lauantai 28. syyskuuta 2013

Lomakivaa

Mä olen nautiskellut ainakin pari päivää tästä kahden viikon pituisesta viikon pituiseksi lyhentyneestä kesälomasta. Eli olin kaverin tykönä lomaorjana, pestiin navettaa, hoidettiin tallia, siistin hevosia ja annoin "kurinpalautusta" kaverin mielestä sitä tarvitseville. Hän pitää siis ratsastustallia ja tuntihevosina on muutama suomalainen, pari shettistä ja yksi b-sektion welsh. Tosin mun kurinpalautukset oli sitä luokkaa, että pidettiin kivaa ilman satulaa, koska kaikki ratsastamani toimivat kyllä oikein kivasti, eivätkä koettaneet mitään hölmöyksiä. Nopeasti rupesivat vastaamaan istuntaan niin pidättävänä kuin vauhdittavanakin apuna ja tuntuivat oikein tyytyväisiltä muutenkin menoon. Ohjat pidin sen verran käsissä, että oli jonkunsortin näennäinen tuntuma ja kaikki hakeutuivat kyllä taitojensa mukaan varsin halukkaasti pyöreäksi etuosastaan kun vauhtiin vain päästiin.

Kaikkein paras fiilis tuli varmasti tuolla b-sektiolla ratsastaessa, koska se on kuulemma hyvin tahmea tunneilla, suorastaan eteenpäinpotkittava, mutta nuoresta iästään ja heikosta koulutustaustastaan huolimatta muutoin varsin mukava lastenponi. Tämä "tahmea" poni kulki käynnissä vielä selkä alhaalla ja melko rauhassa, niin että vielä hieman lihaksettomassa selässä oli jopa aavistuksen epämukava istua. Kun sitten pyysin raville, melkein säikähdin sitä eteenpäinpyrkimystä! Samalla hetkellä tunsin persauksissa kuinka selkälihakset nousivat ja poni veti isolla askeleella menemään. Wow. Aika hieno tunne, kun moinen "tahmea" poni vetää käytännössä lisättyä ravia, mutta ilman kiirehtimistä - laukkojen nostaminenkin on kuulemma ollut hankalaa ja etenkin vasempaan kierrokseen myötälaukan saaminen erittäin harvinaista. Ei nyt ainakaan ollut mitään ongelmaa ja laukka oli hyvin energistä ja eteenpäinpyrkivää, isoa askelta selkä pyöreänä menemistä. Aivan ihanaa!

En sitten tiedä, oliko ratsuilla vapautunut fiilis siksi, että niillä mentiin ilman satulaa, vai siksi, että selässä oli osaavampi ratsastaja, vai siksi, että ohjastuntuma oli hyvin kevyt ja ohjat käytännössä varmaan ratsastuksenopettajien mielestä aivan liian pitkät vai oliko tuo hyvä fiilis kaiken tämän kombinaatiota, mutta kivaa niillä tuntui olevan! Yhdenkään kohdalla en joutunut tekemään elettäkään keskustellakseni mistään asiasta, vaan kaikki sujui oikein hienosti, kun ensin oltiin rauhassa käynnissä alkuun kokeiltu sekä jarruttavat että eteenpäinvievät avut ja tutustuttu "uudenlaiseen" tuntumaan. Tällaista kun voisi tehdä useamminkin, antaa hevosille ehdottoman positiivisenoloisia kokemuksia ratsastamisesta. Vaikka nuo kaverin hevoset nyt eivät ihan perinteisiä ratsastuskouluhevosia olekaan, koska toiminta on kohtalaisen pienimuotoista, niin kyllä niissä mitä tunteja ehdin katsomaan, oli silti havaittavissa sitä perusnyrpeää olotilaa ja pienten ratsastajien turhan ronskien apujen käytön mukaanantuomaa "turtumista". Jota taasen ei ollut missään muotoa havaittavissa kun itse olin selässä.

Kaikenlisäksi mulle tuli itselle hyvä fiilis vielä siitä, kun olen pelännyt, mahdanko osata ollenkaan enää ratsastaa, että ainakin ko. hevoset toimivat oikein kivasti ja vastasivat annettuihin apuihin! Ehkä mulla on vielä jotain taitoa jäljellä. Kun vielä pääsisi vähän jonnekin kursseille, niin eiköhän tämä tästä! Jos nyt sitten kehtaisin myös ruveta kärkkymään itselleni aikaa sillä kaverin ponilla ratsastamiseen.. kun on vähän tullut testattua, että jotain vielä osaankin.

Mä olen vähän ruvennut myös miettiin, että pitääkö mun perustaa uus blogi. Vai vaihtaa tää enempivähempi kunnolla tähän "uuden" hevostelun opetteluun ja käytäntöönpanemisen muistikirjaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti