Kuraa ja karvanlähtöä

Asta on tuntunut ottaneen tämänhetkiseksi tehtäväkseen näyttää mahdollisimman karmealta, mielellään kokoaikaisesti.. ohessa lauantaina napsaistu myös laadultaan karmaiseva kuva ponista kurapatjansa alla, joskaan kuva ei tuo oikeutta koko komeudelle :(  Aina vain pieni hinkuttaa jonkun verran, mutta vähenemään päin se (ehkä?) on. Kumisuka on hyvä kaveri, sillä lähtee sekä kuiva muta, että vaihtuva karvakin kivasti irti. On ruvennut pieni malttamaan jo paljon paremmin myös seisomista käytävällä, ei tarvitse välttämättä kertaakaan palauttaa lyhyen harjaus ja kaviotsekkaus-hetkemme aikana takaisin paikalleen. Kunhan tallissa ei ole mitään epäilyttävää tapahtumassa samaan aikaan. Lauantaina annoin myös toisen matolääkityksen tammalle, otti sen todella hienosti vastaan, mutta madotuksen jälkeen ei suostunut kädestäni syömään mitään enää samana päivänä :D Herkkä pieni eläin.

Kurainen köh-köh.. kaunotar?

Tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässä myös pieni lenkki ennen harjaushetkeä. Eli käveltiin puutarhan ympäri jopa.. palkitsin muutaman kerran rennosta menosta ja koetin vain itse tepastella rentona menemään vaikka välillä vähän Astaa pistikin jokin asia mietityttämään. Etenkin hiekkalaatikolla touhuava vaaleanpunainen Senja. Pinja taasen oli tallissa ja kova oli hinku päästä harjaamaan, Asta seisoi aina niin kauan paikoillaan hienosti, kun minä harjasin sitä yksinäni. Jos Pinja rupesi lähestymään, heräsi heti pienen ponin epäluulot (huppupäinen kävelevä vaaleansininen juttu, hui) ja liikehdintä alkoi. Lopulta päästiin sentään siihen tilanteeseen, että Pinja sai silittää Astaa lavan kohdalta ja pääsin sitä palkitsemaan siinä rauhassa seisomisesta. Ehkä se vielä joskus hyväksyy pienetkin hoitajat touhuamaan, vaikka vielä turhan herkkä onkin. Tai no, herkkyys ei ole paha asia, mutta eiköhän tuo epäluuloisuus toivon mukaan saada jossain välissä vähän aisoihin :D Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Pinja lähti sitten pihalle takaisin puuhailemaan omiaan ja jatkoin Astan harjaamista myös toiselta puolen ja hienosti se sietää jo kumisuan myös jaloissaan sekä vatsan alla, seisoi kauniisti aloillaan. Jalatkin nousi hyvin ja kesti ilman nykimäajatuksia sen hetken mitä ylhäällä pidin. Kun sitten lähdin viemään pientä takaisin tarhaan, onnistui Pinja säikäyttämään Astan melko tehokkaasti. Ovesta ulos astuessamme oli Pinja juuri hyppäämässä kiveltä alas tallin seinustalla, oven takana. Sillä tavalla, että Asta ehti juuri näkemään vaaleansinisen vilahduksen ja tömähdyksen, Pinja jatkoi siitä matkaansa ja me jäätiin vähän puhaltelemaan ja lopulta varsa uskalsi käydä katsomassa maahan jäänyttä pikkuämpäriä, jonka jälkeen käveltiin tarhalle hieman jännittyneissä merkeissä. Kuitenkin kauniisti käveli, eikä enää hypähdellyt tai säikkynyt, lähinnä pysähtyi kyttäilemään pihalle päin, missä Pinja touhusi.