Mahtava poni!

Eilen oli todella onnistunut päivä tallilla, kun otin vähän eri asenteen lenkkeilyyn kuin aiemmin. Toki nyt ei ollut lenkin aikana pahemmin mitään järkyttävää tapahtumaa ympäristössä, niinkuin edellisellä kerralla, kun tarhoissa olevat hevoset meni hulluiksi ja se ei jotenkaan edesauttanut rentoa lenkkeilyä meidän osalta.. noh, mutta eiliseen! Käytiin tekemässä lenkki ja tällä kertaa päätin kokeilla, onko eteneminen varmempaa, jos itse olen menossa tehokkaammin, enkä anna ponille pahemmin miettimisaikaa, jos pysähtyy. Ja menihän se! Pari ekaa pysähdystä meni sillä, että sain kiristää narua "keskitiukalle", kunnes Asta seurasi taas perässä, mutta sen jälkeen riitti taas jo se, että (vaikka enää ei montaa pysähdystä tullutkaan) naru rupesi vähän kiristymään, niin tamma jatkoi matkaa. Puhistiinkin ehkä aiempaa vähemmän! Ei me nyt kovin pitkää lenkkiä tehty, ensinnäkin siksi, että jouduttiin lähteä tielle ja jännitin, jos joku autoilija tuleekin - traktori kun mylläsi yläpihalla, joten ei päästy saunan taakse lenkkeilemään.

Mitä sä nyt teet?

Lenkin jälkeen mentiin sitten talliin harjailemaan ja vähän öljyämään uusimpia hinkkauskohtia, joissa iho on vähän kuiva, muutoin rupeaa olemaan rinnus olemaan jo aika kivassa kuosissa, uutta karvaa puskee ja *kopkop* nyt ei vaikuta siltä, että enää pahemmin hinkututtaisi. Kyllähän tuo kutiaa, koska kumisualla pyörittäessä näyttää niin nautinnolliselta meiningiltä, mutta kaula on niin paljon parempi, että ehkä tuo omatoiminen hinkkaaminen on ainakin rutkasti vähentynyt. Ja voi vitsit meinaat, kuin hieno poni mulla oli tallissa! Se kerran siirsi toista etujalkaa puolen askelta sivulle, mutta palautettuani jalan takaisin alkuperäiselle paikalle, seisoi Asta muutoin _koko_ harjauksen ja hoitamisen ajan niillä jalansijoilla, joille sen jätin. Sainpahan otettua siitä harjauksen päätteeksi muutaman kuvankin, että onpas hieno <3 Eli tuolla tavalla naru maassa, poni "vapaana" se seisoi koko harjailun ajan ja vielä kuvauksenkin ajan!

Kosketuslapion alkeet ja kuvia

On sillä vain nätti pää <3

Joo, tänään oli "pakko" vihdoin aloittaa kosketustreenit ja kohteeksi sitten valikoitui punainen lasten hiekkalapio, joka sattui oleen näkösällä kun rupesin miettiin, et niin, siihen tarvittais se kohdeki. Heti tarhasta hakiessa tuli niin hyvä mieli, kun poni tulee nykyään aina portille vastaan ja vaikka herkkispöhö onkin, on oppinut että portin tykönä kun huidon ja viuhdon narulla ja heiluttelen käsiäni, yritän vain pitää pöljät lämpöset kaukana (kiusaamasta ponia ja rynnimästä portista), ja tulee huiteluistani huolimatta tykö. Sitten kun saatiin portti perässämme kiinni, olikin aika saada poni syliin, kun Pinja lasketteli pihalta talon syrjää teeastiastolla kuormatun lava-auton kanssa tarhalle päin. Eikä kuunnellut, kun yritin huudella. Tosin kun poni oli pahimmasta säikähdyksestä selvinnyt, olisin tahtonut Pinjan kuljettavan autoaan eestaas ja ois vähän siedätetty ponia. Ei si, ku tytön korvat oli jossai.

Lähettiin sitten kiertään taas puutarhan ympäri, mutta tällä kertaa jatkettiin lenkkiin pisto saunan taakse johtavalle tielle. Ja siis siellähän oli kaikkea karmeata ja pieniä poneja syöviä juttuja. Kuten vesilätäköitä, niljakasta maata (tätähän ei tarhassa ole..), traktori, lisää vesilätäköitä.. hivenen puhisutti välillä ja etenkin kaikki ällöttävä maaperän tunnun vaihtelu oli kamalaa, mutta ehkä tuo vielä joskus uskaltaa tutustau myös vesilätäköihin ja tajuaa, että se on vettä :D Eikä oo pakko kulkea sillä samalla 25cm leveällä edes jotakuinkin kuivalla kaistaleella, missä minäkin kävelen, vaan voisi kävellä siinä vieressä, vaikka vähän kosteampi alusta onkin. Noh, sieltä selvittiin hengissä ja uskalsi Asta matkalla vähän haistella maata ja maistella kuollutta heinääkin. Tallipihalle palatessamme meidän apinat pyöri ja kirkui hiekkakasassa vanhan tallin vieressä ja sain hetken huudella, ennenkuin taas korvat löytyi ja olivat vähän rauhallisemmin sen aikaa, kun ohitettiin - tosin ohjeeni odottaa remuamisen kanssa siihen, että ollaan ponin kanssa tallissa, ei kyl ihan mennyt perille, mutta Asta oli yllättävän rento asian suhteen, tällä kertaa lapset eivät siis olleet vaarallisen oloisia.

Tallissa harjailin, ja otin harjailun lomassa neljä sarjaa kosketustreeniä ja voi kuinka fiksu tamma Asta oli! Vikalla sarjalla se tuli jo ja otti askeleen-pari ennenkuin pääsi koskemaan. Taitava tyttö. Tällä kertaa muistin jopa putsata kaviot ihan koukun kanssa, enkä vain nostellut jalkoja, kuten usein käy.. Asta jaksaa kyllä jo todella hienosti seistä hoitaessa, tänään sain kyllä muutaman kerran sen palauttaa takaisin paikoilleen, mutta kyllä me hyvä tovi tallissakin oltiin! Huomenna täytyy varmaan koittaa pestä ponin rinnasta vanhat rasvanjämät pois, ja selkeästi nyt oli taas hinkannut enemmän, tai iho näytti ärtyneemmältä - olisiko sitten matojen syytä, koska sekä lääkepurtilossa että ell sanoi, että jos on paljon matoja, pistää se kutittaan taas sit madotuksen jälkeen enemmän. mutta mikä parasta, kasvaa sillä myös jonkin verran jo uutta karvaa ensiksi hinkatuilla alueilla. Huomisesta tulee kyllä jännä, taidan laittaa vain ämpäriin vettä ja lutrailla ihan käytävällä tai kelistä riippuen jopa ulkona, koska pesukarsina on vielä aika jännä paikka, niin viitsi sitten vielä sinne tuoda lisäjännitystä.

Toi hinkattu kaulanalunen ihanasti korostaa tota laihuutta..

Tarhaan sain ponin hienosti tänään, ei ollut mitään epäilyttävää matkalla ja lämpösetkin pysytteli edes jotakuinkin etäällä, että mahtui Asta puikkelehtimaan turvaan. Kameran kanssa pelleillessäni jouduin samalla Senjaa vahtimaan ja piti mennä Pinjakin hakemaan riiheltä, joten eiköhän me oltu juuri tarhan alapäässä, kun varsat rupesivat vetämään pierurallia tarhan yläpäässä. Ohessa huisi kuvasarja aiheesta :D Jos osais kuvata ja jos ois ollu vaik aika paljon lähempänä, ois homma voinu näyttää vähän eriltä kuvissa.. mutta pakko tää oli teille näyttää.

Kuraa ja karvanlähtöä

Asta on tuntunut ottaneen tämänhetkiseksi tehtäväkseen näyttää mahdollisimman karmealta, mielellään kokoaikaisesti.. ohessa lauantaina napsaistu myös laadultaan karmaiseva kuva ponista kurapatjansa alla, joskaan kuva ei tuo oikeutta koko komeudelle :(  Aina vain pieni hinkuttaa jonkun verran, mutta vähenemään päin se (ehkä?) on. Kumisuka on hyvä kaveri, sillä lähtee sekä kuiva muta, että vaihtuva karvakin kivasti irti. On ruvennut pieni malttamaan jo paljon paremmin myös seisomista käytävällä, ei tarvitse välttämättä kertaakaan palauttaa lyhyen harjaus ja kaviotsekkaus-hetkemme aikana takaisin paikalleen. Kunhan tallissa ei ole mitään epäilyttävää tapahtumassa samaan aikaan. Lauantaina annoin myös toisen matolääkityksen tammalle, otti sen todella hienosti vastaan, mutta madotuksen jälkeen ei suostunut kädestäni syömään mitään enää samana päivänä :D Herkkä pieni eläin.

Kurainen köh-köh.. kaunotar?

Tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässä myös pieni lenkki ennen harjaushetkeä. Eli käveltiin puutarhan ympäri jopa.. palkitsin muutaman kerran rennosta menosta ja koetin vain itse tepastella rentona menemään vaikka välillä vähän Astaa pistikin jokin asia mietityttämään. Etenkin hiekkalaatikolla touhuava vaaleanpunainen Senja. Pinja taasen oli tallissa ja kova oli hinku päästä harjaamaan, Asta seisoi aina niin kauan paikoillaan hienosti, kun minä harjasin sitä yksinäni. Jos Pinja rupesi lähestymään, heräsi heti pienen ponin epäluulot (huppupäinen kävelevä vaaleansininen juttu, hui) ja liikehdintä alkoi. Lopulta päästiin sentään siihen tilanteeseen, että Pinja sai silittää Astaa lavan kohdalta ja pääsin sitä palkitsemaan siinä rauhassa seisomisesta. Ehkä se vielä joskus hyväksyy pienetkin hoitajat touhuamaan, vaikka vielä turhan herkkä onkin. Tai no, herkkyys ei ole paha asia, mutta eiköhän tuo epäluuloisuus toivon mukaan saada jossain välissä vähän aisoihin :D Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Pinja lähti sitten pihalle takaisin puuhailemaan omiaan ja jatkoin Astan harjaamista myös toiselta puolen ja hienosti se sietää jo kumisuan myös jaloissaan sekä vatsan alla, seisoi kauniisti aloillaan. Jalatkin nousi hyvin ja kesti ilman nykimäajatuksia sen hetken mitä ylhäällä pidin. Kun sitten lähdin viemään pientä takaisin tarhaan, onnistui Pinja säikäyttämään Astan melko tehokkaasti. Ovesta ulos astuessamme oli Pinja juuri hyppäämässä kiveltä alas tallin seinustalla, oven takana. Sillä tavalla, että Asta ehti juuri näkemään vaaleansinisen vilahduksen ja tömähdyksen, Pinja jatkoi siitä matkaansa ja me jäätiin vähän puhaltelemaan ja lopulta varsa uskalsi käydä katsomassa maahan jäänyttä pikkuämpäriä, jonka jälkeen käveltiin tarhalle hieman jännittyneissä merkeissä. Kuitenkin kauniisti käveli, eikä enää hypähdellyt tai säikkynyt, lähinnä pysähtyi kyttäilemään pihalle päin, missä Pinja touhusi.

Viimeisiä viedään ennenkuin alkaa tappijalan kesäloma

Jepulis, eli ylihuomennahan on viimeinen päivä juoksuttaa ajavia (ja periaatteessa koiraa, kuin koiraa) vapaana. Nämä viimeiset päivät taitaa tulla aika pitkälti hyötykäyttöön, ensin oli jahtia la-su, maanantaina vapaata, eilen Rölli pääsi jänisajoon kun Ilkka lähti töiden jälkeen tyttöjen kanssa sitä juoksuttamaan. Tänäänkin Ilkka lähtee töiden jälkeen, lääkärin kautta, Rölliä juoksuttaan ja vissiin vielä huomennakin, ennen metsästysseuran kevätkokousta. Perjantaista ei ole ollut vielä puhetta :D

Ollaan jopa puhuttu, jos uskaltais ens syksynä kokeisiin tuon koiran kanssa, kun se on nyt osoittanut elkeitä kunnon ajurista, vaikka välillä hukalla meinaakin tympääntyä, jos ei nopeasti löydä takaisin jäljelle. Mutta ajot on kyllä pidentyneet ja etenkin tuo kettuhomma on ollut niin mahtavaa. Toki se on nyt päässyt enemmän jänikselle ja ketulle, kuin mitä viimekautena, eli kait sekin on auttanut. Viimekautena kun miehellä oli lähinnä tavoitteena saada rusakkoa pakkaseen, nyt on malttanut ottaa vähän treenin kannalta ;)

Jostain pitäisi vielä löytää koti sijoitusnartulle, eli kaikki dreeveriä haikailevat, ottakaa yhteyttä :D

Eilisen tuloksia ja kavionhoitoa

Tänään tuli eläinlääkäriltä tulokset, lievä anemia, joka johtunee madoista ja täten tehokuuri matojen häätämiseksi edessä. Tosin ilmeisesti lähipäivinä (eilen?) on hevoset madotettu, koska tänään siivoilin matokasoja tarhasta.. hyrrh. Huomenna toivottavasti näen appiukkoa, niin voin kysellä, koska mulle ei koskaan kukaan muista mitään ilmoittaa :D Jos ja kun ne on nyt madotettu, niin sitten parin viikon päästä uusiks ja vielä siitä parin viikon päästä viimeinen tehokerta. Jos rupeais poni lihoon!

Mutta voi jestas, kuin voi ihminen tuntea itsensä tyhmäksi! Miten ihmeessä ei tullut mieleen, että kun poni on hoikkeliini aina vain, niin mitäs jos sillä onkin matoja. Tarveis vissiin palata takaisin koulunpenkin ääreen tai opetella miettiin taas aivoja käyttäen.. noh, jos tästä taas jotain opimme? Toivon mukaan rapsuttelukin rupeaa väheneen tai täytyy ottaa kuppi pois, ettei pääse rapsiin itseään. Nyt vain hoidellaan rapsittua aluetta ja toivotaan, että se rupeaisi paraneen ilman vahvempia tököttejä.

Mitäs muuten? Vuolija kävi tänään, itselleni uusi tuttavuus, ja voi kuinka positiivinen ja mukava tuttavuus! Erittäin viisas ja rauhallinen, otti ihanasti huomioon homman koulutuksellisen puolen. Hommat tehtiin rauhassa ja varsaa kuunnellen ja ponikin pysyi rentona ja vain muutaman kerran koetti nyppäistä jalkaansa irti. Sille annettiin paljon aikaa ja jalat otettiin kukin useassa pienessä erässä, ettei väsytetä tai aiheuteta turhaa "temppuilua". Mahtifiilis!

Pääsin myös palkkaamaan Astaa rauhallisesta kulkemisesta sekä talliin että tarhallepäin ja toivon, että tässä uskaltautuis kohta jatkamaan pikkuisia lenkkejä, täytyy vain ainakin alkuun pitää koirat poissa messistä. Vaikka Asta koiriin muuten onkin tottunut, niin selkeästi se on viimeaikoina jännittynyt, kun kuulee niiden ryskivän menemään tai jos ne suhahtavat ohitse.

Eläinlääkärin visiitti

Soittelin eläinlääkärin siis käymään Astaa katsomassa tänään ja sitä odotellessa tehtiin pieniä harjoituksia peruutuksen ja väistämisten merkeissä. Lämpöset on vaan ruvenneet oleen turhan uteliaita ja ovat kokoajan häiritsemässä, niin päädyttiin taas siirtymään tarhan ulkopuolelle hommiin. Asta ihan kivasti peruutti ja väisti etuosaakin jo miljoonasti paremmin kuin ennen, oli myös jotenkin uteliaamman oloinen kuin aiemmin - lieneekö tää "naksuttelu"-ehdollistaminen saanut sen toivomaan makupaloja.. hurrrrjaa herkkua, heinää. Jippii! Tuli meinaat ekan kerran elämässään mua vastaan portille ;) Aika kiva tunne, etenkin kun tää muutos on tapahtunut parissa päivässä.

Katselin, että joku oli illalla tai aamulla rasvaillut Astan karvatonta länttiä, koska karvat oli ihanien rasvaklimppien töhnäämät. Kun eläinlääkäri sitten ajoi pihalle, ei Asta olisi kauhian mielellään lähtenyt tarhan vierestä mihinkään, mutta pääsinpähän palkkaamaan sitten kun liikkui! Talliin mennessä oli jännitysmomentti pienellä päällä, kun toisen tallin suunnalta kuului jotain kolinaa ja sitten eläinlääkäri vielä laittoi auton oven kiinni. Ajatelkaas! Tallissa kuitenkin tamma seisoi kohtalaisen kivasti ja rauhassa, eläinlääkäri totesi, ettei vaikuta väiveiltä, mutta selkeästi kyllä kutiaa. Otti useammasta eri kohtaa ponia näytteitä. Sitten puhui, että mitä mieltä olen, jos otettais verikokeet, koska poni on niin hoikka yhä (siellä karvansa alla), ja sitten mei otettiin. Suurella todennäköisyydellä edessä tiukka matokuuri ja mahdollisesti jotain muuta. Olis tietty kiva tietää, mikä pientä kutittaa, mutta toisaalta toivon myös, ettei verikokeissa näy mitään. Ristiriitaisia tunteita.

Verikokeen ottamisen jälkeen Asta sai vielä hepulin, kun näki sivusilmällä karsinansa ikkunasta, kuinka tallin takana olevaa tarhaa siivottiin! Siis siellä oli ihminen. Ja talikko. A-p-u-a! Onneks tämä vasta verikokeen ottamisen jälkeen.. tarhaan onneksi käveli fiksusti eikä esittänyt viimeaikaisia hörhellyksiä ja palkkasinkin pariin otteeseen matkalla sellaisissa kohdin, kun kulki rennosti, eikä pälyillyt ja kuunnellut ympäriinsä. Nyt sitten odotellaan huomiseen iltapäivään, mitä eläinlääkäri toteaa tai on toteamatta.

Kapinen pouni ja kurainen koira

Kävin tänään taas jatkamassa ponin ehdollistamista ja seurailemassa hinkatun alueen vointia.. täytynee olla eläinlääkäriin yhteydessä, koska tällain pikaisella googletuksella rupesin miettiin, et oisko väiveitä o_O Myöskin nopealla googletuksella tosin sen hoitaminen lienee kohtalaisen iisiä, ainakin mikäli vain kosketuksissa toisiinsa  olevat eläimet täytyy hoitaa, eli vain varsat. Ehkä. Prkl.

Noh, tänään meni kuitenkin treenit hienosti kaikkinensa, otettiin ehdollistamista heinien kanssa, jojoiltiin ja nosteltiin jalkoja. Pari minikiukkua tamma sai, mutta hei, se antoi kiinni! Kauniisti. Tuli jopa askeleen-pari vastaan. Bileet!

Roosa oli riehumassa messissä ja joutui kotona pesulle. Kakkaisessa tarhassa, kuraisella tiellä, märkänä tallissa ja siihen päälle hiekkakasassa Saken kanssa pyöriessä se sai itsensä kohtalaisen -noh- räävittömään kuntoon :D Harmi että ehti ennen kuvaa ravistella itseään eikä siinä näy pahemmin koiran silminnähden muuttunut värimaailma..