Naneilua

Oon tässä ponin kaa koittany vähän tehdä taas maastakäsin juttuja, mutta pitäis kyllä parantaa vähän tapojaan ja oikeasti miettiä, mitä on menossa tekeen ja mitä touhulta tahtoo.. mä nyt tuppaan muutenki oleen vähän fiiliksellä käyvä ja täten toiminta ei oo välttämättä erityisen johdonmukaista aina. Joka harmittaa aina viimeistään jälkikäteen. Olen nyt koittanut vähän lenkkien yhteydessä tehdä jotain väistöntapaisia ja keskittynyt taas vähän siihen, kuka johtaa ja kenen askelia seurataan.. poni pyrkii herkästi ottamaan aina ravipyrähdyksen, jolloin päätyisi mun edelle ja tätä ollaan nyt sitten yritetty hieman hillitä. Välillä on ihanaa, kun poni keskittyy ja kopioi aika kivasti omia askelluksiani, mutta sitten jos on jotain hässäkkää tai muuta katseltavaa ympärillä, niin se herkästi tuntuu unohtavan, että narunpäässä oli joku, joka koittaa pitää johdattajan toimen itsellään. Vapaanatyöskentelykin on käytännössä mahdotonta, kun tallilla on nyt niin pal koneja, et aina kaik tarhat täys hevosia, plus että useimmat tarhoista on niin isojakin, että hankaloittaisi toimintaa jos sinne pääsis. Liinan päässä ois tarkoitus kyllä mennä työskenteleen heti, kun siihen tulee mahdollisuus.

Selästäkäsinhän poni on ruvennut vähän kenkkuamaan välillä, jonka takia maastakäsittelyä on tullut taas lisättyä ohjelmaan aiempaa enemmän - heitän hetkeksi liikunnansaamisen (ponin kohdalta siis) syrjään ja keskitytään vähän enemmän näihin muihin juttuihin - joskin käydään kyllä silti myös lenkeillä niin selästä kuin kärryiltäkin. Mä olen niin malttamaton ja pidän kuitenkin tärkeänä ponille tulevia "kilometrejä", etten ihan täysin niiden kustannuksella voi koittaa näitä muita juttuja. En tiedä, stressaako ponia ratsastus itsessään vai jännittääkö se joitain paikkoja, kun tietyt paikat saavat sen käyttäytymään enemmän kuin pöljästi ja niistä ei meinaa päästä eteenpäin ilman tappelua, tai sitä, että itse jalkautuu. Muutoin poni kulkee korvat hörössä ja tuntuu tykkäävän, kun voi mennä eikä meinata.. noh, ehkä mä joskus saan tietää, johtuuko noi "tappelukohdat" jännityksestä, jostain meikäläisen stressistä vai mistä.

Tässä yks päivä oltiin lenkillä sillai, että Ilkka oli Roosan kanssa mukana. Me "leikittiin" ponin kanssa ja Ilkka ja Roosa treenaili myös hieman luoksetuloja ja seuraamisia sun muita siinä vapaan pörhellyksen lomassa. Sain ekat kerrat ponin tekeen "pohkeenväistöä" maastakäsin ja aika kivasti se seurasi muutenkin toimintaani, vaikkakin joka kerta kun Ilkka nosti kätensä maahanmenomerkiksi Roosalle, pysähtyi poni - jos vain oltiin siis Ilkan perässä.. sain ponin myös esittämään aika kivaa "koottua" laukkaa, kun juoksin sen kanssa ja pyysin laukalle. Se myös hiljensi varsin hiljaisesta äänimerkistä takaisin raville ja sitä kautta käyntiin ja olin oikein tyytyväinen. Ilkkakin testas ponia tällä lenkillä, vaikkei tietenkään pitkää aikaa selässä ollut, sen verran kuitenkin, että sain kuva-aineistoa siitä, että on selässä oltu.

Eilen kävin pitkästä aikaa myös ajolenkillä Nanin kanssa ja voi että, kuin tyytyväiseltä se vaikutti! Kuumahan sille plussakelillä tulee jo pelkästä liikunnanajatuksesta tossa karvassa, mutta eipä paljoa hikoaminen tuntunut häiritsevän. Ihan letkeästi ja rauhassa se kyllä malttoi kulkea, vaikka laukka olikin herkässä, mutta iloisella mielin. Hieman se jostain syystä pälyili kyllä muutamaa ravuria, jotka tuli ratsastajien kanssa vastaan ja haikaili niiden ja erään kärryjen kanssa vastaantulleen hevosen perään, mutta pääasiassa siis oikein kiva lenkki, pääasiassa hölkkää ja vähän reippaampaa ravia välissä, ei pistänyt missään nimessä hengästyttämään. Lenkin jälkeen kun pääsi kaikenlisäksi takaisin pihalle auringonpaisteeseen kavereiden kanssa, niin mikäs sen mukavampaa.

Mun on ollut tarkoitus aloittaa ponille naksutinkoulutuskin - kuvittelin aloittavani namistaluopumisen opettelun sen heppanamipussukan sisällön kanssa, joka meillä on pyörinyt tallissa. Ei se sitten ihan niin mennytkään, koska poni ei suostunut moista moskaa syömään.. eli tarveis muistaa tallillemennessä ottaa messiin jotai porkkanan-tai leivänpalasia, että sais käyntiin tän projektin. Tänään tuli myös vihdoin postissa mein Orbitlessit! Tosin totesin, että noi Hööksiltä ehkä 3,5v sitten ostamani ponikokoiset suitset lienee silti liian isot, ei niistä varmaan saa poskihihnoja niin lyhyelle, et vois käyttää Orbitlessien kaa :( Eli sit pitää vaan yhä tyytyä niihin shettis-kokoisiin mustiin suitsiin, mutta noissa Orbitlesseissä on ruskeat nahkaosat! Rasittavaa. Kattelin kyl, et Hööksil ois ruskeet ihan kivat suitset 33€ joista löytyis shettiskokoakin.. Saa nähdä. Tarvii päästä ensin testaan noita noiden suitsien kaa, ennenku tietää, pitääkö oikeasti ostaa uudet.

Koirat lihansyöjiksi

Jepulis, eli meillä tehtiin "täyskäännös", kun tympäännyin lopullisesti siihen, että Roosan vatsa oli nappuloita syödessä aina enempivähempi löysällä, eli selkeästikään ruoka ei sulanut ja imeytynyt kunnolla. Tehtiin sitten kertaheitolla vaihto raakaan ruokaan viime viikon maanantaina ja nyt ovat siis syöneet 1,5 viikkoa raakaa. Roosa, jonka maha on ennen vetäny täyskuralle pienestäkin luunpalasesta tai raa'asta, tuli kerrasta erinomaiseksi. Toki tässä voi vielä huonolla tuurilla takapakkia tulla, mutta tuon koiran suolisto ei ole koskaan toiminut yhtä hienosti kuin nyt. Ihan uskomatonta ja kuin hyvältä tuntuu itestäkin, että koira oikeasti _käyttää_ syömänsä ruuan. Toisaalta, miksi ihmeessä koiran piti elää melkein 3-vuotiaaksi asti, että omistaja järkiintyy..

Noh, Röllillä sen sijaan on nyt välillä hieman maha löysällä, mutta ihan satunnaisesti ja ihan vähän. Sen kanssa tarvii selkeästi ottaa rauhallisemmin, pitää ruokintaa yksinkertaisempana kuin mitä Roosan kanssa. Röllin kaa tosin ehkä vähän "innostuin" muutenkin liiaksi, kun se pääs melko luisevaks metsästyskauden lopussa ja täten pitäis saaha sille lihaa luiden päälle - joka on kyllä jo kohtalaisesti toteutunutkin, mutta vielä vois hieman massaa tulla, että ois just hyvä. Tää nyt oli vaan tällanen by the way-juttu.

Shoppailuvimmaa ja huonoa omaatuntoa

Mulla olis tällä hetkellä taas hirmu into ostaa kaikkea mahdollista, mutta (onneksi?) ei ole varaa toteuttaa kaikkea. Rahanpuutteen lisäksi ongelmana on, että varsinkaan itselle etsimiäni
varusteita ei tunnu löytyvän kivannäköisinä. Ponille nyt sentäs tuli vähän shopattua ja täällä odotellaan kuumeisesti Orbitlessien kotiutumista.. Onhan siitä sentäs jo pari päivää, kun ne tilasin :D Uudet, sopivat bootsit pitäis myös oikeasti jo saada, kohta alkaa liukkaat kelit. Noista isoista vain pitäis eka päästä eroon, että ois varaa.

Sitten näihin tuskitteluihin. Asia yksi, ponin kaviot on pitkät. Missä välissä ne on kasvanu! Ne on siis ihan törkeet. Kaikenlisäksi ne kerää. Tolkuttomat tilsat, kun on kunnon holvit, mihin tilsaa kerätä.. Onneksi appiukko lupasi lyhennellä ponin kanootteja lähipäivinä.

Asia kaksi onkin sitten ponin liikutukseen liittyvä ja oikeastaan samalla myös asia kolme :D Harmittaa että sairasteluiden ja muiden kiireiden takia poni on nyt liikkunut taas tosi harvakseltaan. Pari-kolme viimeviikkoa on mennyt taas jotakuinkin yhdellä liikutuskerralla viikkoon. Toivottavasti tämän asian suhteen saan tehtyä parannuksen. Vaikkakin nyt sitten paukahdin itse kipeäksi, kun jo ajattelin, että tällä viikolla sais nostettua liikutuskerrat takaisin 3-4x viikkoon. Saa nähdä.

Sitten liikutuksiin liittyen vielä. Poni on ruvennut hikoamaan kevyelläkin lenkillä ja nyt mietin, johtuuko se kunnon alenemisesta (menohaluja silti ois paljon reippaampiinkin lenkkeihin), ilmojen lämpenemisestä yhdistettynä ponimaiseen talvikarvaan vai stressistä! Periaatteessahan oletetuin syy ois lämpötila ja mahdollinen lievä kunnonaleneminen viimeaikaisen liikkumisen vähyyden takia. Mutta mitä jos se johtuukin stressistä? Poni tuppaa herkästi (toim. huom! vain ratsain) alkumatkasta pysähteleen ja pyrkii kääntyyn takaisin tai kenkkuilemaan. Sitten kun on päästy liikkeelle, niin poni painaltaisikin vain tukka putkella menemään. Tämän lisäksi erityisesti yksi tietty tienpätkä aiheuttaa alkupätkästänsä ponissa vastustelua. Sitä sitten miettii, että stressaako poni, vai eikö se luota minuun selästäkäsin? Mitä mun tarveis työstää maastakäsin, jos tämä johtuukin vain jonkunsortin luottamuspulasta? Miksi homma toimii kuitenkin kärryiltä (vaikkakaan tuota tiettyä tienpätkää ei oo kärryillä menty pohjasta johtuen, mutta esim. alkumatkan hankaluuksia ei ole)?

Pitäis kyl koittaa taas tehdä jotain suunnitelmia niin maastakäsittelyn kuin muidenkin juttujen suhteen. Mä vain olen maailman surkein suunnittelemaan asioita ja varsinkaan toteuttamaan niitä. Etenkin kun käytössä ei ole kenttää eikä pyöröaitauksua eikä usein edes tyhjää tarhaa, jolloin pitää mennä aina sen mukaan mitä on tarjolla. Eli useimmiten maastoon, kävellen, selästä tai kärryiltä. Tähän lisäksi jotain pientä maastakäsin ennen talliinmenoa.

Mlah. En tie. Tai sit vaan stressaan että poni stressais ja poni stressaa, ku mä stressaan etn se stressais :D

A blog with substance -tunnustus

Aika kiva, että jotkut jopa lukee mun blogeja, koska Kiukkusirkus sai yhden tunnustuksen ja nyt Pässinpäät saivat tällaisen toisenlaisen! Tämä tunnustus tuli Maryjanelta. Vaikka vähän hävettääkin, että viimeaikoina on ollut tarinapuolella hiljaista, kovasti olisi asiaa, mutta en keksi, miten saisin sen "paperille". Noh, jokatapauksessa, yritetään saada tämä tunnustus hoidettua!

Ideana tässä on, että tunnustuksen saanut antaa tunnustuksen eteenpäin kahdeksalle (8) blogille, ja kertoo samalla itsestään kahdeksan (8) asiaa. Ilmeisesti asiasta ei tarvitse varsinaisesti ilmoitella tunnustuksen saaneiden blogien kirjoittajille, joten kuinkahan monelta jää tämä pistämättä eteenpäin (jos muutenkaan intoa riittää).. noh, minä ainakin pistän hyvän kiertämään!

Asiat:

1. Olen aivan tolkuttoman rasittava itkupilli. Olin herkkis jo aiemminkin, mutta raskauksien myötä musta on tullut vaan pahempi.

2. Hermoissani olisi parantamisen varaa, etenkin harmittaa, kun tulee koirille helposti tiuskaistua, jos meinaa muutoin olla väsynyt tai muuta, niin miksi ihmeessä pitää purkaa asia koirille ärhentelyyn?

3. Rakastan herkuttelua ja leipoisinkin varmaan joka päivä jotakin, jos ei tarveisi ihan kaikkea aina itse syödä. Joo, syöhän Ilkka aina pienen palan jos jotain on leiponut, mutta ei se välitä ja jos aikoisin saada leipomukset tuhottuakin, en tahtoisi edes tietää kuin iso olisin plus että enhän mä jaksais muuta syödäkään :D

4. Teen asioita vähän kausiluontoisesti, joskus olen innostunut asiasta a ja tahdon puuhailla vain sitä, sitten kohta tulee asia b josta innostun ja sitten elämä on vain asiaa b ja asia a jää vähemmälle tai kokonaan pois - sitten jostain ilmestyy asia c joka tuntuukin tosi fantastiselta idealta jne. ärsyttävää näin omastakin mielestä, miksei voi olla pysyvästi innostunut jostain! No joo, ehkä ennemminkin, miksi sellaisen oikeasti pitkäjänteisen kiinnostuksen kohteen löytäminen on niin vaikeata?

5. Olen iltaihminen ja vihaan aamuja.

6. Elämä ilman elukoita ois aika vaikeata, olis ihan hirveätä saada joku tuomio esim. että lapsille kehkeytyis hirmuiset allergiat tai jotain ja eläimet pitäis laittaa poies. Vaikka niistä paljon harmaitakin hiuksia aiheutuu, niin on elämä kyllä niin paljon rikkaampaa, värikkäämpää ja mielekkäämpää, kun on nuo nelijalkaiset, joiden kanssa hassutella. Mä en osaa edes käydä kävelemässä ilman koiria, hetken ajan Ypäjältä valmistumisen jälkeen olin eläimetön, ja silloin oli kyllä tosi typerä fiilis - tuntu, että ihmiset kyttäs jos oli kävelees kauppaan tai jonnekin, että tyhmä tyttö, miks se yksin kävelee :D Ihan idiootti fiilis kulkea, jos ei ole koiraa messissä, kun ei puhuta siis kaupungilla "hengailusta".

7. Poden usein aikamoista koti-ikävää. Olisi mahtavaa muuttaa takaisin Lohjalle, mutta toistaiseksi ainakin elämä lienee täällä ja se täytyy hyväksyä. Ehkä sitten 90-vuotiaana? Suku vain on niin mahtavaa, että ikävä on - eikä seudussa muutenkaan mitään vikaa.

8. Musta on tulossa joku wannabee-ituhippi, ei mikään pahansorttinen hörhö, mutta lähinnä poneilun suhteen ja lisäksi tahtoisin aina vain ostaa luomua. Onneksi liha meillä on pääosin "luomua", kun suuri osa ruokiin päätyvästä lihasta on riistaa. Lisäksi tosin sitten syödään paljon  broileria.. mutta noh, ehkä mussa asuu vain jokin pieni ituhippi?

Blogit, joille itse annan tunnustuksen
Raudattomasti
Konnankoukkuja
Akseli-ruunan elämää (tää taitaa olla salattu?)
Prunella
Zenita Dar & co.
Rakkaudesta poneihin
Kennel Quietus
Shelttiveljekset

Pikakatsaus

Eilen Röllille saatiin kuudes rusakko kaadettua tälle "syksylle", sen lisäksi sillä oli hieno metsäjänisajo, joka tosin valitettavasti päättyi hukan tultua, eikä sitä saatu setvittyä. Kilometrejä sai jätkä allensa muistaakseni jotain parinkymmenen luokkaa.

Viimekertaiselta ajolenkiltä, tänään ei ollu näin huikea keli

Tänään olin Roosan kanssa poneilemassa, kärryteltiin kirpeässä tuulisäässä ja kerrankin olin laittanut Roosallekin gepsin kaulaan, kun on kiinnostanut, kuinka paljon pidempi matka sille kertyy poniin verraten. Ponille tuli matkaa 9-9,5km ja huippunopeus jäi tällä kertaa vissiin jonnekin 16km/h vauhteihin, mitä en kyllä ihmettele, sellaista tasaisenpaksua ravia kun mentiin suurin osa matkasta. Roosalle matkaa kertyi 13-13,5km, eli melkein puolta enemmän kuin ponille :D Yhdessä vaiheessa vilkaisin nopeutta, kun koira otti vauhtia lämpöisten ravurien perään taas todetakseen, että väärät kärryt.. tai jotain. Silloin oli nopeus 43km/h luokissa. Ihan hyvä lenkki, kaikki oltiin tyytyväisiä. Roosa näytti lumilampaalta, poni oli hionnut rinnuksen, kaulan ja pään lisäksi myös kupeilta ja takajalkojen välistäkin hieman, sai täten loimen niskaansa talliin, en oo kauhiasti loimitellut sitä yleensä, jos on ollut vain päästään/rinnuksistaan märkänä, ellei oo ollu oikein kylmä, mutta nyt ajattelin laittaa loimen avittaan kuivaamisessa ja ettei vilu tulis.

Varusteratsastusta

Kauhian tyytyväisennäköinen poni..

Noni, käytiin tänään ponin kaa oikee varustelenkillä, kun sillä oli suitsien lisäksi naruriimu päässään.. eka ku kävin tarhasta hakemassa, käytiin pellolla testaas, et voiks siel mennä, mutta se ei ollu kovin hyvä alusta ponille kulkea, kun lumi petti alta, niin lähdettiin sitten varustautumisen jälkeen teitä pitkin ratsaille. Otin alusta asti sen kanssa paljon pysähtymisiä ja liikkeellelähtöjä ja taas kerran myös väistöjä jotakuinkin pitkin ohjin. Poni oli ihan ok kiva, vähän kiireinen, mutta ei pahasti. Pitävämmälle alustalle päästessä se sitten otti ensimmäisenä jonkun kiukun, kun "metsikön" takana ihminen touhusi pihallaan ja oli ihan kamalaa. Sain onneksi pidettyä itseni aika rentona ja lopulta ilman ihan kauhiata tappelua jatkettiin matkaa. Nyt alkoi ponilla pinna kiristyä ja se yritti kokoajan päästä raville, mutta sitkeästi tein sen kanssa pysähtymisiä ja vasta kun se kuunteli kunnolla, annoin merkin lähteä raville - ja siinä tehtiin taas aikapaljon töitä, että saatiin järkevä vauhti menoon.

Käveltiin metsän poikki hiittiradalle ja siellä tulin joksikin aikaa selästä alas, että saatiin selvitettyä, kuin liukasta on, ja kun totesin, että "urissa" on ihan ok pito, tein ensin vähän peruutuksia ja väistöjä maastakäsin ja sitten hyppäsin taas takaisin selkään ja otettiin hieman ravia ja jopa pieni _rauhallinen_ laukkapätkä kotoa poispäin. Takaisinpäin ravatessa saikin tehdä taas kokoajan pidätteitä ja kun vauhti vihdoin edes hetken pysyi järkevänä, oltiin jo ihan loppusuorilla hiittistä ja pyysin ponin pysähtymään hypätäkseni alas. Taas vähän lisää peruutuksia ja väistöjä, kun meinasi samointein lähtä kiiruhtamaan kotiopäin. Peruuttaa muuten jo aika ihanasti omasta peruutusliikkeestäni! Välillä tarvittiin kyllä narun apua, kun paine kotiopäin oli vissiin niin kova. Käveli onneksi kyllä aika vaivattomasti loppumatkan. Ehkä se tästä taas!

Piripää ja sen kaverit

Ponini on nykyään virallisesti piripää, TAI sitten se johtuu siitä, että sillä on nyt ollu aika monia vapaapäiviä ennen kahta viimeisintä liikutuskertaa.. eli nyt pitäis yrittää saaha aktivoiduttua taas ja päästä käymään vähän useammin, eikä 1-2x viikossa, niinkuin pari viime viikkoa. Sen lisäksi tarvii seuraavalla kerralla (toivottavasti se on tänään) ottaa sen kanssa jonkunsortin kokonaisvaltainen kurinpalautus ja muistutella vähän, että kumpi meistä olikaan se, joka määrää. Jos vaikka pellolle pääsis leikkimään "kenttätyöskentelyä" - tai johonkin tarhaan, mikäli pellolla on ikävä kulkea. Nani on meinaat nyt pyrkinyt vaan paahtamaan häntä tötteröllä, ja ekalla tällaisella reissulla ei varmasti ainakaan auttanut, että meillä oli Roosa mukana suhaamassa. Eilen oltiinkin sitten lähinnä keskenämme, jonka lisäksi piti vähän miettiä, missä sitä voi ylipäänsä mennä, että poni pysyy pystyssä.. liukkailla paikoilla se nyt onneks ymmärs mennä rauhaksii, mutta heti pitävämmällä alustalla kaahotus alkoi. Pidin kyllä huolen, että askellajia ei vaihdettu omine nokkine, mutta muutoin annoin järjen rajoissa mennä haluamassani askellajissa omaa vauhtiaan.

Kerran oli lähellä selästätippuminenkin, olisin varmaan itseasiassa tippunut, jos ois voinu mennä vanhalla kunnon "pitkin ohjin"-tyylillä, luulisin, että nyt kun ohjat oli tiukasti käsissä, pelasti minut alastulolta :D Koetin reissussa kyllä tehdä puolipidätteitä ja muutenkin aina ensin jarruttaa istunnalla, mutta välillä sai kyllä ottaa jo aika kovaakin ohjasta, että vauhti hiljeni. Piripää, mikä piripää. Mun rauhallinen, kiltti, kuuliainen ponini! Eli perusasioihin palaaminen lienee enemmän kuin paikoillaan. Alkumatkasta kyllä teki pohkeenväistöt oikein kauniisti, kun niitä kokeiltiin, että osaa se edes jotakin, mutta jostain syystä nyt kun vauhtiin päästään, niin vauhdissa myös pysytään. Tulin alas selästä loppukävelyitä varten jo normaalia aiemmin, kun poni vaan steppasi, eikä suostunut kävelemään - ja kun sen lopulta sain pysähtymään, hyppäsin sitten pois kyydistä. Ei se paljoa sen paremmin kyllä kävellyt sittenkään ja oikein harmitti, että ei ollut riimua+narua, että ois voinu tehdä sitten talutusharjoituksia siihen loppuun, ohjat kun ovat auttamattoman kevyet ja lyhyet, plus että poni veti kokoajan ohjat tiukalla steppiä ja välillä koetti vähän pyörähtääkin. Ja sitten tuli sauvakävelijät! Ne oli ensin useamman sataa metriä meidän perässä, kun niiden kanssa samalle tielle päädyttiin. Niitä sitten puhistiin, kytättiin, pyörittiin ja oltiin niin kauhuissaan, niin kauhuissaan.. ei uskois, että Ilkka on ollu hiihtämässä mein lenkkiseurana viimetalvenakin. Noh. Ens kerralla joko selästäkäsin kaikkea rauhallisesti ja lopettaa, kun rupeaa taas vähän herkemmäksi/fiksummaksi, tai sitten ohjasajaen tai jotain.

Koirillakin oli aika kiva päivä, kun saivat juosta monta tuntia, Roosa pöhelsi muutoin vain anoppilan koiran kanssa ja Rölli alkuun leikki narttujen kanssa, mutta aika nopeasti lähti katselemaan jäniksenjälkiä. Sai se sentäs jotain vähän ylöskin, mutta hukkasi, eikä löytänyt uudelleen.. pari tuntia se pyöri lähimaastoissa, ennenkuin Ilkka haki sen poies. Sen lisäksi illalla Rölli pääs vielä mun kanssa kavereiden kissoja ruokkimaan ja sai siellä harjoitella paikkamakuuta (ja oli hieno <3), kun kissat ruokaili ja minä touhusin muuta, kävin toisessa huoneessakin ja viivyin hetken, silti jätkä makasi kauniisti käsketyllä paikalla! Kotiinkävellessä sitten otettiin vetämätöntä linjaa ja pätkiä seuraamista, muutama istu-maahan-istu ja lisäksi se sai haistella kaikki matkalla olleet koirapostit niin perusteellisesti, kuin halusi.

Juomatauko - piripäävauhti pistää janottamaan!

Koirien torstaista leikkiä.. miltähän ne näyttäis ku riita tulee :D