On se vaan hieno, se on niin hieno! Tässä rupeaa oikein miettiin, et mitä se keksii lähiaikoina tai tulevilla treenikerroilla ilmaistakseen, ettei nyt ihan täydellinen koira kuitenkaan ole (ai ei vai?).. eli tänään oli ekat arkitottistreenit Pussikoirilla, meitä oli neljä koirakkoa, kaksi kääpiövillakoiraa, göötti ja Rölli the dreeveri. Eli kaks pötkylää ja kaks fifiä. Eka kerta meni lähinnä kouluttajiin tutustuessa, kunkin lähtötasoa selvittäessä ja yleisessä selonteossa mm. palkkauksen oikea-aikaisuuden merkityksestä. Katsottiin luoksepäästävyyttä, kopeloinnin sietämistä (koiran osalta!), kontaktinottamista ja luoksetuloa. Luoksepäästävyydessä ja kopeloinneissa ei ongelmia, lähinnä koiraa ei ois voinu vähempää kiinnostaa, mitä sille tehdään, kun oli hajuja ja mielenkiintoista katsottavaa ympärillä.
Sitten kontaktinottamisessa mun tarvi touhuta sen kaa vähän, että sain sen välillä purkamaan kontaktin - koska se ei ollut varsinaisesti käskyn alla ja aina kun poistuin kauemmas sen luota tai muuta, rupesi taas ympäristö kiinnostamaan. Jos päästin mitään ääntä, rupesi se samointein napittamaan kuin paraskin palveluskoira :D Joten pyrin olemaan kehuja lukuunottamatta hiljaa. Kouluttajat kehuivat vuolaasti Rölliä, kuinka hieno se on ja kuinka kontaktinhakuinen - ja vielä ajokoira! Sain kyllä kuulla myös, että yksi kouluttajista oli toisille jo puhunut, että meillä on hirmuisen hieno seisojakin.. tuli aika hyvä fiilis, näin aika lailla lievästi sanottuna.
Luoksetulo mua jännitti, vaikka se tehtiinkin ainakin vielä tällä kerralla niin, että muut koirat olivat kentän ulkopuolella, mutta kuitenkin luoksetulossa suunta oli muita koiria kohti. Röllin jättäessäni varmistelin hommaa ja näytin sille, että mulla on makupaloja, alkuun se tutki maan jalkojensa ympäriltä, että oisko siellä namia ja tuli sitten tuulispäänä suoraan luokse. Mun naama ois varmaan loistanu auringon kanssa kilpaa, jos moinen ois pilvien takaa näyttäytynyt. Myös toinen luoksetulo sujui samalla kaavalla. Suoraan luokse ja täysiä. On vain ihan uskomattoman hyvä fiilis. Siinä sitten katseltiin vielä muiden luoksetulot ja kun lähdin viemään Rölliä autolle, kehaisin sitä vielä liikkeellelähtiessä ja se tuli ilman erillistä kehoitusta seuraten hienolla kontaktilla koko matkan! On se hieno, mamman poika oikein :D
Ai niin, käytiin koirapuistossa tuulettamassa vähän turkkeja ennen treenejä, siellä oli vähän seuraakin, joskin aika laiska sellainen. 4-vuotias kuvasz-narttu, joka välillä jaksoi vähän juosta ja telmiä ja sitten piti taas pistää maaten ja lepäillä hetki :D No, saivatpahan koirat vähän taas ulkopuolista leikkikaveria hämmentämään pakkaa. Nopean visiitin teki myös aivan järkyttävän lihava 5-vuotias ruskea labradorinarttu kolmen lapsen tuomana, olivat ehkä 2 minuuttia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti