maanantai 25. maaliskuuta 2013

Talutusratsu

Lauantaina oli Tammelassa MLL:n nappulahiihdot, jossa oltiin messissä talutusratsastuksen osalta. Kaveri tuli traksutammansa kanssa hakeen mut ja ponin maalta ja suunnattiin siitä kohti hiihtoja. Etukäteen olin saanu lähinnä hiljaisen sääliviä/peitellyn kauhistuksen katseita, kun ihmiset oli sitä mieltä, että hullu ämmä kehtaa mennä nuoren poninsa kanssa johonkin pienten lasten tapahtumaan ratsastukseen. Ehkä ihmiset sitten kuvittelee, ettei mulla ole minkäänmoista maalaisjärkeä ja vien hullun pomppivan, potkivan ja purevan konin sinne? En tie, mutta ihan pikkasen meinas vituttaa. Ja jälkeenpäinkin pistää vituttaan, kun saa vähän väliä vastata vaivihkaa aloitettuihin kysymyksiin "Nooo, miten..?". No hyvin perkele.

Mä uskon tuntevani ponini ja sen reaktiot, ja uskon myös, että se luottaa muhun sen verran, etten veis sitä "suden suuhun". Päätettiin pistää ratsastusmesta urheilukentälle, kun siellä oli paskoista ja heinistä päätellen edellisen viikonlopun heppailutkin tapahtuneet (sillä erolla, että me oltais siivottu koniemme paskat, jos sellasia ois tullu..) ja siirryttiin hevosten kanssa parkkipaikan ja ilmoittautumis-/buffakojujen editse alas urheilukentälle. Mennessä poni oli aavistuksen pörheänä, muttei milläänsorttia ongelmallinen. Sillä oli orbitlessit päässä ja riimu siinä päällä vielä, josta talutin. Mestoille päästessä sitten otin riimun pois ja talutin pelkät suitset päässä. Harmittaa näin jälkikäteen, kun ei tajuttu otattaa meistä kuvia - kaverin traksutammalla uveiitin ja aurinkoisen kelin takia suojahuppu päässä ja poni "pehmeämmillä" varusteilla, eli rungottomalla ja orbitlesseillä. Kaikki meni tosi hyvin, poni oli alkuun reipas, mutta ei todellakaan hötkynnyt tai kiirehtinyt, jossain vaiheessa se rupes vissiin miettiin, että todellako mennään vaan tätä rinkulaa tässä ja päädyttiin kulkemaan takimmaisena ratsuna, että edettiin. Hieman meinas keli olla hankala, kun keräsi aavistuksen tilsoja, mutta onneksi ne irtos aina itseltään, eikä tulleet isoiksi. Kengättömyyden hyviä puolia!

Kaikenkaikkiaan homma meni tosi hyvin. Kun konit oli lopulta laitettu koppiin takaisin ja annettu heinäverkot niille, kun mentiin vielä auttelemaan hiihtojen "purkamisessa", oli poni saanut jalkansa heinäverkosta lävitse ja seisoi masentuneennäköisenä, kun ei ylttynyt syömään, koska verkko oli päätynyt lattialle sen jalkoihin. Siinä vielä osoitin "viimeisen" kerran sille reissua, että näin hulluja nää pienet nelivuotiskeväiset russit on, kun kaivelin sen verkon ponin jaloista ja pujottelin irti jalasta, eikä poni tehnyt yhtäkään ylimääräistä liikettä. <3

Kotitallilla vielä nopeasti hieman harjattiin muksujen kanssa ponia ja talutettiin se tarhaan nauttimaan loppupäivästä. Niin, että siinäs kyselette!

1 kommentti:

  1. Oi että toinen on hieeeno... tekisi mieli taas tulla moikkaamaan :D ...ja hankkia se oma poni.

    Viskasin sinua blogissani haasteella, jos innostaa :) On aika pitkä..

    VastaaPoista