En keksinyt järkevää otsikkoa.. olkoot siis toistaiseksi ilman. Kävin tänään Roosan ja Likan kanssa maalla vähän lenkkeilemässä ja reenimässä narussakävelyä vähän molemmille. Ensin ajattelin, etten Likkaa uskalla irti päästää, koska se on niin ulalla kaikesta (lue alhaalta kursivoitu, eilen avauduin yhellä foorumilla), mutta muutaman luoksetuloharjoituksen jälkeen totesin, että eiköhän se messissä pysy. Ja pysyihän se. Voi sitä koiran riemua, kun pääsee pitkästä aikaa oikein kunnolla verryttelemään jäseniään metsään! Mentiin melkein tunnin verran metsässä ja koirat aina välillä ryskäsivät joko peräkkäin tai kumpikin omasta suunnastaan näkyviltä. Todella hyvä mieli, kun näkee, kuinka koiratkin nauttii.

Lenkin jälkeen annoin apinoiden pööpöillä vielä tallin pihalla, kun kuivitin Astalle karsinan, pesin vesi- ja ruokakipot, asensin suolakiveä, kuskasin kamoja jne. Voi tätä jännitystä, huomenna sen pitäis olla totta!

Alla vielä kaksi kuvaa metsästä, katsokaa noita hymyjä :D

 (etsi toisesta kuvasta kaksi koiraa.. ihanaa, kun muistaa melkein ottaa sen kameran mukaan!)

Meillä on hoidossa veljelleni "rescuena" (lähipiiristä) päätynyt koira, kun veli perheineen lähti jouluksi Lappiin eikä matkoja varatessa tästä yllättävästä perheenlisäyksestä tietenkään tiedetty. Koira on tuttu sekä koko mein perheen ihmis- että koiraväestölle. Kohtalaisen hermostunut ja läheisriippuvainen, arvattavaksi vain jää, kuinka paljon on kiinni koiran omasta luonteesta ja kuinka paljon sen saamasta kohtelusta. Omistajastaan koira on nyt ollut erossa n. kaksi viikkoa, eli kaikki tämä uusi elämä on sille vielä hyvin uutta, jonka lisäksi veljeni on sille ollut tuntemattomampi henkilö kuin esimerkiksi minä.

Mutta joo, nyt se on täällä ens viikon lauantaille asti ja mulla ois projektina saada siitä vähän järkevämmin käyttäytyvä. Etenkin hihnassa. Kaikenlisäksi mun täytyy huomen soittaa ell et laittaa tolleki nenäpunkkikuurin - mein koirat sai just viimeviikolla vikat lääkkeensä ja toi tuhisee liian tutusti - se myös oli meillä kylässä nenäpunkkikuuria edeltävän viikonlopun, jolloin epäilemättä (viimeistään) saanut tartunnan. Jei. Oon ennen pystynyt kohtalaisen sulavasti käyttään sen lenkillä mein koirien kaa yhtä aikaa, mutta nyt se tuntuu mahdottomalta, se on jotenkin niin pinkeenä, jonka lisäksi se ei osaa kävellä tien reunassa.. eikä meillä ole kävelytietä, mutta kohtalaisesti liikennöity autotie kyseessä. Kokeilin myös, josko onnistuis pelkästään Roosan kanssa, mutta ei, mua veettiin (tai ehkä paremminkin nyittiin) kuin märkää rättiä ja useamman kerran oli lähellä, etten päätynyt ojaan koiran perässä. Noh, päivä meni kivasti, kun akat oli tarhassa ja Rölli (joka kävi tänään eläinlääkärillä hyvästelemässä sukukalleutensa) sisällä heräilemässä. Myös ilta, kun kaikki koirat oli yhdessä sisällä, meni kyllä hyvin. Nyt käytin koirat sitten iltapissalla niin, että vein eka omat ja sitten erikseen Likan, ihan tarkoituksena, että nyt ruvetaan reeniin järkevää kävelyä. Laitoin Röllin solkipannan, kun Likalla itsellään on puolikuristava. Nappuloita ois saanu vaan tankata taskuun (mutta ne taitaa olla autossa..?), kun niitä olikin sitten enää muutama ja täten ainakaan ruokapalkkaaminen onnistui harvakseltaan. Ei sillä, että nyt mitään isoa kiekkaa ois tehty ees. Mutta se toimi, ainakin tällä lenkillä. Hyvin nopeasti oppi tarjoaan matkan tyssähdettyä kontaktia ja kävi morjestamassa palkan toivossa. Toivottavasti jatkuis myös näin.. turha toivo? Huomenna ois tarkoitus mennä maalle lenkille Roosan ja Likan kanssa ja ois hienoa, jos vois Likan päästää vapaaksi. Entisessä tilanteessaan oisin voinutkin sen tehdä, mutta tuo koira on nyt vaan selkeästi ihan pihalla  :|  

Mä todella toivon, että sen sielunmaisema rauhottuis tässä ja se hokais, että jatkossa käsittely on asiallista ja ruokaa sekä vettä on tarjolla säännöllisesti. Lopettais ehkä jopa pöydiltä varastelun? Pitäisin sen mielelläni meilläkin, mutta toisaalta broidin luona se saa olla ainoa koira ja opettaa niille vähän koiraelämää (molemmat on kyl kasvaneet koirallisissa kodeissa, ja koiraa haaveilleet, mutteivät oo uskaltaneet hankkia) - ja toivottavasti kotiutuu ihanasti ja saa sitten jossain vaiheessa kaverikseen pennun, kun uusi perhe huomaa, ettei koiran kanssa eläminen niin vaikeata olekaan! Mä olen niin pettynyt ja katkera, että tuon koiran elämä meni sellaiseksi kun se ilmeisesti meni. Se kun on äärettömän kiltti ja ystävällinen eläin, eikä ollenkaan kova siinä mielessä, kuin rotuisensa usein ovat. Rumahan tuo on kuin perkele, mutta sisältä täyttä kultaa. On myös tavattoman turhauttavaa ajatella, ettei ole itse nähnyt sitä, ettei koiralla ole kaikki asiat olleet välttämättä omistajansa kanssa reilassa. On vain typeränä aatellut, että se nyt vain on tollanen vähän hermostunut, ärsyttävä pöydiltäsyöjä. Mutta ole itse rauhallinen jos kuri on välillä hyvinkin rajua ja vielä pahempi, kun omistaja on kännissä - tai ole itse varastamatta ruokaa pöydältä, jos et voi luottaa siihen, että joka ilta se ruoka löytyy sieltä kupista.  :cry:  Ja mä olen ollut tyhmä enkä ole nähnyt tätä. Ei tuo koskaan ole liian laiha ollut, välillä hyvin hoikka kyllä, mutta ei laiha. Tänäänkin se ressukka tais vähän säikähtää (olin kynsiä just trimmaamassa siltä), kun Ilkka ärähti Roosalle vähän kovemmin jostain, kun ei ekalla kerralla menny viesti perille. Huoh. Toivottavasti elämä voittaa, jos niin nyt voi tällaisessa sanoa..

Kivaa, lisää kivaa ja vielä vähän kivaa (vika tosin ei välttisti Röllin mielestä?)

