Kosketuslapion alkeet ja kuvia

On sillä vain nätti pää <3

Joo, tänään oli "pakko" vihdoin aloittaa kosketustreenit ja kohteeksi sitten valikoitui punainen lasten hiekkalapio, joka sattui oleen näkösällä kun rupesin miettiin, et niin, siihen tarvittais se kohdeki. Heti tarhasta hakiessa tuli niin hyvä mieli, kun poni tulee nykyään aina portille vastaan ja vaikka herkkispöhö onkin, on oppinut että portin tykönä kun huidon ja viuhdon narulla ja heiluttelen käsiäni, yritän vain pitää pöljät lämpöset kaukana (kiusaamasta ponia ja rynnimästä portista), ja tulee huiteluistani huolimatta tykö. Sitten kun saatiin portti perässämme kiinni, olikin aika saada poni syliin, kun Pinja lasketteli pihalta talon syrjää teeastiastolla kuormatun lava-auton kanssa tarhalle päin. Eikä kuunnellut, kun yritin huudella. Tosin kun poni oli pahimmasta säikähdyksestä selvinnyt, olisin tahtonut Pinjan kuljettavan autoaan eestaas ja ois vähän siedätetty ponia. Ei si, ku tytön korvat oli jossai.

Lähettiin sitten kiertään taas puutarhan ympäri, mutta tällä kertaa jatkettiin lenkkiin pisto saunan taakse johtavalle tielle. Ja siis siellähän oli kaikkea karmeata ja pieniä poneja syöviä juttuja. Kuten vesilätäköitä, niljakasta maata (tätähän ei tarhassa ole..), traktori, lisää vesilätäköitä.. hivenen puhisutti välillä ja etenkin kaikki ällöttävä maaperän tunnun vaihtelu oli kamalaa, mutta ehkä tuo vielä joskus uskaltaa tutustau myös vesilätäköihin ja tajuaa, että se on vettä :D Eikä oo pakko kulkea sillä samalla 25cm leveällä edes jotakuinkin kuivalla kaistaleella, missä minäkin kävelen, vaan voisi kävellä siinä vieressä, vaikka vähän kosteampi alusta onkin. Noh, sieltä selvittiin hengissä ja uskalsi Asta matkalla vähän haistella maata ja maistella kuollutta heinääkin. Tallipihalle palatessamme meidän apinat pyöri ja kirkui hiekkakasassa vanhan tallin vieressä ja sain hetken huudella, ennenkuin taas korvat löytyi ja olivat vähän rauhallisemmin sen aikaa, kun ohitettiin - tosin ohjeeni odottaa remuamisen kanssa siihen, että ollaan ponin kanssa tallissa, ei kyl ihan mennyt perille, mutta Asta oli yllättävän rento asian suhteen, tällä kertaa lapset eivät siis olleet vaarallisen oloisia.

Tallissa harjailin, ja otin harjailun lomassa neljä sarjaa kosketustreeniä ja voi kuinka fiksu tamma Asta oli! Vikalla sarjalla se tuli jo ja otti askeleen-pari ennenkuin pääsi koskemaan. Taitava tyttö. Tällä kertaa muistin jopa putsata kaviot ihan koukun kanssa, enkä vain nostellut jalkoja, kuten usein käy.. Asta jaksaa kyllä jo todella hienosti seistä hoitaessa, tänään sain kyllä muutaman kerran sen palauttaa takaisin paikoilleen, mutta kyllä me hyvä tovi tallissakin oltiin! Huomenna täytyy varmaan koittaa pestä ponin rinnasta vanhat rasvanjämät pois, ja selkeästi nyt oli taas hinkannut enemmän, tai iho näytti ärtyneemmältä - olisiko sitten matojen syytä, koska sekä lääkepurtilossa että ell sanoi, että jos on paljon matoja, pistää se kutittaan taas sit madotuksen jälkeen enemmän. mutta mikä parasta, kasvaa sillä myös jonkin verran jo uutta karvaa ensiksi hinkatuilla alueilla. Huomisesta tulee kyllä jännä, taidan laittaa vain ämpäriin vettä ja lutrailla ihan käytävällä tai kelistä riippuen jopa ulkona, koska pesukarsina on vielä aika jännä paikka, niin viitsi sitten vielä sinne tuoda lisäjännitystä.

Toi hinkattu kaulanalunen ihanasti korostaa tota laihuutta..

Tarhaan sain ponin hienosti tänään, ei ollut mitään epäilyttävää matkalla ja lämpösetkin pysytteli edes jotakuinkin etäällä, että mahtui Asta puikkelehtimaan turvaan. Kameran kanssa pelleillessäni jouduin samalla Senjaa vahtimaan ja piti mennä Pinjakin hakemaan riiheltä, joten eiköhän me oltu juuri tarhan alapäässä, kun varsat rupesivat vetämään pierurallia tarhan yläpäässä. Ohessa huisi kuvasarja aiheesta :D Jos osais kuvata ja jos ois ollu vaik aika paljon lähempänä, ois homma voinu näyttää vähän eriltä kuvissa.. mutta pakko tää oli teille näyttää.