Lauantaina kävin Namin kanssa pitkästä aikaa vähän liikkumassa, tosin poni oli juoksutusliinan päässä ja käytiin ensin kävelyllä, sitten pyöritin hetken sitä tarhassa ja lähdettiin uudelleen kävelylle. Ei päästy pitkälle (ehkä puol kilsaa), kun rupesin juoruamaan erän anoppilan "naapurin" kanssa ja siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin - Nami oli tyytyväinen, koska sai leikkiä ruohonleikkuria tämän ajan. Tämä naapuri ihasteli ponia ihastelemasta päästyään, kun se on kyllä niin kaunis ja kiltti ja rauhallinen ja kaikkea muuta erinomaista :D Ja voi sitä karvanlähtöä! Nyt se on vihdoin päättänyt oikeasti jättää talvikarvan taaksensa ja harjasin jo tallissa ennen lähtöä siitä varmaan kahden keskivertokissan verran karvaa (Pinja istuskeli taas selässä harjauksen aikana) ja juorutessa sitten rupsuttelin irtoavaa karvaa yhä irti - ja vielä takaisin talliin päästessä vähän lisää.
Eilen sitten Silja oli lähdössä Severillä ratsastamaan ja minä innosta hihkuin että kerrankin saadaan joku kaveri mukaan lenkille, ja vaikka Severin oli tarkoitus vain kävellä, niin ponin kanssa saisi kuitenkin ravailla, että pysytään mukana menossa. Mentiin ensin hieman tarhassa tuttua treeniä istuntaan reagoimisesta, tosin tällä kerralla ponin huomio oli vähän väliä viereisessä tarhassa sille kovasti hörisevässä tammassa, joka on viimeisillään tiineenä. Ressukka odottelee varsomista nyt yksin, kun tarhakaverit ovat lähteneet jo uudelleenastutettaviksi - ilmeisesti Nami oli sen mielestä erinomaisen näköinen ottovarsaksi, kun niin kovin piti sille höpötellä. Kun sitten lähdettiin maastoon, meinasi poni jumittaa vain Lissun tarhan vieressä ja kesti vielä useamman sataa metriä tarhan ohi päästyämme, kunnes se tajusi, että meillä on seuraa lenkillä.
Mentiin Insinöörintien kautta Metsäpirtintielle ja sieltä takaisin tallille. Severille kyseinen lenkki oli elämänsä ensimmäinen ja ressukka (7v lämppäriruuna) oli ihan kauhuissaan ensinnäkin eräästä sillasta, joka on tien vieressä viemässä ojan yli tieltä eräälle pihalle - kaunis valkoinen pieni puusilta. Siitä sitten uskaltautui ohitse, kun Nami meni edellä ja sillan puolella tietä - sitten lähes heti perään tuli eteen kammottavat klapi"taapelit", joista lopulta päästiin taas ohitse, kunhan Nami kulki Severin ja kauhistuksien välissä. Poni tuntui vähän olevan hämillään, että mitä toinen skitsoilee, muttei onneksi ryhtynyt itse epäluuloiseksi. Ravailtiin vähän väliä sitten että saatiin taas Severi kiinni ja tietenkin mitä pahempi, kuoppaisempi ja kivisempi alusta oli, sitä reippaammin tietenkin oli kiva ravata - yhden isomman kiven ylitse se oikeastaan jopa hyppäsi. Hyppäsin taas ennen lammen risteystä pois kyydistä ja annoin ponin rentoutua loppumatkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti