keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Adios, potkuremmi!

Kävin eilen siis ajelemassa Namilla, yllä ponista ah-niin-edustavat kuvat kun hain tammaa tarhasta - ois kyllä kiva, jos joskus joku muu ois ottaas kuvia kuin mä, kun ei saa kuin naamakuvia! Tai sitten vaan näitä kärryiltä otettuja liikuttamiskuvia, niinkuin alempana löytyy :D Poni sai päällensä puhtauttaan kiiltelevät varusteet ja siloihinsa uuden hienon pehmusteen, tosin kuvissa ei valitettavasti näy oikein, kuin hienosti sillä nyt suitset ja silapehmuste mätsää toisiinsa.. Nami oli harjatessa aika herkkiksellä tuulella, niin en ihan kauhiasti ruvennut rupsimaan siltä irtokarvoja poies, kunhan pyörittelin sualla lävitse ja pölyharjalla sitten "viimeistelin". Häntä oli ihanan helppo selvitellä pesun ja show shinen jäljiltä, plus että se oli pysynyt ihastuttavan vaaleana, kun muistelee, kuinka tumma se oli kurakelien jäljiltä.
Metsäpirtintiellä.
Tänään jätettiin potkuremmielämä toivottavasti lopullisesti taaksemme. Eli nyt sitten varusteena suitset ilman turparemmiä, silat, rintaremmi ja häntäremmi, ei mitään typeriä kommervenkkejä pään pitämiseksi ylhäällä tai takapään pitämiseksi alhaalla :D Hyvin kyllä meni. Ensin ajattelin, että oltais käyty hiittis ja sen jälkeen järvenranta tekeen lenkkinä, mutta koska tuuli aika tuhottomasti ja vähän ehkä jännitin, että jos pylly rupeaa keveneen pellonlaitaa töyssytellessä, niin tyydyttiin sitten meneen hiittis kahteen kertaan, uusintakierrokselle kuljettiin metsäpirtin kautta, siellä maisemat kun on niin ihanat <3

Sotaisten lapsien ohitus takana.
Eka kierros siis ravilla, välipätkä käyntiä ja toisella kierroksella poni sai vähän matkaa kävellä, otettiin pieni hölkkäpätkä, taas käyntiä ja kääntösilmukasta ravia hiittiksen loppuun. Molemmilla kerroilla loppuosa hiittiksestä mentiin aika haipakkaa ja oli vaan pakko jutella tammalle, että luotan siihen, ettei se rupea potkimaan voimiensa tunnossa.. eikä se kyllä ruvennutkaan. Taas kotimatka oli melkoista keskustelua siitä, että kävelläänkö vai ravataanko, mutta loppujen lopuksi Namikin totesi, että kävely on kivempaa kuumalla kelillä. Onneksi poni on melkoisen kylmähermoinen, koska tuon yhden talon kanat olivat taas menomatkalla hiittiksen varressa ja kotiinpäin mennessä lapset juoksi pusikoissa ja kuivassa risukossa leikkimässä sotaa, joten äänimaailma oli myös senmukainen, eipä sillä, ei ne äänet ponia kiinnostaneet. Sen sijaan tallille palatessa Isto oli laittanut Namin ja Violan tarhan vesiastian täyttymään ja vesiletku meni tien ylitse. Sitä yritettiin ensin lähteä peruuttaan karkuun, sitten kiertämään (joka ei oikein ollut mahdollista..) ja lopulta lyhyen haistelun jälkeen siitä hypättiin ylitse rivakasti.. 

Kohta jo tallilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti