Naneilua

Oon tässä ponin kaa koittany vähän tehdä taas maastakäsin juttuja, mutta pitäis kyllä parantaa vähän tapojaan ja oikeasti miettiä, mitä on menossa tekeen ja mitä touhulta tahtoo.. mä nyt tuppaan muutenki oleen vähän fiiliksellä käyvä ja täten toiminta ei oo välttämättä erityisen johdonmukaista aina. Joka harmittaa aina viimeistään jälkikäteen. Olen nyt koittanut vähän lenkkien yhteydessä tehdä jotain väistöntapaisia ja keskittynyt taas vähän siihen, kuka johtaa ja kenen askelia seurataan.. poni pyrkii herkästi ottamaan aina ravipyrähdyksen, jolloin päätyisi mun edelle ja tätä ollaan nyt sitten yritetty hieman hillitä. Välillä on ihanaa, kun poni keskittyy ja kopioi aika kivasti omia askelluksiani, mutta sitten jos on jotain hässäkkää tai muuta katseltavaa ympärillä, niin se herkästi tuntuu unohtavan, että narunpäässä oli joku, joka koittaa pitää johdattajan toimen itsellään. Vapaanatyöskentelykin on käytännössä mahdotonta, kun tallilla on nyt niin pal koneja, et aina kaik tarhat täys hevosia, plus että useimmat tarhoista on niin isojakin, että hankaloittaisi toimintaa jos sinne pääsis. Liinan päässä ois tarkoitus kyllä mennä työskenteleen heti, kun siihen tulee mahdollisuus.

Selästäkäsinhän poni on ruvennut vähän kenkkuamaan välillä, jonka takia maastakäsittelyä on tullut taas lisättyä ohjelmaan aiempaa enemmän - heitän hetkeksi liikunnansaamisen (ponin kohdalta siis) syrjään ja keskitytään vähän enemmän näihin muihin juttuihin - joskin käydään kyllä silti myös lenkeillä niin selästä kuin kärryiltäkin. Mä olen niin malttamaton ja pidän kuitenkin tärkeänä ponille tulevia "kilometrejä", etten ihan täysin niiden kustannuksella voi koittaa näitä muita juttuja. En tiedä, stressaako ponia ratsastus itsessään vai jännittääkö se joitain paikkoja, kun tietyt paikat saavat sen käyttäytymään enemmän kuin pöljästi ja niistä ei meinaa päästä eteenpäin ilman tappelua, tai sitä, että itse jalkautuu. Muutoin poni kulkee korvat hörössä ja tuntuu tykkäävän, kun voi mennä eikä meinata.. noh, ehkä mä joskus saan tietää, johtuuko noi "tappelukohdat" jännityksestä, jostain meikäläisen stressistä vai mistä.

Tässä yks päivä oltiin lenkillä sillai, että Ilkka oli Roosan kanssa mukana. Me "leikittiin" ponin kanssa ja Ilkka ja Roosa treenaili myös hieman luoksetuloja ja seuraamisia sun muita siinä vapaan pörhellyksen lomassa. Sain ekat kerrat ponin tekeen "pohkeenväistöä" maastakäsin ja aika kivasti se seurasi muutenkin toimintaani, vaikkakin joka kerta kun Ilkka nosti kätensä maahanmenomerkiksi Roosalle, pysähtyi poni - jos vain oltiin siis Ilkan perässä.. sain ponin myös esittämään aika kivaa "koottua" laukkaa, kun juoksin sen kanssa ja pyysin laukalle. Se myös hiljensi varsin hiljaisesta äänimerkistä takaisin raville ja sitä kautta käyntiin ja olin oikein tyytyväinen. Ilkkakin testas ponia tällä lenkillä, vaikkei tietenkään pitkää aikaa selässä ollut, sen verran kuitenkin, että sain kuva-aineistoa siitä, että on selässä oltu.

Eilen kävin pitkästä aikaa myös ajolenkillä Nanin kanssa ja voi että, kuin tyytyväiseltä se vaikutti! Kuumahan sille plussakelillä tulee jo pelkästä liikunnanajatuksesta tossa karvassa, mutta eipä paljoa hikoaminen tuntunut häiritsevän. Ihan letkeästi ja rauhassa se kyllä malttoi kulkea, vaikka laukka olikin herkässä, mutta iloisella mielin. Hieman se jostain syystä pälyili kyllä muutamaa ravuria, jotka tuli ratsastajien kanssa vastaan ja haikaili niiden ja erään kärryjen kanssa vastaantulleen hevosen perään, mutta pääasiassa siis oikein kiva lenkki, pääasiassa hölkkää ja vähän reippaampaa ravia välissä, ei pistänyt missään nimessä hengästyttämään. Lenkin jälkeen kun pääsi kaikenlisäksi takaisin pihalle auringonpaisteeseen kavereiden kanssa, niin mikäs sen mukavampaa.

Mun on ollut tarkoitus aloittaa ponille naksutinkoulutuskin - kuvittelin aloittavani namistaluopumisen opettelun sen heppanamipussukan sisällön kanssa, joka meillä on pyörinyt tallissa. Ei se sitten ihan niin mennytkään, koska poni ei suostunut moista moskaa syömään.. eli tarveis muistaa tallillemennessä ottaa messiin jotai porkkanan-tai leivänpalasia, että sais käyntiin tän projektin. Tänään tuli myös vihdoin postissa mein Orbitlessit! Tosin totesin, että noi Hööksiltä ehkä 3,5v sitten ostamani ponikokoiset suitset lienee silti liian isot, ei niistä varmaan saa poskihihnoja niin lyhyelle, et vois käyttää Orbitlessien kaa :( Eli sit pitää vaan yhä tyytyä niihin shettis-kokoisiin mustiin suitsiin, mutta noissa Orbitlesseissä on ruskeat nahkaosat! Rasittavaa. Kattelin kyl, et Hööksil ois ruskeet ihan kivat suitset 33€ joista löytyis shettiskokoakin.. Saa nähdä. Tarvii päästä ensin testaan noita noiden suitsien kaa, ennenku tietää, pitääkö oikeasti ostaa uudet.