Kivaa #1

Kävin perjantaina "taas" koirien kanssa lenkillä niin, että sai Röllikin olla vapaana. Oli tälläkin kertaa myös anoppilan koira Sakke mukana meidän koirien lisäksi. Ensimmäiset 200 metriä meni kivasti ja sen jälkee olinkin varma, etten näe yhtäkään koiraa enää ikinä :D Jäin vielä odottelemaan puuhun nojaillen, kun en viitsinyt tieltä metsään lähteä ennenkuin koirat on jotakuinkin selvillä siitä, ettei mennäkään vain ko. tietä pitkin.. viitisen minuuttia sain huudella Roosaa ja Sakkea, kunnes ensimmäisenä Rölli saapui paikalle (juur hetki sitä ennen oli Röllin ajohaukku hävinnyt jonnekin kaukaisuuteen ja menetin toivoni sen osalta). Nappasin sen varuuksi narun päähän, että jos sitä sitten lähteekin takasin anoppilaan, oletin Saken ainakin palanneen kotio ja kait se Roosakin sitten sinne. Noh, kohta tuli Roosakin sitten luokse ja päätin jatkaa matkaa, joten päästin Röllin taas uudelleen vapaaksi.

Matkaan lähdettyämme Sakkekin liittyi jostain takaisin seuraan ja aina välillä oli yksi tai useampi koira näkösällä, useimmiten ei. Välillä havahduin, että on mennyt taas monta minuuttia ilman, että koiria on näkynyt.. aina ne kuitenkin jostain taas ryskäsivät ohitse. Pienen huonon videonpätkänkin otin kohdassa, missä tultiin metsästä vanhalle metsäautotielle ja ennenkuin siitä jatkettiin toisen puolen metsikköön. Rölli tuli kokoajan ihanasti messissä, vaikkei tällä kertaa ajanutkaan Roosaa samalla tavalla kuin ekalla yhteislenkillämme. Vähän jännäs, et miten se pysyy mukana, mutta niin sekin vain sitten hömpsötti koiramaisia juttuja, haisteli, leikki ja tutkaili, ilman, että oli kuitenkaan sennäköinen, että töissähän tässä ollaaan. Osaisikohan se vähän yhdistää pannatta kulkemisen ja toisten koirien kaa pöhötyksen siihen, että ei olla metsällä? Toivottavasti - ja toivottavasti näitä lenkkejä tulee jatkossakin tehtyä! Ihanasti sain napattua koirat hanskaan taas halutessani ja "kylää" lähestyessämme, ilman mitään ongelmia. Ihan mahtavaa! Tällaista olen kaivannut.

Kivaa #2

Asta on eilen lastattu kyytiin ja on matkalla Suomeen. Oli kuulemma kävellyt hienosti autoon ja jäänyt sinne seisomaan kuin vanha konkari. Toivottavasti jatkossakin matkansa sujuu rauhallisissa merkeissä ja ilman suurempia stressejä. Huomenna menen käymään tallilla katsomassa tulevaa karsinaa, viemässä suolakiven ja chiansiemenet.. saa nähdä mitä appiukko sanoo ne nähdessään :D Torstaina ilmeisesti aamupäivästä käydään sitten poni noukkiis Hämeenlinnasta kyytiin ja kuskataan sen kotimatkan viimeinen n. tunnin pätkä <3

Kivaa #3 (?)

Nyt on Rölli päässyt eroon ylimääräisestä painolastista ja kivekset on jääneet eläinlääkärin hellään huomaan.. tuolla se vähän jo vaihtoi asentoa töttörö päässään ja mä käyn välillä laittamassa vilttiä paremmin päälle, että pysyy lämpimänä. Kauhian nopea toimitus tuollainen kastraatio on, olin jo valmistautunut että meen Sukulaan lenkille Roosan ja Likan (broidin koira, joka meillä hoidossa joulun yli) kanssa.. en sit mennykään, vaan kävin vaan kotona heivaamassa akat tarhaan ja hakees takaluukkuun peitot ja pyyhkeet pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi.

Elämän käsittämättömyyksiä

Olen koettanut tässä ensimmäistä kertaa elämässäni vähän tutustua hevostalli.netin foorumeihin laajemmin, aiemmin kun on tullut luettua lähinnä virtuaali- ja kasvatuspuolta. En tiedä mitä odotin, koska nuo alueet joita ennenkin olen lueskellut, on jo ollut niin täynnä käsittämätöntä paskaa ja loanheittoa, että huhhuh. Loput alueet tuntuisivat olevan täynnä vain entistä kamalampaa käytöstä kanssaeläjiä kohtaan, ja onhan se tiedossa ollut, että ht.net on myös mahtava provomesta.

Täten ei pysty kuin ihmettelemään, kuinka joku viitsii sinne mitään edes kirjoittaa. Koskaan et tiedä, onko aloittaja tosissaan, niin uskomattomia asioita välillä läpikäydään ja varmasti osa näistä uskomattomimmistakin on kuitenkin enempivähempi "tositilanteita". Sen lisäksi suurin osa vastaajista keskittyy vain aloittajan lyttäämiseen, oli aihe mikä tahansa ja viesti millainen tahansa. Joku saattaa koettaa auttaakin tai vastaa asiallisesti, vain saadakseen itsekin melkoisen ryöpyn kaikenmaailman persrei'iltä. Harva kirjoittaa omalla nimimerkillään, ja se on kyllä enemmän kuin ymmärrettävää. En itsekään haluaisin tulla tunnistetuksi tyypiksi x, jos ihmiset vetävätkin asiani provoksi tai muuten lekkeriksi (niinkuin varmasti tekisivät) - tai en haluaisi tulla tunnistetuksi siksi noloksi, joka luulee provoa tositilanteeksi koettaen auttaa asiassa tai muuten vain kommentoiden/oman kokemuksen asiasta esilletuoden.

Mikä ihme saa ihmisen käyttäytymään niin julmettuman huonosti? Miksi pitää olla ilkeä ja toisaalta, miksi pitää yllyttää muita keksimällä mitä erikoisempia tilanteita provomielessä? Olenko mä vain totaalisen maalainen ja emotionaalisesti huippuunsaviritetty mielensäpahoittaja, etten siksi voi käsittää tätä asennetta?

Kaiken paskan lisäksi tulee mielipaha myös sen puolesta, mitä kaikkea ihmisten hevoset joutuvat (mahdollisesti, koska pakkohan kaikkein provoammissakin kirjoituksissa on olla jonkinsortin hippunen ihmisen tosiajatuksia taustalla) kestämään omistajiensa ja hoitajiensa takia, sekä asuintallinsa henkilökunnan johdosta. Käsittämättömiä asioita tunnutaan pitävän normaalina. Käsittämättömän vähän tunnutaan tiedostavan, että hevonen on herkkä eläin, joka oikeasti tuntee sen kärpäsenkin ihollaan. Tunnutaan olettavan, että hevosella on sisäsyntyisesti tiedossa asiat, joiden mukaan sen oletetaan toimivan. Ainoa vain, että jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä siitä, miten hevosen tulisi toimia ja mitä sen tulisi kestää. Sen lisäksi, että kaikki hevoset tunnutaan luokittelevan joko hulluiksi, luokitellaan useimmat niiden kanssa toimijat osaamattomiksi. Jos erehdyt ilmaisemaan mitään "pehmeämpiin" tapoihin liittyvää, olet kukkahattutäti ja hevosesi mamman mussukka, joka saa tehdä mitä vain ja on taas vaarallinen ja hullu. Jos käytät kovaa kättä, olet itse hullu (joskaan silti sinua ei pidetä väkivaltaisena hevosta kohtaan..) ja teet hulluja hevosia.

Olisiko kaikki tämä epämääräinen (tai ainakin iso osa siitä?) toisten haukkuminen, ärsyttäminen, mollaaminen ja vähättely, jopa syyttely vältettävissä vain sillä, että olisi foorumi, jonne joudut kirjautumaan? Vai saako näitä älyn riemuvoittoja millään kuriin? Tuskin.. ainahan voi luoda tuplatunnuksia? Onko missään keskustelupalstaa, jossa voisi puhua asiallisesti eri aiheista? Muutoin kuin Facebookissa, jossa keskustelut syrjäyttävät toisiaan nopeata tahtia ja sen tietyn keskustelun uudelleenlöytäminen voi olla hankalaa.

Koiria

Hankala otsikoida. Meillä on koirat nenäpunkkikuurilla (tai no, milbemax-kuurilla nenäpunkkia vastaan), kun Röllin toiminta metsällä oli aivan ala-arvoista tuossa hetki sitten - pitkin syksyä mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Koirat myös molemmat harrastivat reverse sneezingiä ja varsinkin tuo seisojankuvatus hieroi nenäänsä monasti niin ulkona kuin sisälläkin maahan/mattoon. Nyt on Rölli päässyt tositoimiin ja toiminut ihan erilailla, kun 2/3 tablettia on otettuna, itsepäisyyspäivänä sille saatiin pupu nurin ja muutenkin oli toiminut hienosti. Tänään oli taas useampi ajo ja kaksi kettuakin pistetty liikkeelle - joskin Rölli ajoi juuri sitä "väärää", kun pojat toisen saivat kaadetuksi heti lähtökuoppiinsa, Röllin ajamakin kävi likellä yhtä ampujaa, mutta karkottui kiitos radiopuhelimen.. noh, pääsi Rölli sitten ajon päätteeksi katsomaan ammuttua kettua, jos vähän vahvistuisi se, että kettu on sallittu.

Tuossa viikko takaperin oli kyllä mahtavaa, kun kävin meidän koirien ja anoppilan koiran kanssa metsässä lenkillä ja kaikki kolme koiraa touhusivat vapaana. Kuinka mahtavaa on hei käydä lenkillä sillai, että voi pitää koirat vapaana ja (uskaltaa) luottaa siihen, ettei ne (ehkä) lähde mihinkään (verrattain) kauas! Kyllähän Roosa ja Rölli useaman sadan metrin lenkkejä/suunta tekivät ja pyörivät pääsääntöisesti jossain näkökentän ulkopuolella, mutta kokoajan kuitenkin pysyttelivät messissä. Itse liikuksin rauhaksiin ryteikössä, että koirat saavat vetää mahdollisimman pitkän lenkin. Sakke pysytteli enimmäkseen vähän lähempänä, mutta välillä sekin meni joukon jatkona intopiukeana. Olisi saanut niin mahtavia kuviakin kolmikosta, etenkin kun ne suonlaidalla jotain hajuja kolmissaan mietiskelivät kevyessä lumisateessa <3 Olisi hienoa, jos moiselle lenkille uskaltais toistekin lähteä. Saa nähdä. Ehkä jokin sateinen talvipäivä, kun on koko yönkin sadellut ja oletusarvona on, ettei jälkiä ole paljoakaan löydettävänä. Jos uskaltaisi silloin luottaa, että Rölli pysyttelee vain Roosan jäljillä ja keskittyy sen ajamiseen :D

Ai niin, ja nyt kun Rölli todistettavasti taas ajaa, niin täytyy varailla sille aika pallienpoistoon. Sitähän ei keväällä metsästyskauden loputtua uskallettu sitten lopulta kastroida, koska meitä peloteltiin että riistainto voi lopahtaa ja kun siinä ois ollu pitkä lomakausi metsästyshommista, niin sitten mietittiin, että jos se epäkiinnostuu riistasta kontaktien puutteen takia, jätetään homma syyskaudelle. Siinä vaiheessa oli siis tarkoitus varailla aikaa, kun saadaan sille kaato/pari nenän alle ja täten tiedetään ainakin sen muistavan työsarkansa. Sitten olikin syksyinen nenäpunkkiepisodi, joka vain venytti ja venytti asioita. Nyt sitten kun kaatoja on saatu (jos nyt ajatellaan tuo kettukin kaatona), niin olisi täten aika varata kyläily lekurin luo.

Mä olen myös päättänyt kehittää pakkomielteen uudesta rodusta. Tai siis, sen lisäksi/sen sijaan, että haluan itselleni harrastuskoiraksi mittelin/mudin/picardienpaimenkoiran, haluan itselleni lintukoiraksi vanhan tanskan kanakoiran. Kaikenlisäksi tutustuin koko rotuun vain siksi, että Astan kasvattaja sattuu kasvattamaan myös gdh:ta, ja nyt olen googletellut ja koittanut tavata tanskan gdh-järjestön sivuja. Kuulostais vaan niin kivalta, vaikka lyhytkarvainen onkin.. saksalaista rauhallisempi ja pienempi koira, joka on pysynyt pitkälti metsästäjien koirana, toisin kuin on käynyt monelle muulle kanakoirarodulle.. metsästysominaisuuksiltaan varsin samanlainen kuin saksalainen toverinsa, mutta hieman hitaampi ja lähihakuisempi - nämäkään eivät haittaisi meikäläistä! Ilkka kyllä lupasi jo, että voin moisen hankkia.. kunhan ensin asutaan jossain omakotitalossa, sitten voidaan kuulemma täyttää talo koirilla.

(niin varmaan..)

11 yötä jouluun on..

Niin. Täytyyhän se täälläkin käydä mainitsemassa, että henkilökohtaiseen jouluuni on enää 11 yötä! Enää. Vielä. Miten sen nyt ottaa. Tuntuu että olen odottanut ikuisuuden. Tuntuu että odotettavana on ikuisuus. Toisaalta tuntuu että apua, ihan just, näinä hetkinä, on se totta! Anoppilassakin on varsat vierotettu ja odottelevat sielä "laumanjatketta". Itse odotan jännityksellä, kuinka iso vauva sieltä kuljetusautosta tulee ulos. Tavaraa on tullut tilailtua ihan kamalasti ja mistä mä ees tiedän vielä, onko ne sopivankokoisia tulevaisuudessa! Tilasin myös chian siemeniä, joiden toivon helpottavan sopeutumista paikalliseen ruokailukulttuuriin - ja ehkä ne pysyvät ruokavaliossa, kun niiden pitäis olla niiiiiin terveellisiä, suunnittelen niitä jo koirille ja itsellekin syötäväksi :D

Mutta joo. Vielä/enää 11 yötä!

Lomakivaa

Mä olen nautiskellut ainakin pari päivää tästä kahden viikon pituisesta viikon pituiseksi lyhentyneestä kesälomasta. Eli olin kaverin tykönä lomaorjana, pestiin navettaa, hoidettiin tallia, siistin hevosia ja annoin "kurinpalautusta" kaverin mielestä sitä tarvitseville. Hän pitää siis ratsastustallia ja tuntihevosina on muutama suomalainen, pari shettistä ja yksi b-sektion welsh. Tosin mun kurinpalautukset oli sitä luokkaa, että pidettiin kivaa ilman satulaa, koska kaikki ratsastamani toimivat kyllä oikein kivasti, eivätkä koettaneet mitään hölmöyksiä. Nopeasti rupesivat vastaamaan istuntaan niin pidättävänä kuin vauhdittavanakin apuna ja tuntuivat oikein tyytyväisiltä muutenkin menoon. Ohjat pidin sen verran käsissä, että oli jonkunsortin näennäinen tuntuma ja kaikki hakeutuivat kyllä taitojensa mukaan varsin halukkaasti pyöreäksi etuosastaan kun vauhtiin vain päästiin.

Kaikkein paras fiilis tuli varmasti tuolla b-sektiolla ratsastaessa, koska se on kuulemma hyvin tahmea tunneilla, suorastaan eteenpäinpotkittava, mutta nuoresta iästään ja heikosta koulutustaustastaan huolimatta muutoin varsin mukava lastenponi. Tämä "tahmea" poni kulki käynnissä vielä selkä alhaalla ja melko rauhassa, niin että vielä hieman lihaksettomassa selässä oli jopa aavistuksen epämukava istua. Kun sitten pyysin raville, melkein säikähdin sitä eteenpäinpyrkimystä! Samalla hetkellä tunsin persauksissa kuinka selkälihakset nousivat ja poni veti isolla askeleella menemään. Wow. Aika hieno tunne, kun moinen "tahmea" poni vetää käytännössä lisättyä ravia, mutta ilman kiirehtimistä - laukkojen nostaminenkin on kuulemma ollut hankalaa ja etenkin vasempaan kierrokseen myötälaukan saaminen erittäin harvinaista. Ei nyt ainakaan ollut mitään ongelmaa ja laukka oli hyvin energistä ja eteenpäinpyrkivää, isoa askelta selkä pyöreänä menemistä. Aivan ihanaa!

En sitten tiedä, oliko ratsuilla vapautunut fiilis siksi, että niillä mentiin ilman satulaa, vai siksi, että selässä oli osaavampi ratsastaja, vai siksi, että ohjastuntuma oli hyvin kevyt ja ohjat käytännössä varmaan ratsastuksenopettajien mielestä aivan liian pitkät vai oliko tuo hyvä fiilis kaiken tämän kombinaatiota, mutta kivaa niillä tuntui olevan! Yhdenkään kohdalla en joutunut tekemään elettäkään keskustellakseni mistään asiasta, vaan kaikki sujui oikein hienosti, kun ensin oltiin rauhassa käynnissä alkuun kokeiltu sekä jarruttavat että eteenpäinvievät avut ja tutustuttu "uudenlaiseen" tuntumaan. Tällaista kun voisi tehdä useamminkin, antaa hevosille ehdottoman positiivisenoloisia kokemuksia ratsastamisesta. Vaikka nuo kaverin hevoset nyt eivät ihan perinteisiä ratsastuskouluhevosia olekaan, koska toiminta on kohtalaisen pienimuotoista, niin kyllä niissä mitä tunteja ehdin katsomaan, oli silti havaittavissa sitä perusnyrpeää olotilaa ja pienten ratsastajien turhan ronskien apujen käytön mukaanantuomaa "turtumista". Jota taasen ei ollut missään muotoa havaittavissa kun itse olin selässä.

Kaikenlisäksi mulle tuli itselle hyvä fiilis vielä siitä, kun olen pelännyt, mahdanko osata ollenkaan enää ratsastaa, että ainakin ko. hevoset toimivat oikein kivasti ja vastasivat annettuihin apuihin! Ehkä mulla on vielä jotain taitoa jäljellä. Kun vielä pääsisi vähän jonnekin kursseille, niin eiköhän tämä tästä! Jos nyt sitten kehtaisin myös ruveta kärkkymään itselleni aikaa sillä kaverin ponilla ratsastamiseen.. kun on vähän tullut testattua, että jotain vielä osaankin.

Mä olen vähän ruvennut myös miettiin, että pitääkö mun perustaa uus blogi. Vai vaihtaa tää enempivähempi kunnolla tähän "uuden" hevostelun opetteluun ja käytäntöönpanemisen muistikirjaksi.

Röllin ekat viralliset agit

Oltiin siis tänään Röllin kanssa kokeilemassa ja katsomassa, miltäs ne oikeat agilitykilpailut tuntuvatkaan. Paikalle saapuessa oli itsellä aika lohduton fiilis tulevasta - viimeisissä treeneissä kotikentällä Rölli otti ekan kerran tälle vuodelle mukaan omat kuviot ollen välillä korvaton kentänkiertäjä. Sen lisäksi Lietoon ATT:n areenalle päästessä tuo koira lähinnä huusi, haisteli ja hyöri. Olin niin varma, että kun siltä pannan lähdössä otan pois, ottaa se jalat alleen ja häipyy samointein paikalta. Rata vaikutti kohtalaisen simppeliltä (noh, ne kepithän siellä tietty oli), mutta harmikseni en ehtinyt pahemmin maxi-koirien menoa seuraamaan, kun oli hässäkät lapsien ja koiran kanssa, kun ei ollut apukäsiä mukana :D

(Hyppy)radalle mennessä olin saanut Rölliin lämmittelyesteillä edes jonkunsortin kontaktia ja kun päästiin aitojen sisäpuolelle, se rupesi näyttämään jo varsin lupaavalta keskittymisensä kanssa. Alkurata menikin hienosti, Rölli jopa eteni todella hyvin esteillä, putkilla se nyt on hidas.. sitten tuli kepit ja niistä yksi virhe - mutta toisella yrittämällä päästiin puhtaasti, joskin hitaasti. Keppejä seurasi (muistaakseni :D) hyppy, pussi ja 2x hyppy. Pussille me sitten jäätiinkin.. ei meinannut millään tulla lävitse, joten hylsyhän sieltä tuli - lopulta suostui tulemaan pussin, kun tuomari vähän avitti pussin päätä nostamalla. Loput kaksi hyppyä meni taas mainiosti. Mineissäkin oli havaittavissa kevyttä pussiahdistusta ja siinä hylkyjä ropisi myös niille - harmi etten nähnyt, oliko pussi myös maxi-koirilla hylkäyksien suurin syy, vai menikö radat muuten vain plörinäksi (hyllyjä maxeissa 13/16 koiraa).

Agiratakaan ei vaikuttanut kovin pahalta keinuineen ja keppeineen, ja koska Röllin ensimmäinen suoritus oli kuitenkin keskittynyt ja agille lämpätessä se oli superhieno, lähdin varsin hyvillä mielin radalle ilman pelkoa koiran katoamisesta paikalta. Alkurata oli hyppy, pituus, hyppy, putki, keinu ja meni muutoin hyvin, mutta Rölli ampaisi keinulle vauhdilla, millä se ei ole varmaan ikinä mennyt muulle kontaktiesteelle kuin A:lle.. se hieman hämmensi minua, enkä saanut sitä jarraamaan vauhtia, joten laskeutuminen keinulla ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä :D Rölli hieman säikähti allaan laskeutumaan lähtevää keinua ja pomppasi juuri ennen keinun maahan osumista alas. Noh, rata jatkui hienosti ja jopa kepit mentiin melko vauhdikkaasti (no siis, Röllille supervauhdikkaasti, muille koirille toi ois ollu varmaan superhidasta :D), niiden jälkeen olisi ollut vielä putki, puomi, rengas ja hyppy. Puomille jäätiin - Rölli vissiin yhdisti samannäköisen nousun hetki sitten kokemaansa säikähdykseen keinulla, eikä suostunut nousemaan puomille. Lopulta "kiipeekiipee"-kannustuksestani intoutuneena se bongasi lähellä olevan A:n ja juoksi sinne iloisesti, että "jes, mä tiiän tän!" - sinne sitten juoksin perässä ja kehuen nappasin koiran syliin ja poistuttiin radalta..

Vaikka molemmista luokista tulikin hyllyt, olen vaan niiiiiin fiiliksissä! Rölli oli ihan super! Se ei tehnyt mitään odottamatonta, se teki mitä pyydettiin (paitsi nä pari jännää juttua) ja se teki vauhdilla. Mulla oli jo valmiiksi tiedossa, että se ei erityisemmin rakasta puomia, enkä ihmettele, että keinu-kokemuksen jälkeen se koki puomin vielä ikävämmäksi. Nyt sitten täytyy vähän katsella kotikentällä keinulla onnistumisia ja rohkaista sitä puomille jos sielläkin jännättää + pussia pitänee ottaa välillä käyttöön :D Mä oon niin tyytyväinen. Hieno pieni dreeveri <3