikaa, mutta nyt se tuntuu mahdottomalta, se on jotenkin niin pinkeenä, jonka lisäksi se ei osaa kävellä tien reunassa.. eikä meillä ole kävelytietä, mutta kohtalaisesti liikennöity autotie kyseessä. Kokeilin myös, josko onnistuis pelkästään Roosan kanssa, mutta ei, mua veettiin (tai ehkä paremminkin nyittiin) kuin märkää rättiä ja useamman kerran oli lähellä, etten päätynyt ojaan koiran perässä. Noh, päivä meni kivasti, kun akat oli tarhassa ja Rölli (joka kävi tänään eläinlääkärillä hyvästelemässä sukukalleutensa) sisällä heräilemässä. Myös ilta, kun kaikki koirat oli yhdessä sisällä, meni kyllä hyvin. Nyt käytin koirat sitten iltapissalla niin, että vein eka omat ja sitten erikseen Likan, ihan tarkoituksena, että nyt ruvetaan reeniin järkevää kävelyä. Laitoin Röllin solkipannan, kun Likalla itsellään on puolikuristava. Nappuloita ois saanu vaan tankata taskuun (mutta ne taitaa olla autossa..?), kun niitä olikin sitten enää muutama ja täten ainakaan ruokapalkkaaminen onnistui harvakseltaan. Ei sillä, että nyt mitään isoa kiekkaa ois tehty ees. Mutta se toimi, ainakin tällä lenkillä. Hyvin nopeasti oppi tarjoaan matkan tyssähdettyä kontaktia ja kävi morjestamassa palkan toivossa. Toivottavasti jatkuis myös näin.. turha toivo? Huomenna ois tarkoitus mennä maalle lenkille Roosan ja Likan kanssa ja ois hienoa, jos vois Likan päästää vapaaksi. Entisessä tilanteessaan oisin voinutkin sen tehdä, mutta tuo koira on nyt vaan selkeästi ihan pihalla  :|  

Mä todella toivon, että sen sielunmaisema rauhottuis tässä ja se hokais, että jatkossa käsittely on asiallista ja ruokaa sekä vettä on tarjolla säännöllisesti. Lopettais ehkä jopa pöydiltä varastelun? Pitäisin sen mielelläni meilläkin, mutta toisaalta broidin luona se saa olla ainoa koira ja opettaa niille vähän koiraelämää (molemmat on kyl kasvaneet koirallisissa kodeissa, ja koiraa haaveilleet, mutteivät oo uskaltaneet hankkia) - ja toivottavasti kotiutuu ihanasti ja saa sitten jossain vaiheessa kaverikseen pennun, kun uusi perhe huomaa, ettei koiran kanssa eläminen niin vaikeata olekaan! Mä olen niin pettynyt ja katkera, että tuon koiran elämä meni sellaiseksi kun se ilmeisesti meni. Se kun on äärettömän kiltti ja ystävällinen eläin, eikä ollenkaan kova siinä mielessä, kuin rotuisensa usein ovat. Rumahan tuo on kuin perkele, mutta sisältä täyttä kultaa. On myös tavattoman turhauttavaa ajatella, ettei ole itse nähnyt sitä, ettei koiralla ole kaikki asiat olleet välttämättä omistajansa kanssa reilassa. On vain typeränä aatellut, että se nyt vain on tollanen vähän hermostunut, ärsyttävä pöydiltäsyöjä. Mutta ole itse rauhallinen jos kuri on välillä hyvinkin rajua ja vielä pahempi, kun omistaja on kännissä - tai ole itse varastamatta ruokaa pöydältä, jos et voi luottaa siihen, että joka ilta se ruoka löytyy sieltä kupista.  :cry:  Ja mä olen ollut tyhmä enkä ole nähnyt tätä. Ei tuo koskaan ole liian laiha ollut, välillä hyvin hoikka kyllä, mutta ei laiha. Tänäänkin se ressukka tais vähän säikähtää (olin kynsiä just trimmaamassa siltä), kun Ilkka ärähti Roosalle vähän kovemmin jostain, kun ei ekalla kerralla menny viesti perille. Huoh. Toivottavasti elämä voittaa, jos niin nyt voi tällaisessa sanoa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti